Otsikko on vähän huono, kun kuluneen viikon aikana ei juuri olla tokoiltu.
Lauantaina olin Taon kanssa TamSK:n tokokouluttajien koulutuksessa demokoirakkona penturyhmässä. Aluksi treenattiin kontaktinottoa, mikä tämän epelin kanssa onnistuu kyllä paremmin kuin hyvin, siksi keskittymiskykyinen ja kontaktinottohaluinen kaveri on! Sitten tehtiin ohitustreeniä kaksi koirakkoa kerrallaan, namin avulla mentiin eikä kummatkaan koirat olis voineet vähempää toisistaan välittää. Tehtiin vielä toinen kerta niin että koirat menivät aika läheltä toisiaan, ilman reaktiota nytkään. Lopuksi tehtiin luoksetuloa, pääteltiin että Tao ei varmaan saa pitkiä kinttujaan vielä paljon tämän nopeampaan luoksetuloon kuin minkä se nyt teki. Tuli aika reippaasti, lujempaakin saisi toki tulla mutta on jotenkin vaikea nähdä sitä pinkomassa tämän kovempaa. Se alkaa juuri päästä vauhtiin, kun jo onkin mun luona. Kokeilin ensimmäistä kertaa palkata sen namilla, jos se ettei vauhti kiihdy enempää johtuisikin silmänkäytöstä. Yhden kerran perusteella en vielä osaa sanoa että oliko näin. Tao oli kovin innokkaana tekemässä hommia, Maiju kommentoikin että pieni totinen työkoira. Jos en huomioinut niin tuli sivulle istumaan ja tuuppi kuonolla.
Tänään oltiin Lilin pentutokossa, meitä oli vain kolme koirakkoa. Meidän lisäksi oli toinenkin bc, reilun kuukauden Taoa nuorempi. Tehtiin kontaktinottoharjoituksia, hyvin onnistuu alokasluokan luoksepäästävyys. Tao jo tietää jutun juonen ja ottaa katsekontaktin muhun kun täti tulee häntä lääppimään. ;) Jonkinnäköistä ohitusharjoitusta / seuruutusta tehtiin niin, että pujoteltiin kahdeksikkoa muiden kahden koirakon ympäri näiden tehdessä sivullaistumista. En tiedä olenko oikeassa - asia pitäisi varmistaa videokuvaamalla - mutta ihan kuin meidän seuruu olisi nitkahtanut pykälän verran eteenpäin. Pidin namia vasemmassa kädessä ja kättä kohtuuylhäällä sivulla, Tao tuli vieressä ja katsoi namin sijaan mua. Vaikea tässä kuitenkaan arvioida että lähteekö takapää valumaan sivulle. Olen yrittänyt seuruussa luoda mielikuvaa, että tämä on tosi kiva juttu, olen superylpeä Taosta ja että mä vähän yritän karata Taolta mutta se on niin pätevä että pystyy tulemaan mukana. Yritän luoda Taolle itsevarmaa, ylpeää asennetta seuruuseen jossa se kuitenkin olisi tarkkana. En tiedä meneekö syteen tai saveen. ;-)
Tehtiin jääviä, joissa Tao herkästi ekalla toistolla tarjoaa istumaanmenossa maahanmenon mutta tämän jälkeen tekee oikein, seisahtuu terävästi niille sijoilleen (vitsit mä nautin tästä kun Bensonin kanssa asian kanssa on takuttu!) ja maahanmenossa tarvii vielä parin ekan toiston ajan namiavun että saataisiin maahanmenoista säpäkät. Tämän jälkeen maahanmenot voi tehdä ilman käsiapua, alussa pitää vain muistutella. Siitäkin nautin, että Tao tipahtaa maahan eikä hiippaile maahanmennessä samalla lailla kuin muudan puudeli...
Tokohypyssä oli nyt löytynyt maltti ja ajatus. Viime kerralla pentu sinkoili kuin mikäkin jänis, mutta nyt se malttoi kuunnella mua. Eli aluksi tokohypyn edessä sivulletulo. Vasta hyppy-käskyllä hypyn ylitys ja toisella puolella kosketusalustalle meno ja sille seisomaan jääminen. Kosketusalustan kanssa saisin vaatia tarkemmin sitä, että laittaa etutassut alustalle. Haasteena tässä on, että Taolla on niin kiire ottaa muhun katsekontakti, ettei se oikein keskity kosketusalustaan. Menee vauhdilla alustalle, ja jo pyörähtäessään mua kohti ottaa katsekontaktin ja päätyy usein kosketusalustan viereen seisomaan. Kun Tao on kosketusalustalla, laitan namin maahan viereeni ja kävelen esteen toiselle puolelle joko Taon viereen, sivulle tai taakse. Tähän on tullut malttia, mutta varmuutta tarvitaan vielä lisää ja ihan viereen tuleminen on uusi juttu, jolloin Tao liikahtaa. Vapaa-käskyllä vapautan Taon kosketusalustalta namille.
Lopuksi tehtiin vielä luoksetuloa, jossa todettiin että vauhdikkaampi luoksetulo saadaan kun appari pitää pennusta kiinni eikä se ole paikallaolossa käskyn alla. Toistot pidettiin lyhyinä ja välissä oli paljon leikkiä, Tao innostuu koko ajan enemmän nahkarätin kiskomisleikistä. Ja asennetta on tullut koko ajan lisää, rätti ei lipsahda hampaista vaikka tarttuisin pannasta kesken leikin. Taolle on muutenkin viime aikoina tullut kivasti lisää sellaista röyhkeyttä ja rohkeutta leikkimiseen, se on alkanut oppia ettei tämä niin vakava asia ole ja että mun kanssa voi leikkiessä olla vähän tuhmakin. Pikku pyhäkoululaiseni <3
... joka tosin touhuaa kotona yhtä sun toista vähemmän pyhäkoululaismaista. Röyhkeyden huippu oli mennä kaiken tämän päivän treenaamisen ja lenkittämisen jälkeen eteiseen kaluamaan mun kohtuuarvokkaita ulkoilulenkkareitani kun löhösin sohvalla.
Pakko vielä hehkuttaa noutokapulatreeniämme viikonlopulta. Ensin pidä-käskyllä Tao haki noutokapulan Bensonin suusta (mitäs meni varastamaan sen kesken harjoituksemme), tämän jälkeen oikea/vasen-käskyllä pyörähti ympäri noutokapula suussa pysyen. Ekalla kerralla tippui suusta, mutta sitten alkoi onnistua kahden asian tekeminen samaan aikaan. Pentu oli innoissaan uudesta leikistä. Puudeli oli vähän pahana ja niin kovin, kovin mukana. ;)
Bensonin kanssa kaukot aiheuttaa ongelmia. Jos me kaukot ja paikkamakuu opitaan tulevan talven aikana, niin oon iloisesti yllättynyt.. Ongelmana on sen kakkosnelosen pätkän kanssa treenatessa, että mikäli nami ei ole etutassun päällä, niin tassuset tepastelevat iloisesti ihan miten sattuu välillä laudan päältä poistuenkin, ei sen niin väliä. Jos nami on tassun päällä, niin istumasta ei voi nousta seisomaan, se on ihan liikaa vaadittu. Olen kymmenkunta kertaa auttanut Bensonia tässä kohden nostamalla hieman persauksesta, mutta kyllä jo pian pitäisi alkaa löytyä uskoa omiin ylösnousukykyihin vaikka nami tassun päällä olisikin. Puudeli on tässä kyllä niin putkiaivo kuin vain voi olla, ei voi kahta asiaa tehdä samaan aikaan hän. Samalla mun usko taas laskee kuin lehmän häntä :( Ehkä me vaan tehdään pari yritystä illassa, kunnes sieltä löytyy puudelin usko omaan ylösnousuun. Puudelin ylösnousu tavoitteena, onpas uskonnollista. ;)
Benson on edistynyt hiljentymisharjoituksissa. Nyt uskallan sanoa tämän "ääneen". Se varoo piippaamasta jo siitä lähtien, kun huomaa että rupean laittamaan sen ruokaa. Harjoitusta on vaikeutettu niin, että Bensonin maatessa paikallaan heittelen nameja sen lähelle, jotka Tao käy syömässä. Kestoa tälle harjoitukselle ei vielä ole kuin kymmenisen sekuntia. Aina välillä käy edelleen niin, että kuonosta pääsee ääni ja sitten harjoitus laitetaan tauolle. Se syö pientä malttamatonta villaeläintä, joka tämän jälkeen yrittää koko pienen eläimen keskittymiskyvyllä olla hiljaa. Se, että se pystyy tähän, kertoo mielestäni siitä että ääntely on yhtä lailla sen kohdalla opittua kuin huonohkosta hermorakenteesta johtuvaa.
Täytyy vielä kertoa tämän päivän metsälenkistä Taon pentutokon jälkeen. Ajeltiin Tallilta Birgitan polulle vähän matkan päähän, pojat ulos autosta. Viritin vilkkuvalot poikien kaulaan ja itselle otsalampun, ja suunnattiin pimeään ja märkään metsään. Kauan ei tarvinnut kävellä, kun tien melu jäi taakse ja olimme luonnon rauhassa, vain me kolme. Mulla soi päässä "Mul on tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa..." Vanha renkutus mutta tässä on niin kiva fiilis, tätä rallatellessani tunsin kuinka päivän kiireet ja stressi valuivat selkää pitkin pois. Suojärven äärellä tunsin edelleen rentoutuvani ja olevani osa luontoa. Kosketin puunrunkoa, nuuhkaisin kanervakasvuston pieniä liiloja kukkia. Kuljetin sormia pitkin sammalkasvustoa ja jätin mielessäni hyvästit tälle vihreälle elämälle, kohta lumi tulee ja kietoo kaiken valkeaan vaippaan ja jään odottamaan kevättä ja uutta vihreän aikaa. Benson käveli takanani kuono pohkeeseen tökkien, sillä oli meno rauhoittunut. Tao hyppi pari metriä eteenpäin vieviä keveitä loikkia ympärillämme metsässä, vihreä vilkkuvalo vain paljasti missä se kulki. Se tulee niin luotettavasti luokse heti kun vähän huikkaan sen nimeä. Lenkin jälkeen oli ihanan rentoutunut olo. Jos mulla ei olisi koiria, olisi tämäkin ihana hetki jäänyt kokematta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti