Tao

Tao oli viime viikolla elämänsä ekoissa paimennuskarkeloissa. Koska mulla oli sattumoisin samaan aikaan aika hektistä Kulon ja pentueen kanssa, Tao oli mennyt viikkoa ennen paimennuskoetta Tanjan luo. Tanja kultaisesti treenasi paimenpoikaa useampana päivänä ennen koetta. Olen käynyt kesäkuun aikana muutaman kerran Taon kanssa treenaamassa, ja ehkä isoin asia mitä ollaan työstetty, on ollut poispäinajo. Tao saikin jo ideasta mukavasti kiinni, mutta siinä ohessa hakukaaresta tuli todella ahdas. Koiralle aika hämmentävää, että kun yhdessä välissä käsketään mennä suoraan kohti lampaita, seuraavassa hetkessä pitääkin flänkätä riittävän kaukaa niiden ohi. Tanjan suurin urakka olikin näiden muutamien päivien aikana avata hakukaaria.

Menin keskiviikkona 13.7. katsomaan koetta, Tanja edelleen erittäin ystävällisesti lupasi pyynnöstäni ohjata Taon radalla. Ykköset olivat vikana. Tehtiin se virhe, että mä otin Taon autosta, lämppäsin sen, odottelin sen kanssa aidan ulkopuolella ja sitten Tanja vasta paria koiraa ennen otti Taon mukaansa pellonkulmaukseen odottamaan omaa vuoroaan. Tao oli ihmeissään kun minä en mennyt mukaan ja vielä pellolta katseli mun suuntaan. Tämä näkyi Taon tekemisessä ainakin siinä, että otti tosi huonosti Tanjan käskyjä vastaan ja poispäinajo oli aika sekavaa. Hakukaarelle lähti hyvin, mutta usko näytti loppuvan kesken ja pysähtyi kesken matkan. Kisapitkiä hakukaaria ei oikeastaan olla edes treenattu. Taolle vastapäivään flänkkääminen on luontaisempaa, ja se meni pysähdyksestä liikkeelle lähdettyään vaihtamaan suuntaa eli leikkasi linjan. Hakukaaresta tuli näinollen vain 1 piste. Loppurata meni ihan kohtuullisesti, poispäinajo ei ollut tänään ollenkaan sujuvaa mutta muuten kaikki meni varmasti ja helposti. Yhteispisteet 56, mutta koska haun osuudesta ei saatu minimivaatimuspisteitä, ei saatu perusrataa läpi. Alla video, harmillisesti muistikortti täyttyi juuri häkityksen kohdalla. Eipä siinä ollut mitään ihmeellistä, lampaat marssivat kiltisti suoraan häkkiin.

Meille jäi kummallekin Tanjan kanssa hirmuinen nälkä. Itse en voinut toista päivää ajella Somerolle (juuri Kulon pentuhomman takia), mutta sovittiin että Tao jäi Tanjalle, Jepu toisi sen kotiin, ja saatiin paikka seuraavan päivän ykkösten kisaan. Tanja kävi vielä illalla muistuttamassa, että kuinka se hakukaari tehdäänkään.

Seuraavana päivänä koe loppui valitettavasti kuin kananlento. Tao oli ennen suoritusvuoroaan päässyt lussuttamaan puolisiskonsa Gretan juoksupissoja ja hormonit alkoivat kovasti hyrrätä. Paimennus on muuten siitä hauska laji, että juoksunartut kisaavat ihan siinä missä muutkin koirat, eikä niitä sijoiteta luokkien loppuun. Taolle tämä häiriö oli vähän liikaa, vaikka se ei mielestäni erityisen naistenmies töitä tehdessään ole ollutkaan. Tao teki nyt tosi hienon hakukaaren ja Tanja tuuletti jo mielessään. Mutta, sitten, Tao huomasi tolppakoirat ja tulkitsi tilanteen niin että siellä se juoksunarttu häntä odottelee. Lampaat vaihtuivat lennosta (uros!)koiran vikittelyyn ja paimennuskokeen suoritus loppui siihen. Kuulemma näitä sattuu aina silloin tällöin jopa kokeneemmillekin koirille, mutta silti Tao ansaitsi sen, että kuri muuttui nyt tiukemmaksi eikä vapaallakaan saa liehitellä tyttökoiria. Ja syksyllä suunnittelen vieväni sen pieneen uroskoirien kevennysoperaatioon, jossa saadaan enemmän ilmatilaa tuonne takajalkojen väliin ;) Taolla ei palleista sinänsä ole ongelmaa, mutta eipä se niitä tarvitsekaan joten mitäs niitä siellä pitää. Taon sukulaisia on ihan runsaasti käytetty jalostuksessa ja Tao on niin valtaisakin, ei mikään jalostusuros ole hän.

Taon kotiuduttua paimennuskarkeloista mentiin heti illalla tsekkaamaan toko-osaaminen. Joka onneksi oli paljon varmemmalla mallilla kuin paimennusosaaminen ;-D Tokossa olen nyt kiristänyt ruuvia ihan kunnolla sen suhteen, että miten tulee toimia jos vähän alkaa ahdistaa. Ennen hyppäsin Taon kanssa samaan kaivoon ja siellä kaivonpohjalla yhdessä ahdisteltiin, mutta nyt on meininki muuttunut. Jos ahdistaa, niin ainoa vaihtoehto on tehdä paremmin. Jos ei kykene toimimaan, niin kera motkotusten joutuu sivummalle miettimään että mitä kannattaa seuraavalla yrityksellä kokeilla. Mutta auta armias kun yrittää, mitkä ilon ja onnen juhlat siitä seuraa! Tao on näissä juhlissa niin innoissaan (vaikka juuri äsken olisi ollut maailman ahdistunein olento), että se eilen puri mua poskeen! :D (Okei tämä EI ole tavoite) Onkin siis kannattavaa unohtaa ihan tylsät ahdistumiset ja tehdä heti iloisesti ja oikein. Tao on alkanut ostaa tätä ajatusta tosi hyvin, ja vitsit kun se on paljon vahvempi koira henkisesti kuin ikinä luulinkaan! Ja sinnikäs, mutta mää oon vieläkin sitä sinnikkäämpi ja sen paksuun kalloon alkaa pikkuhiljaa mahtua että ei tämän muijan kanssa ahdistumisen näyttelemisestä seuraa kuin lisää työtä. Helpommalla pääsee kun valitsee toisen tavan. Ja kun näitä oivalluksia Taolle on tässä tullut, niin ahdistuminen on alkanut vähentyä ja Tao tekee iloisemmin ja intensiivisemmin! Hirveän innokas harrastuskaveri on hän. Harmi että ei ehditä käydä tätä prosessia ihan kokonaan läpi ennen ensi lauantain toko-SM-kisoja joissa Tao kisaa avoimessa luokassa. Ja ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuinka ylpeä ja tyytyväinen olen mun isosta pojasta joka onkin paljon äijempi kuin mitä kuvittelinkaan!