lauantai 24. marraskuuta 2012

24/11/12 Tokoilua

Olipas kivat treenit eilen ProCaniksella :) Noin pääsääntöisesti, kunnes tuli pieni tilanne ;) Ei siitä kuiteskaan sen enempää...

Aluksi tehtiin kehonhallinta- ja syvien lihasten harjoituksia. Tao meni intoo piukassa pallin päälle pyörimään, vauhtia on vähän turhankin paljon.  :-D Peruuttamista tehtiin putken ja seinän välissä, siinäkin oli vähän turhan paljon vauhtia ja namilla ja omalla liikkeellä yritin saada tahtia rauhallisemmaksi jotta joutuisi enemmän oikein keskittymään ja hallitsemaan ne kinttunsa. Ison jumppapallon päälle nostin toisen, siinä tasapainoiltiin lihakset täristen ja vakavana, toki tämän jälkeen (osin hölmön hölmön omistajan kannustamana) yritettiin myöhemmin kiivetä pallolle uudelleen. Diagonaalitassuja nosteltiin. Tehtiin myös takapään harjoituksena hyppytekniikkaa, esteiden väli oli 6 jalkaa, korkeus 20cm. Koipieläin selkeästi tarvii harjoitusta, suoriutuu mutta sujuvamminkin vois mennä. ;)

Liikkeestä maahan menee peruuttaen kivasti, vieläkin kun ehtis toistoja tehdä että menisi niin automaationa ettei tosikaan. Menee alas asti. Ekat kerrat taas namin avulla, että saadaan treenin alkuun ajatus nopeasta maahanmenosta. Sitten tehtiin sellaista, että heitin namin kauemmas, lähdin kävelemään pois päin sivuttain kulkien. Tao meni syömään namin, kun palasi ja oli kohdalla pysähdyin ja sanoin: maa. Seuraavalla kerralla pysähdyin ja kävelin paikoillani, kolmannella kerralla en pysähtynyt vaan jatkoin sivukävelyä, Tao meni silti käskyllä maahan. Tässä tärkeää pitää rintamasuunta suorana, eli ettei kierry koiran ylle, ja kaikki eleet ja omat asennot käskyn antamisen aikana vakaina, ettei tule annettua mitään vartaloapuja. Pikkuhiljaa treenien edetessä suoristaudutaan kunnes kävellään normaalisti eteenpäin. Seuraamiseen tätä ei vielä yhdistetä, vaan koira heitetyn namin avulla ohjataan kauemmas ja kun on sivulla käsketään maahan / seisomaan / istumaan.

Tao oli kovin innoissaan ja touhukas treeneissä, mutta sillä säilyy silti järki päässä. Ihana otus. :) Eilen ekan kerran piti kerran karata Mariaa mielistelemään ja toisen kerran Katla-koiraa leikkiin haastamaan, se kun on niiin ihana.

Tao pääsi tänään ekaa kertaa Henkan kanssa pienelle juoksulenkille, oli ollut noin miljoona miljoona kertaa mukavampi juoksukaveri kuin villainen sohlaajamme.

Samainen sohlaaja sai treenata tokoa kanssani.

Hän on todella, todella tajunnut että kun pyydetään omaa, niin vain yksi ja tietty kapula kelpaa! Benson ei ole kertaakaan tuonut väärää kapulaa. Nyt mielentila kapuloille menemisessä on parempi. Oman kapulan erottaminen opetettiin verkon avulla ja oikea mielentila oman piilottamisen avulla.


Tämän jälkeen tehtiin liikkeestä istumista, se meni kivasti. Säpäkämpikin sais olla, mutta nyt oli ruokapalkka...

Kolmantena tehtiin kaukoja. Kokeilin ihan piruuttani vaihtoja ilman mitään apuvälineitä, etäisyys 1,5m. Istu-maahan meni hienosti takajalkojen pysyessä paikoillaan. Seisomaan nousi hän ylpeänä ja tarkkaavaisena, harmi vaan että mies liikkui eteenpäin puoli metriä. Sitten vahvistettiin etutassujen laittamista ja pitoa laudalle ja tehtiin maahan-seiso-vaihtoja. Ei tästä tuu kyllä yhtikäs mittään. Otan tän liikkeen päivän huumoripläjäyksenä. :-D Hauskinta on seurata, kun toinen oikein kihisee ajatuksia. "Mitä toi haluaa????" Voisko joku joka puhuu hyvin puudelia tulla vinkkaan sille että tassuset voisivat pysyä himpun verran rauhallisemmin, vieläpä ihan aloillaan?? :-D

tiistai 20. marraskuuta 2012

20/11/12 Tokopojat?

Otsikko on vähän huono, kun kuluneen viikon aikana ei juuri olla tokoiltu.

Lauantaina olin Taon kanssa TamSK:n tokokouluttajien koulutuksessa demokoirakkona penturyhmässä. Aluksi treenattiin kontaktinottoa, mikä tämän epelin kanssa onnistuu kyllä paremmin kuin hyvin, siksi keskittymiskykyinen ja kontaktinottohaluinen kaveri on! Sitten tehtiin ohitustreeniä kaksi koirakkoa kerrallaan, namin avulla mentiin eikä kummatkaan koirat olis voineet vähempää toisistaan välittää. Tehtiin vielä toinen kerta niin että koirat menivät aika läheltä toisiaan, ilman reaktiota nytkään. Lopuksi tehtiin luoksetuloa, pääteltiin että Tao ei varmaan saa pitkiä kinttujaan vielä paljon tämän nopeampaan luoksetuloon kuin minkä se nyt teki. Tuli aika reippaasti, lujempaakin saisi toki tulla mutta on jotenkin vaikea nähdä sitä pinkomassa tämän kovempaa. Se alkaa juuri päästä vauhtiin, kun jo onkin mun luona. Kokeilin ensimmäistä kertaa palkata sen namilla, jos se ettei vauhti kiihdy enempää johtuisikin silmänkäytöstä. Yhden kerran perusteella en vielä osaa sanoa että oliko näin. Tao oli kovin innokkaana tekemässä hommia, Maiju kommentoikin että pieni totinen työkoira. Jos en huomioinut niin tuli sivulle istumaan ja tuuppi kuonolla.

Tänään oltiin Lilin pentutokossa, meitä oli vain kolme koirakkoa. Meidän lisäksi oli toinenkin bc, reilun kuukauden Taoa nuorempi. Tehtiin kontaktinottoharjoituksia, hyvin onnistuu alokasluokan luoksepäästävyys. Tao jo tietää jutun juonen ja ottaa katsekontaktin muhun kun täti tulee häntä lääppimään. ;) Jonkinnäköistä ohitusharjoitusta / seuruutusta tehtiin niin, että pujoteltiin kahdeksikkoa muiden kahden koirakon ympäri näiden tehdessä sivullaistumista. En tiedä olenko oikeassa - asia pitäisi varmistaa videokuvaamalla - mutta ihan kuin meidän seuruu olisi nitkahtanut pykälän verran eteenpäin. Pidin namia vasemmassa kädessä ja kättä kohtuuylhäällä sivulla, Tao tuli vieressä ja katsoi namin sijaan mua. Vaikea tässä kuitenkaan arvioida että lähteekö takapää valumaan sivulle. Olen yrittänyt seuruussa luoda mielikuvaa, että tämä on tosi kiva juttu, olen superylpeä Taosta ja että mä vähän yritän karata Taolta mutta se on niin pätevä että pystyy tulemaan mukana. Yritän luoda Taolle itsevarmaa, ylpeää asennetta seuruuseen jossa se kuitenkin olisi tarkkana. En tiedä meneekö syteen tai saveen. ;-)

Tehtiin jääviä, joissa Tao herkästi ekalla toistolla tarjoaa istumaanmenossa maahanmenon mutta tämän jälkeen tekee oikein, seisahtuu terävästi niille sijoilleen (vitsit mä nautin tästä kun Bensonin kanssa asian kanssa on takuttu!) ja maahanmenossa tarvii vielä parin ekan toiston ajan namiavun että saataisiin maahanmenoista säpäkät. Tämän jälkeen maahanmenot voi tehdä ilman käsiapua, alussa pitää vain muistutella. Siitäkin nautin, että Tao tipahtaa maahan eikä hiippaile maahanmennessä samalla lailla kuin muudan puudeli...

Tokohypyssä oli  nyt löytynyt maltti ja ajatus. Viime kerralla pentu sinkoili kuin mikäkin jänis, mutta nyt se malttoi kuunnella mua. Eli aluksi tokohypyn edessä sivulletulo. Vasta hyppy-käskyllä hypyn ylitys ja toisella puolella kosketusalustalle meno ja sille seisomaan jääminen. Kosketusalustan kanssa saisin vaatia tarkemmin sitä, että laittaa etutassut alustalle. Haasteena tässä on, että Taolla on niin kiire ottaa muhun katsekontakti, ettei se oikein keskity kosketusalustaan. Menee vauhdilla alustalle, ja jo pyörähtäessään mua kohti ottaa katsekontaktin ja päätyy usein kosketusalustan viereen seisomaan. Kun Tao on kosketusalustalla, laitan namin maahan viereeni ja kävelen esteen toiselle puolelle joko Taon viereen, sivulle tai taakse. Tähän on tullut malttia, mutta varmuutta tarvitaan vielä lisää ja ihan viereen tuleminen on uusi juttu, jolloin Tao liikahtaa. Vapaa-käskyllä vapautan Taon kosketusalustalta namille.

Lopuksi tehtiin vielä luoksetuloa, jossa todettiin että vauhdikkaampi luoksetulo saadaan kun appari pitää pennusta kiinni eikä se ole paikallaolossa käskyn alla. Toistot pidettiin lyhyinä ja välissä oli paljon leikkiä, Tao innostuu koko ajan enemmän nahkarätin kiskomisleikistä. Ja asennetta on tullut koko ajan lisää, rätti ei lipsahda hampaista vaikka tarttuisin pannasta kesken leikin. Taolle on muutenkin viime aikoina tullut kivasti lisää sellaista röyhkeyttä ja rohkeutta leikkimiseen, se on alkanut oppia ettei tämä niin vakava asia ole ja että mun kanssa voi leikkiessä olla vähän tuhmakin. Pikku pyhäkoululaiseni <3

... joka tosin touhuaa kotona yhtä sun toista vähemmän pyhäkoululaismaista. Röyhkeyden huippu oli mennä kaiken tämän päivän treenaamisen ja lenkittämisen jälkeen eteiseen kaluamaan mun kohtuuarvokkaita ulkoilulenkkareitani kun löhösin sohvalla.

Pakko vielä hehkuttaa noutokapulatreeniämme viikonlopulta. Ensin pidä-käskyllä Tao haki noutokapulan Bensonin suusta (mitäs meni varastamaan sen kesken harjoituksemme), tämän jälkeen oikea/vasen-käskyllä pyörähti ympäri noutokapula suussa pysyen. Ekalla kerralla tippui suusta, mutta sitten alkoi onnistua kahden asian tekeminen samaan aikaan. Pentu oli innoissaan uudesta leikistä. Puudeli oli vähän pahana ja niin kovin, kovin mukana. ;)

Bensonin kanssa kaukot aiheuttaa ongelmia. Jos me kaukot ja paikkamakuu opitaan tulevan talven aikana, niin oon iloisesti yllättynyt.. Ongelmana on sen kakkosnelosen pätkän kanssa treenatessa, että mikäli nami ei ole etutassun päällä, niin tassuset tepastelevat iloisesti ihan miten sattuu välillä laudan päältä poistuenkin, ei sen niin väliä. Jos nami on tassun päällä, niin istumasta ei voi nousta seisomaan, se on ihan liikaa vaadittu. Olen kymmenkunta kertaa auttanut Bensonia tässä kohden nostamalla hieman persauksesta, mutta kyllä jo pian pitäisi alkaa löytyä uskoa omiin ylösnousukykyihin vaikka nami tassun päällä olisikin. Puudeli on tässä kyllä niin putkiaivo kuin vain voi olla, ei voi kahta asiaa tehdä samaan aikaan hän. Samalla mun usko taas laskee kuin lehmän häntä :( Ehkä me vaan tehdään pari yritystä illassa, kunnes sieltä löytyy puudelin usko omaan ylösnousuun. Puudelin ylösnousu tavoitteena, onpas uskonnollista. ;)

Benson on edistynyt hiljentymisharjoituksissa. Nyt uskallan sanoa tämän "ääneen". Se varoo piippaamasta jo siitä lähtien, kun huomaa että rupean laittamaan sen ruokaa. Harjoitusta on vaikeutettu niin, että Bensonin maatessa paikallaan heittelen nameja sen lähelle, jotka Tao käy syömässä. Kestoa tälle harjoitukselle ei vielä ole kuin kymmenisen sekuntia. Aina välillä käy edelleen niin, että kuonosta pääsee ääni ja sitten harjoitus laitetaan tauolle. Se syö pientä malttamatonta villaeläintä, joka tämän jälkeen yrittää koko pienen eläimen keskittymiskyvyllä olla hiljaa. Se, että se pystyy tähän, kertoo mielestäni siitä että ääntely on yhtä lailla sen kohdalla opittua kuin huonohkosta hermorakenteesta johtuvaa.

Täytyy vielä kertoa tämän päivän metsälenkistä Taon pentutokon jälkeen. Ajeltiin Tallilta Birgitan polulle vähän matkan päähän, pojat ulos autosta. Viritin vilkkuvalot poikien kaulaan ja itselle otsalampun, ja suunnattiin pimeään ja märkään metsään. Kauan ei tarvinnut kävellä, kun tien melu jäi taakse ja olimme luonnon rauhassa, vain me kolme. Mulla soi päässä "Mul on tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa..." Vanha renkutus mutta tässä on niin kiva fiilis, tätä rallatellessani tunsin kuinka päivän kiireet ja stressi valuivat selkää pitkin pois. Suojärven äärellä tunsin edelleen rentoutuvani ja olevani osa luontoa. Kosketin puunrunkoa, nuuhkaisin kanervakasvuston pieniä liiloja kukkia. Kuljetin sormia pitkin sammalkasvustoa ja jätin mielessäni hyvästit tälle vihreälle elämälle, kohta lumi tulee ja kietoo kaiken valkeaan vaippaan ja jään odottamaan kevättä ja uutta vihreän aikaa. Benson käveli takanani kuono pohkeeseen tökkien, sillä oli meno rauhoittunut. Tao hyppi pari metriä eteenpäin vieviä keveitä loikkia ympärillämme metsässä, vihreä vilkkuvalo vain paljasti missä se kulki. Se tulee niin luotettavasti luokse heti kun vähän huikkaan sen nimeä. Lenkin jälkeen oli ihanan rentoutunut olo. Jos mulla ei olisi koiria, olisi tämäkin ihana hetki jäänyt kokematta. :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

19/11/12 Taon välikuvaukset

Tao kävi tänään luuston välikuvissa. Ortopedi Juha Kallio otti kuvat.

Alkuun Juha vähän tunnusteli Taoa. Kerroin että Tao on kankea eikä oikeastaan yhtään venyttele takapäätään. Juhan mukaan sopisi nopeasta kasvusta johtuvaksi kankeudeksi; lihakset ovat joutuneet ihan hirveästi venymään kasvun myötä. Takapään kulmaukset ovat tosi suorat, mutta niiden tilanne muuttunee Juhan mukaan vielä lihaksiston ja jänteiden venyessä.

Niin se pentunen sitten vaivutettiin uneen (asiallinen pentu ei juuri hätkähtänyt kun sai piikin persaukseen) ja vietiin kuviin. Kyllä jännitti odotella vastauksia!

Käytiin kuvat yhdessä läpi sitten. Taon lonkat on todella hyvärakenteiset; syvät ja tiiviit. Tunnustellessa ei erottunut löysyyttä. Juha arvioi että a:t tai ehkä b:t, nämähän ei tosin vielä ole viralliset lausunnot vaan ne saadaan vuoden päästä. Ristiselän alue oli rakenteeltaan tosi hyvä, Juhan mukaan paimenlinjaisilla bc:lla ja sakemanneilla voi tällä alueella olla ongelmia, mutta ei Taolla. :) Selkä oli normaali (asia jota spondyloosikoiran omistaja osaa arvostaa!), kyynärnivelet vaikuttivat virheettömiltä. Vasemman olkaluun painoa kantavalla pinnalla luurakenne oli hieman tummempaa yhdessä kohtaa, varsinaista irtopalamuutosta nivelessä ei ollut eikä mitään ruston paksuuntumista tai muuta sellaista. Mä en ymmärrä että miten lääkärit osaavat noita kuvia katsoa: vaikka Juha oikein suurensi kuvan mulle ja näytti kynänkärjellä, niin en itse huomannut olkapään kuvassa mitään tummempaa aluetta. Juha vielä korosti, että tämä ei ole irtopalamuutos.

Juhan mukaan Taon luustoterveys on kehittymässä hyväksi eikä esteitä aktiiviselle harrastuksille ole. Vuoden ikään asti (siis koko loppuelämän) vammoja, liukastelua ja rajuja hyppyjä pitää välttää, liikkua runsaasti ja kehittää lihaksistoa. Yksikin kunnon sähläys (esim. hyppy korkealta alas tai paha liukastuminen) voi provosoida olkanivelmuutosta. Tämän kuullessani muistelin korvat punaisina niitä kertoja, jolloin Tao on hypännyt puolitoista metriä ilmaan ja laskeutunut alas toisinaan vähemmän tyylikkäästi, tai kun se on liukastellut kerrostalomme rappuset alas. On siltä usemman kerrankin jalat levinneet pahan näköisesti alta kun on touhua ollut enemmän kuin tassunpohjissa pitoa. Täytyy vaan olla vielä tarkempi, että liukkaalla alustalla otetaan rauhallisesti. Mutta voi että kuinka sitä osaakaan olla näin onnellinen yksistä luustokuvista, ei olisi parempaa vastausta voinut tullakaan!

Tässä tämän päivän kuvasatoa, välissä on Bensonin vuoden takaiset kuvat vertailun vuoksi:
Vasen olkanivel, nuolen kohdalla tummempi alue


Oikea olkarnivel

Lonkkakuva oli kaunista katsottavaa :)
Vertailun vuoksi Bensonin lonkkakuvat (C/C), nuolen kohdalla nivelrikon alkumuutokset

Bensonin spondyloosikohta 28.09.2011


Väsyttää...


Mennäänkö tämän jälkeen pyhäkouluun?

Benson oli mököttänyt ovensuussa koko sen ajan, jonka Juha alussa tutkaili Taoa. Pieni villaeläin ei ollut yhtään innostunut ajatuksesta, että häntä painellaan ja kopeloidaan pian. Hänen vuoronsa koitti kuitenkin pian, iso kaveri nostettiin lattialle nukahtamaan, ja pieni haluton villaeläin nostettiin tutkimuspöydälle. Hän valitti ja veti itseään vielä pienemmäksi jos suinkin mahdollista. Ei ollut yhtään kivaa. Paremmin meni silti painelut ja taivutukset kuin vuosi sitten jolloin sama villaeläin oli ihan järkyttävässä kunnossa.

Juhan mukaan Bensonin syvät lihakset on huonossa kunnossa, koira vetää selkäänsä köyryyn ja käyttää vatsalihaksiaan, lantio nousee pystysuoraan asentoon. Vatsalihakset ja lonkankoukistajat on ihan jumissa. Lonkat ovat paremmat, tyypillisesti nivelrikkotilanne rauhoittuu puolen vuoden - vuoden kuluttua nivelpussin paksuuntuessa ja tiivistäessä niveliä. Tällöin nivelen liikerata huonontuu ja nivelten liikkuvuutta täytyykin ylläpitää.

