Tao -agilitya

Taon kanssa taannoiset aksatreenit. On se mukava poika :)

Agilityn ratatreenejä

Oltiin lauantaina tuuraamassa aluevalkun treeneissä. Kouluttajana Tero S.

Alkuun 35-esteinen rata tuntui vaikealta muistaa. Onneksi käytiin sitä oikein ajan kanssa läpi porukalla, Teron selittäessä että miten koiran linjan tulisi missäkin kohdassa mennä. Tero piirsi hiekkaan havainnollistavia viivoja. Jo heti rataantutustuessa kävi selväksi, että tänään saisi juosta. Sen Terolle sanoinkin, että mulla on huono tapa himmailla ja hipsutella ja haluaisin oppia juoksemaan ja ohjaamaan juostessa. Lisäksi annettiin kielto tehdä vastakäännöksiä (mun lemppariohjausliike :D)

Rata näytti tältä:

Alkuun yritettiin yhteislähtöä Taon kanssa, mutta se on lähdöissä niin kuuma että rynnii ja tiputtaa herkästi riman. Tähän toimi paremmin meille tuttu tapa, jossa mä sijoitun jonnekin (tässä tapauksessa esteiden 1 ja 2 välimaastoon) ja olen Taolle lähtöluvan antaessani liikkumatta.

Puomin jälkeen Taolle ei riittänyt pelkkä linjaus putken vasempaan suuhun (se puski tässä vaiheessa vielä aika lailla omia reittejään), vaan kohta vaati puolivalssin.

5-esteellä oli tärkeää, että valssi oli valmiina kun koira lähestyi ponnistuskohtaa, koska tässä koira piti saada tiukasti linjattua 6-esteelle (6-esteen jälkeistä jatkoa ajatellen). Tao rynni tässäkin niin että se kaarrotti pitkän lenkin 5-esteen jälkeen. Tällä esteellä tehtiin erilaisia harjoitteita niin, että saatiin Tao paremmin kuulolle ennen ponnistusta ja esteen jälkeen kääntymään tiukasti. Tässä kohtaa tuli mieleen ajatus, että onneksi päästiin pois ykkösistä, ja ei kiitos meille enää sellaisia suoraviivaisia paahtamisratoja jotka ruokkivat peuranpoikaseni pitkiä laakahyppyjä. Nyt koiraa kuulolle ja jarrut kuntoon!

6-esteeltä oli tärkeää päästä hyvissä ajoin 7-esteelle niistoon. Tero neuvoi jättämään takaakiertoon lähettämisen pois ja menemään vaan riman yli kurkottamaan niistoasentoon. Tässä kohdassa ei kyllä takaakiertoon lähettämiseen olisi ollut aikaakaan ja olisi ollut iso riski, että koira olisi irronnut esteen takana olevaan putkeen.

Koiran pujotellessa piti kipittää koiran ohi ja ottaa riittävästi sivuetäisyyttä 9- ja 10-esteen väliin, muistaen kuitenkin pitää rintamasuunta 9-esteelle auki koska jos ysiä ei ohjannut kunnolla, koira herkästi tuli siitä ohi.

10-esteelle piti ohjata päättäväisesti ja vaatia koiralta ohjaukseen tuleminen ja tiukka käännös. Ja sitten nopeasti liikkeelle, rintamasuunta auki putkeen ja valmiiksi niistoasentoon (taas ei takaakiertoon lähettämistä vaan suoraan niistoasentoon), yllättävän hyvin ehti vaikka oli suora putki!

Koiran lähetys esteelle 13 takaakiertoon ja taas ei saanut jääd varmistelemaan vaan liikkeelle valssaten kohti estettä 14. (Tällä radalla koiralta vaadittiin, että se suoritti sille annetun tehtävän ilman ohjaajan varmistelua).

Nyt en ole varma, mutta muistelisin, että tein vastakäännöksen 14:lle saadakseni Taon tiukasti putkeen (15). Sitten jäätiin odottamaan koiraa putkesta, josta se otettiin mukaan, lähetettiin esteelle 16, tyrkkäys esteelle 17, valssi esteelle 18, rytmitys ennen estettä 19, viskileikkaus esteelle 20, tyrkkäys putkeen 21, poispäinkäännös esteelle 22 (vai valssi?) (yllättäen Tao ei edes suunnitellut karkaavansa a:lle!), takaakiertoon lähetys esteelle 23, a (24), liike ja linjaus oikealle putken suulle (25), pakkovalssi esteelle 26. Puomin jälkeisessä elämässä oli kaksi vaihtoehtoa, jäädä esteen 29 taakse (jos koiralla nopea itsenäinen puomin loppuosa), tai kuten mun mielestä oli meille nopeinta, juoksin koiran kanssa puomin loppuun, tästä oma linja kohtisuoraa keppejä ja koira poimi matkan varrelta esteen 29 ja 30. Koiran pujotellessa (31) juoksin putken vasenta puolta puoliväliin, ja koiran pujoteltua ohjasin sen tiukkaan u-käännökseen ja putkeen. 33-35 eivät vaatineet mitään ihmeempiä.

Eli, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, me saatiin Taon kanssa tahkottua koko rata osissa läpi eli ei jääty jumiin mihinkään kohtaan pidemmäksi aikaa. Mä juoksin niin että silmissä tähdet vain vilkkui ja jalat olivat niin hapoilla että ne alkoivat olla jo hyytelönä. Aika mahtava tunne! :)


Toinen hauska rata tehtiin eilen meidän tiistain keharitreeneissä. Se oli osin norjalaisen Jan Egil Eiden, osin Hannan käsialaa. Koutsina toimi Anu.

Rata näytti tältä:

En lähtenyt kotona ratapiirrokseen tutustuessani edes miettimään ohjauskuvioita :D kaikki ajattelu meni radan muistamiseen.

Tässä radassa piti kanssa ohjata ja liikkua ja yrittää olla koiraa askel edellä. Meidän ensimmäinen kokeilu oli aika järkky, mä olin koko myöhässä ja Tao pelasteli minkä ehti.

Menin esteen 2 yläpuolelle varpaat menosuuntaan, aika lailla siihen kohtaan mihin halusin Taon tulevan. Rintamasuunta esteelle 1. Tästä liikkeelle. Keinun jälkeen oli tärkeää tehdä sen verran pitkä kaarros, että sai linjattua Taon sopivaan kulmaan kohti pujottelua. Pujotteluun mennessä vasemmalla houkutteli putki, oikealla hyppy. Paras lopputulos saatiin kun käskytin Taoa kepeille jo hyvissä ajoin ja annoin sen itsenäisesti hakea pujottelun. Pujottelun jälkeen tein persjätön hyvissä ajoin ennen muuria, siitä putkeen ja a:lle. Tein persjätön ennen a:ta mutta siinä olin myöhässä ja Tao meinasi tulla jaloille, ja puolen vaihto oli jatkoa ajatellen muutenkin vähän turha. Lähetys 9:lle, siitä koiran oli luontevaa jatkaa pituudelle jonka jälkeen se ajautui helposti takaakiertoon esteelle 11. Ennen estettä 12 pieni rytmitys, sitten 13 ja putkeen. Taon irrotessa kaukaa putkeen ehdin kipittää aika lähelle estettä 16 ja olla rintamasuunta kuvasta katsoen ylöspäin niin että sain Taon käännettyä putken jälkeen tiukasti esteella 15. Heti koiran lukittua esteen 15 tein valssin esteen 16 ja putken väliin. Ennen putkea 19 kunnon rytmitys ja taas rintamasuunta ylöspäin Taon tullessa putkesta. Takaakiertoon lähetys esteelle 21, tähän jaakotus ja esteen 22 takaakierto oikean kautta, tähän saksalainen, putkeen jonka jälkeen kierrätin esteen 24 oikean kautta, jotta Tao sai paremman kulman pujotteluun tulemiseen.

Saatiin tämäkin rata käytyä läpi useammassa pätkässä. Anulla oli lelu ja hän heitti sen Taolle aina kun näytti, että homma rupeaa lähtemään hanskasta :D Alun kaahotuksen ja kaartelun jälkeen löydettiin yhteinen sävel ja rata rullasi kivasti eikä tässä lopulta tullut edes hirveän kiire. :)

Tao, kakkosluokkalainen!

Viime viikolla olin päättänyt että nyt on Tao saatava kakkosiin :D Ilmoittauduin kuuteen agilitystarttiin.

Maanantaina oli Tamskin kisat, tuomarina Minna Räsänen.

Eka rata rullasi tosi helposti ja saatiin siitä voittonolla. Tässä video

Tokalla radalla hätäilin, siitä 5 ja hylky, tässä video

Lauantaina kisat jatkui Takkujen kentällä. Tuomarina Johanna W. Ekalta radalta tippui rima (mun moka) ja tokalta radalta Tao lähti pujottelusta kesken kaiken (todennäköisesti tämäkin mun moka, vaikka Tao kyllä kestää normaalisti tosi rankkaakin häiriötä pujottelun aikana)

Oltiin edelleen ykkösissä.

Sunnuntaina taas Takkulaan, nyt tuomarina Petteri Kerminen.

Olin fiksusti luonut itselleni aika kovat paineet nollaradan tarpeesta ja mulla meni jännitys jalkoihin. Muuten meni ihan ok, mutta jarruttelin liikaa ennen keinua ja Tao meinasi ampaista kepeille, mutta sain kalasteltua sen sieltä ja Tao meni kilttinä keinulle hitaasti sivusta, mutta onneksi joku käpälä osui ylösmenokontaktille ja saatiin nollarata! Ja noustiin kakkosiin!! :D Ihan huikee fiilis. :)

Päästiin aloittamaan kisaura kakkosissa hypärillä (jotka eivät mitenkään oo mun lemppareita, agiradoilla saa vähän huokaista kun koira on kontaktiesteillä). Siinä radalla mä hätäilin ja unohdin Taon kahdesti, tuloksena hylky. Taon vauhdikas rata tässä videona

Kesäkuulumiset

Blogi on elellyt vähän hiljaiseloa, mutta onneksi me ei ;)

Vala, Kulo, Karma ja Tao

SM:ien jälkeen meni useampi viikko ettei koirien kanssa kuin lenkkeilty. Kulon takajalka vaivasi sitkeästi. Lepo auttoi, mutta ei tarvinnut kuin olla yksi lenkki jossa se pääsi tekemään muutaman laukkapyrähdyksen niin jalka oli jo illalla jäykkä. Tämä tilanne oli siis heinäkuun puolivälissä. Soitin fyssari Elinalle, hän oli tietenkin lomalla, mutta kuunteli ja esitti vahvan epäilyksen että Kulolla on tuossa kipeytyneessä jalassa arpikudosta, johon pitäisi saada laserhoitosarja ihan kunnon tykillä. Noita tehokkaampia laitteita on alkanut tulla mukavasti Tampereen eri eläinlääkäriasemille, joten pikaisen hintavertailun jälkeen varasin kolmen kerran hoitosarjan. Yksi käsittely kesti muutaman minuutin per jalka. Ekalla kerralla laseroitiin vain kipeä jalka, mutta kun seuraavana päivänä ihaillen tunnustelin kuinka pehmeältä se tuntui, ja kuinka rasittunut ja lihaskireä oli parempi jalka, niin jatkossa pyysin että molemmat takajalat laseroitaisiin. Tästä oli huomattava apu myös tähän parempaan jalkaan. Kolmen hoitokerran jälkeen jalka oli jo parempi, mutta ei vielä ihan priima, joten otin vielä toiset kolme hoitokertaa. Hoitoväli piteni tässä kohtaa reiluun viikkoon. Viidennen kerran jälkeen tilanne alkoi olla jo tosi hyvä, mutta käytettiin tietenkin myös kuudes jo maksettu hoito. Ja avot! - Kulon ontuminen jäi historiaan! Uskallan sanoa näin, koska siitä kun se viimeksi ontui, tulee kohta jo pari kuukautta, ja se on saanut liikkua ihan normaalisti eikä siltikään ole yhtään kipeytynyt. Ja evl:n liikkeitä on treenattu ja niissähän tulee spurtteja ja kiertoja yms paljon ja koira on silti kestänyt ne hyvin! :)

Kulon kanssa käytiin Riitan järkkäämässä (kiitos Riitta!!!) Joanna Heweltin toko-koulutuksessa, olin ekan päivän kuunteluoppilaana ja tokana päivänä Kulon kanssa. Vitsit kun tykkäsin näistä päivistä! Tuli jotain ihan uusia ajatuksia ja paljon, paljon sitä tuikitärkeää koiran suhteeseen ja motivaatioon liittyvää asiaa. Saatiin rutkasti työkaluja koulutuspakkiin niin Kulon, kuin yleisemminkin koirien kouluttamisen osalta. Joanna haastaa koiriansa kivalla tavalla yrittämään vielä enemmän, pysymään kuulolla...

Kuva Mari Lustig

Mä uskaltauduin Joannan koulutuksen jälkeen huomauttamaan Kulolle siitä, kun se pyöräyttää noutokapulaa kerran suussaan palauttaessaan sitä. Aina samassa kohtaa. Tajusin mistä se on sen oppinutkin, mutta siitä myöhemmin. Palaute oli se, että kun Kulo pyöräytti kapulaa, huokaisin oi-voi, käänsin selkäni ja lähdin kävelemään pois. Ei tarvittu kuin pari kertaa niin tämä jäi pois! Ja kun tämmöinen turha kapulan pyöräytysvaihe jäi pois, niin se mielestäni toi lisää vauhtia palautukseen kun Kulo juoksi suoraviivaisemmin sivulle. Ai mistä se pyöräytys tuli? No siitä, että mä olen tosi usein juuri tuossa kohtaa huutanut jes ja Kulo on saanut juosta vauhtipalkalle, näin se oppi kielellään työntämään kapulan edemmäs suussaan jotta saisi helposti sylkäistyä sen suustaan ulos sännätäkseen sitten palkalle. Ja joo, täytyi kouluttajan tulla Puolasta asti sanomaan se, mitä treenikaverit ovat sanoneet jo koko talven ;) Kiitos silti kärsivällisyydestänne! :)

Stoppiin saatiin treeni-idea, jonka Joanna on itse kehittänyt. Siinä koira opetetaan koskemaan maassa olevaan hihnaan käskystä. Tämän jälkeen koiraa joko a) juoksutetaan hihnan yli (naksautus heti kun etutassut osuvat hihnan jälkeiseen maahan ja vauhtipalkka), b) pysäytetään riittävän ajoissa että koira ehtii pysähtyä ennen hihnaa (palkka koiran luo) tai c) pysäytetään niin lähellä hihnaa, että koiran täytyy pysähtyä todella tehokkaasti jos aikoo ehtiä ennen hihnaa pysähtymään. Todennäköisesti ei ehdi, jolloin koiraa pyydetään koskemaan hihnaan (se palaa siis vähän matkaa kohti tulosuuntaa) ja tästä kehut mutta ei lelupalkkaa ja takaisin lähtöpaikkaan, jonka jälkeen stoppikäsky ajoissa tai läpijuoksutus, jos koira näyttää yhtään ennakoivan stoppia. Tämä on toiminut aika kivasti meillä, pitäisi vaan ehtiä enemmän tekemään ja haasteita luo se että Kulo ennakoi kovin helposti. Tätä harjoitusta kannattaa tehdä vaan hyvällä pohjalla, esim pehmeällä hiekalla.

Kuva Mari Lustig

Tunnari oli jossain kohtaa jo lähes täydellinen (koira juoksi täysillä kapuloille, haisteli siististi, palautti reippaalla laukalla pitäen kapulaa vakaalla otteella), mutta pitihän mun tietysti mennä pilaamaan se teettämällä liian haastava harjoitus. Kulo oli selviytynyt leikiten siitä, että laitoin oman kapulan hajustamattomien kapuloiden rivistä kauemmas rivin taakse nurmikkoon piiloon, ja saanut tästä lisää itseluottamusta ja draivia. Mä älypää tein niin, että heitin noutokapulan tunnaririvistön yli ja pyysin Kuloa hakemaan oman. Kulo jumitti kapulaan joka olisi ollut paljon mieluisampi hakea, ja meni epävarmaksi ja tästä on seurannut vauhdinmenetystä ja liikaa varmistelua kapuloilla. Taas opin koirastani jotain uutta, ja voisin välillä haastaa sitä vähän pehmeämmin, asteittain vaikeuttaen. Nyt ollaan jo parempaan suuntaan onneksi menossa. :)

Kulo kävi elokuun alussa paimentamassa. Sillä on kyllä mieletön edistymiskyky miettien meidän paimennustahtia. ;) Viime vuoden toukokuussa se söi lampaanpaskaa ja kyttäsi muita koiria. Loppuvuodesta se jo vähän kiinnostui ajoittain lampaistakin mutta epävarmuuttaan yritti pureksia niitä. Nyt elokuussa se lähti heti vaanien lähestymään niitä, kuitenkin järki päässä niin että pystyin päästämään sen ekaa kertaa irti. Se alkoi jo hakea tasapainopistettä! Vielä se on niin tokokoira, että se tasapainotteli sen suhteen että pitäisikö katsoa mua vai lampaita. Lokakuussa olisi tarkoitus mennä katsomaan vielä kerran lampaita tänä vuonna, ehkä sitten tulee paimennuskiintiö tältä vuodelta täyteen :D

Kuva Tanja Vahtera

Olen aloittanut Kulon kanssa myös agilitytreenit. Ollaan tehty ohjaustekniikoita 1-2 esteellä. Alkuun Kulolle oli tosi vaikeaa tajuta, että se ei olekaan koko ajan mun vasemmalla puolella, mutta jo tokalla treenikerralla se alkoi ymmärtää lajin molemminpuolisuuden. Ja sille on alkanut kehittyä kiva estefocus. Se on ketterä ja suhtautuu agilityyn intohimoisesti, haasteena on väliin semmoiset tylsät siivekkeet jotka vähän on välillä matkan varrella, mutta ne kyllä kaatuu eikä sitten enää oo edessä.

Kulo myös veti ässän hihasta ja sillä oli juoksut heinäkuun lopussa. Mulla olisi kova kiusaus teettää sillä pennut seuraavasta tai todennäköisesti sitä seuraavasta juoksusta, kun vaan keksisin sille sopivan uroksen ja muutenkin henkisesti valmistautuisin pentuprojektin haasteisiin. Saas nähdä koituuko tästä mun jahkaamisesta yhtikäs mitään.

Kulon kanssa saatiin iloisia uutisia; meidät valittiin Tamskin tokovalkkuun jossa on todella kova taso; on entisiä ja nykyisiä maajoukkuelaisia ja varamaajoukkuelaisia ja tokon valmennusrenkaassa olevia ja muuten vaan tosi päteviä tyyppejä. Suurelta osalta samoja heppuja joiden kanssa olen saanut treenata nyt jo vuoden ja oppinut niin paljon tästä mielenkiintoisesta ja koukuttavasta lajista nimeltä toko! :)

Sitten suureen sydämelliseen Taoon. Taon kanssa voitettiin lotossa ja päästiin Anu R:n aksaryhmään huippuseuraan Sirpan, Miinun, Heidin ja Anun kanssa. Viikoittainen treenaaminen on vienyt meidän yhteistyötä eteenpäin niin, että on alkanut tuntua että me tehdään tätä hommaa yhdessä ja me voidaan tehdä kokonaisia ratoja ilman katastrofia.

Ollaan käyty jokusissa kisoissa. Meidän epäonnena on ollut rimat, aina on yksi tippunut. Heinäkuun kisoissa sain kanssakisaajalta vinkin kaarteessa pitää ohjaava olkapää takana. Tämä on ollut meille tosi tehokas neuvo, koska tosiaan tämä on auttanut siihen että rimoja ei ole tippunut ollenkaan samaan malliin. Käytiin myös piirinmestiksissä joukkuekisoissa. Tao kävi niin kuumana, että mä vähän panikoin. Tein lähtöön turhan ihmisnuolen enkä väistänyt alta riittävän ajoissa pois niin että Tao tiputti riman, ja ryysäsin kohti keppejä niin että Tao ajautui ekasta välistä ohi.

Viimeisimmät kisamme olivat nyt maanantaina. Eka rata meni sujuvasti ja tuntui helpolta, tuloksena nollavoitto. Etenemä 4,84m/s. Tokalla radalla unohdin päätökseni, että en käskytä Taoa kontakteille (kiipeä-käskyllä se vain loikkaa ylösmenokontaktin yli) ja että vapautan sen tietyllä käskyllä. Taolle tuli virhe puomin ylösmenokontaktilta ja puomin jälkeen se ampaisi putken väärään päähän (vaikka mä seisoin putken suun edessä), koska olin antanut kontaktivapautuskäskyn sijaan putkeen-käskyn ja vielä liian aikaisin niin, että Tao ehti lukita putken väärän pään. Tästä tuloksena siis hylky. Ensi viikonloppuna on kaksi starttia sekä lauantaina että sunnuntaina, toivottavasti viimein pääsisimme 2-luokkaan! :)

Laitan videot radoista, niitä odotellessa, jos halua on, meidän menoa voi katsoa täältä:
Laita ajaksi 14.9.2015 ja klo 18:50:30 (A-rata) ja 20:19:00 (B-rata)

Taosta on tullut kotioloissa vähän häiritsevän innokas syli- ja seurakoira. Söpö sellainen :D

Kuva Heidi Salminen, tottistreenit Taon kanssa

Benson porskuttaa entiseen malliin, varastaa Ennin leluja, pitää Ennin puolia ulvoen lujaa jos Enni itkee. Selkä on nyt loppusyksystä ollut enemmän jumissa ja toivon että ei kehitä enempää luusilloittumia.

Kuva Mari Lustig

Rytmitysseminaari

Oltiin perjantaina Outi H:n pitämässä rytmitysseminaarissa. Olin odottanut tätä koulutusta kuin lapsi joulua, koska toivoin sen antavan minulle työkaluja itselleni niin vieraaseen rytmittämiseen. Välillä oli jo sellainen olo, että tajusin tuota rytmittämistä, mutta viime aikoina on ollut sellainen tunne että miksi kukaan, joka on jatkuvasti myöhässä ja jäljessä, vielä vapaaehtoisesti hidastelisi radalla? :-D Tao on ollut aika lennokkaalla tuulella eikä ihan hirveän nopeasti reagoi noihin mun rytmityksiin, tai tosiasia taitaa olla että jos teen ne oikeaan kohtaan niin kyllä ne toimii.. Mutta koulutuksen antiin!

Aluksi Outi puhui rytmityksen teoriaa. Rytmitys on omalla temponmuutoksella koiralle annettua tietoa. Outi liittää rytmitykseen ajoituksen ja temponmuutoksen lisäksi suunnan rytmityksen jälkeen.

Ajoitus:
- opettele tietämään, montako laukka-askelta koirasi ottaa mihinkäkin esteväliin. Rytmitys ajoitetaan hyppyä valmistelevalle laukka-askeleelle, eli rytmitys silloin kun koira on ponnistamassa vain häiritsee koiraa esteellä

Temponmuutos:
- temponmuutos niin voimakkaasti, että sillä saadaan haluttu vaikutus. Ts joissain paikoissa riittää pienempi ja joissakin tarvitaan enemmän tehoa, esim. juostaan lujaa johonkin kohtaan ja pysähdytään reipashenkisesti siihen

Suunta:
- rytmityksen jälkeen pitäisi miettiä oman liikkeen suunta. Outi kehoitti arvioimaan rataan tutustuessa että mihin koira esteen jälkeen laskeutuu, ja millainen linja sen pitäisi ottaa tehdäkseen optimaalisen lähestymisen seuraavalle esteelle. Oman linjan rytmityksen jälkeen tulisi olla samassa kulmassa eli ylllätys yllätys, jos itse valut rytmityksen jälkeen, koirasikin valuu.

Mieti mihin kohtaan tarvitset rytmitystä, ts voisiko ko kohdassa olla joku tehokkaampi tapa, esim. vastakäännöksen käyttäminen.

Alkuun tehtiin kolme tekniikkaharjoitusta. Ne meni meillä tosi hyvin, mä onnistuin ajoituksessa yms. ja Tao teki todella tiukat kaarteet ja tuli hyvin ohjaukseen.

Sitten tehtiin rataa. Se ei enää ollutkaan kovin helppoa, koska mulla alkoi kunto loppua kesken ja ohjasin vähän sinne päin. Mun pitäisi vaatia Taolta sitä, että se esteen jälkeen tulisi tiukasti mukaan. Herra Peura käy mielellään flänkkäämässä vähän kauempanakin olevat esteet.

Tältä se meno näytti:

Video 1: ennen keppejä piti saada koira käännettyä n 90 astetta vasemmalle kepeille. Tässä vähän töksö ohjaus multa, mutta ongelmia oli etten meinannut saada kulmattua Taoa riittävän jyrkästi ja se ajautui toiseen keppiväliin. Tässä piti erityisesti miettiä sitä rytmityksen jälkeistä omaa liikkeen suuntaa. Sitten juostiin melkein koko kenttää vauhdilla ympäri, kunnes kulmassa koira pitikin esteen jälkeen saada tiukasti mukaan. Tao teki nurkassa olevan ansaesteen ja harjoitus loppui siihen.

Video

Video 2: Saatiin edellinen kohta tehtyä, rataa jatkettua mutta A:n jälkeen tein puutteellisen rytmityksen ja vielä kun oma liike Taon tullessa putkesta jatkui taaksepäin, Tao poimi ansaesteen. Piti mennä putkelta kepeille.

Video

Leijeröiden pääsee helpolla

Oltiin tänään Taon kanssa Sami P:n aksatreeneissä. Ryhmä oli vajaa, me tehtiin viimeisenä ja meillä oli ruhtinaallisesti suoritusaikaa. Alla video Taon menosta. Sen kanssa pääsee kyllä aika helpolla... Ainakin tämmöisellä radalla. Pitää vaan näyttää mihin mennään seuraavaksi ja Tao irtoo ja lukee esteet.

Opin tänään että
- piti olla lähellä pussia aloituksessa, niin että pakotti Taon linjaamaan tiukasti (ja suoraan!) pussille
- kepeillä piti antaa tehdä pari väliä, ennenkuin takaaleikkasi, ja kehuin kannustaa Taoa jatkamaan pujottelua vaikka jäin taakse
- tarvitaan länkiä ylösnousukontakteille koska Tao pomppii niistä yli
- ennen keinua oleva hyppy: "kiiruhdin" keinun jälkeen tehtävään valssiin, jolloin Tao tiputti hypyn riman. Tähän auttoi se, että pidin rintamasuunnan auki ja katseen Taossa, näin sille ei tullut liian kiire ja malttoi keskittyä hyppyyn.
- ohjasin keinun jälkeisen putken jälkeen koiran oikealta puolelta, jolloin pystyin tekemään takaaleikkauksen ennen A:ta edeltävää hyppyä, jolloin pysyin koko ajan liikkeessä ja Tao irtosi hyvin A:lle, vaikka ohjasin leijeröiden keppien takaa

Oli hyvät treenit!

Alla suoritus videona, Tao-parka alkoi olla jo aika puhki tässä viimeisessä (ja aikamonennessa) ratasuorituksessa:

http://youtu.be/HlamcxKyS4k

Taon agilitykisaura korkattu! :)

Hetken mielijohteesta ilmoitin Taolaisen Tamskin kisoihin. Odotukset ei olleet korkealla koska olemme mammalomailleet. Hyllyjähän sieltä tuli, mutta kisat Taon kanssa oli positiivinen yllätys; oli ihan mahtavaa päästä menemään sen kanssa ja ihan kivannäköisestihän se ohjautui.:)

Eka rata oli ihan hirmuisen suoraviivainen ja helppo. Ajattelin että tätä en pilaa vaan annan Taolle suoritusrauhan ja annan sen tehdä mahdollisimman omatoimisesti. Hipsuttelin ja rintamasuunnalla osoitin menosuunnan. Tao poimi esteitä ja ohjautui ihan huipusti. Vielä kun olisin tuon yhden kohdan keinun jälkeen ohjannut kertoen Taolle mihin matka jatkuu. Puomiin täytyisi tehdä vauhtia lisää vapauttelemalla sitä puomin jälkeen putkeen. A:lle vaihtaisin ehkä juoksukontaktin.

Toka rata oli vähän mutkikkaampi. Mietin että kuinkahan innokkaasti Tao irtoilee ja pysyy mun mukana. Vaihdoin rataantutustumisen lopussa alun ohjauksen niin että menin kolmosesteen taakse. Ihan ei sitten mun pokka pitänyt, että olisin ollut siinä rauhallisempana, eikä tuo ohjaus videolla näytä kyllä siltä kuin millaiseksi sen olin mielessäni kuvitellut :D Radalla oli paljon sellaisia potentiaalisesti leviäviä kohtia, joten tuntui kivalta että sain Taon menemään ne esteet kuin olin tarkoittanutkin. :) Puomilta mun piti lähettää Tao renkaalle, mutta tätä ei olla tehty nyt aikoihin ja koska ohjaukseni taas oli mitä oli, niin Tao ampaisi putkeen.

Molemmilta radoilta siis hyllyt, mutta silti tosi mahtava fiilis! :)

Kulokin pääsi lopuksi hallille, tehtiin seuruuta, liikkeestä istumista ja kaukoja kunnon häiriössä. Likka oli kuin lentoon lähdössä ja aluksi sieltä tuli ääntäkin, mutta teki kuitenkin ihan kivasti ja kaukoissakin pysyi takatassut paikoillaan. :)

Agilityn hurmaa

Menimme tänään Hannan kanssa hallille, mun ei pitänyt aksata vielä mutta se päätös ei pitänyt hetkeäkään ;)

Olo oli henkisesti tukkoinen ja kunto mallia rapa. Aloitin puudelin kanssa:

Ja uskaltauduin sitten kokeilemaan peura-agiliitoakin. Toisessa videossa radan loppuosa.

Kulon kanssa tehtiin puu- ja metallinoutoa vauhtipalkalla: hallilla pystyy jarruttamaan itsensä kapulalle ja teki tosi nätit nostot! Kaukoissa hinkattiin seiso-istu-vaihtoja Hannan pitäessä takajaloista, tällöin pysyy kevyellä kiinnipitämisellä, oikeastaan kosketuksella, hyvin paikoillaan, mutta ilman liikuttaa sitkeästi. Luoksaria kokeilin takapalkalla mutta koko liikkeen työstäminen pitäisi varmaan aloittaa vauhdin palauttamisesta itse luoksetuloon.

Kulon alokasluokan koe ja hurjimus-Taon touhuja

Käytiin eilen Kulon kanssa aloittelemassa yhteistä tokokisauraa Tamskin järjestämässä alokasluokan kokeessa. Tuomarina oli Riitta Räsänen ja liikkurina Minna Lähdekorpi.

Koska meillä on yhteistä kilpailukokemusta Kulon kanssa niin vähän, ja koska olen huomannut, että sitä hieman jännittää tämmöisissä tilanteissa jolloin se voi olla hieman normaalia vaisumpi, olin asettanut päätavoitteeksemme iloisen rennon mielentilan. Tiesin että koira osaa, jos vain en pilaa kaikkea miettimällä pisteitä tms. Tämä tavoitteenasettelu tuntuikin toimivan hyvin, ja me oltiin Kulon kanssa samassa kuplassa. :)

Paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa vitsaillessa ei oma jännitys päässyt yltymään. Ja Kulo oli niin suloinen. Sen kanssa oli niin mahtavaa olla kehässä, oli jotenkin tosi luottavainen ja rento olo! Kulo selvästi ymmärsi, että nyt on näytönpaikka ja täytyy yrittää olla skarppina ja tehdä oikein.

Tässä on meidän suoritus videolla:

Saimme molemmista seuruista ja kokonaisvaikutuksesta ysit, lopuista kympit. Näin ollen yhteispisteitä kertyi 193, joilla heltisi 1-tulos, kp ja luokkavoitto. :) Saatiin hieno kukka-amppeli palkinnoksi!

Kulo on jo jännän illan jälkeen kuvassa ihan väsynyt ja puhki. Tuloksia odotellessa se käpertyi viereeni, puoliksi syliin nukkumaan. Palkintojenjaossa piti jo pussata tuomariakin, joka ihmetteli että nytkös sitten huomaat hänetkin, luoksepäästävyydessä vain tyytyi vilkaisemaan ja otti sen jälkeen katsekontaktin muhun, töissä kun oli.

Edeltävästi olimme päivällä olleet Taon kanssa aksaamassa, mukana olivat myös Hanna ja Rommi. Kentällä oli jo valmis rata, joten päätimme hyödyntää sitä. Radan alusta löytyikin monta hyvää harjoituksen paikkaa!

Eka este tehtiin niistolla (sai tiukemman käännöksen kuin jos olisi ohjannut valssilla), jonka jälkeen koira kääntyi tiukasti takaisinpäin putkeen. Putki oli A:n alla, eli siinä tuli putki-a-erottelua. Kolmas este, hyppy, tehtiin putken jälkeen takaakiertona. Olin siihen suunnitellut pakkovalssin, ja tässä piti koiran malttaa tulla ohjaukseen eikä saanut oikaista hypylle. Jos näin tapahtui niin koira pääsi tekemään hypyn väärään suuntaan.

Lisäksi kolmoseste piti hypätä niin, että koira kiersi kauimmaisen siivekkeen ja tuli sieltä takaisinpäin 4-esteelle, joka tehtiin myös takaakiertona. Tao hyppäsi kolmosesteen, kääntyi paikoillaan ja hyppäsi sen takaisinpäin, eli tässä lelun avulla vahvistin sitä että pystyi työskentelemään esteen "loppuun asti", vaikka mä jatkoin jo matkaani seuraavaa estettä kohti. Tätä pitäisi nyt Taolle opettaa ja vahvistaa, ettei mun tarvitse jäädä varmistelemaan sitä hypyillä, vaan voin antaa sille tehtävän ja lähteä sitten jo etenemään seuraavalle esteelle. Muuten en millään ehdi sen kanssa.. Tällä hetkellä Tao kääntyy herkästi esteeltä pois tai hyppää esteen takaisin kiiruhtaessaan mun perääni.

Toinen asia jossa täytyy olla tarkkana, on etten saisi antaa Taon karata takaakiertoon.

Lisäksi täytyisi vahvistaa valssia ja treenata niitä ylösmenokontakteille osumisia, muutamia treenattavia asioita mainitakseni.

Ja miksi sitten blogitekstin otsikko tuollainen? :D

Tao todella oli melkoinen hurjimus eilen! Se oli niin täynnä itsevarmuutta ja vauhdin hurmaa, että se ei ollut yhtään tarkka suorittaessansa esteitä vaan roiski rimoja, hyppäsi päin siivekettä, ei kuunnellut että sanoinko kiipee vai putkeen, puri mua sormeen, mitäs vielä... Lensi keinulta... Ei tullut ohjauksiin vaan lähti jo omatoimisesti suorittamaan esteitä niinkuin tahtoi..

Toruin Taoa erinäisistä holtittomuuksista. Kaikki torut tuntuivat valuvan kuin vesi hanhen selästä! Kaveri vaan katsoi mua sen näköisenä että blaa, blaa, blaa ja oli vaan menossa paahtamaan eteenpäin tai hyppäsi mua päin ja yritti varastaa lelun taskusta. Toruin sitä riman tiputtamisesta (ei siinä mitään, jos tipauttaa sen tähden että mä olen häirinnyt keskittymistä, mutta jos tiputtaa sen tähden ettei viitsi yhtään keskittyä siihen hyppäämiseen). Tao nappasi riman suuhunsa ja palautti sen mun eteen sen näköisenä että mikä ihmeen poru tästä, tässä tää ny on.

Ihan uskomaton epeli <3

Saatiin sinne jotain pientä järjen hiventäkin mustan tukan alle ja parhaimmillaan meno oli niin hienoa! Etenkin oli kiva katsoa Hannan ja Taon menoa, Hanna on kyllä edistynyt niin nopeasti Taon kanssa ja tuntuu uskomattoman hyvin ymmärtävän ajoituksen ja rintamasuunnan merkitystä, vaikka onkin agilitya tehnyt niin vähän aikaa!

Taosta sain taas lisää pohdittavaa... Mä en oikeasti tiedä, että mikä toi koira on miehiään. Siinä on sellainen Jekyll & Hyde -yhdistelmä että siinä riittääkin mulle ratkottavaa vielä vuosiksi! Miten sama koira voi esittää niin valtavia variaatioita tunneskaalan molemmista päistä??? Voi olla lamaannuttavaa paineistumista (vai onko se vaan bluffia?), voi olla todella röyhkeää porsastelua, vire voi olla niin blaah tai niin yli että koko koira on yksi maanpäällä leijaileva jännittynyt lihaskimppu. Voi olla ylikilttiä pyhäkoululaisuutta, joka tottelee kuiskaten annettua käskyä mitä haastavimmissa olosuhteissa, voi olla että kieltoani uskotaan sekunti ja sitten ollaan taas tekemässä juuri niinkuin haluttiinkin tehdä (esim. tapetaan imurin suulaketta ottamalla koko komeus suuhun). Selvää on, että tämän koiran kohdalla pehmeyden määritteleminen ei ole mikään yksiselitteinen asia. Selvää on myös se, että tässä koirassa on sitä munaa vaikka kuinka paljon. Selvää myös on, että se on liian fiksu tapaus :D Eipähän käy elo tylsäksi tämän otuksen kanssa ;)

Valuu, ei osaa..

Kuukauden totaalisen agilitytauon jälkeen treenit ProCaniksella. Kipeällä sidotulla polvella, joka jo alkoi olla parempi. Ei mitään järkee ton polven suhteen, yllätys yllätys! - polvi on taas kipeä ja turvoksissa. :(

Mutta tunnilla oli ahaa-elämyksiä!

Radan teemana oli pakkovalssit, joita tehtiin hypyille ja kepeille.

Ihmettelin, että miksi Tao kaartaa joka esteen jälkeen kovin kovin pitkälti. Epäilin, että ehkä syypää löytyy kartturista... Aivan oikein!

Ensinnäkin, mä teen pakkovalssit väärin. Siinä täytyy pitää rintamasuunta kohti koiraa, ei tietenkään niin että ohjaaja kuikuilee siivekkeen takana rintamasuunta pahimmassa tapauksessa (= minun tapauksessani) poispäin esteeltä. Herkkä rintamaohjautuva collienihan luki tämän tietenkin niin, että piti tavoitella sitä rintamasuunnan ohjausta ja teki hullun pitkän ylimääräisen koukkaisun ennen pakkovalssiin tuloa.

Valssit - ei saa valua! Etenkään jos on idea että koira kääntyy esteen jälkeen tiukasti takaisin. Tämä ohjaajan turhien peruuttavien askelien ottaminen saatiin tehokkaalla tavalla karsittua minimiin, toivotaan että oppi pysyy kaalissa ;)

Tao oli super! <3 Se ei hermostu, vaikka ohjaaja antaa epäselviä signaaleja ja on myöhässä, yrittää vaan toimia oikein ja paikata virheitä.

Viimein treenihallilla!

Voi kuinka ihanaa, että päästiin kuukauden tauon jälkeen hallille treenaileen!

Benson aloitti. Se hepuloi narulelu suussa kun rakensin ruudun. Buudelilla oli yllättävän hyvä haju ruudun ideasta, sinne se kaahotti ja vain pari kertaa jäi ruudun eteen. Seuruuta, askelsiirtymiä, seisomaan jäävä jossa  meni häiriöön ja otti pari askelta etutassuilla, mutta sitten tajusi kupletin juonen ja pysyi paikoillaan. Kepeiltä tuli usemman kerran ulos liian aikaisin, sitten alkoi nekin sujua loppuun asti. Voi sitä intoa ja tossotusta!! :D

Voi Taolaisen riemua, kun se hallille saavuttuaan näki siellä olevan ruudun! Sinne piti heti juosta pönöttämään. Keppien idea oli tältäkin kaverilta kadoksissa, yritti aloittaa puolivälistä. Umpikulma rupesi sujumaan nopeammin, avokulmat vaativat enemmän työtä. Keinun ylösnousukontaktit oli ihan persiistä, hyppäsi niiden yli. Keinuun tuli lisää vauhtia ja rohkeutta kun vapautin siitä nopeasti putkeen, ja ylösnousukontaktit rupesivat pelittämään kun lähestyminen oli suora. Kaukoja tein yhden setin kokeenomaisesti aloittaen, etäisyys 5-10m. Voi kuinka toinen oli v-a-r-o-v-a-i-n-e-n. Pystyi kuitenkin tekemään, ei romahtanut. Koska mulla oli polvivaivaa, tein niin että istuin keskelle kenttää. Lähetin Taon kepeille -> keinulle -> putkeen -> ruutuun -> ruudussa s-m-s-m-vaihdot -> A:lle ja siitä palkka. Tao kyllä irtoo ja rakastaa tehdä itsenäisesti tehtäviä. Ja joka välissä palkan saatuaan juoksi ruutuun pönöttämään. Kyllä on ruutu ihmeen kiva sen mielestä, se ihan palkkaantuu itsestään ruudusta. Siellä sitten piehtaroi ja hyvä kun ei nielaissut suussaan olevaa palloa.

Kulon kanssa tehtiin tokoa. Mä olen niin sulaa vahaa tämän koiran intoa ja tekemisen vauhtia katsoessani <3 Tehtiin yksi nouto, mun mielestä nosto oli ihan nätti ja palautuksessa ei pureskellut, ja tuli suoraan sivulle. Metallinouto piiitkän tauon jälkeen, innolla kapulalle, sähläsi innoissaan nostossa, palautus alkuun vino mutta korjasi heti suoraksi. Ei pureskellut ja puri vakaasti. Kaukojen S-M-S-vaihdot ihan perseestä, Kulon mielestä nekin piti tehdä niin nopeasti eikä mitään ajatustakaan takajaloissa. Eli kotitreenailut jatkuu... (Kotona treenasin kaukoja aluksi apparin kanssa ja sitten ilman ja yhtä mokaa lukuunottamatta pysyi tassut paikoillaan, eli alkaa lamppu syttyä! :)) Suora luoksetulo MAHTAVA! Käskystä lähti tulemaan niin lujaa kuin tassuista lähti ja vielä matkalla kiihdytti lisää! Suorakin se oli eli ei flänkännyt. Tämän koiran kanssa ei puhettakaan että ahdistuisi kohtijuoksemisesta, eri asiassa on että miten hitossa mä saan sen joskus stoppaan/meneen maahan tuosta vauhdista? Ruututreeni oli melkoista sählinkiä, en tiedä oppiko koira tuosta sessiosta yhtikäs mitään, vaikka kuinka yritin korostaa ruudun keskikohdan tärkeyttä palkan yms keinoin niin tytsyllä ei nyt oikein ollut ajatus mukana. 

Tassutossu oli liukas treenihallin tekonurmipohjalla :-/ Lenkillä sai ekaa kertaa kuukauteen juosta vapaana jkv, ihan revitelläkin vähän - JA IHANAA, kotona tassutossun poistaessani ei ollut yhtään vuotanut verta eli kynsi alkaa kestää lenkkeilyn!! :)

Vielä pohdiskelua pohdiskelua... Nyt olen huomannut näiden kahden koiran luonteiden vahvuuksia ja heikkouksia. Tao, tuo herkkä älykkö, oikein aktiivisesti miettien yrittää ymmärtää että mitä mä siltä haluan ja palaa halusta tehdä oikein. Sille oikein tekeminen on vauhtia tärkeämpää, vauhti tulee vasta kun on ihan sataprosenttisen varma että on tekemässä oikein, eikä isolla elikolla laukka siltikään ole mitään supersäpäkkää. Älykön hyvät puolet ovat, että se oppii nopeasti - hoksaa että mitä mä siltä oikein haen, jopa silloinkin kun en itse osaa kovin selvästi kertoa. Huonompi homma on, että kun toiselle on niin maailman tärkeintä onnistua, niin se pelkää epäonnistumista vähän liikaakin. Tao niin ymmärtää Antskua ("Mie romahan").

Kulo puolestaan on suoraviivainen, ennemmin reagoiva kuin pohdiskeleva tekijä. Se ei paljon ota stressiä että mitä mä siitä mahdan pohtia, tai ottaa silleen positiivisella tavalla että haluaa olla mieliksi, mutta ei paineistu vaan on sellainen iloinen, luottavainen ja leikkisä ja itse tekeminen on sille niin hienoa että se vie koko koiran ihan mennessään ja tällöin heikompi tekniikka kyllä pettää. Huono juttu on että Kulo ei hoksaa asioita ihan niin nopeasti kuin älykköveljensä, esimerkiksi kaukoja tai tunnaria.

Kummatkin opettavat mua ja näiden kanssa on kyllä niin mahtia treenata :)

Epiksissä

Oltiin tänään Taon kanssa Tamskin järjestämissä epiksissä. Kyseessä oli ekat aksakisat Taon kanssa (vaikkeivat viralliset olleetkaan) ja mulle ekat aksakisat kahteen vuoteen.

Osanottajien joukko ei ollut suuren suuri, vaikka siellä yksi suuri irlanninsusikoira olikin jota kaikki jännittävät, että mahtuuko putkeen ja onneksemme mahtuihan se.

Rata sisälsi aikas vauhdikkaita kohtia, mutta myös pari kinkkisempää kohtaa jossa oli mahdollisuuksia esim. putkeen karkaamiseen. Mietin että kuinkahan käy... kuinka saan peuran pidettyä samalla radalla mun kanssani, se kun on semmoinen nopsajalka. Onneksi Maija ystävällisesti rataantutustumisessa korjasi mulle kuinka rata menee, olin jotenkin ajatellut että yksi hyppy piti ottaa mutta ei sitä sitten ollutkaan.

Tao odotti käyden aika kuumana, jatkuvasti roikkui hihnassa kiskomassa. Tehtiin seuruun häiriötreeniä, siinä poju keskittyi hyvin eikä haitannut vaikka pujoteltiin vieraiden ihmisten ja koirien välistä.

Sitten oli meidän vuoro. Tehtiin rata kaksi kertaa. Ekasta radasta ei valitettavasti ole videota, koska kamera tilttasi. Se oli muuten käsittääkseni virheetön, mutta Tao tuli keinulle niin vauhdilla että tipahti siltä alas, eikä meinannut heti uskaltaa mennä sitä mutta kolmannella yrittämällä saatiin sekin tehtyä.

Toisella kerralla Tao kävi aika kuumana ja taisi hieman äännelläkin. Tuli rima alas (mun moka, laskin ohjauskäden alas) ja keppien aloitus meni mönkään. Kaikkein ihmeellisimmältä tuntui, että lopun estekuvio meni virheettä molemmilla kerroilla, mä kun aina jäin niin paljon jälkeen että ajattelin ettei mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin ohjata kaukaa takaa.

Kisakirjakin tuli samalla reissulla varmistettua ja kaikille lienee tullut yllätyksenä, mutta Tao merkattiin maksien luokkaan. ;-)

Tässä toinen suoritus videolla:

Virstanpylväs!

Tänään oli oikein otolliset olosuhteet agilitytreeneille: kuukauden lähes totaalitauko agilitysta (keppejä treenailtu pari kertaa), pohjalla viitisen tuntia unta yövuoron jälkeen. Intopiukeena mentiin ProCanikselle. Rata oli profiililtaan meille jotenkin sopiva ja kiva. Spurtit pystyi ottamaan suurimmalta osin silloin, kun koira oli putkessa, ja yksi kolmeen esteen kiemura (esteet 6-8) oli sellainen, joka vähän kuin itsestään syötti koiran takaakiertoon joka esteelle. 14-esteelle ehtiäkseen piti spurtata siihen kulmaan 12-putkeen lähettämisen jälkeen niin, että olin jo puolivälissä 13-putken oikealla puolella kun Tao tuli putkelta 12. 14-hypylle poispäinkäännöllä sai koiran käännettyä tiukasti jatkoon. Kepit mentiin kahdesti ja ekalla kerralla piti kiihdyttää koiran ohi, että ehti asemiin koska heti keppien jälkeen koira otettiin jyrkästi takaoikealle ja 17-hypylle tehtiin takaakierto-niistopersjättö (siiveke kierrettiin oikealta). A-este ja keinukin radalla oli. Tao otti alastulot varmasti ja koski jopa a:n ylöstulokontaktille. Mulla oli väsymyksen takia sopivan letkeä olo. En miettinyt liikaa vaan menin ja tein. Jalat tuntuivat kevyiltä. Tao teki innolla mutta nöyrästi rataa.

Ja niin siinä sitten kävi, että me saatiin meidän ihkaensimmäinen puhdas ratasuoritus, 21-esteen mittainen! :) Ja meno tuntui ihan agiliidolta, tehtiin rataa yhdessä ja tuntui että itsellä oli koko ajan ajatus mukana ja jalat kulki. Tokikin huohotettiin suorituksen jälkeen molemmat pitkän aikaa. Onko kunto huono vai vauhti niin kova, veikkaan kyllä ensimmäistä ;)

Mietiskelin sellaista, että voisiko ohjattua noutoa ruveta opettamaan niin, että laittaisi keskikapulan normaalisti, ja reunakapuloiden tilalle lelut? Ehkä jopa vielä niin, että kaksi kapulaa olisi normaalit ja se kumpaa haetaan, lelu. Koira kumminkin oppii että sitä haetaan minkä liikkuri jättää ekana. Jos tällä menetelmänä saisi lisättyä reunakapuloiden ja vähennettyä keskikapulan arvoa.

Piiraa ja peura-aksaa

Torstaina suunnattiin poikien kanssa sdp-hallin ja Tanjan kautta Piiran luokse Halikkoon. Hallilla treenattiin pikaisesti Taon kanssa keinua (teki ensimmäistä kertaa täyskorkeana, vähän vielä jännitti mutta ei ollut aikomustakaan hypätä kesken kaiken pois!) ja puomia (etenkin ylöstuloa kehikon avulla naksutellen). Tanjan luona käytiin kahvittelujen jälkeen metsälenkillä, Manna ihastui edellispäivänä pestyyn hyväntuoksuiseen pikkubuudeliin.

Illalla sitten Piiran luokse. Leena oli jäänyt ylitöihin, että sai otettua meidät tänä päivänä vastaan, ihan uskomattomatonta! Viime käynnistä oli 4kk ja Benson ei ollut törmäillyt nyt tietääkseni mihinkään, mutta se oli mennyt kahdesti agilitya 15cm estekorkeuksilla, ei kontaktiesteitä. Näytti ensin alkuun, että tämä voisi sopia Bensonille koska se meni ihan hallitun näköisesti, mutta aloimme huomata että Benson esim. sohvalle hypätessään usein epäonnistuu hypyssään, hypyt jäävät vajaiksi ja sen täytyy keskittyä että onnistuu hyppäämisessä. Toki pystyi hyppäämään keskittyessään hyvin, esim. mun syliini reilun metrin korkeuteen (oli pakko testata).

Leena totesi, että Bensonilla on si-lukko, mikä saattaisi selittää oireilua. Syvät lihakset olivat jumissa, etupää kuormittunut ja takapää kipeä. Pieni eläin valitti koko käsittelyn ajan. :( Onhan se vähän draamaqueen ja osa loppukäsittelyn valittamisesta johtui varmasti jo puhtaasta kärsimättömyydestä, mutta tosi ikävää silti.

Samalla Leenan käsitellessä Bensonia laadittiin plääni kuinka saadaan pidettyä puudeli mahdollisimman kunnossa:
- saunan jälkeen bot-loimi päälle, lämpö parantaa verenkiertoa selän alueella
- jumppapallolla staattiset tasapainottelut, alkuun 2x30s, aikaa pidennetään ad 2x2min. Tärkeää pitää maltti matkassa, ettei teetä liian pitkää harjoitusta (niinkuin me ollaan tehty: se 5minuuttiakin oli liian pitkä) Ei tönimisiä. Pidetään huoli, että Benson aina pystyy suoriutumaan harjoitteista selkälinja suorana (jos vetää selkää köyryyn, käyttää pinnallisia isoja lihaksia ja menee vaan jumiin)
- staattisten harjoitteiden jälkeen tehdään dynaamisia harjoitteita, esim. peruuttamista, pyörimistä etuosan ympäri (esim. etujalat targetilla jonka korkeus 5-10cm), istumasta seisomaan nousuja jne eli liikkeitä, jotka vahvistavat takajalkoja
- B-vitamiinia ruoan joukkoon

Lisäksi Benson tekee niitä metsälenkkejä joita tähänkin asti, se kulkee enimmäkseen ravaten pehmeää metsänpohjaa vaihtelevassa maastossa vapaana, päättäen itse vauhtinsa. Yritän katsoa puudelihepulin iskiessä, että ympäristö hepulointiin olisi turvallinen (koska muuten puudeli juoksee jotain päin, se on nähty monta kertaa). Agility, jopa tällaisessa para-agilitymuodossakin, loppuu valitettavasti sen kohdalla kokonaan.

Tao oli myös vastaanotolla mukana ja käytti kaiken hurmaustaitonsa Leenaan, näytti vähän siltä että taidettiin saada yksi Tao-fani. :) Taolla oli lantio ja selkä suorat, lapaluiden takana vähän lihasjumia joihin saadaan hyvä apu venyttelyillä. Leena opetti myös hyvän konstin rentouttaa koiraa heijaamalla. Taon selän kuumeneminen jumppapallon päällä maatessa kertoo kuulemma verenkierron parantumisesta. Jumppapallon päällä makaaminen venyttää vatsakalvoja tai jotain sellaista, ja parantaa sisäelimien verenkiertoa. Sitä siis lisää! :-)

Jälleen huomasi, kuinka suuri vaikutus osteopatiakäsittelyllä on Bensoniin. Seuraavana päivänä se oli aivan vallaton pieni villakoira lenkkipolulla. Se kaivoi parisenkymmentä pientä kuoppaa, heitteli käpyjä ilmaan, välillä oli pakko vähän murista ja hypähdellä ihan muuten vaan kun oli niin hyvä olla. Meidän piti olla vähän väliä kieltämässä sitä ja ottaa sitä hihnaan, ettei se olisi heti osteopatian jälkeisenä päivänä rasittanut itseään liikaa.

Ja sitten siihen peura-agilityosioon

Eilen oli aksatreenit Procaniksella. Omaa vuoroa odotellessa tokoiltiin vähän, koska Tao oli niin innokkaana ja hyvässä vireessä. Voi huokaus kuinka hienoa tokoa se tekee kun on hyvässä vireessä! Nyt vaan kun oppisi säätelemään sen virettä..

Meillä oli kiva rata tehtävänä. Alkuun näytti siltä, että ei tule mitään, mutta yllättäen meillä rupesikin aika ajoin kulkemaan oikein mukavasti ja saatiin peräti kymmenen estettä suoritettua virheittä! Mulla on ollut koko vuoden hirveän hidas ja tyhmä olo, mutta nyt sain hetken verran nauttia siitä tunteesta, että sainkin itseni ajoissa liikkeelle enkä ollut jatkuvasti myöhässä. No sitä iloa ei kauan kestänyt, mutta oli se niin hienoa niin kauan kuin sai siitä nauttia. ;) Tao suorittaa agilitya äänettömästi - paitsi jos minä olen jatkuvasti myöhässä ja näytän sille seuraavan esteen liian myöhään. Silloin alkaa tulla turhautumisesta johtuvaa ääntä.

Mulla on ihan hirveästi opeteltavaa Taon ohjauksessa. En vielä oikein käsitä, että miksi se välillä ohjauksestani irtoaa hirveän kauas, ja toisaalta miksi toisinaan kääntyy hirveän tiukasti ja tuleekin sellaisesta välistä etten olisi ikinä uskonut sen moiseen kykenevänkään. Vaikka Tao etenee vauhdilla ja hirvittävän pitkillä laukka-askelilla, se reagoi ohjaukseeni ja auta armias jos rintamasuuntani osoittaa vähän väärään suuntaan, niin koirakin muuttaa oman linjansa sinne. Eli mun pitäisi olla hirveän nopea, mutta silti äärimmäisen tarkka ohjauksessani. Onneksi Tao ei esteen päällä juurikaan häiriinny mun touhuiluistani koska se tästä vielä puuttuisi. :-D Marian mukaan Taolle tärkein ohjausvihje on mun liike ja rintamasuuntani. Toinen juttu minkä eilen käsitin on, että mun täytyy Taon kanssa ohjausta suunnitellessani miettiä aina linjat joita Tao kulkee, eli mitä linjaa lähestyy esteelle mutta erityisesti myös mihin suuntaan laskeutuu esteeltä. Jos Tao laskeutuu joltain esteeltä väärälle linjalle, niin se ajautuu seuraavasta esteestä ohi eikä se pysty millään kääntymään samanlailla kuin Benson, joka on puolta pienempi, ketterämpi ja hitaampi. Tajuan kuinka helppoa onkaan ollut ohjata medikoiraa, jonka kanssa on vain riittänyt että on näyttänyt oikeat esteet. Mutta meillä matka jatkuu, ja olipa kiva kuulla treenejämme seuraamaan tulleelta Henkalta, että ollaan edistytty puolen vuoden takaiseen menoon verrattuna. ;D

Elävää kuvaa

Ensin tämän päivän aksasta. Näinkin sujuvan menon salaisuus on se, että tässä on jo menty tätä rataa useampi hetki ja peura alkoi jo muistaa radan ulkoa. Helppoo tällöin ohjata ;)

Sitten tässä on yksi idea kuinka treenata kaukoihin tarvittavia syviä lihaksia. Tässä en oo niinkään pitänyt kriteerinä takajalkojen paikallaan pysymistä, sitä on treenattu erillisenä tekniikkaharjoitteena kera toisenlaisten apuvälineiden.

