On tää bordersgollien koulutus semmoista päänvaivaa vaativaa puuhaa, etten olis ikinä uskonut. Paljon enemmän joutuu miettimään kuin villakoiran kanssa, mikä sekin keksii kaikenlaista ylimääräistä. Meillä oli lauantaina tokoringin ekat omatoimiyhteistreenit, ja sain Maijulta paljon hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta (suurkiitokset Maijulle!).
Oon viime aikoina huomannut, että Tao tekee kivalla asenteella, kun höntsään sen kanssa. Heti kun teen vähänkään kokeenomaisempaa, tai jos treenaan muiden kanssa, sen vire on huono. Nyt selvisi syykin; jos mä en oo täysin rento niin Tao alkaa latistua, pahimmillaan koomaa. Se lukee mua kuin avointa kirjaa. Aloitettiin eilen tehdä sellaista treeniä kotipihalla, että mulla on erilaisia ilmeitä. Ekalla kerralla kun olin naama oikein vakavana, niin Tao seurasi parikymmentä senttiä takanani ihan luimussa. Aika voimakas reaktio. En varmasti haissut pelolta, koska muutin vain omia eleitäni. Eli se katsoo mun kasvonilmeitä, hartioita, ryhtiä... Patistin sitä työskentelemään kunnolla, vaikka vähän hirvittikin. Heti kun saatiin pari askelta hyvää seuruuta, niin muutuin iloiseksi ja bileet. Koira on ihan suunnattoman fiksu, ja tajusi nopsaan mistä tässä on kyse. Muutaman toiston jälkeen pystyin kulkemaan paha irvistys kasvoilla, jopa murisin vähän ääneen. :D Toinen vaan tassutteli siinä sivulla. Katsotaan mitä tästä seuraa! Olen ajatellut, että kun en mahda omalle jännittämiselleni mitään, ja kun kokeissa pitää pystyä toimimaan vaikka hirvittäisi, niin on reiluinta että opetan Taon työskentelemään hyvällä asenteella, vaikka mä ilmentäisinkin voimakastakin jännitystä.
Ette muuten ikinä usko, millä saan tuon pyhäkoululaisen nousemaan koomastaan: alan murista sille ja töniä sitä pois - se oikein nousee ja haukkuu raivokkaasti mulle! On pojassa kyllä luonnetta, vaikka siitä herkästi saa pehmon kuvan. Ja taas nousee kysymys, että onko se lintu vai kala??
Samalla olen alkanut vaatia Taolta asioita. Huomautan sille, jos se teki huonosti, esim. vinon perusasennon. Oikeasta suorituksesta seuraa aina bileet. Oon ollut aika arka huomauttelemaan Taolle mistään ja miettinyt liikaa, etten vain latista sen virettä. Nyt musta tuntuu, että alan oppia keinoja nostaa sen siitä latistuneesta vireestä, ja olen päättänyt etten treeneissä mieti niin hirveästi (koska silloin mun reaktiot tulee aina myöhässä ja koko treeni on vähän sellaista epäselvää pullamössöä), vaan omalla selkeällä suorituksen kriteerin miettimisellä ja siihen johdonmukaisesti reagoimalla pyrin tekemään treenitilanteista mahdollisimman mustavalkoisia. Sekin, etten mieti että miten Tao mahtaa suhtautua jos huomautan sille, on siirtänyt treenitilanteissa valtaa Taolta mulle. Kyllähän se on huomannut, että saa huonommallakin suorituksella tai luimuilulla palkan, ja että jos tekee vähän huonosti tai passiivoituu niin mä muutun hirveän kannustavaksi ja iloiseksi ja sitten saa vielä yrittää vaikka kuinka monta kertaa, että koskahan onnistuisi. Tao on kuitenkin työkoira, jolla on nöyryyttä ja hyvä työmoraali (jos näin voi sanoa). Kun olen nyt kiristänyt ruuvia, niin Tao on ruvennut itse tsemppaamaan: ennen esim. lepo-käskyllä se hidasteli ja suostui laittamaan kuonon alas, usein toisen tassun päälle, vasta toisella tai kolmannella komennolla. Nyt tämä uusi asenne siirtyi tähänkin liikkeeseen niin että kun tänään kokeilin tätä, laittoi heti kuonon keskelle tassujen väliin ja piti sen siellä vaikka seurautin Bensonia sen ympäri ja jopa hännän yli!
Sitten se vauhtiasia, joka on yksi meidän ongelma. Lähinnä sen puute. Olen nyt tehnyt sellaisen ratkaisun, etten ota siitä painetta. Vauhtia tulee iän (kehonhallinnan ja lihaksiston kehittymisen) ja varmuuden myötä varmasti lisää. Toki yritän palkkaustavalla tukea sen tulemista, mutta jos stressaan hitaudesta niin se tietää vain lisäongelmia. Katsotaan mitä senkin puolesta on tulevaisuudessa edessä. :)
Treenasin eilen ruutua niin, että laitoin kartiot lähekkäimmin, eli ruutu oli vähän pienempi. Tao hoksasi nopsaan, että sen pitää sijoittaa itsensä kartioiden väliin. Merkin taakse se juoksee innoissaan, vaikka sitä ei ole juuri treenattu. Kun on sen kerran oivaltanut, niin tuntuu muistavan. Kaukoissa ollaan edetty, oikeastaan kaikki vaihdot on lyhyeltä etäisyydeltä kasassa, tosin en tee niitä vielä sekaisin vaan joko i-m, i-s tai m-s- vaihtoina. Usein nostaa oikeaa takatassua ilmaan ja laskee sen alas, mutta tähän on auttanut jos joku edes pari toistoa pitää tassusta kiinni. Omaa tunnaria etsii pihasta nenäänsä käyttäen. Pureskelee kyllä tuodessa, sitä täytyy työstää. Noutokapulaa tavoittelee innolla, siinäkin saisi kaikki osa-alueet olla nopeampia (meno kapulalle, kapulan suuhun ottaminen, palautusvauhti). Metalli ei ole ongelma. Palautuksissa ongelma on ollut löyhä ote tai pureskelu. Tähän kehittelin tänään sellaisen treenin, että Tao saa tuoda mulle eteen sellaisia esineitä, joita on pidettävä tosi vakaasti suusa, jos haluaa ettei ne tipu. Esim. puuhelmistä tehty rannekoru on tällainen tai nukanpoistoharja joka on hankalan mallinen. Jos tippuu niin sanon oho! - Tao nykyisin nappaa esineen nopeasti maasta ja tarjoaa onnistunutta suoritusta. Treenattiin myös edessä istumasta sivulle tuloja ja sivulta eteen istumaan tuloja. Eilen pieni kädenliike apuna, tänään riitti kun piti namia paikallaan, Tao pyöräytti hienosti takapuoltaan ja vielä ihan suoraan eteen! Kyllä se tajuaa nopeasti mitä siltä halutaan O_o Nyt rupean tässä vaatimaan, että pitää käyttää takapäätään, ei pompahtaa.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että fiksu, mutta hitaasti kypsyvä ja monimutkainen koira nöyryytensä ja perusrauhallisen luonteensa vuoksi! Välillä ollut lähdössä johonkin lampolaan työkoiraksi tai laukkutehtaalle, mutta hetken mietittyäni ja ensikiukustumisen mentyä tajuan aina että se vaan on semmoinen, ja kun opin vetämään oikeista naruista niin hyvä siitä tulee. Itselläkin on kyllä niin paljon oppimista takana kuin (vielä enemmän) edessä, mutta on tämä antoisaa ollut! Onneksi Tao ei stressaa ympäristöstä eikä kilahda koskaan, vaikka sillä agilityssa kierrokset nousee niin siinäkin järki pysyy mukana!
Mistä päästään perjantain agilitytreeneihin, jotka oli taas huippukivat! Meillä oli rataprofiililtaan tällä kertaa aika simppeli rata. Tokan esteen jälkeen oli muutaman metrin päässä putki aika kutsuvasti, joka imaisi innokkaan putkikoiran ennenkuin edes ehdin tajuta ettei se ookaan tulossa siihen päällejuoksuun jota olin kolmosesteellä tekemässä. Marko antoi jälleen hyvän vinkin, näitä perustavaa laatua olevia agilityn perussääntöjä. ;) Koiralle pitää aina kertoa mihin rata jatkuu seuraavaksi suoritettavan esteen jälkeen silloin, kun koiralla on vielä kaikki neljä tassua maassa ennen seuraavaksi suoritettavaa estettä. Jos sen tekee vasta silloin, kun koira on esteen päällä, vain häiritsee koiran suoritusta, ja toisaalta koiran pitäisi ennen ponnistuspäätöstään jo tietää mihin matka jatkuu sen jälkeen. Eli mulla oli päällejuoksusta kertova ohjaus päällä jo kun Tao lähestyi 2-estettä - ja voilà - se tuli juuri niinkuin pitikin kolmosesteelle!
Kentän kulmassa oli putki ja kaksi hyppyestettä. Ensin putken jälkeen tehtiin molemmat hypyt suorina lähestymisinä, sitten putkeen, sitten molemmat hypyt takaakiertoina. Tein ekalle suoraan lähestyttävälle hypylle valssin, ja sain ohjeeksi pysähtyä ihan täysin ohjausasentoon. Jos vähänkään liike jatkui, niin koira luki sen herkästi takaakierroksi. Puolestaan takaakierrossa sain taas muistutuksen, etten saa seistä siivekkeen edessä. Eli kun koira tuli putkesta, seisoin keskellä riman edessä ja otin ohjausjalalla askelen eteenpäin, jolloin koira näki siivekkeen ja ymmärsi että se pitää kiertää. Jos puolestaan olisin halunnut Taon irtoavan esteen takana olevalla hypylle, niin siivekkeen peittämällä ja askeleen eteenpäin ottamalla sain tämän tapahtumaan - hyvä muistaa jos tulee tällainen kohta radalla vastaan. ;)
Tänään meillä jatkuu pihalla keppien treenaus. Tao "ui" jo hienosti keppeihin. On se raukka vaan pitkä, mutta on onneksi oppinut etenemään kauhomalla.
Pikkuisen villakoiran kanssa ollaan treenattu eteen istumaan tuloja. Todella huomaan näiden kahden koiran valtavan eron. Bensonin kanssa uuden liikkeen opettelu on puhtaasti työvoitto. Toistosarjoja kolmen toiston erissä ja kunnon mietintätauko välissä, siinä on meidän salaisuus. Jotkut asiat puudeli näyttäisi näennäisesti tajuavan, kuten pienennetyn ruudun keskelle itsensä sijoittamisen eilen, mutta kolmen onnistuneen toiston ja tauon jälkeen, kun pyydän sitä uudelleen menemään ruutuun, sillä ei ole enää harmaintakaan tajua että mitä se tää juttu olikaan. Tao puolestaan tajuaa jo kerrasta, parista, mutta sillä on sitten niitä kaikkia muita haasteita mihin en aina niin hyvin osaa itse vaikuttaakaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti