Oltiin Anun tokokoulutuksessa eilen.
Tehtiin kisanomaisesti nouto, seuruu ja seuruusta seisominen.
Nouto
Sähläsin noudon aloituksessa ja hoin sivulletulokäskyä, Kulo oli lähdössä mutta nöyränä tyttönä pysähtyi niille sijoilleen ("Siis häh, mitä sä haluat?").
Hyvää oli:
- odottaessaan noutokäskyä haki aktiivisesti katsekontaktia eikä kyylännyt kapulaa
- lähti kapulalle (sähläyksen jälkeen) vauhdilla ja myös palautusvauhti oli hyvä
- sivulletulo oli hyvä, tuli vauhdilla loppuun asti ja kiepautti takamuksensa suoraan
- ei ihan lähellä mua pureskellut kapulaa
Kehitettävää:
- nosto oli tosi ruma, sähläsi
- noston jälkeen sama meininki jatkui ja puri kapulaa alkupalautusmatkan
Treenisuunnitelmaa:
- noston treenauksia niin että oikeasti saan nättejä nostoja aikaiseksi. Ei kannata ulkona treenata sillä tyylillä mitä olen tehnyt, vaan pitää miettiä joku muutos, esim. tuon ohjatunnoudonkapulan käyttäminen
- kapulankantotreeniä, mietin että voisin kierrättää Kuloa kahdeksikkoa ja puuttua jos leuat käyvät
Seuruu
Koska alla oli niin ihanan kuumottava nouto eikä lelulpalkalle ollut päässyt purkamaan liikaa intoaan, seuruun alku oli aikas korkeassa vireessä tehtyä. Paikka hieman eli, Kulo oli liian edessä ja tästä johtuen hieman poikitti.
Hyvää:
- piti katsekontaktin hyvin
- innokkuus seuraamiseen :)
- ei kuitenkaan pompi seuratessa eikä tule ääntä (niinkuin ei yleensäkään tule Kulolta; tajusin että se on arjessakin tosi hiljainen koira, haukkuu ja murisee mutta ei vingu koskaan)
Kehitettävää:
- on hieman liian edessä, etenkin perusasennoissa
- osa perusasennoista vinoja
- askelsiirtymissä pomppaa ekan askeleen
- takapuoli kiertyy oikealle, seuraa hieman c:n mallisena, pää kiertyy eteeni
Treenisuunnitelmaa:
- oma kävelyvauhti reippaampi
- kainalopalkalla saa päätä suoraan ylöspäin, tässä pitäisi palkata niin että saa hypätä kainalopalkalle (eli ei niin että pudotan sen kainalosta), ja appari voisi naksauttaa kun nostaa päätä ylöspäin niin saisi ajoitettua palkan tähän
- askelsiirtymiin siedätystä omaan liikkeeseen ettei ennakoi pomppaamalla
- askelsiirtymien kävelyä etuviistoon, jotta olisi helpompi lähteä mukaan
Liikkeestä seis
Hyvää:
- seuruu oli ok, reagoi käskyyn hyvin, seisoi paikoillaan varmasti
Kehitettävää:
- voisi pysähtyä vielä napakammin (osaisinkohan opettaa sen paino takajaloilla -tekniikan tähän?)
Suorituksissa Kulo oli aikas korkeassa vireessä, mikä näkyy sillä etutassujen ylimääräisinä liikkeinä ja pienenä ennakointina ja hytkymisenä. Anu neuvoi palkkauksessa odottamaan aina hetkeä, kun se on hieman rauhallisemmassa mielentilassa. Myönnän treenaavani Kulon kanssa vähän turhan hektisellä tempolla, pitäisi rauhoittaa tahtia. Tämä on koira jota ei tarvitse nostattaa, sen kun aina muistaisi :D
Tärkeää olisi myös vahvistaa sosiaalista palkkautumista, tämä on ollut koko ajan asialistalla mutta silti niin herkästi unohtuu. Eli suorituksen jälkeen kehut, ja lelupalkkaus vasta sitten kun näkee että koira oikeasti vastaa sosiaaliseen palkkaan. Haasteena sosiaalisessa palkkauksessa Kulon kanssa on, että se rupeaa kehuista palkkautuessaan herkästi haukkumaan. Kuten Anukin sanoi, tämä on helppo karsia pois kieltämällä, mutta itselle on varmaan ollut vaikeaa se että suorituksen jälkeisessä palkkauksessa joutuu kovasti kieltelemään. Mun pitäisikin nyt ajaa läpi sosiaalinen haukkumatta palkkautuminen suorituksista erillisenä juttuna ja liittää vasta sitten suorituksiin.
Paikkamakuussa vähän vielä kummitteli viikon takainen paineistuminen (joka johtui siitä Alizine-piikin aiheuttamasta epävarmuudesta); Kulo menee muussa yhteydessä hyvin lepo-käskyllä heti maahan laskien kuonon samalla, mutta paikkamakuussa kun tehdään yksitellen maahanmenoja niin paineistuu. Eli tämä paineistuminen pitäisi nyt purkaa pois. Paikkamakuussa olen nyt ruvennut tönimään Kulon takaosaa ja kehun ja namipalkkaan kun pysyy hyvässä asennossa, oho jos kellahtaa lonkkalevolle. On ruvennut tajuamaan että pistää vastaan.
Luoksarin stoppien kouluttamisesta puhuttiin myös. Tähän hyvä konsti olisi takapalkan käyttö. Takapalkka pitäisi aluksi ajaa läpi suorassa luoksetulossa, jossa tarkoituksena olisi opettaa koiralle, että vaikka se palkka on siellä takana, pitää silti juosta hyvällä vauhdilla emännän luokse. Tämä tapahtuisi niin, että palkka olisi myös minulla ja jos Kulo juoksisi huonolla vauhdilla, lähtisin lällätellen oman palkkani kanssa juoksemaan pakoon ja Kulo ei saisi etu- eikä takapalkkaa. Anu sanoi tärkeän huomion: etupalkkaa ei käytetä houkutteluna. Jos siis koira tulee huonolla vauhdilla, sitä ei houkutella etupalkalla vaan sitten ei heru palkkaa olleskaan. Näin koira oppii, että palkan saadakseen kannattaa aina laukata hyvällä vauhdilla, ja ikinä ei tiedä saako palkan edestä vai takaa. Meillähän Kulon kanssa on tilanne se, että se tekee suoran luoksetulon sellaisella vauhdilla että stopin tekeminen on hankalaa. Tavoitteena olisi opettaa napakka suora stoppi, jossa käskyyn reagointi tapahtuisi välittömästi. Seisomisstopin kriteeristä kiinnipitäminen aiheuttaa varmasti jokaiselle tokoilijalle harmaita hiuksia, mutta maahanmeno on kuulemma helpompi. Maahanmenossa kannattaa aina käydä ensin palkkaamassa koira makuuasentoon (namilla), ja vasta sitten vapauttaa takapalkalle.
Tein Jennin avustuksella tunnaria hallin pihalla, ekaa kertaa Kulon kanssa jossain muualla kuin meidän vierashuoneessa. Verkon avulla tehtiin, neljä kapulaa, etäisyys muutama metri. Jenni naksautti oman ilmaisemisesta ja palkkasin namilla. Ekalla toistolla seilasi kapuloiden päällä pitkän aikaa ja maisteli kaikkia, kunnes pysähtyi hetkiseksi omalle ja päästiin palkkaamaan. Toisella kerralla melkein sama juttu, ehkä hieman lyhyempi seilaaminen. Kolmannella kerralla oli selvä käsitys hommasta: nuuhki kapulat ja pysähtyi ilmaisemaan oman (yritti ottaa sitä verkon alta suuhunsa). Tähän oli hyvä lopettaa.
Illalla kokeilin tunnaria kotona Jennin innostamana niin, että laitoin kapulat V:n ja toisella kertaa O:n muotoon. O:ssa oli 7 kapulaa. Kaikki toistot onnistuivat hyvin ja Kulo oli selvästi kartalla: tiesi että oma kapula pitää tässä etsiä ja löytää. Jes, jes ja jes! Tässä olisi suunnitelmana treenata verkon avulla vielä haastavammissa olosuhteissa, pidemmältä matkalta, korkeammassa vireessä, eri muodostelmissa, eri tavalla hajustetuilla kapuloilla (esim. niin että useampi appari hajustaa muut kapulat). Yksi haaste kerrallaan harjoitukseen lisäten. Kun nämä sujuu, voinee verkon hyvillä mielin poistaa. Mielenkiinnolla odotan, että millainen tunnarisuoritus saadaan kasaan kun koko homma opetetaan verkon avulla. :)
Ihan hirveästi on töitä tehtävänä Kulon kanssa, tuntuu että toko on niin pikkutarkkaa ja tässä tasapainoilee sen kanssa, että muistaisi yksityiskohtien lisäksi treenata kokonaisuuksia. Koiran mielentilan hallinta näyttelee suurta roolia. Monesti tulee semmoinen olo että osaanko mä oikeasti opettaa Kulosta sellaisen toko-osaajan, kuin haaveilen? Kriteeristä kiinnipitäminen ja odottamattomiin tilanteisiin reagoiminen ovat vaikeita, haastavia asioita.
Taon kanssa rupesin eilen opettamaan seisomasta istumista peruuttamisen kautta. Liitän tähän käskysanan "Do". Tavoitteena ajaa sille läpi ajatus, että "Do" tarkoittaa taaksepäin suuntautuvaa istumistoimintaa, jos saisi takatassut pysymään kaukojen vaihdoissa paikoillaan. Taon seuruu sujuu kotona mun mielestä kivasti, seuraa suorana. (Pomppimista tulee kyllä herkästi) Hallilla on sitten eri asia kun siellä on niin siistiä olla. Tao on jotenkin niin suloinen, pöhkö tokoilija. Koko koiran olemus loistaa kun hän saa tehdä :D
maanantai 31. maaliskuuta 2014
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Mustavalkoista menoa
Taon kanssa (ylipäätään) pitäisi agilityssa muistaa, että:
- rintamasuunnan kanssa pitää olla tarkka - jos haluan että se menee takaakiertoon, niin rintamasuunnan osoitettava siihen kohtaan, josta takaakierto alkaa eikä saa omalla kropalla peittää kierrettävää siivekettä koiran näköpiiristä
- jos haluaa että se hypyn jälkeen kääntyy tiukasti takaisin tulosuuntaan, oman liikkeen pitää olla pysähtynyt ennen kuin Tao ponnistaa eli valssissa ei saisi valua!
- rytmitykset ovat ensi arvoisen tärkeitä - jos hypyn jälkeen on tiukka käännös sivulle (tai vaikkei olisi niin tiukka edes mutta ei haluaisi että koira kaartaa liian pitkälle esteen jälkeen), pitää pysäyttää oma liike hetkeksi ennen koiran ponnistusta ja rintamasuunnalla osoittaa mihin matka jatkuu hypyn jälkeen, sekä tietenkin lähteä liikkeelle reippaasti
- pimeään putkikulmaan lähetettäessä saa tiukemman käännöksen putkeen, kun myötäilee koiran liikkeitä eli peruuttaa itse silloin kun koiran pitäisi kääntyä takaisinpäin
- jos haluaa että koira kääntyy putkelta tiukasti takaisinpäin, pitäisi jäädä 1-1,5m putkensuun linjan taakse ja sille puolelle, jonne matka jatkuu
- takaaleikkauksessa pitää leikata koiran linja ennenkuin koira ponnistaa, samoin persjätössä
- niiston voi tehdä kauempaakin, tärkeää rytmityksellä, rintamasuunnalla ja katseella ohjata koiran linjaa ja lähteä nopeasti liikkeelle
- päällejuoksussa saan Taon paremmin kääntymään esteelle, kun rintamasuunnan lisäksi myös katseeni osoittaa alastulokohtaan (varpaat menosuuntaan mars!) (pätee myös saksalaiseen)
- pitäisi ohjausta suunnitellessa aina muistaa koiran optimaaliset linjat ennen - mutta myös jälkeen hypyn, esim. niin että koira laskeutuessaan olisi hyvällä linjalla kohti puomia
- vastakäännöksellä saa Taon useimmiten käännettyä tiukimmin
Kulon kanssa tokoilut etenee!
- maasta istumaannousuja saatu tasatassuin, kun olen aikaansaanut niitä vireennostolla ja alkanut merkata huonot nousut, näistä ei tule palkkaa
- kaukojen seiso-maahan-vaihdot on alkanut mennä tyttelin päähän, tekee ne tarkasti takatassut paikoillaan pysyen, jää tosin seisomaan noustessa liian pitkäksi ja tähän mietittiin Maijun kanssa korjaussarjaa (jossa oppisi siirtämään etutassuja taaksepäin). Mutta: jos innostuu (ja innostuuhan se.. usein..), niin unohtaa tekniikan ja on vaan niin siistiä tehdä mahdollisimman nopeasti. Vielä kun saisi tämän niin vahvasti mieleen että kaukot ei ole vauhti- vaan tekniikkalaji!
- askelsiirtymät vasemmalle alkaa kotona sujua - pitää paikkansa ja ottaa takatassuilla ristiaskelia - tässä pystyn peilin kautta seuraamaan koiraa ja pysyn itse suorana. Tässä tuli hetkellisesti takapakkia, kun ed. viikolla astuin raskaalla talvisaappaalla Kulon toipilastassulle hallilla - Kulo oppi väistämään pomppaamalla kun liikutin jalkaani. Tätä siedätettiin niin että liikutin pelkästään jalkaani ja palkkasin, jos pysyi paikoillaan
- noutokapulan nostot sujuvat nätisti hallilla kun ennen kapulalle lähetystä hetsaan lelulla ja vauhtipalkkaan palautuksesta, mutta ulkona hiekkakentällä tahtoo sählätä nostossa - kokeilisinko tähän ohjatunnoudon kapulaa, jos se olisi mukavampi nostaa?
- ruudun osaa jo virittelysanalla hakea, paikka ei vielä ole kovin selvä. Tehty lelulla, näyttöruutuna ja kosketusalustalla. Kyllä se oivallus sieltä tulee!
- liikkeestä istumista on vahvistettu ja suunnitelmissa tehdä sitä puolet jäävistä (toinen puolet maahanmenoa ja seisomista), koska sekoittaa tämän herkästi seisomiseen
- tunnaria tehty verkon avulla ja merkkaa oman pysähtymällä kohdalle ja yrittämällä saada kapulan suuhunsa verkon alta. Tässä on hieman pidennetty naksauttamisviivettä ja rupesikin varmistelemaan käyden nuuhkimassa vielä muut kapulat läpi mutta palasi omalle. Jatkossa voisi vaikeuttaa sisällä tapahtuvaa treeniä niin, että edelleen nostaisi virettä ennen kapuloille lähettämistä, ja toisaalta voisi vetää Kulon pois kapuloilta jos menee oman yli eli oma pitäisi merkata heti. Ja pitäisi siirtyä treenaamaan tätä ulos ja treenihallille.
- vauhdikkaampia liikkeitä on alettu treenata kuuden viikon treenitauon jälkeen, kun kynsi on kunnossa ja liukas tassutossu pois
Kulo tekee sellaisella suorastaan raivoisalla innolla ja säpäkkyydellä, mutta on kuitenkin nöyrä ja niissä asioissa tarkka, jotka on oppinut ja sisäistänyt. Se tuntuu rrrrrakastavan tokon treenaamista ja kotona tarjoaa meidän menemistä vierashuoneeseen, jossa treenaamme. Sitä ei tarvitse houkutella treenaamaan vaan se houkuttelee mut :D Siinä missä herkkä ja ajattelevainen Tao oppii nopeasti, Kulo tarvitsee enemmän toistoja ymmärtääkseen pointin (monesti se on niin innoissaan ettei paljon ehdi edes miettiä), mutta jos pystyn harjoituksessa riittävän selkeästi kertomaan sille, mitä siinä haetaan takaa, se hoksaa kyllä todella nopeaankin.
Muuten sairashuoneen ovi on nyt suljettu ja koirat terveinä. Ihan mahtavaa!
Viimeisin ja onnettomin vastoinkäyminen oli, kun Tao pääsi Kulon tärppipäivinä murtautumaan tekemämme oviviritelmän läpi Kulon huoneeseen, työpäivämme aikana. Sieltä ne löytyivät suureksi järkytyksekseni kun tulin kotiin, ja koirista ja jäljistä päätellen huoneessa oli ollut täysi tohina päällä. Voin sanoa että olin niin rikki, tunsin epäonnistuneeni totaalisesti ja olisi tehnyt mieli omin käsin salvaa Tao (vaikkakaan minkäs se luonnolleen mahtoi). Lueskelin netistä kauhukertomuksia hormonipiikkien sivuvaikutuksista (eivät ne mitään kevyttä tavaraa ole, mutta valmisteet ovat kehittyneet ihan huomattavasti niin että mm. sivuvaikutukset ovat vähentyneet ihan huomattavasti.) Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyimme siihen, että koska kyseessä oli otolliset tärppipäivät ja kaksi parhaassa lisääntymisiässä olevaa koiraa, olisi niin iso mahdollisuus että pahin oli tapahtunut, joten varasin sille ajan eläinlääkärille ja se sai hormonipiikin (Alizine) 3. ja 4. päivänä vahinkoastumisen jälkeen. Maksoi yht. 150€ emmekä saaneet sitä vakuutuksesta. Hormonipiikin voi antaa aikaisintaan 2vrk ja korkeintaan 45vrk astumisen jälkeen. Kun sen antaa aikaisemmassa vaiheessa, sen luotettavuus on parempi ja riskit (kohtutulehdus yms) vähäisemmät, ainakin meitä hoitaneen ell mukaan. (Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa 30vrk, ultrata narttu ja sitten päättää hormonipiikin antamisesta. Noin puolet astumisista johtaa raskauksiin.) En huomannut Kulossa muuta muutosta piikkien jälkeen, kuin että se kotioloissa oli hellyydenkipeämpi ja treenihallilla paineistuva ja epävarmempi (esim. tuli hallille niskakarvat pystyssä) ja näinollen myös hieman rauhallisempi. Nämä oireet ilmenivät muutama vuorokausi piikkien jälkeen ja kestivät jokusen vuorokauden. Ruokahalut, vatsantoiminta, leikkihalut, iloisuus, sosiaalisuus, treenihalut tutuissa olosuhteissa pysyivät ennellaan, vaikka pidin kyllä koiran pääosin levossa, kevyet lenkit vaan tehtiin, ja annoin sille ruokaan maitohappobakteeria ja ylipäätään lihapitoisempia maistuvia aterioita. Tulevaisuus näyttää, tuleeko Kulolle valeraskaus (ja millainen) ja mikä on juoksuväli. Dopingvaroaika on 28vrk mutta suunnitelmissani on lykätä yhteisen kisauran aloittamista touko-kesäkuulle eli ottaa varman päälle, etteivät hormonit sekoita Kulon päätä. Jatkossa Tao lähtee Kulon juoksujen ajaksi muualle hoitoon ettei vastaavaa vahinkoa toiste pääse käymään ja myöhemmässä tulevaisuudessa toinen näistä (Kulo) leikkautetaan. Luulin niiden kanssa pärjääväni, koska tuota yhtä epäonnen päivää lukuunottamatta meillä meni Henkan kanssa työt niin ristiin että pystyimme katsomaan koirien perään, ja toisaalta Tao ei ollut tärppipäiviä lukuunottamatta juurikaan kiinnostunut Kulosta, vaan kulki mun perässäni kotona ja lenkeillä. Mutta kun luonto vetää toisen luo, ei parhaimmatkaan viritelmät aina auta, ja nöyrä työkoira voi käyttäytyä yhdellä tavalla mun ollessa kotona ja toisella tavalla yksin ollessaan, sen sain karvaasti oppia. Tuntuu että monet asiat on saanut oppia kantapään kautta, mutta toivottavasti tästä blogikirjoituksesta on jollekin apua jos miettii tähän liittyviä asioita.
Bensonin kanssa pitäisi mennä hakemaan Cartophen-piikki. Sillä alkaa selkä taas oireilla enemmän, eli tarvitsee näköjään kuukausittaisen lääkkeensä. Muuten puudeli on ollut erittäinkin leikkisä ja touhukas.
- rintamasuunnan kanssa pitää olla tarkka - jos haluan että se menee takaakiertoon, niin rintamasuunnan osoitettava siihen kohtaan, josta takaakierto alkaa eikä saa omalla kropalla peittää kierrettävää siivekettä koiran näköpiiristä
- jos haluaa että se hypyn jälkeen kääntyy tiukasti takaisin tulosuuntaan, oman liikkeen pitää olla pysähtynyt ennen kuin Tao ponnistaa eli valssissa ei saisi valua!
- rytmitykset ovat ensi arvoisen tärkeitä - jos hypyn jälkeen on tiukka käännös sivulle (tai vaikkei olisi niin tiukka edes mutta ei haluaisi että koira kaartaa liian pitkälle esteen jälkeen), pitää pysäyttää oma liike hetkeksi ennen koiran ponnistusta ja rintamasuunnalla osoittaa mihin matka jatkuu hypyn jälkeen, sekä tietenkin lähteä liikkeelle reippaasti
- pimeään putkikulmaan lähetettäessä saa tiukemman käännöksen putkeen, kun myötäilee koiran liikkeitä eli peruuttaa itse silloin kun koiran pitäisi kääntyä takaisinpäin
- jos haluaa että koira kääntyy putkelta tiukasti takaisinpäin, pitäisi jäädä 1-1,5m putkensuun linjan taakse ja sille puolelle, jonne matka jatkuu
- takaaleikkauksessa pitää leikata koiran linja ennenkuin koira ponnistaa, samoin persjätössä
- niiston voi tehdä kauempaakin, tärkeää rytmityksellä, rintamasuunnalla ja katseella ohjata koiran linjaa ja lähteä nopeasti liikkeelle
- päällejuoksussa saan Taon paremmin kääntymään esteelle, kun rintamasuunnan lisäksi myös katseeni osoittaa alastulokohtaan (varpaat menosuuntaan mars!) (pätee myös saksalaiseen)
- pitäisi ohjausta suunnitellessa aina muistaa koiran optimaaliset linjat ennen - mutta myös jälkeen hypyn, esim. niin että koira laskeutuessaan olisi hyvällä linjalla kohti puomia
- vastakäännöksellä saa Taon useimmiten käännettyä tiukimmin
Kulon kanssa tokoilut etenee!
- maasta istumaannousuja saatu tasatassuin, kun olen aikaansaanut niitä vireennostolla ja alkanut merkata huonot nousut, näistä ei tule palkkaa
- kaukojen seiso-maahan-vaihdot on alkanut mennä tyttelin päähän, tekee ne tarkasti takatassut paikoillaan pysyen, jää tosin seisomaan noustessa liian pitkäksi ja tähän mietittiin Maijun kanssa korjaussarjaa (jossa oppisi siirtämään etutassuja taaksepäin). Mutta: jos innostuu (ja innostuuhan se.. usein..), niin unohtaa tekniikan ja on vaan niin siistiä tehdä mahdollisimman nopeasti. Vielä kun saisi tämän niin vahvasti mieleen että kaukot ei ole vauhti- vaan tekniikkalaji!
- askelsiirtymät vasemmalle alkaa kotona sujua - pitää paikkansa ja ottaa takatassuilla ristiaskelia - tässä pystyn peilin kautta seuraamaan koiraa ja pysyn itse suorana. Tässä tuli hetkellisesti takapakkia, kun ed. viikolla astuin raskaalla talvisaappaalla Kulon toipilastassulle hallilla - Kulo oppi väistämään pomppaamalla kun liikutin jalkaani. Tätä siedätettiin niin että liikutin pelkästään jalkaani ja palkkasin, jos pysyi paikoillaan
- noutokapulan nostot sujuvat nätisti hallilla kun ennen kapulalle lähetystä hetsaan lelulla ja vauhtipalkkaan palautuksesta, mutta ulkona hiekkakentällä tahtoo sählätä nostossa - kokeilisinko tähän ohjatunnoudon kapulaa, jos se olisi mukavampi nostaa?
- ruudun osaa jo virittelysanalla hakea, paikka ei vielä ole kovin selvä. Tehty lelulla, näyttöruutuna ja kosketusalustalla. Kyllä se oivallus sieltä tulee!
- liikkeestä istumista on vahvistettu ja suunnitelmissa tehdä sitä puolet jäävistä (toinen puolet maahanmenoa ja seisomista), koska sekoittaa tämän herkästi seisomiseen
- tunnaria tehty verkon avulla ja merkkaa oman pysähtymällä kohdalle ja yrittämällä saada kapulan suuhunsa verkon alta. Tässä on hieman pidennetty naksauttamisviivettä ja rupesikin varmistelemaan käyden nuuhkimassa vielä muut kapulat läpi mutta palasi omalle. Jatkossa voisi vaikeuttaa sisällä tapahtuvaa treeniä niin, että edelleen nostaisi virettä ennen kapuloille lähettämistä, ja toisaalta voisi vetää Kulon pois kapuloilta jos menee oman yli eli oma pitäisi merkata heti. Ja pitäisi siirtyä treenaamaan tätä ulos ja treenihallille.
- vauhdikkaampia liikkeitä on alettu treenata kuuden viikon treenitauon jälkeen, kun kynsi on kunnossa ja liukas tassutossu pois
Kulo tekee sellaisella suorastaan raivoisalla innolla ja säpäkkyydellä, mutta on kuitenkin nöyrä ja niissä asioissa tarkka, jotka on oppinut ja sisäistänyt. Se tuntuu rrrrrakastavan tokon treenaamista ja kotona tarjoaa meidän menemistä vierashuoneeseen, jossa treenaamme. Sitä ei tarvitse houkutella treenaamaan vaan se houkuttelee mut :D Siinä missä herkkä ja ajattelevainen Tao oppii nopeasti, Kulo tarvitsee enemmän toistoja ymmärtääkseen pointin (monesti se on niin innoissaan ettei paljon ehdi edes miettiä), mutta jos pystyn harjoituksessa riittävän selkeästi kertomaan sille, mitä siinä haetaan takaa, se hoksaa kyllä todella nopeaankin.
Muuten sairashuoneen ovi on nyt suljettu ja koirat terveinä. Ihan mahtavaa!
Viimeisin ja onnettomin vastoinkäyminen oli, kun Tao pääsi Kulon tärppipäivinä murtautumaan tekemämme oviviritelmän läpi Kulon huoneeseen, työpäivämme aikana. Sieltä ne löytyivät suureksi järkytyksekseni kun tulin kotiin, ja koirista ja jäljistä päätellen huoneessa oli ollut täysi tohina päällä. Voin sanoa että olin niin rikki, tunsin epäonnistuneeni totaalisesti ja olisi tehnyt mieli omin käsin salvaa Tao (vaikkakaan minkäs se luonnolleen mahtoi). Lueskelin netistä kauhukertomuksia hormonipiikkien sivuvaikutuksista (eivät ne mitään kevyttä tavaraa ole, mutta valmisteet ovat kehittyneet ihan huomattavasti niin että mm. sivuvaikutukset ovat vähentyneet ihan huomattavasti.) Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyimme siihen, että koska kyseessä oli otolliset tärppipäivät ja kaksi parhaassa lisääntymisiässä olevaa koiraa, olisi niin iso mahdollisuus että pahin oli tapahtunut, joten varasin sille ajan eläinlääkärille ja se sai hormonipiikin (Alizine) 3. ja 4. päivänä vahinkoastumisen jälkeen. Maksoi yht. 150€ emmekä saaneet sitä vakuutuksesta. Hormonipiikin voi antaa aikaisintaan 2vrk ja korkeintaan 45vrk astumisen jälkeen. Kun sen antaa aikaisemmassa vaiheessa, sen luotettavuus on parempi ja riskit (kohtutulehdus yms) vähäisemmät, ainakin meitä hoitaneen ell mukaan. (Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa 30vrk, ultrata narttu ja sitten päättää hormonipiikin antamisesta. Noin puolet astumisista johtaa raskauksiin.) En huomannut Kulossa muuta muutosta piikkien jälkeen, kuin että se kotioloissa oli hellyydenkipeämpi ja treenihallilla paineistuva ja epävarmempi (esim. tuli hallille niskakarvat pystyssä) ja näinollen myös hieman rauhallisempi. Nämä oireet ilmenivät muutama vuorokausi piikkien jälkeen ja kestivät jokusen vuorokauden. Ruokahalut, vatsantoiminta, leikkihalut, iloisuus, sosiaalisuus, treenihalut tutuissa olosuhteissa pysyivät ennellaan, vaikka pidin kyllä koiran pääosin levossa, kevyet lenkit vaan tehtiin, ja annoin sille ruokaan maitohappobakteeria ja ylipäätään lihapitoisempia maistuvia aterioita. Tulevaisuus näyttää, tuleeko Kulolle valeraskaus (ja millainen) ja mikä on juoksuväli. Dopingvaroaika on 28vrk mutta suunnitelmissani on lykätä yhteisen kisauran aloittamista touko-kesäkuulle eli ottaa varman päälle, etteivät hormonit sekoita Kulon päätä. Jatkossa Tao lähtee Kulon juoksujen ajaksi muualle hoitoon ettei vastaavaa vahinkoa toiste pääse käymään ja myöhemmässä tulevaisuudessa toinen näistä (Kulo) leikkautetaan. Luulin niiden kanssa pärjääväni, koska tuota yhtä epäonnen päivää lukuunottamatta meillä meni Henkan kanssa työt niin ristiin että pystyimme katsomaan koirien perään, ja toisaalta Tao ei ollut tärppipäiviä lukuunottamatta juurikaan kiinnostunut Kulosta, vaan kulki mun perässäni kotona ja lenkeillä. Mutta kun luonto vetää toisen luo, ei parhaimmatkaan viritelmät aina auta, ja nöyrä työkoira voi käyttäytyä yhdellä tavalla mun ollessa kotona ja toisella tavalla yksin ollessaan, sen sain karvaasti oppia. Tuntuu että monet asiat on saanut oppia kantapään kautta, mutta toivottavasti tästä blogikirjoituksesta on jollekin apua jos miettii tähän liittyviä asioita.
Bensonin kanssa pitäisi mennä hakemaan Cartophen-piikki. Sillä alkaa selkä taas oireilla enemmän, eli tarvitsee näköjään kuukausittaisen lääkkeensä. Muuten puudeli on ollut erittäinkin leikkisä ja touhukas.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Synttärihumua ja osteopatiailoittelua
Maanantaina vietimme Wallisten 2-vuotissynttäreitä Salon koirahallissa tokoillen ja vähän aksaillen. Paikalla olivat Tanja Jalliksen ja Mannan, Lari Piun, Salme Ässän ja Anna-Mari Pesin kanssa.
Treffien jälkeen suuntasimme Tanjan, Larin ja koiralauman kanssa Kiikalan metsiin ulkoistumaan.
Tiistaina tokoilimme Marin kanssa Ojangossa. Olin unohtanut Kulon tassutossun eikä side oikein suojannut kynttä, joten kun huomasin Kulon hieman varovan tassua niin lopetin treenit sen kanssa lyhyeen ettei sille jäisi ikävää makua tokoilusta. Kulo ei tassusiteestä ja juoksupöksyistä (+ tassukivusta ja hormonihuuruista) huolimatta ollut yhtään moksiskaan vaan tokoili innoissaan! Siitä ei kyllä tuo tekemisen into tunnu koskaan loppuvan! Kulo elää työlle ja tekemiselle.
Taon kanssa tehtiin BH-kokeen osia. Seuruu ei ole sille mikään ongelma, se voisi varmaan seurata koko päivän kun se on niin ihanaa kulkea mamman vierellä. Luoksetulossa pientä ahdistumisen poikasta, näkyi että pudotti raviin ja tuli hieman epävarman oloisena. Näistä vaan kehuja ja palkkausta että saisi varmuutta. Läheltä mun eteen istumaantulo ei ole mikään ongelma vaan tarjoaa sitä hela tiden, samoin jos kuonossa on jotain (noutokapula tai joku esine), niin tulee innokkaasti. Vielä mä saan kerrottua sille kuinka hieno koira se on, kun tulee eteeni istumaan! Tao pääsi karkaamaan pk-A-esteelle, jota ei olla yhtään tehty. Seisoin 20-30m päässä ja en voinut kuin katsella, kuinka koira juoksee esteelle täysillä, huomatakseen sen huipulla kuinka jyrkkä pudotus siitä on. Hyppäsi sitten suoraan alas, mun sydän jätti pari lyöntiä välistä mutta koira ei loukannut itseään, Piira tänään tutki sen.
Tänään vein Bensonin Piiran käsittelyyn, ja ilouutisia saatiin: Benson on elämänsä kunnossa! Se on saanut hurjasti lisää lihasta mm. selkään ja takapäähän, lihakset ovat pehmeät ja kimmoisat, kylkiluut ovat laskeutuneet (kireät kylkilihakset olivat kai nostaneet niitä eteen ja ylös) ja niskalihakset oli rennot. Sillä on vasen kylki jumissa ja vetää selkärankaa hieman kaarelle, näitä venytellään. Mutta nyt tuntuisi että ollaan löydetty keinot, kuinka pitää puudeli kunnossa! Salaisuus on: 1-1,5h metsälenkit joilla saa ravailla omaan tahtiin pehmeällä metsänpohjalla vapaana, puudelin järjen(?) lisääntyminen jolloin ei enää ihan niin paljon juokse kaikkea päin, omakotitaloon muuttaminen jolloin ei tarvitse vahtia koko ajan ja tekemisen vähentäminen, jolloin stressitasot ovat laskeneet. (Benson ei oikein kykene palautumaan positiivisesta treenistressistä, vaan sille jää kierrokset päälle ja se vaatii sitten koko ajan tekemistä ja huomiota. Kun ei olla treenattu sen kanssa / aktivoitu sitä läheskään niin paljon kuin aiemmin, niin se on paljon onnellisemman ja rennomman oloinen. Eli heikkohermoiselle kärsimättömälle koiralle liika aktivointi VOI olla huonokin asia jos se ei kykene palautumaan siitä henkisesti.) Kaksi viimeistä ovat johtaneet siihen, että puudeli kykenee rauhoittumaan, jolloin sen lihakset eivät ole jatkuvassa jännityksessä. Stressaantuneella koiralla on kuulemma kuivat lihakset.
Niin hyvä mieli Piira-käynnin jälkeen, tuntuu että todella nyt näkyy valoa tunnelin päässä ja ehkä me saadaan pitää maailman rakkain pikku-buudeli seuranamme vielä monta monituista vuotta!! :)
Kuva: Lari Tapola |
Treffien jälkeen suuntasimme Tanjan, Larin ja koiralauman kanssa Kiikalan metsiin ulkoistumaan.
Kulo ja Piu |
Miun koirat yhes koos :) |
Kulo, Tao, Jallis, Benson, Piu ja Manna |
Äitikoira |
Äiti ja poika, samikset |
Taon kanssa tehtiin BH-kokeen osia. Seuruu ei ole sille mikään ongelma, se voisi varmaan seurata koko päivän kun se on niin ihanaa kulkea mamman vierellä. Luoksetulossa pientä ahdistumisen poikasta, näkyi että pudotti raviin ja tuli hieman epävarman oloisena. Näistä vaan kehuja ja palkkausta että saisi varmuutta. Läheltä mun eteen istumaantulo ei ole mikään ongelma vaan tarjoaa sitä hela tiden, samoin jos kuonossa on jotain (noutokapula tai joku esine), niin tulee innokkaasti. Vielä mä saan kerrottua sille kuinka hieno koira se on, kun tulee eteeni istumaan! Tao pääsi karkaamaan pk-A-esteelle, jota ei olla yhtään tehty. Seisoin 20-30m päässä ja en voinut kuin katsella, kuinka koira juoksee esteelle täysillä, huomatakseen sen huipulla kuinka jyrkkä pudotus siitä on. Hyppäsi sitten suoraan alas, mun sydän jätti pari lyöntiä välistä mutta koira ei loukannut itseään, Piira tänään tutki sen.
Tänään vein Bensonin Piiran käsittelyyn, ja ilouutisia saatiin: Benson on elämänsä kunnossa! Se on saanut hurjasti lisää lihasta mm. selkään ja takapäähän, lihakset ovat pehmeät ja kimmoisat, kylkiluut ovat laskeutuneet (kireät kylkilihakset olivat kai nostaneet niitä eteen ja ylös) ja niskalihakset oli rennot. Sillä on vasen kylki jumissa ja vetää selkärankaa hieman kaarelle, näitä venytellään. Mutta nyt tuntuisi että ollaan löydetty keinot, kuinka pitää puudeli kunnossa! Salaisuus on: 1-1,5h metsälenkit joilla saa ravailla omaan tahtiin pehmeällä metsänpohjalla vapaana, puudelin järjen(?) lisääntyminen jolloin ei enää ihan niin paljon juokse kaikkea päin, omakotitaloon muuttaminen jolloin ei tarvitse vahtia koko ajan ja tekemisen vähentäminen, jolloin stressitasot ovat laskeneet. (Benson ei oikein kykene palautumaan positiivisesta treenistressistä, vaan sille jää kierrokset päälle ja se vaatii sitten koko ajan tekemistä ja huomiota. Kun ei olla treenattu sen kanssa / aktivoitu sitä läheskään niin paljon kuin aiemmin, niin se on paljon onnellisemman ja rennomman oloinen. Eli heikkohermoiselle kärsimättömälle koiralle liika aktivointi VOI olla huonokin asia jos se ei kykene palautumaan siitä henkisesti.) Kaksi viimeistä ovat johtaneet siihen, että puudeli kykenee rauhoittumaan, jolloin sen lihakset eivät ole jatkuvassa jännityksessä. Stressaantuneella koiralla on kuulemma kuivat lihakset.
Niin hyvä mieli Piira-käynnin jälkeen, tuntuu että todella nyt näkyy valoa tunnelin päässä ja ehkä me saadaan pitää maailman rakkain pikku-buudeli seuranamme vielä monta monituista vuotta!! :)
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Ninan tokokoulutus
Nina M piti meille nuorten tokoringin jäsenille tänään koulutuspäivän. Aika meni kuin siivillä!
Kulon kanssa pyysin Ninaa katsomaan meidän seuruuta. Tehtiin pitkä seuruuosio, jossa oli aika lailla kaikkea. Alkuun Kulo piti paikkansa hyvin ja seuruu oli teknisesti hyvää, mutta keston lisääntyessä tekniikka alkoi huonontua, paikka seilata, tulla ylimääräistä yms. Mun yläkropan pitäisi olla suoremmassa enkä saisi kulmissa auttaa hartialla.
Tehtiin askelsiirtymiä ja saatiin seuraavat vinkit:
- teetä ylipitkiä askelsiirtymiä, esim. 10 askelta. Appari naksauttaa, kun koira pääsee rytmistä kiinni ja astuu takajaloilla ristiin.
- älä lähde oikealle ristiaskelluksella vaan siirrä oikeaa jalkaa, sen jälkeen vasta ristiaskel, näin koira pääsee paremmin mukaan
- ajattele kääntäväsi yläkroppaa oikealle, näin todennäköisesti olet suorassa. Tämä auttoi heti siihen, että Kulo piti paikkansa eikä mennyt taakse vinoon.
Nouto:
- nopean kapulannoston treeni:
-- heitä kapula
-- hetsaa koiraa lelulla
-- lähetä hakemaan noutokapula
-- jes ja kiireesti vauhtipalkalle. Ei kannata ottaa palautukseen asti, ennenkuin koira varmasti osaa sen.
--- lelu häivytetään asteittain pois
----- tämä treenaustyyli oli todella koiraa motivoiva ja tehokas: kelpie Savun kanssa näki kuinka neljällä toistolla kapulannostosta tuli upea: koira juoksi tuhatta ja sataa kapulalle, nappasi sen heti suuhun ja kääntyi tullakseen kovaa kyytiä takaisin. Ekalla toistolla se oli koskenut kapulaan etutassuilla ensimmäiseksi.
- palautus pureskelematta
-- lähetä koira kiertämään jotain kapula suussa. Jos pureskelee kapulaa -> huomautus. Ota välillä loppuluovutusasentoon asti, välillä vauhtipalkkaus.
-- namista luopumisen yhdistäminen palautukseen (nami vas. kädessä irti kropasta) -> koira keskittyy käsillä olevaan tehtävään eli sivulletuloon, vähentää pureskelua
- vahvistettava oikeaa luovutuspaikkaa
- alun kapulaan kyyräilyn vähentäminen ja ryhtiä paremmaksi:
-- ennen lähetystä katsekontaktin / nenäkosketuksen vaatiminen
-- välillä katsekontaktista palkkaus ja leikki, leikistä lähetys hakemaan noutokapulaa
Kaukot:
- apuvälineen kanssa pidemmältä matkalta kuurina
-- koira oppii tukeutumaan apuvälineeseen jos sitä käyttää pääasiallisena menetelmänä, siksi paljon tekniikkatreeniä lähietäisyydeltä jumpaten, ilman apuvälineitä
- jos ahdistaa -- treeniä häiriönalaisena ja vapautusta takapalkalle (esim. putkeen) aloituksesta tai ensimmäisen vaihdon jälkeen
- asenne kivaksi? Paljon treeniä lähietäisyydeltä = koira pysyy kriteerissä ja pääset palkkaamaan
- istu-seiso
-- opetetaan koira pomppaamaan istumasta tasajalkaa ylös.
1) Alkuun nami aivan kuonon yläpuolella, appari naksauttaa kun etutassut laskeutuvat alas maahan. Haettava optimaalinen namin paikka niin, että takajalat pysyvät paikoillaan (tai appari pitää niitä kiinni).
2) Liitetään tähän käskysana.
3) Siirretään namin paikkaa niin, että koira laskeutuu pompusta eteenpäin seisomisasentoon. Tarv. appari pitää takajaloista kiinni
- seiso-istu
1) namilla houkuttele kuonon yläpuolelta taaksepäin
-- voi käyttää hetkellisesti rimaa apuna, jos sillä saa provosoitua koiran pomppaamaan etujalat taaksepäin, appari pitää takajaloista
- maahan-seiso
-- kosketusalusta koiran mahan alle ja opetetaan että noustuaan seisomaan siirtää etutassunsa alustalle, takajalkojen pysyttävä paikoillaan. Etutassujen taaksepäin siirtämiselle oma käsky.
-- näytin meidän treenin, jossa seisomisasennossa syötin namin ihan koiran etutassujen välistä --> paino siirtyi takajaloille. Tässä Ninan mukaan ok seisomisasento, ei ollut liian pitkänä
Ruutu
- alkuun paljon asenne- ja motivaatiotreeniä niin, että lelu on ruudussa. Treeniin yhdistetään häiriöt (merkki matkalle, ruutu lähelle aitaa, leluja matkalle, joku häiriköi / jotkut häiriköivät)
- ruudun paikkaa näyttöruutuna / tarjoamisen kautta
--- mitä selvempi ruudun paikan kriteeri on, sitä helpompi koiran on sitä noudattaa
- jos koira ennakoi ruutunpysähdystä -- voi sanoa palkkaussanan kun koira matkalla ruutuun, ennen tempon muutosta -- appari heittää lelun ruudun taakse
Zeta
- ei saa palkata vain jäävistä, muuten koiran odotusarvo jäämiskäskyjä kohtaan nousee liikaa --> tulee ennakointia, seuraamistekniikka kärsii
- sen sijaan tulisi palkata ihan yhtä lailla seuraamisesta (asenne, paikka, kulmatyöskentely, mukaanlähdöt) ja huolehtia että sen tekniikka pysyy hyvänä, sekä tehdä paljon harjoituksia joissa vain seurauttaa zetan ilman jääviä tai tekee vain osan jäävistä, esim. yhden jäävän viimeisellä osuudella.
- jääviä kannattaa tehdä vaihtelevissa kohdissa, ei aina keskellä suoraa vaan esim. heti käännöksen jälkeen tai juuri ennen käännöstä --> koira oppii pysymään paremmin kuulolla
Kulon kanssa pyysin Ninaa katsomaan meidän seuruuta. Tehtiin pitkä seuruuosio, jossa oli aika lailla kaikkea. Alkuun Kulo piti paikkansa hyvin ja seuruu oli teknisesti hyvää, mutta keston lisääntyessä tekniikka alkoi huonontua, paikka seilata, tulla ylimääräistä yms. Mun yläkropan pitäisi olla suoremmassa enkä saisi kulmissa auttaa hartialla.
Tehtiin askelsiirtymiä ja saatiin seuraavat vinkit:
- teetä ylipitkiä askelsiirtymiä, esim. 10 askelta. Appari naksauttaa, kun koira pääsee rytmistä kiinni ja astuu takajaloilla ristiin.
- älä lähde oikealle ristiaskelluksella vaan siirrä oikeaa jalkaa, sen jälkeen vasta ristiaskel, näin koira pääsee paremmin mukaan
- ajattele kääntäväsi yläkroppaa oikealle, näin todennäköisesti olet suorassa. Tämä auttoi heti siihen, että Kulo piti paikkansa eikä mennyt taakse vinoon.
Nouto:
- nopean kapulannoston treeni:
-- heitä kapula
-- hetsaa koiraa lelulla
-- lähetä hakemaan noutokapula
-- jes ja kiireesti vauhtipalkalle. Ei kannata ottaa palautukseen asti, ennenkuin koira varmasti osaa sen.
--- lelu häivytetään asteittain pois
----- tämä treenaustyyli oli todella koiraa motivoiva ja tehokas: kelpie Savun kanssa näki kuinka neljällä toistolla kapulannostosta tuli upea: koira juoksi tuhatta ja sataa kapulalle, nappasi sen heti suuhun ja kääntyi tullakseen kovaa kyytiä takaisin. Ekalla toistolla se oli koskenut kapulaan etutassuilla ensimmäiseksi.
- palautus pureskelematta
-- lähetä koira kiertämään jotain kapula suussa. Jos pureskelee kapulaa -> huomautus. Ota välillä loppuluovutusasentoon asti, välillä vauhtipalkkaus.
-- namista luopumisen yhdistäminen palautukseen (nami vas. kädessä irti kropasta) -> koira keskittyy käsillä olevaan tehtävään eli sivulletuloon, vähentää pureskelua
- vahvistettava oikeaa luovutuspaikkaa
- alun kapulaan kyyräilyn vähentäminen ja ryhtiä paremmaksi:
-- ennen lähetystä katsekontaktin / nenäkosketuksen vaatiminen
-- välillä katsekontaktista palkkaus ja leikki, leikistä lähetys hakemaan noutokapulaa
Kaukot:
- apuvälineen kanssa pidemmältä matkalta kuurina
-- koira oppii tukeutumaan apuvälineeseen jos sitä käyttää pääasiallisena menetelmänä, siksi paljon tekniikkatreeniä lähietäisyydeltä jumpaten, ilman apuvälineitä
- jos ahdistaa -- treeniä häiriönalaisena ja vapautusta takapalkalle (esim. putkeen) aloituksesta tai ensimmäisen vaihdon jälkeen
- asenne kivaksi? Paljon treeniä lähietäisyydeltä = koira pysyy kriteerissä ja pääset palkkaamaan
- istu-seiso
-- opetetaan koira pomppaamaan istumasta tasajalkaa ylös.
1) Alkuun nami aivan kuonon yläpuolella, appari naksauttaa kun etutassut laskeutuvat alas maahan. Haettava optimaalinen namin paikka niin, että takajalat pysyvät paikoillaan (tai appari pitää niitä kiinni).
2) Liitetään tähän käskysana.
3) Siirretään namin paikkaa niin, että koira laskeutuu pompusta eteenpäin seisomisasentoon. Tarv. appari pitää takajaloista kiinni
- seiso-istu
1) namilla houkuttele kuonon yläpuolelta taaksepäin
-- voi käyttää hetkellisesti rimaa apuna, jos sillä saa provosoitua koiran pomppaamaan etujalat taaksepäin, appari pitää takajaloista
- maahan-seiso
-- kosketusalusta koiran mahan alle ja opetetaan että noustuaan seisomaan siirtää etutassunsa alustalle, takajalkojen pysyttävä paikoillaan. Etutassujen taaksepäin siirtämiselle oma käsky.
-- näytin meidän treenin, jossa seisomisasennossa syötin namin ihan koiran etutassujen välistä --> paino siirtyi takajaloille. Tässä Ninan mukaan ok seisomisasento, ei ollut liian pitkänä
Ruutu
- alkuun paljon asenne- ja motivaatiotreeniä niin, että lelu on ruudussa. Treeniin yhdistetään häiriöt (merkki matkalle, ruutu lähelle aitaa, leluja matkalle, joku häiriköi / jotkut häiriköivät)
- ruudun paikkaa näyttöruutuna / tarjoamisen kautta
--- mitä selvempi ruudun paikan kriteeri on, sitä helpompi koiran on sitä noudattaa
- jos koira ennakoi ruutunpysähdystä -- voi sanoa palkkaussanan kun koira matkalla ruutuun, ennen tempon muutosta -- appari heittää lelun ruudun taakse
Zeta
- ei saa palkata vain jäävistä, muuten koiran odotusarvo jäämiskäskyjä kohtaan nousee liikaa --> tulee ennakointia, seuraamistekniikka kärsii
- sen sijaan tulisi palkata ihan yhtä lailla seuraamisesta (asenne, paikka, kulmatyöskentely, mukaanlähdöt) ja huolehtia että sen tekniikka pysyy hyvänä, sekä tehdä paljon harjoituksia joissa vain seurauttaa zetan ilman jääviä tai tekee vain osan jäävistä, esim. yhden jäävän viimeisellä osuudella.
- jääviä kannattaa tehdä vaihtelevissa kohdissa, ei aina keskellä suoraa vaan esim. heti käännöksen jälkeen tai juuri ennen käännöstä --> koira oppii pysymään paremmin kuulolla
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Tokon edustusjoukkuekarsintoja katsomassa
Sain upean tilaisuuden seurata maan huippujen suorituksia aitiopaikalta, Riitta-tuomarin kirjurina ollen. Kirjoitin Riitan huomiot osallistujille mukaan annettavaan kirjalliseen arvosteluun. Olipa mielenkiintoista mutta rankkaa - kynä sauhuten sai kirjoittaa niin kehuja kuin kehittämisehdotuksia!
Tässä muutama huomio meidän kehän liikkeistä, jälleen kerran nämä ovat minun tulkintaani:
Luoksetulo
- jos koiran vauhti hidas, arvostelu 8:sta alaspäin
- arvostellaan: maahanmenon nopeus ja suoruus, tarkkaavaisuus ohjaajan poistuessa (haistelu, levottomuus, ennakointi, ympäristön tarkkailu), vauhti kaikissa osioissa (erityisesti viimeisessä osiossa vauhti monella koiralla hitaampi), pysähdysten täsmällisyys (käskyyn reagointi, pysähtyikö oman mittansa sisällä merkistä huomioiden koiran vauhti, ennakointi, asentojen suoruus), ohjaajan käskytys (ei sopinut olla liian painokas), lopun perusasento (ja siihen tulo, esim. pomppaamalla tulo huono)
Zeta
- jos koira teki yhden väärän asennon, arvostelu 7:sta alaspäin.
- monella koiralla seuruu zetassa paljon huonompaa kuin muissa liikkeissä (aaltoilevaa, edistämistä, koira kuin tulisilla hiilillä eikä meinannut nahoissaan pysyä, kulmatyöskentely huonoa, vino pa lopussa)
- hankalin järjestys: istu-maahan-seiso (ylipäätään istumisella aloittaminen)
- arvostellaan / huomioitiin: asentojen oikeus, asentojen toteuttamisen ripeys (mutta ei saanut ennakoida), asentojen suoruus, koiran ilme ohjaajan palatessa luokse (jotkut väistivät katseella), pysähdyksistä mukaanlähdöt, seuruu (tiiviys, paikka, suoruus, kulmatyöskentely - kulmien pyöreys, moni ohjaaja ei kävellyt käännöstä vasemmalle kovin sujuvasti vaan töksähtäen tai käveli liian läheltä merkkiä jolloin koiralla oli ahdasta), lopun perusasento (suoruus, paikka)
Ruutu
- jos koira koski merkkiin kuonollaan / merkille tullessaan kaatoi sen, arvostelu 9:stä alaspäin
- arvostellaan: merkille meno (vauhti, suoruus, pomput yms vähensivät), merkillä seisomisasento (ryhdikäs / epäpuhdas esim. bc:illä näki kyyryasentoa), ruutuun juoksuvauhti ja suoruus, ruudussa seisomis- ja maahanmenokäskyyn reagointi (ennakointi vähensi arvostelua, arvostettiin jos koira malttoi odottaa käskyjä), jos yksikin tassu yli ruudun (tai nauhan päällä), niin liike hylättiin, luoksetulo (käskyn noudattaminen, vauhti, paikan ottaminen - osa tuli sivulle tehden pienen mutkan tai ollen alussa vinossa), lopun seuruu (paikka, suoruus), lopun pa (paikka, suoruus), ohjaajan asento (katsepakotteen käyttäminen, vasemman käden liike, hartialinjan suoruus)
Seuruu
- arvostellaan: liikkeelle lähtö, eri tempoissa tiiviys, suoruus ja paikka (yllättävän moni edisti!), ilme (iloisuus teki meidätkin iloiseksi :)), hitaassa istumisen ennakointi (moni ohjaaja käveli hitaan kävelyn AIVAN LIIAN hitaasti!!! Koiralla oli vaikeuksia pysyä ohjaajan hitaassa tahdissa, ei näyttänyt hyvältä!), kulmatyöskentely, askelsiirtymissä perusasennot ennen ja jälkeen ja paikan pitäminen askelsiirtymissä (tässä oli mun mielestäni yllättävän rentoa arvostelu ;)), perusasentojen paikka ja suoruus (yllättävän moni koira teki yllättävän paljon vinoja perusasentoja!), kulmatyöskentely
Liikkeiden välit
- ei saanut yhtään riehuttaa koiraa, koira ei saanut hyppiä ohjaajaa vasten, ensin tuli varoitus ja sitten tarvittaessa keltainen kortti
Oli yllättävääkin ja erittäin helpottavaa huomata, että kaikki me painitaan samojen ongelmien kanssa (esim. vinot perusasennot). Oli hauskaa seurata eri koirapersoonien työskentelyä, ja kyllä se vaan valitettavasti niin on, että sellaisten rauhallisten kaverien työskentely ei ollut yhtä näyttävää kuin niiden vauhdikkaiden ja säpäköiden lajitoveriensa. Toisaalta rauhallinen pari saattoi näyttää hyvinkin harmoniselta ja heidän menoaan oli kiva katsella. Ohjaajan hymyilevä iloinen olemus antoi heti kivan kokonaisvaikutelman, verrattuna vakavailmeisiin tai yrmeisiin ohjaajiin. Samoin oli upeaa seurata niitä iloisia koiria, jotka tekivät hommia häntä heiluen ja näyttivät palvovan omistajaansa!
Tässä muutama huomio meidän kehän liikkeistä, jälleen kerran nämä ovat minun tulkintaani:
Luoksetulo
- jos koiran vauhti hidas, arvostelu 8:sta alaspäin
- arvostellaan: maahanmenon nopeus ja suoruus, tarkkaavaisuus ohjaajan poistuessa (haistelu, levottomuus, ennakointi, ympäristön tarkkailu), vauhti kaikissa osioissa (erityisesti viimeisessä osiossa vauhti monella koiralla hitaampi), pysähdysten täsmällisyys (käskyyn reagointi, pysähtyikö oman mittansa sisällä merkistä huomioiden koiran vauhti, ennakointi, asentojen suoruus), ohjaajan käskytys (ei sopinut olla liian painokas), lopun perusasento (ja siihen tulo, esim. pomppaamalla tulo huono)
Zeta
- jos koira teki yhden väärän asennon, arvostelu 7:sta alaspäin.
- monella koiralla seuruu zetassa paljon huonompaa kuin muissa liikkeissä (aaltoilevaa, edistämistä, koira kuin tulisilla hiilillä eikä meinannut nahoissaan pysyä, kulmatyöskentely huonoa, vino pa lopussa)
- hankalin järjestys: istu-maahan-seiso (ylipäätään istumisella aloittaminen)
- arvostellaan / huomioitiin: asentojen oikeus, asentojen toteuttamisen ripeys (mutta ei saanut ennakoida), asentojen suoruus, koiran ilme ohjaajan palatessa luokse (jotkut väistivät katseella), pysähdyksistä mukaanlähdöt, seuruu (tiiviys, paikka, suoruus, kulmatyöskentely - kulmien pyöreys, moni ohjaaja ei kävellyt käännöstä vasemmalle kovin sujuvasti vaan töksähtäen tai käveli liian läheltä merkkiä jolloin koiralla oli ahdasta), lopun perusasento (suoruus, paikka)
Ruutu
- jos koira koski merkkiin kuonollaan / merkille tullessaan kaatoi sen, arvostelu 9:stä alaspäin
- arvostellaan: merkille meno (vauhti, suoruus, pomput yms vähensivät), merkillä seisomisasento (ryhdikäs / epäpuhdas esim. bc:illä näki kyyryasentoa), ruutuun juoksuvauhti ja suoruus, ruudussa seisomis- ja maahanmenokäskyyn reagointi (ennakointi vähensi arvostelua, arvostettiin jos koira malttoi odottaa käskyjä), jos yksikin tassu yli ruudun (tai nauhan päällä), niin liike hylättiin, luoksetulo (käskyn noudattaminen, vauhti, paikan ottaminen - osa tuli sivulle tehden pienen mutkan tai ollen alussa vinossa), lopun seuruu (paikka, suoruus), lopun pa (paikka, suoruus), ohjaajan asento (katsepakotteen käyttäminen, vasemman käden liike, hartialinjan suoruus)
Seuruu
- arvostellaan: liikkeelle lähtö, eri tempoissa tiiviys, suoruus ja paikka (yllättävän moni edisti!), ilme (iloisuus teki meidätkin iloiseksi :)), hitaassa istumisen ennakointi (moni ohjaaja käveli hitaan kävelyn AIVAN LIIAN hitaasti!!! Koiralla oli vaikeuksia pysyä ohjaajan hitaassa tahdissa, ei näyttänyt hyvältä!), kulmatyöskentely, askelsiirtymissä perusasennot ennen ja jälkeen ja paikan pitäminen askelsiirtymissä (tässä oli mun mielestäni yllättävän rentoa arvostelu ;)), perusasentojen paikka ja suoruus (yllättävän moni koira teki yllättävän paljon vinoja perusasentoja!), kulmatyöskentely
Liikkeiden välit
- ei saanut yhtään riehuttaa koiraa, koira ei saanut hyppiä ohjaajaa vasten, ensin tuli varoitus ja sitten tarvittaessa keltainen kortti
Oli yllättävääkin ja erittäin helpottavaa huomata, että kaikki me painitaan samojen ongelmien kanssa (esim. vinot perusasennot). Oli hauskaa seurata eri koirapersoonien työskentelyä, ja kyllä se vaan valitettavasti niin on, että sellaisten rauhallisten kaverien työskentely ei ollut yhtä näyttävää kuin niiden vauhdikkaiden ja säpäköiden lajitoveriensa. Toisaalta rauhallinen pari saattoi näyttää hyvinkin harmoniselta ja heidän menoaan oli kiva katsella. Ohjaajan hymyilevä iloinen olemus antoi heti kivan kokonaisvaikutelman, verrattuna vakavailmeisiin tai yrmeisiin ohjaajiin. Samoin oli upeaa seurata niitä iloisia koiria, jotka tekivät hommia häntä heiluen ja näyttivät palvovan omistajaansa!
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Valuu, ei osaa..
Kuukauden totaalisen agilitytauon jälkeen treenit ProCaniksella. Kipeällä sidotulla polvella, joka jo alkoi olla parempi. Ei mitään järkee ton polven suhteen, yllätys yllätys! - polvi on taas kipeä ja turvoksissa. :(
Mutta tunnilla oli ahaa-elämyksiä!
Radan teemana oli pakkovalssit, joita tehtiin hypyille ja kepeille.
Ihmettelin, että miksi Tao kaartaa joka esteen jälkeen kovin kovin pitkälti. Epäilin, että ehkä syypää löytyy kartturista... Aivan oikein!
Ensinnäkin, mä teen pakkovalssit väärin. Siinä täytyy pitää rintamasuunta kohti koiraa, ei tietenkään niin että ohjaaja kuikuilee siivekkeen takana rintamasuunta pahimmassa tapauksessa (= minun tapauksessani) poispäin esteeltä. Herkkä rintamaohjautuva collienihan luki tämän tietenkin niin, että piti tavoitella sitä rintamasuunnan ohjausta ja teki hullun pitkän ylimääräisen koukkaisun ennen pakkovalssiin tuloa.
Valssit - ei saa valua! Etenkään jos on idea että koira kääntyy esteen jälkeen tiukasti takaisin. Tämä ohjaajan turhien peruuttavien askelien ottaminen saatiin tehokkaalla tavalla karsittua minimiin, toivotaan että oppi pysyy kaalissa ;)
Tao oli super! <3 Se ei hermostu, vaikka ohjaaja antaa epäselviä signaaleja ja on myöhässä, yrittää vaan toimia oikein ja paikata virheitä.
Mutta tunnilla oli ahaa-elämyksiä!
Radan teemana oli pakkovalssit, joita tehtiin hypyille ja kepeille.
Ihmettelin, että miksi Tao kaartaa joka esteen jälkeen kovin kovin pitkälti. Epäilin, että ehkä syypää löytyy kartturista... Aivan oikein!
Ensinnäkin, mä teen pakkovalssit väärin. Siinä täytyy pitää rintamasuunta kohti koiraa, ei tietenkään niin että ohjaaja kuikuilee siivekkeen takana rintamasuunta pahimmassa tapauksessa (= minun tapauksessani) poispäin esteeltä. Herkkä rintamaohjautuva collienihan luki tämän tietenkin niin, että piti tavoitella sitä rintamasuunnan ohjausta ja teki hullun pitkän ylimääräisen koukkaisun ennen pakkovalssiin tuloa.
Valssit - ei saa valua! Etenkään jos on idea että koira kääntyy esteen jälkeen tiukasti takaisin. Tämä ohjaajan turhien peruuttavien askelien ottaminen saatiin tehokkaalla tavalla karsittua minimiin, toivotaan että oppi pysyy kaalissa ;)
Tao oli super! <3 Se ei hermostu, vaikka ohjaaja antaa epäselviä signaaleja ja on myöhässä, yrittää vaan toimia oikein ja paikata virheitä.
torstai 6. maaliskuuta 2014
Voihan nouto...
Hoaah, on meillä Kulosen kanssa vielä paljon hommaa to do edessä! Onneksi sitä innokkaampaa treenikamua ei voisi olla, ja Kulo tuntuu kestävän ihan hirveästi toistoja - asia johon en ole Bensonin enkä Taon kanssa tottunut!
Mä katsoin Kulon noutoa eilen ruusunpunaisten lasien läpi, tänään kriittisemmin. Se on a) lähdössä vähän kyyryssä, b) ei lähde harhakäskyillä, c) juoksee suoraan kapulalle, d) lyö kapulaa etutassuilla ja vasta sitten nostaa sen e) tulee hieman kaartaen sivulle, f) kyllä, valitettavasti pureskelee kapulaa palauttaessa ja g) jää herkästi vähän vinoon ja usein itse korjaa suoraan. Tuossahan sitä on treenattavaa. Ajattelin korjaussarjaan, että a) opetan sille käsikosketuksen ja muistan aina vaatia katsekontaktin ennen noutokäskyn sanomista, b) tehdään vielä lisää häiriötreeniä, c) yritetään pitää tämä tällaisena, d) pohdin tätä tuossa alempana pidemmin, e) laitan riman maahan ohjaamaan Kulon lähestymään suoraan sivulleni, takaosaansa se osaa käyttää kääntymisessä, f) toivon saavani tähän vinkkejä Ninalta ja g) näissä vaan tiukasti kiinni kriteeristä ja täsmätreeniä.
Sitten tuo d)-kohta. Kokeilin sellaista, että vein noutokapulan ja laitoin agilityn numerokyltin sen eteen -> Kulo ei törmännyt kapulaan, mutta alkoi kaartaa sille. Lisäsin riman maahan, jolla sai suoruutta numerokyltin takaiselle kapulalle lähestymiseen, mutta alkoi vähän tympiä tämä kentän yltiöpäinen varustelu. Sitten kokeiltiin Lentsun oppia, että aksatyyliin lähettäisin Kulon kapulalle hieman kaarevasti, mutta tämä oli mahdotonta koska Kulo lähestyy noutokapulaa aina vastapäivään ja kun se on lähetettäessä mun vasemmalla puolella, en saa sitä luontevasti oikealle linjalle. Lopulta tehtiin kapulannostotreeniä eli heti kun Kulo nosti kapulan, hihkaisin jes ja sai juosta vauhtipalkalle. Tämä tuntui ihan ok:lta, mutta tätäkin täytyy katsoa sunnuntaina.
Lisäksi tehtiin ruutua kosketusalustalla. Aluksi ei ollut minkään valtakunnan käsitystä että mikä on ruutu, mutta saatiin hyviä toistoja eri suunnista.
Buudeli sai hömpötellä ruutua ja Taon kanssa tehtiin keppien avokulmia - toimi! ja takaakiertoon lähetyksiä, toimi paremmin kun sai kiertää vasemmanpuoleisen siivekkeen ja huonommin kun piti kiertää oikeanpuoleinen siiveke. Tao lähti koko ajan lelun kanssa sivummalle ja pisti maaten, joten mua alkoi ärsyttää ja Taon treeni oli aika lyhyt. Mutta tuntui muuten ihan onnistuneelta.
Mä katsoin Kulon noutoa eilen ruusunpunaisten lasien läpi, tänään kriittisemmin. Se on a) lähdössä vähän kyyryssä, b) ei lähde harhakäskyillä, c) juoksee suoraan kapulalle, d) lyö kapulaa etutassuilla ja vasta sitten nostaa sen e) tulee hieman kaartaen sivulle, f) kyllä, valitettavasti pureskelee kapulaa palauttaessa ja g) jää herkästi vähän vinoon ja usein itse korjaa suoraan. Tuossahan sitä on treenattavaa. Ajattelin korjaussarjaan, että a) opetan sille käsikosketuksen ja muistan aina vaatia katsekontaktin ennen noutokäskyn sanomista, b) tehdään vielä lisää häiriötreeniä, c) yritetään pitää tämä tällaisena, d) pohdin tätä tuossa alempana pidemmin, e) laitan riman maahan ohjaamaan Kulon lähestymään suoraan sivulleni, takaosaansa se osaa käyttää kääntymisessä, f) toivon saavani tähän vinkkejä Ninalta ja g) näissä vaan tiukasti kiinni kriteeristä ja täsmätreeniä.
Sitten tuo d)-kohta. Kokeilin sellaista, että vein noutokapulan ja laitoin agilityn numerokyltin sen eteen -> Kulo ei törmännyt kapulaan, mutta alkoi kaartaa sille. Lisäsin riman maahan, jolla sai suoruutta numerokyltin takaiselle kapulalle lähestymiseen, mutta alkoi vähän tympiä tämä kentän yltiöpäinen varustelu. Sitten kokeiltiin Lentsun oppia, että aksatyyliin lähettäisin Kulon kapulalle hieman kaarevasti, mutta tämä oli mahdotonta koska Kulo lähestyy noutokapulaa aina vastapäivään ja kun se on lähetettäessä mun vasemmalla puolella, en saa sitä luontevasti oikealle linjalle. Lopulta tehtiin kapulannostotreeniä eli heti kun Kulo nosti kapulan, hihkaisin jes ja sai juosta vauhtipalkalle. Tämä tuntui ihan ok:lta, mutta tätäkin täytyy katsoa sunnuntaina.
Lisäksi tehtiin ruutua kosketusalustalla. Aluksi ei ollut minkään valtakunnan käsitystä että mikä on ruutu, mutta saatiin hyviä toistoja eri suunnista.
Buudeli sai hömpötellä ruutua ja Taon kanssa tehtiin keppien avokulmia - toimi! ja takaakiertoon lähetyksiä, toimi paremmin kun sai kiertää vasemmanpuoleisen siivekkeen ja huonommin kun piti kiertää oikeanpuoleinen siiveke. Tao lähti koko ajan lelun kanssa sivummalle ja pisti maaten, joten mua alkoi ärsyttää ja Taon treeni oli aika lyhyt. Mutta tuntui muuten ihan onnistuneelta.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Viimein treenihallilla!
Voi kuinka ihanaa, että päästiin kuukauden tauon jälkeen hallille treenaileen!
Benson aloitti. Se hepuloi narulelu suussa kun rakensin ruudun.
Buudelilla oli yllättävän hyvä haju ruudun ideasta, sinne se kaahotti ja vain
pari kertaa jäi ruudun eteen. Seuruuta, askelsiirtymiä, seisomaan jäävä jossa meni häiriöön ja otti pari askelta
etutassuilla, mutta sitten tajusi kupletin juonen ja pysyi paikoillaan.
Kepeiltä tuli usemman kerran ulos liian aikaisin, sitten alkoi nekin sujua
loppuun asti. Voi sitä intoa ja tossotusta!! :D
Voi Taolaisen riemua, kun se hallille saavuttuaan näki siellä
olevan ruudun! Sinne piti heti juosta pönöttämään. Keppien idea oli tältäkin
kaverilta kadoksissa, yritti aloittaa puolivälistä. Umpikulma rupesi sujumaan
nopeammin, avokulmat vaativat enemmän työtä. Keinun ylösnousukontaktit oli ihan
persiistä, hyppäsi niiden yli. Keinuun tuli lisää vauhtia ja rohkeutta kun
vapautin siitä nopeasti putkeen, ja ylösnousukontaktit rupesivat pelittämään
kun lähestyminen oli suora. Kaukoja tein yhden setin kokeenomaisesti aloittaen,
etäisyys 5-10m. Voi kuinka toinen oli v-a-r-o-v-a-i-n-e-n. Pystyi kuitenkin
tekemään, ei romahtanut. Koska mulla oli polvivaivaa, tein niin että istuin
keskelle kenttää. Lähetin Taon kepeille -> keinulle -> putkeen -> ruutuun
-> ruudussa s-m-s-m-vaihdot -> A:lle ja siitä palkka. Tao kyllä irtoo ja
rakastaa tehdä itsenäisesti tehtäviä. Ja joka välissä palkan saatuaan juoksi
ruutuun pönöttämään. Kyllä on ruutu ihmeen kiva sen mielestä, se ihan
palkkaantuu itsestään ruudusta. Siellä sitten piehtaroi ja hyvä kun ei
nielaissut suussaan olevaa palloa.
Kulon kanssa tehtiin tokoa. Mä olen niin sulaa vahaa tämän koiran
intoa ja tekemisen vauhtia katsoessani <3 Tehtiin yksi nouto, mun mielestä
nosto oli ihan nätti ja palautuksessa ei pureskellut, ja tuli suoraan sivulle.
Metallinouto piiitkän tauon jälkeen, innolla kapulalle, sähläsi innoissaan
nostossa, palautus alkuun vino mutta korjasi heti suoraksi. Ei pureskellut ja
puri vakaasti. Kaukojen S-M-S-vaihdot ihan perseestä, Kulon mielestä nekin piti
tehdä niin nopeasti eikä mitään ajatustakaan takajaloissa. Eli kotitreenailut
jatkuu... (Kotona treenasin kaukoja aluksi apparin kanssa ja sitten ilman ja yhtä mokaa lukuunottamatta pysyi tassut paikoillaan, eli alkaa lamppu syttyä! :)) Suora luoksetulo MAHTAVA! Käskystä lähti tulemaan niin lujaa kuin
tassuista lähti ja vielä matkalla kiihdytti lisää! Suorakin se oli eli ei
flänkännyt. Tämän koiran kanssa ei puhettakaan että ahdistuisi
kohtijuoksemisesta, eri asiassa on että miten hitossa mä saan sen joskus
stoppaan/meneen maahan tuosta vauhdista? Ruututreeni oli melkoista sählinkiä,
en tiedä oppiko koira tuosta sessiosta yhtikäs mitään, vaikka kuinka yritin
korostaa ruudun keskikohdan tärkeyttä palkan yms keinoin niin tytsyllä ei nyt
oikein ollut ajatus mukana.
Tassutossu oli liukas treenihallin tekonurmipohjalla :-/ Lenkillä sai ekaa kertaa kuukauteen
juosta vapaana jkv, ihan revitelläkin vähän - JA IHANAA, kotona tassutossun
poistaessani ei ollut yhtään vuotanut verta eli kynsi alkaa kestää lenkkeilyn!!
:)
Vielä pohdiskelua pohdiskelua... Nyt olen huomannut näiden kahden
koiran luonteiden vahvuuksia ja heikkouksia. Tao, tuo herkkä älykkö, oikein
aktiivisesti miettien yrittää ymmärtää että mitä mä siltä haluan ja palaa
halusta tehdä oikein. Sille oikein tekeminen on vauhtia tärkeämpää, vauhti
tulee vasta kun on ihan sataprosenttisen varma että on tekemässä oikein, eikä
isolla elikolla laukka siltikään ole mitään supersäpäkkää. Älykön hyvät puolet
ovat, että se oppii nopeasti - hoksaa että mitä mä siltä oikein haen, jopa
silloinkin kun en itse osaa kovin selvästi kertoa. Huonompi homma on, että kun
toiselle on niin maailman tärkeintä onnistua, niin se pelkää epäonnistumista
vähän liikaakin. Tao niin ymmärtää Antskua ("Mie romahan").
Kulo puolestaan on suoraviivainen, ennemmin reagoiva kuin
pohdiskeleva tekijä. Se ei paljon ota stressiä että mitä mä siitä mahdan
pohtia, tai ottaa silleen positiivisella tavalla että haluaa olla mieliksi,
mutta ei paineistu vaan on sellainen iloinen, luottavainen ja leikkisä ja itse
tekeminen on sille niin hienoa että se vie koko koiran ihan mennessään ja tällöin heikompi tekniikka kyllä pettää. Huono
juttu on että Kulo ei hoksaa asioita ihan niin nopeasti kuin älykköveljensä,
esimerkiksi kaukoja tai tunnaria.
Kummatkin opettavat mua ja näiden kanssa on kyllä niin mahtia
treenata :)
tiistai 4. maaliskuuta 2014
Matalalentoa...
Meidän vaikeudet ja vastoinkäymiset eivät ota loppuakseen :( Neljän päivän päästä tulee tasan kuukausi siihen, kun kaikki alkoi, joten toivotaan että tämän jälkeen onni kääntyy. Ja toisaalta, sanonta "Ei kahta ilman kolmatta" on myös täyttynyt, joten siltäkin osin toivotaan että loppuvuonna ei tule mitään takapakkeja!
Aloitetaan positiivisista jutuista eli Bensonille kuuluu hyvää, niin hyvää kuin nyt spondyloosivaivaiselle, nivelrikkoiselle koiralle voi kuulua. Ensi viikolla kuullaan Piiran mietteet, mutta oma mutu on että Bensonin olo olisi hieman parempi; se on ollut hirveän hyväntuulinen, leikkii ja touhuaa, ja toisaalta nukkuu levollisen ja rennon näköisenä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Ajoittain selkää vetää köyryyn ja selkälihakset nykivät painettaessa eli kyllä se selkä ei kuntoon koskaan tule eikä spondyloosi lakkaa muistuttamasta olemassaolostaan. Makoilee paljon niin että molemmat takajalat ovat suoraan taakse, mun mielestäni tämän asennon osuus on lisääntynyt viime kuukausina - hyvä niin!
Taon hammas voi hyvin, näyttää samalta kuin tmp jälkeen. Tao lopetti kennelyskimisen 2vkoa sitten ja on oikein terve ja touhukas poju. Se on nyt arjessa ollut jonkin verran ahdistuvaisuuteen taipuvainen, lähinnä lenkeillä. Luulen että tähänkin tulee apua kun päästään normitreenailuihin ja saadaan pojalle mielekästä tekemistä ja muuta ajateltavaa. :)
Kulo lopetti yskimisen melkein kaksi viikkoa sitten. Sen kynsi paranee tuuuuuuskaisen hitaasti. Se on edelleen semmoinen vaaleanpunainen, kohtuupehmeäpintainen ja kohtuuherkästi verta vuoteleva. Ei kuitenkaan eritä enää ja jotain valkoista kovaa on ruvennut kasvamaan tyveen. Täytyy laittaa siitä kuvia tuohon meidän toipilaspostaukseen.
Kulo aloitti juoksut sunnuntaina, joten meidän ensi lauantaille kaavailtu yhteisen kisauran aloittaminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta hirveä pettymys kun olis ollut niin siistiä osallistua isoon tapahtumaan Kulon kanssa, mutta toisaalta hirvittelin mielessäni että ei ole ihan paras lähtökohta kokeelle, kun ei olla päästy treenaamaan hallille treeniporukan kanssa melkein kuukauteen ja muutenkaan ei olla pystytty treenaamaan läheskään normaalisti.
Tässä välissä täytyy hehkuttaa, että Kulo on ruvennut tajuamaan askelsiirtymät ja tunnarin haistelutyöskentelyn, jota tosin ollaan vielä tehty niin ettei saa kapuloita verkon alta (täytyisikin taas kokeilla että osaako siirtää verkon kanssa opitun ilman verkkoa olevaan tilanteeseen). Sivulletulot ovat yllättäen huonontuneet, jää useimmiten vinoon. Meinas jo hermo mennä, en taida olla mikään maailman kärsivällisin, mutta onneksi Kulo ei ole mikään herkkis vaan silmät loistaen vaan tekee toistoja, toistoja... Se on niin timantti koiraksi! <3
Tuorein murheenkryyni olen minä. Eilen kaaduin metsässä pahasti ja nyt on polvi turkasen kipeenä. Kävin lääkärissä. Lääkäri painoi kipeää kohtaa niin että multa lensi silmähiet, ja kysyi että onko näin kipeä vai onko mulla millainen kipukynnys. Ois pitänyt sanoa että oota hetki, haen jostain veitsen ja tökkään sen sun polveen ja katsotaan millainen reaktio sieltä tulee, saat vähän vertailupohjaa. No ei vaan, kiva lääkärisetä se oli ja diagnosoi polven ulkosivusiteen revähdyksen ja kirjoitti mulle viikon saikkua. Nyt otetaan iisisti ja toivotaan että menee levolla ohi eikä oikeasti tarvita sitä veitseä.
Onneksi mulla on kolme hoitotätiä, jotka tuovat iloa toipilaalle:
Aloitetaan positiivisista jutuista eli Bensonille kuuluu hyvää, niin hyvää kuin nyt spondyloosivaivaiselle, nivelrikkoiselle koiralle voi kuulua. Ensi viikolla kuullaan Piiran mietteet, mutta oma mutu on että Bensonin olo olisi hieman parempi; se on ollut hirveän hyväntuulinen, leikkii ja touhuaa, ja toisaalta nukkuu levollisen ja rennon näköisenä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Ajoittain selkää vetää köyryyn ja selkälihakset nykivät painettaessa eli kyllä se selkä ei kuntoon koskaan tule eikä spondyloosi lakkaa muistuttamasta olemassaolostaan. Makoilee paljon niin että molemmat takajalat ovat suoraan taakse, mun mielestäni tämän asennon osuus on lisääntynyt viime kuukausina - hyvä niin!
Taon hammas voi hyvin, näyttää samalta kuin tmp jälkeen. Tao lopetti kennelyskimisen 2vkoa sitten ja on oikein terve ja touhukas poju. Se on nyt arjessa ollut jonkin verran ahdistuvaisuuteen taipuvainen, lähinnä lenkeillä. Luulen että tähänkin tulee apua kun päästään normitreenailuihin ja saadaan pojalle mielekästä tekemistä ja muuta ajateltavaa. :)
Kulo lopetti yskimisen melkein kaksi viikkoa sitten. Sen kynsi paranee tuuuuuuskaisen hitaasti. Se on edelleen semmoinen vaaleanpunainen, kohtuupehmeäpintainen ja kohtuuherkästi verta vuoteleva. Ei kuitenkaan eritä enää ja jotain valkoista kovaa on ruvennut kasvamaan tyveen. Täytyy laittaa siitä kuvia tuohon meidän toipilaspostaukseen.
Valmiina valloittamaan maailma? Ensimmäinen askel otettu :D :D :D (Oikeasti olis tosi mielenkiintoista tehdä joskus kisareissu ulkomaille, Eurooppaan tai Pohjoismaihin) |
Kulo aloitti juoksut sunnuntaina, joten meidän ensi lauantaille kaavailtu yhteisen kisauran aloittaminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta hirveä pettymys kun olis ollut niin siistiä osallistua isoon tapahtumaan Kulon kanssa, mutta toisaalta hirvittelin mielessäni että ei ole ihan paras lähtökohta kokeelle, kun ei olla päästy treenaamaan hallille treeniporukan kanssa melkein kuukauteen ja muutenkaan ei olla pystytty treenaamaan läheskään normaalisti.
Tässä välissä täytyy hehkuttaa, että Kulo on ruvennut tajuamaan askelsiirtymät ja tunnarin haistelutyöskentelyn, jota tosin ollaan vielä tehty niin ettei saa kapuloita verkon alta (täytyisikin taas kokeilla että osaako siirtää verkon kanssa opitun ilman verkkoa olevaan tilanteeseen). Sivulletulot ovat yllättäen huonontuneet, jää useimmiten vinoon. Meinas jo hermo mennä, en taida olla mikään maailman kärsivällisin, mutta onneksi Kulo ei ole mikään herkkis vaan silmät loistaen vaan tekee toistoja, toistoja... Se on niin timantti koiraksi! <3
Tuorein murheenkryyni olen minä. Eilen kaaduin metsässä pahasti ja nyt on polvi turkasen kipeenä. Kävin lääkärissä. Lääkäri painoi kipeää kohtaa niin että multa lensi silmähiet, ja kysyi että onko näin kipeä vai onko mulla millainen kipukynnys. Ois pitänyt sanoa että oota hetki, haen jostain veitsen ja tökkään sen sun polveen ja katsotaan millainen reaktio sieltä tulee, saat vähän vertailupohjaa. No ei vaan, kiva lääkärisetä se oli ja diagnosoi polven ulkosivusiteen revähdyksen ja kirjoitti mulle viikon saikkua. Nyt otetaan iisisti ja toivotaan että menee levolla ohi eikä oikeasti tarvita sitä veitseä.
Mielenkiintoista luettavaa sairaslomalle :) |
Onneksi mulla on kolme hoitotätiä, jotka tuovat iloa toipilaalle:
"...täällä mitään LUUTA ainakaan ole..." |
Kainalokaverini mun <3 |
Lenkillä takana ja telkkua katsellessa edessä. Hyvää tv:n katselua vaan mulle... :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)