Eilisissä ProCaniksen treeneissä tutustuin saksalaiseen. Sen n 1,5-vuoden aikana, mitä ehdittiin agilitya Bensonin kanssa harrastaa, kokeilin saksalaista varmaan kerran ja se oli kyllä autuaasti päässyt unohtumaan. Marko selitti, että saksalainen on päällejuoksu jonka jälkeen tehdään persjättö. Olennaista on, että väistettäessä koiran alta päällejuoksussa, katse kohdistetaan siihen kohtaan johon koira laskeutuu esteeltä. Ensimmäiset saksalaiset epäonnistuivat, koska pidin katseen koirassa ja näin vedin sen esteen ohi. Tao kyllä teki tosi tiukan paikallaankäännöksen ja suoritti vielä esteen, mutta ei ollut niin sujuva kuin mitä pitäisi. Katseen kohdistamisella koiran ohi laskeutusmispaikkaa kohti oli ihan mielettömän voimakas vaikutus, ja näin saatiin saksalainen onnistumaan. Meidän pitäisi vielä vahvistaa päällejuoksua Taon kanssa, niin että pidän lelun vastaisessa kädessä ja pudotan sen palkaksi kun koira on laskeutunut päällejuoksussa mun ja siivekkeen väliin. Siinäkin täytyy muistaa pitää rintamasuunta ja katse oikeaan suuntaan eli ei saa ennakoida ja kääntää rintamasuuntaa liikaa menosuuntaan.
Saksalaisia väännettiin sitten joka väliin radalla. Olin suunnitellut pakkovalssin lähtöön toiselle esteelle, mutta Kim Jong Il alias Marko määräsi siihenkin tehtäväksi saksalaisen ja hyvin se kyllä toimi. Menin toisen esteen eteen seisomaan, rintamasuunta kohti kierrettävän siivekkeen edustaa ja otin askeleen ohjausjalalla eteenpäin antaen samalla lähtöluvan koiralle, tästä tyrkkäys siivekkeen takaakiertoon, päällejuoksu yllä kuvatulla tavalla, persjättö ja sitten oltiinkin jo hyvällä linjalla kolmannelle esteelle.
Lähdöstä sen verran, että täytyy muistaa antaa lähtölupa koiralle suullisesti. Eilen olin jotenkin niin saksalaisten yms. lumoissa että ohjasin niin äänettömästi etten muistanut antaa suullista lähtölupaakaan. Tao kyllä lähti liikkeelle juuri silloin kun tarkoitinkin, mutta tällaisessa mun liikkeestä tapahtuvassa lähdössä on suuri riski, että Taon lähtee mun liikkeestä liikkeelle silloinkin kun en niin tarkoittaisi.
Sitten toinen hieno ohjauskuvio, jonka nimeä en muista, se oli nimetty jonkun mukaan joka oli sitä käyttänyt kisoissa, ei ollut suomalainen. Tao tuli kaukaa takaa putkelta hyppyesteelle. Vasen käteni oli suorana taaksepäin, katse olkapään yli koiraan ja hypättävälle esteelle, etenin kohti keppien aloitusta. Persjättö ei tässä toiminut, koska rintamasuuntani oli liikaa avoinna ja Tao kävi flänkkäävänä koirana poimimassa ylimääräisen oikealle jäävän esteen matkan varrella. Eli tämä tehtiin niin, että otin koiran halutulle, riittävän tiukasti vasemmalle suuntautuvalle linjalle päällejuoksuna ja sitten tein persjätön ja tyrkkäsin Taon kepeille. Koska koiruus ei vielä osaa pujottelua, tämä radankohta lopetettiin siihen että lelulla vedin Taon oikeasta välistä ja se sai palkan siihen.
Kepeiltä mentiin putkeen, josta tehtiin (taas!) saksalainen ja sitten kiva pieni ohjauskuvio jonka nimi päättyi Jaakko-Kultaan, oli siinä vielä joku sana edellä. Luulen että Marko heitteli näitä ohjauskuvioiden nimiä ihan hihoistaan, oli kyllä toinen toistaan kummempia nimityksiä. Yhtä kaikki, tässä ohjauskuviossa koiran puoleisella kädellä, koiran puoleinen jalka edessä, käytiin näyttämässä hypättävä este ja koiran lukittua se pyörähdettiin persjättö tehden, oma paketti tiukkana pysyen kohti seuraavaa estettä. Näytti ihan valssin ja persjätön yhdistelmältä. Matka jatkui takaisin putkeen. Tässä Jaakkokullissa ryntäsin pari kertaa esteelle jolloin Tao tiputti riman, tässä auttoikin se että pysähdyin kauemmas esteestä antaen koiralle hyppyrauhan, matka jatkui vasta kun Taon etutassut laskeutuivat esteen jälkeen maahan.
Putken jälkeen tehtiin hypyllä twist. Marko kertoi muistisäännön, jonka mukaan päällejuoksu kääntää koiraa korkeintaan 45 astetta seuraavalle esteelle. 0-linja kuvitellaan siivekkeen suuntaisesti. Tässä hyppyä seuraava este oli n 60 asteen kulmassa hypyn jälkeen. Tähän tehtiin siis twist, jossa koira tyrkkäistiin takaakiertoon, sitten peruutettiin vaihtaen ohjauskäsi ja pitäen rintamasuunta voimakkaasti alastulolle, koiran laskeutuessa ohjauskäsi vaihtui taas ja jalat olivat tässä kohden jo menosuuntaan.
Puh, en tiedä ottaako näistä mun selostuksista kukaan selvää, mutta laitan ratapiirroksen kunhan kerkiän. Oli kyllä mielenkiintoinen tunti taas joka meni liian nopeasti ja jossa taas aukeni oman katseen ja rintamasuunnan merkitys koiran ohjaamisessa halutulle linjalle. Onni on omistaa sellainen suoraviivainen koira, joka menee just niin kuin mä sitä ohjaan ja reagoi kaikkeen mun ohjaukseen juuri niinkuin olen tarkoittanutkin ja herkästi.
Tao rupesi väliajalla toimimaan varsin puudelista tutulla tyylillä, bongasi tasapainotyynyn ja meni sille tarjoamaan takatassutargettia. Tehtiin tokoa, seuruu oli ihan super eikä edes purrut yhtään käännöksissä vaikka olikin hyvässä vireessä. Jäävät oli kanssa tosi säpäkät, tipahti maahan tai pysähtyi niille sijoilleen seisomaan. Vitsit kun oppisin vaikuttamaan Taon vireeseen paremmin. Saan sen kyllä villittyä mutta miten saisin sen juuri sellaiseen otolliseen vireeseen jossa ei kuitenkaan huudeta tai purra, siinä onkin tutkailtavaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti