Treenailua ja ajattelun aiheita

Viime viikolla treenattiin enimmäkseen meidän pihan nurmikolla.

Väkästelin hienon puulaatikon 2on2off-treenailua varten. Tai no, se puulaatikko oli valmiina mutta liimasin siihen auton kumimattoa muutamaan eri kohtaan. Nyt siinä on kumipinnoitus maata vasten olevilla reunoilla ja päällä pitävä pinta. Taon kanssa alettiin treenata sitä, ja täytyy sanoa että mä oon aivan liian hätäinen kriteereissä etenemisen kanssa. Ihmeesti Tao silti taisi oppiakin jotain.

Harjoiteltiin myös takaa/hyppy-käskyn erottelua. Takaa-käskyllä Tao irtosi muutaman metrin päässä olevalle hyppyesteelle, kiertäen lähettävän käden puoleisen siivekkeen ja hypäten takaakierron. Hyppy-käskyllä suoritti esteen suoraan. Tossa jotenkin ymmärrettiin toisiamme enkä mä onnistunut sekoittamaan Taon ajatuksia.

Keppejä ollaan harjoiteltu verkoilla, Tao käy suorittamassa ne muutaman kerran päivässä, usein kun mennään pihalle. Se on hirveän kiinnostunut niistä, etenee vielä aika rauhallisesti mutta olen ajatellut ettei vauhdin aika ole vielä. Eilen poistin pari verkkoa välistä ja hyvin meni silti, ei aikonutkaan poistua aukoista.

Perjantain treenien teemana oli sylkkäri. Tao kävi niin kuumana, että se ajatteli että käy kiinni mun käteen kun en ole selkeämpi ohjauksessani. Tästä käytiin pieni keskustelu, ja sitten harjoitukset jatkui niin että pidin namia kädessä. En oo Taon kanssa tehnyt sylkkäriin mitään alkeispentutreeniä, joten nyt alkuun tehtiin vain sitä, että peruutin ja kiepautin Taon antaen sitten namin. Ongelmana oli alkuun se, että Tao karkasi sylkkäristä hypättävälle esteelle. Löytyihän se syykin: Tao lukee mun katsetta tässä tilanteessa. Ratkaisuna oli, että sylkkärin alussa katsoin käteeni, ja sitten siirsin katseeni esteelle. Näin Tao tuli aluksi sylikäännökseen, ja hyppäsi suoritettavan esteen vasta sitten kun mä ilmaisin sille niin. Meillä tuli pieni riitakin. Oman ohjausmokan takia (liike väärään suuntaan) vein Taon kahdesti peräkkäin putken väärään päähän. Tao ajatteli että ilman muuta tämä este suoritetaan jatkossakin näin päin tässä kohtaa, eikä kuunnellut mua vaikka korjasin oman ohjaukseni. Jouduin huomauttamaan asiasta aika rumastikin, mutta Tao ei ottanut tästä painetta vaan sille kasvoi korvat päähän ja mentiin yhteisymmärryksessä tämäkin kohta. Meillä on pikkaisen agility levinnyt, johtuen siitä että tehdään haastavampia ratoja, ja mulla menee niin suuri osa aivokapasiteetista oman ohjauksen muistamiseen, että usein unohdan katsoa koiraa tai en muista, miten ko kohta piti ohjata. Tao on niin hurahtanut agilityyn, että sillekin on alkanut tulla vauhtia ja virettä touhuun, se ei oo enää niin kiltti pyhäkoululainen vaan haastaa ja tekee myös omia johtopäätöksiä, jos=kun olen myöhässä. Nyt vaan pitää aina rataantutustuessa harjoitella mahdollisimman paljon omaa suoritusta ilman koiraa.

Tao oli pihaa kastelemassa

Tokossa ollaan hinkattu hyvin pieniä liikkeiden osia:
- perusasennossa, kun sanon valmis, Tao ottaa katsekontaktin ja saa namin
- maahanmenoja nopeammiksi (ja ovat nopeutuneetkin jo hieman). Teen niin Taon tullessa vierelläni, että yhdessä käskyn kanssa teen nopean kumarruksen eteenpäin. Olen ajatellut että tämä auttaisi siihen, että Tao ajattelisi nopean maahanmenon enemmän eteenpäin, nyt kun se tekee maahanmenon liikaa kauko-tekniikalla
- eteentuloja niin että mulla on keppi vas kädessä, jotta Tao tulisi keskelle eikä mun vasemman jalan eteen. Taolle toimii tämä väärien suoritusten estäminen parhaiten, koska se hidastuu jos sille tulee virheitä ja se menee epävarmaksi. Tao on herkkä mun tunnetiloille, ja sen vire laskee myös siitä, jos se huomaa etten ole ihan tyytyväinen sen suoritukseen. Ja vaikken sanoisikaan mitään, niin Tao kyllä aistii. Joissakin tilanteissa huomauttaminen saa Taon yrittämään paremmin, toisissa siitä tulee epävarma.

Eilen oli tavoitteellisten tokot. Olin ihan puhki työmaratoonin jälkeen, enkä ollut suunnitellut meidän treenejä. Ajattelin että tehdään samoja juttuja mitä ollaan nyt männä viikko tehtykin. Yhden kentän vaihdon jälkeen mentiin lähelle Pirkkahallia sijaitsevalle hiekkakentälle, jossa osa kenttää oli kivikovaa ja vähän liukastakin, osassa kenttää oli isoja kivenmurikoita. En pitänyt pohjasta, eikä pitänyt Taokaan. Eka setti oli sellaista haahuilua ja vire oli niin väärä, että pistin koiran takaisin autoon. Munkin piti vähän kerätä ajatuksia. Toisessa setissä pääsin siihen treenikuplaan kun höntsäilin omia juttuja. Tavoitteena on, että onnistuisin pääsemään siihen treenikuplaan myös silloin, kun pitää keskittyä siihen mitä liikkuri sanoo, olipa kyse treeni- tai kisatilanteesta. Ehkä siihen pääsee sitten kun on kokemusta ja taitoa enemmän. Tao oli kaikkiaan mun makuun liian hidas välimatkaa sisältävissä liikkeissä. Suunnittelin, että menen heittelemään sille palloa erilaisille hiekkakentille, jos saisi sillä tavalla sitä toimimaan paremmin myös muilla, kuin nurmi- tai tekonurmipohjilla.
- seuruu on parantunut, vielä tosin on jonkun verran pientä takapään seilausta, mutta uskon että koiran kypsyminen ja kehonhallinnan parantuminenkin auttaa tähän ongelmaan. Täyskäännöksissä on ruvennut pysymään paremmin mukana, kun oon nyt niitä tehnyt kotona namiavusteisesti.

Kotiin päästyä illalla Tao oli ihan sitä mieltä, että vielä pitää päästä treenaan. Se tuli näykkiin mun käsiä kun makasin sohvalla, oikein yritti aktivoida että ylös sohvalta senkin laiskimus. Niinpä mentiin vierashuoneeseen tekemään pienet iltatreenit, tein aina kolme toistoa per koira toisen odottaessa ulkopuolella. Tao oli niin intoa piukeena, että mä tulin tosi hyvälle fiilikselle. Olin ihan rentona, en yhtään stressannut että tekeekö se teknisesti täysin oikein. Tao teki hienoja suorituksia nopeasti ja innokkaasti (maahanmenoissa putoamisia, sivulle tuloja, eteen tuloja, kapulan kanssa eteentuloja, kaukojen seiso-istu-vaihtoja) ja mä olin niin ylpeä siitä ja kehuin sitä oikein vuolaasti sydämestäni. Tao suorastaan kiemurteli onnesta ja oli onnellinen, kun sai tehdä mulle mieliksi, ja yritti vielä enemmän että mitä voisi tehdä. Ihan uskomaton fiilis. Taas mä sain niin paljon lisää pohdittavaa tosta koiruudesta. Selvää on ainakin se, että se tekee ensisijaisesti töitä mulle, ei palkalle. Se palkkautuu niin hienosti mun kehuista ja on nöyrä. Tao myös osaa paljon asioita, ja kun sillä on itsevarma ja rento olo (eli kun mulla on?), se myös tekee suoritukset nopeasti. Mulle tuli eilen sellainen olo, että mulla on timantti käsissäni, jota mun täytyisi vaan osata hioa ja viedä eteenpäin oikein. Vaikeaksi sen eteenpäin viemisen tekee se, ettei kyse ole vain teknisten asioiden opettamisesta, vaan lisäksi mun täytyy hallita omaa ja myös Taon tunnetilaa. Lisäksi Taon tunnetila ei aina ole noin nöyrä ja tekemisenhaluinen, mun pitäisi selvittää että mistä nuo tunnetilat tulevat ja kuinka niihin voisi vaikuttaa. Tao ei koko ajan janoa mun huomiota, koska se saa sitä aika paljon muutenkin. Tarvisi todennäköisesti laittaa mun huomio maksulliseksi (lue Vapun koulutuksen teksti), mutta ongelmana on etten oikein raaskisi tehdä niin, kun musta on niin ihanaa rapsuttaa ja halia sitä. Ehkä me valitaan jonkinlainen kultainen keskitie sen suhteen, että millaisia tavoitteita meillä on suoritusten ja harrastamisen sekä niihin tarvittavien tekojen suhteen. :-)

Benson tulee soutelemasta

Pikku-puudeli sitten. Hän pääsi tavoitteellisten tokossa näyttämään kuinka olen treenannut sille luoksetulon stopit. Ekalla kerralla heitin sille pallon kun se oli puolivälissä. Tokalla kerralla tein käsieleen, ja palkkasin terävän pysähdyksen heittämällä pallon merkkisanan jälkeen. Pahaksi onneksi pallo pomppi Marikan auton alle, puudeli sata lasissa perässä. Hölmöläinen juoksi päin autoa niin että kopsahti, löi vasemman olkapäänsä siihen. Ja huusi eikä voinut astua etujalalleen. Menin sen luokse, ja lähdin tunnustelemaan niveliä murtumakohdan löytääkseni (vaikken uskonut sellaista löytäväni). Puudeli rupesi siinä tunnustellessa itsekin tajuamaan, että tassu ei tainnutkaan mennä poikki, ja sille tuli myös mieleen että se pallo on vielä siellä, kuono pitkällä rupesi tähyilemään sitä. Päästin sen pallolle, eikä se enää yhtään ontunut eikä ole ontunut sen jälkeenkään. Olipahan taas dramaattinen esitys! Kipulääkkeen toinen sai illalla, ettei nyt menisi niin pahasti juntturaan.

Bensonin selkä- ja takajalan lihakset eivät nykyisin arista läheskään niin paljon kuin talvella. Sille on tullut kivasti lihasta lisää, kun ollaan kävelty metsässä ja se on saanut omaan tahtiin tassutella mättäältä toiselle. Ainoa minkä koskemista se aristaa, on hännän lihakset. Jostain tuo hännän kipeys varmasti kertoo, liikkuukohan se kuitenkin jotenkin epätasapainossa ja joutuu hännällänsä tasapainottamaan itseään? Nyt Benson saa nivelapuaineena Synoquinia ja Nutrolin Senioria. Barffauksessa saa edelleen vain vaaleaa lihaa. Bensonin vatsa on ihan huomattavasti vahvistunut; se ei mene juuri mistään sekaisin ja koiran vastustuskyky on muutenkin parantunut. Benson on nykyisin rautavatsa. :-)

Olen Bensonin kanssa treenannut eteenistumaan tuloa. Pieni koira tarjoaa heti muita temppuja, jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu oikein. Voi esim. mennä oikein nopeasti maahan, tai istua orava-istunnassa. Tai kiertää takakautta sivulle istumaan. Tai pyörähtää ympäri. Hänen kanssaan on niin hauska treenata. Benson ei juuri yhtään palkkaudu kehuista. Jos kehun tai silitän, se vain tapittaa mua sen näköisenä että missä palkka. Onneksi Benson on valmis tekemään töitä tosi pitkäkestoisestikin palkan saadakseen, ja se on tajunnut että palkan saa hyvin tehdystä työstä. Mutta on se vaan sellainen villakoiran höppänä, ei paljon mieti reaktioitaan kuonoaan (10cm) pidemmälle ja ajautuu tilanteisiin.