Tänään vettä tuli kuin aisaa, mutta Kulo oli niin päättänyt että mennään treenaan, juoksi mun ja oven väliä ja lopulta töppäsi kuonon käsivartta vasten ja jäi siihen odottamaan pitkäksi aikaa häntä heiluen, että pakko oli mennä. Pihalla likka oli niin intoa piukassa. Olen viime aikoina pohtinut, että olenko tehnyt Kulon kanssa liikaa tekniikkaa laittaen sitä liikaa miettimään, näin laskien (= pilaten) sen suoraviivaisuutta ja mielialaa? Se on muutamissa porukkatreeneissä ollut vähän vaisu leikkimään ja jotenkin kovin kovin kohtelias ja epävarman oloinen. Kun treenaan sen kanssa kaksin, se on tosi säpäkkä ja rohkea. Onkohan se vielä vähän vaan ujo ja kokematon? Omasta mielestäni en jännitä treeniporukoissa, kun kaikki ovat kuitenkin tuttuja kivoja ihmisiä. Taolla puolestaan ei ole mitään väliä, missä ja kenen kanssa treenaan, se keskittyy niin innolla tekemiseen. Taollakin kyllä oli alkuun vaihe jolloin se ei hiekkakentällä tehnyt niin säpäkästi kuin nurtsilla.
Alustan ja lämpötilan olen myös huomannut vaikuttavan, niin että hiekkakentällä ei ole niin säpäkkä kuin nurmikolla/keinonurmella tai sisällä, ja hellekelillä on luonnollisesti löysempi. Treeneissä palkkaan Kuloa paljon leikkien ja kehuen, ja toisinaan se käy niin kuumana että suorastaan tärisee tai on kerran jopa äännellyt, jopa tehdessäänkin, niin että sen kanssa täytyy koko ajan pitää mielessä että se on melkoinen ruutitynnyri. Ajattelin treenisuunnitelmana itsevarmuuden lisäämisen eri paikoissa ja porukoissa treenatessa niin että jos ujostuttaa enemmän niin sitten tehdään vauhdikkaita helppoja juttuja. Kulon keskittymiskyky eri paikoissa on parantunut ihan roimasti viime kuukausina joten eiköhän me tämäkin asia saada pian kuntoon. Hauska muuten, kun katsoo tuota meidän alo-koevideota, niin näkee kuinka suorituksen edetessä koira rentoutuu ja syttyy koko ajan enemmän tekemiseen, häntä nousee korkeammalle yms.
Eilen illalla tehtiin tunnaritreeniä kotipihalla.
- eka harjoitus: piilotin oman nurmikolle, nypin kapulan ympäriltä vähän ruohoa päälle niin että kapula peittyi. Ajattelin että kohta suorastaan löyhkää multa ja että Kulo ampuisi sille suoraan, mutta tytteli yllättikin. Olen nimittäin omaa piilottaessa muutamana edellisenä kertana heittänyt oman kapulan aina johonkin korkeampaan heinikkoon /kukkapuskaan piiloon. Kulo osoitti melkoista yleistämiskykyä laukkaamalla heti nurmikon (ja piilotetun kapulan) yli lähimmälle kaistaleelle, jossa kasvoi pidempää nurmea. Se oli jo ilmiselvästi oivaltanut harjoituksen rutiinin. Eipähän sitä kapulaa sieltä kuitenkaan löytynyt, Kulo nuuskutteli innoissaan häntä heiluen. Pisteet sitkeydestä. Lopulta se sai hajun keskemmältä nurmea ja paikallisti oman irtoruohon alta ja toi mulle.
- toka harjoitus: otettiin taas riskillä. Heitin hajustamattomat kapulat laajalle alueelle ja oman kapulan niiden joukkoon. Päättelin että koska tyttelillä on noin hyvä ymmärrys hajutyöskentelystä ja noin hyvä yleistämiskyky, täytyy tässäkin edetä tai ainakin rikkoa kaavaa nopeasti. Kulo meni hyvällä ilmeellä, häntä korkealla, kapuloille. Nuuski hajustamattomia ja oman kohdalla nappasi heti suuhun ja lähti palauttamaan mulle. Jes, tästä sai iltaruoan palkaksi. Uusi treenattava asia, johon täytyy nyt seuraavaksi ottaa kuuria omana juttunaan, on tunnarikapulan palautus. Nimittäin Kulo innoissaan pureskeli kapulaa ihan huolella. Ajattelin että otan kapulanpalautuskuuria haistelutyöskentelystä irrallisena juttuna. Ensin kriteeri siinä ettei pureskella, sitten sivulletulossa. Tavoitteena säilyttää hyvä ilme palautuksessa. Kristan ja Mikan kanssa keskustelujen innoittamana taidan aloittaa harjoittelun pitotreenillä niin, että kasvatan pitoajan muutamiin minuutteihin, niin että pureskelematta pitäminen todella vahvistuu tavoiteltavana asiana.
Lisäksi tehtiin lyhyesti kaukoja. Christa kertoi treenaavansa kaukojen tekniikan alkeisopetuksen niin että hän on koiran sivulla ja toisella puolella on sohva tmv este. Mä olen tehnyt alkeisopetuksen niin että olen koiran edessä (ja Henkka on pitänyt takatassuista), ja ongelmana on ollut se että ajatus on liikaa mun luokse eteen jolloin asento tulee pitkäksi ja paino on sitkeästi etutassuilla vaikka olen palkannut namistaluopumisen periaatteella antaen ruoan etujalkojen välistä kämmeneltä. Nyt kun olen vaihtanut oman sijaintini koiran sivulle (ja aika taakse, melkein koiran takajalkojen kohdalle), olen huomannut että välittömästi koiran paino on siirtynyt takajaloille ja seisomaan noustessa luontaisesti korjaa etutassut taaksepäin eli asennon lyhyemmäksi. Näinhän sen kuuluu mennä! Hyvin oli tyttelillä ajatus takatassujen paikoillaan pitämisessä ja kylläpä oli niin tyytyväinen kun itsekin tiesi osaavansa.
Tänään tehtiin
- ruutua eri suunnista, ensin lelulla ja sitten ilman. Meni hyvällä vauhdilla ja suoruudella hyvään paikkaan, paitsi kerran kun sai aivopierun juosta ruutu-käskyllä tsekkaamaan läheisen puun juurella vuoroaan odottavat noutokapulat. Siitä muistaakseni koukkasi johonkin ruudun suuntaan pönöttämään, jolloin kävin taputtamassa oikeaa kohtaa ruudussa ja kun siellä oli, kehut mutta ei palkkaa. Seuraavalla kerralla juoksi suoraan ruutuun.
- noutoa puisella ja metallisella kapulalla: nätit nostot ja hyvä palautusvauhti, jonka takasi vauhtilelupalkkaus. Pidin lelun jalassani kiinni niin että sain samalla suoran palautuksen lelulle asti.
- puunkiertoa ja stoppeja, välillä annoin vartaloavun, välillä pelkällä käskyllä. Tänään tuli pari tosi säpäkkää stoppia ihan pelkällä sanallisellakin käskyllä! :-) Mulla olis niin suuri kiusaus antaa tää koira Maijulle tai Anulle viikoksi koulutettavaksi, että nämä taiturit opettaisivat Kulolle stopin alkeet heti oikein! :-D
- seuruuta, paikkaa taaksepäin ja takaosan kääntämistä. Harjoitus keskeytyi siihen että alkoi sataa ihan kaatamalla. Koira oli ihan ihmeissään kun lopetettiin treenit sen mielestä ihan liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti