Jälkimettään!

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Oltiin ihanalla koivujen reunustamalla nurtsilla, joka tosin oli jäänyt ruohonleikkaajalta nyt vähän unohduksiin, minkä vuoksi ruutukartiot eivät tahtoneet hirveän hyvin erottua. Odotin innolla, että miten viikonlopun oivallukset ja toimenpiteet näkyisivät treeneissä. Tao ylitti mun odotukset: se oli niin intoa ja tottelemisen halua täynnä että tuntui ihan mahtavalta! Aloitettiin kokeenomaisten liikkeiden setillä, palkkasin välissä kentän laidalla olevalla frisbeellä. Tao hakeutui oma-aloitteisesti sivulle, ja seuruun aloituskohtaa mietittäessä pysyi tiiviisti sivulla kontaktissa. Seuruu meni kivasti. Ekassa seuruussa oli käännöksiä liikkeessä ja paikallaan sekä askelsiirtymiä oikealle. Tao käyttää askelsiirtymissä kivasti kroppaansa seuraten suorassa asennossa pysyen, ottaa takajaloillaan ristiaskelia. En muista tarkkaa järjestystä, mutta oliskohan sitten tehty liikkeestä seis, jossa ei nyt ottanut sivuaskelia, luoksetulo jossa hieman flänkkäsi ja olisi voinut tulla kovempaakin, sivulle siirtymisen teki pompun kautta. Liikkeestä maahanmenossa reagoi käskyyn heti, mutta ei vielä tipahtanut sellaisella vauhdilla josta haaveilen. Loppuun vielä seuruuta, jossa oli juoksuakin. Ei pomppinut. Toisessa setissä tein liikkeiden osia. Noutokapulan palautusta lähietäisyydeltä, i-m-kaukoja niin että Minna alkuun piti oikeasta takajalasta, sivulle/eteen -vaihtoja. Opin että kannattaa sanoa liki-käsky matalana melkein kuiskauksena, tällöin Tao pyöräyttää itsensä edestä sivulle ilman pomppua. Paikallaolo kuono maassa, kerran jouduin ärähtämään, muuten pysyi hienosti. Ruoho oli sen verran pitkää, että näkyi vaan selkä. Tuli samalla tehtyä piilopaikkamakuuta. Seistiin autojen takana puolikyyryssä, ohiajavasta autosta katsottiin epäuskoisin ilmein, kun eivät nähneet puiden takana ruohikossa makaavia koiria. :-D

Tiistaina Tuulikki hieroi koirat. Bensonin selkä ja lihaksisto ylipäätään on paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin - ovat tainneet lenkit vapaana pehmeässä metsänpohjassa tassutellen ja viikoittaiset saunomiset tehdä terää. Vasen takajalka lonkan seutuvilta(?) ja häntälihakset olivat kipeänä, jonkinlaista lihasepätasapainoa puudeliraukalla on. Tao oli hivenen toispuoleinen, mutta lihaksisto muuten hyvässä kunnossa. Jänteet sillä on kireät. Tao on vieläkin aika jäykkä eikä venyttele takapäätään, ell välikuvausten yhteydessä ja joulukuun hoidolla Piira arvelivat, että nopea voimakas kasvu on tehnyt tämän. Tarvisi ottaa venyttelyt iltaohjelmistoon. Luulisin että jäykkyys osaltaan selittää Taon hitautta joissain liikkeissä.

Eilen suunnattiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna jälkimetsään. Eikös siellä ollut suunnistuksen iltarasti järjestettynä, ja metsä innokkaita jäljestämisen pilaajia täynnä! Käveltiin syvälle metsään ja löydettiin rauhallinen kolo. Metsänpohja oli rutikuivaa, harmitti kun en pystynyt menemään niille jälkipaikoille joiden oli lenkkeillessä havainnut soveltuvan hyvin jäljen alkeistreenaamiseen. Laitoin ekalla jäljelle joka askelelle Royal Caninin muroja, jotka olivat oikein meheviä. Jana n metrin. Taolla oli kova into päällä. Ampui janalle ja jäljestä n 5m yli, olisi varmaan jatkanut Kangasalalle asti. Löytyihän se jälkikin. Murot ei kiinnostaneet, olisko kaksi malttanut syödä. Intoa oli mutta tarkkuus aika tipotiessään, Tao ei ihan ollut oivaltanut että pitäisi sillä mun tekemällä jäljellä pysyä eikä lähteä haahuamaan. Pidin liinan muutaman metrin mittaisena, ja vain seisoskelin odottamassa kunnes Tao tajusi etsiä jäljen ja jatkaa matkaa. Lopussa olevan kepin (jonka ilmaisua ollaan pihassa treenattu, meillä ilmaisutapana että ottaa kepin suuhun) huomasi kun otin liinan lyhyeksi ja kyselin että missä keppi. Sai palkaksi ison möykyn koiranmakkaraa. Mä en suoraan sanoen muista miten toinen jälki meni. Jotenkin hämärä muistikuva että se olis ollut aikamoista haahuamista, mutta ajoittain pieniä hyviä pätkiä. Tätä tää yövuorojen välissä treenaaminen tietää, emäntäkin ihan puolipöllyssä vähien unien vuoksi.

Tänään uusi yritys. Pääsin niille haaveilemilleni jälkipaikoille, joissa oli sammalta ja metsänpohja kosteampaa. Muistona eilisestä oli enää vain hylätyn näköinen suunnistusrasti. Ekalla jäljellä jana n 1m, kolme käännöstä oikealle ja yksi vasemmalle. Froliceja 5-10m välein, pääsääntöisesti hankalampien kohtien jälkeen, esim. 2-3 metriä kulmasta. Jätin kepin loppuun sammalpläntille. Puuhun sidottu Tao mambosi ja pomppi ilmaan kun palasin sen luo. Hirveä veto päällä jäljestämään. Lähetin janalle, nyt löysi heti jäljen ja lähti etenemään sitä pitkin. Nyt myös tajusi pysyä mun tekemällä jäljellä. Jäljellä oli pieni polunhäive, ei varmaan kovin kuljettu, Tao varmisti sitä metrin ja palasi sitten etsimään jäljen jatkon. Pysyi hyvin jäljellä, jäljesti innokkaana häntä pystyssä. Pari kertaa kuono nousi mun makuun liian ylös, tällöin pysähdyin ja jatkettiin vasta kun laski sen syvemmälle. Löysi ihan itte lopussa olevan kepin ja heitti sen innoissaan ilmaan, sitten työntämään jo päätä mun kassiin jossa oli koiranmakkaraa pakasterasiassa. Sai kehut ja koiranmakkaraa ja oltiin niin tyytyväisiä molemmat. :) Puudeli pääsi tämän jälkeen ajamaan saman jäljen. Veti kuin hinaaja innolla eteenpäin, mutta pysyi jäljellä. Sitten tuli joku aivopieru ja lähti täysillä vetämään ihan väärään suuntaan, annoin mennä ja niinpä jälki hukkui ja jäljestys loppui siltä erää villakoiran kanssa.

Toisella jäljellä oli hieman enemmän kulmia maastonpohjan vuoksi. Pohja osin sammalta, osin lyhyttä heinikkoa. Lopussa keppi kannon päällä (mietin jo laittaessa että on varmaan paha). Ajattelin että kyllähän mä tän jäljen käännökset muistan enkä merkannut joka kulmaa, mutta yllätys yllätys - eipähän niitä enää muista sitten kun koiran kanssa menee, en ainakaan mä. Tämän vuoksi mulle jäi vähän epäselväksi, että oikaisiko muuten hyvin jäljestänyt Tao yhden kohdan. Note to myself - tee niin yksinkertaisia jälkikuvioita, että itse pysyt tolkuissasi. Parissa kohtaa kävelin ohuiden puunrunkojen välistä, ja Tao meni samoista kohtaa. Näissä pystyy hyvin tarkistaan pysyykö jäljen päällä. Jäljen loppuvaiheilla oli kiva huomata, että kun minä muistin jostain syystä jäljen kääntyvän vasemmalle sen jatkuessakin suoraan, ja pysähdyin, niin Tao hetken yritettyään jatkaa eteenpäin oikein sisuuntui ja rykäisi eteenpäin kohti oikeaa suuntaa. Onneksi sillä on rohkeutta ilmaista olevansa oikeassa. Lopussa olevan kannon päälle ei meinannut millään tajuta kurkistaa, pyöri vaan siinä ympärillä. Lopuksi oivalsi että siinähän se keppi on ja otti sen suuhun ja sitten heti taas palkalle. Puudeli ajoi tämän jäljen oikein superhyvin, tarkasti ja innokkaasti. Ai niin, yhdessä kohtaa se hukkasi jäljen hetkeksi ja lähti etsimään sitä juosten vimmatusti kahdeksikkoa niin, että liina oli kohta ihan solmussa puiden ympärillä. Säpäkkäliikkeinen puudeli ja edelleen uninen omistaja - ei hyvä yhdistelmä. ;)

Jäljeltä palatessa läheisellä ampumaradalla ammuttiin suoranaista sarjatulta. Ihanaa huomata, että Tao ei ole millänsäkään. :-)

Tao on kotona keksinyt ruveta piilottamaan meidän sandaaleja sohvatyynyjen alle. Kukaan ei tiedä että miksi. Benson on kovin läheisriippuvainen, en tiedä onko se rallytokon harrastaminen sittenkään niin hyvä juttu, kun se rupee taas esittään tota että hänen kanssaan pitäisi ihan koko ajan puuhata jotain ja velloo sitten itsesäälissä väärinymmärrettynä. Molemmat pojat on vaan niin mulle spesiaaleja ja rakkaita, samoin kyllä Henkalle!