Puudeli sai niskaansa kennelyskärokotteen, tämän jälkeen matkamme jatkui ft Marikan huoneeseen.

Marika opetti meille aluksi hyvän syvien lihasten harjoitteen. Ollaan tehty liian vaikeita harjoituksia. Oleellista on syviä lihaksia vahvistettaessa, että:
- koira pystyy koko ajan pitämään selkälinjan suorana harjoituksia tehdessään. Jos se köyristää selkäänsä, se käyttää pinnallisia vatsalihaksiaan eikä harjoituksesta ole hyötyä. Benson käyttää muutenkin pinnallisia vatsalihaksiaan normaalia enemmän, joten niitä ei ole syytä harjoittaa enempää.
- harjoituksia vaikeutetaan hitaasti, koska syvät lihakset kehittyvät niin hitaasti. Eli vasta sitten lisätään haastetta kun edellinen vaikeustaso onnistuu ilman selän köyristymistä.
- takajalat eivät saa lähteä aukeamaan, ts. varpaat eteenpäin ja jalat rungon alla

Me tehtiin harjoitusta, jossa Benson seisoi kahden ilmatyynyn päällä. Ei tarvitse ostaa mitään isoa hienoa puikulanmallista jumppatyynyä, joka maksaa miljoonia eikä mahdu mihinkään. Avustaja pitää huolta, että takajalat pysyvät oikeassa asennossa. Benson seisoo normaalissa asennossa tyynyjen päällä, ja tässä tehdään pieniä naminottoja sivummalta niin, että selkä pysyy hyvässä asennossa ja paino jakautuu molemmille takajaloille. Lisäksi tähän yhdistetään pienet etutassujen nostot, selkälinjaa tarkkaillen. Pidempiaikainen pito ei onnistu vielä. Bensonista on tullut jumppatyynyhullu, se ei meinannut antaa laittaa jumppatyynyä pois vaan olisi koko ajan kiivennyt tyynyt päälle tasapainoilemaan.

Laitan tästä harjoituksesta videon kun olemme harjoitelleet sitä enemmän.

Lihasharjoitusten jälkeen Marika ohjasi mulle kädestä pitäen, rautalangasta vääntäen, kuinka hieron Bensonia. Benson on viimeisen vuoden aikana ollut kymmeniä kertoja hierottavana, mutta kun se ei osaa rentoutua muiden käsittelyssä. Koira on kuin viulunkieli. Ei siinä varmaan hieronnasta ole sitten sanottavasti hyötyä. Muhun se luottaa ja makaa rentona käsittelyssä, pystyn muutenkin valitsemaan hierontahetkeksi myöhäisillan jolloin se on väsynyt ja kykenee rauhoittumaan käsittelyyn. Olen usein sivellyt sen lihaksia illalla tv:tä katsellessa. Marika selitti lihasten kiinnittymiskohtia ja että millaisella otteella, mihin suuntaan ja millaisella voimalla mikäkin kohta tulee käsitellä. Tärkeää on hieroa ne lihasalueet, jotka erityisesti rasittuvat spondyloosin vuoksi, eli spondyloosikohdan varomisesta rasittuvat aluetta ympäröivät alueet; lonkankoukistajat, vinot vatsalihakset nivusten alueelta, takareidet ja selän ja vatsan lihakset. Myös etuosan lihaksia lavan alueelta ja niskasta kannattaa hieroa, ne olivatkin niin kireät että oikein tunsi lihasjuosteisuuden. Hieronta tehdään sellaisella voimakkuudella, että Benson pystyy olemaan rentona.

Benson makasikin käsittelyssä ihan uskomattoman rentona. Aina kun Marika koski siihen, se katsoi epäillen. Marikaa nauratti hassu koira. Hieronnan opettamisen ohessa Marika kävi läpi Bensonin lihaksistoa, ja totesi että sillä on etupään lihakset, vatsalihakset ja lonkankoukistajat yllättävän pehmeät ja hyvässä kunnossa. Kaveri oli vaan feikannut Juhan käsittelyssä taas vaihteeksi, parempi valittaa jo ennenkuin mahdollisesti sattuu.. Kaiken kaikkiaan Bensonin vointi on paljon parempi kuin vuosi sitten. :) Ft-käynnin lopuksi Benson oli todella hyväntuulinen ja rentoutunut, arvatenkin helpottunut että käsittely oli ohi. Se kävi pussaamassa kummatkin ja teki hyvät venytykset.



Tao on vieläkin vähän kuutamolla. Se on käynyt usemman kerran ulkona pissalla ja kakalla. Henkka kun tuli kotiin, niin hänet piti ottaa vastaan kera kovan vinkumisen, aivan kuin Tao olisi yrittänyt selittää mitä kaikkea on tänään joutunut kokemaan! Muutenkin Tao oli illan erityisen puheliaalla tuulella, se kun yleensä on varsin hiljainen tapaus. Tao teki hienot Star Warsin Chewbacca-imitaatiot leikkiessään. Benson kun välillä kuulostaa ihan Darth Waderilta, niin meillä on hieno näyttelykaarti kasassa!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

18/11/12 Lakaisijat



Heille meinasi aluksi tulla riitaa siitä, kumpi saisi tampata matot

...mutta sitten kummallekin löytyi omat siivousvälineet!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

14/11/2012 Neljä vuotta villakoiran elämää

Kaikenlaista on pienen villaeläimen matkan varrelle mahtunut.

Kaikki alkoi siitä, kun 9 pientä villakoiranalkua näki Seinäjokelaisessa kodissa päivänvalon:

Näistä valikoitui meille erittäin syvällisen ja tarkan pohdiskelun jälkeen (eli värin perusteella) tummanruskea poika, joka saapui kotiimme aiheuttamaan syviä ihastuksen tunteita mutta myös harmaita hiuksia:



 

Voi kuinka kaikki oli niin uutta ja jännää!

Pieni koiranpoika sopeutui kotiimme oikein mainiosti, ja yhdessä ollaan neljän vuoden aikana koettu vaikka mitä!

On nähty erilaisia luukkeja:






On tehty erilaisia juttuja:







ON MENTY!!!







 

 Hetkittäin on maltettu hieman levätäkin:








Elämä on koetellut vastoinkäymisineen:






... mutta on ollut paljon ilon, onnen ja ylpeydenkin hetkiä!




Mihin tahansa on mennytkin, on pieni ruskea hahmo seurannut mukana (jos vain suinkin on pystynyt). Moneen se on mukaan päässytkin uteliaine kuonoineen:








Benson on elänyt elämäänsä sillä innolla ja heittäytymisellä, jonka vain koira osaa: kaikkensa antaen, täysillä rakastaen, hetkessä eläen. Kunpa me ihmiset oppisimme edes himpun verran ottamaan koirista mallia ja elämään tässä hetkessä, näyttämään pyyteettömän rakkautemme läheisillemme ja ystävillemme, uskomaan aina omistamme vain hyvää, ollen aina onnesta pakahtumaisillamme kun rakkaamme tulee ovesta sisään. Kunpa osaisimme lakata huolehtimasta huomisesta keskittyen siihen, että tänään on hyvä olla. Unohtaisimme hetkiseksi suorittamisen ja tulostavoitteet ja rakastaisimme elämää sellaisena kuin se arjessa on pienine usein itsestäänselviltä vaikuttavine asioineen, jotka on helppo kaiken kiireen keskellä unohtaa mutta jotka muodostavat onnemme todellisen pohjan. Pysähtyisimme rutistamaan rakkaita, rakkaita koiriamme. :)


Vielä lopuksi pieni ajatus, johon kiteytyy Bensonin elämän tarkoitus:

Koiran elämän päämäärä on 
kieppua jaloissa ja kerätä nuhteita.
Jos se vain voi ängetä itsensä sellaiseen paikkaan,
minne sitä nimenomaan ei haluta...
se tuntee, että sen päivä ei ole mennyt hukkaan.
           Jerome K. Jerome



ONNEA RAKKAALLE 4-VUOTIAALLE BENSONILLE!!! Toivoo Katri, Henri ja Tao :)