Treenailua ja ajattelun aiheita

Viime viikolla treenattiin enimmäkseen meidän pihan nurmikolla.

Väkästelin hienon puulaatikon 2on2off-treenailua varten. Tai no, se puulaatikko oli valmiina mutta liimasin siihen auton kumimattoa muutamaan eri kohtaan. Nyt siinä on kumipinnoitus maata vasten olevilla reunoilla ja päällä pitävä pinta. Taon kanssa alettiin treenata sitä, ja täytyy sanoa että mä oon aivan liian hätäinen kriteereissä etenemisen kanssa. Ihmeesti Tao silti taisi oppiakin jotain.

Harjoiteltiin myös takaa/hyppy-käskyn erottelua. Takaa-käskyllä Tao irtosi muutaman metrin päässä olevalle hyppyesteelle, kiertäen lähettävän käden puoleisen siivekkeen ja hypäten takaakierron. Hyppy-käskyllä suoritti esteen suoraan. Tossa jotenkin ymmärrettiin toisiamme enkä mä onnistunut sekoittamaan Taon ajatuksia.

Keppejä ollaan harjoiteltu verkoilla, Tao käy suorittamassa ne muutaman kerran päivässä, usein kun mennään pihalle. Se on hirveän kiinnostunut niistä, etenee vielä aika rauhallisesti mutta olen ajatellut ettei vauhdin aika ole vielä. Eilen poistin pari verkkoa välistä ja hyvin meni silti, ei aikonutkaan poistua aukoista.

Perjantain treenien teemana oli sylkkäri. Tao kävi niin kuumana, että se ajatteli että käy kiinni mun käteen kun en ole selkeämpi ohjauksessani. Tästä käytiin pieni keskustelu, ja sitten harjoitukset jatkui niin että pidin namia kädessä. En oo Taon kanssa tehnyt sylkkäriin mitään alkeispentutreeniä, joten nyt alkuun tehtiin vain sitä, että peruutin ja kiepautin Taon antaen sitten namin. Ongelmana oli alkuun se, että Tao karkasi sylkkäristä hypättävälle esteelle. Löytyihän se syykin: Tao lukee mun katsetta tässä tilanteessa. Ratkaisuna oli, että sylkkärin alussa katsoin käteeni, ja sitten siirsin katseeni esteelle. Näin Tao tuli aluksi sylikäännökseen, ja hyppäsi suoritettavan esteen vasta sitten kun mä ilmaisin sille niin. Meillä tuli pieni riitakin. Oman ohjausmokan takia (liike väärään suuntaan) vein Taon kahdesti peräkkäin putken väärään päähän. Tao ajatteli että ilman muuta tämä este suoritetaan jatkossakin näin päin tässä kohtaa, eikä kuunnellut mua vaikka korjasin oman ohjaukseni. Jouduin huomauttamaan asiasta aika rumastikin, mutta Tao ei ottanut tästä painetta vaan sille kasvoi korvat päähän ja mentiin yhteisymmärryksessä tämäkin kohta. Meillä on pikkaisen agility levinnyt, johtuen siitä että tehdään haastavampia ratoja, ja mulla menee niin suuri osa aivokapasiteetista oman ohjauksen muistamiseen, että usein unohdan katsoa koiraa tai en muista, miten ko kohta piti ohjata. Tao on niin hurahtanut agilityyn, että sillekin on alkanut tulla vauhtia ja virettä touhuun, se ei oo enää niin kiltti pyhäkoululainen vaan haastaa ja tekee myös omia johtopäätöksiä, jos=kun olen myöhässä. Nyt vaan pitää aina rataantutustuessa harjoitella mahdollisimman paljon omaa suoritusta ilman koiraa.

Tao oli pihaa kastelemassa

Tokossa ollaan hinkattu hyvin pieniä liikkeiden osia:
- perusasennossa, kun sanon valmis, Tao ottaa katsekontaktin ja saa namin
- maahanmenoja nopeammiksi (ja ovat nopeutuneetkin jo hieman). Teen niin Taon tullessa vierelläni, että yhdessä käskyn kanssa teen nopean kumarruksen eteenpäin. Olen ajatellut että tämä auttaisi siihen, että Tao ajattelisi nopean maahanmenon enemmän eteenpäin, nyt kun se tekee maahanmenon liikaa kauko-tekniikalla
- eteentuloja niin että mulla on keppi vas kädessä, jotta Tao tulisi keskelle eikä mun vasemman jalan eteen. Taolle toimii tämä väärien suoritusten estäminen parhaiten, koska se hidastuu jos sille tulee virheitä ja se menee epävarmaksi. Tao on herkkä mun tunnetiloille, ja sen vire laskee myös siitä, jos se huomaa etten ole ihan tyytyväinen sen suoritukseen. Ja vaikken sanoisikaan mitään, niin Tao kyllä aistii. Joissakin tilanteissa huomauttaminen saa Taon yrittämään paremmin, toisissa siitä tulee epävarma.

Eilen oli tavoitteellisten tokot. Olin ihan puhki työmaratoonin jälkeen, enkä ollut suunnitellut meidän treenejä. Ajattelin että tehdään samoja juttuja mitä ollaan nyt männä viikko tehtykin. Yhden kentän vaihdon jälkeen mentiin lähelle Pirkkahallia sijaitsevalle hiekkakentälle, jossa osa kenttää oli kivikovaa ja vähän liukastakin, osassa kenttää oli isoja kivenmurikoita. En pitänyt pohjasta, eikä pitänyt Taokaan. Eka setti oli sellaista haahuilua ja vire oli niin väärä, että pistin koiran takaisin autoon. Munkin piti vähän kerätä ajatuksia. Toisessa setissä pääsin siihen treenikuplaan kun höntsäilin omia juttuja. Tavoitteena on, että onnistuisin pääsemään siihen treenikuplaan myös silloin, kun pitää keskittyä siihen mitä liikkuri sanoo, olipa kyse treeni- tai kisatilanteesta. Ehkä siihen pääsee sitten kun on kokemusta ja taitoa enemmän. Tao oli kaikkiaan mun makuun liian hidas välimatkaa sisältävissä liikkeissä. Suunnittelin, että menen heittelemään sille palloa erilaisille hiekkakentille, jos saisi sillä tavalla sitä toimimaan paremmin myös muilla, kuin nurmi- tai tekonurmipohjilla.
- seuruu on parantunut, vielä tosin on jonkun verran pientä takapään seilausta, mutta uskon että koiran kypsyminen ja kehonhallinnan parantuminenkin auttaa tähän ongelmaan. Täyskäännöksissä on ruvennut pysymään paremmin mukana, kun oon nyt niitä tehnyt kotona namiavusteisesti.

Kotiin päästyä illalla Tao oli ihan sitä mieltä, että vielä pitää päästä treenaan. Se tuli näykkiin mun käsiä kun makasin sohvalla, oikein yritti aktivoida että ylös sohvalta senkin laiskimus. Niinpä mentiin vierashuoneeseen tekemään pienet iltatreenit, tein aina kolme toistoa per koira toisen odottaessa ulkopuolella. Tao oli niin intoa piukeena, että mä tulin tosi hyvälle fiilikselle. Olin ihan rentona, en yhtään stressannut että tekeekö se teknisesti täysin oikein. Tao teki hienoja suorituksia nopeasti ja innokkaasti (maahanmenoissa putoamisia, sivulle tuloja, eteen tuloja, kapulan kanssa eteentuloja, kaukojen seiso-istu-vaihtoja) ja mä olin niin ylpeä siitä ja kehuin sitä oikein vuolaasti sydämestäni. Tao suorastaan kiemurteli onnesta ja oli onnellinen, kun sai tehdä mulle mieliksi, ja yritti vielä enemmän että mitä voisi tehdä. Ihan uskomaton fiilis. Taas mä sain niin paljon lisää pohdittavaa tosta koiruudesta. Selvää on ainakin se, että se tekee ensisijaisesti töitä mulle, ei palkalle. Se palkkautuu niin hienosti mun kehuista ja on nöyrä. Tao myös osaa paljon asioita, ja kun sillä on itsevarma ja rento olo (eli kun mulla on?), se myös tekee suoritukset nopeasti. Mulle tuli eilen sellainen olo, että mulla on timantti käsissäni, jota mun täytyisi vaan osata hioa ja viedä eteenpäin oikein. Vaikeaksi sen eteenpäin viemisen tekee se, ettei kyse ole vain teknisten asioiden opettamisesta, vaan lisäksi mun täytyy hallita omaa ja myös Taon tunnetilaa. Lisäksi Taon tunnetila ei aina ole noin nöyrä ja tekemisenhaluinen, mun pitäisi selvittää että mistä nuo tunnetilat tulevat ja kuinka niihin voisi vaikuttaa. Tao ei koko ajan janoa mun huomiota, koska se saa sitä aika paljon muutenkin. Tarvisi todennäköisesti laittaa mun huomio maksulliseksi (lue Vapun koulutuksen teksti), mutta ongelmana on etten oikein raaskisi tehdä niin, kun musta on niin ihanaa rapsuttaa ja halia sitä. Ehkä me valitaan jonkinlainen kultainen keskitie sen suhteen, että millaisia tavoitteita meillä on suoritusten ja harrastamisen sekä niihin tarvittavien tekojen suhteen. :-)

Benson tulee soutelemasta

Pikku-puudeli sitten. Hän pääsi tavoitteellisten tokossa näyttämään kuinka olen treenannut sille luoksetulon stopit. Ekalla kerralla heitin sille pallon kun se oli puolivälissä. Tokalla kerralla tein käsieleen, ja palkkasin terävän pysähdyksen heittämällä pallon merkkisanan jälkeen. Pahaksi onneksi pallo pomppi Marikan auton alle, puudeli sata lasissa perässä. Hölmöläinen juoksi päin autoa niin että kopsahti, löi vasemman olkapäänsä siihen. Ja huusi eikä voinut astua etujalalleen. Menin sen luokse, ja lähdin tunnustelemaan niveliä murtumakohdan löytääkseni (vaikken uskonut sellaista löytäväni). Puudeli rupesi siinä tunnustellessa itsekin tajuamaan, että tassu ei tainnutkaan mennä poikki, ja sille tuli myös mieleen että se pallo on vielä siellä, kuono pitkällä rupesi tähyilemään sitä. Päästin sen pallolle, eikä se enää yhtään ontunut eikä ole ontunut sen jälkeenkään. Olipahan taas dramaattinen esitys! Kipulääkkeen toinen sai illalla, ettei nyt menisi niin pahasti juntturaan.

Bensonin selkä- ja takajalan lihakset eivät nykyisin arista läheskään niin paljon kuin talvella. Sille on tullut kivasti lihasta lisää, kun ollaan kävelty metsässä ja se on saanut omaan tahtiin tassutella mättäältä toiselle. Ainoa minkä koskemista se aristaa, on hännän lihakset. Jostain tuo hännän kipeys varmasti kertoo, liikkuukohan se kuitenkin jotenkin epätasapainossa ja joutuu hännällänsä tasapainottamaan itseään? Nyt Benson saa nivelapuaineena Synoquinia ja Nutrolin Senioria. Barffauksessa saa edelleen vain vaaleaa lihaa. Bensonin vatsa on ihan huomattavasti vahvistunut; se ei mene juuri mistään sekaisin ja koiran vastustuskyky on muutenkin parantunut. Benson on nykyisin rautavatsa. :-)

Olen Bensonin kanssa treenannut eteenistumaan tuloa. Pieni koira tarjoaa heti muita temppuja, jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu oikein. Voi esim. mennä oikein nopeasti maahan, tai istua orava-istunnassa. Tai kiertää takakautta sivulle istumaan. Tai pyörähtää ympäri. Hänen kanssaan on niin hauska treenata. Benson ei juuri yhtään palkkaudu kehuista. Jos kehun tai silitän, se vain tapittaa mua sen näköisenä että missä palkka. Onneksi Benson on valmis tekemään töitä tosi pitkäkestoisestikin palkan saadakseen, ja se on tajunnut että palkan saa hyvin tehdystä työstä. Mutta on se vaan sellainen villakoiran höppänä, ei paljon mieti reaktioitaan kuonoaan (10cm) pidemmälle ja ajautuu tilanteisiin.

19/11/12 Taon välikuvaukset

Tao kävi tänään luuston välikuvissa. Ortopedi Juha Kallio otti kuvat.

Alkuun Juha vähän tunnusteli Taoa. Kerroin että Tao on kankea eikä oikeastaan yhtään venyttele takapäätään. Juhan mukaan sopisi nopeasta kasvusta johtuvaksi kankeudeksi; lihakset ovat joutuneet ihan hirveästi venymään kasvun myötä. Takapään kulmaukset ovat tosi suorat, mutta niiden tilanne muuttunee Juhan mukaan vielä lihaksiston ja jänteiden venyessä.

Niin se pentunen sitten vaivutettiin uneen (asiallinen pentu ei juuri hätkähtänyt kun sai piikin persaukseen) ja vietiin kuviin. Kyllä jännitti odotella vastauksia!

Käytiin kuvat yhdessä läpi sitten. Taon lonkat on todella hyvärakenteiset; syvät ja tiiviit. Tunnustellessa ei erottunut löysyyttä. Juha arvioi että a:t tai ehkä b:t, nämähän ei tosin vielä ole viralliset lausunnot vaan ne saadaan vuoden päästä. Ristiselän alue oli rakenteeltaan tosi hyvä, Juhan mukaan paimenlinjaisilla bc:lla ja sakemanneilla voi tällä alueella olla ongelmia, mutta ei Taolla. :) Selkä oli normaali (asia jota spondyloosikoiran omistaja osaa arvostaa!), kyynärnivelet vaikuttivat virheettömiltä. Vasemman olkaluun painoa kantavalla pinnalla luurakenne oli hieman tummempaa yhdessä kohtaa, varsinaista irtopalamuutosta nivelessä ei ollut eikä mitään ruston paksuuntumista tai muuta sellaista. Mä en ymmärrä että miten lääkärit osaavat noita kuvia katsoa: vaikka Juha oikein suurensi kuvan mulle ja näytti kynänkärjellä, niin en itse huomannut olkapään kuvassa mitään tummempaa aluetta. Juha vielä korosti, että tämä ei ole irtopalamuutos.

Juhan mukaan Taon luustoterveys on kehittymässä hyväksi eikä esteitä aktiiviselle harrastuksille ole. Vuoden ikään asti (siis koko loppuelämän) vammoja, liukastelua ja rajuja hyppyjä pitää välttää, liikkua runsaasti ja kehittää lihaksistoa. Yksikin kunnon sähläys (esim. hyppy korkealta alas tai paha liukastuminen) voi provosoida olkanivelmuutosta. Tämän kuullessani muistelin korvat punaisina niitä kertoja, jolloin Tao on hypännyt puolitoista metriä ilmaan ja laskeutunut alas toisinaan vähemmän tyylikkäästi, tai kun se on liukastellut kerrostalomme rappuset alas. On siltä usemman kerrankin jalat levinneet pahan näköisesti alta kun on touhua ollut enemmän kuin tassunpohjissa pitoa. Täytyy vaan olla vielä tarkempi, että liukkaalla alustalla otetaan rauhallisesti. Mutta voi että kuinka sitä osaakaan olla näin onnellinen yksistä luustokuvista, ei olisi parempaa vastausta voinut tullakaan!

Tässä tämän päivän kuvasatoa, välissä on Bensonin vuoden takaiset kuvat vertailun vuoksi:

Vasen olkanivel, nuolen kohdalla tummempi alue

Oikea olkarnivel

Lonkkakuva oli kaunista katsottavaa :)

Vertailun vuoksi Bensonin lonkkakuvat (C/C), nuolen kohdalla nivelrikon alkumuutokset

Bensonin spondyloosikohta 28.09.2011

Väsyttää...

Mennäänkö tämän jälkeen pyhäkouluun?

Benson oli mököttänyt ovensuussa koko sen ajan, jonka Juha alussa tutkaili Taoa. Pieni villaeläin ei ollut yhtään innostunut ajatuksesta, että häntä painellaan ja kopeloidaan pian. Hänen vuoronsa koitti kuitenkin pian, iso kaveri nostettiin lattialle nukahtamaan, ja pieni haluton villaeläin nostettiin tutkimuspöydälle. Hän valitti ja veti itseään vielä pienemmäksi jos suinkin mahdollista. Ei ollut yhtään kivaa. Paremmin meni silti painelut ja taivutukset kuin vuosi sitten jolloin sama villaeläin oli ihan järkyttävässä kunnossa.

Juhan mukaan Bensonin syvät lihakset on huonossa kunnossa, koira vetää selkäänsä köyryyn ja käyttää vatsalihaksiaan, lantio nousee pystysuoraan asentoon. Vatsalihakset ja lonkankoukistajat on ihan jumissa. Lonkat ovat paremmat, tyypillisesti nivelrikkotilanne rauhoittuu puolen vuoden - vuoden kuluttua nivelpussin paksuuntuessa ja tiivistäessä niveliä. Tällöin nivelen liikerata huonontuu ja nivelten liikkuvuutta täytyykin ylläpitää.

Puudeli sai niskaansa kennelyskärokotteen, tämän jälkeen matkamme jatkui ft Marikan huoneeseen.

Marika opetti meille aluksi hyvän syvien lihasten harjoitteen. Ollaan tehty liian vaikeita harjoituksia. Oleellista on syviä lihaksia vahvistettaessa, että:
- koira pystyy koko ajan pitämään selkälinjan suorana harjoituksia tehdessään. Jos se köyristää selkäänsä, se käyttää pinnallisia vatsalihaksiaan eikä harjoituksesta ole hyötyä. Benson käyttää muutenkin pinnallisia vatsalihaksiaan normaalia enemmän, joten niitä ei ole syytä harjoittaa enempää.
- harjoituksia vaikeutetaan hitaasti, koska syvät lihakset kehittyvät niin hitaasti. Eli vasta sitten lisätään haastetta kun edellinen vaikeustaso onnistuu ilman selän köyristymistä.
- takajalat eivät saa lähteä aukeamaan, ts. varpaat eteenpäin ja jalat rungon alla

Me tehtiin harjoitusta, jossa Benson seisoi kahden ilmatyynyn päällä. Ei tarvitse ostaa mitään isoa hienoa puikulanmallista jumppatyynyä, joka maksaa miljoonia eikä mahdu mihinkään. Avustaja pitää huolta, että takajalat pysyvät oikeassa asennossa. Benson seisoo normaalissa asennossa tyynyjen päällä, ja tässä tehdään pieniä naminottoja sivummalta niin, että selkä pysyy hyvässä asennossa ja paino jakautuu molemmille takajaloille. Lisäksi tähän yhdistetään pienet etutassujen nostot, selkälinjaa tarkkaillen. Pidempiaikainen pito ei onnistu vielä. Bensonista on tullut jumppatyynyhullu, se ei meinannut antaa laittaa jumppatyynyä pois vaan olisi koko ajan kiivennyt tyynyt päälle tasapainoilemaan.

Laitan tästä harjoituksesta videon kun olemme harjoitelleet sitä enemmän.

Lihasharjoitusten jälkeen Marika ohjasi mulle kädestä pitäen, rautalangasta vääntäen, kuinka hieron Bensonia. Benson on viimeisen vuoden aikana ollut kymmeniä kertoja hierottavana, mutta kun se ei osaa rentoutua muiden käsittelyssä. Koira on kuin viulunkieli. Ei siinä varmaan hieronnasta ole sitten sanottavasti hyötyä. Muhun se luottaa ja makaa rentona käsittelyssä, pystyn muutenkin valitsemaan hierontahetkeksi myöhäisillan jolloin se on väsynyt ja kykenee rauhoittumaan käsittelyyn. Olen usein sivellyt sen lihaksia illalla tv:tä katsellessa. Marika selitti lihasten kiinnittymiskohtia ja että millaisella otteella, mihin suuntaan ja millaisella voimalla mikäkin kohta tulee käsitellä. Tärkeää on hieroa ne lihasalueet, jotka erityisesti rasittuvat spondyloosin vuoksi, eli spondyloosikohdan varomisesta rasittuvat aluetta ympäröivät alueet; lonkankoukistajat, vinot vatsalihakset nivusten alueelta, takareidet ja selän ja vatsan lihakset. Myös etuosan lihaksia lavan alueelta ja niskasta kannattaa hieroa, ne olivatkin niin kireät että oikein tunsi lihasjuosteisuuden. Hieronta tehdään sellaisella voimakkuudella, että Benson pystyy olemaan rentona.

Benson makasikin käsittelyssä ihan uskomattoman rentona. Aina kun Marika koski siihen, se katsoi epäillen. Marikaa nauratti hassu koira. Hieronnan opettamisen ohessa Marika kävi läpi Bensonin lihaksistoa, ja totesi että sillä on etupään lihakset, vatsalihakset ja lonkankoukistajat yllättävän pehmeät ja hyvässä kunnossa. Kaveri oli vaan feikannut Juhan käsittelyssä taas vaihteeksi, parempi valittaa jo ennenkuin mahdollisesti sattuu.. Kaiken kaikkiaan Bensonin vointi on paljon parempi kuin vuosi sitten. :) Ft-käynnin lopuksi Benson oli todella hyväntuulinen ja rentoutunut, arvatenkin helpottunut että käsittely oli ohi. Se kävi pussaamassa kummatkin ja teki hyvät venytykset.

Tao on vieläkin vähän kuutamolla. Se on käynyt usemman kerran ulkona pissalla ja kakalla. Henkka kun tuli kotiin, niin hänet piti ottaa vastaan kera kovan vinkumisen, aivan kuin Tao olisi yrittänyt selittää mitä kaikkea on tänään joutunut kokemaan! Muutenkin Tao oli illan erityisen puheliaalla tuulella, se kun yleensä on varsin hiljainen tapaus. Tao teki hienot Star Warsin Chewbacca-imitaatiot leikkiessään. Benson kun välillä kuulostaa ihan Darth Waderilta, niin meillä on hieno näyttelykaarti kasassa!

12/9/2012 Puudelin fysioterapiasuunnitelman päivitystä

Vein tänään Bensonin fysioterapiaan Karhumäen Elinalle, joka olikin oikein mukava tuttavuus.

Elina katsoi Bensonin vuoden takaiset röntgenkuvat, ja sanoi ettei hän (juuri yhtään vai ollenkaan?) näe nivelrikkoa reisiluun päissä, mutta että lonkkamaljat ovat niin huonon malliset että tarvitaan vahvat ympäröivän alueen lihakset tukemaan reisiluun päät lonkkamaljoihin. Näihin liittyen hoidossa:
- jatketaan lonkanseudun lihasten vahvistamista: hidasta siksak-kävelyä ylämäkeen, painonsiirtoja, takaosan tönimisiä, peruutuksia + räjähtäviä lähtöjä ylämäkeen

Lonkan liikkuvuutta täytyy ylläpitää, ja siihen meillä on helppo ja kiva harjoitus: annan puudelin hypätä etujalat mua vasten, samalla se venyttää takajalat aivat suoriksi. Rapsutan sitä sää'än kohdalta, jolloin se yleensä on venyttänyt kaulansa oikein suoraksi tehden samalla hyvän vastavenytyksen.

Elina tunnusteli Bensonin rintarankaa, jonka hän havaitsi olevan tosi jäykkä, niskassakin tuntui lihasjumeja. Näihin liittyen hän kehotti:
- venyttelemään puudelin päivittäin (20s sivu- ja alaspäintaivutukset eri kohtiin makupalan avulla), jotta rintaranka saataisiin liikkuvammaksi.

Toisaalta spondyloosikoiralla täytyy stabiloida lannerangan aluetta, mikä tapahtuu hyvien syvien lihasten avulla. Näihinkin saatiin jumppaohjeita, esim. etutassut korokkeen /jumppapallon päällä pyöriminen, diagonaalitassujen nostot jne.

Elina antoi Bensonille laserhoitoa, mikä ei aiheuta kipua, mutta Benson äänteli ja oli tosi levoton. Herra puudelilla oli siinä aikamoista ylimääräistäkin draamaa mukana; ääntely jatkui vaikka Elina vain piti käsiään sen päällä.

Lonkan seudut olivat kipeät ja aristavat. Kunhan ilmat tästä viilenevät ja on kostean kylmää, niin joutuu varmaan antamaan puudelille kipulääkekuurin. Muuten Elinalla oli hyvääkin sanottavaa Bensonista: se pystyi seisomaan ihan vakaasti diagonaalitassujen nostoissa, pyörimään etutassut korokkeella vauhdikkaasti molempiin suuntiin, asettelemaan takatassunsa korokkeelle jne ja kaikessa tekemisessä oli kova puudelimainen into ja ilo. Elinan mukaan ei kyllä ihan heti tästä koirasta päällepäin arvaisi, että sillä mitään vaivoja onkaan. Nyt muistellaan vielä, että kuinka korokkeen päälle asetellaan kaikki neljä tassua, ja sitten koroketta pienennetään. Diagonaalitassujen nostoihin saadaan lisähaastetta niin, että takatassut ovat jumppatyynyllä ja etutassut korokkeella. Taollekin voisi tehdä hyvää nämä harjoitteet Elinan mukaan!

--------------------------------------------------------------------
Bensonin voinnin välipäivitys:
- Laserhoidon jälkeen tehtiin illemmalla 2,5km/35min metsälenkki, jossa Benson oli mulla hihnassa ja kulki rauhallisessa ravissa. Kotiin tultuamme se alkoi potkia molemmilla takajaloilla satunnaisesti vuorotellen taaksepäin voimakkaita potkuja, ja oli silminnähden levoton. Se myös yritti purra takatassujensa anturoita. Tassuissa ei näkynyt mitään erikoista. Takajalkojen lihakset olivat aivan pingoittuneet ja kireät, tärisevät. Venytin takajalkoja ja laitoin Bensonille BOT-loimen. Valitettavasti meillä oli Henkan kanssa lähdettävä kotoa sitten. Kotiintultuamme koira makoili kopassaan hieman vaisuna mutta muuten normaalin oloisena.
- Laserhoitoa seuraavana päivänä tehtiin taas rauhallinen metsälenkki, Benson hihnassa jälleen. Huomasimme, että ensimmäistä kertaa aikoihin sen selkä ei ollut ravissa staattinen ja suora (olimme huomanneet tämän Kuusamossa, jossa Benson meni kaikki kävelyt hihnassa Henkan edessä ravaten) vaan se jousti liikkeen tahtiin sivusuunnassa, sillä tavoin normaalimman näköisesti. Takajalat olivat vielä vähän jännät, Bensonin ilme muuttui vakavaksi kun niitä käsitteli.
- Näitä seuraavina päivinä voinnissa ei erikoista, muuta kuin että mun mielestä Benson on nyt elämänsä kunnossa. Se venyttelee takajalkojaankin vähän väliä, lyhyesti mutta kuitenkin!
- Iltaisin ollaan tehty venytykset, mutta ei vielä takajalkojen voimatreenejä jumppatyynyllä, etteivät takajalat taas ala krampata (luulen että ne kramppasivat ekana iltana). Ollaan venytelty Taoakin, se on tosi jäykkä ja sillekin tekee varmasti hyvää venyttelyt, etenkin kun ne tehdään koiran ehdoilla namiavusteisesti. Molempien koirien kanssa ollaan tehty kehonhallintaharjoituksia: Benson harjoittelee takatassujen laittamista laudalle, ja Tao tassujen laittamista vatiin.
--------------------------------------------------------------------
Barffattu ollaan muutama viikko, eikä kyllä vaihdeta enää kuivanappuloihin. (Tao tosin syö nappuloita ainakin siihen asti kunnes saadaan isompi pakastin = isompi asunto johon se isompi pakastin mahtuisi.) Mun käsituntuman mukaan Bensonin selkä- ja reisilihakset ovat huomattavasti pehmeämmät ja aristamattomammat. Eron huomasi jo viikon barffauksen jälkeen.

Benson saa tällä hetkellä aamupalalla 100g broilerin/kalkkunan/kalan jauhettua lihaa, pari ruokalusikallista vihreitä kasviksia, Artroflex-mikstuuraa, öljylisää ja B-vitamiinia. Illalla se saa 125g kanankauloja tai vastaavaa luista lihaa. Nivelrikkoisen koiran barffauksesta on täällä hyvä artikkeli.

Bensonin ruoka on monipuolista, näyttää hyvältä ja maistuu Bensonille hurjan hyvin (ja maistuisi Taollekin, se on pahoilla mielin huomannut ystävänsä saavan parempaa ruokaa!)

13/8/2012 Spondyloosikoiran elämää ja Taon treenailua

Taon kanssa tehtiin aamulla normaaleja juttuja, mitä pennun kanssa tehdään. ;) Eli nyt ei tokoiltu tai jäljestetty yhtään, vaan lähdettiin kaksistaan hihnakävelylle. Samalla harjoiteltiin sitä, että vetämättä paras (Taosta tulisi mahtava rekikoira!) ja että emäntää kannattee vilkuilla tiheästi. Käveltiin Kalevan S-marketin eteen, jossa meni paljon autoja ja ihmisiä. Autoista pentu ei välittänyt, mitä nyt yksi rekka pelotti, mutta muisti heti hakea muhun katsekontaktia ja sai siitä palkan. Ihmisiä olisi ollut ihana mennä moikkaamaan, mutta rupesi tässäkin tarjoamaan katsekontaktia. Istuskeltiin S-Marketin edessä ja katseltiin siinä maailman menoa, ihania nämä vapaapäivät. :)
 

Tämän jälkeen matka jatkui metsään lenkkipolulle. Luvassa oli vetoleikkiä nahkahihnalla (muutakaan ei ollut mukana) ja kepin heittelyä. Samalla huomasin, että viimeinenkin maitohammaskulmuri on irronnut, ja jonkun poskihampaan kohdallakin oli vain verinen kohta. Tao oli kovin mielissään tällaisesta leikkisästä lenkkeilystä, ja silmät säihkyen hyppi ympärillä. Siinä ei pyöräilijämummutkaan kiinnostanut kuin lyhyen vilkaisun verran.

Taokin opettelee manttelin pitämistä

Bensonin aamu puolestaan alkoi suihkulla (vihreä iso ruoholäiskä selästä ja kourallinen siemeniä turkista pois) ja nopealla puudelin siistimisellä. Tänään oli yksi syksyn jännimmistä päivistä, matka Piiran käsittelyyn Turkuun. Sopivasti koiralla on alla tämän vuoden surkein jakso selän ja takaosan lihasten kannalta. Onneksi Benson on taas ollut vähän parempi kuin vielä muutama päivä sitten, olen hieronut sen selkää, venytellyt sen kylkiä ja jalkoja ja se sai uuden pehmoisen pedin jolle käpertyä yöksi nukkumaan. Bensonista tunnistaa helposti milloin se voi huonommin: selkä on jatkuvasti hieman köyryssä, takajalkojen askel on lyhyempi ja töpöttävä, ei tule ilonhepuleita, koira on muutenkin vähän vakavampi ja kärttyisempi Taolle, murisee kun takajalkoihin koskee. Tällöin ollaan saatu apu hieronnasta, venyttelystä, BOT-manttelista öisin ja kipulääkekuurista (joita ei oo onneksi juuri tarvinnut antaa). Paremmassa vaiheessa puolestaan selkälinja on suora, ravi pontevaa ja kevyttä, puudelin yleisilme iloinen ja vilkas. Onneksi näitä parempia vaiheita on suurin osa ajasta.

Leena Piira oli taas niin symppis ja ihana. En tiedä oliko hän viime kerran jälkeen kirjannut, että hysteerinen omistaja itkee helposti, mutta hän oli taas tänään niin ihanan kannustava, ja mullakin pysyi silmät kuivana ja mieli hyvänä koko käynnin ajan. Bensonilla oli tullessa selkä taas ihan mutkalla (oikealle) ja sen ravi oli aika töpöttävää. Leena otti Bensonin käsittelyyn magneettipatjalle, jonka jälkeen tapahtui ihme - koira makasi rentona ja puoliunissaan koko hoidon ajan! Käsittelyn jälkeen Benson oli niin iloisen näköinen, ja venytteli etu- ja takapään kymmenkunta kertaa. Selkä oli suoristunut silminnähden ja ravissa takajalkojen askel oli pontevaa. Leenan mukaan Bensonin selän tilanne ei ollut yhtä paha kuin helmikuussa, ja koira on saanut takajalkoihin enemmän lihasta.

Leena antoi vinkkejä miten tästä eteenpäin, tavoitteena selvitä ensi talvesta mahdollisimman vähillä kipuvaiheilla (talvet kylmine liukkaine keleineen ja lumihankineen on pahimpia):
- tilaan magneettimanttelin tai kaulapannan Magnet Healthista, käyttö lisätään asteittain niin että lopulta se on aina öisin
- Benson siirtyy barffaamaan (ei punaista lihaa, paljon vihreitä kasviksia --> kuona-aineiden kertyminen jumissa oleviin lihaksiin ja niveliin vähenee)
- öljylisäksi E-EPA -öljyä (esim. Nutrolin Senior) (Viacutan enemmän ihoon ja silmiin vaikuttava öljylisä)
- Laserakupunktiohoito (ensimmäinen kerta pitäisi saada nyt kahden viikon sisään), tehokkaampi kuin tavallinen akupunktio
- Hieronnassa ei saa yhtään manipuloida spondyloosikohtaa, koska se kipeytyy todella herkästi! Alueen lihaksia saa hieroa vain kevyesti.

Mulla ei ole varaa kuskata Bensonia erikoishoitoihin lähes viikoittain, joten tavoitteena on opetella itse hoitamaan sitä mahdollisimman hyvin ja hyvällä kotihoidolla saada tilanne pysymään hallinnassa ja selän hyvät vaiheet vallitsevina.

Tässä vielä Taon iltatreenivideo, penikka oli niin intoa täynnä että jotain piti tehdä:

31/7/2012 Reeni

Taon kanssa tehtiin eilen illalla ja tänään kotona kotitreeniä. Pyörähdyksiä myötäpäivään, peruuttamista, maahanmenoa, liikkeestä istumista, tuolin kiertämistä, luoksetulossa eteen tulemista. Tao on iän myötä ruvennut nopeasti tajuamaan, mitä siltä haluan. Aikanaan pidin Bensonia nopeasti oppivana, mutta nyt Tao tuntuu vievän voiton! Sivulletuloa otettiin peilin edessä, jotta näin että tulee suoraan. Kokeilin ensimmäistä kertaa ihan täysin ilman käsiapuja, hetken ihmettelyn jälkeen alkoi sujua, varmuutta toki tarvitaan lisää. Tänään oli kiva juttu se, että kun aluksi tuli sivulle vinoon enkä tästä palkannut, korjasi asentoa ja pääsin tästä palkkaamaan. Väljän / hieman liian edessä olevan asennon olen sallinut, mutta olen palkkaushetkellä houkutellut ihan oikeaan kohtaan ja Tao on seuraavilla kerroilla oikeaa asentoa ruvennut tarjoamaan. Käsiapuja olen lähtenyt häivyttämään monessa liikkeessä ja Taolle on alkanut tulla ymmärrystä siitä, että kuunnellaan mitä se emäntä sanoo eikä vaan katsota mitä sen käsi näyttää. Seuraamisessa täytyy vielä pitää nameja mukana, koska takapää valuu herkästi vasemmalle. Tao tykkää näistä treenituokioista kovasti ja oma nappularuoka on kelvannut oikein mainiosti palkaksi!

Tänään leikittiin treenikentällä kahden lelun leikkiä. Heitän lelun, Tao juoksee sille ja kääntyy salamana takaisin, jolloin heitän toisen lelun vastakkaiseen suuntaan. Vetoleikit on nyt hieman syrjässä, koska hampaiden vaihto on varsin aktiivisessa vaiheessa. Heitin puista noutokapulaa, eipä ollut ongelmaa tässä vaan penikka juoksi heti kapulalle, nappasi sen suuhun ja lähti juoksemaan takaisin luokse. Eli tärkeät asiat, kapulan suussa pitäminen ja kantaminen eivät ole ongelma. :)

Eilen sain napattua Taon syliin juuri kun se oli kakkaamaisillaan sisään, ja tänään se kakkasi käskystä ulos. Taolla on sellainen käsitys, että sisälle voi ihan hyvin kakata, isäntäväki siivoaa kakat nenää nyrpistellen ja voivotellen mutta ei se varmaan häntä koske. Pissavahinkoja ei ole sattunut pitkään aikaan, ja Tao osaa nykyisin pyytää päästä ulos kun sillä on hätä. Meidän kerrostalon pihanurtsi kärähti pissakohdista ja olin jo ihan kauhuissani, mutta nyt kärähtäneiden kohtien tilalle on kasvanut oikein rehevää elinvoimaista ruohoa, tosin tupsuina mutta mutta anyways, jos joku väittää että koirankusi pilaa nurmikon niin voin omakohtaisen kokemuksen valossa sanoa että näin on aluksi mutta pian saatte nauttia hienosta nurmesta kun me tätä kusetusta jatketaan. ;) Noh, omasta pihasta haaveillessa...

Bensonin kanssa ollaan kahtena iltana käyty läpi avoimen luokan liikkeitä. Treenit ovat aina alkaneet paikkamakuulla, että siihen tulisi rutiini. Muuten olen katsonut jokaisen koeliikkeen kokonaisena ja sen jälkeen hionut osa-aluetta, joka on tökkinyt. Kaukoihin ja noutoon olen nyt tosi tyytyväinen, kun ne olisivat tällaiset sunnuntaina niin hyvä olisi! Sivulletuloon saatiin Heidiltä hyvä vinkki! Heidi huomasi että usein Benson jää vähän vinoon, ei siirrä peppua loppuun asti. Antoi vinkiksi väistyä oikealle kun koira tulee sivulle. Näitä ollaan tehty eri etäisyyksistä ja on tullut pontta sen takamuksen viereen heittämiseen. Liikkeestä maahanmeno pitäisi edelleen saada paljon nopeammaksi, liikkeestä seisomiseen varmuutta ettei liikauta tassuakaan, luoksetulon stopissa saatiin hyviä onnistumisia (paljon kiinni omasta kädenliikkeestä). Luoksetulon stopissa ollaan samalla harjoiteltu irtoamista, tänään lähetin 25m päästä kiertämään puuta ja irtoaminen sujui varmemmin toisto toistolta. Seuraamista ollaan tehty niin, että olen seurauttanut hankaliin paikkoihin ja palkannut kontaktin pitämisestä.

Rasitin Bensonia liikaa viime fyssarikäynnin jälkeen. Olisi pitänyt pitää pari päivää sen jälkeen lepoa, vain kevyttä liikuntaa. Bensonin selkä meni tosi pahasti jumiin ja koira oli väsynyt ja pahoilla mielin, ja aristi selän koskemista. Pidin sillä öisin paksumpaa BOT-loimea ja hieroin ja venyttelin selkälihaksia varovasti iltaisin. Nyt selkä on entisenlainen (eli ei täysin kivuton) ja Benson on hyväntuulinen, virkeä ja touhukas. Sain tärkeän opetuksen levon merkityksestä hieronnan jälkeen ja toisaalta huonomman vaiheen tunnistamisesta ja hoidosta. Koko kulunut vuosi on aikalailla kulunut Bensonin vointia tarkkaillessa, ja siitä on tullut meille jokapäiväinen asia. Yhä edelleen harmittaa, ettei rakas puudeli ole täysin terve. Tämä huonompi vaihe opetti kuitenkin sen, että Benson näyttää selvästi kun sillä on liian huono olla, ja näitä huonompia vaiheita on onneksi huomattavan paljon vähemmän (tosin tuleva talvi kylmine pakkaspäivineen, korkeine lumihankine ja liukkaine keleineen hirvittää), joten ainakin toistaiseksi jatketaan luottavaisena sen suhteen että Bensonin elämä on riittävän laadukasta ja kivutonta. Olen ostanut sarjalipun Tuulikille - syksyllä alkaa säännöllinen hieronta läpi talven!

20/2/2012 Takaosan käytön treenailua ja kuulumisia

Bensonin lonkat on olleet hyvät, se on vienyt takajalkojaan venytykseen kivasti suoraan taaksepäin. Selkä on ollut vaihtelevankuntoinen, välillä enemmän, välillä vähemmän jumissa. Pahimmillaan selkänahka on nykinyt jatkuvasti ja takajaloilla on ottanut töpöttäviä askeleita. Apua ollaan saatu BOT:n loimesta, lämmitetystä kaurapussista ja varovaisesta hieronnasta. Vaikka selkä olis enemmänkin jumissa, niin kaveri pomppii ja juoksee. Ravi on enimmäkseen ollut kivan näköistä, ja peitsaaminen on nyt parina viime viikkona ollut vähäistä. :)

Saatiin takaosan käytön treenaamiseen hyvä idea Marialta, tältä meidän harjoitukset nyt näyttää. Vastapäivään pyöriminen on puudelille selvästi helpompaa, myötäpäivään pyöriminen rakennettiin pala palalta naksuttimen avulla ja siinä on vieläkin työstämistä, mutta nyt Bensonilla on sentäs selvä haju hommasta:

Noutokapulatreenissä ollaan edetty, vauhtia, varmuutta ja tarkkuutta täytyy vielä treenata:

9/1/12 Iltajumppa à la Benson

Jos meiltä kysyy, että mitä me nykyisin harrastetaan, niin vastaan että me jumpataan. No ei vaan, jumppa ei montaa minuuttia päivässä vie:

Tässä meidän jumppasession ydin. Kaksi ekaa liikettä ovat olleet ihan meidän must-liikkeitä.

Ottakaa huomioon, että tekstin kirjoittaja ei ole sitten mikään fysioterapeutti! Jos koiralla on lihas/tukirankaongelmia, niin kannattaa hakea neuvoa joltain ammattilaiselta. Nämä jumppaliikkeet on räätälöity auttamaan Bensonin vaivoja (c-lonkkien + alkavan nivelrikon vuoksi takaosan isojen ja pienten lihasten vahvistaminen), sinun koirasi saattaa tarvita hieman tai aivan toisenlaisia liikkeitä. Näiden tekemisestä ei kuitenkaan liene haittaa koiralle, jos seuraa koiransa reaktioita jumpan aikana ja sen jälkeen: tekeekö se liikkeet mielellään vai kieltäytyykö tekemästä, nykiikö selkänahka, köyristyykö selkä, onko puolieroa, onko koira jäykkä seuraavana päivänä jne.

Painon siirto takajalalta toiselle, takajalat ilmatyynyllä. Kehittää takajalkojen ja lonkanseudun lihaksistoa. Tämän voi tehdä myös ilman ilmatyynyä, lattialla. Makupalalla ohjataan paino takajaloille. Jos koiran selkä on jumissa, niin ei kannata pitää makupalaa liian ylhäällä ettei selkä mee entistä enemmän jumiin koiran tavoitellessa makupalaa pää liian ylhäällä, selkälihaksiaan jännittäen. Tässä näkee hyvin, jos takajalkojen välillä on puolieroa: koira siirtää mielellään painon vahvemmalle jalalle. Vaikeuta: Laita toinen samanlainen tasapainotyyny koiran etutassujen alle! (Me ollaan muokattu tästä sellainen versio, jossa Bensonin etutassujen alla on paksu tukeva tyyny. Näin siksi, että sen paino siirtyy tällöin paremmin takajaloille eikä sen selkä nyi niin paljon kuin ilman koroketta. Seuraavalla videolla näkee kuinka selkä nykii kovasti.)

Tönimiset. Kehittää lonkan seudun syviä lihaksia. Voi tehdä lattialla ilman tyynyä, tyynyn kanssa tai tyynyn kanssa toista etujalkaa ilmaan nostaen. Tyynyn korkeus max 13cm Bensonilla (säkä 41cm). Tönäämisen kestoa voi vaihdella 1-5s. Tönäämisen voimakkuus sen mukaan, että koira jaksaa pistää vastaan eli olla paikoillaan. Kädellä tuntuu kuinka lihaksisto jännittyy pistämään tönäämistä vastaan. Huomaa videon Kummeli-ilme ;)

Takajalkojen räjähtävä voima. Peruuttaminen vahvistaa takaosaa ja parantaa koiran kehonhallintaa. Oleellista on, että koira peruuttaisi pää alhaalla (jos peruuttaa pää ylhäällä, ei niinkään käytä takajalkojaan). Pää alhaalla peruuttaminen opetetaan helposti heittämällä nameja koiran etujalkojen väliin ja naksuttelemalla kun siirtää tassujaan taaksepäin. Käytävän avulla suoraan peruuttaminen onnistuu paremmin. Tämä on Bensonin suosikkijumppa:

Istu-seiso takajalat tyynyllä. Tämä ei alkuun Bensonilta onnistunut, kun takajalkojen lihasvoima oli huono. Koira vain istua pällisteli eikä suostunut nousemaan seisaalleen. Tämä liike oli tauolla ja kahdella ensimmäisellä harjoituksella saatiin lihasvoimaa parannettua että tämäkin rupesi onnistumaan.

Tätä voisi tehdä istu-seiso-maahan-seiso-variaationakin, mutta siinä Bensonin selkänahka alkaa nykiä eli makuuasennosta seisomaannousut ei tee hyvää jumissa olevalle selälle. Tässä kannattaa seurata, että koira käyttää kumpaakin takajalkaansa tasapuolisesti. Siihen en ole löytänyt keinoa vaikuttaa, eli jos on puolieroa niin kannattaa ilmatyynyjumpalla vahvistaa lihaksistoa ennenkuin alkaa tehdä tätä, ehkä voisi myös kokeilla namin suunnalla saada koiraa siirtämään painoa heikommalle jalalle. Tämäkin on alkanut meillä onnistua vasta muutama viikko sitten.

Diagonaalitassujen nostot. Vahvistaa vartalon lihaksia. Nostetaan ristikkäisiä jalkoja 1cm maasta siten, ettei koira varaa yhtään painoa niiden varaan. Tässä pitää seurata, ettei koira köyristä selkäänsä, jolloin se tekee työtä pinnallisilla vatsalihaksillaan, mikä kertoo ettei se vielä kykene tähän jumppaan.

Tyynyn / epätasaisen pohjan päällä pyöriminen. Mm. parantaa kehonhallintaa. Tätä Benson on pystynyt vasta ihan hiljan alkaa tekemään. Alkuun sen kehonhallinta ei riittänyt tähän, vaan koira luisui koko ajan tyynyltä eikä nauttinut touhusta.

Lisäksi tehdään venyttelyitä ja kevyttä hierontaa. Parhaita on makupaloilla ohjatut venyttelyliikkeet, koska tällöin ei ole vaaraa että vie venytystä liian pitkälle ja rikkoo koiran.

Katriinan blogista inspiroituneena ollaan myös otettu tavoitteeksi tehdä kaksi kertaa viikossa 5km juoksulenkki, jossa pidetään huoli että Benson ravaa koko ajan. Bensonin ravi on parantunut ihan uskomattoman paljon syyskuusta: koira menee vetävää ravia nopeammin ja jaksaa lenkin hyvin.

30/10/2011 Uusia tuulia

Bensonilla on nyt tulehduskipulääkkeet loppuneet (maanantaina sai viimeisen Carthophenin). Lääkkeistä on ollut apuaa:
- joinakin päivinä selkälihakset eivät ole aristaneet kuin spondyloosimuutoksen kohdalta
- ravi on muuttunut nopeammaksi ja vetävämmäksi
- Benson ei enää kevennä oikeaa takajalkaa
- se on alkanut varovasti venyttää takajalkojaan taakse.
Parantamisen varaakin voinnissa edelleen on, koska
- hieronnoissa Bensonilla edelleen on jumeja
- se varoo edelleen oikean takajalan venyttämistä
- se peitsaa hitaassa ravissa.
Herra puudeli ei aina toimi oman parhaansa mukaisesti: tiistaina se oli jostain käsittömästä neronleimauksesta hypännyt keittiön ruokapöydälle (pöytäliinan ruttuisuudesta päätellen) ja tiistai-iltana oli selkä sitten aika juntturassa. Onneksi sitä ei kestänyt kuin tiistain.

Kävin maanantaina hankkimassa kehuttua Arthroflexia (Glukosamiini, MSM ja kondroitiinihydraatti) ja Viacutan-öljylisää. Vielä kuuden päivän käytön jälkeen ei ole eroa huomannut, mutta olen kuullut niin paljon positiivisia kokemuksia nivelvalmisteista, että olen toiveikas.

Virtaa Bensonissa on riittänyt vaikka muille jakaa. Se on niin iloinen hassu.Tuulikki kävi perjantaina hieromassa Bensonin. Meni varmaan vartti, ennenkuin hierottava oli lakannut riehumasta ympäri asuntoa hieromisalusta suussaan, ja voitiin edes kuvitella että sen saisi makuuasentoon ja rentona aloilleen.

Me käytiin tiistaina ensimmäistä kertaa Bensonin diagnoosin jälkeen Tallilla, tällä kertaa koiratanssitunnilla. Vuosi sitten kävimme alkeiskurssin, ja joitakin temppuja olen sen jälkeen treenaillut kotona mutta aika vähälle on koiratanssit meillä jääneet agilityn vietyä enimmän ajan. Meitä oli kaksi aloittelijaa ja Johanna N veti tuntia. Ajelin mieli vähän maassa Tallille surkutellen, ettei ollakaan menossa agilitytreeneihin. Niin monta kertaa on ajanut Tallille mieli odottavana ja jo etukäteen niin innoissaan tulevasta agilitytunnista. Täytyy kyllä sanoa että mieli alkoi heti nousta, kun Tallilla soi iloinen tonttumusiikki vastassa. Benson oli aivan innoissaan. Se ei yhtään haikaillut agilityesteille (olin ollut ihan varma, että se karkaisi vähintäänkin putkeen), vaan keskittyi muhun. Ja muisti ihmeesti kaikki vuoden takaisen alkeiskurssin asiat. Se seurasi mun oikealla tai vasemmalla puolella, ja teki pyynnöstä pyörähdyksen myötä- tai vastapäivään. Mä joko kävelin suoraan tai pyörähdin kanssa itse ympäri. Sitten testattiin nopsaan, että Benson vielä osasi antaa vuorotellen eri tassuja, hypätä käsieni muodostaman renkaan ja kohotetun jalan yli (siis eri temppuina). Lopputunti keskittyi enimmäkseen taaksepäin suuntautuvaan toimintaan. Harjoiteltiin peruuttamista ja peruuttaen ohjaajan kiertämistä. Putken kun laittoi ympyräksi ja meni koiran kanssa keskelle, sai hyvin harjoiteltua takaperin ohjaajan kiertämistä. Benson peruuttaa tosi täpäkästi aina 5 metrin päähän suoraa peruuttamista treenatessa, mutta sillä lähtee useimmiten peräpää valumaan oikealle. Suoraan peruuttamista olemme nyt treenailleet eteisen käytällä seinää hyväksi käyttäen. Samoin ollaan harjoiteltu seuraamista takaperin. Benson on kovin innoissaan näistä harjoitteista. :)

Meillä on aika fysioterapeutille ensi perjantaina. Ihan ei olla maltettu vaan odotella ohjeita, vaan muiden kohtalontovereiden neuvojen mukaan ollaan alettu treenata yhtä sun toista. Ristikkäisten jalkaparien nostoja ollaan tehty melkein joka ilta. Tassuja ei kauaa pidetä ylhäällä eikä nosteta kuin sentti - pari maasta. Benson on kehittynyt tasapainon saavuttamisessa. Tyynyn kanssa ollaan harjoiteltu sitä, että Benson seisoo takatassut tyynyllä, etutassut maassa ja menee tästä asennosta maahan/istuu/seisoo. Takatassun nostoa ollaan treenattu naksuttimen kanssa siten, että kiedon nauhan löyhästi tassun ympärille ja naksautan, kun B potkaisee tassun ilmaan. Benson on aivan kummissaan kun hänellä onkin kolme tassua (neljättä ei vielä ole löytynyt) - tökkii kuonollansa takatassuaan. On se hauskaa kun kolmen vuoden iässä löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. :) Kokeilin kosketusalustaan osumista takatassulla, mutta siitä ei kyllä tullut mitään. Tuntuu ettei Benson kerta kaikkiaan hahmota takatassujaan niin tarkasti, että voisi tiedostaa niiden sijainnin kosketusalustalla. Hain Ikeasta matalan jakkaran ja kokeiltiin sen kiertämistä (Benson seisoo etutassut jakkaralla), mutta tuoli on niin hemppu ettei se soveltunutkaan tarkoitukseen. Täytyisi löytää jostain tukeva puinen jakkara.

Ensi viikolla on taas koiratanssia ja tokoa. Keskiviikkona käytän Bensonin piiiitkästä aikaa ihan oikealla trimmaajalla (jos saisi jotain muotoa tohon turkkiin, jota voisin sitten pitää talven yllä), ja perjantaina on fysioterapia, ja lauantaina Niinun juoksutekniikkakoulutus. Ei ole agilitykoiraa, mutta oman ketteryyden harjoittelu ei varmaan oo yhtään huono juttu tulevaa agilitykoiraa ajatellenkaan. :)

Tein Bensonin kanssa ensimmäistä kertaa tällaista tasapainoharjoittelua, tästä ei varmaan olisi haittaa kenellekään agilitya harrastavalle tai muuta kehonhallintaa tarvitsevalle koiralle:

Bensonin kehonhallinta- ja tasapainotreenailua

Benson ei vielä ihan pysy tyynyllä, mutta treenailu jatkuu :)

12.10.2011 Parempia ja huonompia päiviä

Mennyt viikko on ollut aaltoileva.
Bensonilla alkoi Rheumocam ja Carthopen viikko sitten keskiviikkona. Se ehti saada Rheumocamia aloitusannoksen (joka on kaksinkertainen), kun se seuraavana päivänä oli pahoinvoiva ja ruokahaluton. Sain sen syömään lihapurkkiruokaa, jonka se muutaman tunnin päästä oksensi. Se oli vaisu ja alakuloinen.
Seuraavasta päivästä lähtien se sai Rheumocamin sijaan Rimadyliä, ja näin meni kolme päivää hyvin. Neljäntenä päivänä ruokahalut taas katosivat ja tuli oksennus. Rimadyl jätettiin tauolle, vain Carthopen jatkui.
Tänään soitin sovitusti eläinlääkärille, ja sovittiin että Benson on nyt viikon mahansuojalääkityksellä (Antepsin), ja sitten mietitään tarvitseeko se Carthopenin rinnalle toista tulehduskipulääkettä. Ihan hirveää hinkua ei ole sitä lääkitä lisää, koska epäilemme, että sen vaisuus niinäkin päivinä, kun se ei ole oksentanut, on johtunut tulehduskipulääkkeistä. Se on jotenkin ollut sellainen vähän pöhnäinen, silmät puolitangossa. Nyt kun Rimadylista on kaksi päivää, se alkaa taas pikkuhiljaa olla oma energinen itsensä.

Tänään me treenattiin taas tokoa Hervannassa. Seuraaminen on parantunut tosi paljon, samoin paikkamakuu ja -istuminen. Liikkeestä seisominen on muuttunut paremmaksi, mutta on siinä vielä paljon työstämistä, samoin hypyssä. Vaikka Benson oli aika lailla oma itsensä, ei se tavoitellut makupaloina ollutta keitettyä lihaa niin hyvin kuin se olisi normaalisti tehnyt.

Eilen kävimme Nappiksen kanssa treenaamassa esine-etsintää ja jälkeä. Esineruututreeni oli meille ensimmäinen. Benson haki peräkulmasta pyyhkeen, kun olin aluksi käynyt sen kanssa leikkimässä sillä ja sitten palannut Bensonin kanssa takaisin ruudun ulkopuolelle ja lähettänyt sen pyyhkeelle. Bensonilla oli välissä monta epäonnistunutta suoritusta, eikä se irronnut musta kovin hyvin. Se oli vielä eilen aika vaisu. Loppuun saatiin onnistunut pallon nouto peräkulmasta. Paljon on tässä vielä treenattavaa. Ensi kerralla pitää miettiä toisenlaisten esineiden käyttöä. Jälki meni ihan ok, tosin siihen vielä rutkasti lisää malttia ja huolellisuutta.

Tässä vähän kuvia koiraystävien irroittelusta:

Tässä näkee Bensonin unisen ilmeen

Tässä on muuten  vaan hauska ilme ;)

Paha tilanne, pallo väärässä kuonossa

6.10.2011 Mahavaivainen puudeli

Ensinnäkin suurkiitos kaikille myötäelämisestä ja tämän blogin ja fb:n kautta laitetuista kommenteista! On ihanaa huomata, kuinka vaikeuksia kohdatessa löytyy tukea ja apua niin laajalti. 

Viime viikon surtuani ja itkettyäni Bensonin kohtaloa, sain surtua surun ja alistuttua meidän kohtaloon niin, että kun eilen kävimme ortopediaan erikoistuneella Kallion Juhalla, ei hänen analyysinsä Bensonin röntgenkuvista enää aiheuttanut suurta tunnekuohua. Paljolti asiassa on osuutta silläkin, kuinka rauhallisesti, myötätuntoisesti ja tietävästi Juha meille jutteli. Sain esittää paljon kysymyksiä ja Juha vastasi niihin kaikkiin perusteellisesti.

Juhan mukaan Bensonin spondyloosimuutos on lievä. Se ei Bensonia niinkään välttämättä vaivaa. Nikamavälillä kestää 1-2 vuotta jäykistyä, ja tänä aikana täytyy erityisesti varoa liukastelua, rajua hyppimistä, repivää liikkumista jne. Muuten nikamaväli voi kipeytyä voimakkaasti spondyloosimuutoksen murtuessa välillä auki, ja takaselän yllättävät liikkeet provosoivat murtumista.

Suurempi esille tullut ongelma olikin Bensonin lonkat. Sillä on C:n lonkat (yhä edelleen), ja lonkkamalja on rakenteeltaan matala. Löysyyden seurauksena lonkkamalja ja reisiluun pää eivät ole kovin hyvin yhteensopivat, ja reisiluun pään rustoreunalle on kehittynyt huntumaista tiivistymää, joka on alkavaa nivelrikkomuutosta. Tutkimuksessa kummatkin lonkkanivelet taipuivat normaalia huonommin ääriasentoon taakse ja Benson aristi tutkimusta. Oikean puolen lantiolihkaset olivat vasenta puolta ohuemmat ja koko selän lihaksisto kankea.

Selkä- ja lonkkavaivat eivät ole kovin hyvä yhdistelmä: lonkkien kipeytyessä Benson muuttaa jalkojen liikeratoja siten, että ne pienenevät, ja vastaavasti kääntää lantiota enemmän puolelta toiselle. Tämä taas aiheuttaa selkään rasitusta.

Bensonilla alkoi Cartrophen-pistolääkitys. Pistän seuraavat kolme lääkettä viikon välein, kuuri kestää yht. neljä viikkoa. Sillä alkoi myös Rheumocam-niminen tulehduskipulääkitys, jonka johdosta se on tänään ollut pahoinvoiva ja oksenteleva. Benson on aina ollut aika herkkävatsainen. Soitin eläinlääkäriin ja saimme Rimadyliä. Benson söi viimeksi aamulla mutta oksensi kaiken ulos. Se ei ole juonut juuri mitään. On kovin vaisu ja poloinen. Annoin sille ruiskulla piimää ja siihen sekoitettua Teho-Baktia. Voi puudeliraukkaa.

Kun lääkekuurit on nautittu, meillä on kuukauden päästä aika fysioterapeutille. Kuntoutuksessa on tärkeää vahvistaa selän ja takaosan lihaksistoa, etenkin syviä lihaksia, ja ylläpitää takajalkojen liikeradat mahdollisimman laajoina. Nivelrikko on elimistön luonnollinen reaktio löysyyteen; tulehdusreaktion seurauksena nivelpussi paksunee ja lonkkamaljasta tulee enemmän reisiluun päätä tukeva. Huonona puolena tässä on mm. liikeratojen pieneminen.

Ravintolisistä Juha suositteli glukosamiinia ja kondroitiinivalmisteita, jotka ovat valmiissa muodossa elimistön käytettäväksi. MSM elimistön täytyy itse käsitellä, ja nivelrikossa MSM:ä muokkaavat prosessit toimivat muutenkin vaillinaisesti, joten on parempi antaa valmiste elimistölle valmiissa muodossa. MSM:n annosta ei ole mitään haittaa, mutta Bensonilla se saa mahan ripulille joten me ei varmaan sitä enää anneta. Hyviä valmisteita ovat esimerkiksi Cartivet ja Synoquin. Ne sisältävät myös C-vitamiinia.

Nyt jälkiviisaana voin todeta, että näistä oireista olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida:

• Benson pissatessaan nostaa ylös yleensä oikeaa takakoipea
• Sen takajalkojen askeleet lyhentyivät ja sen selkä oli köyryssä
• Se meni ajoittain pupulaukkaa, ts. takajalat tekivät tasatyöntöä
• Siitä tuli etupainotteinen, takajalat näyttivät kovin kevyiltä
• Se välillä kevensi oikeaa takajalkaa (en edes kunnolla tajunnut tätä kuin ihan viikko sitten)
• Se ajoittain peitsaa (tämän huomasi Bensonin hovihieroja Tuulikki tänään)
• Sen selkälihakset aristavat kosketusta siten, että Benson joko väistää selkälihaksia painellessa tai sen selkänahka nykii
• Se venytteli runsaasti etupäätään, mutta kerran - pari vuorokaudessa takajalkojaan taakse, eikä se siinä venyttänyt takajalkoja aivan suoraksi taakse

Nämä tekijät saivat meidät luulemaan, että kaikki oli hyvin:

• Benson rakasti agilitya ja aivan kaikkia esteitä siinä
• Se on kova poika hyppimään (niin esteiden yli kuin ihan vain paikoillaan), leikkimään, säntäilemään, juoksemaan - eihän kipeä koira voi olla noin energinen ja iloinen?
• Agility jumittaa helposti selkälihaksia - ei kai kyse voinut olla mistään sen vakavammasta?
• Puudelit näyttävät juostessaan kovin ilmavilta ja etupainoisilta, eikö?
• Se on niin kevytrakenteinen ja jaksava koira, sehän on niin nuorikin vielä

Yhteenvetona: kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja pieniin vihjeisiin siitä, ettei kaikki ole välttämättä kunnossa. Kannattaa kuvauttaa koira kunnolla, ennenkuin aloittaa agilityn.

Kuinka Bensonin diagnoosit vaikuttavat sen elämään:

• Agility loppui tykkänään (tähän olin jo henkisesti varautunut)
• Lenkillä sen pitää kulkea ensimmäiset 5min hihnassa, ennenkuin kannattaa päästää vapaaksi
• Mahdollisimman paljon hallittua liikkumista vapaana, pehmeällä pohjalla (mahd. vähän asfaltilla), epätasaisessa maastossa
• Ei pallon tai lelujen heittelyä --> repivien äkkinäisten liikkeiden välttäminen
• Ei saa hyppiä lumihangissa, mutta riittävän matalassa lumessa kahlaaminen on hyvä jos se saa Bensonin nostamaan tassujaan ravissa/ käynnissä
• Saa mennä vetoleikkejä, jos leikeissä pysyy maltti ja kaikki tassut maassa
• Saa kieriä, seisoa ja kävellä takatassuillaan (kunhan lonkkien tulehdus rauhoittunut)
• Ei saa riehua isompien koirien kanssa, etteivät ne törmää Bensoniin ja provosoi luusilloittuman murtumista
• Ei saa liukastella (käytiin eilen Sotkasta ostamassa mattoja lisää, nyt kaikki lattiat on matoilla peitetty)
• Bensonia saa hieroa normaalisti, mutta jalkojen ääriasentoihin viemistä pitää nyt varoa
• Back On Track ja muutenkin pukeminen ettei saa kylmää, etenkin kun villakoiran turkki ei lopulta ole kovinkaan säänkestävä
• Se täytyy aina pitää hoikassa, hyvässä kunnossa ja huolehtia monipuolisesta ravitsemuksesta

Nivelrikosta löytyy hyvää tietoa esim. täältä

On aikamoinen haaste yrittää estää, ettei tämä tuhatta ja sataa kiitävä ja pomppiva puudeli nitkauta selkäänsä tai telo lonkkiaan. Pumpulissa emme kuitenkaan aio sitä pitää, se saa elää iloisen ja elämisenarvoisen elämän, vaikka sitten olisikin pari vuotta lyhyempi. Toisaalta, monet näistä meidän saamista ohjeista olisivat varmaan hyviä kelle tahansa koiruudelle...

Onneksi Bensonin vaiva diagnosoitiin nopeasti, sillä on hyvällä hoidolla edessä toivottavasti monta iloista ja kivutonta vuotta. Nyt me ruvetaan paneutumaan tokoilun, jäljestämisen ja koiratanssin ihmeelliseen maailmaan ja jätetään agilitykentät muille terveemmille vauhtiveikoille.

Meille tuli uusi Back On Trackin verkkoloimi, jota pidämme Bensonilla öisin. Katsokaa kuinka iloinen Benson oli uudesta takistaan:

Benson ja uusi takkinsa



Eihän näin vauhdikas ja iloinen koira voi kärsiä nivelrikosta, eihän? (Tähän täytyy vielä todeta, että video on otettu eläinlääkäriä varten. Pallo oli paikoillaan. Palloa ei näköjään voi käyttää edes paikoillaan olevana tällä pallohullulla, pallon kohdalla tapahtuva kääntyminen oli sen verran mielenkiintoinen..)

29.9.2011 Maailmanloppu

Viime blogitekstissä mietin, mihin suuntaan tämä blogi tulee kehittymään. Eipähän tarvinnut kauaa asiaa vatvoa. Tämä blogi muuttuu aktiivisen harrastuskoiran elämästä kertovasta blogista diagnoosin saaneen koiran kuntoutumista ja rauhallisempaa harrastamista seuraavaksi blogiksi.

Sain heti akupunktiota seuraavalle päivälle varattua röntgenajan Bensonille. Kuvattiin lonkat ja selkä- ja niskaranka. Samalla nukutuksella rapsutettiin hammaskiven alut takahampaista.

Olin mennyt kuvauksiin hyvillä mielin ajatellen, että varmistetaan nyt ettei luustossa ole mitään vikaa ja hoidetaan sitten lihaspuoli kuntoon akupunktiolla ja osteopatialla. En ollut osannut pahimmissa kauhukuvissanikaan pelätä mitä kuvista löytyisi. Lannerangan alueelta tyypillisestä kohdasta löytyi toiseksi viimeisen ja viimeisen nikaman välille kehittynyt selvä (luokka?) luusilloittuma (spondyloosi). Lonkatkin olivat vähän löysät, arvio C/C.

Takki on ihan tyhjä. Miten nuorella, ei vielä 3-vuotiaallakaan kevytrakenteisella, aktiivisella, lihaksikkaalla ja iloisella koiralla voi jo olla nikamanvälimuutos? Itkuhan siinä pääsi jo vastaanotolla, ei mahtanut mitään. Melkein selvisin kuivin silmin, mutta en enää kestänyt kun eläinlääkäri ja hoitaja pahoittelivat meidän tilannetta. Ei siinä yhtään auttaneet kommentit, että on niin hienoluonteinen koira ja hampaat harvinaisen hyvässä kunnossa. Käärin tokkuraisen koiran filttiin ja kannoin sen auton jalkatilaan, ja aloin vollottaa.

Agility jää meidän osalta joihinkin satunnaisiin mielenpiristystreeneihin. Tuntuu, että elämässä on valtava aukko. Agilitytunnit ovat olleet meidän viikon kohokohdat, joista ollaan molemmat tykätty kuin hullu puurosta ja joissa on saanut unohtaa koulun ja työn aiheuttaman stressin ja antaa vain mennä. Treeniporukka on ollut mahtava. Ollaan treenattu tavoitteellisesti ja meidän piti aloittaa kisaaminen. Mua ei haittaa kaikki hukkaan heitetty työ, koska olen nauttinut joka hetkestä. Se tuntuu pahalta, etten saa jatkaa harrastusta lajia niin palavasti rakastavan Bensonini kanssa. On ollut niin mahtavaa, kun ollaan molemmat opittu agilityradalla tuntemaan toistemme mielenliikkeitä. On ollut mahtavaa oppia tekemään yhteistyötä vauhdikkaassa lajissa, juosta esteeltä toiselle ja nähdä kuinka pieni koira tulee vieressä ja tekee parhaansa yhteistyössä kanssani. On vaikea kuvitella mitään toista näin mukavaa koiraharrastusta. Bensonin terveyttä en kuitenkaan ala riskeeraamaan agilityn kustannuksella.

Sitäkin mä oon miettinyt, että oonko voinut aiheuttaa Bensonin selkävian? Vähän tuota tuskaa helpotti se, että villakoirilla näkyy netistä löytyneiden tietojen mukaan olevan spondyloosiin suurentunut taipumus. Mutta oltaisko me voitu ehkäistä nikamien silloittuminen estämällä Bensonia hyppimästä, olemalla harrastamatta agilitya? Benson on kyllä aina ollut niin eläväinen kaveri, että se olisi pitänyt sitoa lyhyeen liekaan jos oltaisiin haluttu estää sitä koskaan rasittamasta selkäänsä. Se on saanut elää vauhdikasta elämää ja nauttia puolentoista vuoden ajan rakastamastaan lajista.

Nyt sitten mietitään miten tästä jatketaan. Eläinlääkärillämme alkoi syysloma, tietenkin.
Fysioterapiaa ja jumppaa on ainakin luvassa, ja tiettyjen liikkeiden ja selän liiallisen rasittamisen välttämistä. Ravinnelisät (MSM, Cartivet) ruokaan on varmasti paikallaan. Back On Trackin verkkoloimi on tilauksessa tutulta hierojalta. Kai me ruvetaan treenaan jälkeä ja koiratanssia, tokoakin varmaan kai.

Tuntuu että Bensonkin on ollut mieli maassa. Se on sen verran herkkä koira, että varmaan aavistaa että nyt ei kaikki oo ihan hyvin. Onneksi tämä selkämuutos todettiin niin varhain, ettei se päässyt kehittymään niin pahaksi, että Bensonille olisi tullut pahempia kipuja. Selkäänsä se kosketettaessa aristaa ja ottaa takajaloilla lyhentyneitä askeleita, mutta ei varo pomppimista ja pomppaa edelleen kevyesti sohvalle. Agilityssa sen selkäongelmista kertoi ainoastaan se, ettei se pystynyt tekemään niin tiukkoja käännöksiä esteitä hypätessä kuin mihin sen olisi pitänyt pystyä.