lauantai 26. tammikuuta 2013

Aksatunti #2 ja treenaamisen syvimmän idean pohdintaa

Eilen oli elämämme toinen ohjattu aksatunti ProCaniksella, kuinkahan kauan pysyy laskuissa mukana? Tunti oli sikäli vähän pettymys, että en tiedä kuka käänsi kelloa tunnilla eteenpäin heti kun päästiin sisälle halliin. Eli justiinsa kun me mentiin sisälle, niin sitten pitikin jo lähteä pois. Kelle voi laittaa valitukset asiasta? Onko ProCanis koirakouluna vastuussa siitä, että aika kuluu liian nopeasti?

Jotain me ehdittiin tämän erittäin nopeasti kuluneen tunnin aikana onneksi tehdäkin.

Eka radanpätkä sujui ongelmitta, mitä nyt vähän hapuillen. Mua jännitti taas niin kovasti kun tää agility tuntuu niin hienolta ja tärkeältä. Toisella kertaa Tao oikein innostui ja meinasi lähteä kuuta kiertävälle radalle. Siitä löytyi se isompi vaihde, joka siitä löytyy jos sille näyttää lampaan, kissan tai ilmeisesti agilityesteen. Helposti lähti kaarrottamaan ja hakeutumaan esteen taakse, varmaan tässä vaikuttaa se että Tao mielellään lähtisi flänkille. Vahvistealuetreeniä pitäisi meidän tekemän. Sain kolmannella vai neljännellä yrittämällä kiertolaisen takaisin omalle sfäärilleni ja sitten menikin kivasti.

Toisella radanpätkällä meidän piti tehdä niin hieno valssikuvio, että olen vieläkin ihan fiiliksissäni. Koira jätettiin kahden esteen taakse, ja itse liikkeelle oikea käsi taaksepäin suorana, katse koiraan oikean olkapään yli. Kun koira oli ponnistuskohdassa, piti oikealla kädellä tukea sitä pysymään siinä ponnistuskohdassa, samalla jalat jotenkin ohjasivat koko muun ihmisen kääntymään ympäri katse koirassa pysyen ja ohjauskädeksi vaihtui vasen, ja ohjausjalka oikea oli tässä hyvin tärkeässä roolissa. Tämän hienon pyörähtämisen jälkeen oli kaksi estettä linjassa, näissä käytettiin lelua ohjaamaan pennun hakeutumista oikeaan suuntaan.

Tao oli treeneissä tosi hienosti, myös muiden koirien mennessä se vain katseli tosi kiinnostuneena mutta täysin ääneti.

Mä oon viime kuukausina (tokoilun maailmaan syvemmälle sukeltaessani) ruvennut miettimään treenatessani syy-seuraussuhteita. Se on hirveän mielenkiintoista. Mikä syy saa koirani toimimaan havaitsemallani tavalla? Miten pystyn vaikuttamaan tähän syyhyn, jotta saisin sellaisen seurauksen jota toivon? Syyhyn liittyy mielestäni keskeisesti koiran mielentila suorituksen alussa, aikana ja jälkeen. Asiaan liittyy harjoittelun ja palkkauksen yllätyksellisyys ja palkkauksen laadun ja suunnan pohtiminen; esim. ruoalla mielentila rauhoittuu, lelupalkkauksella lisätään virettä ja vauhtia. Palkan voi antohetkellä pitää paikallaan tai liikkeessä ja liikkeen suunnalla on tärkeä rooli. Mielentilaan vaikuttaa myös koiran tuntema itsevarmuus suhteessa liikkeeseen, ympäristöön ja ohjaajaan. Oman lisämausteensa tähän tuo paimen-paimenlinjaisen koiran ajattelutapa, joka on itselleni vielä osin arvoitus. Syitä ja seurauksia pohtiessani on tärkeää miettiä, mitä haluan koiran ajattelevan tietyn liikkeen osan aikana.

Otetaan esimerkiksi avoimenluokan luoksetulo. Haluan liikkeen alussa, että koira keskittyy sivullani istuessaan vain minuun, unohtaen koko ympäröivän maailman häiriöineen ja hälyineen. Sen pitää olla todella motivoitunut aloittamaan yhteistä suoritusta kanssani, en esimerkiksi halua että sivulla istuessaan koirani katselee ympärilleen ajatukset muualla. Katsekontaktin tippuminen ja ympäristön tapahtumien seuraaminen yhdistettynä koiran kyllästyneeseen mielentilaan on pahin painajaiseni, joka kertoo että en ohjaajana ole onnistunut luomaan koiralleni oikeanlaista mielentilaa yhdessä tekemiseen. En halua että koira tottelee minua pelkästä velvollisuuden tunnosta, vaan sen tähden että se rakastaa tehdä kanssani ja haluaa miellyttää minua, että minä olen koirani mielestä maailman mielenkiintoisin tyyppi joka keksii kaikkea jännää ja yllättävää. Lähtiessäni koiran luota koiran pitää jäädä varmasti paikoilleen, takapuolen nouseminen tai muu ennakointi kertoo siitä etten ole onnistunut tekemään paikoilleen jäämisestä riittävän mustavalkoista koiralle ja olen treeneissä vahvistanut ennakoimista, tähän liittyy myös koiran hallinta. Koiran pitää odottaa mielellään hyvässä jännittyneessä vireessä luoksetulokäskyäni, turhan seesteinen mielentila ei ole se mitä tässä haen. Luoksetulo-käskyn kuultuaan koiralla tulee haluta päästä luokseni mahdollisimman nopeasti, haluan että tänne-käsky = niin nopeasti luokseni kuin mahdollista. Kun annan pysäytyskäskyn (olipa se mikä tahansa asento), haluan että koira tottelee käskyä refleksinomaisesti. Tämä vaatii paljon toistoja, jotta käskyjen noudattamisesta tulee alitajuista, sekä toimivaa käskyjärjestelmää, jossa käskyt ovat keskenään helposti erotettavissa. Jälleen haluan että koira luoksetulo-käskyllä lähtee etenemään räjähtävästi ja etenee suoraan kohti minua. Sivulletulo täytyy olla vahvaksi treenattuna niin, että koira pystyy suorittamaan suoran, oikeaan paikkaan johdattavan sivulle/eteentulon mistä suunnasta ja vauhdista tahansa. Lisäksi haluan, että koira tulee sivulleni/eteeni innokkaalla, jopa ylpeällä  tai röyhkeän itsevarmalla asenteella.

Monelta osin näiden oikeiden syihin vaikuttavien tekijöiden etsiminen on vaiheessa ja etenee kokeilemalla ja koiraan tutustumalla. Bensonin kanssa näiden asioiden miettiminen on kohtalaisen selkeää, Tao on vielä mysteeri koska se ei ole niin suoraviivainen. Hyvä kummiskin että ideaalisuorituksen tavoitteet on mietittynä, tiedänpähän mitä tavoittelen. Suoritusta arvioidessani en niinkään nykyisin katso itse koiran toimintaa, vaan sitä mielentilaa jota se ilmeillään ja eleillään ilmentää. Ei kannata jatkaa lähtötilannetta pidemmälle, jos koiran mielentila ei ole se mitä siltä halutaan.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Talvipäivä Tampereella

Eilen oli mahtava auringonpaistepäivä, ainakin osan aikaa. Suuntasin koirien ja kameran kanssa Iidesjärven jäälle tavoitteena saada superhienoja juoksukuvia. Toteutus oli sitten vähän toinen, melkein heti kun päästiin järvelle aurinko meni pilvien taakse piiloon, puudeli inisi mun jaloissa koska se oli nähnyt kun laitoin pallon kameralaukkuun, sormet jäätyivät kameraa käyttäessä eikä niistä kuvistakaan nyt mitään superhienoja tullut. :-D

Tässä joitain yritelmiä:

Bensonin uusi panta, kiitos Marja!


Tao juoksee tuhannella mutkalla nauraen, tosikkopuudeli irvistää


Puudeli tönii


Iltapäivällä mentiin Hannan kanssa Tallille. Kokeiltiin sellaista jekkua, että lelun avulla saataisiin Taolle vauhtia eteen istumaan tulemiseen niin että mä pyysin Taon eteeni, ja sitten jes-sanalla vapautin sen menemään jalkojeni välistä. Ihan takanani oli karvapatukka, josta lähti ohut naru Hannalle. Kun Tao lähti tavoittelemaan lelua niin Hanna nykäisi sen vauhdilla karkuun. Pian edettiin siihen pisteeseen, että Tao meinasi mennä sukkana jalkojen välistä lelulle, mutta refleksinomaisesti laitoin polvet yhteen niin että se jäi nalkkiin. En tiedä oliko kauheen järkevä juttu, mutta minkäs sitä reflekseilleen mahtaa.. Tämän jälkeen kuitenkin kun myöhemmin kutsuin Taoa sivulle istumaan niin se yritti väkisin tarjota vaan eteen istumaan tulemista, ei se oo sellaista koskaan ennen tehnyt. Kun peruutin alta pois niin pentu vaan seurasi sinnikkäästi perässä tiiviissä edessäistumisasennossa. Että katsellaas nyt mitä tästä seuraa.

Seuraamisesta puheenollen, yritän varmaan tappaa Taon hienosti alkuun lähteneen seuraamisinnon. Teetin pitkän seuraamisen, jossa käännöksissä vasemmalle käytti takaosaansa tosi kivasti. Olisi pitänyt tehdä perään muutama motivaatiopätkä lelupalkalla eikä ahnehtia liian pitkiä seuraamisjaksoja. Sitten kokeilin hidasta kävelyä seuraamisessa ja pentu oli ihan ihmeissään. Lähti herkästi aukeamaan ja kaartamaan mun eteeni. Namilla ohjasin oikeaan kohtaan. Juoksuseuruupätkissä sama juttu vauhdin hidastuessa käyntiin, että lähti aukeamaan, mutta namilla muutaman toiston jälkeen rupesi saamaan ideasta kiinni.

Benson on jostain syystä nyt kekkassut, että ruutuun menon jälkeen siellä kuuluu pyöriä paikallaan ympäri. Taidan myydä sen sirkukseen.

Tehtiin myös perushyppysarjaa, Taolla tein vain pari-kolme toistoa koska ne meni mun mielestä hyvin, ponnistuspaikkakin pysyi aina keskellä esteiden välissä ja kaikki hypyt näyttivät symmetrisiltä. Jotain kehitystä oli ilmeisesti tapahtunut viikonlopun aikana munkin silmissä, koska Rommin kohdalla huomasin ettei se hyppyjen välissä koonnut itseään kunnolla vaan kauhoi etujaloilla eteenpäin niin että ponnistuspaikka ajautui lähelle viimeistä estettä. Saatiin toimimaan paremmin kun lelupalkka oli toiseksiviimeisen esteen kohdalla, mutta parin toiston jälkeen kun otettiin lelu pois niin alkuperäinen tyyli palautui. Eli reeniä vaan lissää. :)

Loppuun pientä agilityiloittelua. Pennut saivat tehdä helpompaa rataa ja Hanna, oliskohan toista kertaa tekemässä ratapätkää ja neljättä kertaa ylipäätään mitään agilityyn liittyvää, meni superhienosti Bensonin kanssa. Tekivät sellaisen harjoituksen jossa piti tehdä pakkovalssi-persjättö-takaaleikkaus ihan tuosta vain! Benson oli maailman onnellisin pieni villakoira kun sai vähän hypellä estehisiä.

Rommi vauhdissa


Tao on ruvennut kypsässä 10,5kk iässä merkkailemaan! Enää hyvin harva pissa tapahtuu kyykkyältään, päinvastoin lenkeillä nostetaan koipea puunrunkoja vasten useampaankin otteeseen ja hajut kiinnostaa. Välillä seuraan käsi silmillä kuinka sihtaus menee vähän miten sattuu ja suurin osa pissistä valuu etutassua pitkin alas. Aika usein puudelilla on kiire päästä nuuskimaan Taon merkkauksia, olenkin saanut useamman kerran pelastaa sen pissasuihkun alta kun ei millään jaksaisi ryhtyä puudelin ja sen vaatteiden pesutalkoisiin.

Olen nyt myös huomannut, että Taon ajatukset ei pysy ihan niin hyvin kasassa, etenkään jos on häiriötä. Aikaisemmin sai vaikka nappulaliiga lämmitellä vieressä ja se ei haitannut, mutta nyt ottaa häiriötä, ei onneksi pahasti kuitenkaan. Mun murrosikäinen juniorini :)


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

23/1/13 Treenipäiväkirjaa osa 253

Viikonloppuna oltiin tosiaan Taon kanssa Vappu Alatalon hyppyseminaarissa, teorialuennon muistiinpanot löytyvät edellisestä postauksesta.

Lauantaina tehtiin ensin perushyppysarjaa (5 estettä, välit 6 jalkaa, korkeus 15-20cm), jota ollaan kolme kertaa kokeiltu aiemmin, kokemusta ei siis hirveästi löytynyt mutta ei mikään täysin uusi juttukaan. Vappu oli ollut ihan varma, että meno on kovaa räpellystä kun honkkelilla on korkeutta vaikka muille jakaa (tarkalleen ottaen 60,5cm). Tao suoriutui hyppysarjasta kuitenkin ongelmitta mitä Vappu vielä seuraavanakin päivänä ihasteli. Ketterä poju koko ja ikä huomioon ottaen. :-) Palkkasin namikipolla, lelu olisi ollut parempi vireen kannalta.

Seuraava treeniharjoitus oli vauhditon hyppy okserin yli eli check point(?). Taolla korkeus oli 25cm mutta vanhemmilla koirilla sitä voidaan nostaa huomattavasti korkeammaksi. Speed pumpin etäisyys okserista on säkäkorkeudeltaan yli 50cm korkeilla koirilla 6 jalkaa, alle 50cm koirilla 5 jalkaa. Taolla oli kuulemma samanlainen hyppytekniikka kuin hevosella. Jos Tao oli perjantaina sorkkaeläin (peura), niin nyt sitä verrattiin kavioeläimeksi. ;) Tämä oli kuulemma hyvä hyppytekniikka, piti ihan varmistaa. Tätä vauhditonta voimahyppyä ei kuitenkaan saa tehdä kuin vasta puolen vuoden päästä (Tao on silloin 14kk), koska Taon pitää nyt saada kasvaa ja kypsyä rauhassa.

Sunnuntaina tehtiin etäisyyden arviointia kahdella erilaisella harjoitteella.

Ensimmäisessä harjoitteessa oli viisi estettä vakiokorkeudella (15 tai 20cm), mutta niiden etäisyydet kasvoivat niin että 1. väli oli 6 jalkaa, 2. väli 7 jalkaa, 3. väli 8 jalkaa ja 4. väli 9 jalkaa. Tässä seurattiin mm. sitä, että pystyikö koira venyttämään laukka-askeltaan niin että hyppykaari pysyi sivusta katsoen symmetrisenä suhteessa rimaan. Laukkahevonen alias Tao suoriutui laukka-askeleen venyttämisestä leikiten.

Seuraavassa harjoitteessa oli kolme ensimmäistä estettä 6 jalan välein, kolmatta siirrettiin aina kaksi jalkaa eteenpäin ja sitten lähdettiin tuomaan sitä takaisinpäin kunnes oltiin aloitusetäisyydessä. Speed pump oli lähellä ensimmäistä estettä, lelu oli tässä harjoituksena kaukana viimeisestä esteestä koska tavoitteena oli että koira venyttää laukka-askeltaan, ei kokoaminen.

Tao oli kovin innoissaan ja sen laukka-askelet venyivät niin, että piti tehdä muutama toisto laittaen lelu kolmannen esteen rimalle. Näin saatiin sitä kokoamaan itsensä paremmin. Taolla ei ole eikä tule jatkossakaan olemaan minkään valtakunnan ongelmia laukan pituuden venyttämisen suhteen, pikemminkin haasteet tulevat olemaan siinä että laukka-askel saadaan tarvittaessa lyhyemmäksi, jotta se pystyy hyppäämään esim. takaakierrossa lyhyen ylöspäin suuntautuvan hypyn. Vappu kehui että Taolla on hyvä rytmitaju (hyvä että toisella meistä edes on, toiselle sitä ei ole suotu pätkän vertaa...) ja että se oppii asiat parilla toistolla (huomattu on ja se ei aina tee kouluttamisesta kovin helppoa).


Muutamia keskeisiä huomioita:
- olennaista hyppytekniikkaharjoitteissa ei ole hypyn korkeus. Taolle sopiva hyppykorkeus on 15-20cm. Hyppyharjoitteiden avulla pyritään opettamaan koira pois kompensaatiomekanismien käytöstä (esim. niskalla itsensä ylös heittäen), ei vahvistaa niitä.
- joka toiston välissä (paitsi perushyppysarjalla ei vältätmätöntä) kannattaa tehdä yksi muutos (ja vain yksi muutos kerrallaan), jotta koira ei rutinoidu tiettyyn este-etäisyyteen tai korkeuteen vaan oppii aktiivisesti arvioimaan hypyn korkeutta ja etäisyyttä. (Sama pätee myös ratatreeniin, eli ei kannata laittaa kaikkia esteitä vakiokorkeudelle) Eli joko muutetaan esteväliä tai estekorkeutta.
- koira asetetaan istuma-asentoon lähelle ensimmäistä hyppyä (4 jalkaa), mikä ohjaa sitä siirtämään painoaan takajaloilleen (mikä on näiden hyppyharjoitteiden tavoite, että koira oppii siirtämään hypyssä painon takajaloilleen joista löytyy varsinainen ponnistusvoima)
- lelu laitetaan lähelle viimeistä estettä, jos on tavoitteena että koira kokoaa itseään hyppyjen välissä (esim. jos estevälit vakiot, 5-6 jalkaa) tai muutaman metrin päähän viimeisestä esteestä, jos on tavoitteena että koira venyttää laukka-askeliaan
- pitäisi katsella huomattavan paljon enemmän koirien hyppyjä, jotta oma silmä kehittyisi. Uskomatonta, kuinka Vappu näki pienenpieniä asioita, joita en itse ollut havainnut lainkaan. Olen kyllä nyt Bensonin agilityuran loppumisen jälkeen vältellyt agilityn katsomista, mutta nyt taas kentän laidalle tai videoiden kautta seuraamaan koirien menoa. :)

Suurin työ joka Taon kanssa on hyppytekniikan osalta edessä, on vartalonhallinnan ja koordinaation opettelu. Taon ollessa näin isokokoinen ja honkkeli, vie tämä luonnollisesti enemmän aikaa kuin tiiviimmältä vastaavanikäiseltä. Saatiin Vapulta ohjeeksi treenata Taon kanssa takatassutargettia ja tämän treenaus aloitettiin heti sunnuntaina. Ei mennyt kovin kauaa, kun Tao oppi laittamaan takatassunsa Bensonin jumppatyynyn päälle (puudeli mökötti sivummalla paikkakäskyn kun tätä treenattiin). Eilen jatkettiin harjoittelua naksutellen, lisäksi pyysin Taoa pyörimään ison lattiatyynyn päällä. Meidän pitäisi myös opettaa peruuttaminen uusiksi niin, että Tao pitäisi päänsä alhaalla, nyt se peruuttaa pää liian ylhäällä. Lenkillä kaveri juoksee suurimman osan ajasta metsän vaihtelevassa maastossa, Tao ei paljon tallatulla uralla juokse. Usein sillä on myös kipakka puudeli perässä tavoittelemassa sen häntää suuhunsa, koirat juoksevatkin kovaa kyytiä puiden välistä pujotellen ja ihailen niitä käännöksiä kovista vauhdeista, joita Tao tekee. Mahtavaa treeniä niin ketteryydelle kuin lihaskunnollekin.

Vappu totesi että Tao näyttää visuaalisesti vähän siltä sun tältä, koska se on vielä niin pitkäkoipinen, lyhytkarvainen, keskeneräinen ja laiha. Ensi tapaamisella se on jo jotain aivan muuta varmasti! :)

Eilen illalla oltiin TamSK:n tokon tavoitteellisten treeneissä, päästiin mukaan porukkaan mukavaan. :) Taon kanssa otin alkuun seuruuta, ihan pienesti aukeaa välillä takaosa ulospäin mutta paikka on hyvä. Tässä vaan palkkausta ulkokautta, näin kuinka Marika pyöräytti palkan omalle koiralleen ja taidanpa ruveta tekemään samanlailla. Kulmissa käytti takaosaansa hyvin vaikkei ollut namikättä apuna. Pyysin muilta vinkkiä omaan vasempaan käteen, että missä mun kannattaisi sitä pitää. Ei ole ihan helppoa löytää vasemmalle kädelle luonnollista kohtaa, kun vieressä tassutteleva hujoppi on aikas iso. Tao ei nyt ottanut yhtään häiriötä vasemmasta kädestäni, joten uskalsin ruveta pitämään sitä lähempänä Taoa ja käteni näytti kuulemma olevan ihan luontevan näköisesti.

Otettiin yksi vauhtinouto vieraalla lainakapulalla, mikä olikin superhyvä juttu koska se oli mun treenikapulaa isompi ja oudonhajuinen Taon mielestä. Tao oli taas aivan intoa piukassa kapulalle menossa, mutta sitä pitikin sitten hetki nuuskia ennenkuin otti sen suuhun. Mun pitäisi varmaan opettaa Tao irrottamaan kapulasta jes-merkillä, jotta saisin palautuksissa sen vaihtamaan noutokapulan leluun? Nyt noutokapula on jo itsessään niin hieno juttu että on vaikeaa palkata siitä. Ehkä nami voisi olla tässä välivaiheena leluun siirryttäessä.

Otettiin myös luoksetuloa. Marikan mukaan Tao näyttää juostessaan siltä, että se koko ajan odottaisi että siltä pyydetään jotain. Tehtiin niin että Marika piti pennusta kiinni, mä juoksin riekkuen 15-20m päähän, käännyin ja olin hetken aikaa virallisessa asennossa kutsuen Taoa, kun pentu oli lähtenyt liikkeelle käännyin ja lähdin juoksemaan poispäin karkuun lelun kanssa. Taon saavuttaessa mut kovasti kehua ja leikkimistä palkaksi. Nyt ymmärrän, että mun täytyy vain rakentaa Taolle uusi mielentila luoksetuloon, eli että sillä olisi hirveä kiire mun luokse. Jääviä ja luoksetulon stoppeja treenataan vähän eri yhteyksissä ja pidän rintamasuuntani Taoon nähden joko vinottain tai poispäin.

Paikkamakuu ja -istuminen tehtiin rivissä. Tao kummassakin pysyi varmasti paikoillaan, mutta katseli kovasti ympärilleen ja paikkamakuussa haisteli maata. Nyt treenataan seuraavat kaksi viikkoa erittäin aktiivisesti pään maassapitoa lisäten suoritukseen kestoa. Tätä varmemmaksi ja vasta sitten jatketaan yhteistreenejä muiden kanssa.

Tämän viikon treenattavat asiat ovat:
- vauhdikkaan mielentilan luominen luoksetuloon (pois kaikki ajatukset luoksetulon stopeista yms)
- takatassujen laittaminen erilaisille kohteille
- pään maassa pitämisen keston lisääminen (kesto nyt 10s, tavoite nyt 1min)

Nyt täytyy lopettaa ja lähteä rapsuttelemaan poikia. Tao on ollut tunnin metsälenkillä ja teki tämän jälkeen Henkan kanssa 5km juoksulenkin, nyt sillä on ihan hirveä hellyydenpuuska meitä ihmisiä kohtaan, mahdoton kakara. Yli puolet pissoista tapahtuu jo niin, että takajalka nousee, välillä niinkin uhkaavasti että pelkään pennun kaatuvan. :D

lauantai 19. tammikuuta 2013

19/1/13 Agilitya kehiin

Eilen alkoi agilitytreenit ProCaniksella, kylläpäs oli hienoa ja jännää. Meillä on ihan superkiva ryhmä, toivottavasti on juuri tällainen kokoonpano joka eilen oli. Tehtiin kaksi pientä radanpätkää, aika helppoja tämänkin dementikon muistaa estejärjestys, pari valssia, putkia ja hyppyjä. Tao oli näppärä, se luki ohjaustani hyvin ja oli yllättävän ketterä vaikka olikin saanut liikanimen 'peura' ennenkuin aloitimme. ;) Väliajat harjoiteltiin asiallista odottelua kentän laidalla ja ne meni hyvin. Sekin on superihanaa, ettei meidän ryhmässä ole ketään joka huutaisi mennessään/kentän laidalla vuoroa odotellessaan.

Pari oppia tunnista jäi mieleen:
- on niin helppoa opettaa koira karkaamaan lähdöstä vapauttamalla se kun koira on juuri lähtemässä muutenkin tai jo lähtenyt. Eli tiukkana heti alusta alkaen; lähdöstä liikkeelle vasta luvalla
- ajattelen ohjauksen vastedes niin, että suurin osa informaatiosta koiralle annetaan omalla rintamasuunnalla, liikkeellä ja jaloilla. Kädet muodostaa vain pikkiriikkisen osan ohjauksesta ja ne pysyvät suurimman osan ajasta lähellä vartaloa. Ohjauskäden sijaan keskityn ajattelemaan ohjausjalkaa.
- yksi laukka-askel, tarvittaessa aikaisemminkin, ennen ponnistuskohtaa liikkeellä kerrotaan koiralle mihin koiran linja suuntautuu hypyllä / liike jatkuu hypyn jälkeen. Tämä auttoi siihen että sain linjattua Taon esteelle eikä se luikahtanut selkäni takaa.

Tänään tuli paleltua jokunen tunti SDP:llä Vapun hyppyseminaarissa.

Alkuun oli puolentoista tunnin luento, jolla Vappu kertoi hyppytekniikan osa-alueista. Tässä tiivistelmä teoriaosuudesta:

Hyppytekniikka on taito, joka on mahdollista opettaa koiralle (mikäli sen fysiikka sallii sen)
-- ei välttämättä synnynnäistä, mutta mahdollista oppia
-- painon siirto taakse ponnistusvaiheessa, tukilihaksiston rakentaminen (mm. syvät lihakset), kropan käytön opettaminen hypyssä
- Tavoite: koira oppii oikean hyppytekniikan ja rakastaa hyppäämistä
-- ei huomauteta virheistä, koska 99% koirista korjaa toimintaansa ilman huomauttamista, koira haluaa tehdä parhaansa. Jos koira esim. ylivireen takia ei keskity ja tiputtaa rimoja, otetaan koira sivuun rauhoittumaan mutta tätä ei käytetä rankaisukeinona vaan vireen laskukeinona jonka tavoitteena ottaa aivot mukaan tekemiseen
-- kuinka moni palkkaa koiraa radalla onnistuneen hypyn jälkeen?? Sitä pitäisi tehdä myös kokeneemmillakin koirilla, eikä vasta sitten kun hypyissä alkaa olla ongelmia

Ihmisen tehtävät hyppäämisessä
1) Opettaa koiralle ohjaussysteemi, joka on selkeä, systemaattinen ja jonka avulla koira tietää mitä siltä odotetaan
2) Ohjaaja suorittaa ohjauksen oikea-aikaisesti = riittävän ajoissa kertoo koiralle mihin liike suuntautuu esteen jälkeen. Tässä ollaan pääsääntöisesti suurin osa ajasta myöhässä. Tavoite esim. yksi laukka-askel ennen ponnistuskohtaa tai ennen edellistä estettä, voi kertoa aikaisemminkin. Rytmityksen oppiminen on vaikeaa ja vaatii paljon toistoa ja treeniä
3) Koiran pitäminen sellaisessa fyysisessä kunnossa, että se pystyy suoriutumaan esteistä hyvällä hyppytekniikalla.
-- koiran käyttäminen eläinfysioterapiassa säännöllisesti, 2-6 viikon välein
-- syvien lihasten vahvistaminen. Syvät lihakset tukevat ja vakauttavat niveliä, erityisen tärkeitä jos koiralla löysät paikat
-- takaosa ja selkä tärkeimmät vahvistettavat kohdat, myös etuosa tärkeä koska auttaa alastulon vaimentamisessa
-- etuosajumppaa: voi toteuttaa esim. sohvalla niin, että koiran takajalat on sohvan käsinojalla ja etutassut sohvatyynyllä. Tästä asennosta koira syö makupalan joko etutassujensa välistä tai vierestä, samalla tekee punnerruksia
-- opi tuntemaan koirasi hyppytekniikka jotta havaitset siihen tulevat muutokset ja pystyt puuttumaan ajoissa ongelmiin
4) Antaa koiran opetella hyppäämään teettämällä oikeaoppisia harjoitteita
-- hyppytekniikan perustreeni
-- viikoittaiset virittelyt
-- 2-3 eri harjoitetta, n 10 toistoa per harjoite (jos koira jaksaa tehdä niin monta toistoa), valitse yksi teema (seitsemän eri teemaa; koiran tehtävät hyppäämisessä) joista 3 erilaista harjoitetta
-- maltti treenissä: nuoren koiran viimeiset luun luutumiset tapahtuvat 14kk iässä (kintereessä), vasta sitten voi alkaa nostaa rimoja 45 senttiin. Pehmytkudoksen kehittyminen jatkuu vielä pitkään tämän jälkeen.
-- hyppytekniikkatreenissä koira saa keskittyä vain hyppäämiseen (vrt ratatreeni), jolloin sen on helpompi parantaa omaa hyppytekniikkaansa
-- opetetaan koira keskittymään esteeseen ja kuolleeseen targettiin (ei ryysäämään esteiden yli vailla järjen häivää hyppytekniikka unohtaen)
--- tavoite: koiran pää ja katse alaspäin, ohjaajan merkitys häivytetään pois eli koira keskittyy esteisiin

Koiran tehtävät hyppäämisessä
1) Oikean reitin löytäminen
-- koira osaa edetä suoraan, ei juokse serpentiiniä, pyörähtele ympäri tai vastaavaa
-- koira osaa hakea parhaan mahdollisen reitin

2) Etäisyyden arviointi
-- tärkeää lähestyttäessä hyppyä, keppien aloituskohtaa, kontakteja
-- nuorella koiralla ongelmat usein johtuvat osaamattomuudesta
--Etäisyyden arviointiin vaikuttaa kolme taustatekijää:
--- kuinka paljon koiralla on habaa takajaloissa, paljonko yksi laukka-askel vie eteenpäin (tähän vaikuttaa myös kentän pohjan pitävyys)
--- koiran itseluottamus (jos koira epävarma, se lisää laukka-askeleita väliin, rämäpäinen koira puolestaan jättää nopeammin pois laukka-askeleita. Yksi laukka-askel kestää n 0.3-0.4 sekuntia radalla) --> tavoitteena vahvistaa koiran voimaa, taitoa ja rohkeutta
--- koiran motivaatio hyppäämiseen kannustaa koiraa suorittamaan estevälit tehokkaasti

3) Ponnistuspaikan arviointi ja valinta
 -- vaihtelee tilanteesta riippuen (hypyn korkeus, pituus, koiran voima ja taito, radan jatkuminen ennen estettä ja esteen jälkeen, koiran vauhti esteelle lähestyttäessä)
-- hyppy on laukka-askel, joka suuntautuu hieman eri tavoin
-- eri radan kohdissa haetaan erilaista hyppykohtaa, vrt estesuoralla on tarkoituksenmukaista ponnistaa kaukaa ja suorittaa pitkä hyppy, takaakierrossa on tarkoituksenmukaista tehdä lyhyt hyppy läheltä estettä.
-- läheltä ponnistaminen vaatii koiralta enemmän voimaa ja tekniikkaa
-- koiran rakenne vaikuttaa myös ponnistuspaikan valintaan - koira jonka etukulmaukset ovat suorat joutuu hyppäämään kauempaa. On myös rotukohtaisia eroja, esim. jotkut rodut ovat neliraajaponnistajia (esim. tervut) tai neliraajalentäjiä (esim. jotkut terrierit)

4) Painonsiirto
-- normaalisti koiran painosta 60-80% etujaloilla (bc -- staffi)
-- ponnistaessa koiran on siirrettävä paino takajaloille, joista tulee kaikkein suurin ponnistusvoima
-- menee näin: koira siirtää painon takajaloilleen, kerii etujalat alleen, selkäranka pyöristyy koko matkalta
--- kintereet, polvet ja lonkat menevät koukkuun -- tällöin syvien lihasten stabiloitava niveliä
-- tätä pidettävä yllä
-- on normaalia, että rasituksen myötä koira alkaa väsyessään siirtämään painoaan etuosalle. Esim. rankkojen kisarupeamien jälkeen voi mennä pari päivää ennenkuin koira palautuu ja pystyy taas siirtämään painoa taakse normaaliin tapaansa
-- hyppytekniikkaharjoitteet aktivoivat takaosan, koska ne suunnitellaan sellaisiksi että niitä on hankala suorittaa paino etuosalla
---- koira lähtee paikaltaan läheltä ensimmäistä estettä, mikä edesauttaa painon siirtoa takaosalle
-- jos koiralla on kipua/ongelmaa takana, se välttää siirtämästä painoaan taakse. Opi tunnistamaan koirasi hyppytekniikka, jotta pystyt havaitsemaan jos siihen tulee muutoksia ja viemään koira nopeasti esim. fysioterapiaan ennenkuin ongelmat pahenevat
-- Koiran selkä
--- hypyssä ensin pyöristyy, sitten ojentuu
--- kauttaaltaan hännäntyvestä niskaan
-- selkää ei saa hypyn päällä yliojentaa (tosin tässäkin rotukohtaisia eroja)
--- nuorella kokemattomalla koiralla takapää voi nousta yli etuosan, koska koira epävarmuuttaan lataa ponnistusta hieman liikaa ylöspäin ja hypyn päällä katoaa vartalon hallinta. Tähän auttaa kokemuksen tuoma luotto siihen, että pääsee yli esteen ilman yliponnistamista
--- pitkäselkäisten koirien hankala tehdän painonsiirtoa taakse (esim. mäyräkoirat)
--- lyhyt, pysty lantio ja muut rakenneongelmat voivat aiheuttaa epästabiiliutta ja voimattomuutta mikä hankaloittaa painonsiirtoa taakse

5) Ponnistuskulma
-- lyhyt ja pysty hyppy vai pitkä ja laakea
-- valintaan vaikuttaa moni asia, eri asia tehdä hyppy paikaltaan kuin liikkeestä
-- alkukantaiset rodut osaavat yleensä luonnostaan hyvän tekniikan

6) Hyppykorkeus
-- helpoin arvioida verrattuna edellisiin viiteen kohtaan
-- harjoittelussa kannattaa vaihdella hyppyjen korkeutta
--- pentutreeni: hyppykorkeuden vaihtelu: speedpump - 10cm - 15cm - 10cm, joka hypyllä eri korkeus
-- jos treenaa aina rimat samalla korkeudella koira oppii hyppäämään oletusarvoisesti, mikä ei ole tavoitteena
-- Koiralla rimantiputusongelma --- teetä huolellisuustreeniä:
--- yhtä hyppyä eri suunnista, teetä haastetta ---  älä rankaise jos koira tiputtaa riman vaan vahvista onnistuneista hypyistä
--- luodaan itsevarmuutta, hyvää mieltä ja halu tehdä oikein ja huolellisesti
--- rankaisu (toruminen, haloon nostaminen jne) näyttäisi toimivan koska sillä koira oppii hetkellisesti skarppaamaan, mutta ei ole hyvä keino opettaa oikeaa hyppytekniikkaa ja tätä ei saisi tehdä
--- totuta koira ohjaajaan liikkeeseen, tätä voi harjoitella jo pennun kanssa ilman esteitä
-- kun saatu hyppytekniikkaa kuntoon, aletaan koiraa totuttamaan ohjaajan liikkeisiin (ohjaaja paikoillaan -- kävelee hitaasti -- kävelee -- juoksee hitaasti -- spurttaa täysillä ja silti koiran pitää keskittyä hyppäämään oikein)

7) Alastulo ja sen vaimentaminen
-- etuosan vahvat syvät lihakset ja etuosan hyvä kulmaus ensiarvoisen tärkeitä
-- koira opetettava vaimentamaan alastulo, tähän tarvitaan vahvat lihakset ja habaa
--- kuuntelee kuuluuko tömähdys / hengityksen ulospuushkahdus
-- etuosaa jumpattava säännöllisesti ja jatkuvasti

Koulutuspäivän aikana huomio kiinnittyi koirien takaosan lihasvoimaan. Kotona oli pakko testata villakoiran takajalkojen lihasvoimaa. Barffaukseen siirtymisen jälkeen ei olla tehty iltajumppaa (tekosyy, tiedetään tiedetään) ja se kyllä näkyy. :( Lihakset ovat taas lähteneet tippumaan ja takaosa on tosi voimaton. Bensonin barffaus ei siihen kaadu että vastedes se saa kourallisen muroja iltajumpan yhteydessä. Myös Tao hyötyisi kovasti syvien lihasten vahvistamisesta joten sekin pääsee jumppakuurille, mietin vain että voikohan sen kanssa tehdä samantyyppistä harjoittelua kun se on pentu vielä... Harjoitteet ovat kyllä todella helppoja sinänsä. Pitäisi käydä Marikalla kysymässä jumppaohjelma Taolle...

torstai 17. tammikuuta 2013

17/1/2013 Tokoa ja valokuvausta

Kävin poikien kanssa Sipoossa Saaraa ja koiria moikkaamassa, olipas kivaa. :-) Reissuun mahtui tokoilua, agilitya ja valokuvausta. Saara selitti mulle syväterävyysalueen niin että nyt tämä blondikin sen ymmärtää, antoi kuvausvinkkejä ja pääsin kokeilemaan iki-ihanaa 50mm kiinteää kuvaputkea, sellainen lähtee heti tilaukseen!



Olimme eilen Ojangolla treenaamassa, jossa meille piti yksärin Jaana Orava

Meillä oli Taon kanssa työn alla seuruu ja luoksetulot. Seuraaminen on parantunut taas ja siihen on alkanut tulla ajatusta. Mielentilaan olen ihan tyytyväinen, Taon silmät loistaa ja häntä heiluu pienesti. Namilla palkatessa vire on matalampi, mutta paikka parempi. Lelulla palkatessa lähtee helposti aukeamaan, edistämään tai painaa jalkaa vasten. Tämän työstämistä jatketaan, voisin kokeilla seinän vieressä seurauttamista lelupalkkaa käyttäen. Palkkaan lelulla aina taaksepäin. Namikäden avulla saa hyvän, kootun seuraamisen jossa ryhti ja paikka ovat hyvät ja käyttää hienosti takaosaansa, mutta haluaisin namimagneetista jo eroon, koska tuntuu että siinä Tao seuraa vain namia eikä ajatus ole samalla lailla mukana itse tekemisessä. Nyt on uutena asiana alkanut tulla ajatusta takaosan käyttöön myös silloin, kun namikäsi ei ole apuna.Tähän olen tosi tyytyväinen! Hommassa alkaa jo olla oikeaa seuraamisen makua ja olen huomannut itsestäni sen muutoksen, että uskallan nyt kävellä reippaasti koska luotan siihen että Tao tulee mukana niinkuin pitääkin. :-) Jatkossa rupean siirtämään kättäni rennompaan asentoon sivulle heilumaan. Yllättävän hankalalta tuntuu pitää kättä sivulla rentona, kun vieressä seuraava hujoppi on niin iso, etenkin verrattuna villaeläimeen.


Jaanalta saatiin vinkiksi tehdä paikallakääntymisiä ja naksuttimen avulla työstää seuraamista. Samalla lupaan ja vannon, että kun Tao toimii niinkuin haluan, niin:
- ensin tulee naksautus / merkkisana
- sitten vasta käsi menee taskulle
Jos kuka näkee tämän jälkeen mun tekevän näitä kahta asiaa samaan aikaan, niin saa antaa satikutia ;-)

Taolla tippui ajoittain kontakti uudessa treenihallissa seurauttaessa. Olen tähän asti luullut, että se piupaut välittää missä me treenataan, mutta näköjään sekin voi ottaa vähän häiriötä ympäristöstään. Perusasennot oli jostain syystä alussa tosi huonoja, mutta pienen muistuttelun jälkeen paranivat.

Luoksetulo on parantunut ihan huimasti. Olen pitänyt kuuria eteen istumaan tulossa lyhyeltä etäisyydeltä palkaten superherkulla, ja nähtiinpä eilen sekin, että se teki niin tiiviin ja vauhdikkaan eteen istumaan tulon että se samalla törmäsi mun jalkoihin. Olen haltioissani. :) Jaana kehui eteenistumaan tuloasentojen suoruutta. Jatkossa treenataan sitä, että vaihdellen eri laukka-askelten jälkeen annan merkkisanan ja lelu ilmestyy näkyviin. Totesimme, ettei sillä ollut mitään vaikutusta Taon luoksetulonopeuteen, että pitääkö joku kiinni siitä vai ei. Se ei rimpuillut kiinnipitäjältä irti vaan istuskeli tyynen rauhallisena. Toisaalta kun se istui paikkakäskyssä, niin se ei karannut luokseni vaikka hetsasin sitä lelulla. Videolla se lähtee vasta toisella luoksetulokäskyllä, mitä se ei aiemmin ole tehnyt. Täytyypä tässä seurailla että kehittyykö tämä käytös johonkin suuntaan.



Bensonin kanssa tehtiin ruutua. Jaana oli sen koulukunnan edustajia, jotka ottaisivat ruutunauhat pois aika varhaisessa vaiheessa. Olen nyt kumminkin päättänyt että me pidetään ne ruutunauhat eikä meillä ole mitään kiirettä niitä sieltä poistella. Juteltiin eri tavoista opettaa ruutu, ja keskustelun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että meidän ruututreenit jatkuu niin että siellä on puolet tai kaksi kertaa kolmesta lelu, ja puolet tai kerran kolmesta ei ole lelua. Rupean vähentämään lelun ruudussa oloa, kun näen että varmuutta ja vauhtia ruutuun juoksemiseen alkaa tulla lisää silloin kun lelua ei siellä ole. En ole vielä päättänyt, että tykkäänkö että appari heittää lelun vai ei. Se on ainakin selvää, että apparin täytyy olla ruudun takana, koska muuten Benson lähtee ajattelemaan sivullepäin apparin suuntaan ja haluan että sillä on ajatus mahdollisimman suoraan ruutuun menossa. En myöskään tiedä että haluanko että Benson ajattelee treeneissä että palkka voi tulla joltain muulta kuin multa. Tähän mennessä, jos on vaikuttanut hiukkaakaan siltä että Benson lähtisi meidän treenatessa ajattelemaan apparin suuntaan, ollaan vaihdettu palkkaustyyliä niin että mulla on palkka. Haluan olla treenikentällä Bensonille se maailman kiinnostavin juttu jossa sen ajatukset ovat täysillä, osin varmaan sen häiriöherkkyyden vuoksi. Tämän takia en palkkaa sitä esim. vapauttamalla sitä agilityesteille tai käyttämällä takapalkkaa. Sen sijaan mietin palkkauksen suunnan aina sen mukaan, mihin haluan koiran ajatusten suuntautuvan liikettä tehdessä / liikkeen jälkeen. Jaana antoi myös hyvän vinkin siitä, että koira oppii nopsaan kuinka monen laukka-askelen jälkeen se on ruudussa, ja koska hallissa harvoin mahtuu tekemään ruutua ihan täydestä pituudesta, voi tässä tulla koetilanteessa ongelmia. Voisinkin treenata ruutua pihalla ylipitkältä matkalta sitten kun ollaan valmiimpia siinä.

Kaukojakin tehtiin ja siinä etupalkka toimi takapalkkaa huomattavasti paremmin. Benson pystyy nyt tekemään kaukovaihdot kroppansa puolesta, mutta ongelmana on se että kuinka saan sen ymmärtämään, että takajalat täytyy pitää paikallaan. Olen käyttänyt tässä oikeiden suoriutusten palkkaamista ja väärien huomioimatta jättämistä (Benson paineistuu herkästi tässä joten ei kestä yhtään huomauttamista), mutta kriteerini on vähän heitellyt. Jaanan kanssa juteltiin, että koiralle paljon selvempi jos kriteeri on hyvin yksiselitteinen - eli kriteerini on se etteivät takajalat saa liikkua yhtään. Samalla mietin takatassutargetin mukaan ottamista. Laudanpala oli liian kapea ja ohut, nyt etsin sopivammanmallista targettia. Myös Jaana korosti, että tekee muutaman päivän yhtä asentovaihtoa.

Lopuksi tehtiin paikkamakuu kolmen koiran kesken, Tao makasi reunassa. Hyvää: makasi paikallaan varmasti, ei puhettakaan että olisi noussut, makasi täysin äänettä. Huonoa: Nuuhki maata, katseli ympärilleen. Suunnitelma: jatkaa kuonon maassapitämisen treenausta. Tänään tehtiin ekat treenit niin, että sivulta pyysin Taon maahan ja palkkasin tämän, sitten tämän jälkeen pyysin laskemaan kuonon maahan. Ei aluksi meinannut pentunen ymmärtää mitä siltä halusin, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tulla ajatusta. Tänään hiottiin vain näitä leuan maahanlaskuja, ei tehty ollenkaan kestoa. Lisäksi tein sivulta maahanmenoja jossa kuonoa ei lasketa maahan, koska pelkään että pian Tao yleistää leuan maahan laskemisen tavalliseen maahanmenemiseenkin. Tehtiin myös paikallakääntymisiä niin, että Tao oli sivulla. Tänään namiavusteisesti ja pompahtaa vielä kovasti asentoaan vaihtaessa eli jatkan vielä tovin namin kanssa.

Saara treenasi Isakin kanssa ohjaajan aiheuttamaa häiriötä agilityssa, huiskien käsillään kuin olisi ollut lentoon lähdössä. Rimat lentelivät ja kaatuipa  yksi siivekekin kun Isak oli niin kummissaan. Olipa kiva sitten seurata, kuinka tämä mahtava nuori, 1,5-vuotias bc-uros handlasi sille asetetun haasteen ja pian radansuoritus onnistuikin Saaran käsillä huiskimisista huolimatta tyylikkäästi ja varmasti. Samalla näin, kuinka koira luki enemmän Saaran rintamasuuntaa ja liikettä eikä välittänyt niistä huiskivista käsistä. Meidän agilityura kun alkaa tässä ihan pian eli huomenna, niin täytyypä muistaa mikä merkitys koiralle on ohjaajan rintamasuunnalla.

maanantai 14. tammikuuta 2013

14/1/13 Toko-oppia

Kärnän Sari opetti meitiä tänään, saatiin paljon hyviä vinkkejä! :)



Luoksetulo:
-- tehtävä luoksetulosta kivempi asia, lelupalkka tässä hyvä
-- appari pitää kiinni / koira pysyy paikoillaan
-- itse 10-20m päähän, seison suolapatsaana. Jos koira ei näytä riittävän innokkaalta - pieni hetsaus.
-- luoksetulokäsky
-- kun koira laukkaa innostuneena - Jes! - sitten vasta kaivetaan lelu esiin eli täytyy olla tarkkana ettei anna mitään vihjeitä / eleitä ennen merkkisanaa
-- käännyn ja heitän lelun koiran liikkeen suuntaisesti, niin että se vahvistaa toivottua juoksurataa
-- palkkauksen ajoituksen vaihtelu: välillä heti liikkeellelähdön jälkeen, välillä 5 laukka-askeleen jne., mutta aina vasta kun on innostuneessa laukassa
-- vauhdikas liikkeellelähtö oma kriteerinsä, jota vahvistetaan

Tämän rinnalla treenaan eteen istumaan tuloja lähietäisyydeltä. Näitä olen nyt taas parissa treenissä vahvistanut ja nopeasti ne kyllä parantuvat, mutta myös huonontuvat jos ei näitä vielä pidä aktiivisesti osana treenejä.

Vielä välihuomautus tähän luoksetuloon: tein lauantaina kokeellista tutkimusta asiassa ;) Juoksutin Taoa puistossa, eteen-käskyllä pentu horisonttiin ja tule-käskyllä takaisin luokse. Kierrokset nousivat niin että siinä ei takkikaan meinannut säilyä ehjänä kun välillä yritti napata kiinni. Muutin omaa asentoani pikkuhiljaa niin, että lopulta seisoin täysin kohtisuoraan luoksetulevaa penikkaa. Olen aiemmin huomannut, että hidastaa jos seison kohtisuoraa, mutta nyt oli niin liekeissä että kesti hyvin ja tuli täydellä laukalla loppuun asti (=päin) ja saatiin hyvää treeniä tähän. Kaikkialla voi treenata ja pitää käyttää otolliset hetket hyväksensä, eikös se niin mene? :)

Seuraaminen
- Taolla ihan kivalla mallilla, nyt vaan kestoa lisää kehiin vaihtelevalla treenillä ja takaosanhallintatreenejä
- kun palkka oli oikeassa kädessä, takaosa lähti aukeamaan ja Tao edisti -- keksin että pidän namivarastokäden eli oikean käden piilossa, nyrkki kiinni oikeassa reidessä ja ujutan namit vasempaan käteen takakautta
-- treenataan kahta eri asiaa erilaisin treenein: tekniikkaa ja mielentilaa
- Tekniikan treenaus:
-- esimerkiksi kotona
-- perusasennon treenausta 90 asteen käännöksillä eri suuntiin, askelsiirtymiä, (sivulletuloja eri kulmista ja putken/kierrättämisen kautta?) -- huomio paikkaan, suoruuteen, ryhtiin, katsekontaktiin, takaosan käyttöön
- Mielentilan treenaus:
-- namin heittämällä pentu kauemmas ja itse lähden kävelemään poispäin. Tao palaa luokseni ja tarjoaa seuraamista, kun on oikeassa kohdassa & asennossa katsekontaktissa -- palkka vaihdellen monenko askelen jälkeen
-- lelupalkka paras oikean mielentilan saavuttamiseksi, voi antaa välissä namia ja loppupalkka lelulla kun rakennetaan seuraamisen kestoa

Puhuttiin myös tästä, että seuruutreeni on oikea-aikaista reagointia eri asioihin, esim. jos koira edistää tai jätättää. Tarkkana pitäisi olla, ettei vahvista jalkaa vasten painamista tai pään kietomista jalan ympärille, tässä palkkauksen suunta ja ajoitus tärkeä mietittävä asia. Koiralle pitäisi luoda mielikuva siitä, että on sen tehtävä seurata omistajaa ei päinvastoin. Pennun kanssa yritän luoda mielentilan siitä, että seuraaminen on jotain superhienoa, vanhemmalle asian jo osaavalle koiralle (puudelille ;) ) voin esittää vaatimuksia ja esim. huomautan jos kontakti tippuu. Benson on huomauttamisen kestänyt tosi hyvin ja sillä on kyllä yllättävän hyvä asenne seuraamiseen, häiriökestävyyttä ja tarkkuutta toki saisi olla lisää.

Kaukokäskyt
-- vaativa liike, ei koskaan tule olemaan valmis ja menee kuukausia ennenkuin on kisavalmis
-- alkuun treenataan esim. kolme päivää yhtä liikerataa, esim. maahan-istu / maahan-seiso / maahan-istu / seiso-istu - tällöin saa paljon toistoja lyhyessä ajassa
-- oltava tarkkana ettei takatassut saa hievahtaakaan! Tässä peili / appari apuna
-- alkuun liikerata kuntoon kahden asennon treenillä, sitten etäisyyttä ja vasta sitten ruvetaan treenaamaan kaikkia asentoja sekaisin
-- saatava koiran ajatus taaksepäin, jotta saadaan paino takajaloille - pysyvät näin paremmin paikoillaan
-- käske koiraa peruuttaa ja liitä siihen asentokäsky, esim. peruu--sit tai peruu--down. Peruutusta voi teettää myös kokeenomaisen treenin väliin tai lopuksi.
-- palkkaus aina koiran taakse
-- keston saaminen asentoihin, kokeissa oltava asennoissa 5s 

Ruutu
- päivän paras uutinen: mä voin treenata ruutua niin että siellä on nauhat! Opin aikaisemmin että kannattaa opetella ruutu ilman nauhoja, jotta koira oppii katsomaan paikan nurkkatötsien perusteella, jotta esim. jos koe on nurmikolla jossa koira ei näe ruutunauhoja, koira osaisi hahmottaa ruudun kartioiden avulla. Nauhat ovat iso apu koiralle ruudun hahmottamisessa, ja ruutua voi pitkään treenata nauhojen kera - vasta kun koira osaa varmasti nauhallisen ruudun, voi harjoitusta vaikeuttaa poistamalla nauhat. Nää on taas näitä makuasioita, mutta tämä sopii mulle oikein hyvin että treenaan nauhojen kera. :)
- käytiin keskustelua siitä, laittaako ruutuun lelun / kosketusalustan. Yksiselitteistä vastausta ei varmaan ole ja paljon riippuu koirasta ja ruutuun liittyvästä haasteesta. Esim. Bensonin kohdalla kosketusalustan ongelma on, että koira huomaa kaikki pienetkin muutokset maaperässä matkalla ruutuun (esim. kivet, kuivuneet lehdet jne) ja tarjoaa niitä kosketusalustaksi. Onpa se Tallilla huomannut teipinpalasen tai pohjamaton kuprun ja sen taakse asettunut seisomaan. Toisaalta maahanmenossa ongelmana tulee olemaan, että se tulee valumaan kohti, hyvin mahdollisesti ulos ruudusta. Kosketusalusta voisi auttaa pysymään paikoillaan ruudussa.
-- treenataan monia asioita: ruudun hakemista katseella, äänetöntä odottamista kunnes saa lähtöluvan, nopeaa suoraa matkaa ruudulle, oikeaa paikkaa ruudusta, ruudussa odottamista, maahanmenoa paikoillaan ruudussa

Jäävät
-- voi treenata niin että itse seisoo paikoillaan, koira lähistöllä. Koiralle asentokäsky (istu/ maa / top) -- kun koira oikeassa asennossa palkka siihen ja toinen palkka lentää vähän matkan päähän. Itse seistävä vähäeleisesti varoen tekemästä itse mitään käskyn antamisen aikaan. Maiju mulle tän treenin opetti jo aikaa sitten mutta pahus kun oli kokonaan päässyt unohtumaan :-/ Tao osaa asentokäskyjen erottelun ihan hyvin, toisinaan menee kyllä istu-käskyllä maahan, mutta varmuutta ja nopeutta tähänkin lisää
-- lähde itse kävelemään, koira ei käskyn alla vaan voi tulla jossain siinä lähistöllä - tästä asentokäsky ja kun koira ottanut oikean asennon, nopea palkka koska alkuun haetaan nopeaa asennonmuutosta
-- jos koira seuraamisen yhteydessä alkaa tarjota jääviä, höpsis ja kutsutaan koiraa jatkamaan seuraamista

Ennakointi
- jestas että mä rakastan tota sanaa. ;) Ennen ei tarvinnut siittä paljon huolehtia, mutta tämä herra bordersgollie on kyllä eri pätevä kaveri ennakoimaan juttuja!
- ei koskaan käskyä silloin, kun koira alkaa ajatella ennakointia -- ei saa palkkaa ennakoinnista. Tässä tarkkana, vaikka kuinka olisi päättänyt treenata jotain tiettyä juttua. Esim. luoksetulossa, jos lähtee luoksetulon stoppia ennakoiden lähestymään haluttua hitaammin, niin silloin ei tehdä luoksetulon stoppia vaikka kuinka olisi päätetty, vaan vahvistetaan tällöin nopeaa luoksetuloa.

Tao on niin tarkka mun elekielen lukemisen suhteen, että mun pitäisi todella keskittyä että mitä ne kädet ynnä muut tekee kun annan käskyn. Voisi olla myös hyvä idea jakaa toko-liikkeet paperilla osiin sen mukaan, mitä harjoiteltavia osa-alueita missäkin liikkeessä on jotta pystyisi paremmin treenaamaan yhtä tiettyä kriteeriä ja tulisi treenattua kaikkia liikkeiden osa-alueita.

Kaiken kaikkiaan, olipas hyvät ja opettavaiset treenit! Vitsit musta tulee vielä joku päivä fiksu toko-koirankouluttaja, odottakeehan vaan ;) Vielä siihen on aikaa mielin määrin, mutta onnesta on niin paljon fiksuja ihmisiä ympärillä joilta saa oppia, huomioita, perusteluja jne.. Ihan kaikki antavat jotain ja muiden mielipiteitä kuunnellessa oma näkemys ja mielipiteet tarkentuvat :)

Taolainen oli treeneissä hyvällä sykkeellä. Siinä Sarin kanssa jutellessa tuli jatkuvasti tarjoamaan sivulletuloa (palkkasin:) ) ja hyöri ympärillä, haki kassista lelun ja toi sen mulle, ilahtui kovasti kun Marjo oli tullut seuraamaan meidän treenailua väliaitaan nojaten (voi sitä innon ulinaa ja mutkittelua, ei tiedä heiluttiko koira häntää vai häntä koiraa). Joku oli jättänyt sorvatun noutokapulan kentän laidalle, josta Tao sen ilokseen bongasi ja toi mulle. Otin yhden vauhtinoudon ja laitoin tämän jälkeen noutokapulan korkeammalle. Taolle on nyt tullut niin kova polte noutokapulalle, että se yritti kiivetä hakemaan noutokapulan. Palkatessa Tao meni hyvällä vauhdilla lelun perään, oikeasti musta tuntuu että frisbeen heittelyn jälkeen se on saanut hirveästi lisää vauhtia lelun perään juoksemiseen kun nykyään se yrittää saada lelun kiinni eikä jää odottamaan että se tippuisi maahan. Benson puri itsensä ulos kangashäkistä, johon eilen ompelin ja liimasin työllä ja vaivalla sellaiset kangaspaikat ettei niistä pitänyt kenenkään päästä, ja oli omalla treenivuorollaan touhukkaana suorittaen yhden a-esteenkin siinä ohimennen kun se matkan varrella oli. On ne niin ihania ja rakkaita poikia <3


Tao 2kk :)


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

13/1/13 Koirakylpyläpäivä :D

Käytiin tänään tutustumassa Hyvinkään koirauimalaan. Uimala sijaitsee ihanalla paikalla, metsän keskellä Hyvinkäällä, moottoritieltä pääsee kätevästi.

Ennen meidän vuoroa koirat suihkutettiin vedellä ja puettiin pelastusliivit (ei pakollista). Bensonillekin puin pelastusliivin, koska tällöin se pystyy uimaan rennommassa asennossa eivätkä sen selkälihakset ole niin jännittyneet. Noutajahihnatkin saatiin paikan puolesta lainaan.

Hei mä pääsen uimaan! :)


Benson kävi vähän ottamassa tuntumaa veteen pallon perässä. Uima-allas oli vajaan parisenkymmentä metriä pitkä ja sinne pääsi kolmea leveää luiskaa pitkin. Altaan ympärillä oli muovimattoja pitoa tuomassa, mutta oli siinä liukkaitakin kohtia ja sähläripuudeli kyllä liukasteli aika ajoin. Altaalla oli mm. tennispalloja. Bensonin veteen saaminen ei ollut ongelma, mutta siinä meni hyvä tovi ennenkuin se oppi hyödyntämään luiskia veteen menemisessä ja sieltä poistumisessa.

Vettä ja palloja - mitä muuta puudeli voisi toivoa?


Olimme ottaneet uittajan, koska joukossa oli koiria jotka eivät vielä ole uineet. Tämä olikin todella hyvä valinta ja ilman uittajaa emme varmaan olisi kaikkia veteen saaneet. Tao piti viedä väkisin veteen, sitten uittaja ohjasi sen uimista  varmistaen, että se sai mukavan kokemuksen. Auttaen muutama uimakierros, sitten Tao alkoikin jo kovasti itse hakeutua luiskalle ja pienellä kannustuksella meni veteen oma-aloitteisesti. Tao omaksui tavan mennä altaaseen aina tiettyä luiskaa pitkin, samalla tavalla pysähtyen luiskalle ja sitten veteen hypäten. Tao ei tarvinnut mitään lelua houkutukseksi. Altaassa se uiskenteli miten sattui selvästi nauttienkin touhusta, ainakaan se ei loppua kohden näyttänyt enää yhtään pelkäävän vettä. Molemmat pojat olivatkin melkoisia vesipetoja, ja meno oli aikamoista yleistä sekasortoa - mutta hauskaa oli!

Nooouu - nyt mä hukun!

Alkuun tuntumaa ohjattuna


Kaverukset niin maalla kuin vedessä

Uimisen jälkeen oli vuorossa suihkutus. Bensonin turkin pesin oikein shampoolla, jota myös sai paikan päältä. Tämän jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni testaamaan kunnon tehokasta turkinkuivainta - olipa mahtava peli jolla sai kikkaraturkin kuivattua suoraksi. Muut koirat kuivattiin pyyhkeisiin joita sai myös paikan päältä. Tehokuivaajiakin olisi kyllä ollut useampikin. Paikka olikin hyvin varusteltu eikä muuta oikeastaan tarvinnut mukaan kuin itselle kuivat vaihtovaatteet, koska turkit piti tietenkin ravistaa kuivaksi porukan kuivimman ihmisen edessä. ;)

Uimisen jälkeen molemmilla pojilla oli kova pissahätä. Kuulemma pennuille tulee usein kakkahätä. Automatka sujui hyvin rauhallisissa merkeissä, häkissä vedettiin sikeitä. Benson pissasi neljä kertaa valtavan pitkät pissat, sillä taisi nesteet lähteä hyvin liikkeelle tai sitten se sählätessään joi niin paljon vettä. Aika rauhallisia poikia on ollut vielä illallakin, uiminen on hyvää liikuntaa!

perjantai 11. tammikuuta 2013

11/1/13 Maahanmenoa vähän liiankin kanssa

Tänään Tallilla treenaamassa Hannan kanssa, kiitos Hanna seurasta ja pian uusiksi!

Ennen Hannan ja Rommin tuloa tein Bensonin kanssa pienen treenin. Ruudussa oli taas lelu valmiina ja meidän treeni alkoi siitä, että seurautin villakoiran sisälle halliin ja aloituskohtaan. Puudeli on kyllä niin helppo, kun se vaan keskittyy siihen mitä on sillä hetkellä tekemässä eikä yhtään ennakoi. Siinä hää seurasi niin tarkkaavaisena ja innokkaana, ei yhtään ajatusta ruudulle vaikka ollaan ihan samanlaista treeniä tehty tää viikko. Ei onnistuisi Taon kanssa, jonka kanssa täytyy ihan eri tavalla varioida näitä harjoituksia, joutuu itsekin oikein miettimään ihan eri lailla.  ;) Aloituskohdassa kysyin Bensonilta missä ruutu on. Haki katseella ruudun, karkasi sille mutta en vielä tässä vaiheessa puutu tähän koska tärkeintä on että saisin luotua Bensonille vahvan luottamuksen ja lujan vauhdin ruutuun juoksemiseen. Puolivälissä matkaa (etäisyys n 20m) ajatus taas vähän vasemman etukartion taakse, mutta näki lelun ja kiihdytti ruutuun. Toisen treenisetin alussa juoksi vauhdilla suoraan ruutuun. Teen tätä treeniä niin kauan, kunnes nämä sivuajatukset poistuvat kokonaan villaeläimen minivoguen alta.

Tämän jälkeen luoksetuloa, tein taas kokeenomaisen kokonaisen liikkeen. On niin helppoa kun pikkumies ei yhtään ennakoi.. Suoritus meni hyvin, tää näytti jo siltä millä kehtaisi varsin hyvin kokeeseenkin osallistua. Asennot osuivat merkkien kohdalle ja luoksetulo-osuuksien vauhti oli hyvä. Hirveällä innolla aina liikkeelle, aina loppuun asti. Tämä asia nyt tauolle ja jatkossa tehdään pelkkiä maahanmenoja esim. putken kautta / kierrättämällä.

Sitten seuraamisesta istumista, nyt käsiapujen kera että saataisiin se maahanmeneminen pois kun sitä herkästi nyt tarjoaa. Vielä askelsiirtymiä oikealle, nyt meni hyvin pitäen paikkansa. Pieni muistutus liikkeen alussa, mutta Bensonilla oli hienosti ajatus mukana!

Kokeilinpa piruuttani kaukoja koe-etäisyydeltä, surkealla menestyksellä. En mitään muuta kyllä odottanutkaan, mutta tiedänpähän nyt missä mennään. Puudeli valui eteenpäin ainakin viisi metriä ja maasta istumaan nousuissa tarjosi seisomista. Tein asennonvaihdot seisten parinkymmenen sentin päässä Bensonista, nyt pysyi paikoillaan vaikka takajalat eivät pysyneet niin hyvin kuin olisin halunnut. Toivottavasti pääsisin nyt tämän asian kanssa jonkun viisaamman oppiin ja pian. Taokin osaa kaukot paremmin kuin puudeli ja puudeli tarvitsisi tätä taitoa enemmän.

Taolaisen seurautin namiavusteisesti hallille, n 5m päähän ruudusta. Lähetys ruutuun lelulle meni hyvin. Sitten höntsäilyä ja leikkiä. Pieniä seuruupätkiä, sitten seurautus vadille ja siinä täyskäännös, tällöin mulla ei ollut namia apuna, lelu oikeassa kädessä piilossa. Tämän jälkeen täyskäännös ilman vatia, hyvä ajatus takapään käytöstä ja oikeasta paikasta, käytti takapäätään hyvin.

Sitten tehtiin avoimen luokan maahanmeno liikkeestä, kiitos Hanna videoinnista:



Kaikkea olisi voinut olla vähän enemmän ja paljon tuossa on korjaamisen varaa, mutta oli ensimmäinen kerta kun tehtiin liike alusta loppuun asti kokonaisena.

Tämän jälkeen herra bordersgollie olikin ihan varma, että kun seurautetaan niin pitää mennä maahan. Mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin ja käskyä ei kannata missään nimessä jäädä odottamaan. Tämän jälkeen treenit jatkui seuraamisen korjaamisella. Jatkossa tehdään seuraamista varmemmaksi ennenkuin jatketaan jäävien yhdistämistä siihen. Näytti aikaisemmilla treenikerroilla, että pitää asiat erillään (seuruun ja jäävät), mutta nyt rupesi ennakoimaan kovasti ja seuruu kärsii ja pakka leviää ihan täysin. Eli nyt vaan kiltisti jatketaan jäävien treenaamista peruuttaen ja seuraamista tehdään puhtaana seuraamisena.

Tämän päivän treenit keskittyivät Taon osalta aika lailla seuraamiseen. Jatkossa pidän seuruukuurin ja tätä liikettä vahvistetaan. Ja mun pitäisi opetella kävelemään järkevästi ja pitämään kättäni luonnollisemmin, tyhmä minä. :-/ Tao menee sisätiloissa kivaa seuruuta. Kun vien vaikka kännykkää johonkin, yhtäkkiä se liimaantuu sivulleni innokkaana. Se menee sisällä hienosti täyskäännökset oikeassa kohdassa pysyen ja sillä on hyvä ajatus seuraamisen oikeasta paikasta. Tässä kohden pätee tämä vanha klisee: "Kyllä se kotona osaa..." ;)

Tehtiin agilityakin sitten lopuksi. Tao oli kovasti innoissaan. Kaksi hyppyä ja putki, voisko sitä pieni bordersgollie enempää pyytää? Vauhtia oli ja hienosti haki esteet! Sitten kokeiltiin vaikeampaa: pakkovalssia. Taon mielestä se että mä seison tumppu ojossa esteen takana, ei meinaa mitään kun siitä ohi voi pyyhkäistä esim. putkeen ja kivaa on silti. Kokeiltuani tätä muutaman kerran tulin siihen tulokseen, että mun käsi ei vaan kertakaikkisesti ole riittävän kiinnostava. Niinpä käden kiinnostusarvoa lisättiin lisäämällä siihen aimo pala nakkia. Jo vain alkoi käsi kiinnostaa ja sen sijaan, että penikka olisi vilahtanut käden ohi putkeen, se tulikin hyvin käteen (voiko näin sanoa??) eli tuli mukaan ohjaukseen ja saatiin oikein tiukka hieno pakkovalssikuvio. Tao on kyllä pitkistä kintuistaan huolimatta aikas ketterä kaveri. Ja kyllä siitä tulee niin mahtava agilitykaveri, mutta mä niin jo tiedän että kyllä tässä vielä monet treenit tullaan ihmettelemään että "se meni jo". Voi kun voisi hypätä sanotaanko vuosi eteenpäin ajassa! :)

Taolaisen elämässä sattui tänään merkittävä virstanpylväs, virtsanpylväs. Mun piti aamulla ihan silmiäni tumpulla hieraista, kun kymmenenkuinen pentuseni nosti koipea pylvästä vasten - kerta oli ensimmäinen laatuaan! Joko siitä tulee miäs!?!

Pojat saivat tänään ihkauudet pedit M&M:n alennusmyynnistä. Ettei enää tarvitsisi kadehtia toisen petiä eikä tulisi näitä tilanteita:

Melkein mahtuu puudelin petiin ;D

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

9/1/13 Tallilla taas, voin ottaa rennommin...

Tultiin hetki sitten treenailemasta poikien kanssa, laitanpa heti ylös miten meni. :)

Meillä oli tänään vain puoli tuntia aikaa joten yritin käyttää sen tehokkaasti.

Raivasin kentän ja rakensin sinne ruudun, sinne lelu valmiiksi. Benson autosta. Seurautin sen hallin ovelta ruudun aloituskohtaan. Pari kertaa kontakti tippui, tästä pieni muistutus. Lähetin ruudulle vähän reilun 20m päästä. Lähti kohtuuvauhdikkaalla laukalla, oli vähän ajatusta kaartaa kulmakartion taakse seisomaan mutta huomasi lelun ja kiihdytti ruutuun. Aloitin Bensonin treenisetit tänään aina seurauttamalla sen hallin ovelta aloituskohtaan ja lähettämällä ruutuun, jossa lelu oli valmiina. Ruutuunjuoksu nopeutui treenin kuluessa ja kentälletuloseurautus sujui varmemmin ja varmemmin.

Tämän jälkeen liikkeestä istumista, jossa taas herkästi tarjosi maahanmenoa (kun puudeli jotain keksii, niin puudeli sitä myös tarjoaa). Käsiavulla muutama onnistunut toisto pohjalle, sitten pari toistoa ilman käsiapua. Kaikkiin nopea palkkaus eli ei tehty yhtään kestoa. Tärkeimpänä olisi nyt saada selkäytimeen käskyä seuraava oikea toiminto.

Tehtiin myös voi-luokan luoksetulo. Ei ollut täysimittainen, koska kentällä ei tila riitä. Kartioiden etäisyys oli kahdeksan metriä, kaikenkaikkiaan etäisyys oli 24m. Seisominen meni hyvin, maahanmenossa eteni noin puoli koiranmittaa asentoa vaihtaessaan. Palkkasin maahanmenon jälkeen heittämällä lelun koiran taakse.

Sitten oli Taon vuoro. Ennen kuin hain sen, laitoin frisbeen ruutuun. Seurautin Taon namiavusteisesti 20m päähän ruudusta, en tiedä mikä aivopieru oli ottaa näin pitkältä matkalta vaikka olin etukäteen suunnitellut lähettäväni 5m etäisyydestä. Vähän virittelyä ja pentu matkaan. Hyökkäsi muutaman metrin päässä matkalla ruutuun olevan karvanöyhdän kimppuun, sitten ikäänkuin olisi muistanut että there was a job to be done - juoksi innokkaalla laukalla - juosten vasemman etukartion taakse seisomaan. Nice. Päätin juuri, että me ei muuten treenata merkkiä kuin vasta vuoden päästä, olisi yksi voittajaluokkakin suoritettavana ennenkuin merkille menoa oikeasti tarvitaan.. Käskytin uudelleen ruutuun, siirtyi frisbeen kohdalle seisomaan, yhdisti sen kosketusalustaksi. Kun huusin jes, nappasi frisbeen suuhun ja toi innolla mulle. Otin sitten vielä uuden samanlaisen treenin täsmälleen samanlaisin tuloksin, lukuunottamatta tuota karvanöyhtäepisodia. Ensi kerralla käydään yhdessä viemässä lelu tai käyn taputtamassa oikeaa kohtaa. Tämä merkillemeno väliepisodi äkkiä pois!

Tämän jälkeen pientä putkesta putkeen höntsäilyä ja frisbeen noutoa. Frisbeen avulla olen vain parin treenin aikana saanut luotua Taolle ajatuksen, että kannattaa juosta täysillä lelun perään jotta sen saisi kiinni. Menee pallonkin perään nyt kovemmalla vauhdilla.

Sitten oli vauhtinoudon vuoro. Tao on todella, todella innostunut noutokapulasta. Vähän liiankin kanssa, koska se pitää noutokapulaa parempana kuin lelua joten en tiedä millä palkkaisin sen. Se on tässä niin innokas, että taitaa ihan itse tekeminen riittää palkaksi. Heti kun otin noutokapulan esiin, pentu, joka oli jo alun alkaenkin tosi innoissaan, alkoi ihan hyppiä ympärilläni ja yritti saada noutokapulan kädestäni. Juoksi hyvällä laukalla kapulalle ja lähti heti tuomaan sitä mulle takaisin. Merkkasin ja heitin frisbeen, sillä seurauksella että pentu lähti kapula suussa hakemaan sitä. Teki frisbeen taakse hienon seisomisen, kapula suussa. (Tämä siis ei ole tavoitteena.) Pari vauhtinoutoa, ja kun intoa oli vaikka muille jakaa, kokeilin ottaa eteenistumaan tulon kapula suussa. Ekalla kerralla tiputti kapulan maahan, siitä pidä-käskyllä otti kapulan uudelleen suuhun. Peruutin ja annoin uuden tänne-käskyn, tuli eteen istumaan, hieman tiiviimminkin voisi tulla. Tästä palkka. Mun täytyy saada eteenistumaan tulemisiin se sama into, mikä niissä oli muutama kuukausi takaperin. Oon onnistunut sössimään tämän. Siis sama into ILMAN sitä voimakasta kuonolla haaraväliin tökkäsyä. ;)

Tehtiin myös seuruuta. Tätä ennen muutama sivulletulo, ei oikein olisi malttanut tulla kun odotusarvo frisbeen heittämiselle oli niin kova. Pari uutta sivulletulokäskyä ja reiteen taputus, tätä harjoitusta joutui muutaman kerran toistamaan jotta Taolle aukeni syy-seuraus-suhde: kun tulet sivulle jotain kivaa tapahtuu. Sitten rupesi jo tarjoamaan sivulletuloa että palkka lentäisi.

Otin suoraa seuruuta, jossa Tao vähän jätätti. Lähdin juoksemaan ja pennulle tuli kiire: tuli hätä että se jää jälkeen. Palkkasin sen kun se tuli oikeaan kohtaan. Tämän jälkeen Taolla oli taas sellainen asenne kuin halusinkin: että sen pitää pitää huolta mukana pysymisestä eikä minun.

Seurautin ylösalaisin käännetylle vadille, niin että pentu meni etutassut vadin päälle seisomaan. Tässä kun vauhti pysähtyi, tuli esiin käytös jota Tao jo pikkupennusta alkaen on lähtenyt tarjoamaan, eli että sen takapää avautuu ja se lähtee myötäpäivään kaartamaan eteeni, tuntuu olevan jonkinsortin paimennuskäytöstä koska tekee sitä myös Bensonille ja kissoille eli kaartaa eteen pysäyttämään. Nyt vadin avulla pystyin tehokkaasti puuttumaan tähän, koska vadin avulla ollaan harjoiteltu vastapäivään pyörimistä. Niinpä lähdin nyt liikkumaan vastapäivään ja pentu muutti heti suuntaa ja lähti tekemään vatiavusteisesti hienoa vasemmalle kääntymistä sivullani, etupää pysyi paikoillaan ja kääntyi takapäätä käyttäen. Tästä lensi palkka, kun oli suorassa vasemmalla puolellani. Näitä perään toinen toisto, jossa taas oli ajatusta lähteä avaamaan takapäätä vasemmalle, mutta nyt sai ajatuksesta nopeammin kiinni ja lähti siirtämään takaosaa oikealle. Koska vadilla tuli niin hyvä ajatus takapään liikuttamisesta vastapäivään, kokeilin vadin vieressä ilman tätä lisäapua eli tehtiin täyskäännös vasemman kautta. Otin edeltävästi pienen pätkän suoraa seuruuta, frisbee oikeassa kainalossa. Lähti hienosti kääntämään takaosaansa, piti oikean paikan ja hyvän ryhdin! Tehtiin tämän jälkeen vielä vähän lisää vadin päällä pyörimistä.

Loppuun iloista höntsäämistä. Tao oli tänään jopa vielä paremmassa vireessä kuin maanantaina, ja sillä oli superkiva asenne tekemiseen. Vauhtia ja yritystä riitti mutta keskittyminen säilyi. Tao haki treenikassista leluja ja toi niitä tarjolle, asia mitä se ei ennen ole tehnyt. Yritän ehtiä käydä hallilla ainakin kaksi kertaa viikossa, siihen lisäksi ProCaniksen agilitytreenit. Välipäivinä hyvä lenkki ja iloista pennun oloa. :)

Treeni loppui Taon osalta tänään niin, että se kävi hakemassa treenikassista patukan ja toi sen mulle. Rupesi innokkaasti kiskomaan. Keräsin tavarat kassiin ja kassi olalla hallin ovesta ulos, sekä hallissa että hallin ulkopuolella oli ihmisiä ja yksi koirakin, autolle ja auton takaluukkuun kassi. Tao roikkui koko tämän ajan patukassa ja kiskoi sitä hyvin pontevasti. :)

Yksi mahtavimpia juttuja Taossa on sen keskittymiskyky. Vieressä saa vaikka taivas tippua, niin se ei välitä. Ei haittaa muut ihmiset tai koirat. Vaikka huomaisikin ne, niin ne ei totista pientä työkoiraa kiinnosta. Arvostan tätä ominaisuutta ihan hirmuisen paljon Bensonin kanssa saamani kokemuksen jälkeen. Bensonin kanssa ollaan päästy kanssa asian suhteen pitkälle - esimerkiksi tänään väliaita kahden kentän välillä oli auki ja toisella puolella treenattiin agilitya. Tämä ei haitannut, koska pystyin luottamaan ettei Benson lähde kesken treenin toiselle kentälle. Noh, pitihän yksi nainen käydä haukkumassa kun hän tuli siirtämään väliaitoja. Tämän jälkeen Benson pääsikin autoon miettimään että kannattiko lähteä luotani. Mutta ihan hirveästi ollaan edistytty muistaen niitä aikoja, jolloin Benson karkasi luotani kesken tekemisen milloin mitäkin haukkumaan. :-)

Tao on alkanut viime aikoina ulisten tai kimein yksittäisin, varsin koomiselta kuuluvin haukahduksin tervehtiä kun tullaan kotiin tai mennään Teiskoon Henkan vanhempien luokse. Ilo niin suuri, ettei se pysy pienen koiran sisällä!

9/1/13 Tallilla humputtelemassa

Arvoisat blogin lukijat, josta teitä montaa on. ;) Musta tuntuu että soudan ja huopaan treeneihin liittyvien ajatusteni kanssa ja saatte seurata tätä blogin välityksellä. Yhtenä päivänä olen yhtä mieltä, toisena päivänä toista. Aina en oikein edes tiedä olenko mitä mieltä. Se on varmaan tätä naisena olemisenkin ihanuutta. Samalla olen tutkimusmatkalla koirien kouluttamisen ja ylipäätään koirien ihmeelliseen maailmaan. Välillä mietin että miksi oikein pidän tätä blogia ja että onko tämä treeniblogi vai kertoisinko täällä vain kuulumisia. Mietin myös sitä, että kelle oikein kirjoitan tätä. Olen tullut siihen tulokseen, että ensisijassa kirjoitan tätä itselleni. Täältä blogista on hyvä tarkastella, että mitä olen miettinyt jostain asiasta milloinkin ja minkä asioiden kanssa tuskaillut. Benson ja Tao ovat mysteereitä, joita ratkon varmaan niin monta vuotta kuin saan kyseisten koiraherrojen seurasta nauttia. Kuinka saan Bensonin kaukot kuntoon? Oppiiko se ikinä luottamaan, että paikallamakuussa koetilanteessa palaan sen luokse, pystyykö se koskaan odottamaan levollisin mielin vai tuleeko toko-uramme raja vastaan tämän takia? Entä sitten Tao; kuinka saan sen esimerkiksi luoksetuloissa juoksemaan luokseni täysillä? Millaiseen vauhtiin minun on tyytyminen? Mitä meille kuuluu vuoden, parin päästä? Koulutushaasteiden ratkominen on toisaalta juuri tämän koiraharrastamisen suolakin ja se että saa yhdessä muiden kanssa matkan varrella miettiä näitä asioita. :-)

Kävin maanantaina Tallilla treenaamassa. Mulla oli suunnitelmissa vain mennä vauhdikasta leikkiä Taon kanssa, mutta se oli niin säpäkkänä hallilla että tehtiin yhtä sun toista. Tein kummankin koiran kanssa lyhyttä pätkää ja vaihdoin niitä tiheästi, toisen odottaessa autossa vuoroaan. Näin talvikelillä tämä tuntui muutenkin hyvältä systeemiltä, koirat pysyivät paremmin lämpiminä.

Bensonin kanssa aloitin laittamalla sen paikkaistumiseen aidan taakse, jolloin se ei nähnyt minua. Tein sillä välin ruudun ja laitoin sinne lelun. Palatessani oli todella iloinen yllätys nähdä koira istumassa luottavaisesti, suu kiinni. Suun kiinni pitäminen on minulle tärkeä asia, koska se kertoo koiran mielentilasta paljon. Läähättäminen on yksi ensimmäisistä koiran levottomuuden merkeistä. Tehtiin ensimmäinen ruutuunlähetys vajaan 10m päästä. Benson vastasi jo virittelysanaan hakien katseella ruutua, ja käskyn saatuaan ampaisi matkaan juosten vauhdilla ruutuun ja lelulle. Täytyy sanoa että villakoira yllättää aina :) Näitä ruutuun lähetyksiä tein treenin aikana muutamia, pidentäen matkaa. Lelu oli aina valmiina ruudussa.

Tehtiin myös seuraamista. Pientä yli-innokkuutta oli ilmassa, mikä ilmeni ajautumisena liian eteen mutta myös alussa niin, että villakoira oli suurimman osan ajasta ilmassa. Tassuset kävivät maassa vain sen verran, että niillä saatiin taas pompattua uudestaan ilmaan. Kuka on päättänyt että seuratessa saa vain ravata?? ;) Tein aika pitkän seuruutuksen ja palkkasin, kun meno alkoi tasaantua ja näyttää siltä kuin kuuluukin. Tein sivusiirtymiä oikealle ja vasemmalle. Oikealle siirtymissä haluaisin, että Benson kulkisi sivuttain aivan suorana, koska tämä olisi sille hyvää kehonhallintaharjoitusta. Namin avulla nämä onnistuivat hyvin. Vasemmalle siirtymiin olen opettanut käskyn 'väistä' ja Benson liikkuu suoraan vasemmalle, tosin se on tässä hieman liian kaukana jalastani ja aaltoilee, haluaisin että liikkuisi vakaammin. Benson ei tässä liikkeiden välissä istu vaan seisten odottaa että otan uuden askeleen, mikä on nyt hyvä kun mä siirtelen jalkojani ihan liian hitaasti kun pelkään että astun B:n päälle ja pilaan tämän liikkeen. Koira ei myöskään liikkeen pysähtyessä tarjoa sivulleistumista.

Maahanmenot liikkeestä jäivät alkuun vajaiksi, mahdollisesti siitä syystä että Bensonilla oli pakkaskelin vuoksi vaatetta päällä. Näissä odotin että laski kyynärpäät alas, ennenkuin merkkasin liikkeen oikeaksi ja palkkasin. Tämän jälkeen otin istumisia seuraamisen yhteydessä. Nyt kun maahanmenoja on treenattu ahkerasti, puudeli ei muuta tarjoaisikaan kuin maahanmenoja. Yritän tehdä mahdollisimman selvän äänenkorkeuseron maahan- ja istu-käskyjen välillä. Silti alkuun muutamia maahanmenoja, näistä huomautus ja korjaus oikeaan asentoon, ei palkkaa. Tämän jälkeen muutama onnistunut toisto käsiavulla, sitten muutama toisto ilman käsiapua.

Tein voi-luokan luoksetulon kokeeksi niin pitkältä matkalta, kuin kenttä antoi myöden. Seisomaan -pysähdys oli terävä ja varma. Ensimmäiseen maahanmeno-käskyyn ei reagoinut, viereisellä kentällä tosin treenattiin agilitya kera kovan haukunnan ja näytti kuin Benson ei olisi edes tajunnut että annoin sille käskyn. Uusin käskyn vähän turhankin painokkaalla äänellä Bensonin ilmeestä päätellen, tähän se reagoi hyvin. Etäisyys tässä enää 2-3m minusta. Tehtiin sama uudestaan ja nyt molemmat liikkeet sujuivat. Pitäisi treenata tätä ensi kerralla niin, että mittaan oikeat etäisyydet ja merkkaan ne kartioilla. Bensonin kanssa on hauska treenata luoksetuloa, kun sillä on aina niin kiire luokseni ettei ongelmana ole hitaat luoksetulo-osuudet.

Taon kanssa aloitettiin höntsäämällä. Lähetin sitä putkeen, heittelin lelua, mentiin vetoleikkiä jne. Tässä yksi videoklippi, jossa kaikki menee vähän väärin mutta tässä fiilis ratkaisee:

http://www.youtube.com/watch?v=yt2gVrOA0TI

Aloitettiin sitten seuruulla. Suora pätkä sujui hyvin, nyt Tao ei yhtään kiertänyt kaulaansa jalkani ympärille vaan seurasi suorana, muutama sentti irti jalasta. Vire oli niin hyvä, että päätin vähän haastaa pentua. Seurautin pidemmän pätkän n 15m. Puolivälissä Tao alkoi näyttää kummastuneelta ja jättäytyä, taputin reiteen ja uusin seuruu-käskyn jolloin pentu korjasi. Näitä pari toistoa ja alkoi saada ideasta kiinni, tämän jälkeen taas lyhyitä motivaationkohotusseuruita. Seuruun käännökset aikas hirveitä, nyt ei ollut näistä oikein hajua. Makupala-avusteisesti tekee tosi hyvin. Ensi kerralla aion ottaa vadin mukaan hallille ja tehdään vasemmalle käännöksiä sen avulla. Palkkaan lelulla. Tämän jälkeen tehdään käännöksiä paikallaan ilman vatia ja katson josko ajatus siirtyisi tähänkin mukaan.

Sitten tehtiin kokeenomainen maahanmeno liikkeestä. Tao seurasi hyvässä vireessä oikeassa kohtaa sen mitä pystyin näkemään. Reagoi käskyyn nopeasti ja jäi makaamaan paikoilleen. Jatkoin kävelyä viiden metrin päähän, sitten annoin merkkisanan ja heitin palkan. Tämän jälkeen tehtiin liikkeestä seisominen, se myös hyvin. Pentu reagoi heti käskyyn ja pysyi hyvin paikoillaan. Pian voisi kokeilla josko onnistuisi liike ihan loppuun asti.

Tehtiin luoksetuloja niin, että pyysinkin Taon liki-käskyllä sivulle istumaan. Tässä on suunnitelmana, että kun otan sivulle seison jalat kiinni yhdessä, kun pyydän eteeni seison jalat haara-asennossa. Tao lukee eleitäni vähän turhankin tarkasti, joten pystyn seisoma-asennollani kertomaan sille millaisesta luoksetulon loppuasennosta on kyse, tietenkin myös käskysanat on selvästi erilaiset (liki/tänne). Jätin Taon istumaan ja kävelin niin kauas kuin pääsin, ehkä parinkymmenen metrin päähän. Tao lähti liki-käskyllä laukkaamaan innokkaasti, tosin hieman vasemman kautta kaartaen. Tuli laukalla loppuun asti ja teki täsmällisen sivulletulon. Tämä oli sellainen luoksetulo, johon voin jo olla ihan tyytyväinen. Toki aina voisi olla vielä nopeampi... :)

Treenit pidin lyhyinä ja palkkasin vauhdikkaalla leikillä. Tao innostui frisbeestä aika lailla, etenkin kun se sai kerran napattua sen ilmasta kiinni. Tämän jälkeen aina kun Tao pääsi hallille, se juoksi treenikassille frisbeetä hakemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=5dmy2vc59Pw

Jatkossa suunnitelma on, että käyn ainakin kahdesti viikossa treenihallilla tokoilemassa ja treenaamme siellä liikkeitä joihin haluan korkeamman vireen. Kotona teemme rauhallisempia suorituksia, esim. pään maassa pitämisen harjoittelua tai tunnarikapulan etsimistä.

Tao on ruvennut tuomaan mulle leluja. Se oikein tunkee lelun syliin. Jos en reagoi, se lyö tassulla että etkös huomaa. Kun heitän lelun, Benson säpäkkänä ehtii yleensä sille ensimmäisenä. Tao odottaa ja kun Benson tuo lelua takaisin, se käy ottamassa lelun puudelilta ja tuo sen sitten mulle ottaen kunnian lelun palautuksesta. Hirmumielellään se myös alkaa vetoleikin. Benson on oppinut Taon myötä heiluttamaan häntäänsä ja menemään vetoleikkiä. Molemmat ovat ihan mahdottoman huomion- ja hellyydenkipeitä, sekä toisilleen mustasukkaisia huomiosta.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

6/1/13 Ompelua ja potemista

Voi tylsyyksien tylsyys, kun flunssa iski päälle ja piti perua kaikki kivat koiramenot jotka oli viikonlopulle sovittuna. :-/

Menin koirien kanssa vanhemmille potemaan. Ihan paikoillani en pystynyt olemaan, joten ompelin hät'hätää äidin mäykky-cockeri-mixille suojapuvun kun se viikon päästä viedään steriloitavaksi. Kaavoja ei ollut ja ompelu eteni varsin nopsaan ja ronskisti saumurilla vedellen. Tällainen siitä sitten tuli. Saumat on kyljissä eikä haavaa pitäisi päästä mistään nuolemaan. Koska meillä ei ollut aineksia (eikä kyllä viitseliäisyyttäkään) nappien tai nepparien laittamiseen, niin ratkaisuksi tuli että puku solmitaan takapuolelta kiinni, samalla saa säädettyä puvun tiukkuudenkin.

Pimu


Taon ja Bensonin kanssa olen treenannut nopeita maahanmenoja. Bensonista on tullut ihan supernopea: nykyään se maa-käskyn kuullessaan suorastaan iskee kyynärpäät lattiaan. Taolla nopeus vaihtelee ihan hirveästi päivän mukaan, välillä se on säpäkkä ja välillä hidas ja vetelä kuin mikä. Muistutan itselleni että Tao on vielä niin keskeneräinen ja mun täytyy olla sen kanssa kärsivällinen. Musta tuntuu, että taidan nyt vain toden teolla keskittyä leikkimään ja nostattamaan Taoa. Jotta saan siitä sellaisen harrastuskoiran kuin mistä haaveilen, mun täytyy saada se oikeasti syttymään tekemiseen ja lelumotivaatiota paremmaksi. (Ei Tao nytkään todellakaan inhoa treenaamista, päinvastoin, mutta tavoittelen että mun kanssa treenaaminen olisi parasta mitä se tietää maan päällä olevan ja ettei täytyisi huolehtia siitä kestääkö sen vire ja motivaatio. Bensonin kanssa ollaan tällaiseen tilaan päästy joten miksei Taonkin.) En pidä hienoa teknistä osaamista missään arvossa, jos koira ei tehdessään osoita silminnähtävää innostusta tekemiseen. Sallin mieluummin sen, että koira tekee pieniä virheitä koska on niin innoissaan, kuin että se tekee teknisesti hyvin mutta näyttää siltä kuin se ei tekisi täydestä sydämestään. Häntien pitää heilua ja silmien loistaa. :) Eli seuraava kuukausi Taon kanssa vauhdikasta leikkiä, lyhyttä superhelppoa treeniä ja agilitya. Muistaakseni Benson syttyi yhdessä treenaamiseen juuri agilityn kautta, tosin se on hirveän pallohullu ja näin ollut aina helposti palkattavissa. Mutta nuorempana treeneissä Benson saattoi usein viedä pallon jollekin muulle kuin tuoda takaisin mulle, nyt sille ei edes herkkuluu kelpaa jos se näkee että treenaan toisen koiran kanssa vaan se yrittää ihan raivoisasti päästä luokseni. Kun Benson oli alle vuoden ikäinen, olin sen kanssa ihan lohduton kun se oli niin mahdoton sählä ja häiriöherkkä eikä me oltu löydetty yhteistä säveltä tekemiseen, tekemiseninto saattoi lopahtaa kesken kaiken. Ja kuinka kiva harrastuskoira siitä on nyt tullutkaan.

Toivottavasti joskus tulevaisuudessa luen tätä blogitekstiä ja mietin hymyillen, että olenko joskus joutunut Taon vireen ja säpäkkyyden kanssa päätäni vaivaamaan. :)

Paikkamakuut on Bensonin kanssa edistyneet; koira odottaa kuono tiukasti kiinni suljettuna että annan sille luvan mennä ruokakipolle. Ei puhettakaan että meinaisi patistaa vinkumalla. Tosin tätä ollaan tehty vain kotona ja lyhyitä harjoituksia, häiriö on ollut sitä että treenaan sivummalla Taon kanssa. Bensonin kanssa olisi nyt hyvä mennä esim. hallille suurempaan häiriöön treenaamaan tätä. Projekti kaukot on edelleen vaiheessa, kehonhallinta on selkeästi nyt kehittynyt niin että oikea suoritustapa on teknisesti mahdollista, mutta puudeli ei vielä ole kunnolla tajunnut ettei se saisi liikuttaa takajalkojaan. Ruutua ei olla taas tehty moneen viikkoon ja voin uskoa että sen osalta pakka on taas ihan auki.


Miksi pitää aina mennä Bensonin petiin? :-D

torstai 3. tammikuuta 2013

3/1/13 Lentsun toko-oppia netissä

Tänään alkoi Lentsun nettitokokurssi! :)

Pähkäilin pitkään, ilmoittautuisinko alokas- vai avoimenluokan nettikurssille mutta päätin lähteä mestarin oppiin ihan alkeista lähtien. Kun pohjat on tehty kunnolla, on mukavampi edetä korkeampiin luokkiin.

Olen maailman huonoin ja surkein ihminen tekemään suunnitelmia. En ikinä tykkää suunnitella lomareissuillekaan päiväohjelmaa; Ausseihin ja Thaikkuihinkin lähdettiin vain lentolippujen ja viisumien kanssa. Siellä sitten paikan päällä päivä ja viikko kerrallaan mietittiin että mitä tehtäis. Koiran koulutukseen moinen suunnittelemattomuus ei kuitenkaan sovi, ja tässä Lentsun kurssi tulee olemaan mulle apuna koska saan kahden viikon välein treenisuunnitelman ja tavoitteet kahdelle viikolle.

Ensimmäisen kahden viikon treeniteemana on nopea maahanmeno. Tavoitteena on, että kahden viikon jälkeen koira menee nopeasti maahan edessäni, sivullani tai liikkeestä aina ja kaikkialla. Tämä onnistuu käyttämällä alkuun runsaasti vartaloapuja. Toisella viikolla mukaan otetaan häiriö.

Toinen treenin aihe on pään maassa pitäminen paikallamaatessa. Näin PM toko-kisojen paikkamakuussa, että tämä on todella hyödyllinen taito osata: arvokisoissa sakotettiin rankasti koiraa jonka pää pyöri paikkamakuussa, vaikka koira pysyikin nätisti paikoillaan. Tavoitteena on, että kahden viikon treenin jälkeen koira pitää päätä maassa ainakin minuutin verran.

Onko teillä muuten eri käskyt liikkeestä maahanmenolle (jossa ei välttämättä tarvitse laittaa päätä maahan) ja paikkamakuulle (jossa haluatte että koira laskee pään alas)?

Tao oli eilen kuin eri koira. Tuntuu että päivät vaihtelee suuresti, on tämä koiruus kyllä vielä niin junnu ja paljon tapahtuu asioita elimistössä. Tehtiin alkuillasta reilun kolmen kilometrin juoksulenkki koirien kanssa. Tao juosta jolkottaa kuin juna omaa raidettaan pitkin, villakoira menee hepsankeikkalaukkaa ja jäi ainakin kaksi kertaa joko mun tai Henkan jalkoihin, kun yhtäkkiä pitikin pysähtyä ottamaan joku lumipaakku suuhun. No, ei siitä sen enempää, ehjin nahoin ja hyvillä mielin päästiin kaikki kotiin. ;)

Illalla annoin Taon iltaruoan treenin ohessa, tehtiin seuruuta, jääviä, kaukoja ja Anulta saamani vinkin mukaisin maasta eteen istumaan ponkaisuja. Tao oli todella hyvässä vireessä ja teki töitä sellaisella innolla ja vauhdilla, että en voinut kuin nauraa ääneen. Melkein kaikki heittämäni murotkin se sai säpäkkänä poikana ilmasta kiinni, mitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Tao tarjoaa seuruuta nykyisin milloin missäkin; kun lähden kävelemään asunnossamme, huomaankin yhtäkkiä että joku kulkee sivullani hyvin ylpeänä. Näin etenkin jos mulla on kädessä jotain, ihan mitä tahansa.

On varmaan pennun koordinaatiokin parantunut. Toinen muutos jonka olen viime viikkoina huomannut, että nykyisin Tao pystyy menemään kerrostalomme raput alas liukastelematta yhtään, täysin hallitusti.

Bensonin maahanmenot ovat nopeutuneet eikä se enää hiihtele maahanmennessään niin paljon eteenpäin kuin aiemmin, johtunee siitä että olen sen kanssa treenannut maahanmenoa viime aikoina niin runsaasti.

tiistai 1. tammikuuta 2013

1/1/2013 Lelunoudon alkeita

Vuosi vaihtui ja nyt on uudet kujeet edessä. Tai ehkei niinkään, aikas samanlailla elämä jatkuu, jos ei emännän pyhää lupausta herkunsyönnin vähentämisestä ja juoksulenkkien lisäämisestä lasketa ;)

Tao oli Teiskossa evakossa vuodenvaihteen, eipä se ollut kuulemma ollut yhtään moksiskaan niistä parista raketista jotka kauempana oli ammuttu. Benson oli Nastolassa juhlistamassa meidän kanssa, se oli jopa hihnassa mukana ulkona vuoden vaihtuessa kun ammuttiin raketit. Benson oli niin pätevänä, häntä pystyssä, ei moksiskaan paukuista. Tai ehkä vähän, koska piti ottaa suulla hihnasta kiinni ja alkaa vetoleikki. Benson nautti suunnattomasti, kun sai olla ainoana koirana ihmisjoukon keskipisteenä, tuoden pehmoleluja heiteltäväksi.

Tästä pääsenkin aasinsillalla Taoon. Tao ei ole kiinnostunut kuolleesta lelusta enkä ole sitä oikein osannut opettaa niistä pitämään. Naruun sidotun lelun avulla ollaan nostatettu leluuntarttumisintoa. Kun heitän lelun niin tuo sen takaisin, mutta voisi tuoda innokkaamminkin.

Tänään luin hyvän William Halinin kirjoittaman alkeistreenausvinkin lelunoudon opettamisesta pennulle ja tehtiin harjoitus sen mukaisesti:

Laitoin lattialle vetoleikkiin soveltuvia leluja, vasemmassa nyrkissäni oli lihanpaloja. Lopullisena treenin tavoitteena oli, että Tao hakee maassa olevan lelun, tuo sen mulle, tarjoaa sitä käteeni ja vetoleikillä voittaa sen itselleen ansaiten näin ruokapalkan.

Alkuun Tao meni lelulle, otti sen suuhun ja pudotti heti alas. Kutsuin sitä luokse kun sillä oli lelu suussa. Pian harjoitus eteni niin, että Tao toi lelun lähemmäs mutta tiputti sen jalkohini ennenkuin ehdin tarttua siihen kiinni. Otin lelun maasta, innostin Taon vetoleikkiin ja kun se veti hyvin, annoin sen voittaa kiljaisten jes, tästä lihanpala palkaksi. Ruokapalkkaa edelsi aina vetoleikki, koska halusin vahvistaa sitä että lelu kannattaa tuoda mulle käteen sitä suussa hyvällä otteella pitäen ja mennä vetoleikkiä jes-sanan kuullakseen ja ruokaa saadakseen. Alkuun palkkasin kerran siitä, että toi lelun jalkoihini, sitten aloin käsi ojossa odottaa että nostaa sen käteeni. Kun palkkaa edelsi aina pieni vetoleikki, Tao alkoi nopeasti tarjota lelua käteeni vetoleikkiä varten. Se alkoi innostua lelusta ja vetoleikistä yrittäen pontevasti kiskoen voittaa lelun itselleen. Myös alun löyhä puruote leluun alkoi muuttua paljon paremmaksi treenin myötä.

Tätä lelunoutoa hyödynnän myös noudon ja esineruudun opettamiseen.

Agilitytreeneissä kong wubba oli must lelu!

Nyt mun pitäisi selvittää, miten saisin Taon luoksetulossa tulemaan vauhdilla eteeni istumaan. Ongelmana on, että se hidastaa raville. Tao tulee kyllä kiinteästi eteen istumaan, eli se ei mielestäni arista lähelleni tulemista. Ehkä mun pitäisi tässä käyttää parempaa ruokaa palkkana? Olen heittänyt lelua jalkojen välistä taakse, mutta tästä ei oikein ole ollut apua. Olen ollut itse liikkeessä poispäin lelu näkyvillä kädessä, mutta tästä ei ole päästy etenemään yhtään kohti kokeenomaisempaa suoritusta. Osasyinä ovat ainakin lievä silmänkäyttö, rauhallinen luonne ja se etten ole saanut sitä innostumaan leluista riittävästi. Agilitytreenien kautta toivon Taon saavan enemmän virettä ja vauhtia  ja syttyvän enemmän leluihin. Voimaa ja vauhtia tässä koirassa on, kun vain oppisin kaivamaan sen esille siitä. Välillä treenit on jo tosi vauhdikkaita ja Tao on hyvässä vireessä, mutta välillä se taas "lässähtää" ja toimii rauhallisesti.

Koko ajan tässä oppii itsekin, mutta täytyy myöntää että opittavaa on vielä ja paljon itsellä!

Bensonin kanssa ollaan joka ilta tehty pieni hetki kaukoja, ja ilokseni voin kertoa että puudeli pystyy koko ajan suorittamaan liikkeet paremmin ja paremmin paikallaan pysyen. Oon käyttänyt takapalkkaa treeneissä tai sitten ollaan tehty namikädellä ohjaten vaihdot. Tao tekee kaukoja jo tosi kivasti, takapalkan avulla kokeilin ottaa etäisyyttä ja 1 metristä teki vaihdot oikeaoppisesti paikallaan pysyen. Ensimmäisellä maasta seisomaan vaihdolla liikahti vähän eteenpäin, kävin työntämässä takaisin oikeaan kohtaan ja tämän jälkeen teki vaihdot paikallaan pysyen.