Kulon treeneistä

Tänään vettä tuli kuin aisaa, mutta Kulo oli niin päättänyt että mennään treenaan, juoksi mun ja oven väliä ja lopulta töppäsi kuonon käsivartta vasten ja jäi siihen odottamaan pitkäksi aikaa häntä heiluen, että pakko oli mennä. Pihalla likka oli niin intoa piukassa. Olen viime aikoina pohtinut, että olenko tehnyt Kulon kanssa liikaa tekniikkaa laittaen sitä liikaa miettimään, näin laskien (= pilaten) sen suoraviivaisuutta ja mielialaa? Se on muutamissa porukkatreeneissä ollut vähän vaisu leikkimään ja jotenkin kovin kovin kohtelias ja epävarman oloinen. Kun treenaan sen kanssa kaksin, se on tosi säpäkkä ja rohkea. Onkohan se vielä vähän vaan ujo ja kokematon? Omasta mielestäni en jännitä treeniporukoissa, kun kaikki ovat kuitenkin tuttuja kivoja ihmisiä. Taolla puolestaan ei ole mitään väliä, missä ja kenen kanssa treenaan, se keskittyy niin innolla tekemiseen. Taollakin kyllä oli alkuun vaihe jolloin se ei hiekkakentällä tehnyt niin säpäkästi kuin nurtsilla.

Alustan ja lämpötilan olen myös huomannut vaikuttavan, niin että hiekkakentällä ei ole niin säpäkkä kuin nurmikolla/keinonurmella tai sisällä, ja hellekelillä on luonnollisesti löysempi. Treeneissä palkkaan Kuloa paljon leikkien ja kehuen, ja toisinaan se käy niin kuumana että suorastaan tärisee tai on kerran jopa äännellyt, jopa tehdessäänkin, niin että sen kanssa täytyy koko ajan pitää mielessä että se on melkoinen ruutitynnyri. Ajattelin treenisuunnitelmana itsevarmuuden lisäämisen eri paikoissa ja porukoissa treenatessa niin että jos ujostuttaa enemmän niin sitten tehdään vauhdikkaita helppoja juttuja. Kulon keskittymiskyky eri paikoissa on parantunut ihan roimasti viime kuukausina joten eiköhän me tämäkin asia saada pian kuntoon. Hauska muuten, kun katsoo tuota meidän alo-koevideota, niin näkee kuinka suorituksen edetessä koira rentoutuu ja syttyy koko ajan enemmän tekemiseen, häntä nousee korkeammalle yms.

Eilen illalla tehtiin tunnaritreeniä kotipihalla.
- eka harjoitus: piilotin oman nurmikolle, nypin kapulan ympäriltä vähän ruohoa päälle niin että kapula peittyi. Ajattelin että kohta suorastaan löyhkää multa ja että Kulo ampuisi sille suoraan, mutta tytteli yllättikin. Olen nimittäin omaa piilottaessa muutamana edellisenä kertana heittänyt oman kapulan aina johonkin korkeampaan heinikkoon /kukkapuskaan piiloon. Kulo osoitti melkoista yleistämiskykyä laukkaamalla heti nurmikon (ja piilotetun kapulan) yli lähimmälle kaistaleelle, jossa kasvoi pidempää nurmea. Se oli jo ilmiselvästi oivaltanut harjoituksen rutiinin. Eipähän sitä kapulaa sieltä kuitenkaan löytynyt, Kulo nuuskutteli innoissaan häntä heiluen. Pisteet sitkeydestä. Lopulta se sai hajun keskemmältä nurmea ja paikallisti oman irtoruohon alta ja toi mulle.
- toka harjoitus: otettiin taas riskillä. Heitin hajustamattomat kapulat laajalle alueelle ja oman kapulan niiden joukkoon. Päättelin että koska tyttelillä on noin hyvä ymmärrys hajutyöskentelystä ja noin hyvä yleistämiskyky, täytyy tässäkin edetä tai ainakin rikkoa kaavaa nopeasti. Kulo meni hyvällä ilmeellä, häntä korkealla, kapuloille. Nuuski hajustamattomia ja oman kohdalla nappasi heti suuhun ja lähti palauttamaan mulle. Jes, tästä sai iltaruoan palkaksi. Uusi treenattava asia, johon täytyy nyt seuraavaksi ottaa kuuria omana juttunaan, on tunnarikapulan palautus. Nimittäin Kulo innoissaan pureskeli kapulaa ihan huolella. Ajattelin että otan kapulanpalautuskuuria haistelutyöskentelystä irrallisena juttuna. Ensin kriteeri siinä ettei pureskella, sitten sivulletulossa. Tavoitteena säilyttää hyvä ilme palautuksessa. Kristan ja Mikan kanssa keskustelujen innoittamana taidan aloittaa harjoittelun pitotreenillä niin, että kasvatan pitoajan muutamiin minuutteihin, niin että pureskelematta pitäminen todella vahvistuu tavoiteltavana asiana.

Lisäksi tehtiin lyhyesti kaukoja. Christa kertoi treenaavansa kaukojen tekniikan alkeisopetuksen niin että hän on koiran sivulla ja toisella puolella on sohva tmv este. Mä olen tehnyt alkeisopetuksen niin että olen koiran edessä (ja Henkka on pitänyt takatassuista), ja ongelmana on ollut se että ajatus on liikaa mun luokse eteen jolloin asento tulee pitkäksi ja paino on sitkeästi etutassuilla vaikka olen palkannut namistaluopumisen periaatteella antaen ruoan etujalkojen välistä kämmeneltä. Nyt kun olen vaihtanut oman sijaintini koiran sivulle (ja aika taakse, melkein koiran takajalkojen kohdalle), olen huomannut että välittömästi koiran paino on siirtynyt takajaloille ja seisomaan noustessa luontaisesti korjaa etutassut taaksepäin eli asennon lyhyemmäksi. Näinhän sen kuuluu mennä! Hyvin oli tyttelillä ajatus takatassujen paikoillaan pitämisessä ja kylläpä oli niin tyytyväinen kun itsekin tiesi osaavansa.

Tänään tehtiin
- ruutua eri suunnista, ensin lelulla ja sitten ilman. Meni hyvällä vauhdilla ja suoruudella hyvään paikkaan, paitsi kerran kun sai aivopierun juosta ruutu-käskyllä tsekkaamaan läheisen puun juurella vuoroaan odottavat noutokapulat. Siitä muistaakseni koukkasi johonkin ruudun suuntaan pönöttämään, jolloin kävin taputtamassa oikeaa kohtaa ruudussa ja kun siellä oli, kehut mutta ei palkkaa. Seuraavalla kerralla juoksi suoraan ruutuun.
- noutoa puisella ja metallisella kapulalla: nätit nostot ja hyvä palautusvauhti, jonka takasi vauhtilelupalkkaus. Pidin lelun jalassani kiinni niin että sain samalla suoran palautuksen lelulle asti.
- puunkiertoa ja stoppeja, välillä annoin vartaloavun, välillä pelkällä käskyllä. Tänään tuli pari tosi säpäkkää stoppia ihan pelkällä sanallisellakin käskyllä! :-) Mulla olis niin suuri kiusaus antaa tää koira Maijulle tai Anulle viikoksi koulutettavaksi, että nämä taiturit opettaisivat Kulolle stopin alkeet heti oikein! :-D
- seuruuta, paikkaa taaksepäin ja takaosan kääntämistä. Harjoitus keskeytyi siihen että alkoi sataa ihan kaatamalla. Koira oli ihan ihmeissään kun lopetettiin treenit sen mielestä ihan liian aikaisin.

Treeniä ja suunnitelmia

Eilen oli tokoringin treenit, meitä oli Miia T ja Krista K ja heräsi paljon suunnitelmia, joista osaa toteutin eilen ja osaa tänään:

Ruutu
- Kulo tarvitsee nyt paljon harjoituksia niin, että lähetän sen ruutuun eri suunnista. Ekalla kerralla /suunta lelu valmiina, sen jälkeen lähetys tyhjään ruutuun
- lisäksi paljon treeniä niin, että ruudun takana, sivuilla ja sitten kun nämä alkavat sujua, matkalla on jotain häiriötä. Eilen ujostutti juosta ruutuun kun siinä seisoi aikuisia ja lapsia lähettyvillä. Vauhti ei alkuun ollut ihan niin vapautunut mutta sitä alkoi toistojen myötä tulla lisää.

Seuruu / paikka
- nyt kun tuo vatsanseutuni on pyöristynyt, niin koirat ovat alkaneet voimakkaasti edistää seuraamisessa. Tao saa pitää kesän taukoa seuraamisesta (onhan niitä tokossa niin paljon muitakin treenattavia osa-alueita), mutta Kulon kanssa on tiedossa kisoja, joten ei auta kuin alkaa työstää seuruun paikkaa
- pidän namit oikeassa kädessä, vasen heiluu normaalisti. Merkkaan hyvän seuruun jes-sanalla, siirrän namin takakautta oikeasta kädestä vasempaan ja palkkaan housun sivusauman taakse. Palkkaan tiheästi niin, että Kulolle muodostuu vahva halu seurata vähän taaempana
- kokeilin tänään, ja hyvin nopeasti paikka alkoi siirtyä taaemmas :)

Seuruu / sivuaskelet
- opetetaan takaosankäyttöä pyörimällä paikoillaan. Olemme tehneet tätä vadilla, mutta nyt harjoitellaan samaa ilman vatia. Koira seisoo koko harjoituksen ajan ja saa palkan kun se seisoo suorassa sivullani -> näin vahvistetaan hakeutumista suoraan asentoon
- Kulo hoksasi tämän harjoituksen idean nopeasti, kun siirsin namit vasemmasta kädestä oikeaan (taas palkkaus samoin kuin yllä, eli tässäkin vahvistetaan paikkaa taaempana) ja kun palkkasin suoraan asentoon enkä silloin, kun koira oli vielä hieman auki. Kulo jätti nopeasti istumisen pois, kun palkkauksen jälkeen jatkoin heti harjoitusta eli koira hoksasi ettei kannattanut istua kun kohta joutuisi taas nousemaan ylös. Kun takaosan käyttö alkoi sujua paikoillaan pyörien, otinkin puolen kierroksen jälkeen askelen suoraan sivulle, oikealle. Koira seurasi paikkansa pitäen ja takaosaansa käyttäen ja asentokin pysyi suorana.

Tunnari
- viime viikolla sössin tunnarin mielentilan ja olen sitä paikannut tällä viikolla tekemällä joka ilta yhden harjoituksen, jossa Kulo on tienannut iltapalansa. Olemme tehneet ilmaisun niin että kapulat ovat verkon alla.
- rupesin miettimään, että tällä verkolla on nyt ajettu Kulolle vahva ajatus siitä, että käsky "Oma" viittaa haistelutyöskentelyyn ja että ollaan kiinnostuneita tietystä kapulasta, joten päätin että nyt siirrytään eteenpäin ja ulos
- eilen tehtiin eka harjoitus: heitin oman tunnarikapulan kukkapenkkiin (en ole mikään erityinen hortonomi, joten koirantreenaus menee kukkienkasvatuksen ohi, etenkin kun miekkonen oli ajanut nurmikon niin lyhyeksi ettei sitä voinut hyödyntää). Pyysin Kuloa etsimään oman, minkä se kävikin nopeasti haistelemassa. Aluksi Kulo jäi nenä omassa kapulassa seisomaan odottavana, mutta pienellä vihjeellä se toi kapulan mulle.
- eilisen toinen harjoitus: oma taas pöpelikköön, ja kasa hajustamattomia siihen lähelle ja Kulo etsintätöihin. Se kävi haistelemassa kasan, mutta totesi nopeasti ettei sieltä löytynyt hajua. Kasa kuitenkin varmaan vähän häiritsi sen keskittymistä ja aiheutti väistämiskäyttäytymistä, koska Kulo laajensi hakualuetta ja kävi nuuhkimassa paikat, joissa olin edeltävästi kävellyt etsiessäni sopivaa pöpelikköä oman piilottamiseen. Välillä se tuli eteeni kysyvänä. Lopulta uskaltautui haistelemaan lähelle omaa kasaa ja löysi oman ja palautti mulle.
- tänään harjoitus: oma ruohikkoon ja kasa siihen lähelle. Kulo meni kasalle, aluksi totesi että siellä ei löydy hajua, mutta epävarmana päätyi että parempi tuoda sieltä yksi. Otin sen pois, kävin hakemassa oman nurmikosta ja tehtiin yksi pelkän oman etsiminen kauempana kasasta. Tämän jälkeen koiralla oli taas ajatus mukana. Laitoin oman lähelle kasaa ja Kulo kävi haistelemassa sen.
- tänään toinen harjoitus: heitin hajustamattomat kapulat vähän laajemmalle kasalle ja oman lähelle niitä. Riskillä mentiin, mutta ajattelin että koiralle on kevään mittaan vahvistettun niin paljon oman ilmaisua että pakko kokeilla toimiiko tämä. En ottanut koiraa sivulle, vaan lähetin sen sieltä jossa se oli odottanut, oma-käskyllä. Kulo meni hyvällä asenteella kapuloille, nuuhki muutaman hajustamattoman (ei maistellut eikä siirtänyt hajustamattomia!) ja osui sitten omalle kapulalle, jonka otti heti suuhun ja toi mulle.
- Tuntuu että tunnari taitaa alkaa edistyä! :) Tarkoituksena on nyt laajentaa hajustamattomien kasaa ja siirtää oma kapula vähitellen hajustamattomien joukkoon, ja sitten pikkuhiljaa vähentää hajustamattomien määrää.

Luoksetulo / suoruus
- Kulo alkaa ennakoida sivulletuloa ja aloittaa kaaren tekemisen 2-4m ennen mua. Tänään treenasin niin, että menin lähelle puuta seisomaan niin että Kulon oli juostava suoraan sivulle ja tehtävä napakka pyörähdys sivulle - toimi! Tästä vauhdikas palkkaus ja muutama toisto, vauhti ja asenne olivat hyvät! Sitten tehtiin niin, että menin lähelle maassaolevaa puutarhaletkua, tämäkin auttoi Kuloa tekemään suoran luoksetulon loppuun asti. Kokeilen tehdä tälläista treeniä useamman toiston vaihdellen väistettävää kohdetta (tosin Kulohan ei tässä varsinaisesti väistä, vaan juoksee suoraan) ja katsotaan toimiiko sitten ilman kohdetta vai oliko vain kohderiippuvaista käytöstä.

Luoksetulo / stoppi
- puun kierrätyksiä. Kulon irtoaa jo hyvällä vauhdilla puun kiertoon, jos annan pelkän kierrä-käskyn enkä käsiapua, viimeisin tuntuu häiritsevän sitä ja se pysähtyy odottamaan lisää ohjeita.
- osa puun kierroista läpi ja heitin ruoan menosuuntaan. Osalla stoppikäsky kera vartaloavun. Teki kivoja stoppeja, vielä voisi olla enemmän vauhtia ja intensiteettiä. :)

Kulon alokasluokan koe ja hurjimus-Taon touhuja

Käytiin eilen Kulon kanssa aloittelemassa yhteistä tokokisauraa Tamskin järjestämässä alokasluokan kokeessa. Tuomarina oli Riitta Räsänen ja liikkurina Minna Lähdekorpi.

Koska meillä on yhteistä kilpailukokemusta Kulon kanssa niin vähän, ja koska olen huomannut, että sitä hieman jännittää tämmöisissä tilanteissa jolloin se voi olla hieman normaalia vaisumpi, olin asettanut päätavoitteeksemme iloisen rennon mielentilan. Tiesin että koira osaa, jos vain en pilaa kaikkea miettimällä pisteitä tms. Tämä tavoitteenasettelu tuntuikin toimivan hyvin, ja me oltiin Kulon kanssa samassa kuplassa. :)

Paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa vitsaillessa ei oma jännitys päässyt yltymään. Ja Kulo oli niin suloinen. Sen kanssa oli niin mahtavaa olla kehässä, oli jotenkin tosi luottavainen ja rento olo! Kulo selvästi ymmärsi, että nyt on näytönpaikka ja täytyy yrittää olla skarppina ja tehdä oikein.

Tässä on meidän suoritus videolla:

Saimme molemmista seuruista ja kokonaisvaikutuksesta ysit, lopuista kympit. Näin ollen yhteispisteitä kertyi 193, joilla heltisi 1-tulos, kp ja luokkavoitto. :) Saatiin hieno kukka-amppeli palkinnoksi!

Kulo on jo jännän illan jälkeen kuvassa ihan väsynyt ja puhki. Tuloksia odotellessa se käpertyi viereeni, puoliksi syliin nukkumaan. Palkintojenjaossa piti jo pussata tuomariakin, joka ihmetteli että nytkös sitten huomaat hänetkin, luoksepäästävyydessä vain tyytyi vilkaisemaan ja otti sen jälkeen katsekontaktin muhun, töissä kun oli.

Edeltävästi olimme päivällä olleet Taon kanssa aksaamassa, mukana olivat myös Hanna ja Rommi. Kentällä oli jo valmis rata, joten päätimme hyödyntää sitä. Radan alusta löytyikin monta hyvää harjoituksen paikkaa!

Eka este tehtiin niistolla (sai tiukemman käännöksen kuin jos olisi ohjannut valssilla), jonka jälkeen koira kääntyi tiukasti takaisinpäin putkeen. Putki oli A:n alla, eli siinä tuli putki-a-erottelua. Kolmas este, hyppy, tehtiin putken jälkeen takaakiertona. Olin siihen suunnitellut pakkovalssin, ja tässä piti koiran malttaa tulla ohjaukseen eikä saanut oikaista hypylle. Jos näin tapahtui niin koira pääsi tekemään hypyn väärään suuntaan.

Lisäksi kolmoseste piti hypätä niin, että koira kiersi kauimmaisen siivekkeen ja tuli sieltä takaisinpäin 4-esteelle, joka tehtiin myös takaakiertona. Tao hyppäsi kolmosesteen, kääntyi paikoillaan ja hyppäsi sen takaisinpäin, eli tässä lelun avulla vahvistin sitä että pystyi työskentelemään esteen "loppuun asti", vaikka mä jatkoin jo matkaani seuraavaa estettä kohti. Tätä pitäisi nyt Taolle opettaa ja vahvistaa, ettei mun tarvitse jäädä varmistelemaan sitä hypyillä, vaan voin antaa sille tehtävän ja lähteä sitten jo etenemään seuraavalle esteelle. Muuten en millään ehdi sen kanssa.. Tällä hetkellä Tao kääntyy herkästi esteeltä pois tai hyppää esteen takaisin kiiruhtaessaan mun perääni.

Toinen asia jossa täytyy olla tarkkana, on etten saisi antaa Taon karata takaakiertoon.

Lisäksi täytyisi vahvistaa valssia ja treenata niitä ylösmenokontakteille osumisia, muutamia treenattavia asioita mainitakseni.

Ja miksi sitten blogitekstin otsikko tuollainen? :D

Tao todella oli melkoinen hurjimus eilen! Se oli niin täynnä itsevarmuutta ja vauhdin hurmaa, että se ei ollut yhtään tarkka suorittaessansa esteitä vaan roiski rimoja, hyppäsi päin siivekettä, ei kuunnellut että sanoinko kiipee vai putkeen, puri mua sormeen, mitäs vielä... Lensi keinulta... Ei tullut ohjauksiin vaan lähti jo omatoimisesti suorittamaan esteitä niinkuin tahtoi..

Toruin Taoa erinäisistä holtittomuuksista. Kaikki torut tuntuivat valuvan kuin vesi hanhen selästä! Kaveri vaan katsoi mua sen näköisenä että blaa, blaa, blaa ja oli vaan menossa paahtamaan eteenpäin tai hyppäsi mua päin ja yritti varastaa lelun taskusta. Toruin sitä riman tiputtamisesta (ei siinä mitään, jos tipauttaa sen tähden että mä olen häirinnyt keskittymistä, mutta jos tiputtaa sen tähden ettei viitsi yhtään keskittyä siihen hyppäämiseen). Tao nappasi riman suuhunsa ja palautti sen mun eteen sen näköisenä että mikä ihmeen poru tästä, tässä tää ny on.

Ihan uskomaton epeli <3

Saatiin sinne jotain pientä järjen hiventäkin mustan tukan alle ja parhaimmillaan meno oli niin hienoa! Etenkin oli kiva katsoa Hannan ja Taon menoa, Hanna on kyllä edistynyt niin nopeasti Taon kanssa ja tuntuu uskomattoman hyvin ymmärtävän ajoituksen ja rintamasuunnan merkitystä, vaikka onkin agilitya tehnyt niin vähän aikaa!

Taosta sain taas lisää pohdittavaa... Mä en oikeasti tiedä, että mikä toi koira on miehiään. Siinä on sellainen Jekyll & Hyde -yhdistelmä että siinä riittääkin mulle ratkottavaa vielä vuosiksi! Miten sama koira voi esittää niin valtavia variaatioita tunneskaalan molemmista päistä??? Voi olla lamaannuttavaa paineistumista (vai onko se vaan bluffia?), voi olla todella röyhkeää porsastelua, vire voi olla niin blaah tai niin yli että koko koira on yksi maanpäällä leijaileva jännittynyt lihaskimppu. Voi olla ylikilttiä pyhäkoululaisuutta, joka tottelee kuiskaten annettua käskyä mitä haastavimmissa olosuhteissa, voi olla että kieltoani uskotaan sekunti ja sitten ollaan taas tekemässä juuri niinkuin haluttiinkin tehdä (esim. tapetaan imurin suulaketta ottamalla koko komeus suuhun). Selvää on, että tämän koiran kohdalla pehmeyden määritteleminen ei ole mikään yksiselitteinen asia. Selvää on myös se, että tässä koirassa on sitä munaa vaikka kuinka paljon. Selvää myös on, että se on liian fiksu tapaus :D Eipähän käy elo tylsäksi tämän otuksen kanssa ;)

Onnistumisia!

Sorry, saatte vielä hetken odottaa Christan koulutusten muistiinpanoja ja tyytyä vain mun treenipohdintoihin :D (C:n koulutuksista on tulossa niin pitkä postaus, etten oo ehtinyt vielä saada sitä valmiiksi!)

Kulo tuntuu nyt hoksanneen kaukojen idean! Oon ollut tosi tarkkana kriteerin kanssa - takatassut eivät saa liikkua yhtään - ja asia on selkeytynyt mustavalkoiselle ystävälleni. Se on myös auttanut, että olen ollut Kulon sivulla kaukoja treenatessa - näin ajatus on siirtynyt paremmin siihen että paino pidetään takatassuilla. Maasta istumaan pomppaamisen kriteerin Kulo ymmärsi, kun pidin namia kädessä sen etutassujen edessä, jolloin sille tuli kiusaus nousta ylös vaiheittain, huonolla tekniikalla, ja pääsin huomauttamaan näistä ja palkkaamaan kunnon pomppaukset. Seisomasta istumaan menossa luotiin aluksi vahva  pohja taaksepäin suuntautuvana tapahtumana, ajoin käskysanan sisään peruuttamisesta istumisen kautta, sitten appari piti takatassuista (tämä vaihe oli tosi lyhyt) ja olen palkannut koiran aina niin että se saa hieman hypähtää namille. Alla on video, missä vaiheessa ollaan nyt. Tarkoituksena on tehdä kotona sellaista häiriötreeniä, että Henkka heiluttaa lelua vieressä ja tekniikan pitää silti pysyä kasassa, ja ulkona aletaan kasvattaa matkaa. Ja kaikkea muutakin olen suunnitellut kaukoihin, niistä lisää myöhemmin :)

Merkille ja ruutuun pitäisi tehdä vaan lisää motivaatiota. Kulo tajuaa nopeasti tekniikan, mutta tekniikkaan keskittyminen saa sen herkästi tekemään menoon banaanin ja haluan että sillä on vahva ajatus ja vauhti loppupaikkaan jolloin se yrittäisi juosta merkille/ ruutuun niin nopeasti ja suoraan kuin mahdollista. Mietin sellaistakin, että laittaisin puudelin juoksemaan kilpaa Kulon kanssa merkin takana olevalle lelulle / ruokapalkalle. Tiedän ettei tule tappelua niin uskallan kokeilla tätä, tosin voi olla ettei toimi.

Kulo on alkanut pikkuhiljaa palkkautua mun kehuista niinkuin toivonkin. Olen vahvistanut sosiaalisen palkkauksen merkitystä palkkaamalla sitä paljon niin, että kehun ja peruutan ja sitten kaivan palkan esiin.

 Ja jottei liian helppoa olis, niin Tälli-Liisa teloi keskiviikkona polvensa lyömällä sen Teiskossa kasvimaalaatikon reunalautaan. On ollut kipulääkityksellä ja hihnalenkillä. Tänään uskalsin ekaa kertaa tällin jälkeen treenailemaan lyhyesti. Kulo on niin vauhdikas otus, että tekevälle tuntuu sattuvan... Mutta suloinen ja kultainen kuin mikä!

Taon kanssa ollaan saatu läpimurto luoksarissa! En olis osannut unelmoidakaan, että se olisi tullut jo nyt, näin pian! Piti vaan vaihtaa käskysana vähän nostattavampaan ;)

Tao on ollut muutenkin edelleen tosi rento, itsevarma ja iloinen. Sille sopii todella hyvin, etten treenaa sen kanssa enää joka ilta vaan parina kolmena iltana viikossa. Tällöin se on niin täynnä virtaa ja tekemisenhalua, että mä en voi kuin nauraa. Ruutu on maailman hienoin paikka, ja kaikki noutokapulat kuuluu kuskata mulle. Tänään oli varastamassa treenikaverin iso, kilon-puolentoista kilon(?) noutokapulaa ja tuomassa sitä mulle. Agilityssa Tao on ruvennut kuumuamaan niin, että välillä sattuu arviointivirheitä ;) Kilttihän se on kuin mikä, mutta näköjään iän kertyminen tuo kierroksia ja draiviakin lisää!

Jos jossain on ruutu, niin Tao kyllä bongaa sen

Taon ja Kulon treenit, agiliitoo ja tokoa

Perjantaina olin Taon kanssa ProCaniksella aksaamassa. Se on selvästi tajunnut itsekin onnistuneensa maanantaina: on ollut koko viikon niin itsevarma ja hyvässä vireessä. Se aistii heti, kun olen siihen aidosti tyytyväinen, ja melkein poksahtaa onnesta. Aksatreeneissä se kävi niin kiihkeänä, että vaahto vaan lensi rinnuksille. Meillä oli kiva rytmitysrata tehtävänä. Tällä kertaa olin virkeä ja jotenkin ajatus oli mukana. Joskus sitä vaan ei oikein kulje, ja toisinaan heti on kartalla. Mulla oli ohjauksissa punaisina lankoina, että näytän rintamasuunnalla hyppykohdan huolimatta kuinka kaukana koira on tai itse olen suhteessa esteeseen, ja että oma liike on seis ennenkuin koira ponnistaa, koska tällä radalla useimmissa tapauksissa matka jatkui hypyn jälkeen käännöksellä tai muuten rytmitystä vaativalla tavalla. Pystyin juoksemaan mukavasti eikä tullut paikat kipeäksi, sekin nosti mielialaa! Radalla ei ollut yhtään sellaista paahtosuoraa, jotka eivät enää oikein sovi mulle. Taon pujottelusta on tullut ihan supervarmaa, jos eläimen kanssa nyt mistään voi näin todeta. Pujottelun alku oli umpikulma, ja Taon pujotellessa kiihdytin sen edelle asemiin hypyn lähelle. Tao teki puomin hyvällä vauhdilla, kun vire oli korkea niin paahtoi täysillä alastulolle ja loppuasentoon asti. Taidettiin saada tehtyä 25 esteen rata osimoilleen oikein :)

Viikonloppuna olin töiden jälkeen niin kuollut että en tehnyt mitään järkevää muistaakseni. Jotain pientä muistuttelua.

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Olin taas kiireisen aamuvuoron jälkeen ihan puhki ja ajattelin etten jaksa olla kuin tunnin, mutta aika Hellun ja Lissun kanssa treenatessa meni kuin siivillä ja taidettiin olla reilusti yli kaksi tuntia. Treenasimme Hakametsän parkkiksella, joka on ihan kivikova. Minkähänlaisen alustan sen mahtaa tarjota kesällä agilityn sm-kisoille? Meillä oli todella törkeitä variksia riesanamme, ne kävivät röyhkeästi varastamassa makupaloja treenikasseista. Nokkivat reiän Frolic-pussini kylkeen ja heittivät Hellun lompakon kauas laukusta!

Aloitin Taon kanssa. Tao oli hyvässä itsevarmassa vireessä ja pomppi ympärilläni. Tein pienesti seuruuta, se tuntuu nyt suht kivalta, koira ei paina niin paljon eikä taida auratakaan niin kovasti kuin talvella. Koska koiran mielentila oli hyvä, päätin kokeilla kepillä jäätä ja tehtiin kaukot ekaa kertaa liikkuroituna varmaan elokuun avoimen luokan kokeen jälkeen. Tao jäätyi tuolloin eikä pystynyt tekemään toista istumaannousua kunnolla. Samaa jähmeilyä ja paineistumista on näkynyt treeneissäkin, mutta olen tehnyt lyhyttä vaihtoa milloin missäkin paikassa ja milloinkin ( lähestulkoon aina aksatreeneissä omaa vuoroa odotellessa) ja useampaan viikkoon ei nyt ole tullut jäätymistä, Tao alkaa pikkuhiljaa saada itsevarmuutta. Nyt se pystyi tekemään vaihdot liikkuroituna, tuntui ihan käsittömättömän hienolta! Maasta istumaannousun teki vaiheittain eikä pomppauksena niinkuin yleensä, ja maasta seisomaan noustessa jätti toisen etutassun hieman taaemmas eli teki vähän vajaasti, mutta takajalat pysyivät paikoillaan ja se malttoi odottaa ja kuunnella kaikki käskyni. Ehkä me vielä joskus tulevaisuudessa päästään testaamaan tätä kokeessa.. :)

Lopetin meidän setin ruutuun. Hinkkasin pari viikkoa sitten sitä, että ruudussa ei saa omin luvin mennä maahan, sillä seurauksella, että Tao juoksee nyt ruutuun käsijarru pohjassa. Ja ihan turhaan hinkkasin ylipäätään tuota maahanmenoa, Tao osaa ruudun paikan niin varmasti että päätin että se voi mennä suoraan maahan. Nyt pitäisi tehdä vaan leluruutua yms vauhdikasta treeniä, että saisi vauhtia lissää.

Kulon kanssa tein kahden lelun leikkiä alkuun, ja siitä suoraan kaukojen vaihtoja. Kulolla huomaa vielä, että vieras paikka vaikuttaa sen keskittymiseen. Onneksi nyt kesällä treenit on joka viikko eri paikassa, se tekee todella hyvää Kulon suoritusvarmuudelle. Kaukoissa ajatus takatassujen paikoillaan pysymisestä oli aluksi ihan hukassa, mutta pienen vääntämisen ja vastahoukuttelulla palkkaamisen jälkeen sen alkoi taas muistaa, mistä on kysymys. Tämän jälkeen hetsaten hetsaten lähetykset leluruutuun ja lelumerkille. Menee suoraan, hyvällä vauhdilla. Sitten noutokapulan nostoa ohjatun noudon kapulalla ja metallilla. Ei oikein toimi tällä alustalla, tässä huomaa että treeniä pitäisi tehdä vaan lisää että koira oppii hallitsemaan itseään. Juoksee kovalla raivolla kapulalle ja sitten on pulassa, liukuu ja törmää kapulaan, ajatus saisi olla enemmän se että pyrkii suoraan suullaan ottamaan kapulan. Tätä lelulla hetsaten ja lisää treeniä vähän paremmalla, vähemmän liukkaalla alustalla.

Sitten Kulo joutui varsinaiseen tulikokeeseen. Hellu liikkuroi seuruuta ja Lissu aiheutti häiriötä. Kulo meni aluksi jokaikiseen häiriöön mutta pikkuhiljaa alkoi ymmärtää mistä on kyse, ja rupesi pitämään kontaktinsa. Oli hieno tunne, kun näki että koira veti kuplan meidän ja ulkopuolisen maailman ympärille. Tätä treeniä lisää! Kulossa pidän erityisen paljon siitä, että kun sille huomauttaa virheestä, se ei paineistu vaan yrittää entistä kovemmin, eikä sen itsevarmuus laske. Seuruun käännökset, takaosan käyttö ja oikeastaan kaikki muukin on nyt taas vähän huonontunut ja levähtänyt ja niihin pitää tehdä tehotreeniä naksutellen. Ne oli kevättalvella jo paremmalla mallilla mutta olisivatko päässeet unohtumaan.. Lisäksi luoksarissa lähtee turhan kaukaa ennakoimaan sivulletuloa kaartaen. Tähän sain Anne T:n treenivideoista hyvän vinkin, kuinka lähden työstämään tätä. :)

Kulon kanssa tarttis työstää myös tuota sosiaalista palkkausta. Se ei kentällä oikein palkkaudu mun kehuista. Joko se näyttää siltä, että älä lässytä vaan anna se lelu, tai että anna lisää töitä. Kulo kyllä, kun jatkan kehumista ja silittämistä, alkaa palkkautua ja se suorastaan sulaa hymyyn ja kiemurtelee hyvänä pidettävänä, mutta sitten se alkaa myös haukkua. Olemme antaneet sille lempinimen Mäikkä-Liisa.

Tämän kirjoitettuani kävin tekemässä tokotreenit ja heti täytyy sanoa, että nuo seuruun käännökset oli oikein kivat! Kulo käytti takapäätään oikein heittämällä. Alkuun kertasin takaosan käyttöä vadin avulla, joka oli unohtunut tyystin mutta palautui Kulon mieleen nopeasti. Tehtiin yhtä sun toista, koira oli innoissaan ja vauhdikas. Mulla punainen lanka välillä kirkkaammin, välillä vähän himmeämmin mielessä. ;) Merkille menoa tein tarjoamisen kautta naksutellen, alkuun tarjosi vajaita merkille menoja mutta kävin taputtamassa oikeaa paikkaa ja pian koira alkoi hakeutua merkin taakse.

Tuntuu, nyt kun Kulo on ollut mulla puoli vuotta, että me aletaan oikeasti ymmärtää toisiamme - Kulo ymmärtää nykyisin jo nopeasti että mitä mä haen siltä takaa, ja pystyy muuttamaan omaa toimintaansa. Aluksi pidin sitä vähän veljeään yksinkertaisempana mutta nopeampana koirana, mutta se onkin oikein fiksu ja hoksaava likka! :-) Esim. tänään annoin sille kuivan risun suuhun, jota ei saa pureskella. Pyysin sivulle. Kulo sylkäisi risun suusta ja tuli sivulle. Näitä muutama toisto, aina lopetin kesken ja annoin risun pitoon toistaen pidä-käskyn. Rupesi pitämään risua suussa mutta sivulletulo oli vajaa ja leuat kävivät. Vaihdoin sivulletulon suuntaa helpommaksi eli niin, että sai siirtyä takaa sivulle ja kun tämä onnistui niin vaihdoin edestä sivulle siirtymiseksi. Puutuin pureskeluun ja muistutin sivulletulon oikeasta asennosta, pian pureskelu loppui ja sivulletulotkin paranivat, tosin huomasi että tekniikka vähän kärsi kun piti keskittyä risuun. Muutaman minuutin päästä pystyin lähettämään Kulon hakemaan maassa olevan risun, meni sille innokkaasti, otti suuhun ja tuli sivulle pureskelematta.

Taon kanssakin tehtiin seuruuta ja käännöksiä naksutellen, ei painanut yhtään, vähän tuppasi valumaan liian eteen, vire hyvä! Kaukojen istu-seiso-vaihtoja, pohjille do-käskysanan vahvistamista niin että peruututin koiraa ja siitä istumaan ja sitten seisomasta. Toimii hyvin - takajalat pysyy paikoillaan ja koiralla on vahva ajatus taaksepäin! :) Ja tekee innokkaasti ja itsevarmasti!