Perjantaina olin Taon kanssa ProCaniksella aksaamassa. Se on selvästi tajunnut itsekin onnistuneensa maanantaina: on ollut koko viikon niin itsevarma ja hyvässä vireessä. Se aistii heti, kun olen siihen aidosti tyytyväinen, ja melkein poksahtaa onnesta. Aksatreeneissä se kävi niin kiihkeänä, että vaahto vaan lensi rinnuksille. Meillä oli kiva rytmitysrata tehtävänä. Tällä kertaa olin virkeä ja jotenkin ajatus oli mukana. Joskus sitä vaan ei oikein kulje, ja toisinaan heti on kartalla. Mulla oli ohjauksissa punaisina lankoina, että näytän rintamasuunnalla hyppykohdan huolimatta kuinka kaukana koira on tai itse olen suhteessa esteeseen, ja että oma liike on seis ennenkuin koira ponnistaa, koska tällä radalla useimmissa tapauksissa matka jatkui hypyn jälkeen käännöksellä tai muuten rytmitystä vaativalla tavalla. Pystyin juoksemaan mukavasti eikä tullut paikat kipeäksi, sekin nosti mielialaa! Radalla ei ollut yhtään sellaista paahtosuoraa, jotka eivät enää oikein sovi mulle. Taon pujottelusta on tullut ihan supervarmaa, jos eläimen kanssa nyt mistään voi näin todeta. Pujottelun alku oli umpikulma, ja Taon pujotellessa kiihdytin sen edelle asemiin hypyn lähelle. Tao teki puomin hyvällä vauhdilla, kun vire oli korkea niin paahtoi täysillä alastulolle ja loppuasentoon asti. Taidettiin saada tehtyä 25 esteen rata osimoilleen oikein :)
Viikonloppuna olin töiden jälkeen niin kuollut että en tehnyt mitään järkevää muistaakseni. Jotain pientä muistuttelua.
Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Olin taas kiireisen aamuvuoron jälkeen ihan puhki ja ajattelin etten jaksa olla kuin tunnin, mutta aika Hellun ja Lissun kanssa treenatessa meni kuin siivillä ja taidettiin olla reilusti yli kaksi tuntia. Treenasimme Hakametsän parkkiksella, joka on ihan kivikova. Minkähänlaisen alustan sen mahtaa tarjota kesällä agilityn sm-kisoille? Meillä oli todella törkeitä variksia riesanamme, ne kävivät röyhkeästi varastamassa makupaloja treenikasseista. Nokkivat reiän Frolic-pussini kylkeen ja heittivät Hellun lompakon kauas laukusta!
Aloitin Taon kanssa. Tao oli hyvässä itsevarmassa vireessä ja pomppi ympärilläni. Tein pienesti seuruuta, se tuntuu nyt suht kivalta, koira ei paina niin paljon eikä taida auratakaan niin kovasti kuin talvella. Koska koiran mielentila oli hyvä, päätin kokeilla kepillä jäätä ja tehtiin kaukot ekaa kertaa liikkuroituna varmaan elokuun avoimen luokan kokeen jälkeen. Tao jäätyi tuolloin eikä pystynyt tekemään toista istumaannousua kunnolla. Samaa jähmeilyä ja paineistumista on näkynyt treeneissäkin, mutta olen tehnyt lyhyttä vaihtoa milloin missäkin paikassa ja milloinkin ( lähestulkoon aina aksatreeneissä omaa vuoroa odotellessa) ja useampaan viikkoon ei nyt ole tullut jäätymistä, Tao alkaa pikkuhiljaa saada itsevarmuutta. Nyt se pystyi tekemään vaihdot liikkuroituna, tuntui ihan käsittömättömän hienolta! Maasta istumaannousun teki vaiheittain eikä pomppauksena niinkuin yleensä, ja maasta seisomaan noustessa jätti toisen etutassun hieman taaemmas eli teki vähän vajaasti, mutta takajalat pysyivät paikoillaan ja se malttoi odottaa ja kuunnella kaikki käskyni. Ehkä me vielä joskus tulevaisuudessa päästään testaamaan tätä kokeessa.. :)
Lopetin meidän setin ruutuun. Hinkkasin pari viikkoa sitten sitä, että ruudussa ei saa omin luvin mennä maahan, sillä seurauksella, että Tao juoksee nyt ruutuun käsijarru pohjassa. Ja ihan turhaan hinkkasin ylipäätään tuota maahanmenoa, Tao osaa ruudun paikan niin varmasti että päätin että se voi mennä suoraan maahan. Nyt pitäisi tehdä vaan leluruutua yms vauhdikasta treeniä, että saisi vauhtia lissää.
Kulon kanssa tein kahden lelun leikkiä alkuun, ja siitä suoraan kaukojen vaihtoja. Kulolla huomaa vielä, että vieras paikka vaikuttaa sen keskittymiseen. Onneksi nyt kesällä treenit on joka viikko eri paikassa, se tekee todella hyvää Kulon suoritusvarmuudelle. Kaukoissa ajatus takatassujen paikoillaan pysymisestä oli aluksi ihan hukassa, mutta pienen vääntämisen ja vastahoukuttelulla palkkaamisen jälkeen sen alkoi taas muistaa, mistä on kysymys. Tämän jälkeen hetsaten hetsaten lähetykset leluruutuun ja lelumerkille. Menee suoraan, hyvällä vauhdilla. Sitten noutokapulan nostoa ohjatun noudon kapulalla ja metallilla. Ei oikein toimi tällä alustalla, tässä huomaa että treeniä pitäisi tehdä vaan lisää että koira oppii hallitsemaan itseään. Juoksee kovalla raivolla kapulalle ja sitten on pulassa, liukuu ja törmää kapulaan, ajatus saisi olla enemmän se että pyrkii suoraan suullaan ottamaan kapulan. Tätä lelulla hetsaten ja lisää treeniä vähän paremmalla, vähemmän liukkaalla alustalla.
Sitten Kulo joutui varsinaiseen tulikokeeseen. Hellu liikkuroi seuruuta ja Lissu aiheutti häiriötä. Kulo meni aluksi jokaikiseen häiriöön mutta pikkuhiljaa alkoi ymmärtää mistä on kyse, ja rupesi pitämään kontaktinsa. Oli hieno tunne, kun näki että koira veti kuplan meidän ja ulkopuolisen maailman ympärille. Tätä treeniä lisää! Kulossa pidän erityisen paljon siitä, että kun sille huomauttaa virheestä, se ei paineistu vaan yrittää entistä kovemmin, eikä sen itsevarmuus laske. Seuruun käännökset, takaosan käyttö ja oikeastaan kaikki muukin on nyt taas vähän huonontunut ja levähtänyt ja niihin pitää tehdä tehotreeniä naksutellen. Ne oli kevättalvella jo paremmalla mallilla mutta olisivatko päässeet unohtumaan.. Lisäksi luoksarissa lähtee turhan kaukaa ennakoimaan sivulletuloa kaartaen. Tähän sain Anne T:n treenivideoista hyvän vinkin, kuinka lähden työstämään tätä. :)
Kulon kanssa tarttis työstää myös tuota sosiaalista palkkausta. Se ei kentällä oikein palkkaudu mun kehuista. Joko se näyttää siltä, että älä lässytä vaan anna se lelu, tai että anna lisää töitä. Kulo kyllä, kun jatkan kehumista ja silittämistä, alkaa palkkautua ja se suorastaan sulaa hymyyn ja kiemurtelee hyvänä pidettävänä, mutta sitten se alkaa myös haukkua. Olemme antaneet sille lempinimen Mäikkä-Liisa.
Tämän kirjoitettuani kävin tekemässä tokotreenit ja heti täytyy sanoa, että nuo seuruun käännökset oli oikein kivat! Kulo käytti takapäätään oikein heittämällä. Alkuun kertasin takaosan käyttöä vadin avulla, joka oli unohtunut tyystin mutta palautui Kulon mieleen nopeasti. Tehtiin yhtä sun toista, koira oli innoissaan ja vauhdikas. Mulla punainen lanka välillä kirkkaammin, välillä vähän himmeämmin mielessä. ;) Merkille menoa tein tarjoamisen kautta naksutellen, alkuun tarjosi vajaita merkille menoja mutta kävin taputtamassa oikeaa paikkaa ja pian koira alkoi hakeutua merkin taakse.
Tuntuu, nyt kun Kulo on ollut mulla puoli vuotta, että me aletaan oikeasti ymmärtää toisiamme - Kulo ymmärtää nykyisin jo nopeasti että mitä mä haen siltä takaa, ja pystyy muuttamaan omaa toimintaansa. Aluksi pidin sitä vähän veljeään yksinkertaisempana mutta nopeampana koirana, mutta se onkin oikein fiksu ja hoksaava likka! :-) Esim. tänään annoin sille kuivan risun suuhun, jota ei saa pureskella. Pyysin sivulle. Kulo sylkäisi risun suusta ja tuli sivulle. Näitä muutama toisto, aina lopetin kesken ja annoin risun pitoon toistaen pidä-käskyn. Rupesi pitämään risua suussa mutta sivulletulo oli vajaa ja leuat kävivät. Vaihdoin sivulletulon suuntaa helpommaksi eli niin, että sai siirtyä takaa sivulle ja kun tämä onnistui niin vaihdoin edestä sivulle siirtymiseksi. Puutuin pureskeluun ja muistutin sivulletulon oikeasta asennosta, pian pureskelu loppui ja sivulletulotkin paranivat, tosin huomasi että tekniikka vähän kärsi kun piti keskittyä risuun. Muutaman minuutin päästä pystyin lähettämään Kulon hakemaan maassa olevan risun, meni sille innokkaasti, otti suuhun ja tuli sivulle pureskelematta.
Taon kanssakin tehtiin seuruuta ja käännöksiä naksutellen, ei painanut yhtään, vähän tuppasi valumaan liian eteen, vire hyvä! Kaukojen istu-seiso-vaihtoja, pohjille do-käskysanan vahvistamista niin että peruututin koiraa ja siitä istumaan ja sitten seisomasta. Toimii hyvin - takajalat pysyy paikoillaan ja koiralla on vahva ajatus taaksepäin! :) Ja tekee innokkaasti ja itsevarmasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti