Huoh, Kulon juoksut on ohi! :)
Niinkuin fiilistelin että juoksut ei sekoita tämän työkoiran päätä, niin toisinhan siinä sitten kävi kun tuli tärppipäivät. Olimme 21.12. nuorten koirien tokorinkiläisten kanssa treenaamassa, Riitta "tuomaroi" meitä eli antoi palautetta ja kehittämisehdotuksia.
Me aloitettiin seuraamisella. Olen sitä miettinyt että onko se riittävän hyvää. Riitta oli siihen muuten tyytyväinen, kehui että siinä on hyvää asennetta ja muuten hyvä, mutta askelsiirtymissä ja joissakin käännöksissä ylityöskentelee takaosallaan.
Sitten tehtiin ohjattu nouto. Kulo ampaisi vauhdilla liikkeelle, mä olin vähän hidas ja pysäytin sen niin että sen takajalat oli merkin säteen ulkopuolella. Siitä sitten lähetin noutamaan sivukapulaa. Tästä sain palautteeksi sen, että olisi fiksua korjata koira merkille ennen kapuloille lähettämistä, koska jos koira on merkiltä ulkopuolella niin liike menee nollille. Liikkuri antaa ohjaajalle 3 sekuntia aikaa korjata koiran merkille, jos se on mennyt ulos, ja käskyttää tämän jälkeen noutamaan kapulan.
Sitten tehtiin zeta, järjestys istu, maahan, seiso. Asennot meni oikein ja muuten hyvin, mutta istuminen oli hidas ja vähän vino. Tähän Riitalta ohje, että pitäisi kävellä 0,5m päässä merkkien väliseltä linjalta, eikä oikealle käännöksessä saisi kävellä liian lähelle kartiota, koska muuten koira ajautuu käännöksen jälkeen liian lähelle linjaa.
Kulon tekeminen oli ollut zetaan asti hyvää, ehkä vähän koiruus oli omassa kuplassa, mutta zetassa alkoi levitä... Kulo rupesi jostain syystä väistämään merkkiä, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Muutenkin touhu alkoi olla vähän samanlaista kuin kesäisessä tokokokeessa, jossa koiralla oli kova kakkahätä. Ei ihan ollut näissä maailmoissa vaan teki puolivaloilla.
Zetan jälkeen menimme kentän laidalle. Siellä oli Maiju Ihmeen kanssa. Kulo rupesi vikittelemään Ihmettä, joka on siis narttu, ja tarjosi itseään Ihmeen astuttavaksi! Yritä siinä sitten keskittyä työntekoon kun on hirvee vauvakuume... :-D
Toka setti meni sitten ihan plörinäksi.
Aloitettiin muistaakseni tunnarilla. En muista mitä tässä tapahtui. Aika säätöä taisi olla.
Sitten jatkettiin ruudulla. Kulo meni merkille hitaasti. Ruudussa meni heti omatoimisesti maahan, asia jota Kulo ei ole ennen tehnyt. Ja kun korjasin niin jotenkin tuli vaan sellainen tunne, että ihan turha tehdä otuksen kanssa jolla on vaan vauvajutut mielessä.
Maanantaina käytiin hömpöttämässä valkun tokoissa, joissa kuvattiin tämmöinen joulutervehdys. (Kulo keskittyi hivenen paremmin, mutta ei vieläkään ollut ihan terävimmillään.)
https://www.youtube.com/watch?v=0ikd6OHwvXk&feature=youtu.be
Sillä väliin Teiskossa... Teimme tyhmästi niin, että poikkesimme lauantaina Teiskossa. Kulo oli pihalla, Tao sisällä. Meidän lähdettyä Tao pääsi pihalle, ja oli kulkenut siellä piiitkän aikaa vimmatusti Kulon jälkiä nuuskien. Yöllä heräsivät sitten siihen, että keittiöstä alkoi kuulua surullinen ulvonta. Taolle oli iskenyt sydänsuru kesken unien, ja se ulvoi pitkään ja hartaasti. Näin myös seuraavana päivänä. Eikä ruoka tietenkään maistunut muutamaan päivään. Tietääpähän ensi kerralla, ettei tulla sotkemaan Tao-paran nuppia Kulon juoksujen aikaan. Ja yllätyksenä on tullut, että lisääntymisvietti tärppipäivien aikaan on ihan uskomattoman vahva! Kun esim. Tao ei tärppipäivien aikaan muuten erityisemmin reagoi juoksunarttuihin ja pystyy keskittymään hommiin hyvin juoksunartuista välittämättä.
Huh, tuntuu että Kulon tekemisessä on vielä paljon viilaamista tokon saralla! Onneksi keväällä on monta mielenkiintoista koulutusta tulossa :)
Kulosta vielä yksi hauska tilanne. Otettiin meistä perhekuvaa kuusen edustalla, kamera oli jalustalla ja itselaukaisimella otti kuvia. Ajateltiin että ei oteta koiria kuvaan mukaan, kun Tao puuttuu porukasta. Henkka seisoi Ennin kanssa paikoillaan ja minä sahasin kameran ja poseerauspaikan väliä. Kulo katsoi hetken aikaa meidän touhuja, ja tuli sitten Henkan viereen istumaan ja poseerasi kameralle. Ehkä se ajatteli, että se on meidän perheen jäsen ja haluaa kanssa päästä kuvaan? :-D
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
lauantai 20. joulukuuta 2014
Koirien kuulumisia
Blogi päivittyy harvakseltaan, mutta se ei tarkoita että treenailut olisivat jääneet tauolle. Meidän piti Kulon kanssa korkata evl joulukuun viikko sitten, mutta Kulolla alkoi juoksut. Ihan mukava että hoitaa ne nyt pois alta, eikä keväällä tarvitse jännittää että koska alkavat. Tao lähti Teiskoon hoitoon, ja meillä onkin nyt kovin, kovin rauhallista. Jännä juttu, mutta "rauhallinen" Tao aiheuttaa kyllä eniten kotona touhua ja tohinaa, isolla koollaan, innokkuudellaan olla kaikessa mukana ja sillä, että se aiheuttaa Kulossa puolin ja toisin kateutta ja sisarukset intoutuvat vielä hanakammin kerjäämään huomiota ja rapsutuksia. Tao jahtaa Teiskossa oravia, vie naapurille pullaa ja taitaa muutenkin olla kovin onnellinen, kun saa olla lempi-ihmisensä Karin kanssa. :-D
Kulon kanssa ollaan hinkattu evl:n liikkeitä mutta hiottu myös ihan perusjuttuja:
- perusasentoon tulemista eri suunnista. Usein ekat toistot jäävät vähän vajaaksi, sitten ylityöskentelee, mutta usein muistaa nopeasti että täytyy tulla suoraan. Näin jos teen peilin edessä ja pääsen vahvistamaan oikeista asennoista.
- seuraamista: a) korkeaa ryhtiä ja paikkaa namiavusteisesti, b) käännöksissä mukanapysymistä (ollaan tehty paljon paikallakäännöksiä, askelsiirtymiä ja seuruun täyskäännöksiä ja siitä pysähdyksiä) sekä c) askelsiirtymiä. Kulo välillä ylityöskentee takaosallaan. Viime aikoina on alkanut toisinaan tulla vähän ääntä mukaan, huomaa että evl:n vauhtiliikkeitä treenatessa vire on alkanut nousta vähän liikaakin. Mun pitäisi opetella kävelemään liikkuroituna niin, että pysyisin tahdissa (rytmitajuni on kyllä niin onneton että tuo tavoite voi olla mahdoton), en reagoisi liikkurin käskytyksiin liian nopeasti, osaisin liikkua oikealla vauhdilla (hitaassa kävelyssä vähän nopeammin, juoksussa ja tav. kävelyssä vähän hitaammin). Lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota omaan eleettömyyteen.
- ruutua: Maiju antoi hyvän vinkin laittaa kosketusalusta takaisin ruutuun kun ollaan tehty evl:n ruutua merkiltä, ja sillä on saatu lisää vauhtia ja vauhti pysyy mielestäni paremmin loppuun asti. Tekeminen pysyy hyvänä myös silloin, kun otan kosketusalustan pois, mutta tuntuu vielä tarvitsevan kosketusalustakuureja. Luulen, että meillä on vielä edessä vääntö siitä, saako ruudussa mennä omia aikojaan maahan ja saako sieltä juosta omia aikojaan seuruuseen, ja toivon että nämä väännöt tulevat jossain muussa tilanteessa kuin kokeessa.
- ohjattua: Tässä on pitänyt tehdä kovasti hommia liike osiin pilkkoen. Aloitin vahvistamalla merkkiä niin että oli lelu takana ja kilpajuostiin merkille. Tein paljon näitä. Sitten laitoin kapulat merkin ympärille, ja piti edelleen juosta vain merkille. Sitten aloin lähettää suoraan sivuilla oleville kapuloille, ja aika nopeaan tahtiin 2-3 viikossa siirsin kapulat koe-etäisyydelle. Pari kokeenomaista toistoa meni hyvin, sitten levisi. Kulo juoksi merkille lähetettäessä suoraan kapuloille. Kun vaadin menemään merkille, vauhti hidastui ja kuvioihin tuli mukaan merkin kuonokosketus. Laitoin kosketusalustan merkin taakse, ennenkuin tuo kuonokosketus pääsisi vahvistumaan, ja tästä olikin suuri apu. Tein alkuun niin, että oltiin ohjatunnoudon aloituspaikassa ja heitin kapulat. Tästä lähetys merkille. Kulo juoksi kapuloille, joista kielto ja ohjaus merkille. Pian ymmärsi tämän, mutta juoksi merkille huonolla vauhdilla. Kun pääsin kuitenkin vahvistamaan tätä merkille menoa, vaikka olikin hitaampi, niin vauhti tuli nopeasti mukaan. Tein aina ekan merkillelähetyksen niin, että kävin palkkaamassa leikillä, sitten jätin Kulon merkin taa ja lähetin sieltä jommalle kummalle kapulalle. Kapulannostosta pääsääntöisesti vauhtipalkkaus. Kulolla alkoi kuitenkin vire nousta tässä niin, että se merkiltä kääntyi niin nopeasti ja lähti vauhdilla että oli menossa keskikapulalle. Palautin sivukapulat edemmäs, mutta eilen keksin harjoituksen, jolla uskon saavani kaaret hyviksi, ainakin vaikutti lupaavalta. Laitoin leluja merkin ja keskikapulan väliin. Kulo tietenkin aluksi kääntyi edelleen liian jyrkästi ja oli menossa ottamaan lelun suuhunsa. Pääsin kieltämään näistä. Sitten se oli ihan pihalla, että mitä sen pitäisi tehdä. Vein sen merkille ja menin nostamaan sivukapulaa. Palasin lähtöpaikkaan ja lähetin tälle kapulalle. Meni varovasti, olin joutunut muutaman kerran kieltämään joten oli mennyt epävarmaksi että saako ylipäätään lähteä merkiltä. Kun sitten päätti uskaltaa, vaikkakin huonolla vauhdilla, juosta sivukapulalle, tuli valtavat bileet. Toisto toistolta varmuus alkoi nopeasti lisääntyä, ja pian Kulo hoksasi harjoituksen jujun ja juoksi merkiltä hyvällä kaarteella, leluja väistäen, varmasti ja nopeasti sivukapuloille. Kapulan nostoista on tullut nätit nostotreenillä. Aluksi lähempää, sitten etäisyyttä kasvattaen. Pidemmällä matkalla jouduin pari kertaa huomauttamaan, jos sähläsi noston yhteydessä.
- tunnaria: Kulolla on tässä vähän kiire, ja on vielä vähän epävarma. Juoksee kovaa kyytiä kapuloille, haistelee. Ongelmana on, että toisinaan myös maistelee. Ja kun löytää oman, ei aina tohdi lähteä sitä heti palauttamaan vaan jatkaa varmistelua, ja joskus tuntuu menevän pasmat niin sekaisin ja tulee kiire ja nappaa vaan jonkun suuhunsa. Ollaan tehty haastetunnaria alkuun kotona, nyt myös hallilla. Toisinaan menee jo tosi hyvin, toisinaan tulee noita edellämainittuja ongelmia. Toivottavasti asiaa vie eteenpäin vähän se, että löysin uuden kipukohdan ja treenattiin se pois: nimittäin että Kulon mielestä oli tavattoman vaikeaa tehdä päätöstä, jos tunnarikapuloita oli vain kaksi.
- kaukoja: jotka ovat hieman levähtäneet. Olen palkannut vaihdoista heittämällä namia, jotta saisin niistä vähän vauhdikkaammat, sillä seurauksella että Kulo ei keskity niin hyvin takajalkoihinsa. Ja mulla on ollut haasteita kriteerin kanssa, esim. että onko se vielä ok, jos koira keventää vähän toista takajalkaansa vaihdon yhteydessä, eli ei tee kunnon painonsiirtoa taakse? Jos en ole hyväksynyt näitä, niin yleensä on alkanut siirtää painoa jatkossa paremmin taakse eli pitäisi vaan varmaan nillittää niistä kriteereistä.
- luoksari on vielä työn alla. Ulkona tekee jo välillä kivoja lukkojarrutuksia, toki kun on lähellä mua. Olen ajatellut kirittää Kuloa juoksemaan lujempaa luokseni, jos vauhti on huono. Voisi toimia tällä koiralla.
- zetaa on tehty kaaviona niin, että teen kaikkea koeohjeesta poikkeavaa, tavoiteena että Kulo ajattelisi tämän liikkeen sellaisena, jossa pitää olla tosi skarppina. Asentojen erottelua ollaan tehty kierrättämisen kautta, käsken istumaan/maahan/seisomaan kun juoksee poispäin tai kohti, milloin missäkin kohtaa. Kulo sekoittaa alkuun seisomisen ja istumisen, mutta on yleensä treenin lopussa tosi pätevänä.
Kulosta tulee koko ajan enemmän ja enemmän mun dream come true -harrastuskoira. Se on työkoira henkeen ja vereen, vaikka olis tärppipäivät (ja ihan selvästi Kulolla on hirmuinen pentukuume kun on häntä niin kippuralla), niin tokoa treenatessa unohtuu kaikki muu. Lenkilläkin se pomppii monta sataa metriä poikittain mun edessäni töitä kysyen. Sanon sille että "menes nyt siitä", ja koira sinkaisee eteenpäin palatakseen heti takaisin kysymään uutta tehtävää. Kulo on alkanut palkkautua paremmin sosiaalisista kehuista ja nyt voin todeta, että tämän koiran kohdalla on mennyt vuosi siihen, että meidän suhteesta on tullut sellainen, että kumpikin luottaa toiseen, ymmärtää toista, osaa ennakoida toista, välittää toisesta niin että tuntuu selkäytimessä saakka. Sitä on edes hankala kuvailla. Mutta nyt tuntuu että me voidaan mennä melkein minne vaan ja selvitään yhdessä. Vaikkei aina menis ihan putkeen taitojen osalta, mutta muuten. Kulo on myös muuttunut ihan eri koiraksi kuin tullessa. Se oli niin kohtelias ja kaino.
Onhan se sitä vieläkin, mutta se on saanut ihan hirveästi röyhkeyttä, huumorintajua, leikkisyyttä ja sinnikkyyttä. Pahoin pelkään, että myös huonoja taitoja, kuten vasten hyppimistä. Nyt jos Kulo tekee virheen, sanon sille että "Oho." Jos tämä ei tuota mitään muutosta sen ilmeessä, niin jatkan että "Ei me näin voida tehdä", saatanpa vielä sanoa että "Tyhmä koira". Viimeistään tuossa kohtaa Kulo toteaa että nyt riitti, ja alkaa haukkua mulle ja hyppiä vasten. Ja tämän jälkeen tiedän, että se seuraavalla toistolla yrittää kaikkensa, ettei epäonnistuisi. Se tuntuu myös uskomattoman hienolta, että Kulo luottaa muhun, ettei virheen tekeminen ole maailmanloppu. Luulen, että mun auktoriteetti Kulon silmissä on vähän laskenut, mutta kun se johtaa siihen, että koira on treeneissä vapautuneempi mutta silti arjessa yms tottelee, niin en pidä tuota ollenkaan pahana asiana.
Taostakin vielä sen verran, että hain sen hoidosta sunnuntaina ja käytiin agi-kisoissa. Ei ihan hurrattavaa menoa, eka rata levisi käsiin, mutta toka rata oli nolla siihen asti, kunnes toiseksi viimeinen rima tippui. Toka luva oli harmillisen lähellä! Kevään tavoite olisi kisata joka kuukausi ja ehtiä agi-treeneihin joka viikko, syksyllä ollaan oltu 3-4 kertaa ohjatuissa treeneissä ja marraskuussa jo löytynyt yhteinen sävel kyllä on taas kadonnut kolmen viikon tauon aikana. Tao käy agilityssa kuumana ja on vähän röyhkeä, jos en näytä sille selvästi mihin mennä, niin se ilomielin tekee omat päätelmänsä, ja kovin irtoavana ja estehakuisena koirana keksii yhtä sun toista ylimääräistä. :-D
Benson puolestaan ihastutti eilen tokotreeneissä. Buudeli juoksi ruutuun ja merkin taa ja teki hienot luoksetulon stopit! Jos Kulo tekisi yhtä hyvät niin olisin tosi iloinen! :) Benson on muuten ollut hyvin kiireinen vauvanhoitajana.
Kulon kanssa ollaan hinkattu evl:n liikkeitä mutta hiottu myös ihan perusjuttuja:
- perusasentoon tulemista eri suunnista. Usein ekat toistot jäävät vähän vajaaksi, sitten ylityöskentelee, mutta usein muistaa nopeasti että täytyy tulla suoraan. Näin jos teen peilin edessä ja pääsen vahvistamaan oikeista asennoista.
- seuraamista: a) korkeaa ryhtiä ja paikkaa namiavusteisesti, b) käännöksissä mukanapysymistä (ollaan tehty paljon paikallakäännöksiä, askelsiirtymiä ja seuruun täyskäännöksiä ja siitä pysähdyksiä) sekä c) askelsiirtymiä. Kulo välillä ylityöskentee takaosallaan. Viime aikoina on alkanut toisinaan tulla vähän ääntä mukaan, huomaa että evl:n vauhtiliikkeitä treenatessa vire on alkanut nousta vähän liikaakin. Mun pitäisi opetella kävelemään liikkuroituna niin, että pysyisin tahdissa (rytmitajuni on kyllä niin onneton että tuo tavoite voi olla mahdoton), en reagoisi liikkurin käskytyksiin liian nopeasti, osaisin liikkua oikealla vauhdilla (hitaassa kävelyssä vähän nopeammin, juoksussa ja tav. kävelyssä vähän hitaammin). Lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota omaan eleettömyyteen.
- ruutua: Maiju antoi hyvän vinkin laittaa kosketusalusta takaisin ruutuun kun ollaan tehty evl:n ruutua merkiltä, ja sillä on saatu lisää vauhtia ja vauhti pysyy mielestäni paremmin loppuun asti. Tekeminen pysyy hyvänä myös silloin, kun otan kosketusalustan pois, mutta tuntuu vielä tarvitsevan kosketusalustakuureja. Luulen, että meillä on vielä edessä vääntö siitä, saako ruudussa mennä omia aikojaan maahan ja saako sieltä juosta omia aikojaan seuruuseen, ja toivon että nämä väännöt tulevat jossain muussa tilanteessa kuin kokeessa.
- ohjattua: Tässä on pitänyt tehdä kovasti hommia liike osiin pilkkoen. Aloitin vahvistamalla merkkiä niin että oli lelu takana ja kilpajuostiin merkille. Tein paljon näitä. Sitten laitoin kapulat merkin ympärille, ja piti edelleen juosta vain merkille. Sitten aloin lähettää suoraan sivuilla oleville kapuloille, ja aika nopeaan tahtiin 2-3 viikossa siirsin kapulat koe-etäisyydelle. Pari kokeenomaista toistoa meni hyvin, sitten levisi. Kulo juoksi merkille lähetettäessä suoraan kapuloille. Kun vaadin menemään merkille, vauhti hidastui ja kuvioihin tuli mukaan merkin kuonokosketus. Laitoin kosketusalustan merkin taakse, ennenkuin tuo kuonokosketus pääsisi vahvistumaan, ja tästä olikin suuri apu. Tein alkuun niin, että oltiin ohjatunnoudon aloituspaikassa ja heitin kapulat. Tästä lähetys merkille. Kulo juoksi kapuloille, joista kielto ja ohjaus merkille. Pian ymmärsi tämän, mutta juoksi merkille huonolla vauhdilla. Kun pääsin kuitenkin vahvistamaan tätä merkille menoa, vaikka olikin hitaampi, niin vauhti tuli nopeasti mukaan. Tein aina ekan merkillelähetyksen niin, että kävin palkkaamassa leikillä, sitten jätin Kulon merkin taa ja lähetin sieltä jommalle kummalle kapulalle. Kapulannostosta pääsääntöisesti vauhtipalkkaus. Kulolla alkoi kuitenkin vire nousta tässä niin, että se merkiltä kääntyi niin nopeasti ja lähti vauhdilla että oli menossa keskikapulalle. Palautin sivukapulat edemmäs, mutta eilen keksin harjoituksen, jolla uskon saavani kaaret hyviksi, ainakin vaikutti lupaavalta. Laitoin leluja merkin ja keskikapulan väliin. Kulo tietenkin aluksi kääntyi edelleen liian jyrkästi ja oli menossa ottamaan lelun suuhunsa. Pääsin kieltämään näistä. Sitten se oli ihan pihalla, että mitä sen pitäisi tehdä. Vein sen merkille ja menin nostamaan sivukapulaa. Palasin lähtöpaikkaan ja lähetin tälle kapulalle. Meni varovasti, olin joutunut muutaman kerran kieltämään joten oli mennyt epävarmaksi että saako ylipäätään lähteä merkiltä. Kun sitten päätti uskaltaa, vaikkakin huonolla vauhdilla, juosta sivukapulalle, tuli valtavat bileet. Toisto toistolta varmuus alkoi nopeasti lisääntyä, ja pian Kulo hoksasi harjoituksen jujun ja juoksi merkiltä hyvällä kaarteella, leluja väistäen, varmasti ja nopeasti sivukapuloille. Kapulan nostoista on tullut nätit nostotreenillä. Aluksi lähempää, sitten etäisyyttä kasvattaen. Pidemmällä matkalla jouduin pari kertaa huomauttamaan, jos sähläsi noston yhteydessä.
- tunnaria: Kulolla on tässä vähän kiire, ja on vielä vähän epävarma. Juoksee kovaa kyytiä kapuloille, haistelee. Ongelmana on, että toisinaan myös maistelee. Ja kun löytää oman, ei aina tohdi lähteä sitä heti palauttamaan vaan jatkaa varmistelua, ja joskus tuntuu menevän pasmat niin sekaisin ja tulee kiire ja nappaa vaan jonkun suuhunsa. Ollaan tehty haastetunnaria alkuun kotona, nyt myös hallilla. Toisinaan menee jo tosi hyvin, toisinaan tulee noita edellämainittuja ongelmia. Toivottavasti asiaa vie eteenpäin vähän se, että löysin uuden kipukohdan ja treenattiin se pois: nimittäin että Kulon mielestä oli tavattoman vaikeaa tehdä päätöstä, jos tunnarikapuloita oli vain kaksi.
- kaukoja: jotka ovat hieman levähtäneet. Olen palkannut vaihdoista heittämällä namia, jotta saisin niistä vähän vauhdikkaammat, sillä seurauksella että Kulo ei keskity niin hyvin takajalkoihinsa. Ja mulla on ollut haasteita kriteerin kanssa, esim. että onko se vielä ok, jos koira keventää vähän toista takajalkaansa vaihdon yhteydessä, eli ei tee kunnon painonsiirtoa taakse? Jos en ole hyväksynyt näitä, niin yleensä on alkanut siirtää painoa jatkossa paremmin taakse eli pitäisi vaan varmaan nillittää niistä kriteereistä.
- luoksari on vielä työn alla. Ulkona tekee jo välillä kivoja lukkojarrutuksia, toki kun on lähellä mua. Olen ajatellut kirittää Kuloa juoksemaan lujempaa luokseni, jos vauhti on huono. Voisi toimia tällä koiralla.
- zetaa on tehty kaaviona niin, että teen kaikkea koeohjeesta poikkeavaa, tavoiteena että Kulo ajattelisi tämän liikkeen sellaisena, jossa pitää olla tosi skarppina. Asentojen erottelua ollaan tehty kierrättämisen kautta, käsken istumaan/maahan/seisomaan kun juoksee poispäin tai kohti, milloin missäkin kohtaa. Kulo sekoittaa alkuun seisomisen ja istumisen, mutta on yleensä treenin lopussa tosi pätevänä.
Kulosta tulee koko ajan enemmän ja enemmän mun dream come true -harrastuskoira. Se on työkoira henkeen ja vereen, vaikka olis tärppipäivät (ja ihan selvästi Kulolla on hirmuinen pentukuume kun on häntä niin kippuralla), niin tokoa treenatessa unohtuu kaikki muu. Lenkilläkin se pomppii monta sataa metriä poikittain mun edessäni töitä kysyen. Sanon sille että "menes nyt siitä", ja koira sinkaisee eteenpäin palatakseen heti takaisin kysymään uutta tehtävää. Kulo on alkanut palkkautua paremmin sosiaalisista kehuista ja nyt voin todeta, että tämän koiran kohdalla on mennyt vuosi siihen, että meidän suhteesta on tullut sellainen, että kumpikin luottaa toiseen, ymmärtää toista, osaa ennakoida toista, välittää toisesta niin että tuntuu selkäytimessä saakka. Sitä on edes hankala kuvailla. Mutta nyt tuntuu että me voidaan mennä melkein minne vaan ja selvitään yhdessä. Vaikkei aina menis ihan putkeen taitojen osalta, mutta muuten. Kulo on myös muuttunut ihan eri koiraksi kuin tullessa. Se oli niin kohtelias ja kaino.
Onhan se sitä vieläkin, mutta se on saanut ihan hirveästi röyhkeyttä, huumorintajua, leikkisyyttä ja sinnikkyyttä. Pahoin pelkään, että myös huonoja taitoja, kuten vasten hyppimistä. Nyt jos Kulo tekee virheen, sanon sille että "Oho." Jos tämä ei tuota mitään muutosta sen ilmeessä, niin jatkan että "Ei me näin voida tehdä", saatanpa vielä sanoa että "Tyhmä koira". Viimeistään tuossa kohtaa Kulo toteaa että nyt riitti, ja alkaa haukkua mulle ja hyppiä vasten. Ja tämän jälkeen tiedän, että se seuraavalla toistolla yrittää kaikkensa, ettei epäonnistuisi. Se tuntuu myös uskomattoman hienolta, että Kulo luottaa muhun, ettei virheen tekeminen ole maailmanloppu. Luulen, että mun auktoriteetti Kulon silmissä on vähän laskenut, mutta kun se johtaa siihen, että koira on treeneissä vapautuneempi mutta silti arjessa yms tottelee, niin en pidä tuota ollenkaan pahana asiana.
Taostakin vielä sen verran, että hain sen hoidosta sunnuntaina ja käytiin agi-kisoissa. Ei ihan hurrattavaa menoa, eka rata levisi käsiin, mutta toka rata oli nolla siihen asti, kunnes toiseksi viimeinen rima tippui. Toka luva oli harmillisen lähellä! Kevään tavoite olisi kisata joka kuukausi ja ehtiä agi-treeneihin joka viikko, syksyllä ollaan oltu 3-4 kertaa ohjatuissa treeneissä ja marraskuussa jo löytynyt yhteinen sävel kyllä on taas kadonnut kolmen viikon tauon aikana. Tao käy agilityssa kuumana ja on vähän röyhkeä, jos en näytä sille selvästi mihin mennä, niin se ilomielin tekee omat päätelmänsä, ja kovin irtoavana ja estehakuisena koirana keksii yhtä sun toista ylimääräistä. :-D
Benson puolestaan ihastutti eilen tokotreeneissä. Buudeli juoksi ruutuun ja merkin taa ja teki hienot luoksetulon stopit! Jos Kulo tekisi yhtä hyvät niin olisin tosi iloinen! :) Benson on muuten ollut hyvin kiireinen vauvanhoitajana.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Kasvattajapäivillä
Meitä Jallislaisia alkaa olla jo niin monta, että kasvattajapäivät kasvaa, onpa kivaa!
Tanja oli varannut mökin Kiikalasta. Sinne majoittui osa porukasta, mukaanlukien minä Ennin, Taon ja Kulon kanssa. Mökillä aloitettiin tottakai ruokailulla, onhan se tärkein juttu. :-D Tao ja Kulo hömpöttivät mukana, tunkivat ihmisten syliin ja naamalle, ja Tao paheksui pentuja. Siitä on nyt 2,5 vuoden kypsässä iässä tullut aikamoinen tosikko pentuja kohtaan. Murahtelee niille, mutta ei voi silti mennä pois vaan pakko on olla mukana kaikessa. Välillä käänsi naaman toiseen suuntaan ja yritti sietää. Hauska seurata kuinka Taon ilmeet muuttuivat nauravasta (kun joku rapsutti sitä) inhotukseen (kun joku ällöpentu tassutteli hänen lähelleen).
Lauantai-ilta vietettiin Salo cityssa, Salon koirahallissa. Johanna liikkuroi Kulolle ja mulle yhtä sun toista, ja näin yleisesti ottaen todettakoon, että homma oli Kulon mielestä vähän liian kivaa. Lähtökohtaisesti, jos koira ääntelee jo kentälle tultaessa, niin silloin mulla pitäis hälytyskellot soida :D Ohjatussa olisi jättänyt merkin kokonaan välistä, teki merkiltä nopeat pyörähdykset ajautuen keskikapulalle, tunnarissa juoksi kapuloille niin lujaa että yksi kapula lensi 5m päähän ja toi sata väärää, kaukoissa liikkui vaihdoissa sinne sun tänne, ruudussa ampaisi aluksi suuntaan x jne jne... Pienellä äänellä höystettynä. Eli treeniä tarvitaan vielä kovasti, jotta siellä pienessä mustavalkoisessa päässä pysyisi ajatus tekemisestä myös silloin, kun jalat veisivät lujempaa. Hauska likka! :)
Tao teki tokoa, ja semmoista hömpöttelytokoa: lähetys merkille, kaukoja, hyppy vasemmalle, stop, peruutusta, pyörähtelyä, aa, ruutu, kaukoja jne... Näissä se tekee kivasti, etenkään jos kaukoja ei tehdä liian montaa vaihtoa. Aksaakin pääsi hän tekemään mun ja lainaohjaaja Tanja P:n kanssa. Tao ihastui Tanjaan niin paljon, että kantoi hänelle seuraavana aamuna suussaan karkkipaperin. Tosin tahtoi sen heti takaisin. Ja antoi heti takaisin. Ja tahtoi heti takaisin. Ja antoi heti takaisin. Ja tahtoi... :-D
Sunnuntaina mentiin paimeneen. Kobukat, vähän reilu 4kk, ihastuttivat rohkeudellaan. Eivät wallikset kyllä näin rohkeita mun muistaakseni olleet ekaa kertaa lampailla.
Kulon kanssa mentiin hihnassa pyöröaitaukseen. Sisään käveli keskittynyt koira matalassa asennossa lampaita katsoen. Tytteli alkaa vihdoista viimein tajuta, mistä tässä on kyse :) Tai no ei ehkä ihan vielä, ei sillä vielä ole oikein ymmärrystä tasapainon hakemisesta, pari kertaa tosin tajusi lähteä hakemaan sitä. Mutta kyllä se pieni paimenkoira alkaa sieltä löytyä ja tuntuu että Kulo tekee mun kanssani. Muuten touhu oli aikamoista sählinkiä, mitä ei helpottanut yhtään se, että mä oon niin pihalla. Siis myös kuvainnollisesti. Kulo pieni tokokoira ei myöskään Taon lailla pysty asiayhteydestä päättelemään kuinka reagoida käskysanoihin, vaan esimerkiksi tule-käskyllä hän kiersi äkkiä lampaat ja juoksi luokseni, sen sijaan että olisi tullut niiden takana tuoden ne samalla mulle. Montaakaan äkkisyöksyä ei enää tullut kohti lampaita vaan Kulo uskalsi kävellä rauhallisesti kohti niitä, ei mennyt Tanjan viime kerralla tekemä treeni hukkaan. :)
Taon kanssa mentiin isolle pellolle, mutta joutui sekin reppana liinaan. Ollaan oltu sen kanssa vaan mukavuusalueella ja tehty peruskuljetusta, mun kävellessä siksakkia ja Taon pitäessä lampaita mulle. Nyt lähdettiin harjoittelemaan poispäinajoa, jota pitäisi tehdä kovasti, koska Taolla on flänkille lähtö niin vahvana. Lari tuli auttamaan meitä; Piu piti lampaita kauempana aidasta ja Lari antoi mulle ohjeita. Ehkä sieltä jotain ymmärrystä alkoi tulla, koska saatiin hyviä pätkiä joissa Tao kulki suoraan lampaiden perässä. Jos lampaat lähtevät kulkemaan yhtään lujempaa, Taolle tulee kova halu juosta niiden eteen ja pysäyttää ne, sen sijaan että se ymmärtäisi hidastaa omaa kulkuaan ja antaa lampaille tilaa. Alla olevassa kuvassa Tao menee aika rauhallisen näköisenä, kamera ei ole tainnut osua lopun menoon jossa Tao veti matalana kaikin voimin eteenpäin kohti lampaita. Tao on muuten ihan hirmurohkea lampaiden kanssa: esim. kun käskin sen maahan, niin se makoili tyynenä lampaita tarkkaavaisesti tuijottaen, vaikka nämä tulivat yhtenä porukkana kohti sitä. Ei sillä ollut ajatustakaan tehdä syöksähdystä tai lähteä pois. Ja lampaat kyllä väistivät tällaista koiraa, vaikkei se mitään meuhkannutkaan.
Tanja oli varannut mökin Kiikalasta. Sinne majoittui osa porukasta, mukaanlukien minä Ennin, Taon ja Kulon kanssa. Mökillä aloitettiin tottakai ruokailulla, onhan se tärkein juttu. :-D Tao ja Kulo hömpöttivät mukana, tunkivat ihmisten syliin ja naamalle, ja Tao paheksui pentuja. Siitä on nyt 2,5 vuoden kypsässä iässä tullut aikamoinen tosikko pentuja kohtaan. Murahtelee niille, mutta ei voi silti mennä pois vaan pakko on olla mukana kaikessa. Välillä käänsi naaman toiseen suuntaan ja yritti sietää. Hauska seurata kuinka Taon ilmeet muuttuivat nauravasta (kun joku rapsutti sitä) inhotukseen (kun joku ällöpentu tassutteli hänen lähelleen).
Lauantai-ilta vietettiin Salo cityssa, Salon koirahallissa. Johanna liikkuroi Kulolle ja mulle yhtä sun toista, ja näin yleisesti ottaen todettakoon, että homma oli Kulon mielestä vähän liian kivaa. Lähtökohtaisesti, jos koira ääntelee jo kentälle tultaessa, niin silloin mulla pitäis hälytyskellot soida :D Ohjatussa olisi jättänyt merkin kokonaan välistä, teki merkiltä nopeat pyörähdykset ajautuen keskikapulalle, tunnarissa juoksi kapuloille niin lujaa että yksi kapula lensi 5m päähän ja toi sata väärää, kaukoissa liikkui vaihdoissa sinne sun tänne, ruudussa ampaisi aluksi suuntaan x jne jne... Pienellä äänellä höystettynä. Eli treeniä tarvitaan vielä kovasti, jotta siellä pienessä mustavalkoisessa päässä pysyisi ajatus tekemisestä myös silloin, kun jalat veisivät lujempaa. Hauska likka! :)
Tao teki tokoa, ja semmoista hömpöttelytokoa: lähetys merkille, kaukoja, hyppy vasemmalle, stop, peruutusta, pyörähtelyä, aa, ruutu, kaukoja jne... Näissä se tekee kivasti, etenkään jos kaukoja ei tehdä liian montaa vaihtoa. Aksaakin pääsi hän tekemään mun ja lainaohjaaja Tanja P:n kanssa. Tao ihastui Tanjaan niin paljon, että kantoi hänelle seuraavana aamuna suussaan karkkipaperin. Tosin tahtoi sen heti takaisin. Ja antoi heti takaisin. Ja tahtoi heti takaisin. Ja antoi heti takaisin. Ja tahtoi... :-D
Sunnuntaina mentiin paimeneen. Kobukat, vähän reilu 4kk, ihastuttivat rohkeudellaan. Eivät wallikset kyllä näin rohkeita mun muistaakseni olleet ekaa kertaa lampailla.
Kulon kanssa mentiin hihnassa pyöröaitaukseen. Sisään käveli keskittynyt koira matalassa asennossa lampaita katsoen. Tytteli alkaa vihdoista viimein tajuta, mistä tässä on kyse :) Tai no ei ehkä ihan vielä, ei sillä vielä ole oikein ymmärrystä tasapainon hakemisesta, pari kertaa tosin tajusi lähteä hakemaan sitä. Mutta kyllä se pieni paimenkoira alkaa sieltä löytyä ja tuntuu että Kulo tekee mun kanssani. Muuten touhu oli aikamoista sählinkiä, mitä ei helpottanut yhtään se, että mä oon niin pihalla. Siis myös kuvainnollisesti. Kulo pieni tokokoira ei myöskään Taon lailla pysty asiayhteydestä päättelemään kuinka reagoida käskysanoihin, vaan esimerkiksi tule-käskyllä hän kiersi äkkiä lampaat ja juoksi luokseni, sen sijaan että olisi tullut niiden takana tuoden ne samalla mulle. Montaakaan äkkisyöksyä ei enää tullut kohti lampaita vaan Kulo uskalsi kävellä rauhallisesti kohti niitä, ei mennyt Tanjan viime kerralla tekemä treeni hukkaan. :)
 |
| Äiti-Jallis on vaan niin maailman upein timantti! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)