Paimentamassa

Tao ja Kulo pääsivät Tanjan luona lammastelemaan, tuhannesti kiitoksia tästä! :)

Tao yllätti pätevyydellään, se oli selvästi talvitauon jälkeen miettinyt asioita ja oli parempi kuin syksyllä! :-D Hakukaari, nosto ja lauman kuljetus mun luokse sujuivat hienosti, samoin peruskuljetus. Poispäinajo vaatii työtä, Tao ei voinut tajuta että me olisimme samalla puolen laumaa vaan yritti jatkuvasti kiertää lauman taakse. Aluksi Tao suurella koollaan pelotti lampaita, mutta voitti niiden luottamuksen ja rauhoitti ne. Tao on saanut intensiivisyyttä, mutta se järkevänä koirana ei tee mitään arvaamattomia tyhmyyksiä ja kohtelee lampaita niiiiin nätisti.

Kulo oli pellon laitaan päästessään heti innokkaana ja matalana menossa kohti lampaita. Mutta lähemmäs päästyään sitä alkoi jänskättää aika lailla ja lampaat aistivat tämän heti eivätkä meinanneet liikahtaa. Kulolle ei omasta mielestään jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vähän pyrähtää lampaita kohti ja yrittää napata. Myöhemmin Kulo aina jännän tilanteen jälkeen purki jännitystään syöksähtämällä lampaita kohti. Se vielä heilutti häntäänsä lampaille näin tehdessään! Tätä sitten työstettiin pois, koska se on ihan ehdoton nounou että lampaiden kanssa hölmöillään. Aluksi Kulo myös tarjosi minulle katsekontaktia, luuli varmaan että lampaat ovat häiriötreeninä. :-D Kova halu sillä oli kuitenkin lampaiden luo, joten odoteltiin että se lakkasi kyttäämästä minua ja vilkaisi lampaita ja tällöin pääsi jatkamaan paimennusta. Hakukaari oli Kulolla ahdas. Peruskuljetuksessa se ramppasi aika lailla, itselle tuli tunne että sitä vähän jännitti eikä se uskaltanut niin kuljettaa lampaita pelkällä tuijotuksella vaan tarvi liikkeen mukaan. Kulolle oli kunnia-asia pitää lauma kasassa, se oli tässä tarkka että kukaan ei jäänyt porukasta. Poispäinkuljetus sujui paremmin kuin Taon kanssa, mutta Kulon kanssa onkin paimennettu niiiiin vähän että sille ei ole vielä ehtinyt vahvistua mikään osa-alue yli muiden. Hieno paimenkoira siitäkin varmaan kokemuksen myötä voisi tulla.

Hauskoja sisaruksia, jotenkin niin erilaisia! Toinen on vakaa, niin järkevä ja ajattelee itse paljon, ja toinen sinkoilee mutta toisaalta ottaa enemmän käskyjä vastaan. Kummallakin paimennusura aivan alussa vasta. Kulo mammalomailee toivon mukaan kesän ja katsotaan että kuinka paljon sen kanssa pystytään tänä vuonna paimentamaan, mutta Taon kanssa toivottavasti startataan paimennuskokeissa tänä vuonna!

Kuvat: Tanja Vahtera

Pisa, Manna, Jallis, Kulo ja Tao

Kuvatuksia ja peura-agilitya

Oon ennenkin hehkuttanut meidän uusia lenkkimaastoja, mutta on ne niin upeat että tarttee hehkuttaa vähän lisää :-D Vihreän rinnalle on alkanut tulla keltaista, punaista. Mustikanlehdet ovat jo ruskanvärittämät, metsänpohja on puolukoita täynnä, siellä täällä nousee sieniä. Hirvikärpäset ovat lähteneet liikenteeseen.

Koiranpojat nauttivat täysin rinnoin metsässä samoilusta:

Pienikin kiipesi perässä

Eilisillan agirata. Tao "vähän" rakastui renkaaseen. Sen mielestä on niiiiiin siistii hypätä renkaan läpi, etenkin kun se kokee olevansa niin kovin taitava. Tullessa 4-esteelle kuului kolinaa ja näkyi mustavalkoista vilinää. 4-esteen rima oli lentänyt 5m päähän, rengas halki, putki pois paikoiltaan, vähän ehkä savuakin ilmassa.. Mä nostanut kuvainnollisesti kädet ilmaan... Tao ampui 4-esteeltä renkaan läpi putkeen, Maijun mukaan oikein oli nähnyt kuinka se sai idean ja sitten lähti. Olis ihan hirveän kiva jos se näissä kohden vielä vilkaisisi mun suuntaan että oonko samoilla linjoilla sen suunnitelmien kanssa.. Peura on vähän syttynyt agiliitoon ja meidän meno on semmoista peura-agilitya, missä esteet hypätään monen metrin laakahyppyinä (estekorkeus 45-50cm) ja mustavalkoinen ohjus, no, irtoaa aika helvetisti ja omasta mielestään lukee radan jatkoa vähintäänkin mua paremmin. Agikisakenttiä ei ihan hetkeen kolkutella, ennenkuin meidän kahden vauhdit lähentyvät edes vähän. Eilisen radasta nostan esiin kaksi kohtaa: ennen 14-estettä piti tehdä kunnollinen jarrutus (= oma liike seis, rintamasuunta ponnistuskohtaan) jotta sai elikon käännettyä 15-putkeen. Vastaavasti 15-putkelta Tao ampui ulos semmoista kyytiä että pelkkä koiran nimen hokeminen ei riittänyt vaan tarvittiin järeämpiä konsteja: puolivalssilla sai otuksen juuri ja juuri käännettyä 16-esteelle ja siitä sylikäännöksellä(?) 17-putkeen.

Päivän yksi tärkeä oppi oli myös, että oma katse pidettävä 2m koiran reittiä edempänä, siis kuitenkin kuvitellulla koiran linjalla. Olipahan taas kivaa!

28/4 Mätsäreissä

Järkättiin tänään toinen varainkeruumätsäri Sääksjärvellä. Ihana nähdä erirotuisia koiria, mutta täytyy todeta että tää näyttelymaailma ei oo yhtään mun juttu. No, onneksi meillä on erilaisia harrastuksia eikä kaikkien tarvitse samalla lailla kaikista asioista ajatella. :) Kunhan koiria vaan kohdellaan hyvin.

Aivan ihastuttavia koiruuksia ja mukavia ihmisiä tänään oli mätsäreihin saapunut, tässä muutama otos vajaasta 300 kuvasta, jotka tänään olen käsitellyt (kyllä, olen ihan pimeä). Loput valokuvat löytyvät täältä!

Olin ihan kuolemanväsynyt eilisestä yövuorojen jälkeisestä puutarhanhoito-hulluuskohtauksesta, etten pystynyt mihinkään suunnitelmalliseen, järkeä vaativaan toimintaan, joten lähdettiin Henkan ja poikien kanssa kävelylle. Tehtiin vajaan parin tunnin vaellus Aitovuoressa. On niin mahtavat puitteet, edelleenkään ei voi käsittää... Tao on, päästyään sisälle kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan, ruvennut etsimään lenkkipolun varrelta isoja kiviä ja kiipeilee innoissaan niiden päälle tönöttämään ihailun ja kehujen kohteena. Hauska kuinka tuollainen Jalliksen ominaisuus on voinut siirtyä siihen, samoin kuin se nenäjuominen kupista. Siinä kirsu laitetaan kupin ulkopuolelle. Mitkähän geenit (ja moniko geeni?) säätelee tuollaisia tärkeitä toimintoja? :D

19/4 Naks!

Lueskelin aamupalaa syödessäni Caniksen (3/2013) artikkelin Parempaa koulutusta vanhalla tekniikalla. Mä ihan liikutuin lukiessani siitä, kuinka jotkut uraauurtavat ihmiset ovat uskaltaneet ajatella valtavirrasta poikkeavasti ja uskoa että on mahdollista kouluttaa eläin positiivisesti ja että lähtökohtaisesti virheen takana on ihminen joka tekee väärin, antaa vääriä signaaleja tms.



Niinpä tilastoanalyysin aloitus vähän myöhemmäksi, naksutin käteen ja poikien kanssa treenaamaan.

Taon kanssa tein kolme lyhyttä settiä noudon palautusta. Halusin, että se tulisi kapula suussani eteeni istumaan itsevarmalla, iloisella asenteella. Asenne olikin tämän treenikerran kriteeri, jonka takia päätin etten huomauta sille mistään virheestä vaan naksautuksen ajoituksella ja palkkauksen suunnalla ohjaan sitä kohti sellaista toimintoa, jota haen. Niinpä laitoin noutokapulan muutaman metrin päähän maahan. Tao kävi hakemassa sen. Ensimmäisillä kerroilla vahvistin vain kapulan suuhun ottamista ja heitin namin maahan. Sitten tajusin että voisin samalla vahvistaa minua kohti tapahtuvaa liikettä, ja naksautuksen jälkeen Tao sai tulla hakemaan namin edestäni. Eteenistumista on vahvistettu sen verran, että se alkoi tarjota sitä. Pian viivyttelin naksautuksen kanssa siihen asti, että Tao tuli kapula suussa eteeni. Naksautin sille tästä, mutta koska se oli tehnyt väljän eteentulon, annoin namin aivan kiinni alavatsastani vahvistaakseni tiivistä asentoa. Asento tiivistyi hyväksi, Tao toi kapulan jääden istumaan juuri sopivalle etäisyydelle minusta. En halua vahvistaa liian tiivistä asentoa, koska etäisyyden ja vauhdin lisääntyessä ongelmaksi koituu herkästi se että Tao törmää vielä päin minua, mitä joutuisin sitten korjaamaan, mikä voisi vaikuttaa mielentilaan. Kun asento oli sopiva ja siihen oli tullut varmuutta, aloin kiinnittää tarkemmin huomiota siihen, että odotin pienen hetken ja kun Tao puri kapulaan vakaasti, naksautin. Tao oli innoissaan tällaisesta treenistä ja sillä oli palautuksissa kiva iloinen mielentila!

Bensonin kanssa harjoiteltiin sukan pitämistä suussa (edelleen työn alla se sukan nostaminen pesukoneeseen). Benson on koira, joka ajattelee että vauhdilla selviää hankalista jutuista. Kun sen pitää rauhoittua ajattelemaan, se turhautuu herkästi ja alkaa äännellä. Lisäksi olen vahingossa opettanut sen odottamaan minulta lisäapuja, sen sijaan että se yrittäisi itse aktiivisesti ratkaista käsillä olevan ongelman. Niinpä se tarjoaa ensin yhtä toimintoa (sukan kaapaisu etutassulla), sitten toista (peruuttaminen), sitten kolmatta (pyörähtäminen ympäri). Sitten se jo alkaa hermostua kun mikään näistä ei ollut oikein. Tässä kohtaa yleensä sorrun auttamaan sitä (koskemaan sukkaa muistuttaakseni sille, että sukkaan kohdistuva toiminto on se mistä tässä ollaan kiinnostuneita). Niin tai näin, lopulta sain vahvistettua sille toiminnon, jossa se ottaa sukan suuhunsa ja pitää sitä suussaan kunnes naksautan. Kun tämä toimi vierashuoneessa, siirryimme vessaan jossa pyykinpesukone on. Olen onnistunut vahvistamaan pään työntämisen pesukoneeseen vahvaksi, joten Benson tarjosi sitä mielellään ja puoli puudelia meni koneeseen. Kokeilin pari kertaa sellaista, että laitoin sukan koneeseen ja Benson sai ottaa sen sieltä. Sitten pidin sukkaa ilmassa, ja Benson otti sen kolme kertaa ja laittoi koneeseen, näistä kustakin naksautus ja palkka. Sitten se ei enää suostunut ottamaan sukkaa suuhunsa. Tämä on Bensonille tyypillistä, se tekee muutaman kerran hyvin ja sitten tulee stoppi. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, ettei Benson ole erityisen toistonkestävä. Kolme toistoa yhtä asiaa on meillä yleensä maksimi, sitten on pidettävä tauko. Lopetimme sukkatreenin siihen, että vahvistin sukkaa kivana suuhun otettavana esineenä.



Tämän jälkeen treenasin Taon kanssa edestä sivulle siirtymisiä, joissa sillä jää herkästi takapuoli auki ja joissa se välillä tekee sivullepyörähdyksen pompun kautta. Halusin vahvistaa sille ajatusta takapuolen vahvasta kääntämisestä. Tao myös ennakoi edestä sivullesiirtymisiä, halusinkin vahvistaa myös sitä että se siirtyy sivulleni vasta luvalla. Jätin Taon parin metrin päähän istumaan. Kutsuin eteeni istumaan, siitä naksautus ja palkka. Odotin pienen hetken (ohjasin uudelleen eteeni istumaan jos meinasi ennakoida), sitten pyysin sitä sivulleni, ja Taon lähtiessä liikkeelle tein paikallani 90 asteen käännöksen vasemmalle, niin että sen piti pyöräyttää takapuoltaan 135 astetta päätyäkseen sivulleni istumaan. Sen ei tässä kannattanut myöskään hypätä, muuten sillä olisi ollut vieläkin isompi työ päätyä oikeaan kohtaan. Näitä tehtiin lyhyissä seteissä aika monta toistoa, koska halusin sille lihasmuistiin ajatuksen että takapuolta täytyy siirtää oikein kunnolla.

Benson, talonomistaja-vahti-puudeli, on yllättänyt mut erittäin positiivisesti. Se on selkeästi hyötynyt tällaisessa rauhallisessa omakotitalossa asumisesta, eikä jatkuvasti kuuntele kaikkia rapsahduksia niinkuin silloin kun asuimme kerrostalossa. Tuulisella kelillä ovessa oleva koriste kolisee hieman ovea vasten, Benson ei tästä välitä. Erityisen suuri hämmästyksen aihe on, että pihalla vapaana ollessaan se katsoo nykyisin vain tyynesti, kun pihaamme vierustavaa tietä pitkin kävelee ihmisiä tai koiria. Ei siihen voi vielä luottaa yhtään, ikinä ei tiedä milloin sillä päässä naksahtaa ja lähtee haukkumaan, mutta olen tyytyväinen pieneen fiksuun villaeläimeen. :)

1/2/2013 Tokoa tokoa...

Tällä viikolla tuli Lentsun tokon toisen oppikerran ohjeistus. Harjoittelemme paikallaan pysymistä, tätä harjoitellaan erillisenä asiana eikä tähän yhdistetä liikkeestä pysähtämistä / maahanmenoa. Eteen palkka ja kun koira katsoo palkalle = eteenpäin, vapautus. Ohjaaja voipi vaihdella omaa sijaintiaan. (Oiskohan tässä tavoitteena, että jos ohjaaja on koiran takana -> koira katsoo eteenpäin, ja jos ohjaaja on koiran edessä -> koira katsoo ohjaajaansa?)

Seuraamisen alkeistreeniäkin oli videolla, kylläpä videon pentu olikin ihan superinnokas. Meillä oli vähän unisempi kaveri samanikäisenä, hän tosin kasvoi kovaa kyytiä silloin ;) Tärkeintä seuraamisen alkeistreenissä on luoda koiralle vahva mielikuva siitä, että ohjaajan vasemmalle puolelle tuleminen ja siinä pysyminen on maailman kivoin juttu! Mistään ei niuhoteta, vaan palkkaamisen kohdalla, suunnalla ja ajoituksella sitten lähdetään työstämään seuraamispaikkaa ja -asentoa oikeaan suuntaan.

Näistä jättiloikista ollaan pyritty eroon ;)

Näitä seuraavia ei ollut videolla vaan ovat omaa pohdintaani tai muiden kanssa todettuja juttuja, ratkaisukeinoja seuraamisen opettamisessa jos:
- koira on kovin kaukana jalasta -> ajoita merkkisana tai naksautus kun koira on lähellä jalkaasi / palkkaa nami jalassa kiinni pitäen
- koira kietoutuu jalan ympärille ->  palkkaa ulkokautta niin, että koiran pää ja niska ovat suorassa
- koira on liian tiiviisti jalkaa vasten -> ajoita merkkisana/naksautus siihen kun ei paina 
- koira tiputtaa katsekontaktin -> palkkaa siitä kun ottaa uudelleen katsekontaktin (koiralle vahva mielikuva että kannatti ottaa katsekontakti) / katsekontaktin ottamisen vahvistaminen erillisillä kontaktinottotreeneillä
- koira pomppii -> palkkaa kun kaikki neljä tassua maassa, (en kannata sitä, että vaihdetaan lelu huonompaan jotta koira ei innostuksissaan pomppisi, vaan opettaisin koiran oivaltamaan mitä siltä odotetaan)
- koira aukeaa -> palkkaa ulkokautta (vasemmalta) / teetä seuraamista esim. seinän tai aidan vieressä jolloin koiran takaosa ei pääse valumaan vasemmalle
- koiran takaosa vinossa oikealle -> palkkaa sisäkautta (oikealta),
- koira edistää -> palkkaa taaksepäin / tee äkkipysähdyksiä joissa koira valuu liian eteenpäin ja oppii ettei kannata olla liian edessä
- koira jätättää -> kiihdytä omaa vauhtia, tarvittaessa kannusta koiraa kiihdyttämään kulkuaan esim. taputtamalla reittä - palkkaa kun koira saavuttanut sinut ja on oikeassa kohdassa. Tavoitteena luoda koiralle mielikuva, että sen tehtävä on pysyä sinun mukanasi. Koiran jätättäessä sitä helposti syyllistyy hidastamaan omaa kävelyä, mikä luo koiralle mielikuvan että ohjaaja mukauttaa omaa toimintaansa koiran mukaan, ei päinvastoin. Jos koira hidastelee sen tähden ettei sillä ole motivaatiota, sitä pitää kasvattaa.
- koiralla on tylsistynyt asenne seuraamiseen -> tee seuraamisesta yllättävää ja kivaa - seuraaminen on etenkin alkuvaiheessa hyvin dynaamista toimintaa jossa sinä reagoit koiran tekemisiin ohjaten sitä oikeaan suuntaan seuraamisen oppimisprosessissa (älä aina tee vain sitä samaa seuruukaavaa: ensin kävellään viisi askelta suoraan, sitten tehdään käännös vasemmalle jne. vaan joskus anna seuraa-käsky ja sitten jo palkka lentää vaikkei olla lähdetty liikkeellekään, tai lähtekääkin perusasennosta heti vasemmalle tai juosten tms) ja anna kunnon palkkaus jota koira oikeasti arvostaa (nameilla treenataan tekniikkaa, lelun avulla työstetään asennetta ja namit laskevat virettä, lelut nostavat sitä - tosin ei varmaankaan toimi kaikilla koirilla näin mustavalkoisesti ja kaikki koirat eivät pidä ruoasta tai leluista). Pitkät palkattomat seuraamiskaaviot (mahdollisesti yhdistettynä ohjaajan huonoon mielentilaan) ovat nuorella / kokemattomalla (miksei kokeneellakin) koiralla varmin tapa pilata seuraamisen motivaatio, niitä ei mielestäni kannattaisikaan tehdä liikaa tai ainakin koiran motivaatiota seuraten.
- koira seuraa hienosti, oikeassa kohdassa, suorassa, katsekontaktia pitäen, hyvässä mielentilassa --> huippupalkka, bileet, treenit loppuvat siltä kerralta tai tässä kohtaa on ainakin hyvä pitää tauko!!

Helpottaa jos koira on ehdollistettu naksuttimeen tai merkkisanaan, koska sen avulla pystyy merkkaamaan koiralle JUURI sen oikean hetken, kun se teki oikein. Tähän seuruutreeniin vielä yhdistetään kontaktinotto ja -pitoharjoitukset häiriötä lisäten, oikeaan kohtaan ja asentoon sivulletulemisharjoitukset eri suunnista ja vauhdeista sekä takaosan hallinnan ja käytön opettaminen (esim. vadin päällä pyörimällä, takatassutargetin avulla, paikallaan pyörien tai askelsiirtymiä tekemällä). Lisäksi lihashuolto: erityisesti oikean kyljen venyttely ja vahvistaminen (puun kiertäminen vastapäivään, lenkillä koira oikealla puolella, sivulletulon opettaminen myös oikealle puolelle jne.).

Bensonin kanssa kun tehdään seuraamista, niin huomautan sille jos se mokaa jotain (esim. kontakti tippuu). Huomautus on suhteellisen neutraali äp-sana ja mahdollisuus palkkaan menee siltä kerralta. Bensonilla on motivaatio seuraamiseen niin kunnossa että se kestää huomauttamisen ja toisaalta se osaa ja siltä voi jo vaatia asioita. Lisäksi Bensonin kohdalla olen arvottanut palkat: 1) pallo, 2) nami ja 3) kehu. Taon kanssa puolestaan en huomauta (tai ainakin yritän parhaani mukaan olla huomauttamatta) mistään, koska vasta rakennan sen seuraamismotivaatiota - ainoastaan palkkaan asioista joita se tekee oikein ja käytän em. palkan ajoitusta, paikkaa ja suuntaa virheiden korjaamiseen. Näin ainakin tavoitteena, aina sitä ei osaa olla niin kovin johdonmukainen joten appari on korvaamaton apu. Etenkin ajoitus on vaikea, harjoiteltava asia :)

Tässä on hyvä artikkeli, mitä asioita tokossa pitäisi huomioida

Talvipäivä Tampereella

Eilen oli mahtava auringonpaistepäivä, ainakin osan aikaa. Suuntasin koirien ja kameran kanssa Iidesjärven jäälle tavoitteena saada superhienoja juoksukuvia. Toteutus oli sitten vähän toinen, melkein heti kun päästiin järvelle aurinko meni pilvien taakse piiloon, puudeli inisi mun jaloissa koska se oli nähnyt kun laitoin pallon kameralaukkuun, sormet jäätyivät kameraa käyttäessä eikä niistä kuvistakaan nyt mitään superhienoja tullut. :-D

Tässä joitain yritelmiä:

Bensonin uusi panta, kiitos Marja!

Tao juoksee tuhannella mutkalla nauraen, tosikkopuudeli irvistää

Puudeli tönii

Iltapäivällä mentiin Hannan kanssa Tallille. Kokeiltiin sellaista jekkua, että lelun avulla saataisiin Taolle vauhtia eteen istumaan tulemiseen niin että mä pyysin Taon eteeni, ja sitten jes-sanalla vapautin sen menemään jalkojeni välistä. Ihan takanani oli karvapatukka, josta lähti ohut naru Hannalle. Kun Tao lähti tavoittelemaan lelua niin Hanna nykäisi sen vauhdilla karkuun. Pian edettiin siihen pisteeseen, että Tao meinasi mennä sukkana jalkojen välistä lelulle, mutta refleksinomaisesti laitoin polvet yhteen niin että se jäi nalkkiin. En tiedä oliko kauheen järkevä juttu, mutta minkäs sitä reflekseilleen mahtaa.. Tämän jälkeen kuitenkin kun myöhemmin kutsuin Taoa sivulle istumaan niin se yritti väkisin tarjota vaan eteen istumaan tulemista, ei se oo sellaista koskaan ennen tehnyt. Kun peruutin alta pois niin pentu vaan seurasi sinnikkäästi perässä tiiviissä edessäistumisasennossa. Että katsellaas nyt mitä tästä seuraa.

Seuraamisesta puheenollen, yritän varmaan tappaa Taon hienosti alkuun lähteneen seuraamisinnon. Teetin pitkän seuraamisen, jossa käännöksissä vasemmalle käytti takaosaansa tosi kivasti. Olisi pitänyt tehdä perään muutama motivaatiopätkä lelupalkalla eikä ahnehtia liian pitkiä seuraamisjaksoja. Sitten kokeilin hidasta kävelyä seuraamisessa ja pentu oli ihan ihmeissään. Lähti herkästi aukeamaan ja kaartamaan mun eteeni. Namilla ohjasin oikeaan kohtaan. Juoksuseuruupätkissä sama juttu vauhdin hidastuessa käyntiin, että lähti aukeamaan, mutta namilla muutaman toiston jälkeen rupesi saamaan ideasta kiinni.

Benson on jostain syystä nyt kekkassut, että ruutuun menon jälkeen siellä kuuluu pyöriä paikallaan ympäri. Taidan myydä sen sirkukseen.

Tehtiin myös perushyppysarjaa, Taolla tein vain pari-kolme toistoa koska ne meni mun mielestä hyvin, ponnistuspaikkakin pysyi aina keskellä esteiden välissä ja kaikki hypyt näyttivät symmetrisiltä. Jotain kehitystä oli ilmeisesti tapahtunut viikonlopun aikana munkin silmissä, koska Rommin kohdalla huomasin ettei se hyppyjen välissä koonnut itseään kunnolla vaan kauhoi etujaloilla eteenpäin niin että ponnistuspaikka ajautui lähelle viimeistä estettä. Saatiin toimimaan paremmin kun lelupalkka oli toiseksiviimeisen esteen kohdalla, mutta parin toiston jälkeen kun otettiin lelu pois niin alkuperäinen tyyli palautui. Eli reeniä vaan lissää. :)

Loppuun pientä agilityiloittelua. Pennut saivat tehdä helpompaa rataa ja Hanna, oliskohan toista kertaa tekemässä ratapätkää ja neljättä kertaa ylipäätään mitään agilityyn liittyvää, meni superhienosti Bensonin kanssa. Tekivät sellaisen harjoituksen jossa piti tehdä pakkovalssi-persjättö-takaaleikkaus ihan tuosta vain! Benson oli maailman onnellisin pieni villakoira kun sai vähän hypellä estehisiä.

Rommi vauhdissa

Tao on ruvennut kypsässä 10,5kk iässä merkkailemaan! Enää hyvin harva pissa tapahtuu kyykkyältään, päinvastoin lenkeillä nostetaan koipea puunrunkoja vasten useampaankin otteeseen ja hajut kiinnostaa. Välillä seuraan käsi silmillä kuinka sihtaus menee vähän miten sattuu ja suurin osa pissistä valuu etutassua pitkin alas. Aika usein puudelilla on kiire päästä nuuskimaan Taon merkkauksia, olenkin saanut useamman kerran pelastaa sen pissasuihkun alta kun ei millään jaksaisi ryhtyä puudelin ja sen vaatteiden pesutalkoisiin.

Olen nyt myös huomannut, että Taon ajatukset ei pysy ihan niin hyvin kasassa, etenkään jos on häiriötä. Aikaisemmin sai vaikka nappulaliiga lämmitellä vieressä ja se ei haitannut, mutta nyt ottaa häiriötä, ei onneksi pahasti kuitenkaan. Mun murrosikäinen juniorini :)