Taon kanssa tehtiin eilen illalla ja tänään kotona kotitreeniä. Pyörähdyksiä myötäpäivään, peruuttamista, maahanmenoa, liikkeestä istumista, tuolin kiertämistä, luoksetulossa eteen tulemista. Tao on iän myötä ruvennut nopeasti tajuamaan, mitä siltä haluan. Aikanaan pidin Bensonia nopeasti oppivana, mutta nyt Tao tuntuu vievän voiton! Sivulletuloa otettiin peilin edessä, jotta näin että tulee suoraan. Kokeilin ensimmäistä kertaa ihan täysin ilman käsiapuja, hetken ihmettelyn jälkeen alkoi sujua, varmuutta toki tarvitaan lisää. Tänään oli kiva juttu se, että kun aluksi tuli sivulle vinoon enkä tästä palkannut, korjasi asentoa ja pääsin tästä palkkaamaan. Väljän / hieman liian edessä olevan asennon olen sallinut, mutta olen palkkaushetkellä houkutellut ihan oikeaan kohtaan ja Tao on seuraavilla kerroilla oikeaa asentoa ruvennut tarjoamaan. Käsiapuja olen lähtenyt häivyttämään monessa liikkeessä ja Taolle on alkanut tulla ymmärrystä siitä, että kuunnellaan mitä se emäntä sanoo eikä vaan katsota mitä sen käsi näyttää. Seuraamisessa täytyy vielä pitää nameja mukana, koska takapää valuu herkästi vasemmalle. Tao tykkää näistä treenituokioista kovasti ja oma nappularuoka on kelvannut oikein mainiosti palkaksi!
Tänään leikittiin treenikentällä kahden lelun leikkiä. Heitän lelun, Tao juoksee sille ja kääntyy salamana takaisin, jolloin heitän toisen lelun vastakkaiseen suuntaan. Vetoleikit on nyt hieman syrjässä, koska hampaiden vaihto on varsin aktiivisessa vaiheessa. Heitin puista noutokapulaa, eipä ollut ongelmaa tässä vaan penikka juoksi heti kapulalle, nappasi sen suuhun ja lähti juoksemaan takaisin luokse. Eli tärkeät asiat, kapulan suussa pitäminen ja kantaminen eivät ole ongelma. :)
Eilen sain napattua Taon syliin juuri kun se oli kakkaamaisillaan sisään, ja tänään se kakkasi käskystä ulos. Taolla on sellainen käsitys, että sisälle voi ihan hyvin kakata, isäntäväki siivoaa kakat nenää nyrpistellen ja voivotellen mutta ei se varmaan häntä koske. Pissavahinkoja ei ole sattunut pitkään aikaan, ja Tao osaa nykyisin pyytää päästä ulos kun sillä on hätä. Meidän kerrostalon pihanurtsi kärähti pissakohdista ja olin jo ihan kauhuissani, mutta nyt kärähtäneiden kohtien tilalle on kasvanut oikein rehevää elinvoimaista ruohoa, tosin tupsuina mutta mutta anyways, jos joku väittää että koirankusi pilaa nurmikon niin voin omakohtaisen kokemuksen valossa sanoa että näin on aluksi mutta pian saatte nauttia hienosta nurmesta kun me tätä kusetusta jatketaan. ;) Noh, omasta pihasta haaveillessa...
Bensonin kanssa ollaan kahtena iltana käyty läpi avoimen luokan liikkeitä. Treenit ovat aina alkaneet paikkamakuulla, että siihen tulisi rutiini. Muuten olen katsonut jokaisen koeliikkeen kokonaisena ja sen jälkeen hionut osa-aluetta, joka on tökkinyt. Kaukoihin ja noutoon olen nyt tosi tyytyväinen, kun ne olisivat tällaiset sunnuntaina niin hyvä olisi! Sivulletuloon saatiin Heidiltä hyvä vinkki! Heidi huomasi että usein Benson jää vähän vinoon, ei siirrä peppua loppuun asti. Antoi vinkiksi väistyä oikealle kun koira tulee sivulle. Näitä ollaan tehty eri etäisyyksistä ja on tullut pontta sen takamuksen viereen heittämiseen. Liikkeestä maahanmeno pitäisi edelleen saada paljon nopeammaksi, liikkeestä seisomiseen varmuutta ettei liikauta tassuakaan, luoksetulon stopissa saatiin hyviä onnistumisia (paljon kiinni omasta kädenliikkeestä). Luoksetulon stopissa ollaan samalla harjoiteltu irtoamista, tänään lähetin 25m päästä kiertämään puuta ja irtoaminen sujui varmemmin toisto toistolta. Seuraamista ollaan tehty niin, että olen seurauttanut hankaliin paikkoihin ja palkannut kontaktin pitämisestä.
Rasitin Bensonia liikaa viime fyssarikäynnin jälkeen. Olisi pitänyt pitää pari päivää sen jälkeen lepoa, vain kevyttä liikuntaa. Bensonin selkä meni tosi pahasti jumiin ja koira oli väsynyt ja pahoilla mielin, ja aristi selän koskemista. Pidin sillä öisin paksumpaa BOT-loimea ja hieroin ja venyttelin selkälihaksia varovasti iltaisin. Nyt selkä on entisenlainen (eli ei täysin kivuton) ja Benson on hyväntuulinen, virkeä ja touhukas. Sain tärkeän opetuksen levon merkityksestä hieronnan jälkeen ja toisaalta huonomman vaiheen tunnistamisesta ja hoidosta. Koko kulunut vuosi on aikalailla kulunut Bensonin vointia tarkkaillessa, ja siitä on tullut meille jokapäiväinen asia. Yhä edelleen harmittaa, ettei rakas puudeli ole täysin terve. Tämä huonompi vaihe opetti kuitenkin sen, että Benson näyttää selvästi kun sillä on liian huono olla, ja näitä huonompia vaiheita on onneksi huomattavan paljon vähemmän (tosin tuleva talvi kylmine pakkaspäivineen, korkeine lumihankine ja liukkaine keleineen hirvittää), joten ainakin toistaiseksi jatketaan luottavaisena sen suhteen että Bensonin elämä on riittävän laadukasta ja kivutonta. Olen ostanut sarjalipun Tuulikille - syksyllä alkaa säännöllinen hieronta läpi talven!
tiistai 31. heinäkuuta 2012
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
29/7/2012 Jälkioppia ja tokotreenailua
Taon kanssa on treenattu ahkerasti jälkeä, tällä viikolla viitenä päivänä ja nyt penikka saa muutaman päivän aikaa sulatella oppimaansa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että mulla on aivan ihania ihmisiä ympärillä jotka mielihyvin jakavat neuvoja, siitä suuri kiitos heille! Ollaan jäljellä päästy koko ajan syvemmälle jälkitreenin maailmaan, toki vielä on hurjasti opittavaa.
Mitä ollaan opittu:
- Alussa: Jäljestyksen aloitus käskystä, ei anneta koiran jäljestää esim autolta jäljen aloituskohtaan. Jälki onkin ihmisen antama ja kontrolloima tehtävä, eikä niin että koira jäljestää vaan jotain. Jäljestämisen aloitus rauhallisessa mielentilassa. Janan alkeisopettelua niin, että Tao saa hakea jäljen aloituskohdan, tosin tämä niin ettei ole vaaraa takajäljelle lähtemisestä.
- Jäljellä: Koiran pitää haistaa joka askelta, mutta makupalaa ei ole välttämätöntä syödä. Jos koira bongaa namin seuraavalla askeleella ja meinaa nostaa kuonon maaasta/ rynnätä tälle makupalalle, pysäytys ja odotetaan niin kauan, että koira laskee kuonon alas siihen kohtaan, mistä se nousi ja jäljestää kuono maassa askel askelelta. Tämän takia jälkiliinan pitää olla kireämmällä kuin mitä se oli mulla viime videossa, jotta ehdin tarvittaessa puuttua. Pakotteiden käyttö harkiten, ettei ohjaajapehmeä bordercollieni paineistu. Tässä onkin haastetta: pitää opetella lukemaan jäljestämistä niin, että tiedän milloin oikeasti täytyy kiristää hihnaa ja himmata, ja missä kohtaa koira vain jäljestää tarkasti, mutta nopeasti. Ja juuri kun luuli että osaa toimia oikein, Taolle onkin ruvennut tulemaan innostusta ja vauhtia niin että taas täytyy hakea ja opetella omaa oikeaa toimintaa ja herkkyyttä lukea koiraa.
- Jäljellä vol. 2: Jos koira hukkaa jäljen / meinaa lähteä jäljeltä, pitäisi varoa itse antamasta sille neuvoja, jottei koira opi hakemaan ohjaajalta tukea / neuvoa. Metsäjäljellä kun tämä väistämättä johtaa kokeessa "metsään". On tärkeää itse olla rauhallinen, antaa koiran ratkaista ongelma itse ja välttää paineistamasta koiraa. Jos esim. kulmassa ajautuu pois jäljeltä ja hukkaa sen, ei saisi antaa koiran edetä yli mittaansa. Kun jälki on hukassa, ei muuta kuin eteneminen seis ja itse odottelee rauhallisena, että koira itse pähkii mihin suuntaan jälki jatkuu.
- Jäljellä vol. 3: Jäljestystä erilaisissa maastoissa. Tällä hetkellä me jäljestetään lyhyessä nurmikossa, jotta vahvistuu se että kuonon pitää olla syvällä jäljellä. Nyt ruvetaan tekemään harhajälkiä jäljelle.
- Jäljen lopussa (myöhemmin myös jäljellä): jäljen loppuun purkki jossa sisällä superherkkua. Kun koira jäljestää itsensä tälle, opetetaan se menemään maahan ja rauhallisten kehujen saattelemana purkin sisältö maahan. Myöhemmin tähän yhdistetään keppi, jonka koira ilmaisee menemällä maahan. (Tosin täytyy selvitellä että opetanko tämän ilmaisutavan, vai niin että Tao nostaa kepin mulle). Jos jälki jatkuu, se tapahtuu ohjaajan käskystä ja vasta kun koira on rauhallisessa mielentilassa. Jäljen jälkeen leikkiä ja iloista menoa! :)
Tao innostuu koko ajan enemmän ja enemmän jäljestämisestä. Se tekee tarkasti hommia, jos meinaa kiirehtiä niin ei tarvitse kuin pari kertaa kevyesti nyppäistä muistutukseksi. Tänään tehtyäni jäljen Henkka käveli siitä yli. Kun Tao pääsi tähän kohtaan, se lyhyesti haistoi harhajäljen molemmin puolin omaa jälkeä ja jatkoi sitten oikeaa jälkeä eteenpäin. Viimeiset kaksi jälkeä ovat olleet serpentiinin muotoisia - tarkkana on pitänyt olla että pysyy jäljellä! Olen huomannut, että Taon kiinnostus säilyy paremmin kun homma on sopivan haastavaa.
Bensonin kanssa ollaan viime päivät hinkattu kaukoja ja noutoa.
Tänään meillä oli sitten TamSK:n kahden piirinmestaruusjoukkueen yhteistreenit. Saatiin huikeaa onnistumista paikkamakuussa. Otettiin heti treenien jälkeen 3min paikkamakuu niin että ohjaajat olivat piilossa. Benson alkoi vinkua 40s kohdalla ja vilkuili levottomasti ympärilleen, mutta pysyi paikoillaan. Pysyi kuitenkin paikoillaan, ja tästä kun pääsi palkkaamaan niin puudelin itseluottamus nousi rytisten! Myöhemmin tehty 2min paikkamakuu menikin paljon rennommassa mielentilassa, tämän jälkeen tehtiin vielä kahdesti paikkamakuun aloitus ja lopetus niin, että vain käytiin piilossa. Toinen liike johon olin tosi tyytyväinen, oli kaukot, joissa Bensonin takamus pysyi maahan liimattuna kuin tatti. Istumaannousut jäivät vielä hieman vaillinaisiksi, mutta edistystäkin oli tullut tiistaista kun olen nyt käynyt palkkaamassa joka asennonvaihdon jälkeen.
Benson oli aika puhki hellepäivästä, mikä näkyi epätarkkuutena ja hieman huonona keskittymisenä. Uusi paikkakin varmasti vaikutti. Suoritukset kuitenkin paranivat treenien edetessä, olikin hyvä juttu päästä edes kerran treenaamaan tälle kentälle ennen sunnuntaita! Puudeli sai ahaa-elämyksen jostain kummasta, ja kantoi noutokapulan paksusta kohdasta kiinni pitäen - hankalaa mutta niinhän elämä on! Tästä sitten muistuttelin että tämä ei ole se mitä halutaan, minkä jälkeen ote tapahtui oikeasta kohdasta.
Taas ilmeni parannettavaa myös omassa toiminnassa. En saa heittää noutokapulaa, ennenkuin siihen on annettu lupa. Luoksetulon stopissa pitää tehdä nopea kädenliike, eikä sellaista työntävää kuten tänään aluksi tein. Muistin tänään kaukojen maahanmenossa antaa käskyn hiljaa ja rauhallisesti, juoksuun lähdössä kiihdyttää vauhdin asteittain (enkä pyrähtänyt juoksuun), toisaalta liikkeestä maahanmenossa täytyy välttää antamasta vartaloapua.
Tuleva viikko onkin tokotreeniä täynnä - loppuviikosta Benson saa sitten pari vapaapäivää. Sunnuntain avoimen luokan ensidebyytti tulee kuitenkin olemaan melkoinen jännitysnäytelmä ;)
Mitä ollaan opittu:
- Alussa: Jäljestyksen aloitus käskystä, ei anneta koiran jäljestää esim autolta jäljen aloituskohtaan. Jälki onkin ihmisen antama ja kontrolloima tehtävä, eikä niin että koira jäljestää vaan jotain. Jäljestämisen aloitus rauhallisessa mielentilassa. Janan alkeisopettelua niin, että Tao saa hakea jäljen aloituskohdan, tosin tämä niin ettei ole vaaraa takajäljelle lähtemisestä.
- Jäljellä: Koiran pitää haistaa joka askelta, mutta makupalaa ei ole välttämätöntä syödä. Jos koira bongaa namin seuraavalla askeleella ja meinaa nostaa kuonon maaasta/ rynnätä tälle makupalalle, pysäytys ja odotetaan niin kauan, että koira laskee kuonon alas siihen kohtaan, mistä se nousi ja jäljestää kuono maassa askel askelelta. Tämän takia jälkiliinan pitää olla kireämmällä kuin mitä se oli mulla viime videossa, jotta ehdin tarvittaessa puuttua. Pakotteiden käyttö harkiten, ettei ohjaajapehmeä bordercollieni paineistu. Tässä onkin haastetta: pitää opetella lukemaan jäljestämistä niin, että tiedän milloin oikeasti täytyy kiristää hihnaa ja himmata, ja missä kohtaa koira vain jäljestää tarkasti, mutta nopeasti. Ja juuri kun luuli että osaa toimia oikein, Taolle onkin ruvennut tulemaan innostusta ja vauhtia niin että taas täytyy hakea ja opetella omaa oikeaa toimintaa ja herkkyyttä lukea koiraa.
- Jäljellä vol. 2: Jos koira hukkaa jäljen / meinaa lähteä jäljeltä, pitäisi varoa itse antamasta sille neuvoja, jottei koira opi hakemaan ohjaajalta tukea / neuvoa. Metsäjäljellä kun tämä väistämättä johtaa kokeessa "metsään". On tärkeää itse olla rauhallinen, antaa koiran ratkaista ongelma itse ja välttää paineistamasta koiraa. Jos esim. kulmassa ajautuu pois jäljeltä ja hukkaa sen, ei saisi antaa koiran edetä yli mittaansa. Kun jälki on hukassa, ei muuta kuin eteneminen seis ja itse odottelee rauhallisena, että koira itse pähkii mihin suuntaan jälki jatkuu.
- Jäljellä vol. 3: Jäljestystä erilaisissa maastoissa. Tällä hetkellä me jäljestetään lyhyessä nurmikossa, jotta vahvistuu se että kuonon pitää olla syvällä jäljellä. Nyt ruvetaan tekemään harhajälkiä jäljelle.
- Jäljen lopussa (myöhemmin myös jäljellä): jäljen loppuun purkki jossa sisällä superherkkua. Kun koira jäljestää itsensä tälle, opetetaan se menemään maahan ja rauhallisten kehujen saattelemana purkin sisältö maahan. Myöhemmin tähän yhdistetään keppi, jonka koira ilmaisee menemällä maahan. (Tosin täytyy selvitellä että opetanko tämän ilmaisutavan, vai niin että Tao nostaa kepin mulle). Jos jälki jatkuu, se tapahtuu ohjaajan käskystä ja vasta kun koira on rauhallisessa mielentilassa. Jäljen jälkeen leikkiä ja iloista menoa! :)
Tao innostuu koko ajan enemmän ja enemmän jäljestämisestä. Se tekee tarkasti hommia, jos meinaa kiirehtiä niin ei tarvitse kuin pari kertaa kevyesti nyppäistä muistutukseksi. Tänään tehtyäni jäljen Henkka käveli siitä yli. Kun Tao pääsi tähän kohtaan, se lyhyesti haistoi harhajäljen molemmin puolin omaa jälkeä ja jatkoi sitten oikeaa jälkeä eteenpäin. Viimeiset kaksi jälkeä ovat olleet serpentiinin muotoisia - tarkkana on pitänyt olla että pysyy jäljellä! Olen huomannut, että Taon kiinnostus säilyy paremmin kun homma on sopivan haastavaa.
Bensonin kanssa ollaan viime päivät hinkattu kaukoja ja noutoa.
Tänään meillä oli sitten TamSK:n kahden piirinmestaruusjoukkueen yhteistreenit. Saatiin huikeaa onnistumista paikkamakuussa. Otettiin heti treenien jälkeen 3min paikkamakuu niin että ohjaajat olivat piilossa. Benson alkoi vinkua 40s kohdalla ja vilkuili levottomasti ympärilleen, mutta pysyi paikoillaan. Pysyi kuitenkin paikoillaan, ja tästä kun pääsi palkkaamaan niin puudelin itseluottamus nousi rytisten! Myöhemmin tehty 2min paikkamakuu menikin paljon rennommassa mielentilassa, tämän jälkeen tehtiin vielä kahdesti paikkamakuun aloitus ja lopetus niin, että vain käytiin piilossa. Toinen liike johon olin tosi tyytyväinen, oli kaukot, joissa Bensonin takamus pysyi maahan liimattuna kuin tatti. Istumaannousut jäivät vielä hieman vaillinaisiksi, mutta edistystäkin oli tullut tiistaista kun olen nyt käynyt palkkaamassa joka asennonvaihdon jälkeen.
Benson oli aika puhki hellepäivästä, mikä näkyi epätarkkuutena ja hieman huonona keskittymisenä. Uusi paikkakin varmasti vaikutti. Suoritukset kuitenkin paranivat treenien edetessä, olikin hyvä juttu päästä edes kerran treenaamaan tälle kentälle ennen sunnuntaita! Puudeli sai ahaa-elämyksen jostain kummasta, ja kantoi noutokapulan paksusta kohdasta kiinni pitäen - hankalaa mutta niinhän elämä on! Tästä sitten muistuttelin että tämä ei ole se mitä halutaan, minkä jälkeen ote tapahtui oikeasta kohdasta.
Taas ilmeni parannettavaa myös omassa toiminnassa. En saa heittää noutokapulaa, ennenkuin siihen on annettu lupa. Luoksetulon stopissa pitää tehdä nopea kädenliike, eikä sellaista työntävää kuten tänään aluksi tein. Muistin tänään kaukojen maahanmenossa antaa käskyn hiljaa ja rauhallisesti, juoksuun lähdössä kiihdyttää vauhdin asteittain (enkä pyrähtänyt juoksuun), toisaalta liikkeestä maahanmenossa täytyy välttää antamasta vartaloapua.
Tuleva viikko onkin tokotreeniä täynnä - loppuviikosta Benson saa sitten pari vapaapäivää. Sunnuntain avoimen luokan ensidebyytti tulee kuitenkin olemaan melkoinen jännitysnäytelmä ;)
tiistai 24. heinäkuuta 2012
24/7/2012 Heidin kanssa treenaamassa
Oltiin illalla Heidin ja koirien kanssa treenaamassa Hakametsän hiekkakentällä, joka oli meille uusi mutta tosi kiva paikka. Heidin ja Aronin treenit oli jälleen hienoa katseltavaa. Jos olin ajatellut Bensonin voittajaluokkaan vielä saavani, niin taas tuli epävarma olo että voinko puudelikultaa saada noin hienosti kulkemaan kun sen kanssa on tehnyt pohjat niin nopsaan. Yksi iso miinus on Bensonin ääntely, joka on todella, todella tiukassa. Ehkäpä menemme kuitenkin Benskun kanssa voittajaluokkaan ainakin kokeilemaan oman kokemuksen lisäämiseksi Taon kanssa kisaamista ajatellen, tai katsotaan tätä suunnitelmaa tämän syksyn avoimen luokan kokeiden jälkeen. :)
Aluksi mun piti tehdä Bensonin kanssa kertauksenomaisesti kaukoja tölkkien kera, jotta olisin sitten voinut tehdä sen koesuorituksena. Benson oli todella paineistunut ja aivan tärisi, ehkäpä uudesta paikasta. Lisäksi sillä on nyt epämukava olo jumissa olevan selän takia, joka on tämän viikon vaivannut. :( Kokeilin kehumalla vahvistaa sen itseluottamusta, mutta Heidi totesi että nyt kannattaa höntsäillä jotain vauhdikkaampaa jotta saadaan koira rennommaksi, ja tämä auttoikin. Tämän jälkeen kaukotreenit kera tölkkien kahdella etäisyydellä. Tein myös lyhyttä pätkää seuraamista. Tämän jälkeen tehtiin avoimen luokan suoritus niiltä osin, kuin se oli mahdollista.
Seuraaminen taluttimetta
Ulahti lähdössä, painoi jalkaa vasten seuraamisessa, piti kontaktin hyvin. Pysähdyksissä taisi pysähtyä oikeaan perusasentoon?
Maahanmeno
Meni Bensonin mittakaavalla nopsaan alas, ja suoraan asentoon! Liekö tämän treenaminen auttanut vai oliko sattumaa?
Luoksetulo
Minä olin pihalla kuin lumiukko, käskytin milloin sattui! Bensoni meinasi lähteä Heidin käskyttämisestä. Eka suoritus meni aika plörinäksi, mutta myöhemmin kun kokeiltiin uudestaan niin meni muuten kivasti, mutta perusasentoon tuli vähän huonosti. Eli nyt tehotreenausta perusasentoon tuloon, mm. kovasta vauhdista!
Seisominen
Pysähtyi hyvin ja taisi jäädä suoraankin, mutta siirsi tassuja kun palasin luokse. Damn it, paikkaseisomista varmistettava kovasti! Heti kun tämän treenaamisesta on reilu viikko aikaa, puudeli palaa vanhoihin tapoihin tassun liikuttamisen suhteen.
Noutaminen
Luvalla laukkasi kapulalle, otti kapulan hyvin mutta pudotti sen, ilman lisäkäskyä otti kapulan uudelleen maasta ja laukkasi luokse, vino perusasento tässäkin.
Kauko-ohjaus
Heidi huomasi, että maahanmenossa Benson jää oikea kyynärpää ilmaan, ja herkästi tekee vaillinaiset liikkeet vaihdoissa. Maasta istumaan nousussa jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Ensimmäisessä maahanmenossa liikahti inasen eteenpäin, toinen meni paremmin kun maltoin itse antaa käskyn rauhallisella matalalla äänellä. Heidin neuvo oli, että perusasennosta maahanmenoon antaa palkan maahan etutassujen väliin jotta saa opetettua maahanmenon alas asti, ja muuten palkkaa tiheämmin yksittäisistä vaihdoista, jotta saa niihin enemmän säpäkkyyttä ja liikkeet loppuun asti.
Kokonaisvaikutus
Heidi sanoi että nyt liikkeiden välit menivät paremmin ja paremmin ilmaisin Bensonille että se oli tehnyt hyvin.
Sitten oli Taolaisen vuoro :)
Tein aluksi jäljen nurmikolle, pituus 10-15m, kolme kulmaa. Tao tuli heti autolta asti kuono maassa, valmiina ryhtymään jälkihommiin. :) Mentiin reippaalla ravilla jäljen alkuun. Vaihdoin hihnan mahanpuolelle ja päästin pennun jäljelle, jossa sillä olikin aluksi aika kiire eikä tehnyt niin tarkkaa työtä kuin viime kerralla. Huomasin, että kaupungin nurmi harhajälkineen aiheutti sille päänvaivaa. Ensimmäisessä kulmassa valui iloisesti ulos, mutta hihnaa kiristämällä en päästänyt sitä kauemmas, ja hetken miettimisen jälkeen se kokeili nuuhkia sivulleen ja löysi suunnan johon jälki jatkuu. Toisessa kulmassa se meinasi oikaista, mutta kolmas meni hyvin. Jäljestäminen parani loppua kohden ja Tao alkoi päästä jyvälle. Eli jatkossa jälkiä erilaisissa maastoissa, myös haastavammissa eikä vain "neitseellisillä" nurmikoilla kuten tähän asti.
Tämän jälkeen oli vuorossa tokoa:
- Seuraaminen: Olen ruvennut palkkaamaan parin askelen välein kun Tao on oikeassa asennossa, koska eilen huomasin että se rupesi tarjoamaan oikeaa seuraamista. Tao seuraa hyvässä iloisessa mielentilassa, ryhdikkäänä ja pitäen kontaktia, mutta sen takapää valuu herkästi vasemmalle. Nyt teen niin, että kehusanalla merkkaan kun se suoristaa takaosansa ja palkkaan sen suoraan asentoon. Palkan jälkeen takapää valuu vasemmalle, mutta Taolle on alkanut tulla ideaa takapään suoristamisesta.
- Liikkeestä istuminen ilman käsiapua, sujuu kun Tao on mun edessä, mutta kun on vieressä niin tahtoo käskyn saatuaan kiertää eteen istumaan. Eli harjoitusta että istua voi missä kohtaa tahansa käskyn tultua.
- Kaukot s-m: vahvasti kiinni käsiavussa, mutta hyvä haju käskysanoista. Heidi treenasi tässä Taoa, ja pienen treenihetken jälkeen oltiin tilanteessa jossa Heidi piti käsiä selän takana ja antoi käskyn, jolloin Tao alkoi vaihtaa asentoa tai sillä oli ainakin jo hyvä haju mitä sen kuuluu tehdä.
- Perusasennosta maahan: tähän aluksi namikädellä apu jotta oppii menemään ekasta käskystä alas, ei kaksoiskäskyjä. Tässä vain myöhemmin tuli mieleen, että pitäisikö perusasentoa hioa vielä varmemmaksi ennenkuin yhdistää siihen maahanmenon?
Tao tokoili kivassa, energisessä mielentilassa. Palkkasin sitä riehakkaalla leikillä, johon se lähtee hyvin mukaan. Melkein parhaiten sujuu leikki ilman leluja. Nyt kun hampaat vaihtuvat, tuntuu ettei Tao meinaa saada lelusta hyvää otetta vaan se herkästi lipsahtaa suusta. Tavoitteenani on innokas koira, joka rakastaa yhdessä tekemistä ja jolle annan luvan tehdä asioita. Tuntuu, että nyt ollaan ihan hyvällä alulla tämän suhteen. :)
Aluksi mun piti tehdä Bensonin kanssa kertauksenomaisesti kaukoja tölkkien kera, jotta olisin sitten voinut tehdä sen koesuorituksena. Benson oli todella paineistunut ja aivan tärisi, ehkäpä uudesta paikasta. Lisäksi sillä on nyt epämukava olo jumissa olevan selän takia, joka on tämän viikon vaivannut. :( Kokeilin kehumalla vahvistaa sen itseluottamusta, mutta Heidi totesi että nyt kannattaa höntsäillä jotain vauhdikkaampaa jotta saadaan koira rennommaksi, ja tämä auttoikin. Tämän jälkeen kaukotreenit kera tölkkien kahdella etäisyydellä. Tein myös lyhyttä pätkää seuraamista. Tämän jälkeen tehtiin avoimen luokan suoritus niiltä osin, kuin se oli mahdollista.
Seuraaminen taluttimetta
Ulahti lähdössä, painoi jalkaa vasten seuraamisessa, piti kontaktin hyvin. Pysähdyksissä taisi pysähtyä oikeaan perusasentoon?
Maahanmeno
Meni Bensonin mittakaavalla nopsaan alas, ja suoraan asentoon! Liekö tämän treenaminen auttanut vai oliko sattumaa?
Luoksetulo
Minä olin pihalla kuin lumiukko, käskytin milloin sattui! Bensoni meinasi lähteä Heidin käskyttämisestä. Eka suoritus meni aika plörinäksi, mutta myöhemmin kun kokeiltiin uudestaan niin meni muuten kivasti, mutta perusasentoon tuli vähän huonosti. Eli nyt tehotreenausta perusasentoon tuloon, mm. kovasta vauhdista!
Seisominen
Pysähtyi hyvin ja taisi jäädä suoraankin, mutta siirsi tassuja kun palasin luokse. Damn it, paikkaseisomista varmistettava kovasti! Heti kun tämän treenaamisesta on reilu viikko aikaa, puudeli palaa vanhoihin tapoihin tassun liikuttamisen suhteen.
Noutaminen
Luvalla laukkasi kapulalle, otti kapulan hyvin mutta pudotti sen, ilman lisäkäskyä otti kapulan uudelleen maasta ja laukkasi luokse, vino perusasento tässäkin.
Kauko-ohjaus
Heidi huomasi, että maahanmenossa Benson jää oikea kyynärpää ilmaan, ja herkästi tekee vaillinaiset liikkeet vaihdoissa. Maasta istumaan nousussa jouduin antamaan kaksoiskäskyn. Ensimmäisessä maahanmenossa liikahti inasen eteenpäin, toinen meni paremmin kun maltoin itse antaa käskyn rauhallisella matalalla äänellä. Heidin neuvo oli, että perusasennosta maahanmenoon antaa palkan maahan etutassujen väliin jotta saa opetettua maahanmenon alas asti, ja muuten palkkaa tiheämmin yksittäisistä vaihdoista, jotta saa niihin enemmän säpäkkyyttä ja liikkeet loppuun asti.
Kokonaisvaikutus
Heidi sanoi että nyt liikkeiden välit menivät paremmin ja paremmin ilmaisin Bensonille että se oli tehnyt hyvin.
Sitten oli Taolaisen vuoro :)
Tein aluksi jäljen nurmikolle, pituus 10-15m, kolme kulmaa. Tao tuli heti autolta asti kuono maassa, valmiina ryhtymään jälkihommiin. :) Mentiin reippaalla ravilla jäljen alkuun. Vaihdoin hihnan mahanpuolelle ja päästin pennun jäljelle, jossa sillä olikin aluksi aika kiire eikä tehnyt niin tarkkaa työtä kuin viime kerralla. Huomasin, että kaupungin nurmi harhajälkineen aiheutti sille päänvaivaa. Ensimmäisessä kulmassa valui iloisesti ulos, mutta hihnaa kiristämällä en päästänyt sitä kauemmas, ja hetken miettimisen jälkeen se kokeili nuuhkia sivulleen ja löysi suunnan johon jälki jatkuu. Toisessa kulmassa se meinasi oikaista, mutta kolmas meni hyvin. Jäljestäminen parani loppua kohden ja Tao alkoi päästä jyvälle. Eli jatkossa jälkiä erilaisissa maastoissa, myös haastavammissa eikä vain "neitseellisillä" nurmikoilla kuten tähän asti.
Tämän jälkeen oli vuorossa tokoa:
- Seuraaminen: Olen ruvennut palkkaamaan parin askelen välein kun Tao on oikeassa asennossa, koska eilen huomasin että se rupesi tarjoamaan oikeaa seuraamista. Tao seuraa hyvässä iloisessa mielentilassa, ryhdikkäänä ja pitäen kontaktia, mutta sen takapää valuu herkästi vasemmalle. Nyt teen niin, että kehusanalla merkkaan kun se suoristaa takaosansa ja palkkaan sen suoraan asentoon. Palkan jälkeen takapää valuu vasemmalle, mutta Taolle on alkanut tulla ideaa takapään suoristamisesta.
- Liikkeestä istuminen ilman käsiapua, sujuu kun Tao on mun edessä, mutta kun on vieressä niin tahtoo käskyn saatuaan kiertää eteen istumaan. Eli harjoitusta että istua voi missä kohtaa tahansa käskyn tultua.
- Kaukot s-m: vahvasti kiinni käsiavussa, mutta hyvä haju käskysanoista. Heidi treenasi tässä Taoa, ja pienen treenihetken jälkeen oltiin tilanteessa jossa Heidi piti käsiä selän takana ja antoi käskyn, jolloin Tao alkoi vaihtaa asentoa tai sillä oli ainakin jo hyvä haju mitä sen kuuluu tehdä.
- Perusasennosta maahan: tähän aluksi namikädellä apu jotta oppii menemään ekasta käskystä alas, ei kaksoiskäskyjä. Tässä vain myöhemmin tuli mieleen, että pitäisikö perusasentoa hioa vielä varmemmaksi ennenkuin yhdistää siihen maahanmenon?
Tao tokoili kivassa, energisessä mielentilassa. Palkkasin sitä riehakkaalla leikillä, johon se lähtee hyvin mukaan. Melkein parhaiten sujuu leikki ilman leluja. Nyt kun hampaat vaihtuvat, tuntuu ettei Tao meinaa saada lelusta hyvää otetta vaan se herkästi lipsahtaa suusta. Tavoitteenani on innokas koira, joka rakastaa yhdessä tekemistä ja jolle annan luvan tehdä asioita. Tuntuu, että nyt ollaan ihan hyvällä alulla tämän suhteen. :)
Kiitos Heidille kivasta treeniseurasta ja superhyvistä vinkeistä! :)
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
22/7/2012 Tao jäljestää
Tein Taolle tänään kaksi namijälkeä (n 25m ja n 10m), yritän vähän kuroa kiinni sitä että jäljen treenaus on jäänyt suunniteltua vähemmälle. Nyt ollaan tehty muutama jälki viikossa, tavoite oli 7 jälkeä.
Tässä on videolla Taon toinen jäljestäminen tänään. Alussa jouduin vähän himmaamaan, koska tuntui olevan kova kiire, sen jälkeen jäljesti maltilla hihna löysällä. Pari makupalaa jäi löytymättä.
Nyt mietin miten jatkaisin jälkitreeniä:
- ihan samanlaista jälkeä ja toistojen + varmuuden kertymistä
- samanlaista makupalajälkeä metsässä
- samanlaista makupalajälkeä paikoissa, joissa on harhajälkeä
- vaadinko näin tarkkaa jäljestämistä vai annanko mennä nopeampaa
- rupeanko harventamaan makupaloja ( = jälkikin pitenee)
Viisaammat antakaa vinkkiä :)
Bensonin kanssa treenattiin
- noutoa, mikä meni päin pyllyä. Benson joko juoksi noutokapulalle ja takaisin ilman sitä (mikähän logiikka siinä on??), jäi seisomaan noutokapulan taakse tai karkasi noutokapulalle ilman lupaa. Kielsin näistä, ja lopulta sain pari onnistunutta noutoa jotka palkkasin ruhtinaallisesti. Benson oli liian väsynyt noutotreeniin (se on kaksi päivää juossut Teiskossa), joten ei tehty sitä enempää.
- kaukoja i-m: jätin Bensonin tölkkien taakse ja kävelin 20m päähän, appari Henkka seurasi Bensonia sivusta. Ensimmäisen sarjan maahanmenoissa se meni aina vinoon asentoon, mutta kävin joka kerta korjaamassa sen asennon suoraan, tähän auttoi lopulta se että siirsin tölkkejä hieman kauemmas. Toisessa sarjassa ensimmäisellä maahanmenolla se korjasi asentoaan edeten samalla pari senttiä. Palkkasin vasta toisen, täydellisen maahanmenon pallolla. Tämän jälkeen kaksi sarjaa, jossa onnistuneet vaihdot. Aluksi, kun olin näin kaukana, Benson teki etenkin maahanmenon tosi hitaasti, se oli epävarma kun joutui niin kaukana musta toimimaan. Luulisin että avoimen luokan 5m etäisyys ei tunnu kokeessa niin pahalta kun tekee treeneissä haastavampia juttuja. Oon huomannut, että kaukoja kannattaa treenata kun Benson on väsynyt. Silloin se ei jaksa höseltää niin paljon ylimääräistä!
Tässä on videolla Taon toinen jäljestäminen tänään. Alussa jouduin vähän himmaamaan, koska tuntui olevan kova kiire, sen jälkeen jäljesti maltilla hihna löysällä. Pari makupalaa jäi löytymättä.
Nyt mietin miten jatkaisin jälkitreeniä:
- ihan samanlaista jälkeä ja toistojen + varmuuden kertymistä
- samanlaista makupalajälkeä metsässä
- samanlaista makupalajälkeä paikoissa, joissa on harhajälkeä
- vaadinko näin tarkkaa jäljestämistä vai annanko mennä nopeampaa
- rupeanko harventamaan makupaloja ( = jälkikin pitenee)
Viisaammat antakaa vinkkiä :)
Bensonin kanssa treenattiin
- noutoa, mikä meni päin pyllyä. Benson joko juoksi noutokapulalle ja takaisin ilman sitä (mikähän logiikka siinä on??), jäi seisomaan noutokapulan taakse tai karkasi noutokapulalle ilman lupaa. Kielsin näistä, ja lopulta sain pari onnistunutta noutoa jotka palkkasin ruhtinaallisesti. Benson oli liian väsynyt noutotreeniin (se on kaksi päivää juossut Teiskossa), joten ei tehty sitä enempää.
- kaukoja i-m: jätin Bensonin tölkkien taakse ja kävelin 20m päähän, appari Henkka seurasi Bensonia sivusta. Ensimmäisen sarjan maahanmenoissa se meni aina vinoon asentoon, mutta kävin joka kerta korjaamassa sen asennon suoraan, tähän auttoi lopulta se että siirsin tölkkejä hieman kauemmas. Toisessa sarjassa ensimmäisellä maahanmenolla se korjasi asentoaan edeten samalla pari senttiä. Palkkasin vasta toisen, täydellisen maahanmenon pallolla. Tämän jälkeen kaksi sarjaa, jossa onnistuneet vaihdot. Aluksi, kun olin näin kaukana, Benson teki etenkin maahanmenon tosi hitaasti, se oli epävarma kun joutui niin kaukana musta toimimaan. Luulisin että avoimen luokan 5m etäisyys ei tunnu kokeessa niin pahalta kun tekee treeneissä haastavampia juttuja. Oon huomannut, että kaukoja kannattaa treenata kun Benson on väsynyt. Silloin se ei jaksa höseltää niin paljon ylimääräistä!
lauantai 21. heinäkuuta 2012
21/7/2012 Videoita Bensonista ja Taosta
Bensonin tokovideolla näkyy aluksi, kuinka opetin Bensonille kaukot. Videolla vaan istu/maahan, olen tehnyt myös seisomista mutta en tee sitä nyt ennen avoimen koetta ettei puudeli siellä mee sekaisin.
Eli mitä tein:
- monta viikkoa makupalalla käsiavusteisesti asennonvaihtoja, ajoittain seinän vieressä --> Bensonin lihaskunto ja kehonhallinta paranivat
- join muutaman oluen ;)
- laitoin tyhjät tölkit riviin ja Bensonin niiden taakse maahan
- opetin Bensonille, ettei tölkkejä saa kaataa
- treenasin kaukoja omaa etäisyyttä kasvattaen
- otin tölkit pois
Viime syksynä, kun tuli tieto ettei agilitya voi enää harrastaa, treenasin Bensonin kanssa koiratanssia ilman sen kummempia tavoitteita, omaksi iloksi. Tässä videolla on Bensonin temppuja. Häiritsee, kuinka paljon käsiapuja annan, ehkä joskus palataan taas treenaamaan näitä enemmän:
Taon kanssa tein jäljen, jossa oli kolme kulmaa. En ole treenannut jälkeä läheskään päivittäin, vaikka kuinka aioin tehdä niin :( Iloiseksi yllätykseksi penikka jäljesti kuitenkin tarkasti ja huolellisesti. Ekalla kulmalla sille sattui hama, se ajautui kulmasta ulos ja nuuhki hämillään maata jälkeä etsien. Annoin sen nuuhkia aikansa estäen sitä lähtemästä kauemmaksi, mutta lopulta näytin mihin jälki jatkuu. Tämän jälkeen se oli erityisen huolellinen. Taolle kelpaa nykyisin kuivanappulat palkaksi jäljeltä! Sen ruokahalut on tosi hyvät, oon tyytyväinen sen uusiin nappuloihin! Royal Caninin kanssa oli ongelmia anaalirauhasten täyttymisen suhteen, nyt ei ole ollut.
Tässä iltatokoilua Taon kanssa:
Eli mitä tein:
- monta viikkoa makupalalla käsiavusteisesti asennonvaihtoja, ajoittain seinän vieressä --> Bensonin lihaskunto ja kehonhallinta paranivat
- join muutaman oluen ;)
- laitoin tyhjät tölkit riviin ja Bensonin niiden taakse maahan
- opetin Bensonille, ettei tölkkejä saa kaataa
- treenasin kaukoja omaa etäisyyttä kasvattaen
- otin tölkit pois
Viime syksynä, kun tuli tieto ettei agilitya voi enää harrastaa, treenasin Bensonin kanssa koiratanssia ilman sen kummempia tavoitteita, omaksi iloksi. Tässä videolla on Bensonin temppuja. Häiritsee, kuinka paljon käsiapuja annan, ehkä joskus palataan taas treenaamaan näitä enemmän:
Taon kanssa tein jäljen, jossa oli kolme kulmaa. En ole treenannut jälkeä läheskään päivittäin, vaikka kuinka aioin tehdä niin :( Iloiseksi yllätykseksi penikka jäljesti kuitenkin tarkasti ja huolellisesti. Ekalla kulmalla sille sattui hama, se ajautui kulmasta ulos ja nuuhki hämillään maata jälkeä etsien. Annoin sen nuuhkia aikansa estäen sitä lähtemästä kauemmaksi, mutta lopulta näytin mihin jälki jatkuu. Tämän jälkeen se oli erityisen huolellinen. Taolle kelpaa nykyisin kuivanappulat palkaksi jäljeltä! Sen ruokahalut on tosi hyvät, oon tyytyväinen sen uusiin nappuloihin! Royal Caninin kanssa oli ongelmia anaalirauhasten täyttymisen suhteen, nyt ei ole ollut.
Tässä iltatokoilua Taon kanssa:
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
18/7/2012 Fysioterapiaa
Tänään käytiin Bensonin kanssa pitkästä aikaa ft Kirsi P:llä. Viime hieronnastakin oli aikaa jo melkein pari kuukautta, joten jännitti aika lailla että mikä on tuomio. Etenkin kun viimeisen parin kuukauden aikana Bensonin elämään on tullut aika iso mustavalkoinen elämänmuutos :) Onneksi tämä tulokas leikkii tosi nätisti Bensonin kanssa. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Benson on leikeissä oppinut Taolta menemään selälleen maahan. Tällä tavoin se varmaan suojaa samalla selkäänsä.
Benson sai juosta pyörän vieressä Nekalaan ja käynnin jälkeen takaisin. Se kulki vapaana pysyen nätisti lähellä. Ainoa vaarantilanne oli menomatkalla, kun se meinasi karata tien yli Kirsin hoitolaan tutun paikan tunnistaessaan. Benson pitää Kirsin paikasta ihan valtavasti - heti sisään tullessa piti kiivetä Kirsin terapiaportaat, ja vähän myöhemmin käydä kurkkaamassa vesijuoksumatolle, ravata puolapuut, testata tasapainokärry, nuuhkia hieronta-alusta, käydä tasapainotyynyllä. Voitte kuvitella, että paikka oli pienen vilkkaan puudelin mielestä paratiisi täynnä kaikkea mielenkiintoista kokeiltavaa.
Aluksi katsottiin vaa'alla miten Bensonin paino jakautuu. Benson kantaa painostaan suurimman osan etutassuilla, ja etenkin oikealla etujalalla. Tämän jälkeen testattiin isolla tasapainotyynyllä kehonhallintaa, jossa selvisi että se on hyvä, ja että Benson herkästi siirtää painoaan oikealle etu- ja takajalalle. Iso tasapainotyyny taitaa olla meidän ostoslistalla, koko villakoira mahtui sille ja varmaan Taokin tulee mahtumaan. Sen avulla saisi tehtyä mahtavan treenin niin itselle kuin koirille. Hinta, 140 euroa, tosin pisti vähän miettimään...
Testien jälkeen Kirsi hieroi Bensonin. Kaikenkaikkiaan koira oli paremmassa kunnossa kuin kevättalvella. Kirsi sanoi että on hyvä asia, ettei tila ole huonontunut. Lonkkien kanssa varmaan pärjätään, mutta selkä tulee olemaan arvoitus. Toivotaan että sen kanssa pärjäisimme mahdollisimman monta vuotta. Selkä oli lanneselän alueelta jumissa ja juosteinen, minäkin tunsin kireät lihassäikeet ja -möykyt. Oikean etujalan alue, etenkin rintalihas, oli hieman kireä. Sain Kirsiltä ohjeita selän hierontaan ja rintalihaksen venyttelyyn, tavoitteena olisi pitää villakoiralle lihashuolto kerran viikkoon. Positiivista tosiaan on, että selkä ei ole koko pitkien selkälihasten osalta jumissa, vaan vain lanneselän kohdalta. Benson myös kesti hieronnan ja selkälihasten painelun hyvin eikä karannut heti alta pois.
Illalla käytiin Nappiksen ja koirien kanssa metsälenkillä ja uitettiin koiria. Taokin pääsi (lue: joutui) veteen, minkä jälkeen sillä oli kova työ nuolla turkkia kuivaksi.
Tein illalla Taon kanssa sellaisen treenin, että naksutinkoulutuksen periaattein palkkasin sitä etutassujen vadin päälle panemisesta. Vein harjoituksen pidemmälle niin, että Taon piti pyöräyttää takapäänsä vadin päällä seisten niin, että lopulta se oli sivullani jalkaa vasten painautuen mistä sai palkan. Tämän jälkeen treenattiin tasapainotyynyn kanssa takajalkojen tyynylle laittamista. Tao oli valtavan innoissaan pikku treenituokiostamme, ruoan kelvatessa hyvin palkaksi! Lopuksi leikittiin, heittelin palloa jonka Tao nykyisin ainakin sisätiloissa tuo mulle takaisin ja pudottaa eteeni / käteeni. Päivällä ehdittiin kahteen kertaan tehdä puun takaa kiertämistä. Koko ajan on Taon kanssa tunne, että siitä on tulossa ihan mahtava harrastuskoira - on se vaan niiiiiiin hieno koiruus!
Hoitopuolella oli luvassa punkin irroitus ja kynsien leikkuu, molemmat sujuivat hyvässä hengessä.
Benson sai juosta pyörän vieressä Nekalaan ja käynnin jälkeen takaisin. Se kulki vapaana pysyen nätisti lähellä. Ainoa vaarantilanne oli menomatkalla, kun se meinasi karata tien yli Kirsin hoitolaan tutun paikan tunnistaessaan. Benson pitää Kirsin paikasta ihan valtavasti - heti sisään tullessa piti kiivetä Kirsin terapiaportaat, ja vähän myöhemmin käydä kurkkaamassa vesijuoksumatolle, ravata puolapuut, testata tasapainokärry, nuuhkia hieronta-alusta, käydä tasapainotyynyllä. Voitte kuvitella, että paikka oli pienen vilkkaan puudelin mielestä paratiisi täynnä kaikkea mielenkiintoista kokeiltavaa.
Aluksi katsottiin vaa'alla miten Bensonin paino jakautuu. Benson kantaa painostaan suurimman osan etutassuilla, ja etenkin oikealla etujalalla. Tämän jälkeen testattiin isolla tasapainotyynyllä kehonhallintaa, jossa selvisi että se on hyvä, ja että Benson herkästi siirtää painoaan oikealle etu- ja takajalalle. Iso tasapainotyyny taitaa olla meidän ostoslistalla, koko villakoira mahtui sille ja varmaan Taokin tulee mahtumaan. Sen avulla saisi tehtyä mahtavan treenin niin itselle kuin koirille. Hinta, 140 euroa, tosin pisti vähän miettimään...
Testien jälkeen Kirsi hieroi Bensonin. Kaikenkaikkiaan koira oli paremmassa kunnossa kuin kevättalvella. Kirsi sanoi että on hyvä asia, ettei tila ole huonontunut. Lonkkien kanssa varmaan pärjätään, mutta selkä tulee olemaan arvoitus. Toivotaan että sen kanssa pärjäisimme mahdollisimman monta vuotta. Selkä oli lanneselän alueelta jumissa ja juosteinen, minäkin tunsin kireät lihassäikeet ja -möykyt. Oikean etujalan alue, etenkin rintalihas, oli hieman kireä. Sain Kirsiltä ohjeita selän hierontaan ja rintalihaksen venyttelyyn, tavoitteena olisi pitää villakoiralle lihashuolto kerran viikkoon. Positiivista tosiaan on, että selkä ei ole koko pitkien selkälihasten osalta jumissa, vaan vain lanneselän kohdalta. Benson myös kesti hieronnan ja selkälihasten painelun hyvin eikä karannut heti alta pois.
 |
| Benson syö nyt tätä, Kirsi suositteli Synoquinia seuraavaksi. Piiran mukaan valmisteita on hyvä vaihdella. |
Illalla käytiin Nappiksen ja koirien kanssa metsälenkillä ja uitettiin koiria. Taokin pääsi (lue: joutui) veteen, minkä jälkeen sillä oli kova työ nuolla turkkia kuivaksi.
Tein illalla Taon kanssa sellaisen treenin, että naksutinkoulutuksen periaattein palkkasin sitä etutassujen vadin päälle panemisesta. Vein harjoituksen pidemmälle niin, että Taon piti pyöräyttää takapäänsä vadin päällä seisten niin, että lopulta se oli sivullani jalkaa vasten painautuen mistä sai palkan. Tämän jälkeen treenattiin tasapainotyynyn kanssa takajalkojen tyynylle laittamista. Tao oli valtavan innoissaan pikku treenituokiostamme, ruoan kelvatessa hyvin palkaksi! Lopuksi leikittiin, heittelin palloa jonka Tao nykyisin ainakin sisätiloissa tuo mulle takaisin ja pudottaa eteeni / käteeni. Päivällä ehdittiin kahteen kertaan tehdä puun takaa kiertämistä. Koko ajan on Taon kanssa tunne, että siitä on tulossa ihan mahtava harrastuskoira - on se vaan niiiiiiin hieno koiruus!
Hoitopuolella oli luvassa punkin irroitus ja kynsien leikkuu, molemmat sujuivat hyvässä hengessä.
tiistai 17. heinäkuuta 2012
17/7/2012 Apuvälineet rules ;)
Luvassa on hehkutusta, joten jos sellaisen lukeminen ei nappaa niin tämänpäiväinen blogiteksti kannattaa jättää lukematta ;-)
Olin aamulla pahalla tuulella, ja harmittelin mielessäni että olin varannut treenihallin ennen agilityn koulutustiimin kokoukseen menemistä. Onneksi olin varannut, koska heti hallilla mieliala nousi ihan kattoon! Syy tähän oli kaksi ihanaa koiranpoikaa, miten mulle on voinutkaan osua näin mahtavat ja ihanat koiraystävät <3
Benson syöksyi heti luvan saatuaan autosta hallin ovelle, Tao joutui vielä jäämään autoon odottamaan vuoroaan.
Tein sellaisen treenisuunnitelman, että koska kisoissa paikallaolot on aina kokeen alussa, myös meidän treenit alkaa aina paikallaololla. Näin nytkin. Puudeli kentän keskelle makaamaan ja itse menin kumollaan olevan aksapöydän taakse kyykkimään viideksi minuutiksi (olen myös päättänyt, että teen treeneissä haastavampia suorituksia, jotta kokeessa suoritukset tuntuvat helpommilta). Viereisellä kentällä treenattiin agilitya. Benson vinkui ja yritti pälyillä tämän kentän suuntaan, mutta pysyi varmasti paikoillaan ryhdikkäässä asennossa. Ajan tultua täyteen palasin sen luokse, palkkasin maahan rauhallisesti kehuen kuinka taitava koira se on, sen jälkeen vapautus ja tylsää oloa. Tavoitteena tehdä paikkamakuusta huippukiva: ennen sitä ja heti sen jälkeen ei tehdä mitään liian kiihdyttävää. Näitä paikkamakuutreenejä tein kaksi kertaa, heti treenin alkuun ja toisen tauon (jolloin Tao treenasi) jälkeen heti alkuun. Jälkimmäisessä mielentila oli levollisempi.
Seuraavaa harjoitusta suunnitellessani annoin Bensonin mennä kepit muutamaan kertaan kun se niistä niin tykkää, pieni mies meni minkä käpälistä lähti. Hauska katsoa sen intoa kun muistaa, mikä homma keppien opettamisessa aikanaan oli ja kuinka sitä ajatteli, ettei Benson voi ikinä oppia menemään niitä oikein. :)
Tämän jälkeen harjoiteltiin uudella noutokapulla. Olen aikaisemmin treenannut noutoa ohjatun noudon kapulalla, ja ostin sorvatun noutokapulan (jonka tosin Tao yksi ilta sai hampaisiinsa ja jätti siihen oman puumerkkinsä). Aluksi harjoiteltiin kapulan suuhun ottamista. Heitin kapulan maahan, ja annoin Bensonille luvan ottaa se. Se tarrasi hankalasti mutta itseensä selvästi ylpeänä kapulan paksuun päätyosaan kiinni. Tästä huomautus (ei näin Benson), minkä jälkeen Benson pudotti kapulan. Uusi yritys, taas väärästä kohtaa kiinni. Kolmas yritys, otti keskeltä kapulaa kiinni - Jes! ja pallo lentää palkaksi. Neljännellä yrittämällä otti taas väärästä kohtaa kiinni. Tämän jälkeen ei ottanut kuin keskeltä. Bensonin kanssa on kiva treenata kun se hoksaa niin nopeasti eikä helpolla luovuta. :-)
Kun noutokapulan poimiminen maasta onnistui, siirryttiin nopean palauttamisen harjoitteeseen. Benson sivulle, noutokapulan heitto, kapulalle lähetys. Kun Benson juoksi kapula suussa takaisin, seison suolapatsaana mutta Bensonin ollessa muutaman metrin päässä astun yhtäkkiä sivuun takana olevan putken suun edestä ja lähetin sen putkeen. Putken jälkeen Jes!, minkä jälkeen heitin Bensonille pallon ja Benson tiputti kapulan suustaan. Näitä muutama toisto, välissä tein niin että pysyin suolapatsaana jolloin Benson pyörähti sivulle istumaan. Tästä joko heti Jes! ja palkka, tai suoritus luovuttamiseen asti.
Sitten treenattiin avoimen luokan hyppyä. Benson hyppäsi vinosti ihan vinoon oikealle hyppysiivekkeen taakse, kuten aina ennenkin. En tiedä mikä magneetti sitä oikealle niin vetää, se jo lähtee hyppäämään oikealle. Näin kyllä Ilmajoen tokokokeissa, että monet koirat harrastivat samaa. Sääntökirjan mukaan tästä voi mennä pistevähennys, jos jää kovin sivuun / jää vinoon.
Laitoin kaksi pituushypyn lankkuestettä pinoon hypyn taakse oikealle, esteeksi ettei sinne pääse. Benson ei niitä hypyn takaa nähnyt ja meinasi törmätä niihin. Hetken treenailtuani sain Bensonille luotua ajatuksen, että kannattaa aina hypätä toko-hyppy suoraan, koska milloinkaan ei voi tietää jos esteen takana sivuilla onkin jotain.
Putkesta on moneen, sen avulla treenattiin myös avoimen luoksetulon stoppia. En tee avoimen luoksetuloa kokonaisena liikkeenä oikeastaan yhtään, koska Benson on nopea ennakoimaan ja haluan että luoksetulo pysyy nopeana. Stoppia tehtiin niin, että joko heitin lelun Bensonin taakse / käsimerkillä pysäytin sen / annoin juosta läpi ja heitin pallon taakseni.
Liikkeestä seisomistakin kokeiltiin. Se mökillä tehty seisomistreeni kantoi edelleen hedelmää, Benson edelleen muisti että seis-käskyllä pitää pysähtyä niille sijoilleen eikä tassuakaan saa siirtää. Tein treeniä aluksi siten, että seis-käskyn kanssa samanaikaisesti heitin pallon taaksepäin. Tässä mulla on kriteerinä se, että Benson pysähtyy nopeasti, ei liikuta tassuakaan ja katsoo mua silmiin ennenkuin vapautan sen lelulle. Tämä katsekontakti sen tähden, että saisin vahvistettua suorana seisomista, mielellään eteenpäin suuntautuvan katseen kera.
Bensonin treenien välissä oli Taon vuoro, vastentahtoinen Benson joutui autoon. Myös Tao juoksi heti treenihallin oven taakse odottamaan sisäänpääsyä. :) Aluksi leikittiin vetoleikkiä. Olin laittanut kaksi hyppyestettä valmiiksi kaarevalle uralle, ilman rimoja. Vein Taon näiden luokse ja naksuttelin kaikesta liikkeestä siivekkeiden väliin. Hyvin nopeasti Tao hoksasi juonen ja rupesi tarjoamaan siivekkeiden välistä juoksemista. Vaihtelin omaa paikkaa ja välillä jäin parin-kolmen metrin päähän taakse, jolloin harjoiteltiin irtautumista. Palkan heitin menosuuntaan maahan.
Sitten kokeiltiin Taon kanssa putkea, joka oli mutkalla. Tao on kaksi kertaa mennyt suorana ja lyhyenä olevan putken 9-viikkoisena. Tosi rohkeasti pentu lähti pienen miettimisen jälkeen putkeen. Juoksin putken toiselle suulle, ja heti kun Taon naama näkyi kehuin kovasti ja lähdin patukka kädessä juoksemaan lujaa karkuun. Tao spurttasi perään ja oikein ampui patukkaan kiinni.
Putkitreenin jälkeen tehtiin vähän tokoa, sivulletuloa jossa mulla on namikäsi reidessä kiinni paikallaan, 20cm eteenpäin siirtymisiä niin että Tao menee taas perusasentoon, Tänne-käskyllä eteen tulemisia joissa namikäsi on edelleen apuna jotta asennosta tulee riittävän tiivis. Ovista kuljettaessa olen ruvennut vaatimaan myös Taolta paikallaanistumista. Tao on tosi kiltti, mutta se osaa kyllä jekuttaakin. Asia selvisi tänään, kun istu-käskyllä pentu vain seisoi oven edessä ja katsoi mua nöyrän näköisenä silmiin häntää laiskasti heiluttaen. Ihan varmasti osaa käskyn, ei vain olisi halunnut nyt totella vaan kokeili että onko pakko. Muutaman kerran olen odotellut niin kauan kunnes istuu, ennenkuin avaan oven, mutta silti vain teki tätä tuijottamista aina uudelleen kun olisi pitänyt istua. Kunnes meni tänään aamulla hermo, ärähdin ja painoin sen riuskasti istumaan. Pissalenkki tehtiin aika jäisissä tunnelmissa. Ulko-ovella käskin istumaan, ja pentu istui ylpeänä heti käskystä. Ovesta sisään, ja sama seuraavalla ovella. Kuullunymmärtäminen saatiin siis kuntoon. ;)
Oven takana istuttaminen on mielestäni ollut hyvä asia neljästä syystä. En halua että koirat ryysivät ovesta ulos ennenkuin olen varmistanut ettei esim. naapurin pikkupoika ole sen takana, toisaalta ei siitä ovesta tarvii ryysiä silloinkaan kun mulla on kädet täynnä kasseja. Kolmanneksi oven takana istuminen on hyvää kärsivällisyysharjoitusta (ainakin Bensonille), ja neljänneksi se on hyvä konsti aikaansaada tilaisuus näyttää näennäisesti hyvin kiltille ja tottelevaiselle Taolle, että kuka täällä marssijärjestyksen loppupeleissä määrää.
Treenien jälkeen iltapäivällä kokoustettiin. Benson the Draama Queen makasi sylissäni, koska kahden muun pikkukoirat haukkuivat. Tao nukkui vierellä lattialla, mitä nyt lopussa piti kiertää moikkaamassa kaikki ihmiset. Tao on aika asiallinen tapaus, se ei juuri välitä muista koirista mutta toivoo että kaikki ihmiset pitäisivät hänestä koska hän niin pitää heistä!
Olin aamulla pahalla tuulella, ja harmittelin mielessäni että olin varannut treenihallin ennen agilityn koulutustiimin kokoukseen menemistä. Onneksi olin varannut, koska heti hallilla mieliala nousi ihan kattoon! Syy tähän oli kaksi ihanaa koiranpoikaa, miten mulle on voinutkaan osua näin mahtavat ja ihanat koiraystävät <3
Benson syöksyi heti luvan saatuaan autosta hallin ovelle, Tao joutui vielä jäämään autoon odottamaan vuoroaan.
Tein sellaisen treenisuunnitelman, että koska kisoissa paikallaolot on aina kokeen alussa, myös meidän treenit alkaa aina paikallaololla. Näin nytkin. Puudeli kentän keskelle makaamaan ja itse menin kumollaan olevan aksapöydän taakse kyykkimään viideksi minuutiksi (olen myös päättänyt, että teen treeneissä haastavampia suorituksia, jotta kokeessa suoritukset tuntuvat helpommilta). Viereisellä kentällä treenattiin agilitya. Benson vinkui ja yritti pälyillä tämän kentän suuntaan, mutta pysyi varmasti paikoillaan ryhdikkäässä asennossa. Ajan tultua täyteen palasin sen luokse, palkkasin maahan rauhallisesti kehuen kuinka taitava koira se on, sen jälkeen vapautus ja tylsää oloa. Tavoitteena tehdä paikkamakuusta huippukiva: ennen sitä ja heti sen jälkeen ei tehdä mitään liian kiihdyttävää. Näitä paikkamakuutreenejä tein kaksi kertaa, heti treenin alkuun ja toisen tauon (jolloin Tao treenasi) jälkeen heti alkuun. Jälkimmäisessä mielentila oli levollisempi.
Seuraavaa harjoitusta suunnitellessani annoin Bensonin mennä kepit muutamaan kertaan kun se niistä niin tykkää, pieni mies meni minkä käpälistä lähti. Hauska katsoa sen intoa kun muistaa, mikä homma keppien opettamisessa aikanaan oli ja kuinka sitä ajatteli, ettei Benson voi ikinä oppia menemään niitä oikein. :)
Tämän jälkeen harjoiteltiin uudella noutokapulla. Olen aikaisemmin treenannut noutoa ohjatun noudon kapulalla, ja ostin sorvatun noutokapulan (jonka tosin Tao yksi ilta sai hampaisiinsa ja jätti siihen oman puumerkkinsä). Aluksi harjoiteltiin kapulan suuhun ottamista. Heitin kapulan maahan, ja annoin Bensonille luvan ottaa se. Se tarrasi hankalasti mutta itseensä selvästi ylpeänä kapulan paksuun päätyosaan kiinni. Tästä huomautus (ei näin Benson), minkä jälkeen Benson pudotti kapulan. Uusi yritys, taas väärästä kohtaa kiinni. Kolmas yritys, otti keskeltä kapulaa kiinni - Jes! ja pallo lentää palkaksi. Neljännellä yrittämällä otti taas väärästä kohtaa kiinni. Tämän jälkeen ei ottanut kuin keskeltä. Bensonin kanssa on kiva treenata kun se hoksaa niin nopeasti eikä helpolla luovuta. :-)
Kun noutokapulan poimiminen maasta onnistui, siirryttiin nopean palauttamisen harjoitteeseen. Benson sivulle, noutokapulan heitto, kapulalle lähetys. Kun Benson juoksi kapula suussa takaisin, seison suolapatsaana mutta Bensonin ollessa muutaman metrin päässä astun yhtäkkiä sivuun takana olevan putken suun edestä ja lähetin sen putkeen. Putken jälkeen Jes!, minkä jälkeen heitin Bensonille pallon ja Benson tiputti kapulan suustaan. Näitä muutama toisto, välissä tein niin että pysyin suolapatsaana jolloin Benson pyörähti sivulle istumaan. Tästä joko heti Jes! ja palkka, tai suoritus luovuttamiseen asti.
Sitten treenattiin avoimen luokan hyppyä. Benson hyppäsi vinosti ihan vinoon oikealle hyppysiivekkeen taakse, kuten aina ennenkin. En tiedä mikä magneetti sitä oikealle niin vetää, se jo lähtee hyppäämään oikealle. Näin kyllä Ilmajoen tokokokeissa, että monet koirat harrastivat samaa. Sääntökirjan mukaan tästä voi mennä pistevähennys, jos jää kovin sivuun / jää vinoon.
Laitoin kaksi pituushypyn lankkuestettä pinoon hypyn taakse oikealle, esteeksi ettei sinne pääse. Benson ei niitä hypyn takaa nähnyt ja meinasi törmätä niihin. Hetken treenailtuani sain Bensonille luotua ajatuksen, että kannattaa aina hypätä toko-hyppy suoraan, koska milloinkaan ei voi tietää jos esteen takana sivuilla onkin jotain.
Putkesta on moneen, sen avulla treenattiin myös avoimen luoksetulon stoppia. En tee avoimen luoksetuloa kokonaisena liikkeenä oikeastaan yhtään, koska Benson on nopea ennakoimaan ja haluan että luoksetulo pysyy nopeana. Stoppia tehtiin niin, että joko heitin lelun Bensonin taakse / käsimerkillä pysäytin sen / annoin juosta läpi ja heitin pallon taakseni.
Liikkeestä seisomistakin kokeiltiin. Se mökillä tehty seisomistreeni kantoi edelleen hedelmää, Benson edelleen muisti että seis-käskyllä pitää pysähtyä niille sijoilleen eikä tassuakaan saa siirtää. Tein treeniä aluksi siten, että seis-käskyn kanssa samanaikaisesti heitin pallon taaksepäin. Tässä mulla on kriteerinä se, että Benson pysähtyy nopeasti, ei liikuta tassuakaan ja katsoo mua silmiin ennenkuin vapautan sen lelulle. Tämä katsekontakti sen tähden, että saisin vahvistettua suorana seisomista, mielellään eteenpäin suuntautuvan katseen kera.
Bensonin treenien välissä oli Taon vuoro, vastentahtoinen Benson joutui autoon. Myös Tao juoksi heti treenihallin oven taakse odottamaan sisäänpääsyä. :) Aluksi leikittiin vetoleikkiä. Olin laittanut kaksi hyppyestettä valmiiksi kaarevalle uralle, ilman rimoja. Vein Taon näiden luokse ja naksuttelin kaikesta liikkeestä siivekkeiden väliin. Hyvin nopeasti Tao hoksasi juonen ja rupesi tarjoamaan siivekkeiden välistä juoksemista. Vaihtelin omaa paikkaa ja välillä jäin parin-kolmen metrin päähän taakse, jolloin harjoiteltiin irtautumista. Palkan heitin menosuuntaan maahan.
Sitten kokeiltiin Taon kanssa putkea, joka oli mutkalla. Tao on kaksi kertaa mennyt suorana ja lyhyenä olevan putken 9-viikkoisena. Tosi rohkeasti pentu lähti pienen miettimisen jälkeen putkeen. Juoksin putken toiselle suulle, ja heti kun Taon naama näkyi kehuin kovasti ja lähdin patukka kädessä juoksemaan lujaa karkuun. Tao spurttasi perään ja oikein ampui patukkaan kiinni.
Putkitreenin jälkeen tehtiin vähän tokoa, sivulletuloa jossa mulla on namikäsi reidessä kiinni paikallaan, 20cm eteenpäin siirtymisiä niin että Tao menee taas perusasentoon, Tänne-käskyllä eteen tulemisia joissa namikäsi on edelleen apuna jotta asennosta tulee riittävän tiivis. Ovista kuljettaessa olen ruvennut vaatimaan myös Taolta paikallaanistumista. Tao on tosi kiltti, mutta se osaa kyllä jekuttaakin. Asia selvisi tänään, kun istu-käskyllä pentu vain seisoi oven edessä ja katsoi mua nöyrän näköisenä silmiin häntää laiskasti heiluttaen. Ihan varmasti osaa käskyn, ei vain olisi halunnut nyt totella vaan kokeili että onko pakko. Muutaman kerran olen odotellut niin kauan kunnes istuu, ennenkuin avaan oven, mutta silti vain teki tätä tuijottamista aina uudelleen kun olisi pitänyt istua. Kunnes meni tänään aamulla hermo, ärähdin ja painoin sen riuskasti istumaan. Pissalenkki tehtiin aika jäisissä tunnelmissa. Ulko-ovella käskin istumaan, ja pentu istui ylpeänä heti käskystä. Ovesta sisään, ja sama seuraavalla ovella. Kuullunymmärtäminen saatiin siis kuntoon. ;)
Oven takana istuttaminen on mielestäni ollut hyvä asia neljästä syystä. En halua että koirat ryysivät ovesta ulos ennenkuin olen varmistanut ettei esim. naapurin pikkupoika ole sen takana, toisaalta ei siitä ovesta tarvii ryysiä silloinkaan kun mulla on kädet täynnä kasseja. Kolmanneksi oven takana istuminen on hyvää kärsivällisyysharjoitusta (ainakin Bensonille), ja neljänneksi se on hyvä konsti aikaansaada tilaisuus näyttää näennäisesti hyvin kiltille ja tottelevaiselle Taolle, että kuka täällä marssijärjestyksen loppupeleissä määrää.
Treenien jälkeen iltapäivällä kokoustettiin. Benson the Draama Queen makasi sylissäni, koska kahden muun pikkukoirat haukkuivat. Tao nukkui vierellä lattialla, mitä nyt lopussa piti kiertää moikkaamassa kaikki ihmiset. Tao on aika asiallinen tapaus, se ei juuri välitä muista koirista mutta toivoo että kaikki ihmiset pitäisivät hänestä koska hän niin pitää heistä!
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Mökillä viimeinkin, voin ottaa iisimmin...
Oltiin keskiviikosta perjantaihin mökillä Nastolassa, jokakesäiseen tapaan Jussin ja Heidin kanssa. Kivaa oli, aika meni hirmunopsaan ja koirat saivat juosta ulkona melkein kellon ympäri. Kiitos Heidi ja Jussi!
Mökillä otettiin enimmäkseen rennosti, mutta pitihän sitä vähän treenaillakin.
Taon kanssa tein metsäjäljen ja nurmikkojäljen. Jäljen treenauksessa on nyt ollut viikko taukoa, eikä penikka jäljestä ihan niin tarkasti (joka askelta kantapäästä varpaaseen) kuin aiemmin ja vähän oli kiirekin hällä. Täytyy yrittää tehdä jälkeä enemmän. Tao ei yhtään häkeltynyt metsässä jäljestämisestä. Jälkeä tehdessäni näin metsässä yllättävän näyn: tuhatjalkainen oli pureutunut kiinni kastematoon, joka yritti kiemurrella pakoon. Näinköhän se puree palan irti madosta? En tiennyt että tuhatjalkaiset ovat tällaisia petoja!
Lisäksi treenailtiin sivulle tuloa, seuraamista ja kaukoja. Kaukoja treenailin niin, että annoin seisomisasentoon makupalat oikeasta kädestä ja makuuasentoon vasemmasta. Tao on tässä kehittynyt niin, että se pystyy paremmin pitämään tassut paikoillaan. Tao vaihtaa asentoja ilman käsiapujani, tosin luulen että käskyjen oppimisen sijaan se on oppinut tämän harjoituksen jujun.
Bensonin kanssa kokeilin uutta juttua liikkeestä seisomiseen. Seurautin koiraa vierellä, ja seis-sanan kanssa samanaikaisesti heitin pallon taaksepäin. Benson pysähtyi terävästi, mutta siirsi yhtä tassua kääntäen etuosaansa vinoon. Merkkasin tämän Äp!-sanalla ja palasin koiran luokse siirtämään tassun siihen missä se oli ollut, minkä jälkeen hain pallon, vapautin koiran ja tehtiin uusi yritys. Kahden kerran jälkeen Benson tajusi homman jujun, pysähtyen seis-käskyn ja pallon heittämisen jälkeen niille sijoilleen. Koira joka paineistuu herkästi, ei yhtään paineistunut tästä huomauttamisesta, koska se tuli niin selkeästä asiasta eikä siihen liittynyt omalta osaltani negatiivista tunnetta.
Kaukoja olen treenannut takapalkalla, mutta Benson on siinä fiksoitunut vain takana olevaan palkkaan, ja heti kun palkka on pois niin ajatus hukkuu. Lisäksi takapalkkaa on vaikea häivyttää. Bensonilla on kova imu luokseni kaukoissa, ja mietin miten voisin vaikuttaa tähän. Laitoin riviin tyhjiä tölkkejä, ja Bensonin niiden taakse seisomaan. Komensin sen maahan, jolloin Benson tuttuun tapaansa maahanmennessään ryömi eteenpäin. Nyt sen tassut osuivat tölkkiin ja kaatoivat sen, minkä tähden tassuistaan herkkänä Benson pompahti taaksepäin. En tehnyt asiasta isoa numeroa, ja vältin paineistamasta Bensonia omalla neutraalilla käytöksellä ja jostain muusta palkkaamalla. Tehtiin näitä muutama toisto, ja pian Benson alkoikin tajuta että sen pitää laskeutua hissinä maahan jotta se ei kaada tölkkejä, yhtään ei saa ryömiä eteenpäin. Mielentila pysyi koko ajan hyvänä, levollisena. Näitä tehtiin muutama toisto, pikkuhiljaa pidensin etäisyyttä pariin metriin. Benson meni kivalla tekniikalla paikallaan alas maahan, nousi seisomaan, istui taaksepäin. Ajattelin että jatkan tätä treeniä siten, että ensin kasvatan omaa etäisyyttä useaan metriin, ja sitten rupean häivyttämään tölkkejä leikkaamalla niitä pienemmiksi kunnes niitä ei enää ole. Tähän vaan toistoja niin että suoritus menee lihasmuistiin! :)
 |
| Sateenkaaren päästä löytyy näin kultaisia poikia :) |
 |
| Luttana |
 |
| Benson sukeltaa |
 |
| Taon ilme on paljonpuhuva: luusta ei riitä kahdelle. Ruskea hahmo on puudeli. |
 |
| Vesi pelotti Taoa, mutta miellyttämisenhalu voitti ja pentu uskaltautui veteen |
 |
| Illalla väsytti |
 |
| Mökin rinne oli kypsiä mustikoita mustanaan |
 |
| Marjanpoimijat hommissa |
 |
| Oi, ja voi - mitä herkkuja! |
 |
| Tyytyväiset marjastajat |
 |
| Dumbo |
Taon kanssa tein metsäjäljen ja nurmikkojäljen. Jäljen treenauksessa on nyt ollut viikko taukoa, eikä penikka jäljestä ihan niin tarkasti (joka askelta kantapäästä varpaaseen) kuin aiemmin ja vähän oli kiirekin hällä. Täytyy yrittää tehdä jälkeä enemmän. Tao ei yhtään häkeltynyt metsässä jäljestämisestä. Jälkeä tehdessäni näin metsässä yllättävän näyn: tuhatjalkainen oli pureutunut kiinni kastematoon, joka yritti kiemurrella pakoon. Näinköhän se puree palan irti madosta? En tiennyt että tuhatjalkaiset ovat tällaisia petoja!
Lisäksi treenailtiin sivulle tuloa, seuraamista ja kaukoja. Kaukoja treenailin niin, että annoin seisomisasentoon makupalat oikeasta kädestä ja makuuasentoon vasemmasta. Tao on tässä kehittynyt niin, että se pystyy paremmin pitämään tassut paikoillaan. Tao vaihtaa asentoja ilman käsiapujani, tosin luulen että käskyjen oppimisen sijaan se on oppinut tämän harjoituksen jujun.
Bensonin kanssa kokeilin uutta juttua liikkeestä seisomiseen. Seurautin koiraa vierellä, ja seis-sanan kanssa samanaikaisesti heitin pallon taaksepäin. Benson pysähtyi terävästi, mutta siirsi yhtä tassua kääntäen etuosaansa vinoon. Merkkasin tämän Äp!-sanalla ja palasin koiran luokse siirtämään tassun siihen missä se oli ollut, minkä jälkeen hain pallon, vapautin koiran ja tehtiin uusi yritys. Kahden kerran jälkeen Benson tajusi homman jujun, pysähtyen seis-käskyn ja pallon heittämisen jälkeen niille sijoilleen. Koira joka paineistuu herkästi, ei yhtään paineistunut tästä huomauttamisesta, koska se tuli niin selkeästä asiasta eikä siihen liittynyt omalta osaltani negatiivista tunnetta.
Kaukoja olen treenannut takapalkalla, mutta Benson on siinä fiksoitunut vain takana olevaan palkkaan, ja heti kun palkka on pois niin ajatus hukkuu. Lisäksi takapalkkaa on vaikea häivyttää. Bensonilla on kova imu luokseni kaukoissa, ja mietin miten voisin vaikuttaa tähän. Laitoin riviin tyhjiä tölkkejä, ja Bensonin niiden taakse seisomaan. Komensin sen maahan, jolloin Benson tuttuun tapaansa maahanmennessään ryömi eteenpäin. Nyt sen tassut osuivat tölkkiin ja kaatoivat sen, minkä tähden tassuistaan herkkänä Benson pompahti taaksepäin. En tehnyt asiasta isoa numeroa, ja vältin paineistamasta Bensonia omalla neutraalilla käytöksellä ja jostain muusta palkkaamalla. Tehtiin näitä muutama toisto, ja pian Benson alkoikin tajuta että sen pitää laskeutua hissinä maahan jotta se ei kaada tölkkejä, yhtään ei saa ryömiä eteenpäin. Mielentila pysyi koko ajan hyvänä, levollisena. Näitä tehtiin muutama toisto, pikkuhiljaa pidensin etäisyyttä pariin metriin. Benson meni kivalla tekniikalla paikallaan alas maahan, nousi seisomaan, istui taaksepäin. Ajattelin että jatkan tätä treeniä siten, että ensin kasvatan omaa etäisyyttä useaan metriin, ja sitten rupean häivyttämään tölkkejä leikkaamalla niitä pienemmiksi kunnes niitä ei enää ole. Tähän vaan toistoja niin että suoritus menee lihasmuistiin! :)
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
10/7/2012 Bensonille TK1
 |
| Omaa vuoroa odotellessa... |
Kisojen voitto oli täysi yllätys. Lähdin hakemaan yli 160 pistettä, koska tämä oli ensimmäinen kerta kun olin vieraassa paikassa kisaamassa. Tunnelma kisoissa oli kuitenkin niin lämmin ja rento, että oma jännityskin unohtui sinne taka-alalle. :)
 |
| Nyt on hyvä fiivis! |
Kisoissa huomasi, että varmuutta on tullut moneen liikkeeseen treenaamisen myötä. Kuitenkaan liikkeestä maahanmenoon ja seisomiseen en ollut kovin tyytyväinen, niihin pitäisi saada lisää terävyyttä ja varmuutta. Treenit jatkuvat niiden osalta, lisäksi avoimen luokan liikkeiden treenaaminen jatkuu. Mukava on tämän puudelin kanssa treenailla, kun se on aina niin innokkaana!
Bensonin äiti Helmi ja sisko Siiri tulivat Kaarinan kanssa moikkaamaan meitä kisojen jälkeen. Vähän eri näköisiä puudeleita olivat he, oikein mukavia kumminkin:
 |
| Edessä B:n äiti Helmi ja sisko Siiri |
 |
| Sankaripuudeli <3 |
tiistai 10. heinäkuuta 2012
10/7/2012 Taon kanssa agilitykurssilla
Hee... Otsikko varmaan nosti osalla niskakarvat pystyyn... Lukekaahan kuiteskin etiäpäin:
Olin päättänyt, että alan Taon kanssa treenaamaan agilitya vasta kun se on lähempänä vuoden ikäinen, etten ahnehdi sen kanssa liikaa ja jotta se saa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä terveluustoiseksi koiraksi. Etenkin kun siitä näyttää tulevan kohtalaisen kokoinen sellainen..
Puuhastelen seuran agilityn erikoiskoulutusten järjestäjänä, ja tänään avautui mahdollisuus osallistua pennuille tarkoitettuun kahdesta 1,5h treenikerrasta muodostuvaan Agilityn pohjataidot -kurssiin. Alunperin mun piti osallistua tähän vain kuunteluoppilaana, mutta otinkin sitten koirakkopaikan. Vetäjänä oli Liisa N.
Toivon, että Taosta tulee isona agilitykoira, joka kentällä osaa kaikki esteet. Se, että opetan sille esteet ja sitten annan sille vastuuta niiden oikeanlaisesta suorittamisesta, antaa koiralle enemmän itsenäisyyttä kentällä ja tekee agilitysta sille paljon mielenkiintoisempaa ja mukavampaa. Plus ettei minun tarvitse juosta niin paljon, vaan voin sijoittua oikein ja lähettää koiraa suorittamaan tehtäviä radalla.
Oli kyllä todella mielenkiintoinen koulutus, taas oppi paljon uutta ja sai uudenlaista näkemystä ja runkoa tähän agilitykoiran pentuvaiheen koulutukseen. Liisa puhui meille teoriaa alussa ja harjoitusten välissä.
Liisa on ollut Emelie Johnson-Veghin ja Eva Bertilssonin koulutuksessa, ja hänellä oli todella mielenkiintoisia näkemyksiä agilityn kouluttamiseen, jotka jo Bensonin kanssa tietämällä olisin voinut välttää jotain sudenkuoppia, kuten esteille oman pään mukaan karkailevan hullupuudelin kanssa takkuamisen. No, onneksi siitä silloin selvittiin Marian ja Markon tunneilla käymisen johdosta. Mutta Taon kanssa mieluusti välttäisin tämän välivaiheen.
Ensinnäkin Liisa puhui asiaa. Nimittäin siitä, että ei kannata keskittyä vertailemaan, mitä suorituksia oma koira pentuna minkäkin ikäisenä osaa ja mitä muut ovat osanneet - tärkeintä on että leikkii paljon koiransa kanssa ja opettaa sen palkkautumaan erilaisista asioista ja pitämään omistajansa kanssa tekemisestä. Liisa alleviivasikin leikin merkitystä koiran kouluttamisessa. Lisäksi Liisa sivusi palkan arvottamista - jos koira ei kiinnostu leluista ja sitä pitää palkata ruoalla, ei ruokaa voi kotona olla 24/7 tarjolla - miksi koira treenikentällä näkisi vaivaa sen saavuttamiseksi, jos se kotona saa syödä sitä "ilmaiseksi" niin paljon kuin napa vetää? Riittävän motivoivana ruokapalkkana ei välttämättä toimi kuivanappulat, vaan erilaiset herkut, kuten jauheliha, nakit, kanansydämet, maksa jne. Palkan laadun lisäksi pitää miettiä palkan ajoitus ja suunta. Palkan suunnan valintaan vaikuttaa se, mihin suuntaan koiran liikkeen toivotaan jatkuvan suorituksen jälkeen. Jos koiran toivotaan pysyvän paikallaan esim. jonkun esineen päällä, palkataan se esineen päällä seisomispaikkaan.
Liisa jakaa agilitytreenin sisällön kolmeen osaan Emelietä ja Evaa mukaillen :
1) Koira suorittaa sille annettua tehtävää
2) Koiraa palkataan
3) Koira odottaa kytkettynä / häkissä / paikkamakuussa
Mihinkään treenin osaan ei siis sisälly kentällä ympäriinsä häröilyä. ;) Tätä kuitenkin näkee paljon ja ihan kisoissakin - koira lähtee syystä tai toisesta ohjaajansa luota seikkailemaan kentälle, päätyen jopa sen ulkopuolelle.On tärkeää opettaa koira rauhoittumaan kentän laidalle vuoroaan odotellessaan - koiralle voisi esim. opettaa että tietylle filtille / häkkiin ohjaaminen tarkoittaa sitä, että sille asetutaan lepäämään kunnes ohjaaja ilmaisee että on aika taas toimia. (Kursiivilla oleva omaa pohdintaa.)
Ensimmäinen harjoitus oli koiran siirtäminen. Aluksi kuljetimme pentuja makupaloilla houkutellen kahden pisteen väliä. Makupalat olivat koiranpuoleisessa kädessä, koira sai niitä tiheästi ja tavoitteli niitä koko ajan. Tämän jälkeen sama lelulla; koira roikkui lelussa ja eteni samalla ohjaajan kanssa haluttuun kohtaan.
Toinen harjoitus oli ohjaajasta irtoaminen, koska agilityssa on tärkeää että koira pystyy irtoamaan ohjaajasta, ja irtoamisharjoitukset on hyvä aloittaa jo pennulla. Ohjaaja piti koirastaan kiinni passiivisena. Avustaja vei namialustan 2-10m päähän innokkaasti houkutellen koiraa luokse. Ohjaaja päästi irti koirasta, tässä vaiheessa ei käytetty käskyä. Koiran juostua makualustalle ohjaaja ja avustaja kehuivat koiraa innokkaasti ja ohjaaja riensi hakemaan koiran, siirtäen sen edellisharjoituksen tyylillä takaisin aloituskohtaan.
Näiden harjoitusten jälkeen Liisa puhui teoriaa agilityn esteistä, jotka hän Emelietä ja Evaa mukaillen jakaa kolmeen osaan:
1) Esteet joiden välistä mennään
2) Esteet joiden yli mennään
3) Esteet joiden läpi mennään
Näitä kaikkia voidaan alkaa jo ihan pikkupennunkin kanssa harjoitella.
Aloitimme 1-ryhmän esteillä (agilityssa esim. este, muuri, pituus joissa mennään esim. siivekkeiden välistä, sekä pujottelu). Liisa sijoitti maahan kaksi kumisaapasta / ämpäriä. Koira ohjaajineen toiselle puolelle esineitä, appari makualustan kanssa toiselle. Koira päästettiin irti, ja juuri kun se oli menossa esineiden välistä naksautus naksuttimella, ja samantien se olikin jo namialustalla nauttimassa herkkuja. Tätä voi opettaa myös sheippaamalla: 1) koira katsoo esineitä 2) koira liikahtaa kohti niitä ... x) koira kulkee esineiden välistä.
Tämän jälkeen harjoiteltiin ylitettäviä esteitä (agilityssa esim. keinu, puomi, a-este, pöytä). Ensimmäinen ylitettävä este oli kuplamuovi maassa, toinen paksu puominlevyinen 2m pitkä paketti ja kolmas muovilaatikko. Kuplamuovi oli koirille vieras, mutta ainakin meidän pikkuryhmän koirat menivät sen yli. Tao ensimmäisellä kerralla loikkasi yli, mutta kun makupalalla houkuttelin sen takaisin niin että se astui kuplien päälle, ei ollut enää ongelmaa.
Pitkänmallinen paketti oli aika liukas pinnaltaan. Opetin sitä Taolle sheippaamalla: ensin haistelu, sitten etutassut jne. Tässä sain Liisalta ensin neuvon odottaa passiivisena, että Tao itse tarjoaa toimintoa, sitten naksauttaa toiminnosta ja tämän jälkeen antaa palkka siihen suuntaan, johon liikkeen toivotaan jatkuvan. Tässä annoin palkan pidemmälle paketin suuntaisesti, niin että Taon oli sen saadakseen noustava kokonaan paketin päälle. Tao oli tässä kivan operantti, sillä oli selkeä haju että omalla toiminnallaan se voi ansaita ruokaa.
Laatikon kanssa olisi voinut harjoitella laatikon päälle kapuamista, mutta tällä kertaa jätimme tämän väliin Taon kanssa, koska kotona olen naksutellut sille vadin päälle kiipeämistä. Liisa sanoi, että lenkillä voi käyttää mielikuvista ja rohkaista koiraa kiipeämään erilaisten objektien päälle, kuitenkin aina koiran turvallisuus mielessä pitäen. Taon kanssa olemme pyrkineetkin liikkumaan vaihtelevissa maastoissa, jotta se saa monipuolista tasapainoiluharjoitusta.
Liisa on kiinnittänyt tennispallon levyn keskelle, jolloin levystä on tullut liikkuva pinta jonka yli koiran voi houkutella liikkumaan. Lisäksi keinua varten Liisa neuvoi totuttamaan koirat erilaisiin räminöihin. Tässä meillä oli metalliastia, jota paukutettiin lusikalla ja koira sai napin jokaisen paukahduksen jälkeen. Tao oli aluksi epävarma, mutta nakkia syödessä epävarmuus katosi ja saatiin hyvä edistyminen. Yllätyin tästä alun epävarmuudesta, koska se kotona tykkää rämisevistä leluista ja räminän tuottamisesta. Ehkä vieras paikka teki epävarmaksi?
2on-2off-menetelmää aiomme käydä läpi ensi kerralla. Olen menetelmän Bensonille aikanaan opettanut, mutta olisin kaivannut Bensonin suoritukseen itsenäisempää, itsevarmempaa, vauhdikkaampaa ja varmempaa otetta.
Viimeisenä harjoituksena kokeiltiin esineen läpi menemistä (agilityssa esim. rengas, putki, pussi). Tämä tehtiin siten, että kahden tuolin väliin oli asetettu n 60cm korkeudelle mopin varsi, ja koira houkuteltiin kulkemaan varren ali. Helppo harjoitus, luulin, mutta kyllä Tao ensimmäisellä kerralla aika ujosti meni varren alta. Toisella kertaa ei enää mitään reagointia varteen. Tätä harjoitusta voisi viedä eteenpäin siten, että laittaisi kankaan varren päälle niin että tulee pussimainen este: koiran pitää kävellä "pussin" suulta sisään ja tulla ulos kankaan alta.
Kaikki tämän päivän harjoitukset olivat todella turvallisia pennuille, eikä ollut mitään vaaraa että ne olisivat voineet jossain loukkaantua. Tao oli reipas ja jaksoi 1,5h-koulutuksen todella hyvin. Liekö kelikin vaikuttanut, kun ei ollut hellettä. Olin ylpeä pennustani, joka odotti kentän laidalla rauhallisena ja äänettömänä, ja omalla vuorollaan teki kanssani töitä innokkaasti. Sekin tuntui mukavalta, että Tao pysyy hyvin lähellä ja keskittyy niin hyvin. Nyppäisin siltä yhden puoli-irti olevan etuhampaan irti ja otin taskuun muistoksi. Taolle on tullut jo ainakin neljä pysyvää etuhammasta, jotka näyttävät hassuilta legoilta pikkuruisten maitohampaiden keskellä. :)
-------------------------------------------
Koulutuksen loputtua Bensonkin pääsi treenailemaan. Mulle juolahti mieleen, ehken hieman viime tingassa, että me ollaan Bensonin kanssa treenattu tokoa hallissa / hyvällä kelillä ulkona nurmikolla. Ei siis olla yhtään treenattu sateessa hiekkakentällä. Ja huomenna olisi kolmas alokasluokan toko-koe ulkona hiekkakentällä. Ja siinä paikkamakuu 1min hy-y-y-isevän kylmällä hiekalla maaten. Ei muuta kuin puudeli maahan ja paikkamakuuseen. Ja hänellä oli niin inhaa ja kylmää, koko koira aivan tärisi vilunväristyksistä. Asiaa ei auttanut se, että kaukoviisaana olin muutama päivä sitten ajanut sen aivan klaniksi. Palkkasin Bensonia tiheästi maahan. Silti se nousi kolme kertaa istumaan, josta moitin sitä ja laitoin takaisin paikkamakuuseen. Voi sitä ilmettä. Kuitenkin saatiin ihan hyvä harjoitus, jossa se kaksi kertaa makasi paikoillaan varmaan ainakin viitisen minuuttia kerralla. Kehuin ja palkkasin sitä ja kävin muutaman kerran 20m päässäkin. Tulevana yönä voi olla, että tulee mielenkiintoisia vaihtoehtoja uniin, mitä kaikkea toko-kokeissa voi mennä pieleen pienen villakoiran kanssa. ;)
Treenien jälkeen tehtiin Bensonin ja Taon kanssa vielä pieni lenkki Birgitan polulla, ja voi kuinka kaunista suomalainen luonto voi olla! Aurinko paistoi raskaiden ukkospilvien lomasta metsän vihreän eri sävyille. Suojärvi oli tyyni ja rehevän kasvillisuuden ympäröimä. Silmä lepäsi. :)
 |
| Teiskon perämetsistä löytyi ihana lenkkeilymaasto |
Olin päättänyt, että alan Taon kanssa treenaamaan agilitya vasta kun se on lähempänä vuoden ikäinen, etten ahnehdi sen kanssa liikaa ja jotta se saa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä terveluustoiseksi koiraksi. Etenkin kun siitä näyttää tulevan kohtalaisen kokoinen sellainen..
Puuhastelen seuran agilityn erikoiskoulutusten järjestäjänä, ja tänään avautui mahdollisuus osallistua pennuille tarkoitettuun kahdesta 1,5h treenikerrasta muodostuvaan Agilityn pohjataidot -kurssiin. Alunperin mun piti osallistua tähän vain kuunteluoppilaana, mutta otinkin sitten koirakkopaikan. Vetäjänä oli Liisa N.
Toivon, että Taosta tulee isona agilitykoira, joka kentällä osaa kaikki esteet. Se, että opetan sille esteet ja sitten annan sille vastuuta niiden oikeanlaisesta suorittamisesta, antaa koiralle enemmän itsenäisyyttä kentällä ja tekee agilitysta sille paljon mielenkiintoisempaa ja mukavampaa. Plus ettei minun tarvitse juosta niin paljon, vaan voin sijoittua oikein ja lähettää koiraa suorittamaan tehtäviä radalla.
Oli kyllä todella mielenkiintoinen koulutus, taas oppi paljon uutta ja sai uudenlaista näkemystä ja runkoa tähän agilitykoiran pentuvaiheen koulutukseen. Liisa puhui meille teoriaa alussa ja harjoitusten välissä.
Liisa on ollut Emelie Johnson-Veghin ja Eva Bertilssonin koulutuksessa, ja hänellä oli todella mielenkiintoisia näkemyksiä agilityn kouluttamiseen, jotka jo Bensonin kanssa tietämällä olisin voinut välttää jotain sudenkuoppia, kuten esteille oman pään mukaan karkailevan hullupuudelin kanssa takkuamisen. No, onneksi siitä silloin selvittiin Marian ja Markon tunneilla käymisen johdosta. Mutta Taon kanssa mieluusti välttäisin tämän välivaiheen.
Ensinnäkin Liisa puhui asiaa. Nimittäin siitä, että ei kannata keskittyä vertailemaan, mitä suorituksia oma koira pentuna minkäkin ikäisenä osaa ja mitä muut ovat osanneet - tärkeintä on että leikkii paljon koiransa kanssa ja opettaa sen palkkautumaan erilaisista asioista ja pitämään omistajansa kanssa tekemisestä. Liisa alleviivasikin leikin merkitystä koiran kouluttamisessa. Lisäksi Liisa sivusi palkan arvottamista - jos koira ei kiinnostu leluista ja sitä pitää palkata ruoalla, ei ruokaa voi kotona olla 24/7 tarjolla - miksi koira treenikentällä näkisi vaivaa sen saavuttamiseksi, jos se kotona saa syödä sitä "ilmaiseksi" niin paljon kuin napa vetää? Riittävän motivoivana ruokapalkkana ei välttämättä toimi kuivanappulat, vaan erilaiset herkut, kuten jauheliha, nakit, kanansydämet, maksa jne. Palkan laadun lisäksi pitää miettiä palkan ajoitus ja suunta. Palkan suunnan valintaan vaikuttaa se, mihin suuntaan koiran liikkeen toivotaan jatkuvan suorituksen jälkeen. Jos koiran toivotaan pysyvän paikallaan esim. jonkun esineen päällä, palkataan se esineen päällä seisomispaikkaan.
Liisa jakaa agilitytreenin sisällön kolmeen osaan Emelietä ja Evaa mukaillen :
1) Koira suorittaa sille annettua tehtävää
2) Koiraa palkataan
3) Koira odottaa kytkettynä / häkissä / paikkamakuussa
Mihinkään treenin osaan ei siis sisälly kentällä ympäriinsä häröilyä. ;) Tätä kuitenkin näkee paljon ja ihan kisoissakin - koira lähtee syystä tai toisesta ohjaajansa luota seikkailemaan kentälle, päätyen jopa sen ulkopuolelle.On tärkeää opettaa koira rauhoittumaan kentän laidalle vuoroaan odotellessaan - koiralle voisi esim. opettaa että tietylle filtille / häkkiin ohjaaminen tarkoittaa sitä, että sille asetutaan lepäämään kunnes ohjaaja ilmaisee että on aika taas toimia. (Kursiivilla oleva omaa pohdintaa.)
Ensimmäinen harjoitus oli koiran siirtäminen. Aluksi kuljetimme pentuja makupaloilla houkutellen kahden pisteen väliä. Makupalat olivat koiranpuoleisessa kädessä, koira sai niitä tiheästi ja tavoitteli niitä koko ajan. Tämän jälkeen sama lelulla; koira roikkui lelussa ja eteni samalla ohjaajan kanssa haluttuun kohtaan.
Toinen harjoitus oli ohjaajasta irtoaminen, koska agilityssa on tärkeää että koira pystyy irtoamaan ohjaajasta, ja irtoamisharjoitukset on hyvä aloittaa jo pennulla. Ohjaaja piti koirastaan kiinni passiivisena. Avustaja vei namialustan 2-10m päähän innokkaasti houkutellen koiraa luokse. Ohjaaja päästi irti koirasta, tässä vaiheessa ei käytetty käskyä. Koiran juostua makualustalle ohjaaja ja avustaja kehuivat koiraa innokkaasti ja ohjaaja riensi hakemaan koiran, siirtäen sen edellisharjoituksen tyylillä takaisin aloituskohtaan.
 |
Näiden harjoitusten jälkeen Liisa puhui teoriaa agilityn esteistä, jotka hän Emelietä ja Evaa mukaillen jakaa kolmeen osaan:
1) Esteet joiden välistä mennään
2) Esteet joiden yli mennään
3) Esteet joiden läpi mennään
Näitä kaikkia voidaan alkaa jo ihan pikkupennunkin kanssa harjoitella.
Aloitimme 1-ryhmän esteillä (agilityssa esim. este, muuri, pituus joissa mennään esim. siivekkeiden välistä, sekä pujottelu). Liisa sijoitti maahan kaksi kumisaapasta / ämpäriä. Koira ohjaajineen toiselle puolelle esineitä, appari makualustan kanssa toiselle. Koira päästettiin irti, ja juuri kun se oli menossa esineiden välistä naksautus naksuttimella, ja samantien se olikin jo namialustalla nauttimassa herkkuja. Tätä voi opettaa myös sheippaamalla: 1) koira katsoo esineitä 2) koira liikahtaa kohti niitä ... x) koira kulkee esineiden välistä.
Tämän jälkeen harjoiteltiin ylitettäviä esteitä (agilityssa esim. keinu, puomi, a-este, pöytä). Ensimmäinen ylitettävä este oli kuplamuovi maassa, toinen paksu puominlevyinen 2m pitkä paketti ja kolmas muovilaatikko. Kuplamuovi oli koirille vieras, mutta ainakin meidän pikkuryhmän koirat menivät sen yli. Tao ensimmäisellä kerralla loikkasi yli, mutta kun makupalalla houkuttelin sen takaisin niin että se astui kuplien päälle, ei ollut enää ongelmaa.
Pitkänmallinen paketti oli aika liukas pinnaltaan. Opetin sitä Taolle sheippaamalla: ensin haistelu, sitten etutassut jne. Tässä sain Liisalta ensin neuvon odottaa passiivisena, että Tao itse tarjoaa toimintoa, sitten naksauttaa toiminnosta ja tämän jälkeen antaa palkka siihen suuntaan, johon liikkeen toivotaan jatkuvan. Tässä annoin palkan pidemmälle paketin suuntaisesti, niin että Taon oli sen saadakseen noustava kokonaan paketin päälle. Tao oli tässä kivan operantti, sillä oli selkeä haju että omalla toiminnallaan se voi ansaita ruokaa.
Laatikon kanssa olisi voinut harjoitella laatikon päälle kapuamista, mutta tällä kertaa jätimme tämän väliin Taon kanssa, koska kotona olen naksutellut sille vadin päälle kiipeämistä. Liisa sanoi, että lenkillä voi käyttää mielikuvista ja rohkaista koiraa kiipeämään erilaisten objektien päälle, kuitenkin aina koiran turvallisuus mielessä pitäen. Taon kanssa olemme pyrkineetkin liikkumaan vaihtelevissa maastoissa, jotta se saa monipuolista tasapainoiluharjoitusta.
Liisa on kiinnittänyt tennispallon levyn keskelle, jolloin levystä on tullut liikkuva pinta jonka yli koiran voi houkutella liikkumaan. Lisäksi keinua varten Liisa neuvoi totuttamaan koirat erilaisiin räminöihin. Tässä meillä oli metalliastia, jota paukutettiin lusikalla ja koira sai napin jokaisen paukahduksen jälkeen. Tao oli aluksi epävarma, mutta nakkia syödessä epävarmuus katosi ja saatiin hyvä edistyminen. Yllätyin tästä alun epävarmuudesta, koska se kotona tykkää rämisevistä leluista ja räminän tuottamisesta. Ehkä vieras paikka teki epävarmaksi?
2on-2off-menetelmää aiomme käydä läpi ensi kerralla. Olen menetelmän Bensonille aikanaan opettanut, mutta olisin kaivannut Bensonin suoritukseen itsenäisempää, itsevarmempaa, vauhdikkaampaa ja varmempaa otetta.
Viimeisenä harjoituksena kokeiltiin esineen läpi menemistä (agilityssa esim. rengas, putki, pussi). Tämä tehtiin siten, että kahden tuolin väliin oli asetettu n 60cm korkeudelle mopin varsi, ja koira houkuteltiin kulkemaan varren ali. Helppo harjoitus, luulin, mutta kyllä Tao ensimmäisellä kerralla aika ujosti meni varren alta. Toisella kertaa ei enää mitään reagointia varteen. Tätä harjoitusta voisi viedä eteenpäin siten, että laittaisi kankaan varren päälle niin että tulee pussimainen este: koiran pitää kävellä "pussin" suulta sisään ja tulla ulos kankaan alta.
Kaikki tämän päivän harjoitukset olivat todella turvallisia pennuille, eikä ollut mitään vaaraa että ne olisivat voineet jossain loukkaantua. Tao oli reipas ja jaksoi 1,5h-koulutuksen todella hyvin. Liekö kelikin vaikuttanut, kun ei ollut hellettä. Olin ylpeä pennustani, joka odotti kentän laidalla rauhallisena ja äänettömänä, ja omalla vuorollaan teki kanssani töitä innokkaasti. Sekin tuntui mukavalta, että Tao pysyy hyvin lähellä ja keskittyy niin hyvin. Nyppäisin siltä yhden puoli-irti olevan etuhampaan irti ja otin taskuun muistoksi. Taolle on tullut jo ainakin neljä pysyvää etuhammasta, jotka näyttävät hassuilta legoilta pikkuruisten maitohampaiden keskellä. :)
-------------------------------------------
 |
| Emmää höhlä oo.. ;) |
Treenien jälkeen tehtiin Bensonin ja Taon kanssa vielä pieni lenkki Birgitan polulla, ja voi kuinka kaunista suomalainen luonto voi olla! Aurinko paistoi raskaiden ukkospilvien lomasta metsän vihreän eri sävyille. Suojärvi oli tyyni ja rehevän kasvillisuuden ympäröimä. Silmä lepäsi. :)
 |
| Viirupöllön poikanen Teiskossa |
maanantai 2. heinäkuuta 2012
1/7/2012 Ansun koulutuksesta muistiinpanoja ja pohdintoja
Johanna, Pipan omistaja, oli järkännyt Ansun toko-koulutuksen, johon me Taon kanssa sunnuntaina osallistuimme. Koiria oli yhteensä viisi, ja treeniaikaa oli 50min per koira. Taon ja Kulon kohdalla treenit pidettiin kolmessa lyhyemmässä pätkässä, jotta 16-viikkoiset jaksaisivat keskittyä.
Taon kanssa saatiin vinkkejä sivulletuloon ja seuraamiseen. Teemme yhden askeleen seuraamisia ja imutusseuraamisia rinnakkain. Sivulletulo on hyvällä mallilla, enää ei tarvitse tehdä käden avustavaa liikettä, makupala on vain paikoillaan reiden ulkosyrjässä. Tätäkin sitten pikkuhiljaa ruvetaan häivyttämään. Perusasennon paikka työstetään supervarmaksi sitä ennen. Ansu antoi kiitosta siitä, että vinoon jäätyään Tao itse korjasi asennon suoraksi. Nyt täytyisi aina muistaa ja malttaa antaa koiralle mahdollisuus ja vastuu virheiden korjaamiseen, eikä itse olla heti antamassa apuja. Seuraamisessa saatiin takaosan käyttöön hyvä vinkki: käännös vasemmalle 90 astetta ja tämän jälkeen iso askel sivuttain oikealle. Koiran on pakko kääntää takaosaansa. Tämä toimi hyvin, vaikka itsellä olikin hankaluuksia tehdä nämä kaikki ilman pysähtymistä käännöksessä. Lisäksi kannattaa tehdä takaosan käyttöharjoituksia vadilla.
Tässä vasemmalle kääntymiset videona (Video Maria Kallio)
Noutokapulaan saadut vinkit tukivat aikaisempaa ajatteluani. Pitää jakaa suoritus pienenpieniin osiin, ja ruveta sitten hiomaan niitä. Takaperinketjutus on tähän toimiva metodi. Koira ottaa kapulan suuhun - koira ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä asteittain pitenevän ajan - koira ottaa kapulan suuhun, ja sitä suussa pitäen kävelee eteenpäin - em + tekee asioita, esim. temppuja (pyörähdyksiä, peruuttamista, putken juoksemista, kiertoja) kapula suussa - koira ottaa kapulan suuhun ja tulee sivulle istumaan jne. Ansu ehdotti, että pennulle voisi opettaa käsikosketuksen, minkä jälkeen luovutuksen voisi opettaa sellaiseksi, että koira koskettaa kättä kapula suussa --> oppii antamaan kapulan ohjaajan käteen. Tao tajusi myöhemmin nurtsilla istuessamme saavansa makupalan siitä, että se ottaa noutokapulan suuhun. Tähän saatiin kymmenkunta toistoa, ja pääsin pidentämään suussapitämisaikaa sekuntiin!
Kaukokäskyihin saatiin sellaiset alkeisharjoitteluohjeet, että nyt treenataan lihaksistoa ja viedään oikeaa liikettä lihasmuistiin niin, että s-m- vaihdoissa opetetaan pentua aluksi nousemaan vain pari senttiä, sitten ohjataan takaisin alas. Kun pentu makaa, kannattaa katsoa että tassut ovat hyvin alla että pennun on mahdollista tästä asennosta päästä seisomaan ilman apuaskeleita. Pentu on hyvä opettaa siihen, että sen tassuja voidaan koskettaa ja siirrellä. Taolle tämä ei ollut probleema. Toisaalta tassuistaan herkälle koiralle voi laittaa esim. kuulakärkikynän takatassujen eteen, jolloin se ei halua liikuttaa tassujaan eteenpäin. Lisäksi seisomaan noustessa pitää seurata, onko koiralla tapana mennä kovin pitkään "löysään" seisoma-asentoon. Jos näin on, voidaan koiralle omana liikkeenä opettaa että se korjaa etutassuja muutaman sentin taaksepäin, jotta oikeanlainen maahanmeno on mahdollinen.
Ansu puhui myös siitä, että koiralle voi kertoa koska se on tehnyt virheen. Tämä asia on tullut tutuksi jo Marian treeneissä ProCaniksella, ja se on toiminut Bensonilla superhyvin. Mielestäni virheen ilmoittaminen on pelkästään reilua koiraa kohtaan. Ilmoitan Bensonille Äp!-merkillä, koska se on tehnyt virheen. Jes! ilmaisee onnistuneen hetken, Äp! vastaavasti epäonnistuneen. Lyhyellä merkillä on helppo merkata, että esimerkiksi tassun siirtäminen paikallaan seisomisessa on väärin. Äp!-merkki on neutraali, eikä siihen sisälly negatiivisia tunteita. Niinpä Benson, vaikka erittäin pehmeä ja helposti paineistuva onkin, ei ole ottanut siitä itseensä. Äp!-merkin jälkeen koira saa uuden mahdollisuuden yrittää, eikä tätä uutta yritystä tehdä vihaisessa hengessä vaan uusi suoritus alkaa puhtaalta pöydältä.
Ansu myös kertoi, että ensinnäkin koira oppii jonkun asian nopsaan, vain muutamalla toistolla, mutta asian osaaminen (ei vain tutuissa treenipaikoissa, vaan esim. kisatilanteissa) vaatii satoja toistoja - eli paljon työtä. Näiden toistojen lisäksi Ansu järjestää koiralle tilanteita, joissa on suuri riski että se epäonnistuu (esim. paikkaseisominen - lelun heittäminen koiran lähelle --> koira mahdollisesti karkaa lelun luokse ilman lupaa). Näin saadaan mahdollisuus kertoa koiralle sen lisäksi että mitä siltä odotetaan, myös millaista toimintaa siltä ei odoteta. Tietenkään häiriötä ei saa lisätä liian nopeaan tahtiin, koiralta ei voi vaatia asiaa jota sille ei ensin ole opetettu.
Tao oli tosi tosi rauhallinen verrattuna siskoihinsa Kuloon ja Pippaan. Johanna ja muut lohduttivat, että kyllä sitä vauhtia ja draivia Taoonkin tulee löytymään iän myötä ihan varmasti. Tuntui mukavalta kuulla rotua paremmin tuntevilta ihmisiltä näkemyksiä, koska itsellä ei rodusta pentuina ole oikeastaan yhtään kokemusta. Olen vaan nähnyt niitä vauhdikkaita energisiä bortsuja jotka viilettävät treenikentällä. Onneksi Taoltakin kuitenkin löytyy niitä vauhdikkaita hetkiä etenkin iltaisin, jolloin se tekee hyvällä vireellä. Ansun ja muiden kanssa jutellessa vahvistui edelleen ajatukseni ja suunnitelmani siitä, että nyt aluksi erilaisten liikkeiden ja suoritusten opettamisen sijaan tärkeintä on luoda koiralle vahva motivaatio tehdä hommia kanssani ja into leikkimiseen ynnä muuhun. Eli pipoa löysälle, paljon leikkimistä ja vauhdikkaita, lyhyitä kivoja treenejä, eikä paineita jotta saadaan hyvän tekniikan lisäksi oikeanlainen asenne tokoiluun ja muuhunkin. Tavoitteeni on, että tokossa antaisin koiralle luvan tehdä asioita - ei niin että komentaisin sitä tekemään niitä. Bensonin kanssa ollaan aika hyvällä mallilla tämän asian suhteen, se on varsinainen tokohullu koira joka autostakin karkaa tokokentälle! Ja täytyy vielä todeta, että olisin todella, todella yllättynyt ellei Taostakin tulisi todella innokasta harrastuskoiraa, viettiä ja miellyttämisenhalua siltä ainakin löytyy ja taustalla on hienot vanhemmat.
Treenien jälkeen Tao ja siskonsa Kulo pääsisivät leikkimään:
Kysyin Ansulta Bensonin ruutu-kaupankäyntiin treenivinkkiä. Nythän tilanne on se, että Benson tarjoaa yhtä sun toista ylimääräistä ennen oikeaan paikkaan ruudun keskellä asettumista. Se luulee, että nämä kaikki kuuluvat suoritukseen. Nyt mun täytyy kertoa sille, että asianlaita ei ole näin. Tämä tapahtuu niin, että seison lähempänä ruutua (voin jättää Bensonin 20m päähän ruudusta ja olla itse lähellä ruutua: tätä en ollut tullut aiemmin ajatelleeksikaan!) ja Bensonin jäädessä seisomaan ruudun ulkopuolelle menen ja taputan ruudun keskiosaa: "Tähän kuuluu mennä". Lisäksi voin pannasta vetää Bensonin tähän. Tämän jälkeen koira pois ruudusta ja uusi mahdollisuus. Ansu sanoi, että hetken aikaa hän voisi hyväksyä kaksiosaisen ruutuun menon, mutta siitäkin kannattaisi päästä nopsaan irti. Samoin lelua ei pidä käyttää liian kauaa ruudussa, koska lelun kanssa koira ei hahmota omaa sijoittumistaan ruudussa vaan vain juoksee lelulle.
Treenien jälkeen Tao nukkui muutaman tunnin ja oli virtaa täynnä illalla. Heittelin sille lelua ja se toi sitä takaisin - ei sen takia että olisin toisella lelulla tai namilla houkutellut - vaan sen takia että jatkaisin leikkimistä sen kanssa. Se myös antoi lelun käteen tai tiputti sen eteeni. Hienoa oli myös, ettei Tao ainakaan vielä yhtään jumita lelulle. Päinvastoin, se ottaa lopussa oikein ison loikan lelun kimppuun! Leikki sai lisää virtaa, kun rupesin opettamaan Taolle pyörähdyksiä ympäri sekä myötä- että vastapäivään. Se oli aluksi todella hankalaa eikä penikka meinannut tajuta jutun jujua tai hallita kroppaansa, mutta se kuitenkin piti tästä harjoituksesta ja yritti parhaansa ja pientä edistymistäkin tuli. Pyörähdykset olivat yksi Ansun vinkki asioista, joita pennun kanssa kannattaa treenata.
Noudon ajatuksen lisäksi uusi asia oli, että Tao hyppäsi sunnuntaina ensimmäiset kolme kertaa autoon häkkiin! Näin niitä rajapyykkejä rikotaan ;)
Sitten vielä tämän päivän jälkitreeneistä fiilistelyä: Tein Taolle pellolle 12m namijäljen, namit päkiöiden alla. Ruoho oli kohtuu pitkää (n 25cm) ja oli puuskittainen tuuli. Ajattelin että tuuli voi viedä hajua ja että pitkä heinä voi aikaansaada ettei pentu pidä kuonoa syvällä jäljessä. Tao kyllä yllätti tosi positiivisesti! Ensinnäkin se tassutteli varmasti jäljen aloituskohtaan talolta, toisekseen se jäljesti jokaisen askelen tarkasti kantapäästä varpaaseen, kuonon pysyessä koko ajan syvällä. Se teki tosi tarkkaa ja rauhallista työtä, ei tarvinnut kuin kahdesti nypätä hihnasta. Jäljessä oli yksi kulma, jonka se teki huolellisesti. Rauhallinen, keskittyväinen mielenlaatu soppii tähän jälkihommaan oikein mainiosti! ;)
Kiitokset Johannalle vielä mielenkiintoisen koulutuksen järjestämisestä!
Taon kanssa saatiin vinkkejä sivulletuloon ja seuraamiseen. Teemme yhden askeleen seuraamisia ja imutusseuraamisia rinnakkain. Sivulletulo on hyvällä mallilla, enää ei tarvitse tehdä käden avustavaa liikettä, makupala on vain paikoillaan reiden ulkosyrjässä. Tätäkin sitten pikkuhiljaa ruvetaan häivyttämään. Perusasennon paikka työstetään supervarmaksi sitä ennen. Ansu antoi kiitosta siitä, että vinoon jäätyään Tao itse korjasi asennon suoraksi. Nyt täytyisi aina muistaa ja malttaa antaa koiralle mahdollisuus ja vastuu virheiden korjaamiseen, eikä itse olla heti antamassa apuja. Seuraamisessa saatiin takaosan käyttöön hyvä vinkki: käännös vasemmalle 90 astetta ja tämän jälkeen iso askel sivuttain oikealle. Koiran on pakko kääntää takaosaansa. Tämä toimi hyvin, vaikka itsellä olikin hankaluuksia tehdä nämä kaikki ilman pysähtymistä käännöksessä. Lisäksi kannattaa tehdä takaosan käyttöharjoituksia vadilla.
Tässä vasemmalle kääntymiset videona (Video Maria Kallio)
 |
| Imutusseuraamista, tavoitteena tällainen ryhdikäs asento (kuva Johanna Maukonen) |
 |
| Tao istuu sivulla (kuva Johanna Maukonen) |
Noutokapulaan saadut vinkit tukivat aikaisempaa ajatteluani. Pitää jakaa suoritus pienenpieniin osiin, ja ruveta sitten hiomaan niitä. Takaperinketjutus on tähän toimiva metodi. Koira ottaa kapulan suuhun - koira ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä asteittain pitenevän ajan - koira ottaa kapulan suuhun, ja sitä suussa pitäen kävelee eteenpäin - em + tekee asioita, esim. temppuja (pyörähdyksiä, peruuttamista, putken juoksemista, kiertoja) kapula suussa - koira ottaa kapulan suuhun ja tulee sivulle istumaan jne. Ansu ehdotti, että pennulle voisi opettaa käsikosketuksen, minkä jälkeen luovutuksen voisi opettaa sellaiseksi, että koira koskettaa kättä kapula suussa --> oppii antamaan kapulan ohjaajan käteen. Tao tajusi myöhemmin nurtsilla istuessamme saavansa makupalan siitä, että se ottaa noutokapulan suuhun. Tähän saatiin kymmenkunta toistoa, ja pääsin pidentämään suussapitämisaikaa sekuntiin!
Kaukokäskyihin saatiin sellaiset alkeisharjoitteluohjeet, että nyt treenataan lihaksistoa ja viedään oikeaa liikettä lihasmuistiin niin, että s-m- vaihdoissa opetetaan pentua aluksi nousemaan vain pari senttiä, sitten ohjataan takaisin alas. Kun pentu makaa, kannattaa katsoa että tassut ovat hyvin alla että pennun on mahdollista tästä asennosta päästä seisomaan ilman apuaskeleita. Pentu on hyvä opettaa siihen, että sen tassuja voidaan koskettaa ja siirrellä. Taolle tämä ei ollut probleema. Toisaalta tassuistaan herkälle koiralle voi laittaa esim. kuulakärkikynän takatassujen eteen, jolloin se ei halua liikuttaa tassujaan eteenpäin. Lisäksi seisomaan noustessa pitää seurata, onko koiralla tapana mennä kovin pitkään "löysään" seisoma-asentoon. Jos näin on, voidaan koiralle omana liikkeenä opettaa että se korjaa etutassuja muutaman sentin taaksepäin, jotta oikeanlainen maahanmeno on mahdollinen.
Ansu puhui myös siitä, että koiralle voi kertoa koska se on tehnyt virheen. Tämä asia on tullut tutuksi jo Marian treeneissä ProCaniksella, ja se on toiminut Bensonilla superhyvin. Mielestäni virheen ilmoittaminen on pelkästään reilua koiraa kohtaan. Ilmoitan Bensonille Äp!-merkillä, koska se on tehnyt virheen. Jes! ilmaisee onnistuneen hetken, Äp! vastaavasti epäonnistuneen. Lyhyellä merkillä on helppo merkata, että esimerkiksi tassun siirtäminen paikallaan seisomisessa on väärin. Äp!-merkki on neutraali, eikä siihen sisälly negatiivisia tunteita. Niinpä Benson, vaikka erittäin pehmeä ja helposti paineistuva onkin, ei ole ottanut siitä itseensä. Äp!-merkin jälkeen koira saa uuden mahdollisuuden yrittää, eikä tätä uutta yritystä tehdä vihaisessa hengessä vaan uusi suoritus alkaa puhtaalta pöydältä.
Ansu myös kertoi, että ensinnäkin koira oppii jonkun asian nopsaan, vain muutamalla toistolla, mutta asian osaaminen (ei vain tutuissa treenipaikoissa, vaan esim. kisatilanteissa) vaatii satoja toistoja - eli paljon työtä. Näiden toistojen lisäksi Ansu järjestää koiralle tilanteita, joissa on suuri riski että se epäonnistuu (esim. paikkaseisominen - lelun heittäminen koiran lähelle --> koira mahdollisesti karkaa lelun luokse ilman lupaa). Näin saadaan mahdollisuus kertoa koiralle sen lisäksi että mitä siltä odotetaan, myös millaista toimintaa siltä ei odoteta. Tietenkään häiriötä ei saa lisätä liian nopeaan tahtiin, koiralta ei voi vaatia asiaa jota sille ei ensin ole opetettu.
Tao oli tosi tosi rauhallinen verrattuna siskoihinsa Kuloon ja Pippaan. Johanna ja muut lohduttivat, että kyllä sitä vauhtia ja draivia Taoonkin tulee löytymään iän myötä ihan varmasti. Tuntui mukavalta kuulla rotua paremmin tuntevilta ihmisiltä näkemyksiä, koska itsellä ei rodusta pentuina ole oikeastaan yhtään kokemusta. Olen vaan nähnyt niitä vauhdikkaita energisiä bortsuja jotka viilettävät treenikentällä. Onneksi Taoltakin kuitenkin löytyy niitä vauhdikkaita hetkiä etenkin iltaisin, jolloin se tekee hyvällä vireellä. Ansun ja muiden kanssa jutellessa vahvistui edelleen ajatukseni ja suunnitelmani siitä, että nyt aluksi erilaisten liikkeiden ja suoritusten opettamisen sijaan tärkeintä on luoda koiralle vahva motivaatio tehdä hommia kanssani ja into leikkimiseen ynnä muuhun. Eli pipoa löysälle, paljon leikkimistä ja vauhdikkaita, lyhyitä kivoja treenejä, eikä paineita jotta saadaan hyvän tekniikan lisäksi oikeanlainen asenne tokoiluun ja muuhunkin. Tavoitteeni on, että tokossa antaisin koiralle luvan tehdä asioita - ei niin että komentaisin sitä tekemään niitä. Bensonin kanssa ollaan aika hyvällä mallilla tämän asian suhteen, se on varsinainen tokohullu koira joka autostakin karkaa tokokentälle! Ja täytyy vielä todeta, että olisin todella, todella yllättynyt ellei Taostakin tulisi todella innokasta harrastuskoiraa, viettiä ja miellyttämisenhalua siltä ainakin löytyy ja taustalla on hienot vanhemmat.
Treenien jälkeen Tao ja siskonsa Kulo pääsisivät leikkimään:
Kysyin Ansulta Bensonin ruutu-kaupankäyntiin treenivinkkiä. Nythän tilanne on se, että Benson tarjoaa yhtä sun toista ylimääräistä ennen oikeaan paikkaan ruudun keskellä asettumista. Se luulee, että nämä kaikki kuuluvat suoritukseen. Nyt mun täytyy kertoa sille, että asianlaita ei ole näin. Tämä tapahtuu niin, että seison lähempänä ruutua (voin jättää Bensonin 20m päähän ruudusta ja olla itse lähellä ruutua: tätä en ollut tullut aiemmin ajatelleeksikaan!) ja Bensonin jäädessä seisomaan ruudun ulkopuolelle menen ja taputan ruudun keskiosaa: "Tähän kuuluu mennä". Lisäksi voin pannasta vetää Bensonin tähän. Tämän jälkeen koira pois ruudusta ja uusi mahdollisuus. Ansu sanoi, että hetken aikaa hän voisi hyväksyä kaksiosaisen ruutuun menon, mutta siitäkin kannattaisi päästä nopsaan irti. Samoin lelua ei pidä käyttää liian kauaa ruudussa, koska lelun kanssa koira ei hahmota omaa sijoittumistaan ruudussa vaan vain juoksee lelulle.
Treenien jälkeen Tao nukkui muutaman tunnin ja oli virtaa täynnä illalla. Heittelin sille lelua ja se toi sitä takaisin - ei sen takia että olisin toisella lelulla tai namilla houkutellut - vaan sen takia että jatkaisin leikkimistä sen kanssa. Se myös antoi lelun käteen tai tiputti sen eteeni. Hienoa oli myös, ettei Tao ainakaan vielä yhtään jumita lelulle. Päinvastoin, se ottaa lopussa oikein ison loikan lelun kimppuun! Leikki sai lisää virtaa, kun rupesin opettamaan Taolle pyörähdyksiä ympäri sekä myötä- että vastapäivään. Se oli aluksi todella hankalaa eikä penikka meinannut tajuta jutun jujua tai hallita kroppaansa, mutta se kuitenkin piti tästä harjoituksesta ja yritti parhaansa ja pientä edistymistäkin tuli. Pyörähdykset olivat yksi Ansun vinkki asioista, joita pennun kanssa kannattaa treenata.
Noudon ajatuksen lisäksi uusi asia oli, että Tao hyppäsi sunnuntaina ensimmäiset kolme kertaa autoon häkkiin! Näin niitä rajapyykkejä rikotaan ;)
Sitten vielä tämän päivän jälkitreeneistä fiilistelyä: Tein Taolle pellolle 12m namijäljen, namit päkiöiden alla. Ruoho oli kohtuu pitkää (n 25cm) ja oli puuskittainen tuuli. Ajattelin että tuuli voi viedä hajua ja että pitkä heinä voi aikaansaada ettei pentu pidä kuonoa syvällä jäljessä. Tao kyllä yllätti tosi positiivisesti! Ensinnäkin se tassutteli varmasti jäljen aloituskohtaan talolta, toisekseen se jäljesti jokaisen askelen tarkasti kantapäästä varpaaseen, kuonon pysyessä koko ajan syvällä. Se teki tosi tarkkaa ja rauhallista työtä, ei tarvinnut kuin kahdesti nypätä hihnasta. Jäljessä oli yksi kulma, jonka se teki huolellisesti. Rauhallinen, keskittyväinen mielenlaatu soppii tähän jälkihommaan oikein mainiosti! ;)
Kiitokset Johannalle vielä mielenkiintoisen koulutuksen järjestämisestä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)