perjantai 29. maaliskuuta 2013

26/3 Agilitya ja tokoa

Maanantai-illalla oli tavoitteellisten tokot. Maiju kysyi hallin ovella, että aikooko jännähiippailijakin tulla. Käsittääkseni häntä ei näkynyt, vaikka hän sunnuntaina tekikin aika vahvan comebackin, jotkut voisivat puhua jopa läpimurrosta.

Tehtiin liikkeiden aloituksia, joissa liikkuroituna kontakti tippuu mystisesti heti kun liikkuri kysyy onko ohjaaja valmis. Tähän auttoi se, että rupesin riekuttamaan Taoa, kohta se jo silmät kirkkaana odottikin aloituksessa että sanon jes. Tähän toistoja ja varmuutta.

Seuruussa edisti ja takapää aukesi kovasti. Tein äkkipysähdyksiä, palkkasin taakse ja vasemmalle, ja teimme muutamia kokeiluja joiden perusteella neliön seurauttaminen vasemmalle käännöksin vaikutti tehokkaimmalta tavalta. Näitä tehdään. Seuruun tekniikkaa ei voi kovin pitkään hinkata kerralla, koska en halua että vire laskee.

Luoksetulot ok. Vauhtinoudot ok. Ruutuun lähetyksiä kosketusalustalle, kolme toistoa, vauhti ja varmuus lisääntyivät joka toistolla (osasi virittelyllä hakea katseella ruudun - jes!). Ruutua pitäisi tehdä säännöllisemmin!

Tiistaina käytiin koiranpoikien kanssa hiihtolenkillä järven jäällä, tällä kertaa menin ihan omalla lihasvoimalla eteenpäin. ;) Tuulikki tuli hieromaan Bensonin, joka makasi tosi rentona käsittelyssä. Kivasti se on alkanut rentoutumaan käsittelyssä. Jumeja oli taas kovasti.



Keskiviikkona käytiin Heidin kanssa aksaamassa. Pientä viilausta, mm. pakkovalssissa pitää tulla ohjaajan puolelle eikä saa hypätä esteen kautta luokse, ja valssissa ei saa käydä käteen kiinni vaan ihan pitää siihen esteeseen keskittyä ja käsi näyttää suunnan, ei ota iskuja. Kivat mustelmat tuli taas työkaverien ihmeteltäväksi.. Siellä on varmaan muodostettu omat käsitykset mun parisuhteesta. ;) Mutta kun en viitsisi Taoa kovasti kieltää, mieluummin on vähän villi ja yli-innokas kuin rauhallinen ja varovainen. Tässä tosin jouduin sille huomauttamaan ja kolmannella yrittämällä hienosti keskittyikin hyppyyn eikä kuumuessaan käynyt käteen kiinni.

Tässä on yksi videonpätkä ihan tunnin lopusta otettu. Tao on ihana, kun se on niin nöyrä että se himmaa omaa menoaan mun mukaan eli se ei tee omia päätöksiä vaan tuntuu odottavan että mitä mä sanon ja menee sitten sinne. Tao ei karkaile eikä siltä kelkka kaadu missään vaiheessa. Tämä tekee Taosta helpon aksakoiran. Heidikin kokeili Taon kanssa menemistä. Tao menee just sinne mihin näytetään, oli se sitten sinne minne pitikin tai siivekettä päin. Taossa on mun mielestä erityistä (verrattuna Bensoniin) se, että se lukee niin herkästi mun elekieltä, erityisesti rintamasuuntaa. Yritän koko ajan opetella ohjaamaan enemmän rintamasuunnalla, katseella, jaloilla, liikkeellä ja vähemmän käsillä ja äänillä. Haluaisin oppia liikkumaan nopeammin ja sujuvammin ja suunnittelemaan paremmin ohjaukseni, tässä on tavoitetta. :) Tässä on meidän menoa videolla:


Tao on edistynyt keinun kanssa. Ollaan paukuteltu sitä. Tao on ollut kovin varovainen, koska se pääsi pari kertaa karkaamaan keinulle ja säikähti sitten kovasti. Nyt ollaan aloitettu treenit ihan alusta ja tehty etutassupaukutusta. Frisbeellä palkkaaminen on tuonut paukutteluun voimaa ja virettä!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

25/3 Vapaapäivänä.

Vapaapäivät on niitä päiviä, joille helposti tulee asetettua yhtä sun toista suoritustavoitetta. Sitten sitä huomaa iltapäivällä, ettei ole saanut puoliakaan valmiiksi ja löytää itsensä netistä tai tekemästä jotain ihan turhaa. Mutta siksi kai sellaisia päiviä vapaiksi kutsutaankin, ettei silloin ehkä olla niin kehittäviä.

Mä hommasin aikoinaan villakoiran, ettei siitä lähtis karvoja. Trimmaaminen muutaman viikon välein ei tuntunut kovin pahalta hommalta. No, siihen tuli lisäksi harjaaminen viikoittain, koska puudelin karvanlaatu on niin pehmeä ja takkuuntuva. Ei sekään mahdottomalta tuntunut kun karvoja ei edelleenkään irronnut. Sitten hankin bordersgollien, koska en halunnut enää yhtään trimmattavaa rotua, oli siinä pari muutakin tekijää kyllä vaikuttamassa. No nyt on joka paikka täynnä koirankarvoja ja villakoiran turkki on takussa ja tarvisi trimmata. Että miten tässä näin kävi?

Imuroimista suunnitellessani, monen asian summana (niinkuin asiat naisilla usein tahtovat kehkeytyä) päädyin youtubeen kuuntelemaan suden ulvontaa. Taokin kuunteli sitä ja oli tätä mieltä:


Hinkattiin Taon kanssa aamulla i-s-vaihtoja, joita en oo tehnyt kuin muutaman kerran kuukausia sitten, ollaan tehty vaan i-m tai s-m -vaihtoja. Takatassut liikkui kovasti. Välillä pysyivät paikallaan, ja oli kivasti ajatusta taaksepäin. Tehtiin myös kapulan pitoja edessä istuen, mä istuin sohvan reunalla ja Tao siinä jalkojen välissä, tunnarikapula suussa, kehuin rauhallisesti ja puutuin jos leuat kävi. Otti itse suuhun ja puruote pääsääntöisesti vakaa ja napakka. Ajattelin et jos työstäis tän loppuasennon tosi vahvaksi ja opettaisi takaperin ketjuttamalla, siihen seuraksi vauhtinoudolla kapulahulluutta. Aluksi vaan pitoja edessä, sitten maastanostoja, sitten pienen matkan päästä eteen jne. Kahtotaan :) Seuruussa edisti - tein äkkipysähdyksen. Muutaman tällaisen jälkeen edistäminen väheni huomattavasti. Oon tyytyväinen kun Tao ei paina, mutta sillä on paha tapa kietoa päätään mun jalan eteen. Vasemmalle ja taakse palkkauksista tähän toivottavasti apu.

Puudelin kanssa tein miljoonannen kerran päätöksen, että unohdan tokon sen kanssa. Kaukot vaatis niin paljon työtä, ja kun ne vaatii sitä Taonkin kohdalla niin ei mulla taida hermot riittää treenata molempia. Sen sijaan opetan Bensonista mun pikku kodinhoitoapulaisen! Tänään opeteltiin maassa olevan sukan nostamista pyykinpesukoneeseen. Pumpuli oppi sukka-käskyllä nostamaan sukan maasta ja pitämään sitä suussa, ja kone-käskyllä työntämään päänsä pyykinpesukoneen sisään. Saatiin jo yksi sellainen kerta, jossa hän nosti sukan pyykinpesukoneen suuaukolle. Vielä ei tullut ihan sitä läpimurtoa ja pieni villaeläin alkoi väsyä kun piti miettiä niin kovasti. Treenilöt jatkuu... :) Samalla opin itse opettamaan koiraa, kun pitää miettiä miten liike pilkotaan osiin. Sukkien nostaminen pesukoneeseen on villakoiralle ihan yhtä hankalaa kuin murrosikäiselle pojalle! :D

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

24/3 Nuorten koirien tokorinki-karsinta

Tänään oli jännä päivä, osallistuimme Taon kanssa Pohjois-Hämeen kennelpiirin Nuorten koirien tokorinki-karsintaan. Tämä oli ensimmäinen näytön paikka ja kisatilanne meille.

Karsintaan oli päässyt 16 koirakkoa, joista x -määrä koiria pääsee tokorinkiin. Valinnoista ilmoitetaan sähköpostitse, saamme myös kirjalliset arvostelut ja kehitysehdotuksia eli hyödyllinen kokemus vaikkei rinkiin pääsisikään.

Karsinta aloitettiin yksilösuorituksilla. Järjestys oli: seuruu, luoksetulo, nouto ja vapaavalintainen liike.

Tunsin pientä jännitystä vuoroa odotellessa, mutta kun päästiin kehään niin jännitys ja paniikki oikein iskivät päälle. Ja mulla näkyy jännitys menevän jalkoihin: jalat oli ihan hyytelöä, tuntui että polvet taittuivat mihin suuntaan tahansa ja oli täysi työ pysyä jaloillaan. Liikkurin ohjeet tuntuivat tulevan jostain kaukaisuudesta äänivallin takaa, ja mulla kesti tajuta esim. mitä liikkeestä seis tarkoittaa, saati sitten että toteutin sen. Tao oli seuruussa tavanomaista paljon edempänä ja pomppi, mutta vitsit se yritti ihanasti vaikka emäntä varmaan haisi kauhulle! Luoksetulo olisi voinut olla sähäkämpi, mutta se oli suora ja Tao tuli laukalla loppuun asti, vaikka se on luoksetulossa ollut aikaisemmin vähän häiriöherkkä ja epävarma ja nyt edelleen siellä toisessa päässä odotti emäntä kauhuissaan. Treenit on auttaneet. :) Noutokapulan kanssa pelattiin varman päälle ja käytettiin mahdollisuus suorittaa liike kapulan pelkkänä pitona (5s). Tao jostain syystä tarjosi aluksi kapulalle alakuonokosketusta, mutta otti kapulan sitten suuhunsa, muuten liike ok. Liikkeestä seis on meillä ollut vahva liike ja se otettiin vapaavalintaiseksi. Tao ei seuruussa ollut ihan niin skarppina kuin olisi voinut, ja edisti taas. Otti muutaman korjausaskeleen, mitä ei yleensä tee.

Meidän suorituksen jälkeen vein Taon ulos ja se meni heti ripuloimaan, eli mun jännitys oli kyllä tarttunut siihenkin. Mutta ihana koira - ei lamaantunut tai vastaavaa vaan hienosti tsemppasi oman osuutensa niin hyvin kuin tässä tilanteessa mahdollista! Mä en oo vissiin ikinä pelännyt noin paljon kuin tänään, olipa karmea kokemus. :-D Tiedän kuitenkin että jännitys helpottaa kun pystyn enemmän luottamaan Taon osaamiseen ja kun me saadaan lisää kokemusta. Silti jotenkin nurinkurisesti nautin tästä koetilanteesta ihan hirveästi, ihanaa kun Tao osaa jo niin paljon että me kohta päästään kisaamaan! Nyt tietää mitä juttuja treenataan - kokeenomaisia liikkeiden aloituksia, liikkurointia ja häiriöitä pitää ainakin tehdä kovasti!

Tässä meidän yksilöliikkeet videolla:





Lopuksi oli paikkamakuut. Tao meni ekasta käskystä maahan, laittoi leukansa maahan. Nosti sen ylös kun yksi kelpie kehän laidalla vinkui (tosi hienoa nuorten kokemattomien koirien tehdessä paikkamakuuta olla siellä kehän laidalla levottoman koiran kanssa...), mutta jossain vaiheessa laski leuan taas alas. Nousi heti ekasta käskystä. On ihanan, ihanan hiljainen paikkamakuissa. Mun sielu lepää Taon paikkamakuuta katsellessa, noin pääsääntöisesti ;) Ainakin kun vertaan Bensonin paikkamakuisiin, jossa jokainen mateleva sekunti tuntui vuodelta.

Karsinnan jälkeen pieni koira oli ihan puhki.

Tässä lopuksi pyhäkoululaisen pieni loppukevennys (yrittäkää olla huomioimatta mun mölinöitä ;)):



lauantai 23. maaliskuuta 2013

23/3 Jessican koulutus

Tänään olin Jessican toko-koulutuksessa kuunteluoppilaana. Paljon tuli asiaa, tässä pieni murto-osa siitä mitä opin (paikalla olleet laittakaa korjauksia jos jonkun olen laittanut väärin):

Tunnari:
- kapuloita maahan sikin sokin, oma joukkoon
- koira paikkamakuussa pienen matkan päässä kapuloista
- koiran tassujen eteen makupaloja, ei saa ottaa niitä ilman lupaa
- koira vapautetaan, saa syödä namit, siitä lähetys tunnarikapuloille
- koiran palautettua rauhallinen palkkaus
- aijjaavalta koiralta voi vaatia katsekontaktin ennen tunnarikapuloille tai noutokapuloille lähettämistä (tällöinkin koira saa vilkaista esim. mihin noutokapula lentää)
--> rauhoittaa mielentilaa ennen tunnareille siirtymistä
- kokeenomaista treeniä voi tehdä niinkin lyhyeltä matkalta kuin 1m päästä.
- anna koiralle rauha etsiä oma
- älä palkkaa liian voimakkaasti / vauhdikkaasti koiran palatessa, muuten koiralle voi tulla palkan toivossa hirveä kiire hakea vain joku kapula

- koira vilkuilee omistajaansa etsiessään omaansa --> omistaja kääntyi selin seuraavalla kerralla, muut olisivat kertoneet jos olisi tuonut väärän

- koira osaa, asenne vähän sellainen että tunnari on läpihuutojuttu: rikotaan kaavaa, vaikeutetaan:
- tunnarikapulat hypyn takana. Ensin teetetään hyppynouto. Sitten heitetään noutokapula ja kun koira on lähetetty hakemaan sitä, käsketäänkin sen hakea oma tunnarikapula --> koira joutuu lennosta muuttamaan mielentilan ihan toiseksi
- tunnarikapulat ihan lähekkäin, muutaman sentin välein
- sisällä: laita oma kapula kirjavalle matolle kuvion päälle

- jos koira epäonnistuu, rauhoita tilanne, käske koira maahan, anna sitten uusi mahdollisuus löytää oma

- koira mälvää tunnarikapulaa --> mieti palkkaus, onko liian kiihdyttävä? Kun koira mälvää -> reagoi äp-äp! -> kehu kun pitää kauniisti

Ruutu:
- laita koira 1m päähän ruudun sivuun / taakse / eteen, itse kauemmas --> käy näyttämässä ruudun paikka (joka on keskilinjan takana, sivusuunnassa ei niin väliä) --> menen kauemmas --> lähetä koira ruutuun --> merkkaa kun oikeassa kohdassa --> palkkaa (vaihtele palkkaustyyliä: välillä kävelet / juokset ruutuun palkkaamaan, välillä lentää palkka -- älä kangistu palkkauksessakaan kaavoihin)
- älä hyväksy vähän kaikkea, vaan pidä kriteeristä tarkasti kiinni, muuten liike tuntuu koirasta kovin epäselvältä!
- jos koira epäonnistuu matkalla ruutuun (jää ruudun ulkopuolelle) - ÄLÄ kutsu koiraa luokse ja ota uutta yritystä, vaan opeta koira uudella ruutuun käskyllä menemään ruutuun haluttuun kohtaan --> käske koira tällöin suoraan maahan kun se on ruudussa, ettei mene lisävähennyksiä käskyjen määrästä. .Ruutuharjoitus loppuu aina vasta siihen, että koira on ruudussa!
- pitkältä matkalta ruutuun lähetettäessä lelu ruudussa / ruudun takana kasvattaa vauhtia.
- jos lelu ruudun takana, välillä seiso-käskyllä koiran pysäytys ruutuun, välillä vapaa-käskyllä saa juosta ruudun läpi lelulle
- laita kaksi ruutua kentän vastakkaisiin kulmiin, ja kaksi merkkiä vastakkaisiin kulmiin. Seiso itse keskellä. Lähetä koiraa merkin taakse / ruutuun (ruutuja siis x2, merkkejä x2)

Seuruu:
- koira tekee vinot perusasennot --> treenaa eri suunnista. Opeta koira käskystä korjaamaan asento oikeaksi, jos on tullut liian eteen/vinoon/yms. Älä itse liiku, vaan anna vastuu oikean kohdan löytymisestä koiralle. ÄLÄ anna mitään eleapuja (hartiat, katse, käsi, jalka, ...)
- jos koira tekee seuruussa vinon perusasennon -- korjaa -- kehu -- jatka seurauttamista -- pysähdy -- jos tekee suoran perusasennon -- PALKKA!
- koira seuraa kulmissa / täyskäännöksissä väljästi -- voi tehdä esim. täyskäännöksen ja seis (jossa Jessica ei ota yhtään, pientäkään askelta eteenpäin)
- kulmiin ja täyskäännöksiin hieman lyhyemmät askelet, ei liian äkkinäisiä liikkeitä
- treenaa yhtä asiaa kerrallaan: esim. kontakti / edistäminen / tiiviys / ryhti / vinkuminen / käännökset. Kaikkea ei voi yhden treenin aikana korjata kerralla!
- ääntely seuraamisessa: seurauta koiraa -- pysähdy -- laita nameja koiran eteen maahan (kiellä koiraa vielä ottamasta näitä) -- koiran otettava katsekontakti -- saa syödä namit -- kun syönyt viimeisen namin, lähde liikkeelle (älä anna seuraa-käskyä jos tuntuu että se on koirasta kiihdyttävä) -- uusi pysähtyminen jne. Anna koiran itse oivaltaa se, että pitää ottaa katsekontakti
- koira lähtee seuruussa haahuilemaan, ei kiinnosta -- vedä pannasta takaisin luokse, vaadi seuraamaan kunnolla. Koira ei saa päättää, koska treeni loppuu. Joskus koira voi olla väsynyt, silti pitää pystyä yrittämään. Asennekasvatusta koiralle tässä.

Nouto:
- ensin kuntoon asenne (--> vauhti), sitten tekniikka
- erilaisia palautustreenejä
- koira sivulla, kapula edessä maassa --> koiran otettava kapula suuhun --> palkka
- koira 

Ohjattu nouto:
- Jos nouto kunnossa ja koira suurin piirtein osaa suuntakäskyt, Jessica laittaa aika nopsaan noutokapulat ohjatun noudon treeniin (ei harrasta kosketusalustoja ollenkaan / juurikaan, hieman turha välivaihe?)
- Jessica laittaa keskikapulan oikeaan kohtaan merkin taakse
- Sivulla olevat kapulat 7-8m päähän merkistä, aluksi merkin kanssa samaan linjaan. Koiran taitojen kehittyessä kapuloita aletaan siirtää hitaasti taaksemmas. Jessicalle 8 kertaa 10:stä reunimmaiset kapulat ovat normaalia kauempana sivuilla --> vahvistaa koiran ajatusta sivusuuntaan merkiltä lähtiessä (ettei ajautuisi niin herkästi keskikapulalle)
- Ohjaaja voi tarpeen mukaan olla hieman sivussa, siellä suunnalla johon koiran lähettää
- Jos koira ei osaa merkkiä, se viedään sen taakse ja jätetään siihen
- lähetys oikealle / vasemmalle, palkkaus (vaihtele ajoitusta: joskus heti kun ottanut oikean kapulan suuhun, joskus matkan varrella)
- Älä pelkää sitä että koira karkaa keskimmäiselle kapulalle! Se on treenattava asia! Jos koira lähtee kohti keskimmäistä kapulaa --> pysäytys-käsky (pieni tilanteen rauhoitus) --> anna uusi käsky. Opetetaan koiralle ettei pysäytys ole rangaistus, vaan pysäytyksen avulla ohjaaja saa mahdollisuuden antaa koiralle lisätietoa. Samoin jos tämä korjausliike opetettu koiralle vahvaksi, voi esim. kokeessa pelastaa muutaman pisteen, sen sijaan että liike nollautuisi.

Kaukot:
- treenataan alkuun vain yhtä vaihtoa kerrallaan (i-m / s-m / i-s), ei sekoiteta eri asentoja
- voi laittaa namit koiran mol. puolin -- etäisyys koiran mukaan (auttaa koiraa skarppaamaan, voi aluksi lamata koiraa)
- Jessica treenaa istu-seiso -vaihdot niin, että koira on laatikon päällä jossa se juuri ja juuri mahtuu istumaan. Seiso-käskyllä koira laittaa etutassut maahan. Istu käskyllä sen täytyy ponnistaa taaksepäin. Jos se on liikkunut eteenpäin, sen etutassut eivät enää mahdu laatikon päälle.
- Jos koira pudottaa kontaktin kaukojen alussa -- jätä koira kokeenomaisesti -- kävele muutaman metrin päähän -- käänny äkisti ja palkka lentää (koira oppii että kannattaa seurata ohjaajaa tarkasti)

Häiriötreeniä:
- tunnari: liikkuri tiputtaa kynän
- kaukot: appari laittaa kynän maahan viereen
- ohjattu: liikkuri kompuroi merkkiin, pudottaa noutokapulan

Vedä syvään henkeä, rentoudu. Unohda pahimmat skenaariot, yritä uskoa koiraan ja onnistumiseen. Jos sinä et usko että onnistutte, niin miten voitte ikinä onnistua? Epäonnistuminen ei ole maailmanloppu. Jos koira epäonnistuu, toimi loogisesti, eli kerro koiralle selvästi koska se teki virheen ja mitä odotat sen tekevän. Jos koira löysäilee, älä helpota harjoitusta / laske kriteeriä, vaan vaadi koiraa tsemppaamaan. Jos koira on passiivinen / löysä, älä riekkumalla yritä aktivoida koiraa, koska silloin se oppii että kannattaa löysäillä, ohjaaja muuttuu aktiiviseksi ja hirveän iloiseksi. Sen sijaan palkkaa iloisesti ja vauhdikkaasti kun koira onnistuu -- ruokkii koiran yrittämistä ja onnistumishalua, tulee positiivinen kierre.

Nyt on hirvee treenimotivaatio :)

perjantai 22. maaliskuuta 2013

22/3 Saksalainen Vol 2

Olipas huippuaksatreenit taas ProCaniksella, täytyy laittaa ihan ylös että mitä opin.

Tao syttyi heti keväällä agilityyn, mutta nyt se on ihan kilahtanut. Tänään pieni eläin aivan tärisi ja vinkui kun mentiin hallille, niin innoissaan hän oli. Ruokakaan ei maistunut. Sitten kun pääsi radalle, niin oli täysin äänetön ja toimi kuin unelma. Oikeesti, en voi kyllä koiraa syyttää mistään virheestä mitä radalla tapahtuu. Tao on niin helposti ohjautuva, irtoava koira. Estehakuinen, nöyrä, ketterä.

Oma ohjaaminen tuntuu helpolta, kun tietää miten koira reagoi, eli juuri niinkuin ohjaan. Ihan mahtavaa on oppia lajia huippuseurassa, Markolta löytyy selitys ja idea joka asiaan, on onni oppia tekemään asiat oikein heti alusta alkaen. Myös se on huippua, että tunnilla kuulee selityksen miksi kannattaa valita juuri joku tietty ohjauskuvio, koska sitten kisoissa ohjausta suunnitellessa on tietotaitoa tehdä näin. (Sitä odotellessa ;) )

Tänään selvisi miksei mun saksalainen toiminut omatoimitreeneissä. Mun pitää edetä pidemmälle, eli käyn tyrkkäämässä Taon takaakiertoon, ja siinä vaiheessa kun Tao on esteen päällä, mun pitää olla edennyt jo siivekkeen ohi alta pois. Ja samalla pitää rintamasuunta ja katse kohti alastuloa. Saksalainen on superkiva nyt kun sen oikein oivalsi :-)

Sitten Marko ystävällisesti selitti
- vastakäännöksen: koira ja ohjaaja kääntyvät eri suuntiin, esim. koira kääntyy takaakiertoon mennäkseen vastapäivään, ohjaaja kääntyy myötäpäivään.
- myötäkäännöksen: koira ja ohjaaja kääntyvät samaan suuntaan

Tänään opin, että
- ennen kuin koira lähestyy estettä, on tärkeää suunnata rintamasuunta ja ohjausjalka kohti sitä kohtaa johon koiran halutaan etenevän estettä lähestyessään, esim. takaakierrossa. Pari kertaa mun rintamasuunta oli liikaa esteelle, jolloin koira takaakierron sijaan suoritti esteen suoraan. Myös katseen suunnalla on iso merkitys!
- koiran lähestyessä estettä pitää olla maltti pitää ohjaus niin kauan kunnes koira lukitsee esteen, mutta...
- ajatus pitää pitää vähintään yhdessä esteessä eteenpäin: koiran lukittua esteen täytyy jo edetä lujaa(?) kohti seuraavaa suoritettavaa estettä. Tässä valuin pari kertaa liian lähelle seuraavaa estettä tai en edennyt riittävästi. Ongelmana oli myös, että jäädyin hetkeksi paikalleni kun pitäisi jo edetä nopsaan.
- heiluvien käsien sijaan oleellisempaa on ohjata rintamasuunnalla, jaloilla, liikkeellä ja katseella. Omasta mielestäni olen edennyt tässä, pyrin pitämään kädet lähellä vartaloani vähäeleisinä ja yritän ohjata enemmän rintamasuunnalla. Yritän myös tietoisesit rauhoittaa omaa ohjaustani, hosumalla ei synny kuin kaoottista yhteistyötä.
- täytyy tehdä lähtötreeniä! Erityisesti jos rata alkaa pakkovalssikuviolla, kannattaa laittaa käsi ihan alas lähelle maata, ja sitten nostaa sitä ylemmäs - koira lukittuu paremmin käteen ja etenee suoraan kohti sitä tehden tiukan pakkovalssin.
- Lähtöön liittyen täytyy myös tehdä häiriötreeniä, eli heilua ja tehdä ohjauskuvioita, eikä koira saa lähteä kuin vasta sanallisesta käskystä

Valssia tehtiin taas eri kohdissa, eri tyyleillä. Liikkuvassa valssissa ajauduin liian lähelle seuraavaa suoritettavaa estettä, jolloin Tao ajautui takaakiertoon.

Treenien jälkeen jäähdyttelylenkillä Tao rakastui mali-Almaan, joka loppuviimein oli hieman raju leikkikaveri herrasmiehelle, joka on tottunut puudelin kanssa nätisti leikkimään. Ihastui säilyi silti ja pilke silmässä ;)

Paljon on vielä opittavaa agilityn kiehtovassa maailmassa! Pidän tässä lajissa siitä, että siinä voi vauhdikkaan, muutaman kymmenen sekunnin mittaisen suorituksen aikana haastaa itsensä. Pitää oppia liikkumista, sijoittumista, ajoitusta, erilaisia ohjauskuvioita, sen lisäksi että opettaa koiralle koko joukon erilaisia taitoja jotka sitten radalla nivotaan kokonaiseksi suoritukseksi, sekä saumatonta yhteistyötä ja yhteisymmärrystä. Mun mielestä agility on ihan kuningaslaji joka haastaa koiraakin enemmän ohjaajan taitoja ja kykyjä :-)

Kotona ihasteltiin Vuoden tokotulokaspalkintoa, jonka Maiju ystävällisesti meille toi, kiitos siitä. :-) Puudeli sai muutaman palan suklaapupua ja otettiin pienet lahjaposeeraukset. Oltiin myös saatu hopeinen lautanen, jonka alkuperä jäi vähän epäselväksi, mutta lautanen lämmitti mieltä. :)

torstai 21. maaliskuuta 2013

21/3 Luoksetulotreeniä

... mentiin tekemään heti aamusta järven jäälle. Siellä on hyvä treenata; tilaa on vaikka kuinka, pohja ei ole liukas. Lunta on muutama sentti hankikannon päällä.

Lueskelin eilen netistä erilaisia tapoja kuinka opettaa nopea luoksetulo, ja suunnittelin tämän päivän treenit. Laitoin pari kartiota luoksetulomatkan varrelle häiriöksi. Jätin Taon istumaan ja kävelin n 20m päähän. Kutsuin luokse ja palkkailin heittämällä lelun taakseni. Koko ajan pysyin rintamasuunta kohti Taoa, myös silloin kuin viskasin pallon. Vaihtelin palkkauksen ajoitusta, niin että ekalla kerralla palkkasin 1s lähdöstä, ja lopussa otin liikkeen loppuun asti eli niin että Tao tuli eteen istumaan. Toimi hyvin. Tao juoksi lujalla laukalla suoraan kohti mua, olin pelännyt että lähtee flänkkäämään tai rupeaa vaanimaan mutta tämä toimi just niinkuin pitikin. Ilme oli just sellainen kuin pitikin, semmoinen hullunkiilto silmissä, ei mietteliäs tai harkitsevainen. Joku fiksumpi olis opettanut Taolle nopean luoksetulon jo paljon aikaisemmin, mutta lohduttaudun ajatuksella että tää on mun eka koira jolle pitää opettaa, että lujaa kohti juokseminen on ok. Toisaalta saalisvietti on herännyt vasta ihan viime viikkoina, paljolti agilityn aloittamisen ansiosta (jossa on muutenkin korkeammassa vireessä ja myös palkkaantuu paremmin leluista -- on siirtänyt tämän muuallekin) tai iän kertymisen myötä.

Nyt yritän ehtiä tehdä tätä treeniä vielä pari kertaa ennen sunnuntaita. Ja toivon ettei Tao keksi tähän mitään ylimääräisiä juttuja. ;) Positiivista oli, ettei Tao välittänyt tänään yhtään kartioista eikä ollut ajatustakaan lähteä flänkkäämään.

Luoksetulotreenin jälkeen haettiin kotoa sukset ja puudeli ja lähdettiin Näsijärven jäälle. Tao veti mua niin vauhdikkaasti että mulla oli täysi työ pysyä pystyssä, luulen että laskettelusukset ja monot olis paremmat kuin kapeat murtomaasukset ja monot jotka ei tue nilkkaa. Oli aika monta läheltä piti -tilannetta, mutta onneksi Tao hidasti kuuliaisesti kun kiljaisin sille hädissäni 'Odota!'. Puudelillakin oli täysi työ pysyä perässä.

Puudelin kanssa yritetään taas aloitella kaukoprojektia. Siinä tulee jo hienoja s-m-vaihtoja joissa takatöppöset ei liiku yhtään, mutta mun tarvii olla tosi lähellä ja tehtävää saa vaikeuttaa ihan super, superhitaasti tai tulee taas teputtaminen esiin. Ja metodina on nyt takatassutarget, vaahtomuovinpala tassujen alla. Kaukot on kyllä niin työvoitto, pitäisi joka päivä tehdä muutama kymmenen toistoa ja häivyttää apuja niin uskomattoman hitaasti. Nyt on päästy siitä, ettei mun tarvitse makupalalla ohjata, mutta mun täytyy seisoa ihan edessä kumartuneena. Kun nousin suoraan seisomaan niin teputus alkoi, tämäkin täytyy näemmä tehdä asteittain.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

20/3 Kenraaliharjoituksen tapaista

tehtiin tänään Tallilla. Eli sunnuntain karsintakokeen liikkeitä.

Eikös kenraaliharjoituksen luonteeseen kuulu, että ainakin joku juttu menee ihan pieleen? Ainakaan ei ole liian varma olo karsintoihin mennessä...

Luoksetulo oli meitin murheenkryyni, muut meni ihan hyvin.
Tao mm. useita kertoja lähti mun perääni kun jätin sen istumaan (paikka-käskyllä) ja lähdin kävelemään poispäin. Tätä se ei ole ikinä ennen tehnyt.

Luoksetulomatkan varrella oli yksi kartio (myöhemmin lisättiin niiden määrää), jonka Tao kävi ystävällisesti flänkkäämässä - ravaten. Lisäsin sitten kartioiden määrää ja tajusin että en ole fiksuna ihmisenä harjoitellut luoksetuloa niin, että siellä olisi kartioita tai esineitä häiriönä. Ihan muutenkin on ollut riittävästi haastetta. Myös kentän keskellä oleva a-este-putki-kompleksi veti luokseen magneetin tavoin. Kaartaminen oli todella voimakas alkuun. Treenasin luoksetuloa monen toiston kera, ja lopulta oltiin siinä pisteessä, että kävelin niin kauas kuin kenttä antoi myöden (n 20-25m) ja Tao tuli laukalla eteeni / suoraan sivulleni. Vieläkin ajoittain karkasi ennen aikojaan. Vauhtia ja itsevarmuutta olisi edelleen saanut olla enemmän. Mutta näillä mennään, herran haltuun tämä liike. Ihan hirveästi en tätä ehdi harjoitella enää ennen sunnuntaita.

Seuruu oli kiva. Aluksi aukesi, mutta sitten kun ruvettiin treenaamaan häiriötä niin tsemppasi ja oikeni samalla. Hanna juoksi ja kiljui ympärillä, heitteli leluja yms. Tao keskittyi kontaktin pitämiseen ja loppua kohden pystyi olemaan monta kertaa edes vilkaisematta häiriön suuntaan. Tehtiin myös lähtöjä, eli sanoin valmis ja sitten lensi palkka.

Noutokapulan pito meni ongelmitta.

Paikkamakuuta ei nyt ehditty tehdä, mutta paikallaistumisen vaikeus antaa kivaa osviittaa mitä sunnuntaina voi tapahtua. Ei vais, huomautin karkaamisesta aika selväsävyisesti ja vaikka sitä silti tänään tapahtui, luulen että Tao työstää tätä asiaa mielessään näiden päivien aikana. Tosin tuo Taon ajatustyöskentely aiheuttaa niskakarvojeni nousemista - se saattaa miettiä asiat mielessään sellaiseksi että ensi kerralla on edessä ihan mitä vain, ja tällä tarkoitan että se on voinut pähkiä mun haluavan siltä oikeasti ties mitä. Ihanaa kun on niin miettiväinen koira ;)

Taolla oli kiva, iloinen vire. Noissa luoksetuloissa oli tosin vähän epävarma. Siitä on tullut kovin aktiivinen osapuoli treeneissä. Kokeiltiin pujottelua verkkojen kanssa. Joulukuussa taisin kerran kokeilla ja Tao hyppi verkkojen yli. Nyt yhden kerran hyppäsi verkon yli ulos ja ekalla kerralla tarvitsi mun tukea, mutta sitten se rupesi itse tarjoamaan pujottelua ja meni hienosti. Mä seisoskelin sivummalla ja palkkasin sen heittämällä narupallon eteenpäin, kun se tuli pujottelusta. Tao oli niin oma-aloitteinen ja alkoi suorastaan syttyä kepeille, että uskon saavani tämän nopeasti kuntoon jahka meidän piha sulaa.

Treenattiin myös saksalaista, mikä oli hieman haastellista toppavaatteet päällä. Tao teki päällejuoksussa niin siivekettä nuolevan alastulon että mulla oli vaikeuksia saada tehtyä persjättö siihen.

Hauska tilanne oli, kun Hannan koira Rommi, joka on superiloinen nuori tolleri, karkasi Taon luokse. Tao katsoi mua niin surkeana että yäk, vie tuo koira heti pois! Tao rakastaa muita koiria ja niiden kanssa juoksemista, mutta treenihallilla tehdään jotain ihan muuta sen mielestä!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

19/3 Jännähiippailija ja tanttaralla

... vierailivat eilen tavoitteellisten tokossa. Jännähiippailija hiippaili jännittyneesti, polvet koukussa, seuruun hitaassa osiossa niin että koiraraukka oletti jotain pian tapahtuvan ja meni varmuuden vuoksi maahan (kun se kuitenkin kohta käskee tehdä niin). Jännähiippailijan meno oli aika hupaisan näköistä ja kirvoitti erilaisia mielikuvia katsojille.

Tanttaralla astui mukaan kuvioihin luoksetulossa. Siellä se seisoi parinkymmenen metrin päässä jalat levällään niin tukevan näköisesti, että olisi voinut vaikka maailmansota syttyä tai hirmumyrsky iskeä ja tanttaralla olisi vain jatkanut seisoskeluaan. Siihen oli hyvä koirankin tehdä oikein tiivis luoksetulo jalkojen väliin kun tilaakin oli niin kivasti.

Onneksi meillä oli valppaita silmiä ja Jännähiippailija ja Tanttaralla saivat lähtöpassit. Toivoa täytyy, että tajuavat pysyä poissa eivätkä tule heti takaisin!

Muutamia juttuja täytyy tämän viikon aikana erityisesti treenata:
- Luoksetulo: edestä sivullesiirtymiset takapuoli edellä siirtyen (ei hypähtäen niinkuin toisinaan tekee). Hyvää oli se, että tuli laukalla luokse eikä juossut päin vaan pysähtyi muutaman sentin päähän istumaan. Vauhtia lissää... Edistystä on, että Tao on ruvennut kotona juoksemaan Bensonin kanssa kilpaa luokseni. Aikaisemmin vain peesaili siinä vierellä. Nyt saatu muutama tosi hyvä räjähtävä lähtö.
- Seuruu: lähtötreeniä, nyt kun sanon 'valmis' Tao tipauttaa kontaktinsa - ei kiva! Ottaa kyllä kontaktin uudelleen kun lähdetään liikkeelle. Kontaktinvahvistamistreeniä häiriön avulla sivullaistuen / seuruussa, reagoi nopeasti tähän edistyen. Oikealle käännöksissä tahtoo kuumua - reagoi jo kun käännän katseeni oikealle. Kääntelin päätäni oikealle mutten kääntynytkään, tällä saatiin tähän apua. Vasemmalle kääntymisissä saisi vielä voimakkaammin käyttää takaosaansa, tähän tehtiin tänään vadin päällä pyörimistreeniä. Palkkauksen antaminen riittävän taakse, tämän kun muistaisi aina... Seuruu on vielä aika aaltoilevaa, välillä takapää aukeaa, mutta onhan tää koiruus vielä aika junnu.. Paljon se on edistynyt seuruussa ihan viimeisen parin kuukauden aikana, oon niin mielissäni! 
- Liikkeestä seis: eilen meni kahdesti maahan, tosin toisella kertaa sitten kun käännyin katsomaan menikö maahan vai jäikö seisomaan. Varmuustreeniä tähän. Muuten olen edelleen tosi tyytyväinen tähän, pysähtyy niille jalansijoilleen ja reagoi käskyyn nopeasti. Kestää hyvin mun liikkeen ympärillä pysyen paikoillaan. Focusointitreeniä tarvii taas tehdä, tavoitteena että jäävissä katsoo eteenpäin hyvässä mielentilassa.
- Kapulan pitäminen sivulla istuen 5s onnistui muuten hyvin, mutta haluaisin että ottaisi kapulan suuhun vielä innokkaammin. Nyt on tehty pitotreeniä ja se näkyy hieman. Edelleen on kuitenkin super iloinen kun näkee että otan noutokapulan esiin.

Tao on viime aikoina ruvennut syttymään leluille enemmän ja enemmän. Vetoleikit on huippuja, lentävän lelun perään syöksyy vauhdilla. Kuolleeseen leluun vielä vähän motivaatiota lisää. Leikillä pystyy jo hyvin palkkaamaan. Namit uppoaa myös ja kuivanappulatkin käy palkkana. Tänään lenkillä haastoi mua oikein tosissaan ja lumipaakku kelpasi mahtavana leluna.

Virtaa on piisannut vaikka muille jakaa, kiitos sen että emäntä tajusi lisätä ruoka-annosta (kiitos Tanja vinkistä ;)). Tao oli vähän turhan hoikassa kunnossa ja fiksuna koirana säästeli itseään. Sunnuntaina käytiin kokeilemassa vetohiihtoa ja olipas se mukavaa, Tao kiskoi mua ympäri järveä ja en voinut kuin nauraa ääneen. Yhteen kurviin mentiin vauhdilla mukkelis makkelis. Tao tuntui palkkautuvan siitä, kun nauroin ja kehuin sitä. Puudeli juoksi perässä ja jäi vain kerran alle. ;)

Pumpulin kanssa kokeilin kaukoja eilen, ja kylläpä se tekee nopeasti asennonvaihdot, mutta etenee samalla ihan törkeän paljon. Toivottavasti lauantaina Jessican koulutuksessa tulisi vinkkiä tähän, tiedän ainakin yhden koirakon joka kysyy takajalkojen paikallaan pysymiseen vinkkiä. Oon menossa sinne kuunteluoppilaana. Siispä, niin kauan kuin en osaa pumpulin kaukoja laittaa kuntoon, ei meillä oo voittajaan mitään asiaa. Siispä ollaan treenattu erilaisia temppuja. :D Tai alkuun ajattelin, että treenataan vanhat temput sellaiseen malliin ettei mun tarvitse antaa käsiapuja vaan noudattaa sanallisia käskyjä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että pumpuli on maailman iloisin pieni villakoira kun pääsee treenaamaan mun kanssa.

Meillä on kivasti tilaa vierashuoneessa ja isot peilit päätyseinän liukuovissa. Toisen koiran kanssa kun treenaaa, niin toinen itkee oven takana. Tää on just niin tätä että kun toiselle kumarrat niin toiselle pyllistät. Tao on ruvennut ihan viime aikoina hidastelemaan kun huomaa että ollaan poistumassa treenikentältä, ei haluaisi lähteä. Sekin kiva juttu :)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

16/3 Saksalainen

Eilisissä ProCaniksen treeneissä tutustuin saksalaiseen. Sen n 1,5-vuoden aikana, mitä ehdittiin agilitya Bensonin kanssa harrastaa, kokeilin saksalaista varmaan kerran ja se oli kyllä autuaasti päässyt unohtumaan. Marko selitti, että saksalainen on päällejuoksu jonka jälkeen tehdään persjättö. Olennaista on, että väistettäessä koiran alta päällejuoksussa, katse kohdistetaan siihen kohtaan johon koira laskeutuu esteeltä. Ensimmäiset saksalaiset epäonnistuivat, koska pidin katseen koirassa ja näin vedin sen esteen ohi. Tao kyllä teki tosi tiukan paikallaankäännöksen ja suoritti vielä esteen, mutta ei ollut niin sujuva kuin mitä pitäisi. Katseen kohdistamisella koiran ohi laskeutusmispaikkaa kohti oli ihan mielettömän voimakas vaikutus, ja näin saatiin saksalainen onnistumaan. Meidän pitäisi vielä vahvistaa päällejuoksua Taon kanssa, niin että pidän lelun vastaisessa kädessä ja pudotan sen palkaksi kun koira on laskeutunut päällejuoksussa mun ja siivekkeen väliin. Siinäkin täytyy muistaa pitää rintamasuunta ja katse oikeaan suuntaan eli ei saa ennakoida ja kääntää rintamasuuntaa liikaa menosuuntaan.

Saksalaisia väännettiin sitten joka väliin radalla. Olin suunnitellut pakkovalssin lähtöön toiselle esteelle, mutta Kim Jong Il alias Marko määräsi siihenkin tehtäväksi saksalaisen ja hyvin se kyllä toimi. Menin toisen esteen eteen seisomaan, rintamasuunta kohti kierrettävän siivekkeen edustaa ja otin askeleen ohjausjalalla eteenpäin antaen samalla lähtöluvan koiralle, tästä tyrkkäys siivekkeen takaakiertoon, päällejuoksu yllä kuvatulla tavalla, persjättö ja sitten oltiinkin jo hyvällä linjalla kolmannelle esteelle.

Lähdöstä sen verran, että täytyy muistaa antaa lähtölupa koiralle suullisesti. Eilen olin jotenkin niin saksalaisten yms. lumoissa että ohjasin niin äänettömästi etten muistanut antaa suullista lähtölupaakaan. Tao kyllä lähti liikkeelle juuri silloin kun tarkoitinkin, mutta tällaisessa mun liikkeestä tapahtuvassa lähdössä on suuri riski, että Taon lähtee mun liikkeestä liikkeelle silloinkin kun en niin tarkoittaisi.

Sitten toinen hieno ohjauskuvio, jonka nimeä en muista, se oli nimetty jonkun mukaan joka oli sitä käyttänyt kisoissa, ei ollut suomalainen. Tao tuli kaukaa takaa putkelta hyppyesteelle. Vasen käteni oli suorana taaksepäin, katse olkapään yli koiraan ja hypättävälle esteelle, etenin kohti keppien aloitusta. Persjättö ei tässä toiminut, koska rintamasuuntani oli liikaa avoinna ja Tao kävi flänkkäävänä koirana poimimassa ylimääräisen oikealle jäävän esteen matkan varrella. Eli tämä tehtiin niin, että otin koiran halutulle, riittävän tiukasti vasemmalle suuntautuvalle linjalle päällejuoksuna ja sitten tein persjätön ja tyrkkäsin Taon kepeille. Koska koiruus ei vielä osaa pujottelua, tämä radankohta lopetettiin siihen että lelulla vedin Taon oikeasta välistä ja se sai palkan siihen.

Kepeiltä mentiin putkeen, josta tehtiin (taas!) saksalainen ja sitten kiva pieni ohjauskuvio jonka nimi päättyi Jaakko-Kultaan, oli siinä vielä joku sana edellä. Luulen että Marko heitteli näitä ohjauskuvioiden nimiä ihan hihoistaan, oli kyllä toinen toistaan kummempia nimityksiä. Yhtä kaikki, tässä ohjauskuviossa koiran puoleisella kädellä, koiran puoleinen jalka edessä, käytiin näyttämässä hypättävä este ja koiran lukittua se pyörähdettiin persjättö tehden, oma paketti tiukkana pysyen kohti seuraavaa estettä. Näytti ihan valssin ja persjätön yhdistelmältä. Matka jatkui takaisin putkeen. Tässä Jaakkokullissa ryntäsin pari kertaa esteelle jolloin Tao tiputti riman, tässä auttoikin se että pysähdyin kauemmas esteestä antaen koiralle hyppyrauhan, matka jatkui vasta kun Taon etutassut laskeutuivat esteen jälkeen maahan.

Putken jälkeen tehtiin hypyllä twist. Marko kertoi muistisäännön, jonka mukaan päällejuoksu kääntää koiraa korkeintaan 45 astetta seuraavalle esteelle. 0-linja kuvitellaan siivekkeen suuntaisesti. Tässä hyppyä seuraava este oli n 60 asteen kulmassa hypyn jälkeen. Tähän tehtiin siis twist, jossa koira tyrkkäistiin takaakiertoon, sitten peruutettiin vaihtaen ohjauskäsi ja pitäen rintamasuunta voimakkaasti alastulolle, koiran laskeutuessa ohjauskäsi vaihtui taas ja jalat olivat tässä kohden jo menosuuntaan.

Puh, en tiedä ottaako näistä mun selostuksista kukaan selvää, mutta laitan ratapiirroksen kunhan kerkiän. Oli kyllä mielenkiintoinen tunti taas joka meni liian nopeasti ja jossa taas aukeni oman katseen ja rintamasuunnan merkitys koiran ohjaamisessa halutulle linjalle. Onni on omistaa sellainen suoraviivainen koira, joka menee just niin kuin mä sitä ohjaan ja reagoi kaikkeen mun ohjaukseen juuri niinkuin olen tarkoittanutkin ja herkästi.

Tao rupesi väliajalla toimimaan varsin puudelista tutulla tyylillä, bongasi tasapainotyynyn ja meni sille tarjoamaan takatassutargettia. Tehtiin tokoa, seuruu oli ihan super eikä edes purrut yhtään käännöksissä vaikka olikin hyvässä vireessä. Jäävät oli kanssa tosi säpäkät, tipahti maahan tai pysähtyi niille sijoilleen seisomaan. Vitsit kun oppisin vaikuttamaan Taon vireeseen paremmin. Saan sen kyllä villittyä mutta miten saisin sen juuri sellaiseen otolliseen vireeseen jossa ei kuitenkaan huudeta tai purra, siinä onkin tutkailtavaa. :)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

13/3 Elämä on ihanaa

Onpas ihanaa kun aurinko paistaa ja kevät kolkutteleepi ovella. Ihana tulla kotiin jossa karvan veljekset ottavat niin iloisina vastaan. Kyllä meillä ihmisillä olisi niin paljon opittavaa koirilta! Tosin hekin voisivat ottaa hieman oppia ihmisiltä ja opetella paremmin luottamaan, että me ihmiset kyllä tullaan tänäänkin takaisin kotiin. Etenkin puudeli.

Nyt remuttu ja riekuttu. Tao alkaa jo muistaa, ettei vasikan kokoinen koiruus voi hyppiä vasten. Se istuu niin pyhäkoululaisen näköisenä katsellen suoraan sydämeen, että siinä sulaa toisen edessä. Mistä tuli mieleeni, että sain seurakunnalta tervetulokirjeen jossa kerrotaan alueen seurakunnan toiminnasta, mutta pyhäkoulusta ei ollut halaistua sanaa! Pitäiskö laittaa pääpapille viestiä että kai sellaista toimintaa on - täällä olisi yksi innokas tulija? Benson sen sijaan suhtautuu vähän maallisemmin kirkkoon, tänäänkin sitä harmitti kun kirkon kellot kalajivat (kirkko on ihan talomme lähellä) ja asiasta piti huomauttaa puhisemalla ja silmiä muljauttelemalla.

Meidän lähellä on järvi, jonka jäällä ollaan käyty kävelemässä niin aamusta kuin illasta. Ei ole liikaa lunta ja siellä on hyvä painaa takaa-ajoleikkejä tai juosta ihan muuten vaan. Itsekin pitäisi viritellä juoksuharrastusta kun ei olisi ylämäetkään riesana. Koiria ja ylipäätään lenkkeilijöitä on meidän alueella paljon, joten kuumakallepuudeli joutuu ulkoilemaan paljon hihnassa. Sen vastapainoksi hän pääsee saunan lauteille nauttimaan puukiukaan luomista kosteista, ihanista löylyistä. :) Lähialueen metsäiset lenkkimaastot odottavat koluamistaan ja löytymistään. Odotan että lumet sulavat, koska lähellä on paljon hyviä jälkimetsiä. Heidin huhtikuisella jälkiluennolla palauttelen mieliin, että mites lähdetään Taon kanssa etenemään. Jäljestämisestä toivon kivaa rauhallista vastapainoa luonnon helmassa tokolle ja agilitylle.

Hyvää kevättä kaikille!!


tiistai 12. maaliskuuta 2013

11/3 Tao 1 vuotta!

Uskomatonta kuinka nopsaan aika kuluu! Pikku-taolainen on jo vuotias koiranuorukainen. :)

Tao on vuodessa kasvanut komeaan 60,5cm korkeuteen ja painoa oli viime punnituksella 21,3kg. Tao on nyt lihotuskuurilla, se oli vuoden vaihteen jälkeen jo hyvän näköinen mutta on nyt päässyt vähän turhan hoikaksi. Boosterin korkeaenergistä nappulaa kuluu nyt n 800g päivässä ja saisi näköjään syödä vähän enemmänkin.







Oltiin sovittu treffit Tanjan kanssa sattumoisin Mannan ja Taon synttäripäiväksi. Me näytettiin Taon kanssa meidän tokoa ja kysyin vinkkiä pariin juttuun bc-sielunmaailmaa paremmin tuntevalta. Liikkeestä seiso on Taolla tosi hieno, pysähtyy niille jalansijoilleen ja seuruu sujuu hyvässä ryhdissä. Liikkeestä maahan oli vähän hidas, teki hissitekniikalla ja lähti heti reagoimaan käskyyn mutta voisi mennä nopeamminkin. En ole maahansyöksymistekniikkaa opettanutkaan, varmaan osaltaan sen tähden että Bensonin maahansyöksytekniikka pitää sisällään eteenpäin ryömimistä ja oon tykännyt Taon tyylistä. Toki nopeutta treenataan tähän lisää, tavoitteena että käskyllä Tao tipahtaa maahan. Seuruussa oli Tanjan mukaan hyvässä ryhdissä. Katsekontakti pysyy kivasti. Takaosa lähtee vähän aukeamaan, ja oikealle käännöksissä Tao kuumuu niin että rupeaa hammastelemaan. Luoksetulo oli eilen ihan onneton. Tao tuli laukalla, mutta se oli joka askelella jotenkin kysyvän näköinen. Tanjan mukaan ei näytä jätettäessä paineistuneelta, mutta jotenkin se kai paineistuu matkalla tai ei ole ihan varma että voi tulla. Nyt ei auttanut sekään etten ota katsekontaktia. Osaltaan epävarmuus johtuu varmaan siitä, että tätä ei ole nyt viikkoon treenattu muiden kiireiden takia. Jatkossa, jos mulla on vähän vastaavanlainen rauhallisempi ja nöyrempi koira, niin en kyllä tee luoksetulon stoppeja ennenkuin suora luoksetulo on tosi varma ja nopea. :-/

Lisäksi Tao näytti eilen siltä, että se olisi mieluummin tehnyt mitä tahansa muuta kuin tullut sivulle. Oon jotenkin onnistunut markkinoimaan sen tosi tylsänä juttuna. Oon treenannut sivulletuloa mm. niin, että sivulletulon jälkeen on seurannut kivaa vauhdikasta tekemistä. Bensonilla tämä on toiminut niin, että se tekee entistä nopeammat sivulletulot että saisi nopeasti kivan palkan. Tao puolestaan ajattelee, että sivulletulo on supertylsä juttu joka on pakollinen paha ennenkuin pääsee tekemään jotain oikeasti kivaa. Eli se pitäisi nyt markkinoida itsessään kivana asiana. Tuo koira ei vain toimi niin suoraviivaisesti tai mun logiikalla, mutta vielä mä löydän sen kanssa yhteisen sävelen. Tänään (12.3.) tein niin, että villitsin Taon huutavaksi ja pomppivaksi (saan sen helposti tähän mielentilaan), ja otin tästä kesken villityksen sivulletulo-käskyn. Tao tuli oikein lujaa sivulle ja leiskautti takapuolensa jalan viereen ja istui siinä hyvässä vireessä. Varmaan voisin tehdä tällaista treeniä että yhdistyisi haluttu mielentila sivulletuloon. Muutenkin voisin tehdä vielä lyhyempää settiä, korkeintaan muutaman minuutin, ja pitää huolen että Taon vire on koko setin ajan mahdollisimman korkealla. Nyt Tao suhtautuu tokoon liian vakavana juttuna, olisi hyvä jos siihen saataisiin sama vire kuin agilityssa. Ehkä se sieltä tulee myös varmuuden lisääntyessä. Jatkoa ajatellen tässä riekuttamistreenissä on haasteena se, että mitäs jos vire nousee liikaa ja ääni tulee pysyvämmin mukaan tekemiseen, ja toisaalta että suorituskestävyyttä pitää kasvattaa. Mutta ajattelin treenata näin ja seurailla koko ajan samalla ettei ala tulla liian voimakkaita ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Myös puhuttiin siitä, että voisin alkaa enemmän palkata lelulla namin sijaan, Tao kun on nyt ruvennut kivasti syttymään leluille ja syöksyy nykyisin narupallon perään tai leikkii halukkaasti vetoleikkiä. Vitsit kun aina tietäisi, että miten on järkevää toimia että saa sitä mitä haluaa. Olisko jollain antaa kristallipalloa? :-)

Lopuksi näytettiin vähän meidän agilitya. Tao on niin siisti siinä, se on niin estehakuinen mutta ohjaajanöyrä. :-D Keinua paukuttelin lopuksi, siihen pitäisi saada enemmän asennetta. Tao on siinä liian matalassa vireessä ja laskee keinun tassulla, "koska niin kuuluu tehdä". Täytyy jotenkin härnätä Taoon siinäkin sellainen röyhkeämpi asenne!

Pikkuinen pumpulikin pääsi näyttämään mitä hän osaa. Seuraaminen meni oikein mallikkaasti, mitä nyt tuli muutama vino perusasento välillä. Liikkeestä seis sisälsi tutun tepsuttelun jossa takapuoli siirrettiin oikella (vai etuosa vasemmalle?). Ruutuun juoksut onnistuivat oikein vauhdikkaasti, nyt ei arvottu matkalla. Ei kyllä odotettu ruutu-käskyäkään vaan karattiin ruutuun, mutta palkkasin nämäkin koska haluan tukea tätä Innolla ja vauhdilla ruutuun-meininkiä. Ensimmäinen nouto oli katastrofaalinen, johtuiskohan siitä että tätä ei ole kuukausiin tehty, mutta toinen meni jo kivemmin. Ekalla mm. Benson teki sivulletulon taakseni istuen siinä poikittain tyytyväisenä itseensä. Näytetitin myös pumpulin agilitya, kyllä hän niin mielellään tekikin pujottelua ja puomia.


Lopuksi koirat pääsivät järven jäälle juoksemaan ja kylläpä niillä olikin lystiä! :) Me nautittiin ihanasta kevätauringosta, joka jo lämmittää kovasti!



tiistai 5. maaliskuuta 2013

5/3 Paradoksaalista

Täytyypä pitkästä aikaa laittaa asioita vähän ylös, oikein ajan kanssa. :)

Viime viikot ovat olleet monella tapaa kiireistä aikaa. Opiskelut, työnteko, seuran touhut ja kirsikkana kakun päällä muutto ihkaomaan kotiin ovat pitäneet huolta, ettei vapaa-aikaa ja lepoa juuri ole ollut. En malta olla hieman hehkuttamatta, että löydettiin pitkän etsinnän jälkeen meille koti, ja ollaan siihen iltaisin tehty muuttoa. Koirat olivat aluksi pahoilla mielin uudessa paikassa, jossa oli tyhjää ja outoa. Mököttivät ja luimuilivat ja ilolla lähtivät pois. Ajattelin jo että onko talolla paha karma, mutta pikkuhiljaa ovat sopeutuneet sinne. Lenkkimaastot ovat aivan ihanat, tänään tehtiin reilun tunnin kävelylenkki järven jäällä ja oikein fyysisesti tunsi, kuinka stressi ja väsymys valui pois jäsenistä ja niiden tilalle tuli rento hyvä mieli. Koirat juoksivat keskenään ja niiden iloa oli ihana seurata. Kovasti on koiranulkoiluttajia meidän huudeilla ja kahdesti on tullut bortsuja vastaan, ihanaa! :-)

Vähän ollaan jaksettu treenatakin, Tao kyllä tekisi mielellään paljon enemmänkin mutta minä olen ollut iltaisin niin puhki etten ole usein jaksanut kuin työntää sille ruokakupin nenän eteen. Löysin sattumalta sopivan takatassutargetin kaukokäskyjen treenaamista varten. Ongelmana on aikaisempien targettien kanssa ollut niiden liukkaus. Nyt treenataan asennonvaihtoja vaahtomuovipalan avulla, joka pysyy hyvin paikallaan tassujen alla ja tarjoaa mahtavan stimulaation koiran takatassuille auttaen koiraa keskittämään ajatuksensa takajalkoihinsa, mikä on tämän treenin tavoite. Olen asiasta muiden kanssa keskusteltuani ottanut sen linjan, etten siedä yhtään takajalan liikettä kaukojen asennonvaihdoissa (koska en myöhemmässäkään vaiheessa halua että Tao liikauttaa takajalkojaan pätkän vertaakaan). Tao on etenkin aikaisemmin hyvin herkästi maahanmennessä liikauttanut oikeaa takatassuaan ja sitä ollaan nyt työstetty pois ihan hyvällä menestyksellä. Kriteerinä on siis ollut oikean takajalan paikallaan pysyminen, syystä etten pysty edestä käsin näkemään molempia Taon takatassuja ja että vasen pysyy 99-prosenttisesti paikallaan. Mikäli Tao liikauttaa oik. takajalkaa, huomautan tästä eikä se saa palkkaa. Olen Taon ensimmäiset 11 kuukautta varonut huomauttamasta sille mistään, kaikki on tehty vain hyvän kautta. Vasta viime viikkoina olen uskaltanut alkaa huomauttelemaan virheistä, ja vaikutus on ollut yllättävä - se on lisännyt Taon itsevarmuutta ja motivaatiota. Pelkäsin huomauttamisen paineistavan sitä mutta se onkin tehnyt koulutuksesta selkeämpää ja mustavalkoisempaa ja Tao arvostaa palkkaakin enemmän kun se tietää että sen pitää oikeasti yrittää ansaita se. Silti en jälkikäteen ajateltuna tekisi mitään toisin - mielestäni Tao on koira joka ei pelkää epäonnistumista, mikä on ollut yksi keskeisimpiä tavoitteitani sen koulutuksessa. Noh, sen pelkäämisen ehtii sössimään ja opettamaan sille vielä moneen kertaan. ;)

Seuraamista ollaan myös tehty ja siinä ollaan päästy hyvään alkuun. Haluan Taolle edelleen selkempää käsitystä juuri siitä paikasta ja asennosta, jossa haluan sen olevan. Eli toiveissa olisi saada paikkaa hieman taaksemmas ja takaosaa pysymään varmemmin suorana, nyt se tahtoo aueta vasemmalle. Laitan itselleni muistiin, että palkkaisin Taon vieden namikäden taaemmas, tämä auttaisi niin aukeamiseen kuin edistämiseen. Oikealle käännökset leviävät usein - Tao rupeaa käyttämään hampaitaan tai pyörähtää eteeni. Huomauttamisesta ei ollut toivotunlaista tulosta, tässä onkin auttanut se että käännöksissä annan sille namin suuhun. Tällä ollaan saatu mielentilaa kohti haluttua, eli että ei rupea kuumumaan ja näykkimään ja pysyy lähellä. Näitä oikealle käännöksiä pitäisi tehdä enemmän - usein tulee tehtyä vain vasemmalla käännöksiä tai askelsiirtymiä oikealle. Mun pitäisi pikkuhiljaa pystyä suunnittelemaan treenejäni vaihtelevammaksi - helposti tulee tehtyä niitä tiettyjä harjoitteita. Miksi teen usein askelsiirtymät oikealle ja vasen jää niin vähälle treenille? Voi huokaus..

Tässä on viime viikolta video yhdestä iltatreenistä jossa treenattiin noita yllämainittuja asioita:


Eilen oli tavoitteellisten tokotreenit, joissa selvisi seuraavaa:
- Taon luoksetulo oli ok, tuli laukalla loppuun asti, juoksi suoraan, teki suoran eteen istumaantulon. MUTTA: tekee aivan liian tiiviit luoksetulon asennot eli juoksee päin. Ei enää ihan niin töksäytä vauhtiaan mun haaroväliin niinkuin muutama kuukausi takaperin mutta saisi istuutua pari senttiä aikaisemmin. Olen tässä miettinyt, että ehkä vauhti hidastuu kun ruvetaan yhdistämään luoksetuloa ja stoppeja. Yhtä kaikki, namin avulla pysäytän koiran hieman aiemmin.
- Sivulletulossa jää usein hieman liian eteen. Palkka pitäisi tulla vähän taaempaa ja palkata vaan ne sivulletulot kun tekee oikein.
- Edestä sivulle tullessa hypähtää. Näitä treenattiin eilen ja tänään, ja jotain oli ilmeisesti mennyt perille koska tänään ajatus oli vahvasta takaosan pyöräyttämisessä edestä sivulle, ei yrittänytkään hypähtää.
- Seuruussa jos kävelen liian nopsaan, pakka leviää: takapää seilaa, etuosa pomppii, yrittää purra. Eli nyt pitäisi löytää tasapaino oikean seuruun kävelynopeuden suhteen. Itse rentona niin hyvä tuli ja löytyi oikea mielentila molemmille. Ihmettelin eilen kun Taon ryhti alkoi laskea seuraamisessa, selvisi että siinä seuruuta viilatessa oli tullut seuruutettua sitä melkein kymmenen minuuttia. Huh huijakkaa. Tyhmä omistaja ei seuraa kelloa, ihana koira yrittää näin pitkään tehdä oikein.
- paikkamakuussa ei halua heti ekalla lepo-käskyllä laittaa kuonoa maahan. Luokse palatessa nostaa herkästi kuonon maasta. Eli nyt motivaatiotreeniä kuonon laskemiseen ja varmuustreeniä kuonon maassa pitämiseen.

Tao on nyt - vuoden ikää lähestyessään - taas muuttunut. Ja taas muutos on tapahtunut parempaan suuntaan. Tänään kun tehtiin iltatokoa, niin se teki asiat niin nopeasti kuin pystyi ja sillä oli ihan hirveän kova motivaatio tehdä asioita mun kanssani. Se on niin mahtava työkoira kuin olla ja voi. Lenkillä käydessä en tarvitse hihnaa juuri lainkaan, juuri mietin että pitäisi varmaan ruveta pitämään kissantalutinta taskussa johon voisi Taon kytkeä niinä harvoina hetkinä kun se täytyy ottaa kiinni. Se on niin tavattoman nöyrä. Osaakohan se ollenkaan kyseenalaistaa? Sanon sille vain että takana ja se kävelee pienen matkan päässä takanani, näin mennään niin vilkkaan autotien yli kuin ohitetaan koirakoitakin. Tuntuu että me opitaan pikkuhiljaa ymmärtämään toisiamme ja tekemään asioita yhdessä. Vasta nyt on tullut tunne, että Tao on lopullisesti, viimeistä karvatupsuaan myöten, sulautunut perheeseemme ja että siitä on hyvää vauhtia tulossa elämäni The Koira, asema jota en uskonut kenenkään vievän Bensonilta. Mutta tällaiset koiran arvottamisajatukset tuntuvat itselle vierailta ja ikäviltä enkä halua nostaa kumpaakaan toisen yläpuolelle, kummatkin ovat äärettömän rakkaita ja korvaamattomia ja olen onnellinen ja etuoikeutettu että juuri kyseiset koiraherrat ovat elämäämme liittyneet. Kummatkin tuntuvat haluavan asua mun suussani. Ihme homma. Välillä meinaa mennä hermo, kun kuonoa tungetaan jatkuvasti liian lähelle naamaa. Kummatkin ovat niin kovin huomionhakuisia, pilalle rakastettuja pusupoikia. ;)

Agilitya ollaan tehty ProCaniksen Markon opissa ja voi kuinka helppoa ja kivaa se Taon kanssa onkaan. Se lukee ohjaustani kuin unelma ja on äärettömän helppo ohjattava, estehakuinen nöyrä koira. Mulle tuottaa tuskaa ratojen muistaminen. Olen äärimmäisen huono hahmottamaan reittejä - asia jonka jokainen minut tunteva ystävä allekirjoittaa muistaen ainakin muutaman aihepiiriin liittyvän kommelluksen. Mulla toimii hyvin ajattelu, että risteykseen tullessa jos tuntuu että pitäisi kääntyä oikealle, niin kääntyy vasemmalle koska se todennäköisesti on oikea suunta. Yksi parhaimpia saamiani joululahjoja on ollut navigaattori. Meidän radat ovat tähän asti olleet helppoja, mutta nyt perjantaina oli ensimmäinen vähän vaikeaselkoisempi rata ja heti mulla oli vaikeuksia hahmottaa ja muistaa se. Mulla meni suuri osa kapasiteetista radan muistamiseen ja se harmittaa. Agi.fi-lehdessä oli hyvä juttu kisajännittämisestä, ja vaikka koen etten pahemmin kärsi kisajännityksestä vaan rakastan kilpailemista, niin artikkeli kolahti. Siinä oli hyvä ajatus että jos ei muista rataa, niin jakaa sen mielessään pienempiin osakokonaisuuksiin. Mun täytyy ruveta kehittelemään jotain tällaista ajattelutapaa rataan tutustuessani. Olen myös kuullut että muistiaan voisin kehittää ja tätä täytyy kanssa tulevaisuudessa miettiä. Tosin en tiedä auttaako muistin kehittäminen yleiseen suuntavaistottomuuteen.

Tässä on perjantain rata, tunnin teemana oli takaakierto-valssit joita oli mahdutettu 12 esteen radalle muutama (niin että mä olin jo suunnistustaitoni kanssa ihan helisemässä). Olen vaikuttunut kuinka tiukkoja käännöksiä pitkäkoipinen Tao tekee esteillä:



Viime viikon torstaina kävimme Piiralla Halikossa. Bensonilla olivat selkälihakset jonkin verran jumissa, talvi näkyy silläkin vaikka se on voinut ihan supehyvin ja ollut hyväntuulinen talven ajan verrattuna viime talveen. Piira sanoi ettei kannattaisi päästää Bensonia hankeen juoksemaan. Ymmärrän tämän hyvin, ja silti aion päästää Bensonin edelleenkin juoksemaan hankeen jos se niin haluaa tehdä. Mielestäni olemme pärjänneet talven hyvin, vaikken ole juurikaan rajoittanut Bensonin menemistä. Rakastan katsoa kuinka koirat juoksevat takaa-ajoleikkiä Bensonin ajaessa harmistuneesti haukkuen itseään selvästi nopeampaa, virnistelevää Taoa. Leikki alkaa yhdestä koirien keskenään vaihtamasta vilkaisusta, sitten jo juostaan ja mennään. Myönnän että koirani voisi varmasti paremmin jos kieltäisin niiltä tämän leikin, mutta sitä en tee. Juoskoot ja menkööt. Eläkööt niin pitkään kuin voivat, mutta tehkööt sen ilolla! (Ja silti, näin sanoessani, pelkään että Benson teloo itsensä tai saa spondyloosimuutoksia. Kuinka kaksijakoista.) Iloinen uutinen oli, että Tao oli täysin suora ja sen lihastasapaino oli korjaantunut. Joulukuussa sen vasen kylki oli selkeästi vahvempi. Aika pienellä vaivalla tätä lihasepätasapainoa sai korjattua. :) Piiran mukaan Taon etujalkojen ojentajat ja koukistajat ovat kireät ja sain ohjeet niiden hieromiseen. Olen iki-onnellinen hyvärakenteisesta, terveestä koirastani. Nautin sen terveydestä suunnattomasti ja silti en suuremmin varo sen loukkaantumista. Mikä paradoksi. Ehkä mun paradoksi liittyy lähinnä koirien tekemisiin silloin, kun ne liikkuvat omaehtoisesti vapaana. Taon kanssa ei olla vieläkään tehty pujottelua eikä kontaktiesteitä ja tokossa yritän välttää tekemästä elimistöä rasittavia liikkeitä, kuten seuraamista, liian pitkään. Kerään rohkeutta aloittaa kontaktiesteiden opettelu. Pujottelun aion treenata omalla pihalla hyvälle mallille kevään aikana.

Piira-visiitin jälkeen ajeltiin Tanjan luokse. Kylläpä oli taas niin huippumukavaa nähdä. Jaksan loputtomiin ihmetellä hyvää onneani; kuinka sain näin ihanan koiran näin ihanalta kasvattajalta? :)

Upea Tanjan ottama kuva!!

Äiti ja poika :D
Vähän Bensoninkin kuulumisia loppuun. Benson on ollut niin onnellinen ja lapsellinen, että olen tulkinnut sen olevan melko kivuton. Se on edelleen rasittava joka paikkaan jalassa kiinni seuraava takiainen. Hänen pitää tunkea se utelias kuononsa joka paikkaan eikä suuttuminen auta vaan vain pahentaa huomionhakuisuutta. Kaikkia ja kaikkea pitää myös epäillä ainakin vähäsen. Benson on edelleen maailman suloisin elävä pehmolelu. Bensonin kaukot ovat hieman edistyneet, se pystyy jo tekemään seiso-maahan-vaihdot takajalat paikallaan pysyen. Vähänkin kun ottaa etäisyyttä, niin puudeli seuraa perässä, eli hirveän vaikealta tuntuu saada kerrotuksi sille että odotan sen pysyvän paikallaan. Tänään opeltiin uusi temppu, Benson kiertää mun ympäri kierrä-käskyllä. Pitäisi opiskella että mitä ralli-tokokokeissa on liikkeitä ja alkaa treenaamaan niitä omaksi iloksi.