sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kulon avoimen luokan koe Piirinmestiksissä

Aamulla valmistauduimme kovalla tohinalla ja kun vauva ja vanhemmat olivat syöneet ja valmistautuneet ja pakattu autoon olimme valmiita lähtöön. Vielä kun mieheni muistutti että koirakin olisi hyvä olla mukana ja hain senkin olohuoneesta, olimme vieläkin valmiimpia tämän vuoden tokon piirinmestiksiin, joissa starttasimme Kulon kanssa avoimessa luokassa TamSK:n 1-joukkueessa.

Ilmoittautumisen jälkeen syötin vauvan ja käytin Kulon kävelyllä ja kun se kakkasi, tiesin että tähdet olivat suotuisat koemenestyksellemme.

Aloitimme paikkamakuilla. Kulo on tässä valahtanut yleensä lonkkalepoon, joten treenasin sen kanssa parina päivänä edellisviikolla tönimällä takamusta ja huomauttamalla, jos meni lonkkalepoon. Kulo rupesi nopeasti menemään vähän leveämpään asentoon, jolloin se pystyi vastustamaan tönimistäni ja pääsin palkkaamaan sitä. Ja kas - harjoitus tuotti tulosta - Kulo pysyi ryhdikkäässä makuuasennossa koko paikallaoloajan 3min! :)

Sitten oli yksilöliikkeet. Kulo on saanut hirveästi varmuutta kisatilanteeseen, enää en huomaa siinä oikeastaan juurikaan eroa verrattuna treenitilanteisiin. Muutos on tapahtunut ihan tässä hiljan. Hyvä näitä alempien luokkien kokeita on kierrellä, ja tietty tehdä kokeenomaista treeniä ja treenata paljon eri paikoissa! Itsekin olen alkanut yhä enemmän luottaa koiraan kisatilanteessa ja luottamuksesta syntyy kiva rentous. Ainakin näissä alemmissa, helpoissa luokissa. :D Kulo oli kehässä kanssani ja olin tyytyväinen liikkeidenväleihin.

Luoksari on aikas surkea, en todellakaan jätä sitä tällaiseksi! Unelmani olisi, että koira tulisi täyttä laukkaa ja vetäisi käskyn kuultuaan liinat kiinni, jääden kuitenkin suoraan asentoon. Tiedän että Kulossa on potentiaalia tällaiseen suoritukseen, kunhan itse opin kouluttamaan sen.

Liikkeestä seisomisessa tapahtui työtapaturma, Kulo istahti lopun perusasentoon vasta toisella käskyllä.

Noudossa nosto oli vähän ruma, Kulolla oli ilokseni ajatus ottaa kapula suoraan suuhun, mutta se sähläsi tässä ja meni yli. Suunta on kaiketi kuitenkin oikea. :)

Kaukoissa eka istumaannousu aavistuksen vajaa. Etuosan sivusiirtymää ei nyt tullut oikeastaan yhtään, siitä olen tosi iloinen! Huomasin, että Kulo oli alkanut vähän oikoa vaihdoissa, eikä käyttänyt vaihdoissa keskivartaloaan. Tehtiin m-i-vaihtoja jumppapallon ja sohvan avulla, jolloin ei voi kuin pompauttaa itsensä vatsalihaksilla ylös. Kentällä palkkasin koiraa merkkaamalla istumaannousun jes-sanalla ja heittämällä välittömästi lelun sivulle vastakkaiseen suuntaan, johon Kulo liikkuu. Näistä taisi löytyä apu tähän ongelmaan.

Kaikkiaan olen tyytyväinen meidän suoritukseen. Viilattavaa toki riittää, mutta tämän päivän tärkein tavoite, iloinen yhdessä tekeminen ja rento fiilis kehässä, toteutuivat ja saatiin vielä pisteitäkin 194,5 ja voitettiin luokkamme.

Suorituksemme jälkeen lähdimme kotiin skipaten palkintojenjaon. Vaikka vauvelin kanssa meni kisoissaolo hienosti, oli takki aivan tyhjä yhdeltä ja piti mennä päikkäreille. Ehkä sitä saa energiat takaisin kun ateriavälit yöllä rupeavat vähän pitenemään. :)

Meidän joukkueessamme kisasivat Anu Rantanen Luun kanssa sijoittuen yksilökisoissa upeasti toiseksi, ja Tuula Pessa Mustin kanssa sijoittuen avoimessa luokassa kolmanneksi. Voitimme joukkuekisan. Tamskilaisille tuli muutenkin upeasti menestystä: Hanna-Mari Ikonen voitti Tosin kanssa piirinmestiksen, Kati Selkämaa ja Taito sijoittuivat Anun ja Luun jälkeen pronssille ja Sari Kärnä sijoittui Kurtin kanssa neljänneksi. Miinu Mäkelä ja Bertta tulivat kuudensiksi. Alokasluokassa Piia Karinen ja Fredde tulivat kolmansiksi. Seura on panostanut tokoon, ja se kyllä näkyy positiivisella tavalla! Onnea kaikille hienosta kisamenestyksestä! Kisajärjestelyt sujuivat hyvin, kiitos Mimmulle ja muille. :) Ensi vuonna päästään taas järjestämään piirinmestaruuskisat kuin myös tokon sm-kisat kesäkuun ekana viikonloppuna. :)

Tässä on meidän kisasuoritus videolla:



Nyt tarvitsee ruveta kertailemaan voittajan liikkeitä, niitä ollaan paljon treenattu mutta ovat nyt olleet useamman viikon treenitauolla. Työtä teettää etenkin kaukot joissa täytyy taas muistutella takatassujen paikallaan pysymisestä, luoksari joka on ihan epäkelpo ja tunnari, jossa eletään kauhun tasapainossa nappisuorituksen ja pohjanoteerauksen välillä :D Muutamia mainitakseni :D

lauantai 23. elokuuta 2014

Pilkun hiomista ja osittamista ;)

Sain tänään Marken treenikaveriksi ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan treenaamista jonkun toisen kanssa niin, että vauva oli rattaissa mukana. Vähän jännitti että itkeekö se ja häiritsee toisen treeniä, mutta hyvin meni. :) Kiltti vauveli nukkui paria itkun tirautusta lukuunottamatta koko sen 1,5-tuntisen joka treenattiin.

Tein Kulon kanssa alkuun seuraamista liikkuroituna, myös askelsiirtymiä. Marken mukaan seuraaminen on nättiä. Kulo istuu nopeasti heti kun liikkeeni pysähtyy, ja etenkin hitaaseen kävelyyn ja hitaassa kävelyssä vasemmalle käännöksiin reagoi myös herkästi istahtamalla, tässä täytyy itse tehdä temponmuutos pehmeämmin ja kulmat kävellä lyhyemmillä askeleilla, vähemmän töksähtävämmin.

Kaukot liikkuroituna 10m etäisyydeltä, kolme vaihtoa eli ylipitkä setti. Muuten hyvin, mutta tuli taas esiin etupään siirtymistä vasemmalle, vaikka Marke oli sillä puolen.

Luoksetulon stoppia. Kulo tulee tasaisella laukalla mutta vähän käsijarru pohjassa, odottaen koko ajan pysäytyskäskyä. Olen nyt ajanut sille sisään virittelysanan luoksetuloon ja kutsun alkuosan eri käskyllä, joten se tietää mistä liikkeestä on kyse. Tulee kuitenkin tasaisella vauhdilla eli ei hidasta ennen käskyä. Näillä mennään nyt piirinmestikseen, mutta vauhtia ja stopin tekniikkaa tullaan hiomaan kuluvana talvena.

Lopuksi noutoa. Palautusasento lopussa on nyt suora, mutta keskittyy asentoon tekniikan hiomisen jälkeen ja vauhti on vähän huonontunut. Palaa varmaan takaisin kun vain nyt pääsen palkkailemaan oikeista suorituksista. Pureminen on tosi vähäistä, korkeintaan yksi pieni kapulankorjaus. Isoin ongelma on kapulannosto. Tekee pelkässä nostotreenissä, jossa kapula on maassa, nättejä nostoja joissa iskee suulla kiinni kapulaan (jo mennessä, Marken huomio!), mutta kun teen noutoa siten että heitän kapulan, menee liialla saalisvietillä ja sählää kapulalla. Ei auta, vaikka odotan (jopa 10s) ennenkuin lähetän kapulalle. Tämä on noudossa nyt treenilistan kärjessä!

Kiitos Markelle kivasta ja tarkasta treeniseurasta! :)

perjantai 22. elokuuta 2014

Kulon treeniä


Olen kokeillut Kulon kanssa stopin treenaamista useammalla eri tavalla, mutta sitä itselle kolahtavaa tyyliä ei oikein ole löytynyt:
- takapalkka. Kun Kulon ajatus on takapalkassa, se pysähtyy aika nopeasti, mutta menee melkein poikittain koska ennakoi niin paljon palkalle. Jos työstän tätä palkkaamalla sitä toiseen suuntaan, se menettää ajatuksen taaksepäin ja pysähtymisetkin valuvat.
- vartaloavut. Vartaloavuilla Kulo pysähtyy tosi reippaasti, mutta ei opi tästä mitään. Se on niin herkkä mun vartaloavuille, että katsoo vain niitä eikä kuuntele yhtään antamaani sanallista käskyä. Vartaloavuissa on rajallinen etäisyys niiden tehon suhteen, kauempaa käytettynä tekee näissäkin valuvat stopit.
- appari heittää palkan samaan aikaan kun sanon käskysanan, itse eleetön. Kulo suhtautuu tähän lentävään palkkaan samoin kuin veljensäkin, eli paineistuu siitä että häntä viskotaan tavaroilla. Ei pysähdy reippaasti vaan luikkii ohi lelun.

Tiedän että moni on saanut hyviä tuloksia näillä menetelmillä, mutta mä vaan en osaa näiden kautta kertoa Kulolle, millaista suoritusta siltä toivon.

Lopulta kokeilin eilen Kulon kanssa sellaista, että jos se valui stopista, pahoittelin tätä kovasti ja vein Kulon siihen kohtaan, johon sen olisi pitänyt pysähtyä. Idean tähän sain Maijun puheista joskus aiemmin. (Kiitos!!) Ja tämä tuntuisi nyt kahden treenikerran jälkeen olevan semmoinen meille sopiva juttu! Molemmilla kahdella treenikerralla Kulo on ensin valunut, mutta on saanut jonkinlaisia oivalluksia, koska kummallakin kerralla se on tullut tasaista laukkaa ollen koko ajan valmis pysähtymään. Ei niin että ennakoisi stoppia, vaan niin että sillä on ajatus mukana. Olen pysäytellyt sitä eri kohtiin (voisinkin ensi kerralla tehdä niinkin, että laittaisin kolme kartiota parin-kolmen metrin välein, ja vaihtelisin minkä kohdalle Kulon pysäyttäisin, samalla saisin itse harjoitusta ajoittamisesta). Alkuun Kulo ennakoi stoppia tulemalla selvästi hitaampaa laukkaa tai jopa ravia, mutta tällöin otin sen vain sivulleni, ja sitten kevyesti härnäsin sitä lelun kanssa jota se ei tällaisella suorituksella ansainnut. Sen sijaan että Kulo tästä ahdistuisi, se sisuuntuu ja saattaa alkaa haukahdellakin. Seuraavalla kerralla se usein yrittää entistä kovemmin ja usein osuu oikeaan ja pääsen palkkaamaan sen.

Kaukojen vinouteen on auttanut se, että olen käynyt joka vaihdon jälkeen palkkaamassa ruoalla siltä puolelta, jota kohti haluan ohjata.

Noudossa ollaan harjoiteltu paluuasennon suoruutta, heittää takamuksensa liikaa mun taakse, ja tätä treenatessa paluuvauhti on tippunut joten myös siitä on pidetty kriteeriä yllä. Olen myös huomauttanut kapulan pureskelusta, ja se on vähän vähentynyt. Kapulan nosto on edelleen aika sähläämistä välillä ja se on edelleen työn alla.

Kiva on treenata Kulon kanssa, se on aina niin innokkaana ja väsymättömänä! :) Taonkin kanssa olisi ihana päästä treenimään, kunhan vaan vauva-arki alkaa vähän asettua, etenkin yöt. :)


maanantai 18. elokuuta 2014

Erilaista arkea

Niin siinä kävi, että mun kasvaneen mahan arvoituksen syyksi paljastui kaksi viikkoa sitten suloinen tyttövauva. :) Nyt ollaan opeteltu vauvan hoitoa ja koko perhe on tutustunut uuteen tulokkaaseen. Koirat olivat aluksi vähän pois tolaltaan kun vauva itki, mutta äkkiä nekin alkavat tottua. 1-3 kuonoa on melkein joka jutussa mukana ja saavat ollakin, luontevana osana vauvan elämää heti alusta alkaen.






Koirien kanssa olen käynyt kivun sallimissa rajoissa lenkillä heti kolmannesta päivästä lähtien. Perjantaina käytiin Kulon ja lauantaina Taon ja Kulon kanssa treenaamassa vähän tokoa, molemmat olivat niin intoa täynnä mutta kuitenkin keskittyneitä. Kulon kanssa tehtiin lauantaina jo vähän korjaussarjaakin (kaukojen asennonvaihtojen suoruutta, noutokapulan nostoa, seuruun paikkaa joka on taas levähtänyt liian eteen kun maha nyt hävisikin). Sittemmin vauva on ollut niin itkuinen, että on täytynyt itsekin lepäillä silloin kun toinen nukkuu. Manduca on muuten ihana kantoreppu, siinä pikkuinen kulkee sydäntä vasten ja pääsee metsään koirien kanssa! :)

Sain viikolla ilouutisen: pääsimme Kulon kanssa Tamskin tokon 1-valkkuryhmään, olen niin innoissani!! :) Treenit jatkuu ahkerasti!