Näimme eilen Wallis-porukalla Espoon Univet-hallilla agilitytreenailun merkeissä. Paikalle pääsivät melkein kaikki, ainoastaan iskä Wallu ja yksi pentusisaruksista eivät päässeet pitkän matkan takia.
Mikko piti meille treenit. Osa ei ollut käynyt kertaakaan agilitya kokeilemassa, osa meni jo melkoisen suvereenisti. Taon kanssa oltiin tehty vain putkea ja perushyppysarjan avulla hyppytekniikkaa ja irtoamista. Hyppytekniikka tällä honkkelilla vaatii vielä paljon treeniä, kuten alla oleva kuva osoittaa. Tao ei osannut arvioida ponnistuskohtaa vaan ajautui liian lähelle estettä:
Meidän treeni alkoi yhdellä hypyllä, sitten tehtiin kaksi peräkkäin, sitten kaksi hyppyä ja putki. Tein taas perisyntiäni eli kädet huiski kuin olisi mikäkin kärpäslauma ympärillä, tämä on asia johon todella täytyy keskittyä. Mikko käski mun muutenkin rauhoittaa omaa ohjaustani, ja kun sen tein niin yhtäkkiä ei ollutkaan niin kiire ja meno soljui sujuvammin. Koska perushypyt sujuivat hyvin, Mikko innostui teettämään meille ohjauskuvioita. Pakkovalssissa opin, että Tao on herkkä liikkeilleni: liike onnistui kun maltoin odottaa riittävän pitkään ennen peruuttamista.
Pakkovalssia ensi kertaa (Kuva: Lari Tapola)
Takaaleikkaus sujui Taon osalta hyvin, koska se irtoaa hyvin esteelle. Minä olin heikoin lenkki kun en osannut juosta järkevää linjaa. Tämäkin saatiin kuitenkin lopulta onnistumaan. Neljän esteen suora + putki onnistuivat vauhdikkaasti, Tao on perushyppysarjatreenin avulla oppinut Eteen-käskyllä hyppäämään edessään olevat esteet ja irtosi hienosti suorittaen myös lopussa olevan putken. Opin etten saa sanoa Putkeen-käskyä Taon ollessa esteen yläpuolella, koska pentu häiriintyi tästä ja tiputti riman. (Häiriösiedätystä tulevaisuudessa) Putken jälkeen oli toinen estesuora takaisinpäin. Tässä ongelmaksi koitui toinen este putken jälkeen, jonka Tao mielellään kiersi. Myös valssia kokeiltiin, mutta en saanut oikein tuntumaa tähän: Taon vauhti on jotain aivan toista kuin puudelin ja mulla tosiaan tuntui vuoden tauko agilitysta. Mustavalkoinen sujahdus vaan näkyi ja tunsin oloni hitaaksi elefantiksi. Tämän jälkeen kokeiltiin sihahdusta jarruna; Tao putken kautta esteelle jossa annoin jarrusihahduksen ja työnsin namin suuhun. Näitä täytyy alkaa treenailla. Opin myös että valssissa täytyy mukailla koiran liikkeitä: muuten Tao ohjausherkkänä koirana teki esteen takana täyskäännöksen ja hyppäsi esteen myös takaisinpäin.
Lopulta olikin meidän aika mennä kentän laidalle ihailemaan muiden menoa. Samalla Tao sai harjoitella, että kentän laidalla ei kuulu huutaa vaan maata asiallisesti. Tao ryömi syliini, tunki kuonoaan kainaloon, nyrsi etuhampailla leukaani ja oli niin iloinen kuin olla voi. Ihan kuin se olisi kiittänyt että olin mahdollistanut sille näin hienon kokemuksen :) Meidän ensimmäisestä aksatreenistä jäi äärimmäisen hyvä maku ja olipa kivaa, että pystyttiin tekemään vaikka mitä! Taolla ei kertaakaan lähtenyt mopo käsistä vaan sillä pysyi korvat päässä. Hirmuinen honkkeli se kyllä on muihin sisaruksiinsa verrattuna ja niin keskeneräinen. Erityisesti Beccan supervauhdikas meno teki vaikutuksen!
Lahjat on jaettu ja hiljennytty joulun rauhaa viettämään. Kaksi ei osaa vielä asettua: he ovat saaneet vinkulelut jo edesmenneeltä Hesan karvaturrilta Kamulta. Toinen vinkuleluista on tippunut sohvan taakse, josta se on kovalla vaivalla ongittu esiin. Kummallakin on nyt omat lelut suussa ja kova meno päällä. Joulu on ihanaa yhdessäolon aikaa, hiljennytään kuuntelemaan joulun taikaa. Halataan rakkaitamme ja ollaan vaan. :)
Viime viikko sujui vauhdikkaiden treenien merkeissä Taon kanssa. Laitoin Marian vinkistä leluun ohuen narun, jonka avulla sain nyittyä lelua niin että se "pakeni" arvaamattomasti Taon edestä. Leluksi valitsin Messarista ostamani lampaankarvaisen motivointipatukan, johon Tao oli kovasti tykästynyt. Taosta löytyi ihan uudet kierrokset! Se jopa käy varastamassa patukan mun treeniliivin taskusta. Taon ongelmaksi ja koulutushaasteeksi on selvinnyt aijaaminen, jota yritän ratkoa saamieni hyvien ohjeiden ja vinkkien avulla. Aijjaaminen ei ole supervahvaa, mutta Tao ei tee sellaisella nopeudella jota toivoisin, joten asia vaatii toimenpiteitä.
Tehtiin perjantaina jääviä kierrättämällä. Narulelun avulla nostatin Taon kierrokset kattoon kiertämisessä, jolloin saatiin esille ongelma ettei jääviä ollutkaan niin helppo tehdä. Tähän käsiavustuksella onnistuneita toistoja.
Paikkaistuminen 2min rivissä ongelmitta, Tao istui kuin puunjumala. :D Paikkamakuussa tajusin etten oo opettanut Taolle maahanmenoa sivulta, tässä pientä säätöä ja jäi mutkalle. Makoili varsin tyytyväisenä ja lunkina rivissä, ympärilleen nauraen katsoen, häntä heiluen. Meininki oli niin rento, että kymmenkunta sekuntia ennen ajan loppumista kellahti lonkkalevolle. Paikallamakaaminen ei ongelma - lihasten puuttuminen ja pentulöysyys sen sijaan vaativat kypsyttelyä!
Kaukot etenee, tuntuu ihan uskomattomalta kun Bensonin kanssa ne on olleet niin hankalia! Seiso-maahan menee hyvin, pääsen jo asentoon jossa seison edessä kädet sivulla. Kotona kokeilin ja peruu-käskyllä sai hyvän ajatuksen siitä, että peruuttaa taaksepäin istumaan. Nyt suunnitelmissa jumpata kaukoja, tässä ollaan edetty niin ettei tarvitse ihan kuonosta viedä vaan siirrän vastuuta oikeasta liikeradasta pennulle.
Eilen tehtiin Minnan treeneissä pari vauhtinoutoa. Tao oli jotenkin vähän löysä eilen. Olisi voinut vauhdikkaamminkin mennä kapulalle, mutta meni kuitenkin laukalla mennen tullen. Seuruussa Minnan mukaan asento näyttäisi jopa paremmalta ilman namia, koiraystävällisemmältä kun Tao ei ole ihan kaula pystysuorassa. Itselle tulee vaikutelma että Taon ryhti laskisi ja se kulkisi pitkänä, mutta Minnan mukaan ainoa ero olisi siinä ettei pää ole ihan niin pystysuorassa. Tässä suunnitelmana suorien pätkien seuruuta Taon tarjoamisen kautta ja sivuttain/taaksepäin seuruita /askelsiirtymiä namiavusteisesti. Tehtiin eilen myös alokasluokan hyppy, joka alkaa olla valmis. Tässä Tao seisoo kuin maahanliimattuna esteen toisella puolella. En ole vielä yhdistänyt tähän sivulleistumista, koska Tao ennakoi niin herkästi. Luoksetuloa oon tehnyt niin, että heitän lelun jalkojen välistä taakse.
Tänään käytiin Piiran luona Halikossa. Tao muutama viikko sitten hyppäsi arviolta 1,5m ilmaan ja räsähti alas, tassut leviten liukkaalla laminaatilla. Oli näyttänyt sen jälkeen kuin olisi sattunut, itse en ollut paikalla. Tämän jälkeen ei ole harrastanut ilmaloikkia. Huomasin, että on vähän vino ja sain kinuttua Leenalle peruutusaikapaikan. Hyvä että kävin, SI-nivel oli mennyt vinoon ja selkärangassa oli kierteisyyttä, kaikki saatiin yhdellä käsittelyllä korjattua ja selkä suoraksi. Leena huomasi, että Taon lihaksisto on vähän epäsuhtainen tokoilun johdosta; vasemman puolen lihaksisto on vahvempi. Tähän saatiin hyvät ohjeet oikean puolen lihaksiston vahvistamiseen, jotta lihastasapaino saataisiin normaaliksi.
Piiran jälkeen suunnattiin Rekijoelle Tanjaa, Jallista ja muita moikkaamaan. Oli taas ihan huippumukavaa, olen niin onnellinen kun meillä on niiiin mukava kasvattaja! :)
Bensonin kanssa tokoilin eilenillalla reilun viikon tauon jälkeen, ja pieni villaeläin oli niin innoissaan ja tosissaan, että siltä pääsi kesken tekemisen pieniä parahduksia! Tein jääviä ihan pentuharjoitustyyliin, tuntui hassulta treenata miniatyyripuudelini kanssa kun on tottunut vähän isompaan. Kaukoja tehtiin myös ja niissä on kovasti tepastelua, olen lohduton, mutta samalla muistutan itseäni että säännöllisellä treenaamisella saadaan myös tuloksia. Lopuksi tein tunnarikapulan piilotuksia kotona. Benson löysi kahdella ekalla kerralla, Tao viimeisen. Löytäjä sai hurjasti namia ja kehuja tuodessaan tunnarikapulan mulle.
Blogger herjaa että kuvakiintiö olisi käytetty, mietin ratkaisuja kuvien saamiseksi blogiin.. :-/
Tiistaina käytiin Liisan kanssa treenaamassa. Tein ennen Liisan tuloa seuruuta, joka on edistynyt ihan huimasti! Virettä kaipaisin toki lisää, mutta kontakti pysyi, piti paikkansa. Suoruutta on yksin treenatessa vähän hankala arvioida. Liisan kanssa tehtiin luoksetuloa, joka oli ihan järkkyhuono. Tein satamiljoonaa huonoa toistoa. Tao tuli oikealle vinoon kohtuulähelle eteen tai sivulle. Kaikki unohdettu!
... niinpä heti tiistai-iltana kotona alkoi eteen istumaan tulon treenaus ihan pentuaikojen tyyliin! Keskiviikkona jatkui. Eli istuin tuolilla, jalat kohtuukapeassa v-asennossa, namilla houkuttelin pennun eteen tiiviisti ja suoraan. Näitä muutaman metrin matkalta, toimi kotioloissa ja tuli laukalla, tiiviisti eteen. Myös jääviä peruuttaen tehtiin sekaisin, samoin uutena asiana kaukoja. Käsiini ja eleisiini yritän kiinnittää huomiota ja pitää kädet sivuillani. Kaukojen kanssa pitäisi olla vielä tiukempi takajalkojen paikallaanpysymisen kriteerin suhteen:
Takatassut pysyy kuitenkin jo yllättävän kivasti ja pikku-vasikka pystyy tekemään näitä!
Torstaina eli itsepäisyyspäivänä pidettiin Tamskin tokoilijoiden järjestämä Match Show Tallilla. Kokemusta mätsärien järjestämisestä ei ollut oikein kellään kun kaikki on vahvasti tokopainotteisia ihmisiä, mutta otettiin selvää, suunniteltiin ja valmistauduttiin hyvin. Mua jännitti kovasti aamulla, että tuleeko meidän näytelmiin riittävästi väkeä. Muistan varmaan ikuisesti sen tunteen, kun pysäköinnin ohjauksessa tuli pari-kolme autoa. Sitten ei näkynyt ketään. Olin jo varma, ettei ketään tule. Mutta sitten rupesikin tulemaan osallistujia oikein autoletkassa, ja pian meillä oli täysi työ löytää kaikille parkkipaikka! Onneksi Henkka oli mun apuna, lumilapion avullakin tehtiin lisää pysäköintitilaa ja kaikki tulijat saatiin mahtumaan Tallin alueelle. Osallistujia tuli lopulta vajaa sata. Näyttelyssä piti paikkansa: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kaikille oli sovittu tarkat tehtävät ja talkooväkeä oli niin reilusti, että työvoimaa riitti. Olin kehäsihteerinä ja mulla oli ajoittain vähän sellainen olo, että en ymmärrä kyllä tästä näyttelytouhusta mitään. Miten tuomari pystyykään päättämään niistä ihanista karvapalloista, että kuka on se kaunein / paras? Päivä oli tosi mukava ja meidän talkooporukka ihan paras! :) Osallistujatkin taisivat tykätä, ainakin antamansa palautteen perusteella, ja me opittiin ihan hirmuisesti mätsärien järjestämisestä! :)
Perjantaina oli Procaniksen treenit. Alkuun tehtiin merkkiä, ja kun se sujui Taolta niin hyvin niin lisättiin vähän haastetta aluksi lähellä olevien noutokapuloiden muodossa. Tämän jälkeen tehtiin ohjatun noudon aloitus - Tao oli sivulla ja Maria kävi viemässä noutokapulat. Palkkasin Taoa katsekontaktin hakemisesta, ettei se rupeaisi liian tarkkaan kyyläämään noutokapuloita. Marian liikkuroidessa lähetin Taon merkille, tämän jälkeen palkkaus. Meni varmasti, ei edes vilkaissut noutokapuloita. Tiedän kyllä, että ollaan tämän liikkeen kanssa vielä suossa sitten kun ruvetaan yhdistämään tähän niitä noutokapuloita, mutta nautitaan nyt tästä vaiheesta ;)
Tunnin toinen treeni käsitteli kuolleella lelulla leikkimistä. Wubbaan ohut naru ja aluksi peruslelunheittoa. Tämän jälkeen otin Taon pannasta kiinni ja heitin lelun muutaman metrin päähän. Päästin Taon irti, ja juuri ennenkuin se tarrasi leluun Maria nykäisi sen narusta karkuun. Tässä tavoitteena luoda Taolle mielikuva, että paikallaan oleva lelu voi yllättäen karata joten kannattaa juosta lujaa sille. Tao oli innoissaan.
Lauantaina nähtiin Taon Pippa-siskon omistajan Johannan kanssa Espoossa hienossa uudessa Sporttikoirahallissa. Näytin meidän seuruuta, ja Johanna huomasi heti että kun palkkaan seuruusta kaivamalla lelun taskusta ja pyörähtämällä ympäri, Taon seuruu aukeaa ja se tulee eteeni. Toimivaksi konstiksi osoittautui, että Jes-sanan jälkeen nopealla liikkeellä otan lelun taskusta ja viskaan sen taaksepäin.
Sitten näytin yhden luoksetulon, jossa Tao ravasi luokseni, ihan susihuono luoksetulo siis. Nyt pitäisi opettaa Taoa iskemään leluun kiinni. Johanna myös huomasi Taon jumittavan hieman, mikä voisi selittää sen että tuntuu ettei se anna itsestään kaikkea sitä, mitä sillä olisi annettavana. Pipalla oli ollut samaa, vielä paljon voimakkaampana. Pitäisi pitää treenikerrat lyhyinä ja intensiivisinä. Leluun iskemistä kannattaisi opetella niin, että appari pitää koirasta kiinni, ja kun se on hyvässä vireessä, esim. jes-sanalla päästetään se irti. Lelu pysyy alkeisvaiheessa liikkeessä ja oma vartalo kiertyy, niin ettei rintamasuunta ole kohti koiraa eikä katsekontakti myöskään.
Luoksetuloja kannattaisi treenata kahdella eri tavalla: vauhtiluoksetuloja lelupalkalle ja eteen tuloja lyhyeltä etäisyydeltä.
Lopuksi mietimme, että nämä meidän kullannuput ovat aika hitaasti kehittyvää sorttia. No, mikäs kiire tässä on valmiissa maailmassa!