Mulla olis vielä yksi videonpätkä pikku-villapuudelin jumpasta, mutta en taida jaksaa ladata sitä koska tää tietokone näkyy tänään voivan vähän huonosti, annetaan sen levätä ja kerätä voimia. :)

Kuvatuksia ja peura-agilitya

Oon ennenkin hehkuttanut meidän uusia lenkkimaastoja, mutta on ne niin upeat että tarttee hehkuttaa vähän lisää :-D Vihreän rinnalle on alkanut tulla keltaista, punaista. Mustikanlehdet ovat jo ruskanvärittämät, metsänpohja on puolukoita täynnä, siellä täällä nousee sieniä. Hirvikärpäset ovat lähteneet liikenteeseen.

Koiranpojat nauttivat täysin rinnoin metsässä samoilusta:

Pienikin kiipesi perässä

Eilisillan agirata. Tao "vähän" rakastui renkaaseen. Sen mielestä on niiiiiin siistii hypätä renkaan läpi, etenkin kun se kokee olevansa niin kovin taitava. Tullessa 4-esteelle kuului kolinaa ja näkyi mustavalkoista vilinää. 4-esteen rima oli lentänyt 5m päähän, rengas halki, putki pois paikoiltaan, vähän ehkä savuakin ilmassa.. Mä nostanut kuvainnollisesti kädet ilmaan... Tao ampui 4-esteeltä renkaan läpi putkeen, Maijun mukaan oikein oli nähnyt kuinka se sai idean ja sitten lähti. Olis ihan hirveän kiva jos se näissä kohden vielä vilkaisisi mun suuntaan että oonko samoilla linjoilla sen suunnitelmien kanssa.. Peura on vähän syttynyt agiliitoon ja meidän meno on semmoista peura-agilitya, missä esteet hypätään monen metrin laakahyppyinä (estekorkeus 45-50cm) ja mustavalkoinen ohjus, no, irtoaa aika helvetisti ja omasta mielestään lukee radan jatkoa vähintäänkin mua paremmin. Agikisakenttiä ei ihan hetkeen kolkutella, ennenkuin meidän kahden vauhdit lähentyvät edes vähän. Eilisen radasta nostan esiin kaksi kohtaa: ennen 14-estettä piti tehdä kunnollinen jarrutus (= oma liike seis, rintamasuunta ponnistuskohtaan) jotta sai elikon käännettyä 15-putkeen. Vastaavasti 15-putkelta Tao ampui ulos semmoista kyytiä että pelkkä koiran nimen hokeminen ei riittänyt vaan tarvittiin järeämpiä konsteja: puolivalssilla sai otuksen juuri ja juuri käännettyä 16-esteelle ja siitä sylikäännöksellä(?) 17-putkeen.

Päivän yksi tärkeä oppi oli myös, että oma katse pidettävä 2m koiran reittiä edempänä, siis kuitenkin kuvitellulla koiran linjalla. Olipahan taas kivaa!

Aksatreenikausi korkattu!

Kyllä kesän loppumisessa on jotain niin hienookin, nimittäin ProCaniksen aksatreenit käynnistyivät!

Meillä oli seuraavanlainen rata, joka oli rataprofiililtaan suunniteltu 1-luokan radaksi, jossa on vauhdikkaita suoria.

Näin meidät Taon kanssa opetettiin se ohjaamaan (tähänhän voi tehdä erilaisiakin ohjauskuvioita, mutta en osaa niitä tähän laittaa vaan pelkästään ne mitä me itse tehtiin):

- koira lähtöön, itse 3-esteen taakse seisomaan niin, että peitti putken väärän suun (kun käveli ensimmäiset esteen koiran linjaa mukaillen, huomasi että koira näkee vain putken väärän suun hypyllä). Vastaisella kädellä koiran kutsuminen, rintamasuunta kohti 3-estettä. Odotettiin pitkään pitkään paikoillaan, liikkeelle kohti oikeaa putken suuta juuri ennen kuin koira ponnisti. Siitä koiran lähetys putkeen (ai niin ja se putkijarru enne putkea!), ja kipin kapin...
- 5-esteelle persjättöön. Piti ehtiä riman ohi, siivekkeen kohdalle, ja olla katsekontakti putkesta tulevaan koiraan. Siitä esteen merkkaus (kauaksi aikaa ei auttanut jäädä persjättökohtaan) ja sitten pitikin jo edetä vauhdilla kohti 6-esteen putken suuta. Koiran lähetys putkeen, ja
- 7-esteen vasemmalta puolen ohi, katse oikean olkapään yli ja piti juosta! 8-esteen riman eteen odottamaan koiraa ja tekemään niisto. Niistossa katse riittävän pitkään kohti estettä ja sujuvasti väistettiin koiran alta pois, sitten jo kiireellä tekemään
- valssi 9-esteelle. Tässä kierrätettiin koira sen siivekkeen ympäri, jossa on nuo numerot, koska näin koira sai paremman linjan jatkoa ajatellen.
- 10-11-12-13 oli peruskoiran kuljetusta, 10-esteellä piti pitää ohjauskäsi lähellä kroppaa ja rintamasuunnalla kääntää menosuuntaan, ettei koira kaarrottanut pitkälle esteen jälkeen.
- 14-este taas vähän samoin kuin 8-este, tehtiin niistolla ja piti muistaa pitää katse esteessä.
- suora 15-16-17 kannatti ohjata pysyen koiran oikealla puolella, koska muuten koiran etenemisestä hypyillä tuli siksakkia: laskeutuu 15-esteeltä vasemmalle ja siitä koiran korjaus oikealle, siitä hyppää 16-esteen vasemmalle ja korjaus putkeen oikealla. (sorry, en osaa selittää tätä kohtaa tämän paremmin, muuta kuin että aina radan ohjausta suunnitellessasi ota huomioon, mistä ja mihin suuntaan koira suorittaa esteen ja etenkin, että mihin kohtaan se laskeutuu esteen jälkeen)
- ennen 15-estettä pieni olkapään/rintamasuunnan kääntö oikealle, jotta koira korjasi linjan jatkoa ajatellen eikä valunut ohi 16-esteen vasemmalta puolen
- me ei tehty a-estettä, joten meidän rata loppui 17-putkeen - samoin mun kunto!

Tao oli superihana kaikessa innossaan, vauhdikkuudessa ja tottelevaisuudessaan. Olin yllättynyt, kuinka kaukaa metrien päästä sivulta sain lähetettyä sen renkaalle, näin ehdin itse seuraavaan ohjauskuvioon valmiiksi odottamaan. Ihan kuin se kesän aikana olisi saanut lihasta ja kehonhallintaa, ei olla turhaan tehty pitkiä metsälenkkejä, uitu ja jumpattu kuntopallolla. Yhä edelleen se on hirmuisen herkkä mun ohjauksille, vaikka vauhtia on paljon niin mun pitäisi antaa hyvin hienovaraiset eleet, muuten koira kaasuttaa liikaa ohjauksen suuntaan.

Suhde Ihmeen läheni aika harppauksella, saivat matkustaa samassa häkissä (kyllä ne sinne mahtui!), missä Tao herrasmiehenä vetäytyi mahdollisimman pieneksi nurkkaan kun huomasi että Ihmettä alkuun vähän ahdisti vieras auto ja häkki ja vieraat tuoksut. Jäähkälenkillä se sitten kerran nuuhkaisi Ihmeen persauksia ja oikein näki kuin olisi saanut sähköiskun - korvat nousi pystyyn ja Tao tajusi että täähän onkin todellinen herkku! :-D Tao on siitä kiva, että vaikka se näkyy viettävän aktiivista nuoren miehen elämää ainaisine vikittely-yrityksineen (Taolla on niin sanotusti monta siimaa meressä), niin silti töitä tehdessä tytöt unohdetaan.

Ihme ja Tao odottelevat omaa vuoroaan

Treenailua ja ajattelun aiheita

Viime viikolla treenattiin enimmäkseen meidän pihan nurmikolla.

Väkästelin hienon puulaatikon 2on2off-treenailua varten. Tai no, se puulaatikko oli valmiina mutta liimasin siihen auton kumimattoa muutamaan eri kohtaan. Nyt siinä on kumipinnoitus maata vasten olevilla reunoilla ja päällä pitävä pinta. Taon kanssa alettiin treenata sitä, ja täytyy sanoa että mä oon aivan liian hätäinen kriteereissä etenemisen kanssa. Ihmeesti Tao silti taisi oppiakin jotain.

Harjoiteltiin myös takaa/hyppy-käskyn erottelua. Takaa-käskyllä Tao irtosi muutaman metrin päässä olevalle hyppyesteelle, kiertäen lähettävän käden puoleisen siivekkeen ja hypäten takaakierron. Hyppy-käskyllä suoritti esteen suoraan. Tossa jotenkin ymmärrettiin toisiamme enkä mä onnistunut sekoittamaan Taon ajatuksia.

Keppejä ollaan harjoiteltu verkoilla, Tao käy suorittamassa ne muutaman kerran päivässä, usein kun mennään pihalle. Se on hirveän kiinnostunut niistä, etenee vielä aika rauhallisesti mutta olen ajatellut ettei vauhdin aika ole vielä. Eilen poistin pari verkkoa välistä ja hyvin meni silti, ei aikonutkaan poistua aukoista.

Perjantain treenien teemana oli sylkkäri. Tao kävi niin kuumana, että se ajatteli että käy kiinni mun käteen kun en ole selkeämpi ohjauksessani. Tästä käytiin pieni keskustelu, ja sitten harjoitukset jatkui niin että pidin namia kädessä. En oo Taon kanssa tehnyt sylkkäriin mitään alkeispentutreeniä, joten nyt alkuun tehtiin vain sitä, että peruutin ja kiepautin Taon antaen sitten namin. Ongelmana oli alkuun se, että Tao karkasi sylkkäristä hypättävälle esteelle. Löytyihän se syykin: Tao lukee mun katsetta tässä tilanteessa. Ratkaisuna oli, että sylkkärin alussa katsoin käteeni, ja sitten siirsin katseeni esteelle. Näin Tao tuli aluksi sylikäännökseen, ja hyppäsi suoritettavan esteen vasta sitten kun mä ilmaisin sille niin. Meillä tuli pieni riitakin. Oman ohjausmokan takia (liike väärään suuntaan) vein Taon kahdesti peräkkäin putken väärään päähän. Tao ajatteli että ilman muuta tämä este suoritetaan jatkossakin näin päin tässä kohtaa, eikä kuunnellut mua vaikka korjasin oman ohjaukseni. Jouduin huomauttamaan asiasta aika rumastikin, mutta Tao ei ottanut tästä painetta vaan sille kasvoi korvat päähän ja mentiin yhteisymmärryksessä tämäkin kohta. Meillä on pikkaisen agility levinnyt, johtuen siitä että tehdään haastavampia ratoja, ja mulla menee niin suuri osa aivokapasiteetista oman ohjauksen muistamiseen, että usein unohdan katsoa koiraa tai en muista, miten ko kohta piti ohjata. Tao on niin hurahtanut agilityyn, että sillekin on alkanut tulla vauhtia ja virettä touhuun, se ei oo enää niin kiltti pyhäkoululainen vaan haastaa ja tekee myös omia johtopäätöksiä, jos=kun olen myöhässä. Nyt vaan pitää aina rataantutustuessa harjoitella mahdollisimman paljon omaa suoritusta ilman koiraa.

Tao oli pihaa kastelemassa

Tokossa ollaan hinkattu hyvin pieniä liikkeiden osia:
- perusasennossa, kun sanon valmis, Tao ottaa katsekontaktin ja saa namin
- maahanmenoja nopeammiksi (ja ovat nopeutuneetkin jo hieman). Teen niin Taon tullessa vierelläni, että yhdessä käskyn kanssa teen nopean kumarruksen eteenpäin. Olen ajatellut että tämä auttaisi siihen, että Tao ajattelisi nopean maahanmenon enemmän eteenpäin, nyt kun se tekee maahanmenon liikaa kauko-tekniikalla
- eteentuloja niin että mulla on keppi vas kädessä, jotta Tao tulisi keskelle eikä mun vasemman jalan eteen. Taolle toimii tämä väärien suoritusten estäminen parhaiten, koska se hidastuu jos sille tulee virheitä ja se menee epävarmaksi. Tao on herkkä mun tunnetiloille, ja sen vire laskee myös siitä, jos se huomaa etten ole ihan tyytyväinen sen suoritukseen. Ja vaikken sanoisikaan mitään, niin Tao kyllä aistii. Joissakin tilanteissa huomauttaminen saa Taon yrittämään paremmin, toisissa siitä tulee epävarma.

Eilen oli tavoitteellisten tokot. Olin ihan puhki työmaratoonin jälkeen, enkä ollut suunnitellut meidän treenejä. Ajattelin että tehdään samoja juttuja mitä ollaan nyt männä viikko tehtykin. Yhden kentän vaihdon jälkeen mentiin lähelle Pirkkahallia sijaitsevalle hiekkakentälle, jossa osa kenttää oli kivikovaa ja vähän liukastakin, osassa kenttää oli isoja kivenmurikoita. En pitänyt pohjasta, eikä pitänyt Taokaan. Eka setti oli sellaista haahuilua ja vire oli niin väärä, että pistin koiran takaisin autoon. Munkin piti vähän kerätä ajatuksia. Toisessa setissä pääsin siihen treenikuplaan kun höntsäilin omia juttuja. Tavoitteena on, että onnistuisin pääsemään siihen treenikuplaan myös silloin, kun pitää keskittyä siihen mitä liikkuri sanoo, olipa kyse treeni- tai kisatilanteesta. Ehkä siihen pääsee sitten kun on kokemusta ja taitoa enemmän. Tao oli kaikkiaan mun makuun liian hidas välimatkaa sisältävissä liikkeissä. Suunnittelin, että menen heittelemään sille palloa erilaisille hiekkakentille, jos saisi sillä tavalla sitä toimimaan paremmin myös muilla, kuin nurmi- tai tekonurmipohjilla.
- seuruu on parantunut, vielä tosin on jonkun verran pientä takapään seilausta, mutta uskon että koiran kypsyminen ja kehonhallinnan parantuminenkin auttaa tähän ongelmaan. Täyskäännöksissä on ruvennut pysymään paremmin mukana, kun oon nyt niitä tehnyt kotona namiavusteisesti.

Kotiin päästyä illalla Tao oli ihan sitä mieltä, että vielä pitää päästä treenaan. Se tuli näykkiin mun käsiä kun makasin sohvalla, oikein yritti aktivoida että ylös sohvalta senkin laiskimus. Niinpä mentiin vierashuoneeseen tekemään pienet iltatreenit, tein aina kolme toistoa per koira toisen odottaessa ulkopuolella. Tao oli niin intoa piukeena, että mä tulin tosi hyvälle fiilikselle. Olin ihan rentona, en yhtään stressannut että tekeekö se teknisesti täysin oikein. Tao teki hienoja suorituksia nopeasti ja innokkaasti (maahanmenoissa putoamisia, sivulle tuloja, eteen tuloja, kapulan kanssa eteentuloja, kaukojen seiso-istu-vaihtoja) ja mä olin niin ylpeä siitä ja kehuin sitä oikein vuolaasti sydämestäni. Tao suorastaan kiemurteli onnesta ja oli onnellinen, kun sai tehdä mulle mieliksi, ja yritti vielä enemmän että mitä voisi tehdä. Ihan uskomaton fiilis. Taas mä sain niin paljon lisää pohdittavaa tosta koiruudesta. Selvää on ainakin se, että se tekee ensisijaisesti töitä mulle, ei palkalle. Se palkkautuu niin hienosti mun kehuista ja on nöyrä. Tao myös osaa paljon asioita, ja kun sillä on itsevarma ja rento olo (eli kun mulla on?), se myös tekee suoritukset nopeasti. Mulle tuli eilen sellainen olo, että mulla on timantti käsissäni, jota mun täytyisi vaan osata hioa ja viedä eteenpäin oikein. Vaikeaksi sen eteenpäin viemisen tekee se, ettei kyse ole vain teknisten asioiden opettamisesta, vaan lisäksi mun täytyy hallita omaa ja myös Taon tunnetilaa. Lisäksi Taon tunnetila ei aina ole noin nöyrä ja tekemisenhaluinen, mun pitäisi selvittää että mistä nuo tunnetilat tulevat ja kuinka niihin voisi vaikuttaa. Tao ei koko ajan janoa mun huomiota, koska se saa sitä aika paljon muutenkin. Tarvisi todennäköisesti laittaa mun huomio maksulliseksi (lue Vapun koulutuksen teksti), mutta ongelmana on etten oikein raaskisi tehdä niin, kun musta on niin ihanaa rapsuttaa ja halia sitä. Ehkä me valitaan jonkinlainen kultainen keskitie sen suhteen, että millaisia tavoitteita meillä on suoritusten ja harrastamisen sekä niihin tarvittavien tekojen suhteen. :-)

Benson tulee soutelemasta

Pikku-puudeli sitten. Hän pääsi tavoitteellisten tokossa näyttämään kuinka olen treenannut sille luoksetulon stopit. Ekalla kerralla heitin sille pallon kun se oli puolivälissä. Tokalla kerralla tein käsieleen, ja palkkasin terävän pysähdyksen heittämällä pallon merkkisanan jälkeen. Pahaksi onneksi pallo pomppi Marikan auton alle, puudeli sata lasissa perässä. Hölmöläinen juoksi päin autoa niin että kopsahti, löi vasemman olkapäänsä siihen. Ja huusi eikä voinut astua etujalalleen. Menin sen luokse, ja lähdin tunnustelemaan niveliä murtumakohdan löytääkseni (vaikken uskonut sellaista löytäväni). Puudeli rupesi siinä tunnustellessa itsekin tajuamaan, että tassu ei tainnutkaan mennä poikki, ja sille tuli myös mieleen että se pallo on vielä siellä, kuono pitkällä rupesi tähyilemään sitä. Päästin sen pallolle, eikä se enää yhtään ontunut eikä ole ontunut sen jälkeenkään. Olipahan taas dramaattinen esitys! Kipulääkkeen toinen sai illalla, ettei nyt menisi niin pahasti juntturaan.

Bensonin selkä- ja takajalan lihakset eivät nykyisin arista läheskään niin paljon kuin talvella. Sille on tullut kivasti lihasta lisää, kun ollaan kävelty metsässä ja se on saanut omaan tahtiin tassutella mättäältä toiselle. Ainoa minkä koskemista se aristaa, on hännän lihakset. Jostain tuo hännän kipeys varmasti kertoo, liikkuukohan se kuitenkin jotenkin epätasapainossa ja joutuu hännällänsä tasapainottamaan itseään? Nyt Benson saa nivelapuaineena Synoquinia ja Nutrolin Senioria. Barffauksessa saa edelleen vain vaaleaa lihaa. Bensonin vatsa on ihan huomattavasti vahvistunut; se ei mene juuri mistään sekaisin ja koiran vastustuskyky on muutenkin parantunut. Benson on nykyisin rautavatsa. :-)

Olen Bensonin kanssa treenannut eteenistumaan tuloa. Pieni koira tarjoaa heti muita temppuja, jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu oikein. Voi esim. mennä oikein nopeasti maahan, tai istua orava-istunnassa. Tai kiertää takakautta sivulle istumaan. Tai pyörähtää ympäri. Hänen kanssaan on niin hauska treenata. Benson ei juuri yhtään palkkaudu kehuista. Jos kehun tai silitän, se vain tapittaa mua sen näköisenä että missä palkka. Onneksi Benson on valmis tekemään töitä tosi pitkäkestoisestikin palkan saadakseen, ja se on tajunnut että palkan saa hyvin tehdystä työstä. Mutta on se vaan sellainen villakoiran höppänä, ei paljon mieti reaktioitaan kuonoaan (10cm) pidemmälle ja ajautuu tilanteisiin.

5/3 Paradoksaalista

Täytyypä pitkästä aikaa laittaa asioita vähän ylös, oikein ajan kanssa. :)

Viime viikot ovat olleet monella tapaa kiireistä aikaa. Opiskelut, työnteko, seuran touhut ja kirsikkana kakun päällä muutto ihkaomaan kotiin ovat pitäneet huolta, ettei vapaa-aikaa ja lepoa juuri ole ollut. En malta olla hieman hehkuttamatta, että löydettiin pitkän etsinnän jälkeen meille koti, ja ollaan siihen iltaisin tehty muuttoa. Koirat olivat aluksi pahoilla mielin uudessa paikassa, jossa oli tyhjää ja outoa. Mököttivät ja luimuilivat ja ilolla lähtivät pois. Ajattelin jo että onko talolla paha karma, mutta pikkuhiljaa ovat sopeutuneet sinne. Lenkkimaastot ovat aivan ihanat, tänään tehtiin reilun tunnin kävelylenkki järven jäällä ja oikein fyysisesti tunsi, kuinka stressi ja väsymys valui pois jäsenistä ja niiden tilalle tuli rento hyvä mieli. Koirat juoksivat keskenään ja niiden iloa oli ihana seurata. Kovasti on koiranulkoiluttajia meidän huudeilla ja kahdesti on tullut bortsuja vastaan, ihanaa! :-)

Vähän ollaan jaksettu treenatakin, Tao kyllä tekisi mielellään paljon enemmänkin mutta minä olen ollut iltaisin niin puhki etten ole usein jaksanut kuin työntää sille ruokakupin nenän eteen. Löysin sattumalta sopivan takatassutargetin kaukokäskyjen treenaamista varten. Ongelmana on aikaisempien targettien kanssa ollut niiden liukkaus. Nyt treenataan asennonvaihtoja vaahtomuovipalan avulla, joka pysyy hyvin paikallaan tassujen alla ja tarjoaa mahtavan stimulaation koiran takatassuille auttaen koiraa keskittämään ajatuksensa takajalkoihinsa, mikä on tämän treenin tavoite. Olen asiasta muiden kanssa keskusteltuani ottanut sen linjan, etten siedä yhtään takajalan liikettä kaukojen asennonvaihdoissa (koska en myöhemmässäkään vaiheessa halua että Tao liikauttaa takajalkojaan pätkän vertaakaan). Tao on etenkin aikaisemmin hyvin herkästi maahanmennessä liikauttanut oikeaa takatassuaan ja sitä ollaan nyt työstetty pois ihan hyvällä menestyksellä. Kriteerinä on siis ollut oikean takajalan paikallaan pysyminen, syystä etten pysty edestä käsin näkemään molempia Taon takatassuja ja että vasen pysyy 99-prosenttisesti paikallaan. Mikäli Tao liikauttaa oik. takajalkaa, huomautan tästä eikä se saa palkkaa. Olen Taon ensimmäiset 11 kuukautta varonut huomauttamasta sille mistään, kaikki on tehty vain hyvän kautta. Vasta viime viikkoina olen uskaltanut alkaa huomauttelemaan virheistä, ja vaikutus on ollut yllättävä - se on lisännyt Taon itsevarmuutta ja motivaatiota. Pelkäsin huomauttamisen paineistavan sitä mutta se onkin tehnyt koulutuksesta selkeämpää ja mustavalkoisempaa ja Tao arvostaa palkkaakin enemmän kun se tietää että sen pitää oikeasti yrittää ansaita se. Silti en jälkikäteen ajateltuna tekisi mitään toisin - mielestäni Tao on koira joka ei pelkää epäonnistumista, mikä on ollut yksi keskeisimpiä tavoitteitani sen koulutuksessa. Noh, sen pelkäämisen ehtii sössimään ja opettamaan sille vielä moneen kertaan. ;)

Seuraamista ollaan myös tehty ja siinä ollaan päästy hyvään alkuun. Haluan Taolle edelleen selkempää käsitystä juuri siitä paikasta ja asennosta, jossa haluan sen olevan. Eli toiveissa olisi saada paikkaa hieman taaksemmas ja takaosaa pysymään varmemmin suorana, nyt se tahtoo aueta vasemmalle. Laitan itselleni muistiin, että palkkaisin Taon vieden namikäden taaemmas, tämä auttaisi niin aukeamiseen kuin edistämiseen. Oikealle käännökset leviävät usein - Tao rupeaa käyttämään hampaitaan tai pyörähtää eteeni. Huomauttamisesta ei ollut toivotunlaista tulosta, tässä onkin auttanut se että käännöksissä annan sille namin suuhun. Tällä ollaan saatu mielentilaa kohti haluttua, eli että ei rupea kuumumaan ja näykkimään ja pysyy lähellä. Näitä oikealle käännöksiä pitäisi tehdä enemmän - usein tulee tehtyä vain vasemmalla käännöksiä tai askelsiirtymiä oikealle. Mun pitäisi pikkuhiljaa pystyä suunnittelemaan treenejäni vaihtelevammaksi - helposti tulee tehtyä niitä tiettyjä harjoitteita. Miksi teen usein askelsiirtymät oikealle ja vasen jää niin vähälle treenille? Voi huokaus..

Tässä on viime viikolta video yhdestä iltatreenistä jossa treenattiin noita yllämainittuja asioita:

Eilen oli tavoitteellisten tokotreenit, joissa selvisi seuraavaa:
- Taon luoksetulo oli ok, tuli laukalla loppuun asti, juoksi suoraan, teki suoran eteen istumaantulon. MUTTA: tekee aivan liian tiiviit luoksetulon asennot eli juoksee päin. Ei enää ihan niin töksäytä vauhtiaan mun haaroväliin niinkuin muutama kuukausi takaperin mutta saisi istuutua pari senttiä aikaisemmin. Olen tässä miettinyt, että ehkä vauhti hidastuu kun ruvetaan yhdistämään luoksetuloa ja stoppeja. Yhtä kaikki, namin avulla pysäytän koiran hieman aiemmin.
- Sivulletulossa jää usein hieman liian eteen. Palkka pitäisi tulla vähän taaempaa ja palkata vaan ne sivulletulot kun tekee oikein.
- Edestä sivulle tullessa hypähtää. Näitä treenattiin eilen ja tänään, ja jotain oli ilmeisesti mennyt perille koska tänään ajatus oli vahvasta takaosan pyöräyttämisessä edestä sivulle, ei yrittänytkään hypähtää.
- Seuruussa jos kävelen liian nopsaan, pakka leviää: takapää seilaa, etuosa pomppii, yrittää purra. Eli nyt pitäisi löytää tasapaino oikean seuruun kävelynopeuden suhteen. Itse rentona niin hyvä tuli ja löytyi oikea mielentila molemmille. Ihmettelin eilen kun Taon ryhti alkoi laskea seuraamisessa, selvisi että siinä seuruuta viilatessa oli tullut seuruutettua sitä melkein kymmenen minuuttia. Huh huijakkaa. Tyhmä omistaja ei seuraa kelloa, ihana koira yrittää näin pitkään tehdä oikein.
- paikkamakuussa ei halua heti ekalla lepo-käskyllä laittaa kuonoa maahan. Luokse palatessa nostaa herkästi kuonon maasta. Eli nyt motivaatiotreeniä kuonon laskemiseen ja varmuustreeniä kuonon maassa pitämiseen.

Tao on nyt - vuoden ikää lähestyessään - taas muuttunut. Ja taas muutos on tapahtunut parempaan suuntaan. Tänään kun tehtiin iltatokoa, niin se teki asiat niin nopeasti kuin pystyi ja sillä oli ihan hirveän kova motivaatio tehdä asioita mun kanssani. Se on niin mahtava työkoira kuin olla ja voi. Lenkillä käydessä en tarvitse hihnaa juuri lainkaan, juuri mietin että pitäisi varmaan ruveta pitämään kissantalutinta taskussa johon voisi Taon kytkeä niinä harvoina hetkinä kun se täytyy ottaa kiinni. Se on niin tavattoman nöyrä. Osaakohan se ollenkaan kyseenalaistaa? Sanon sille vain että takana ja se kävelee pienen matkan päässä takanani, näin mennään niin vilkkaan autotien yli kuin ohitetaan koirakoitakin. Tuntuu että me opitaan pikkuhiljaa ymmärtämään toisiamme ja tekemään asioita yhdessä. Vasta nyt on tullut tunne, että Tao on lopullisesti, viimeistä karvatupsuaan myöten, sulautunut perheeseemme ja että siitä on hyvää vauhtia tulossa elämäni The Koira, asema jota en uskonut kenenkään vievän Bensonilta. Mutta tällaiset koiran arvottamisajatukset tuntuvat itselle vierailta ja ikäviltä enkä halua nostaa kumpaakaan toisen yläpuolelle, kummatkin ovat äärettömän rakkaita ja korvaamattomia ja olen onnellinen ja etuoikeutettu että juuri kyseiset koiraherrat ovat elämäämme liittyneet. Kummatkin tuntuvat haluavan asua mun suussani. Ihme homma. Välillä meinaa mennä hermo, kun kuonoa tungetaan jatkuvasti liian lähelle naamaa. Kummatkin ovat niin kovin huomionhakuisia, pilalle rakastettuja pusupoikia. ;)

Agilitya ollaan tehty ProCaniksen Markon opissa ja voi kuinka helppoa ja kivaa se Taon kanssa onkaan. Se lukee ohjaustani kuin unelma ja on äärettömän helppo ohjattava, estehakuinen nöyrä koira. Mulle tuottaa tuskaa ratojen muistaminen. Olen äärimmäisen huono hahmottamaan reittejä - asia jonka jokainen minut tunteva ystävä allekirjoittaa muistaen ainakin muutaman aihepiiriin liittyvän kommelluksen. Mulla toimii hyvin ajattelu, että risteykseen tullessa jos tuntuu että pitäisi kääntyä oikealle, niin kääntyy vasemmalle koska se todennäköisesti on oikea suunta. Yksi parhaimpia saamiani joululahjoja on ollut navigaattori. Meidän radat ovat tähän asti olleet helppoja, mutta nyt perjantaina oli ensimmäinen vähän vaikeaselkoisempi rata ja heti mulla oli vaikeuksia hahmottaa ja muistaa se. Mulla meni suuri osa kapasiteetista radan muistamiseen ja se harmittaa. Agi.fi-lehdessä oli hyvä juttu kisajännittämisestä, ja vaikka koen etten pahemmin kärsi kisajännityksestä vaan rakastan kilpailemista, niin artikkeli kolahti. Siinä oli hyvä ajatus että jos ei muista rataa, niin jakaa sen mielessään pienempiin osakokonaisuuksiin. Mun täytyy ruveta kehittelemään jotain tällaista ajattelutapaa rataan tutustuessani. Olen myös kuullut että muistiaan voisin kehittää ja tätä täytyy kanssa tulevaisuudessa miettiä. Tosin en tiedä auttaako muistin kehittäminen yleiseen suuntavaistottomuuteen.

Tässä on perjantain rata, tunnin teemana oli takaakierto-valssit joita oli mahdutettu 12 esteen radalle muutama (niin että mä olin jo suunnistustaitoni kanssa ihan helisemässä). Olen vaikuttunut kuinka tiukkoja käännöksiä pitkäkoipinen Tao tekee esteillä:

Viime viikon torstaina kävimme Piiralla Halikossa. Bensonilla olivat selkälihakset jonkin verran jumissa, talvi näkyy silläkin vaikka se on voinut ihan supehyvin ja ollut hyväntuulinen talven ajan verrattuna viime talveen. Piira sanoi ettei kannattaisi päästää Bensonia hankeen juoksemaan. Ymmärrän tämän hyvin, ja silti aion päästää Bensonin edelleenkin juoksemaan hankeen jos se niin haluaa tehdä. Mielestäni olemme pärjänneet talven hyvin, vaikken ole juurikaan rajoittanut Bensonin menemistä. Rakastan katsoa kuinka koirat juoksevat takaa-ajoleikkiä Bensonin ajaessa harmistuneesti haukkuen itseään selvästi nopeampaa, virnistelevää Taoa. Leikki alkaa yhdestä koirien keskenään vaihtamasta vilkaisusta, sitten jo juostaan ja mennään. Myönnän että koirani voisi varmasti paremmin jos kieltäisin niiltä tämän leikin, mutta sitä en tee. Juoskoot ja menkööt. Eläkööt niin pitkään kuin voivat, mutta tehkööt sen ilolla! (Ja silti, näin sanoessani, pelkään että Benson teloo itsensä tai saa spondyloosimuutoksia. Kuinka kaksijakoista.) Iloinen uutinen oli, että Tao oli täysin suora ja sen lihastasapaino oli korjaantunut. Joulukuussa sen vasen kylki oli selkeästi vahvempi. Aika pienellä vaivalla tätä lihasepätasapainoa sai korjattua. :) Piiran mukaan Taon etujalkojen ojentajat ja koukistajat ovat kireät ja sain ohjeet niiden hieromiseen. Olen iki-onnellinen hyvärakenteisesta, terveestä koirastani. Nautin sen terveydestä suunnattomasti ja silti en suuremmin varo sen loukkaantumista. Mikä paradoksi. Ehkä mun paradoksi liittyy lähinnä koirien tekemisiin silloin, kun ne liikkuvat omaehtoisesti vapaana. Taon kanssa ei olla vieläkään tehty pujottelua eikä kontaktiesteitä ja tokossa yritän välttää tekemästä elimistöä rasittavia liikkeitä, kuten seuraamista, liian pitkään. Kerään rohkeutta aloittaa kontaktiesteiden opettelu. Pujottelun aion treenata omalla pihalla hyvälle mallille kevään aikana.

Piira-visiitin jälkeen ajeltiin Tanjan luokse. Kylläpä oli taas niin huippumukavaa nähdä. Jaksan loputtomiin ihmetellä hyvää onneani; kuinka sain näin ihanan koiran näin ihanalta kasvattajalta? :)

Upea Tanjan ottama kuva!!

Äiti ja poika :D

Vähän Bensoninkin kuulumisia loppuun. Benson on ollut niin onnellinen ja lapsellinen, että olen tulkinnut sen olevan melko kivuton. Se on edelleen rasittava joka paikkaan jalassa kiinni seuraava takiainen. Hänen pitää tunkea se utelias kuononsa joka paikkaan eikä suuttuminen auta vaan vain pahentaa huomionhakuisuutta. Kaikkia ja kaikkea pitää myös epäillä ainakin vähäsen. Benson on edelleen maailman suloisin elävä pehmolelu. Bensonin kaukot ovat hieman edistyneet, se pystyy jo tekemään seiso-maahan-vaihdot takajalat paikallaan pysyen. Vähänkin kun ottaa etäisyyttä, niin puudeli seuraa perässä, eli hirveän vaikealta tuntuu saada kerrotuksi sille että odotan sen pysyvän paikallaan. Tänään opeltiin uusi temppu, Benson kiertää mun ympäri kierrä-käskyllä. Pitäisi opiskella että mitä ralli-tokokokeissa on liikkeitä ja alkaa treenaamaan niitä omaksi iloksi.