5/3 Paradoksaalista

Täytyypä pitkästä aikaa laittaa asioita vähän ylös, oikein ajan kanssa. :)

Viime viikot ovat olleet monella tapaa kiireistä aikaa. Opiskelut, työnteko, seuran touhut ja kirsikkana kakun päällä muutto ihkaomaan kotiin ovat pitäneet huolta, ettei vapaa-aikaa ja lepoa juuri ole ollut. En malta olla hieman hehkuttamatta, että löydettiin pitkän etsinnän jälkeen meille koti, ja ollaan siihen iltaisin tehty muuttoa. Koirat olivat aluksi pahoilla mielin uudessa paikassa, jossa oli tyhjää ja outoa. Mököttivät ja luimuilivat ja ilolla lähtivät pois. Ajattelin jo että onko talolla paha karma, mutta pikkuhiljaa ovat sopeutuneet sinne. Lenkkimaastot ovat aivan ihanat, tänään tehtiin reilun tunnin kävelylenkki järven jäällä ja oikein fyysisesti tunsi, kuinka stressi ja väsymys valui pois jäsenistä ja niiden tilalle tuli rento hyvä mieli. Koirat juoksivat keskenään ja niiden iloa oli ihana seurata. Kovasti on koiranulkoiluttajia meidän huudeilla ja kahdesti on tullut bortsuja vastaan, ihanaa! :-)

Vähän ollaan jaksettu treenatakin, Tao kyllä tekisi mielellään paljon enemmänkin mutta minä olen ollut iltaisin niin puhki etten ole usein jaksanut kuin työntää sille ruokakupin nenän eteen. Löysin sattumalta sopivan takatassutargetin kaukokäskyjen treenaamista varten. Ongelmana on aikaisempien targettien kanssa ollut niiden liukkaus. Nyt treenataan asennonvaihtoja vaahtomuovipalan avulla, joka pysyy hyvin paikallaan tassujen alla ja tarjoaa mahtavan stimulaation koiran takatassuille auttaen koiraa keskittämään ajatuksensa takajalkoihinsa, mikä on tämän treenin tavoite. Olen asiasta muiden kanssa keskusteltuani ottanut sen linjan, etten siedä yhtään takajalan liikettä kaukojen asennonvaihdoissa (koska en myöhemmässäkään vaiheessa halua että Tao liikauttaa takajalkojaan pätkän vertaakaan). Tao on etenkin aikaisemmin hyvin herkästi maahanmennessä liikauttanut oikeaa takatassuaan ja sitä ollaan nyt työstetty pois ihan hyvällä menestyksellä. Kriteerinä on siis ollut oikean takajalan paikallaan pysyminen, syystä etten pysty edestä käsin näkemään molempia Taon takatassuja ja että vasen pysyy 99-prosenttisesti paikallaan. Mikäli Tao liikauttaa oik. takajalkaa, huomautan tästä eikä se saa palkkaa. Olen Taon ensimmäiset 11 kuukautta varonut huomauttamasta sille mistään, kaikki on tehty vain hyvän kautta. Vasta viime viikkoina olen uskaltanut alkaa huomauttelemaan virheistä, ja vaikutus on ollut yllättävä - se on lisännyt Taon itsevarmuutta ja motivaatiota. Pelkäsin huomauttamisen paineistavan sitä mutta se onkin tehnyt koulutuksesta selkeämpää ja mustavalkoisempaa ja Tao arvostaa palkkaakin enemmän kun se tietää että sen pitää oikeasti yrittää ansaita se. Silti en jälkikäteen ajateltuna tekisi mitään toisin - mielestäni Tao on koira joka ei pelkää epäonnistumista, mikä on ollut yksi keskeisimpiä tavoitteitani sen koulutuksessa. Noh, sen pelkäämisen ehtii sössimään ja opettamaan sille vielä moneen kertaan. ;)

Seuraamista ollaan myös tehty ja siinä ollaan päästy hyvään alkuun. Haluan Taolle edelleen selkempää käsitystä juuri siitä paikasta ja asennosta, jossa haluan sen olevan. Eli toiveissa olisi saada paikkaa hieman taaksemmas ja takaosaa pysymään varmemmin suorana, nyt se tahtoo aueta vasemmalle. Laitan itselleni muistiin, että palkkaisin Taon vieden namikäden taaemmas, tämä auttaisi niin aukeamiseen kuin edistämiseen. Oikealle käännökset leviävät usein - Tao rupeaa käyttämään hampaitaan tai pyörähtää eteeni. Huomauttamisesta ei ollut toivotunlaista tulosta, tässä onkin auttanut se että käännöksissä annan sille namin suuhun. Tällä ollaan saatu mielentilaa kohti haluttua, eli että ei rupea kuumumaan ja näykkimään ja pysyy lähellä. Näitä oikealle käännöksiä pitäisi tehdä enemmän - usein tulee tehtyä vain vasemmalla käännöksiä tai askelsiirtymiä oikealle. Mun pitäisi pikkuhiljaa pystyä suunnittelemaan treenejäni vaihtelevammaksi - helposti tulee tehtyä niitä tiettyjä harjoitteita. Miksi teen usein askelsiirtymät oikealle ja vasen jää niin vähälle treenille? Voi huokaus..

Tässä on viime viikolta video yhdestä iltatreenistä jossa treenattiin noita yllämainittuja asioita:

Eilen oli tavoitteellisten tokotreenit, joissa selvisi seuraavaa:
- Taon luoksetulo oli ok, tuli laukalla loppuun asti, juoksi suoraan, teki suoran eteen istumaantulon. MUTTA: tekee aivan liian tiiviit luoksetulon asennot eli juoksee päin. Ei enää ihan niin töksäytä vauhtiaan mun haaroväliin niinkuin muutama kuukausi takaperin mutta saisi istuutua pari senttiä aikaisemmin. Olen tässä miettinyt, että ehkä vauhti hidastuu kun ruvetaan yhdistämään luoksetuloa ja stoppeja. Yhtä kaikki, namin avulla pysäytän koiran hieman aiemmin.
- Sivulletulossa jää usein hieman liian eteen. Palkka pitäisi tulla vähän taaempaa ja palkata vaan ne sivulletulot kun tekee oikein.
- Edestä sivulle tullessa hypähtää. Näitä treenattiin eilen ja tänään, ja jotain oli ilmeisesti mennyt perille koska tänään ajatus oli vahvasta takaosan pyöräyttämisessä edestä sivulle, ei yrittänytkään hypähtää.
- Seuruussa jos kävelen liian nopsaan, pakka leviää: takapää seilaa, etuosa pomppii, yrittää purra. Eli nyt pitäisi löytää tasapaino oikean seuruun kävelynopeuden suhteen. Itse rentona niin hyvä tuli ja löytyi oikea mielentila molemmille. Ihmettelin eilen kun Taon ryhti alkoi laskea seuraamisessa, selvisi että siinä seuruuta viilatessa oli tullut seuruutettua sitä melkein kymmenen minuuttia. Huh huijakkaa. Tyhmä omistaja ei seuraa kelloa, ihana koira yrittää näin pitkään tehdä oikein.
- paikkamakuussa ei halua heti ekalla lepo-käskyllä laittaa kuonoa maahan. Luokse palatessa nostaa herkästi kuonon maasta. Eli nyt motivaatiotreeniä kuonon laskemiseen ja varmuustreeniä kuonon maassa pitämiseen.

Tao on nyt - vuoden ikää lähestyessään - taas muuttunut. Ja taas muutos on tapahtunut parempaan suuntaan. Tänään kun tehtiin iltatokoa, niin se teki asiat niin nopeasti kuin pystyi ja sillä oli ihan hirveän kova motivaatio tehdä asioita mun kanssani. Se on niin mahtava työkoira kuin olla ja voi. Lenkillä käydessä en tarvitse hihnaa juuri lainkaan, juuri mietin että pitäisi varmaan ruveta pitämään kissantalutinta taskussa johon voisi Taon kytkeä niinä harvoina hetkinä kun se täytyy ottaa kiinni. Se on niin tavattoman nöyrä. Osaakohan se ollenkaan kyseenalaistaa? Sanon sille vain että takana ja se kävelee pienen matkan päässä takanani, näin mennään niin vilkkaan autotien yli kuin ohitetaan koirakoitakin. Tuntuu että me opitaan pikkuhiljaa ymmärtämään toisiamme ja tekemään asioita yhdessä. Vasta nyt on tullut tunne, että Tao on lopullisesti, viimeistä karvatupsuaan myöten, sulautunut perheeseemme ja että siitä on hyvää vauhtia tulossa elämäni The Koira, asema jota en uskonut kenenkään vievän Bensonilta. Mutta tällaiset koiran arvottamisajatukset tuntuvat itselle vierailta ja ikäviltä enkä halua nostaa kumpaakaan toisen yläpuolelle, kummatkin ovat äärettömän rakkaita ja korvaamattomia ja olen onnellinen ja etuoikeutettu että juuri kyseiset koiraherrat ovat elämäämme liittyneet. Kummatkin tuntuvat haluavan asua mun suussani. Ihme homma. Välillä meinaa mennä hermo, kun kuonoa tungetaan jatkuvasti liian lähelle naamaa. Kummatkin ovat niin kovin huomionhakuisia, pilalle rakastettuja pusupoikia. ;)

Agilitya ollaan tehty ProCaniksen Markon opissa ja voi kuinka helppoa ja kivaa se Taon kanssa onkaan. Se lukee ohjaustani kuin unelma ja on äärettömän helppo ohjattava, estehakuinen nöyrä koira. Mulle tuottaa tuskaa ratojen muistaminen. Olen äärimmäisen huono hahmottamaan reittejä - asia jonka jokainen minut tunteva ystävä allekirjoittaa muistaen ainakin muutaman aihepiiriin liittyvän kommelluksen. Mulla toimii hyvin ajattelu, että risteykseen tullessa jos tuntuu että pitäisi kääntyä oikealle, niin kääntyy vasemmalle koska se todennäköisesti on oikea suunta. Yksi parhaimpia saamiani joululahjoja on ollut navigaattori. Meidän radat ovat tähän asti olleet helppoja, mutta nyt perjantaina oli ensimmäinen vähän vaikeaselkoisempi rata ja heti mulla oli vaikeuksia hahmottaa ja muistaa se. Mulla meni suuri osa kapasiteetista radan muistamiseen ja se harmittaa. Agi.fi-lehdessä oli hyvä juttu kisajännittämisestä, ja vaikka koen etten pahemmin kärsi kisajännityksestä vaan rakastan kilpailemista, niin artikkeli kolahti. Siinä oli hyvä ajatus että jos ei muista rataa, niin jakaa sen mielessään pienempiin osakokonaisuuksiin. Mun täytyy ruveta kehittelemään jotain tällaista ajattelutapaa rataan tutustuessani. Olen myös kuullut että muistiaan voisin kehittää ja tätä täytyy kanssa tulevaisuudessa miettiä. Tosin en tiedä auttaako muistin kehittäminen yleiseen suuntavaistottomuuteen.

Tässä on perjantain rata, tunnin teemana oli takaakierto-valssit joita oli mahdutettu 12 esteen radalle muutama (niin että mä olin jo suunnistustaitoni kanssa ihan helisemässä). Olen vaikuttunut kuinka tiukkoja käännöksiä pitkäkoipinen Tao tekee esteillä:

Viime viikon torstaina kävimme Piiralla Halikossa. Bensonilla olivat selkälihakset jonkin verran jumissa, talvi näkyy silläkin vaikka se on voinut ihan supehyvin ja ollut hyväntuulinen talven ajan verrattuna viime talveen. Piira sanoi ettei kannattaisi päästää Bensonia hankeen juoksemaan. Ymmärrän tämän hyvin, ja silti aion päästää Bensonin edelleenkin juoksemaan hankeen jos se niin haluaa tehdä. Mielestäni olemme pärjänneet talven hyvin, vaikken ole juurikaan rajoittanut Bensonin menemistä. Rakastan katsoa kuinka koirat juoksevat takaa-ajoleikkiä Bensonin ajaessa harmistuneesti haukkuen itseään selvästi nopeampaa, virnistelevää Taoa. Leikki alkaa yhdestä koirien keskenään vaihtamasta vilkaisusta, sitten jo juostaan ja mennään. Myönnän että koirani voisi varmasti paremmin jos kieltäisin niiltä tämän leikin, mutta sitä en tee. Juoskoot ja menkööt. Eläkööt niin pitkään kuin voivat, mutta tehkööt sen ilolla! (Ja silti, näin sanoessani, pelkään että Benson teloo itsensä tai saa spondyloosimuutoksia. Kuinka kaksijakoista.) Iloinen uutinen oli, että Tao oli täysin suora ja sen lihastasapaino oli korjaantunut. Joulukuussa sen vasen kylki oli selkeästi vahvempi. Aika pienellä vaivalla tätä lihasepätasapainoa sai korjattua. :) Piiran mukaan Taon etujalkojen ojentajat ja koukistajat ovat kireät ja sain ohjeet niiden hieromiseen. Olen iki-onnellinen hyvärakenteisesta, terveestä koirastani. Nautin sen terveydestä suunnattomasti ja silti en suuremmin varo sen loukkaantumista. Mikä paradoksi. Ehkä mun paradoksi liittyy lähinnä koirien tekemisiin silloin, kun ne liikkuvat omaehtoisesti vapaana. Taon kanssa ei olla vieläkään tehty pujottelua eikä kontaktiesteitä ja tokossa yritän välttää tekemästä elimistöä rasittavia liikkeitä, kuten seuraamista, liian pitkään. Kerään rohkeutta aloittaa kontaktiesteiden opettelu. Pujottelun aion treenata omalla pihalla hyvälle mallille kevään aikana.

Piira-visiitin jälkeen ajeltiin Tanjan luokse. Kylläpä oli taas niin huippumukavaa nähdä. Jaksan loputtomiin ihmetellä hyvää onneani; kuinka sain näin ihanan koiran näin ihanalta kasvattajalta? :)

Upea Tanjan ottama kuva!!

Äiti ja poika :D

Vähän Bensoninkin kuulumisia loppuun. Benson on ollut niin onnellinen ja lapsellinen, että olen tulkinnut sen olevan melko kivuton. Se on edelleen rasittava joka paikkaan jalassa kiinni seuraava takiainen. Hänen pitää tunkea se utelias kuononsa joka paikkaan eikä suuttuminen auta vaan vain pahentaa huomionhakuisuutta. Kaikkia ja kaikkea pitää myös epäillä ainakin vähäsen. Benson on edelleen maailman suloisin elävä pehmolelu. Bensonin kaukot ovat hieman edistyneet, se pystyy jo tekemään seiso-maahan-vaihdot takajalat paikallaan pysyen. Vähänkin kun ottaa etäisyyttä, niin puudeli seuraa perässä, eli hirveän vaikealta tuntuu saada kerrotuksi sille että odotan sen pysyvän paikallaan. Tänään opeltiin uusi temppu, Benson kiertää mun ympäri kierrä-käskyllä. Pitäisi opiskella että mitä ralli-tokokokeissa on liikkeitä ja alkaa treenaamaan niitä omaksi iloksi.