Otin puudelinkin vähän saamaan hallikokemusta vieraaseen halliin. Tehtiin seuruuta, jossa kontakti aaltoili koko ajan ja agilityesteet kiinnostivat kovasti. Loppua kohden parani. Peruutuksessa puudelin takapuoli lähtee valumaan vasemmalle, Johanna antoi hyvän vinkin peruuttaa oikealle kaartaen.
Tehtiin myös kaksi ruutua, joista ekassa oli lelu odottamassa ja villaeläin paineli täysillä sille. Toisessa ei ollut lelua mutta kävin näyttämässä paikan, Benson juoksi nytkin täysillä ruudun keskelle ja käännähti mun suuntaan. Johanna kertoi, että tässä voisi alkuun tehdä kahdenlaista treeniä: nopeita ruutuun juoksuja pitkältä etäisyydeltä, tällöin ruudussa lelupalkka. Oikean kohdan hakemisia lähietäisyydeltä niin, että käydään näyttämässä kohtaa, tässä palkka lentää mutta ei ole valmiina ruudussa ja koiran sijainti suhteessa ruutuun vaihtelee.
Tänään oli viikon ehkä jännin päivä. :)
TamSK lähetti kolme flyball-joukkuetta Messarin Royal Caninin näytösluonteiseen kisaan. Me oltiin Bensonin kanssa yhdessä. Lähtö kisapaikalle (lähijunalla Vantaalta Pasilaan) meni jo heti persiilleen, kun asemalla näkyivät enää junan perävalot. Siinä oli sitten kiva puolen tunnin odottelun myötä heittää hyvästit ajatukselle: "Mennään hyvissä ajoin että ehditään rauhassa etsiä oikea paikka.". Puudeli yritti nuuhkia koko juna-aseman, ja ilahdutti meitä Henkan kanssa saamalla hurjan puudelihepulin, johon kuului lapsellista murinaa, säntäilyä ja hihnan kiskomista. Junassa oli ennätysmäärä koiria, mm. lempirotuni saksanpaimenkoiran edustajia, joista yksi vaikutti siltä kuin se olisi halunnut syödä jonkun koiran. Pasilan päässä mentiin puolijuoksua Messukeskukselle. Sisään päästiin varsin sutjakasti, mutta Ohjelmahallin löytäminen olikin visaisempaa. Kysyin neuvoa useammalta ja tuntui että joka paikassa oli Koira kielletty -kylttejä. Paikka oli sokkeloinen, mutta lopulta oikea sopukka löytyi. Pian alkoi tilaisuuden alkuinfo ahkeran haukunnan peittämänä, ehkä puolet kuuli. Aluksi tehtiin lämppärikierros, jossa Benson suoriutui virheettömästi. Sitten menivät iloiset harrastajat ja sitten oli meidän joukkueiden, tosi kisaajien vuoro. Tosi osaajia oli kahdeksan joukkueen verran, meidän tiimi (Kati+Into, Anu+Luu, minä+Benson ja Johanna+Tikru) vuoro koitti viimeisessä parissa. Pudotimme Ei aina voi voittaa-tiimin jännittävällä kisalla. Bensonilla oli vire niin korkeana, että se alkuun sähläsi telineellä. Ekalla sähläyksellä pallo pomppi todella sivuun radalta, mutta pedantti puudeli haki sen ja palasi vielä suorittamaan hypyt oikeaoppisesti, saaden suorituksensa jälkeen paljon selkääntaputteluita. Toisessa telinesählingissä siltä jäi eka paluuhyppy suorittamatta ja jouduttiin ottamaan meidän kierros uusiksi. Tämän jälkeen lopun kisan aikana ei pallot pomppineet ohi kuonon.
Toinen erä oli LAW:n tyttöjä bortsuineen vastaan. Joukkue oli treenannut ja teki hienot lähdöt ja vaihdot liikkeestä. Meidän vastaavat tapahtuivat paikaltaan lähtien, ja menetimme tässä paljon aikaa. Hävisimme kaikki kolme kierrosta ajan perusteella, vaikka virheitä ei tapahtunut.
Kolmas ja viimeinen erä oli pronssiottelu, jonka voitimme selkeästi. Tässä video kisaan:
Meidän joukkueen suoritukset oli kisan toiseksi nopeimmat, mutta tällä kertaa onni ei suosinut pudotusjärjestelmässä. Ensi vuodeksi pitää opetella vauhdikkaammat vaihdot. :)
Kisasta jäi enimmäkseen tosi hyvä maku. Kehittämistäkin järjestelyissä oli, mutta ensi vuonna on taas saatu kokemusta flyball-kisojen järjestämisestä, jota nyt tässä yritetään viritellä henkiin. Palkintojenjaosta jäi huono maku, kun pronssisijan saaneet eivät saaneet mitään palkintoja ja sitten vielä toinen koira hyökkäsi Bensonin kimppuun. Bensonille ei onneksi tullut hurjan näköisesti kurittamisesta huolimatta mitään vammoja, mutta eniten risoo se etten itse tajunnut reagoida riittävän nopeasti suojellakseni koiraani.
Flyball-kisojen jälkeen käytiin jäähdyttelylenkillä ja sitten mentiin seuraamaan pm-tokokisojen loppua. Nähtiin paikkamakuu, metallihyppynouto, ruutu ja tunnari. Lohdulliselta tuntui, että suorittavan ruotsalaiskoirakon koira teki usein hieman vajaat sivulletulot tai jäi liian eteen istumaan ja pureskeli noutokapulaa. Parantamista riittää aina. Olisi ollut upeaa nähdä suomalaisten menoa, niin huipusti suomalaiset taas pärjäsivät!!
Tokokisojen seuraamisen jälkeen pyörähdettiin messualueella etsimässä hienoja pantoja, niitä kylläkään löytämättä. Joku veti häkkiä, joka piti matalaa laahaavaa ääntä. Puudeli oli siinä ihan vieressä, väkijoukosta hieman levottomana, täysin vakuuttuneena siitä että em ääni tuli sen omasta takapuolesta. Siinä hän sitten pyöri kuono takapuolessaan kovin ahdistuneena ja kummastuneena. Luulisi että jossain tuntuisikin, jos omasta takapuolesta lähtisi moinen ääni! Minä nettosin Taolle ison palvatun naudan luun ilmaiseksi, saamalla myyjän tiputtaman luupussin päähäni. Onneksi ei sattunut mitään, pää on paksuksi ja kovaksi testattu jo useita kertoja aiemmin. Bensonia lähestyi villakoiraihminen varovasti - minkä rotuinen koira mahtaa olla hän? Ehken joku vesikoira kun näyttää tuolta? Meillä oli oikein mukava keskustelu villakoirista, ja täti totesi että tämän koiran ei tarvitse sietää turkin puunausta, aika kunnioitettava tunnustus häneltä! :) Todeta täytyy, että yhtään näyttelykehää ei tullut seurattua, näin näyttelyorientoituneita ollaan... ;)
Oltiin eilen Heidin kanssa sdp:llä treenaamassa, olipahan taas ihan huippukivaa ja niin opettavaista.
Tein Taon kanssa perushyppysarjaa. Eka setti meni jotenkin häslätessä, mutta toinen setti onnistui paremmin. Tein niin, että lähetin Taon ollen joko itse viimeisen hypyn takana / Taon takana (Eteen!) / jommalla kummalla sivulla / kävelin jommalla kummalla sivulla. Ollaan hyppytekniikan ohella pyritty harjoittelemaan mm. esteelle fokusoimista, häiriön sietämistä (mun liike) ja sitä, että mun ollessa koiran takana koiran kannattaa katsoa eteenpäin. Tämä viimeisin on vielä työn alla, Tao ei ole vielä hoksannut asiayhteyttä että miksi se saa aina luvan mennä kääntäessään katseensa esteille. Tässä pari päivän tyylinäytettä, kiitos Heidille videoinnista!:
Ilmoittauduin Vappu Alatalon hyppyseminaariin Taon kanssa, se on tammikuussa. Kivaa :-)
Hyppytekniikkatreenin ohessa tehtiin tokoa. Tao on ihan supertarkka lukemaan mun eleitä, en ollut edes tajunnut kuinka tarkka se onkaan. Jos otan luoksetulon kädet selän takana, seurauksena on pysähtyminen:
Sain Heidiltä ohjeeksi vielä tässä kohtaa auttaa makupalalla oikeaan kohtaan. Itse pitäisi malttaa olla hiljaa ja passiivinen, mulla on tapana hihkua ja näin opetan koiran riippuvaiseksi tällaisesta jatkuvasta kannustamisesta. Tässä parempi suoritus kun makupalakäsi auttoi:
Tehtiin myös seuruuta, johon sain Heidiltä superhyviä vinkkejä. Tao on ruvennut tarjoamaan seuraamista, jos lähden kävelemään treenikentällä. Tein niin, että lähdin kävelemään. Tao rupesi tarjoamaan seuraamista, ja kun se oli seurannut 2- useamman askeleen oikealla kohtaa, merkkasin tämän ja palkkasin. Alussa oli pientä häröilyä, mutta siitä päästiin kun taputin liikkeelle lähtiessäni reittäni, en varsinaisesti antanut mitään käskyä kuitenkaan. Tässä mun täytyy laittaa lelu visusti piiloon taskuun, koska Tao herkästi kiertää eteeni tarkistamaan missä lelu on (ja on siinä paimennusviettiäkin varmasti mukana). Täytyy myös kiinnittää huomiota omaan toimintaan: tarkkakatseinen paimeneni tuntuu lukevan hirveän tarkasti mun kehonkieltä, eikä voi ymmärtää jos äsken käsi oli jäykkänä suorana käskyä annettaessa ja toisella kertaa heiluu. Eli nyt tähän tuli sellainen suunnitelma, että olen itse passiivinen, kädet heiluu rennosti (mahdollisimman kokeenomainen kävely), palkka on taskussa (ei esim. kainalossa) ja tavoitteena että Tao on aktiivinen ja yrittää ansaita palkan. Jatkossa voisin sanoa seuraa-käskyn sellaiseen hetkeen, kun Tao seuraa hyvässä paikkaa hyvässä mielentilassa, myös käännöksiä ruvetaan ottamaan mukaan.
Perjantaina ProCaniksen tunnilla tuli taas oivalluksia, Maria on kyllä niin mahtava ope. :)
- Tehtiin ruutua kosketusalustalla. Tao ei hakeudu kosketusalustan päälle, vaan jää seisomaan sen lähettyville, kuitenkin hyvään kohtaan ruudussa. Marian mukaan ei kannata niuhottaa kosketusalustan koskemisen tarkkuudessa, koska tavoitteena ei ole että koira fokusoituu kosketusalustaan liian vahvasti, muuten sen häivyttäminen on huomattavasti vaikeampaa. Kosketusalusta ohjaa suurinpiirtein mihin toivotaan menevän, tässäkin tuntui että enemmän Tao katsoi paikkaansa kulmatörpöistä, ja hyvä niin! Hirveää olisi jos se ei koko törppöjä huomaisi vaan juoksisi vain kosketusalustalle.
- Tehtiin luoksetuloa. Tao tuli kohtuullisen kivasti, kohtuureippaalla laukalla. Innokkaammin saisi edelleen tulla. Palkkasin nahkarievulla, mutta Marian mukaan tämä ei ole paras palkka Taolle. Bordercollien jalostuksessa on vuosisatojen ajan tehty töitä tappopuremisen poisjalostamiseksi, eikä lelun kimppuun hyökkääminen ole ihan se ykkösjuttu Taolle. Kokeiltiin tässä erilaisia palkkaustyylejä, ja Wubba oli paras. Vielä voin helpottaa harjoitusta kääntymällä itse sivuttain tai selin Taoon nähden.
Taon kanssa olen kiehtovalla tutkimusmatkalla bordercollien sielunelämään. Täytyy sanoa, että rotu on hyvin erilainen villakoiraan nähden, vaikka on niissä paljon samaakin. Mutta siinä missä vilkas ja saalisviettinen, pallohullu villakoira tekee mitä tahansa pallon saadakseen ja kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa (eikä laske sieltä sitten ihan hevillä), harkitsevainen, ei-niin-saalisviettinen bordercollieni oivaltaa, hoksaa, hillitsee itsensä korkeassakin vireessä, lukee mua ja eleitäni kuin avointa kirjaa, on nöyrä, oppii nopeasti ennakoimaan ja omaa paimennusvietin joka on itselleni vielä uusi tuttavuus. Taossa on valtava potentiaali, josta olen nähnyt vilauksen lampailla, kun vain oppisin löytämään oikeat keinot sen esiin kaivamiseen kaikessa muussakin tekemisessä. Koko ajan ollaan edistytty, pääsyynä näkisin sen että Tao on saanut ikää ja sen hurja kasvutahti on rauhoittunut. On sen kanssa paljon tehtykin, koko ajan tavoitteena että treeneissä olisi superkivaa, mistään ei niuhoteta eikä ahdistuta eikä epäonnistumisia tarvitse pelätä. Mikä parasta, nautin ihan hurjasti meidän treeneistä, meillä on hirveän kivaa treenihallilla ja treenihallilta lähdettäessä kummankin silmät loistavat ilosta. Palkitsevalta tuntuu myös se, kun koira autosta ulospäästessään juoksee heti treenihallin oven taakse odottamaan sisällepääsyä ja treenikentällä tarjoaa asioita ja hakee jatkuvasti huomiotani. Tutkimus- ja oppimismatka on siis alussa, ja uskon ja toivon että koko tuo matka on yhtä antoisaa kuin se on tähänkin asti ollut.
Benson on treenannut flyballia. Aikaisemmat treenit on menneet hyvin, mutta kenraalitreenien luonteeseen kuuluu kai jonkinasteinen epäonnistuminen. Sunnuntain joukkuetreenit, viimeiset laatuaan ennen viikonlopun kisoja Messarissa, olivatkin sitten meidän huonoimmat tähän mennessä. Nice... Kerran Benson pompotti palloa telineeltä niin, että se ajautui ensimmäisestä esteestä ohi ja jätti sen hyppäämättä takaisin tullessa. Treenikerran jättipotti oli kuitenkin se, kun idearikas puudeli toi pallon mulle ja tämän jälkeen karkasi hakemaan myös naapuriradan telineestä pallon. Esteet suoritti oikeaoppisesti mennen tullen, nimeään ei enää muistanut. Näin jo sieluni silmin, kuinka sunnuntaina yleisö saa hauskaa hupia ja minä juoksen punaisena ja hikisenä karjuen villakoirani perässä ympäri kenttää.
Kaukoissa meillä on Bensonin kanssa metodi #3 menossa. En jaksa jatkaa sellaisella koulutusmenetelmällä, joka ei ole kahteen viikkoon tuottanut minkäänlaista edistymistä. Siinä kohtaa pitää miettiä että miksi koira ei tee niinkuin haluaisin sen tekevän. Yritetty on takatassujen laudalla pitämistä (voi sitä laudan päällä tapahtuvaa takatassusten sipsuttelua ), etutassujen laudalla pitämistä (jossa ollaan pattitilanteessa ylösnousemisen suhteen, jos etutassun päällä on nami), ja nyt yritän vaan sellaista että käskytän Bensonia sen edessä seisoen ja poimin oikeaoppiset vaihdot niistä palkkaamalla. Benson meinaan teki tosi kivat seiso-maahan-vaihdot näin. Lopulta ajattelin, että on ihan yksi ja sama kyseisen villakoiran kohdalla, että tekeekö se kaket kuin liimattuna paikallaan seisten, pääasia on että pysyy paikoillaan, vaikka tassut sitten vähän paikallaan nousisivatkin.
Tuulikki kävi eilen hieromassa Bensonin. Puudelin kipeimmät kohdat ovat takareidet, joita hierottaessa se murisee. Heti perään kumminkin nuolee kasvoja. Kunhan ilmoittaa, että nyt tekee kipeää. Vasen takareisi oli kipein ja sen hieronta onnistui niin, että otin koiran syliini ja Tuulikki otti kintun käsittelyynsä. Benson oli tänään koko hieronnan ajan tosi rentona, mikä oli tosi kiva koska nyt hieronnasta oli oikeasti apua. Iloinen uutinen oli, että etenkin etuosa oli hyvin auki ja lihaksisto muutenkin paremmassa kunnossa kuin aikoihin. :) Benson on todella tykästynyt Tuulikkiin ja tietää hierojansa nimen alkaen oven takana odottaa tätä nimen kuultuaan.