Ajattelin kirjoittaa pienen postauksen käymistäni koirahierojaopinnoista, jos jota kuta muutakin kiinnostaa ko koulutus :)
Heti alkuun täytyy todeta, että koulua ei kannata aloittaa sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa on muita kiireitä. Opinnot vaativat paljon opiskelua, hierontaharjoittelua yms. Meidän ryhmästä putosi ehkä neljäsosa pois vuoden aikana. Viitisentoista reipasta pysyi menossa mukana ja sai todistuksen kouraansa. Kaikki aloittaneet olivat varmasti motivoituneita, enkä tiedä että oliko pelkästään koulun vaativuus keskeytyksen takana vai oliko muita henkilökohtaisia syitä. Sen tiedän, että ihan jokaisen meistä suurin pelko oli, että olisi sairastumisen vuoksi estynyt osallistumasta jollekin kouluviikonlopulle. Toki viikonlopun materiaalit sai koululta ja opiskelutoverit jakoivat ilomielin omat muistiinpanonsa, mutta se tunne kun yrittää saada anatomiankuvista kotona jotain tolkkua...Käytin Kulon syksyllä näyttelyissä ja ollessani sen kanssa näyttelykehässä, koulussa oli käyty läpi lonkan anatomia. Se tunne, kun yritti muiden muistiinpanoista päästä käsitykseen että mikä lonkan kyhmy, ulkonema, kuoppa, ... on mikäkin latinaksi ja suomeksi. Aikataulutus muuttui niin, että kouluviikonloput pysyivät pelkästään kouluviikonloppuina. :-D
Syksyllä käytiin läpi hieronnan tärkeitä perusteita, mm. hieronnan indikaatiot/kontraindikaatiot, mekaaniset/fysiologiset vaikutukset, hierontaotteet teoriassa ja käytännössä, kylmä/lämpöhoito, venyttely, ... Luusto käytiin tarkasti läpi alkaen takapäästä; coxa, femur, tibia, fibula, siirtyen etupäähän, scapula, humerus, ulna, radius, kallo. Eri kuvakulmista, joka uloke nimeten. Välillä manasin että onko oikeasti joka ikiselle hemmetin luumöykylle ollut ihan totta pakko keksiä nimi ja haaveilin että löytäisin jonkun vielä nimeämättömän oleellisesti tärkeän möykyn jonka voisin nimetä Mureen kryyniksi :D
Kun takaosan luustokohdat oltiin käyty läpi, alettiin sujuvasti opiskella takaosan lihaksia. Kun luustokohdat olivat tuttuja, oli helppoa tarkkaan tietää mistä lihas lähti ja mihin kiinnittyi. Sama etuosaan, selkään, vatsalihaksiin, kaulan lihaksiin, ...
Ensimmäinen koe joulukuussa oli kirjallinen. Me kirjoitimme kynät sauhuten useamman tunnin. Koe sisälsi laajoja esseevastauksia (jossa varmistettiin että hieronnan perusteoria oli hallussa), mutta isossa roolissa oli pikkutarkka osaaminen: meidän tuli osoittaa osaavamme nimetä syksyllä opiskellut luustokohdat, lihasten kiinnittymiskohdat, funktiot ja venytykset.
Keväällä opiskelutahti tuntui vain kiihtyvän. Opiskeltiin loput etuosan lihakset, selkä, kaulan lihakset, syviä lihaksia, nivelet, mennen koko ajan spesifimpiin tietoihin. Me piirsimme lihaskortteja, kirjoitimme yhteenvetoja ja taulukoita lihaksista, kiinnitimme näitä lappuja pitkin asuntojamme jotta voisimme keittiössä, olohuoneessa, jopa vessassa! - aina tilaisuuden tullen kerrata niitä. Tentimme niitä toisiltamme, tuskailimme yhdessä että kuinka kukaan voi nämä koskaan oppia. Ahkera pänttääminen kantoi hedelmää ja kevään näyttökokeen tyyppisesti suoritetuissa kokeissa luettelimme toisillemme Päivin valvoessa kymmeniä lihaksia, niveliä, hieronnan teoriaa, ... Jos joku herättäisi minut keskellä yötä ja pyytäisi kuvaamaan esimerkiksi latissimus dorsin insertio- ja origokohdat ja näyttämään ne koirasta tarkasti ja sen lisäksi osoittamaan lihaksen funktiot ja venytykset, minä varmaan latelisin ne kuin ulkomuistista. Todennäköisesti venytyksessä näyttäisin lihaksen venyttelyn tehoa lisäävän kierron ensin väärin, mutta sitten itseäni soimaten korjaisin ja manaisin kuinka supinaatio ja pronaatio menevät minulta välillä sekaisin.
Koiran anatomian ja fysiologian syvällisen opiskelun lisäksi kävimme läpi erilaisia hoitomuotoja (esim. laser, tens), erilaisia harrastuslajeja ja niiden kuormittavuuksia koiran keholle, origo-insertio-tekniikkaa, syvähierontaa, trigger-käsittelyä (ja voi kuinka vaikeaa tuo onkaan - siinä on vielä paljon harjoittelua että sormituntuma kehittyy!)
Perehdyimme erilaisiin kuntoutujiin osteopaatti Katriina Slotten vaativassa ohjauksessa, laajojen ja paljon harmaita hiuksia aiheuttaneiden (kunnes joku löysi hyvää, valitettavasti englanninkieliset, kirjallisuutta asiasta) kotitehtävien kautta. Kirjoitimme näppäimet sauhuten kuntoutussuunnitelmia, jotka tunnilla käytiin läpi, yksinkertaistaen, järkeistäen ja käytännön tasolle tuoden, turvallisuus huomioiden, muokaten toimivammiksi. Emme missään nimessä ole halajamassa fysioterapeuteille kuuluvaa koiran kuntoutusta, mutta meilläkin pitää olla ymmärrystä, mitä koiran kehossa tapahtuu erilaisten toimenpiteiden /vammojen seurauksena, voidaksemme hoitaa oman osuuttemme turvallisesti ja koiran hyvinvointia lisäävästi.
Meillä oli pitkin vuotta useampia asiantuntijoita luennoimassa. Valovoimainen eläinlääkäri Pipsa Lampinen piti piiitkän päivän, jonka aikana sukelsimme ortopedisten ongelmien maailmaan. Aiheesta olisi varmasti voinut puhua viikon, kuukauden, vuoden, vuosiakin, mutta näinkin saimme todella tuhdin tietopaketin. Eläinlääkäri Johanna Virtanen puhui koiran fysiologiasta ja sairauksista, imusolmukkeiden tunnustelusta yms. Tuntui että opin elimistön aineenvaihdunnasta ja hormonitoiminnasta asioita, joita en ollut edes sairaanhoitajaopinnoissani ymmärtänyt. Tai ei ollut jäänyt mieleen.
Oli monia muitakin vierailevia luennoitsijoita. Kaikilla oli paljon annettavaa ja vuoden aikana ymmärrys koiran hyvinvoinnista ja koirahieronnasta rakentui monesta palasesta laajaksi, syvälliseksi kokonaisuudeksi. Valitettavasti tätäkin kirjoittaessa tuntuu, että monia yksityiskohtia on jo unohtanut. :( Onneksi muistiinpanot ovat kansioissa, joista niitä voi helposti kerrata ja palautella mieleen.
Koulua oli suurin piirtein joka toinen viikonloppu. Syksyllä jokaista viikonloppua odotti kuin kuuta nousevaa, mutta keväällä kesää kohti mentäessä alkoi väsymys painaa. Mietimme että tähän vaikutti kouluviikonloppujen jatkuva vaikeutuminen. Syksyllä opiskeltiin yksinkertaisia asioita, mutta kevättä kohden alettiin miettiä monimutkaisempia koiran hyvinvointiin vaikuttavia kokonaisuuksia. Enää ei ollutkaan niin helppoa pysyä kärryillä ja ymmärtää kuulemaansa. Toki loppukeväästä laajat kirjalliset kotitehtävät ja koulun päättötyö sekä isot tentit vaativat myös veronsa jaksamisen suhteen.
Koulun aikana hieroimme projektikoiria, yhteensä 100h. Niistä kirjoitettiin kirjallisia analyyseja opettajalle ja keskusteltiin luokan kesken ongelmista ja onnistumisista, aina toki anonyymisti salassaolopitovelvoite huomioiden.
Vuoden aikana ryhmämme, opettaja mukaanlukien, hitsautui tiiviiksi porukaksi. Tuntuu kummalliselta, että emme enää kahdesti kuussa kokoonnu samaan luokkatilaan. Onneksi yhteydenpito on jatkunut tiiviinä ja jatko-opiskelupäiviä suunnitellaan ahkerasti.
Sitten yleisemmästä yksityisempään eli omaa pohdintaa.
Oma koiranpito on kokenut koulun myötä aikamoisen muutoksen. Käytännöt niin arjessa kuin treeneissä ovat muuttuneet järkevämmiksi ja koirien hyvinvointia paremmin tukeviksi. Hieron koirani ainakin lyhyesti läpi ainakin kerran viikossa. Olisi pitänyt ottaa koiristani kuvia ja videota liikkeistä ja olemuksesta ennen koulua ja koulun jälkeen.
Vuosi oli ankara tahdiltaan ja saimme paljon tietoa ja ymmärrystä. Mitä enemmän asioita olemme käyneet läpi, sitä enemmän on tullut ymmärrystä siitä kuinka paljon pitäisi ymmärtää vielä lisää. On lihaskireyksiä, joita en vielä osaa aukoa, en omiltakaan koiriltani joita hoidan paljon. Se syö naista, pakko myöntää! En tiedä opinko koskaan todella taitavaksi, sen aika näyttää. Se vaatii paljon työtä, erityisesti paljon erilaisten koirien hieromista, jatko-opintoja, syyseuraussuhteiden miettimistä jne.
Välillä kun tuskailen oman keskeneräisyyteni kanssa (Päivi, älä käsitä tätä kritiikkinä koulua kohtaan, sä tiedät että mä tuskailen tämän asian kanssa varmaan hamaan loppuuni asti), täytyy muistella mitä hyvää olen saanut jo näillä taidoillani aikaan ja olla tyytyväinen siihenkin. Sain parannettua rakkaan Bensonini elämänlaatua sen viimeisinä kuukausina. Konkreettisia todisteita tästä oli esimerkiksi se, että jos se alkoi murista lapsille, osasin helpottaa sen oloa niin että hieronnan jälkeen se ei enää murissut vaan makoili tyytyväisenä. Kulon selkäkarvat törröttivät kuolleina pystyssä, eivät törrötä enää, taka-askel oli töpöttävää, on pidentynyt ja ravaa rennoon letkeästi. Ja osaan jo useimmiten hieroa sen niin, että saan sen takajalan ontumisen loppumaan (tosin se käyttää oikeaa takajalkaansa edelleen hieman jäykemmin kuin vasenta ja valitettavasti Flexadin ei ole kahden kuukauden syöttämisen jälkeen tuonut vielä sen liikkeeseen puhtautta, jatkan kuuria vielä kuukauden). Taon selkä oli jäykkä, on mennyt paljon parempaan suuntaan ja osaan seurata ja hoitaa sen rintalihasta jonka reväytti metsälenkillä vuosi sitten liukastuttuaan mutaisessa kohdassa. (Välillä Päivi on käynyt tekemässä faskia-käsittelyt ja tuntuu että Päivin käyntien jälkeen olen saanut omalla hieronnalla parempia tuloksia eli se tukee hyvin hierontaa ja tämän ja faskiahoidon omien hyötyjen vuoksi faskiaopinnot lienevät seuraavaksi opiskelun kohteena. Tämän linkin takaa löytyy hyvä postaus aiheesta!). Asiakaskoirissa on ollut tyytyväisiä koiria, jotka ensimmäisen kerran vihaisuuden/pelokkuuden jälkeen ovat muuttuneet hoitomyönteisiksi hierottaviksi. Tämä muutos tai kun koira oikein yrittää estää poislähtöni tarjoamalla itseään edelleen hierottavaksi, tuntuu tosi palkitsevalta.
Valitettavasti kaikkia asiakaskoiria en ole osannut auttaa. Onneksi Tampereella on niin paljon taitavia osaajia, joten hyvillä mielin on voinut kehottaa hakeutumaan jonkun toisen pakeille tietäen että saavat avun. Sillä tavalla hyvillä mielin, että koira saa avun, mutta oikeasti sillä tavalla ihan hajoillen, että harmittaa kun ei vielä itse osaa auttaa kaikkia :-P (Toisaalta koulussa käsittelimme yhteistyötä eri ammattilaisten kesken ja ajatuksena nimen omaan se, että yhteistyössä on voimaa) Omien puutteiden tiedostaminen ruokkii tehokkaasti nälkää opiskella lisää. Teen koirahierontaa hyvin pienimuotoisesti, ja palasin juuri hiljattain toiseen palkkatyöhöni jota aloin tehdä osa-aikaisesti enkä sen ohella ehdi hieroa kuin pari-kolme koiraa viikossa. En tiedä uskallanko ikinä heittäytyä täysipäiväiseksi yrittäjäksi, mutta tiedonnälkää ja oppimishalua pitää ainakin ehdottomasti tyydyttää vielä lisää, jo ihan oman henkisen hyvinvointini kannalta :-D
Jatko-opiskelua on hyvä jatkaa, koska olen saanut todella rautaisen perustan koiran lihashuoltoon. Sydämestäni kiitos, Päivi Kilponen, upeasta vuodesta jonka tarjosit minulle ja muulle luokalle! <3