... vierailivat eilen tavoitteellisten tokossa. Jännähiippailija hiippaili jännittyneesti, polvet koukussa, seuruun hitaassa osiossa niin että koiraraukka oletti jotain pian tapahtuvan ja meni varmuuden vuoksi maahan (kun se kuitenkin kohta käskee tehdä niin). Jännähiippailijan meno oli aika hupaisan näköistä ja kirvoitti erilaisia mielikuvia katsojille.
Tanttaralla astui mukaan kuvioihin luoksetulossa. Siellä se seisoi parinkymmenen metrin päässä jalat levällään niin tukevan näköisesti, että olisi voinut vaikka maailmansota syttyä tai hirmumyrsky iskeä ja tanttaralla olisi vain jatkanut seisoskeluaan. Siihen oli hyvä koirankin tehdä oikein tiivis luoksetulo jalkojen väliin kun tilaakin oli niin kivasti.
Onneksi meillä oli valppaita silmiä ja Jännähiippailija ja Tanttaralla saivat lähtöpassit. Toivoa täytyy, että tajuavat pysyä poissa eivätkä tule heti takaisin!
Muutamia juttuja täytyy tämän viikon aikana erityisesti treenata:
- Luoksetulo: edestä sivullesiirtymiset takapuoli edellä siirtyen (ei hypähtäen niinkuin toisinaan tekee). Hyvää oli se, että tuli laukalla luokse eikä juossut päin vaan pysähtyi muutaman sentin päähän istumaan. Vauhtia lissää... Edistystä on, että Tao on ruvennut kotona juoksemaan Bensonin kanssa kilpaa luokseni. Aikaisemmin vain peesaili siinä vierellä. Nyt saatu muutama tosi hyvä räjähtävä lähtö.
- Seuruu: lähtötreeniä, nyt kun sanon 'valmis' Tao tipauttaa kontaktinsa - ei kiva! Ottaa kyllä kontaktin uudelleen kun lähdetään liikkeelle. Kontaktinvahvistamistreeniä häiriön avulla sivullaistuen / seuruussa, reagoi nopeasti tähän edistyen. Oikealle käännöksissä tahtoo kuumua - reagoi jo kun käännän katseeni oikealle. Kääntelin päätäni oikealle mutten kääntynytkään, tällä saatiin tähän apua. Vasemmalle kääntymisissä saisi vielä voimakkaammin käyttää takaosaansa, tähän tehtiin tänään vadin päällä pyörimistreeniä. Palkkauksen antaminen riittävän taakse, tämän kun muistaisi aina... Seuruu on vielä aika aaltoilevaa, välillä takapää aukeaa, mutta onhan tää koiruus vielä aika junnu.. Paljon se on edistynyt seuruussa ihan viimeisen parin kuukauden aikana, oon niin mielissäni!
- Liikkeestä seis: eilen meni kahdesti maahan, tosin toisella kertaa sitten kun käännyin katsomaan menikö maahan vai jäikö seisomaan. Varmuustreeniä tähän. Muuten olen edelleen tosi tyytyväinen tähän, pysähtyy niille jalansijoilleen ja reagoi käskyyn nopeasti. Kestää hyvin mun liikkeen ympärillä pysyen paikoillaan. Focusointitreeniä tarvii taas tehdä, tavoitteena että jäävissä katsoo eteenpäin hyvässä mielentilassa.
- Kapulan pitäminen sivulla istuen 5s onnistui muuten hyvin, mutta haluaisin että ottaisi kapulan suuhun vielä innokkaammin. Nyt on tehty pitotreeniä ja se näkyy hieman. Edelleen on kuitenkin super iloinen kun näkee että otan noutokapulan esiin.
Tao on viime aikoina ruvennut syttymään leluille enemmän ja enemmän. Vetoleikit on huippuja, lentävän lelun perään syöksyy vauhdilla. Kuolleeseen leluun vielä vähän motivaatiota lisää. Leikillä pystyy jo hyvin palkkaamaan. Namit uppoaa myös ja kuivanappulatkin käy palkkana. Tänään lenkillä haastoi mua oikein tosissaan ja lumipaakku kelpasi mahtavana leluna.
Virtaa on piisannut vaikka muille jakaa, kiitos sen että emäntä tajusi lisätä ruoka-annosta (kiitos Tanja vinkistä ;)). Tao oli vähän turhan hoikassa kunnossa ja fiksuna koirana säästeli itseään. Sunnuntaina käytiin kokeilemassa vetohiihtoa ja olipas se mukavaa, Tao kiskoi mua ympäri järveä ja en voinut kuin nauraa ääneen. Yhteen kurviin mentiin vauhdilla mukkelis makkelis. Tao tuntui palkkautuvan siitä, kun nauroin ja kehuin sitä. Puudeli juoksi perässä ja jäi vain kerran alle. ;)
Pumpulin kanssa kokeilin kaukoja eilen, ja kylläpä se tekee nopeasti asennonvaihdot, mutta etenee samalla ihan törkeän paljon. Toivottavasti lauantaina Jessican koulutuksessa tulisi vinkkiä tähän, tiedän ainakin yhden koirakon joka kysyy takajalkojen paikallaan pysymiseen vinkkiä. Oon menossa sinne kuunteluoppilaana. Siispä, niin kauan kuin en osaa pumpulin kaukoja laittaa kuntoon, ei meillä oo voittajaan mitään asiaa. Siispä ollaan treenattu erilaisia temppuja. :D Tai alkuun ajattelin, että treenataan vanhat temput sellaiseen malliin ettei mun tarvitse antaa käsiapuja vaan noudattaa sanallisia käskyjä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että pumpuli on maailman iloisin pieni villakoira kun pääsee treenaamaan mun kanssa.
Meillä on kivasti tilaa vierashuoneessa ja isot peilit päätyseinän liukuovissa. Toisen koiran kanssa kun treenaaa, niin toinen itkee oven takana. Tää on just niin tätä että kun toiselle kumarrat niin toiselle pyllistät. Tao on ruvennut ihan viime aikoina hidastelemaan kun huomaa että ollaan poistumassa treenikentältä, ei haluaisi lähteä. Sekin kiva juttu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti