Oltiin eilen Heidin kanssa sdp:llä treenaamassa, olipahan taas ihan huippukivaa ja niin opettavaista.
Tein Taon kanssa perushyppysarjaa. Eka setti meni jotenkin häslätessä, mutta toinen setti onnistui paremmin. Tein niin, että lähetin Taon ollen joko itse viimeisen hypyn takana / Taon takana (Eteen!) / jommalla kummalla sivulla / kävelin jommalla kummalla sivulla. Ollaan hyppytekniikan ohella pyritty harjoittelemaan mm. esteelle fokusoimista, häiriön sietämistä (mun liike) ja sitä, että mun ollessa koiran takana koiran kannattaa katsoa eteenpäin. Tämä viimeisin on vielä työn alla, Tao ei ole vielä hoksannut asiayhteyttä että miksi se saa aina luvan mennä kääntäessään katseensa esteille. Tässä pari päivän tyylinäytettä, kiitos Heidille videoinnista!:
Taon perussarja / Katri kävelee vieressä
Taon perussarja / Katri takana
Ilmoittauduin Vappu Alatalon hyppyseminaariin Taon kanssa, se on tammikuussa. Kivaa :-)
Hyppytekniikkatreenin ohessa tehtiin tokoa. Tao on ihan supertarkka lukemaan mun eleitä, en ollut edes tajunnut kuinka tarkka se onkaan. Jos otan luoksetulon kädet selän takana, seurauksena on pysähtyminen:
Luoksetulo / kädet selän takana
Sain Heidiltä ohjeeksi vielä tässä kohtaa auttaa makupalalla oikeaan kohtaan. Itse pitäisi malttaa olla hiljaa ja passiivinen, mulla on tapana hihkua ja näin opetan koiran riippuvaiseksi tällaisesta jatkuvasta kannustamisesta. Tässä parempi suoritus kun makupalakäsi auttoi:
Luoksetulo / makupala-avusteinen
Tehtiin myös seuruuta, johon sain Heidiltä superhyviä vinkkejä. Tao on ruvennut tarjoamaan seuraamista, jos lähden kävelemään treenikentällä. Tein niin, että lähdin kävelemään. Tao rupesi tarjoamaan seuraamista, ja kun se oli seurannut 2- useamman askeleen oikealla kohtaa, merkkasin tämän ja palkkasin. Alussa oli pientä häröilyä, mutta siitä päästiin kun taputin liikkeelle lähtiessäni reittäni, en varsinaisesti antanut mitään käskyä kuitenkaan. Tässä mun täytyy laittaa lelu visusti piiloon taskuun, koska Tao herkästi kiertää eteeni tarkistamaan missä lelu on (ja on siinä paimennusviettiäkin varmasti mukana). Täytyy myös kiinnittää huomiota omaan toimintaan: tarkkakatseinen paimeneni tuntuu lukevan hirveän tarkasti mun kehonkieltä, eikä voi ymmärtää jos äsken käsi oli jäykkänä suorana käskyä annettaessa ja toisella kertaa heiluu. Eli nyt tähän tuli sellainen suunnitelma, että olen itse passiivinen, kädet heiluu rennosti (mahdollisimman kokeenomainen kävely), palkka on taskussa (ei esim. kainalossa) ja tavoitteena että Tao on aktiivinen ja yrittää ansaita palkan. Jatkossa voisin sanoa seuraa-käskyn sellaiseen hetkeen, kun Tao seuraa hyvässä paikkaa hyvässä mielentilassa, myös käännöksiä ruvetaan ottamaan mukaan.
Tao kaartaa ensin eteen ja sitten tarjoaa seuruuta
Taon seuruuta
Perjantaina ProCaniksen tunnilla tuli taas oivalluksia, Maria on kyllä niin mahtava ope. :)
- Tehtiin ruutua kosketusalustalla. Tao ei hakeudu kosketusalustan päälle, vaan jää seisomaan sen lähettyville, kuitenkin hyvään kohtaan ruudussa. Marian mukaan ei kannata niuhottaa kosketusalustan koskemisen tarkkuudessa, koska tavoitteena ei ole että koira fokusoituu kosketusalustaan liian vahvasti, muuten sen häivyttäminen on huomattavasti vaikeampaa. Kosketusalusta ohjaa suurinpiirtein mihin toivotaan menevän, tässäkin tuntui että enemmän Tao katsoi paikkaansa kulmatörpöistä, ja hyvä niin! Hirveää olisi jos se ei koko törppöjä huomaisi vaan juoksisi vain kosketusalustalle.
- Tehtiin luoksetuloa. Tao tuli kohtuullisen kivasti, kohtuureippaalla laukalla. Innokkaammin saisi edelleen tulla. Palkkasin nahkarievulla, mutta Marian mukaan tämä ei ole paras palkka Taolle. Bordercollien jalostuksessa on vuosisatojen ajan tehty töitä tappopuremisen poisjalostamiseksi, eikä lelun kimppuun hyökkääminen ole ihan se ykkösjuttu Taolle. Kokeiltiin tässä erilaisia palkkaustyylejä, ja Wubba oli paras. Vielä voin helpottaa harjoitusta kääntymällä itse sivuttain tai selin Taoon nähden.
Taon kanssa olen kiehtovalla tutkimusmatkalla bordercollien sielunelämään. Täytyy sanoa, että rotu on hyvin erilainen villakoiraan nähden, vaikka on niissä paljon samaakin. Mutta siinä missä vilkas ja saalisviettinen, pallohullu villakoira tekee mitä tahansa pallon saadakseen ja kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa (eikä laske sieltä sitten ihan hevillä), harkitsevainen, ei-niin-saalisviettinen bordercollieni oivaltaa, hoksaa, hillitsee itsensä korkeassakin vireessä, lukee mua ja eleitäni kuin avointa kirjaa, on nöyrä, oppii nopeasti ennakoimaan ja omaa paimennusvietin joka on itselleni vielä uusi tuttavuus. Taossa on valtava potentiaali, josta olen nähnyt vilauksen lampailla, kun vain oppisin löytämään oikeat keinot sen esiin kaivamiseen kaikessa muussakin tekemisessä. Koko ajan ollaan edistytty, pääsyynä näkisin sen että Tao on saanut ikää ja sen hurja kasvutahti on rauhoittunut. On sen kanssa paljon tehtykin, koko ajan tavoitteena että treeneissä olisi superkivaa, mistään ei niuhoteta eikä ahdistuta eikä epäonnistumisia tarvitse pelätä. Mikä parasta, nautin ihan hurjasti meidän treeneistä, meillä on hirveän kivaa treenihallilla ja treenihallilta lähdettäessä kummankin silmät loistavat ilosta. Palkitsevalta tuntuu myös se, kun koira autosta ulospäästessään juoksee heti treenihallin oven taakse odottamaan sisällepääsyä ja treenikentällä tarjoaa asioita ja hakee jatkuvasti huomiotani. Tutkimus- ja oppimismatka on siis alussa, ja uskon ja toivon että koko tuo matka on yhtä antoisaa kuin se on tähänkin asti ollut.
Benson on treenannut flyballia. Aikaisemmat treenit on menneet hyvin, mutta kenraalitreenien luonteeseen kuuluu kai jonkinasteinen epäonnistuminen. Sunnuntain joukkuetreenit, viimeiset laatuaan ennen viikonlopun kisoja Messarissa, olivatkin sitten meidän huonoimmat tähän mennessä. Nice... Kerran Benson pompotti palloa telineeltä niin, että se ajautui ensimmäisestä esteestä ohi ja jätti sen hyppäämättä takaisin tullessa. Treenikerran jättipotti oli kuitenkin se, kun idearikas puudeli toi pallon mulle ja tämän jälkeen karkasi hakemaan myös naapuriradan telineestä pallon. Esteet suoritti oikeaoppisesti mennen tullen, nimeään ei enää muistanut. Näin jo sieluni silmin, kuinka sunnuntaina yleisö saa hauskaa hupia ja minä juoksen punaisena ja hikisenä karjuen villakoirani perässä ympäri kenttää.
Kaukoissa meillä on Bensonin kanssa metodi #3 menossa. En jaksa jatkaa sellaisella koulutusmenetelmällä, joka ei ole kahteen viikkoon tuottanut minkäänlaista edistymistä. Siinä kohtaa pitää miettiä että miksi koira ei tee niinkuin haluaisin sen tekevän. Yritetty on takatassujen laudalla pitämistä (voi sitä laudan päällä tapahtuvaa takatassusten sipsuttelua ), etutassujen laudalla pitämistä (jossa ollaan pattitilanteessa ylösnousemisen suhteen, jos etutassun päällä on nami), ja nyt yritän vaan sellaista että käskytän Bensonia sen edessä seisoen ja poimin oikeaoppiset vaihdot niistä palkkaamalla. Benson meinaan teki tosi kivat seiso-maahan-vaihdot näin. Lopulta ajattelin, että on ihan yksi ja sama kyseisen villakoiran kohdalla, että tekeekö se kaket kuin liimattuna paikallaan seisten, pääasia on että pysyy paikoillaan, vaikka tassut sitten vähän paikallaan nousisivatkin.
Tuulikki kävi eilen hieromassa Bensonin. Puudelin kipeimmät kohdat ovat takareidet, joita hierottaessa se murisee. Heti perään kumminkin nuolee kasvoja. Kunhan ilmoittaa, että nyt tekee kipeää. Vasen takareisi oli kipein ja sen hieronta onnistui niin, että otin koiran syliini ja Tuulikki otti kintun käsittelyynsä. Benson oli tänään koko hieronnan ajan tosi rentona, mikä oli tosi kiva koska nyt hieronnasta oli oikeasti apua. Iloinen uutinen oli, että etenkin etuosa oli hyvin auki ja lihaksisto muutenkin paremmassa kunnossa kuin aikoihin. :) Benson on todella tykästynyt Tuulikkiin ja tietää hierojansa nimen alkaen oven takana odottaa tätä nimen kuultuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti