tiistai 30. huhtikuuta 2013

30/4 Vauhtia ja ei-vauhtia

Eilen aloitettiin Taon kanssa treenata tunnaria. Harjoiteltiin kolmea eri osa-aluetta, välissä tauot. Ensin tunnarikapulan mulle tuomista: Tao muutaman metrin päähän, tunnarikapula meidän väliin, oma-käskyllä toi sen eteeni. Tao pitää tunnarikapulaa kivalla, vakaalla otteella. Sitten tehtiin myöhemmin päivällä pihalla hajuerottelua. Laitoin kompostiverkon alle kolme tunnarikapulaa, yksi oma. Vapautin Taon (makoili vähän matkan päässä kun virittelin verkkoa). Naksautin kun ilmaisi oman. Alkuun kesti hetken ennenkuin sai ideasta kiinni; joko tarjosi tunnarikapuloiden päällä seisomista, tökkäisi kuonollaan jokaista tunnarikapulaa tai yritti saada tunnarikapulan (minkä tahansa) verkon alta. Alku olikin pientä sählinkiä, mutta kun naksautin silloin kun Taon nenä oli kiinni omassa kapulassa, vahvistui tämä käytös. Ihan täysin ei vielä saanut ideasta kiinni, mutta kertakin oli vasta eka. (Bensonkin pääsi tekemään tätä ja se on kyllä niin tajunnut että mistä tässä on kyse.) Kolmanneksi piilotin omaa kapulaa pihaan. Näitä kaksi kertaa, Tao etsi nenää käyttäen ja toi mulle. Tämän jälkeen oltiinkin taas nenä maassa, Tao rakastaa nenätyöskentelyä!

Tao ja Benson saivat näin hienot BOT-loimet, sateenkestävät! Kiitokset Reinelle. :)



Käveltiin eilen pihan ohi, jossa nainen heitti bordercollielleen lelua pitkillä heitoilla, koira syöksyi perään vauhdilla. Tao oli mulla vapaana. Ainoa mikä kertoi, että sen sisällä ehkä kuohui, oli että sen ryhti nousi ja se katseli toisen koiran leikkiä kiinnostuneena. Aika cool, kaveri, ei ihan hevillä saa rauhallista pintakuorta rikottua... 

Illalla sitten yritettiin tavoitteellisten treeneissä saada kaveriin vauhtia, siinä ihan hyvin onnistuenkin!
- vauhtinoutoa: pidin Taon pannasta kiinni, heitin kapulan kahden agi-hypyn taakse, kilpaa juostiin kapulalle ja takaisin. Tuli just sellaista ilmettä tekemiseen kuin halusinkin!
- luoksetuloa: Tao agi-hyppyjen taakse - kutsuin. Tuli laukalla loppuun asti. Laitoin vielä Taon aika lähelle ekaa hyppyä (korkeus 15cm), että saisi heti lähtöön painon räjähtävää voimaa tuottaville takajaloille.
- nopeita maahanmenoja: koiran lähetys hypyille, takaakierto, takaisin hypyt, hypyn jälkeen vartaloavuin koira nopeasti maahan. Tuli juuri sellaisia toistoja kuin halusinkin! 
- kokeiltiin nopeisiin maahanmenoihin lelua vs ruokaa, ruoka toimi paremmin. Lelun kanssa himmailee, jumittaa? Tämä myös patukalla. Kokeilin tätä myös tänään hiekkakentällä eikä johtunut Tallin pitävästä pohjasta, tänäänkin himmaili. 
- kaukoja: Minna piti kevyesti kiinni oikeasta takajalasta ettei saanut liikutettua sitä seiso-maahan-vaihdoissa, teki ne hyvällä tekniikalla! Tänään kokeilin ilman apparia ja toimi hyvin! Tassut pysyi kuin liimattuna.
- paikkamakuun luota poistumisia ja takaisin paluita, kriteerinä että kuono pysyy maassa. Laittaessa kuonon maahan menee heti lonkkalevolle - haittaakse?
- Tao innoissaan noutokapulasta, mutta haluan että iskisi suoraan kapulaan kiinni - se treenilistalle

Tänään käytiin kentällä tekeen pikatreenit:
- Benson treenasi merkkiä - ja saatiin murrettua sitä laukka-askelten mittailua ainakin merkin kanssa. Parhaimmillaan lähetin merkille 35m päästä. Venytin vielä vähän onneani ja yhden kerran pyysin merkin takana istumaan, yhden kerran menemään maahan - molemmat onnistui 35 metristä!
- Taon kanssa nopeita noutokapulaan tarttumisia - heti kun tarttui kapulaan huusin jes ja heitin frisbeen. Haaste: lähtee frisbeen perään noutokapula suussa, odottaa että frisbee laskeutuu, sitten vähän ihmettelee että mitäs sit tekisi, sitten vasta tiputtaa noutokapulan suusta ja ottaa frisbeen. Ilman noutokapulaa juoksee vauhdilla frisbeen perään.
- Vauhtinoutoja: kilpaa kapulaa kohti ja takaisin tullessa juoksen karkuun roikottaen vetolelua - tässä vaihtaa hyvin kapulan vetoleluun.
- Seuruun käännöksiä oikealle/vasemmalle naksutellen, huippuherkku palkkana.

Sitten alkoi sataa. Tao alkoi vähän hyytyä, nyt kun ei ollut agi-esteitä niin se ei ollut niin liekeissä kuin olisin halunnut - teki innolla mun kanssani mutta ei niin vauhdikkaasti kuin olisin halunnut enkä keksinyt kuinka olisin sitä vauhtia saanut. Hmmm... Nyt pitää miettiä että mitä mä tuolta koiralta oikein haluan ja mihin laitan riman. Tao on niin nöyrä ja oppivainen, mutta sillä on niin supervahva maltti! No, iloitaan nyt siitä että sivulletuloihin on tullut kiva asenne, Tao on ruvennut tarjoamaan niitä ja usein oikein leiskauttaa pyllynsä mun jalan viereen. Monessa asiassa ollaan edistytty, nyt pitää vaan uskoa meihin... Onneksi meillä on tulossa hyviä mielenkiintoisia koulutuksia ihan lähiaikoina.. :)

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

28/4 Mätsäreissä

Järkättiin tänään toinen varainkeruumätsäri Sääksjärvellä. Ihana nähdä erirotuisia koiria, mutta täytyy todeta että tää näyttelymaailma ei oo yhtään mun juttu. No, onneksi meillä on erilaisia harrastuksia eikä kaikkien tarvitse samalla lailla kaikista asioista ajatella. :) Kunhan koiria vaan kohdellaan hyvin.

Aivan ihastuttavia koiruuksia ja mukavia ihmisiä tänään oli mätsäreihin saapunut, tässä muutama otos vajaasta 300 kuvasta, jotka tänään olen käsitellyt (kyllä, olen ihan pimeä). Loput valokuvat löytyvät täältä!










Olin ihan kuolemanväsynyt eilisestä yövuorojen jälkeisestä puutarhanhoito-hulluuskohtauksesta, etten pystynyt mihinkään suunnitelmalliseen, järkeä vaativaan toimintaan, joten lähdettiin Henkan ja poikien kanssa kävelylle. Tehtiin vajaan parin tunnin vaellus Aitovuoressa. On niin mahtavat puitteet, edelleenkään ei voi käsittää... Tao on, päästyään sisälle kiipeilyn ihmeelliseen maailmaan, ruvennut etsimään lenkkipolun varrelta isoja kiviä ja kiipeilee innoissaan niiden päälle tönöttämään ihailun ja kehujen kohteena. Hauska kuinka tuollainen Jalliksen ominaisuus on voinut siirtyä siihen, samoin kuin se nenäjuominen kupista. Siinä kirsu laitetaan kupin ulkopuolelle. Mitkähän geenit (ja moniko geeni?) säätelee tuollaisia tärkeitä toimintoja? :D

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

24/4 Ihana kevätlenkki

Tänään oli niin mahtava päivä... :) Aurinko paistoi ihanasti.

Päätin etten treenaa Taon kanssa tänään, mutta en pystynyt oleen treenaamatta ihan vähää. Musta on tullut, treenihullu!

Treenasin molempien poikien kanssa. Toinen odotti hihnassa kun toinen sai tehdä, vaihdot oli lyhyitä ja vauhdikkaita, paljon leikkiä ja pallon heittoa. Kummatkin tykkäs ja intoa riitti tekemisessä. :) Tao teki hienot sivulletuloleiskautukset ja noudon palautukset hyvällä fiiliksellä. Maahanmenoihin täytyisi saada vauhtia ja säpäkkyyttä, välillä lelun kanssa menee hyvin, sitten seuraavalla kerralla ei. Pallolla Tao leikkii kivasti, lähtee vauhdilla perään, tuo heti takaisin. Pallolla palkatessa ja maahanmenoa treenatessa menee herkästi kyyrymyyryyn, eli tarvii miettiä tähän joku muu juttu.

Löydettiin eilen Jutan ja Onni-kultsun kanssa ihana lenkkipolku tästä meidän läheltä. Oli pakko mennä sinne myös tänään, puolitoista tuntia vierähti ihan huomaamatta. Kamerakin pääsi ulkoilemaan:


Äiteensä poika

Onneksi on mittatilauskurapuku :-)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

23/4 Tokotreenit

Eilisaamu aloitettiin naksutinkoulutuksella, opetin molemmat pojat koskemaan kuonolla vuodesohvan vetolaatikon nuppiin. Tämä pikkuvirittelynä. Taon kanssa muutama noudon palautus, sitten molemmille käsikosketusta. Iloinen pikkutreeni, molemmat tykkäs.

Iltapäivällä virittelin ruudun hiekkakentälle. Benson on kovin fiksoitunut laukkaamaansa matkaan. Se selkeästi laskee kuinka monen laukka-askeleen jälkeen pitää käännähtää ympäri. Oma moka, oon tehnyt liian  monta toistoa samalta matkalta. Täytyy alkaa muuttaa tätä puudelin oivallusta, menee helposti vaan sähläämiseksi. Ette tiedä mitä kaikkea pieni vikkelä villakoira ehtii ja keksii ;) Tao juoksi ekaksi kulmakartion taakse. Odotin, sitten yhtä'äkkiä se juoksi ruudun taakse seisomaan. Odotin taas. Tao hermostui että enkö tajua ja kantoi kosketusalustan sitten suussaan mulle. Tuuli oli heittänyt sen ruudun taakse, en ollut huomannut tätä.  Tämän jälkeen se oli niin oivalluksensa lumoissa, että saatiin vauhdikkaita läpijuoksuja ruudun läpi, sen taakse. No, ei ainakaan flänkännyt nyt.

Eilen oli tavoitteellisten tokotreenit Tallilla. Lämppäkävelyllä Tao löysi jotain ja toi sen kysyvän näköisenä mulle. Katsoin että mitä se antoi - kokonaisen makkaran! Pyhäkoululainen oletti varmaan ettei saa ehkä syödä ilman lupaa sitä. En kyllä antanut sen lopultakaan syödä sitä, kehut ja leikit sai palkaksi.

Odotin mielenkiinnolla, että kuinka Tao käyttäytyy Tallilla sunnuntain kokeen jälkeen. Poju oli kuiteskin heti hyvällä mielellä, juuri sellainen kuin olisin halunnut sen olevan sunnuntaina. Haki aktiivisesti katsekontaktia, oli kivassa vireessä. Alkuun tehtiin sisääntulotreeniä ja naksuttelin sille katsekontaktin pitämisestä / hakemisesta. Sitten tehtiin pari vauhtinoutoa kahden hypyn kautta, tällä palautusvauhtiin hieman potkua. Ensin kerralla voisi kokeilla niin että juoksen mennen tullen Taon vieressä ja kiritän sitä. Tämän jälkeen seuruuta jossa kriteerinä suoruus, hyvin pysyi nyt suorana. Sitten muutama noudon palautus naksutellen tarjoamisen kautta, kriteerinä mielentila. Toi iloisesti, ei tullut mitenkään vauhdilla, tipautti käytetyn pikku ohjatun noudon kapulan takahampaiden väliin edessäni istuessaan. Sitten pari vauhtiluoksetuloa, merkkisana vaihtelevissa kohdin ja palkka jalkojen välistä. Edelleen nopeampikin / räjähtävämpi voisi olla. Paikkamakuussa kriteeri kuonon pitäminen maassa, olin lähellä. Tein lähtöjä ja paluita. Molla ja Nico vieressä kestivät hienosti mun aiheuttaman häiriön! Taon asenne kuonon maassapitämiseen on parantunut, jossain kohden oli hieman paineistunut mutta ei mun mielestä enää. Toisessa setissä treenattiin taas seuruun paikkaa, nyt mietittiin konsteja kuinka saada koiraa taaemmas. Naksuteltiin kontaktin pitämisestä, ja ruokapalkka todella takaa - tätä pitäisi nyt muistaa tehdä. Vähän pentutreeniä imuttamalla. Nopeita jääviä vartaloavuilla - lelun kanssa hetsaten ja vartaloavuilla toimi parhaiten. Kierrättämisen kautta vauhtiluoksetuloja ja seisomisen stoppeja. Pysähtyi napakasti sanalliseen käskyyn + käsimerkkiin. Seuruuta tarjoamisen kautta, pikku hetsaus edeltävästi. Seuruu hyvässä mielentilassa, mutta lähti poikittamaan. Appari muistutteli kepillä suoruutta. Muutama sivulletulo kierrättämisen kautta, vaihdoin omaa asentoani suhteessa kiertämisen kohteeseen. Nyt tuli hyvin, suoraan sivulle eikä liian eteen. Täytyy varmaan työstää perusasennon paikka hyväksi, ehkä sieltä siirtyy oivallus myös seuruuseen.

Tänään aamulla tehtiin noudon palautuksia, joita aion nyt tehdä muutaman toiston kerrallaan, pari-kolme kertaa päivässä jos ehdin / muistan. Ruokapalkka ok, lelupalkka hyvä! Lelupalkalla sain kivan vauhdin, laukalla juoksi noutokapulalle ja kerran laukkasi koko matkan luokseni, muut reipasta ravia (joka ei ole se lopullinen noudonpalautusvauhdin tavoitteeni). Käytin tänään hieman isompaa noutokapulaa, jota Tao ei pyöräyttänyt takahampaidensa väliin. Muutama palautusasento vino, en sanonut mitään mutta peruutin askelen taaksepäin, korjasi.

Viime viikolla oli vielä lunta näin paljon

maanantai 22. huhtikuuta 2013

22/4 Kohti uusia haasteita

Nyt on yö nukuttu, pettymyksen tunne unohdettu ja on aika tehdä treenisuunnitelmia :)

Ensinnäkin kiitoksia kaikille kannustuksesta ja hyvistä huomioista, joita olette videosta tehneet. :)

Tärkein oivallus, mikä videota katselemalla tuli, oli että Tao oli kovin paineistunut. Se läähättää, haukottelee, katselee muualle, on jähmeä ja sulkeutunut. Sääli että en tajunnut sitä heti kisatilanteessa (tajusin vain että se tuntuu jotenkin tosi oudolta, mutta en tiennyt minkä vuoksi), ja erittäin sääli etten osannut tukea nuorta koiraani oikein ja saada sitä rentoutumaan.

Toinen tärkeä oivallus on se, että olen Taon kanssa osallistunut kuukauden sisään kolmeen jännittävään kokeenomaiseen tilanteeseen (karsinnat, liikkurikurssilla demoilu, alokasluokan koe). Taon vire ja suoritus ovat huonontuneet kerta kerralta. Nyt haluan nollata tämän tekemäni vahingon pitämällä pidemmän tauon kokeista / liian kokeenomaisista treeneistä ja tekemällä treeneissä ensin vireennostoa ja sitten vasta aloitetaan taas palkattomuustreenit.

Karsinnoissa mua jännitti hirveästi mutta Tao tsemppasi mahtavasti, nyt kun Taoa jännitti niin miksi minä en pystynyt tsemppaamaan? Mielestäni mua ei jännittänyt kovinkaan paljon, mutta annoin kaikki käskyt normaalia kovemmalla äänellä ja hieman eri äänenpainoilla. Mulla on tää kailottaminen kisoissa tullut opittua, kun ekoissa kokeissa Bensonin kanssa nollattiin liikkeestä maahanmeno kun koira ei kuullut käskyäni. Oli siinä Satakunnan lennoston ylilennollakin pieni osuutensa tilanteessa... Olen kisanomaisissa treeneissäkin kailottanut käskyt ja saanut palautteen, että älä kailota, Tao paineistuu. Miksi ihmeessä en voinut sitten toimia tämän ohjeen mukaan? Tämä on ensimmäinen asia, joka menee treenattavaa-listalle. Toinen asia joka mun täytyy opetella, on kuinka saan Taon rentoutumaan jos se on paineistunut (minun tai kisatilanteen takia). Mietin vähän nenäkosketuksen käyttöä rentoutuskeinona, sitä voisin käyttää kisoissakin. Toinen treenattava ja kokeiltava asia.

Videolta kun katsoo, niin treenata täytyy edellisten kahden asian lisäksi muun muassa:
- liikkuroituna lähdöt - katsekontaktin vahvistaminen, mielentila odottavammaksi - tätä on jkv treenattukin mutta ei tarpeeksi
- seuruussa Taon paikka taaksepäin - nyt on aivan liian edessä.
- seuruussa takaosankäyttöharjoituksia (huomasitteko, kuinka suorassa Tao seurasi? :))
- maahanmeno liikkeestä - liikkeen rakentaminen uudelleen niin että ajattelee etupää edellä maahan vai että tipahtaa niiltä sijoiltaan alas? Nopeutta kuitenkin lisää.
- liikkeestä seisomisen pysähdyksiä. Koetilanteessa edeltävän seuruun asento oli huono ja uskon sivuaskeleiden johtuvan tasapainon hakemisesta.
- kisapalkkaus (Maijulta vinkkejä odottaen ;))
- virittely

Eli treenit jatkuu :)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

21/4 Taolle alo1

Osallistuin tänään Taon kanssa Tamskin järjestämään tokokokeeseen, tuomarina Mauri Pehkonen.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikkamakuulla. Tao otti Mauri-sedän vastaan ystävällisesti, mutta pysyi varmasti sivullani. Yksi koira oli aika arka ja tuomari antoi siitä sanallista palautetta. Odoteltiin pitkään maahanmeno-osuutta, ja Tao katseli muualle ja vaipui omiin ajatuksiinsa. Niinpä maahanmeno oli hidas ja ehdin jo antaa sille tuplakäskyn.

Me oltiin yksilöliikkeissä suoritusvuorossa toisena. Ensimmäisen koirakon suorittaessa virittelin Taoa. Se lämpesi aika kivasti, sain hampaasta kulmaani muun muassa. Oli kuitenkin jotenkin vähän sellainen pliisu, että jos en nostattanut niin vire lässähti saman tien. Vielä ennen kehään menoa kuiskuttelin agilitysta tuttuja käskyjä, joilla tiedän että saan Taon nousemaan.

Sitten oli meidän vuoro. Heti alusta alkaen rupesi jo näyttämään huonolta, hyvä kun sain Taon sivulleni, se oli ihan sen oloinen ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa. Katseli muualle, kävi jotenkin superhitaalla, ei ollut kuulolla. Enemmittä selittelyittä, jokainen voi seuraavasta videosta katsella meidän taaperrusta tokokokeen läpi. Mikään liike ei onnistunut täysin, kaikissa oli ärsyttäviä virheitä. Liikkeestä maahanmenossa annoin käskyn eri äänenkorkeudella kuin normaalisti (ylläripylläri; paljon kimeämmällä äänellä):



Kokeen jälkeen oli eri meininki. Kun kaikki olivat suorittaneet palasin Tallille ja leikin Taon kanssa. Se oli hurjana hihnansa kimpussa. Palkintojen jaon jälkeen (tultiin kolmansiksi) mentiin kentälle tekeen pikkutreenit. Nyt seuruun vire oli paljon, paljon parempaa ja seisomaan jäi niille sijoilleen.

Nyt mä sitten mietin että miten tästä eteenpäin. Ainakin vireenhallintaa ja kisapalkkausta varmaan tarvis opetella enemmän. Antaa Taolle aikaa kehittyä, oppia. Järjellä kun ajattelen, niin vein sen kokeeseen liian ei-valmiina. Oon ollut keväällä kolmessa kokeenomaisessa tilanteessa, joissa Tao on oppinut että palkkaa ei heru. Pitäis varmaan tehdä kokeenomaisia treenejä ja käydä möllikisoissa. Treeneissä palkkaan Taoa tiheästi, ja yritän pitää sen vireen mahdollisimman korkeana leikin keinoin. Pitäisikö nyt jatkaa asennetreeniä - vai pitäisikö Taolle alkaa opettaa että silti pitää toimia, vaikkei palkkaa joka välissä tulisikaan? Ehkä tärkeimpänä pitäisin nyt kumminkin sitä, että loisin sille toimivan palkkaussysteemin ilman leluja/ ruokaa, sellaisen jota voisin käyttää kisoissakin.

Kaikki hyvät neuvot on enemmän kuin tervetulleita. Vireensäätö on mulle vielä niin opeteltava asia, Bensonin kanssa se kun aina on ollut tapissa. Mutta nyt me pidetään Taon kanssa pieni tokotreenitauko ja emäntä keräilee tokomotivaatiota. Tao on ihana potentiaalinen koira, viä kun mä opin toimimaan sen kanssa oikein. Ja älkää sanoko että löysää pipoa, en mahda mitään että vaadin paljon niin itseltäni kuin koiraltakin. Mun tarvii nyt vaan opetella muuttamaan omaa käytöstäni ja toimintaani ja kaivaa Taosta esiin se hieno tokokoira, johon siinä on potentiaalia!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

20/4 Eilisen treenit



Eilinen rata ProCaniksella oli tähänastisista haastavin. Tässä kuinka meidän Taon kanssa kannatti se suorittaa:
- vastakäännös 2-esteelle (koira kiersi oikean puoleisen siivekkeen, mikä säästi sen matkaa parilla metrillä. Jos olisi kiertänyt vas.puoleisen, koiralla olisi ollut optimaalisempi linja jatkoa ajatellen.). Piti muistaa pitää katse koirassa kun lähti lähdöstä, jatkaa katseen pitämistä vasemman olkapään yli kun se ponnisti (mikä auttoi koiraa pysymään esteellä), ja lähteä samalla etenemään kohti 3-estettä (muuten olisi tullut kiire!) pitäen katse vas. olkapään yli. Juuri ennen 3-estettä piti kääntää katse oikean olkapään yli, jotta koira ei ajautunut 3-esteestä ohi
- 3-esteellä linjan miettiminen niin ettei tarvinnut väistää 3-esteen siivekettä, sitten koiran lähetys putkeen (4) ja SPURTTAUS!
- 4- ja 5-putkien väliin joko persjättö tai takaaleikkaus
- koiran tullessa putkesta (5) itse jo asemissa 6-esteellä, matalana, vas. ohjausjalka edessä. Esteelle niisto, jossa piti muistaa pitää katse kädessä riittävän pitkään
- 7-esteelle tyrkkäisy ja putkeen (8) lähetys. Kokeiltiin että tarviiko mun antaa tähän sanallista käskyä, tarvi. Ilman sanallista käskyä ei irronnut putkeen, pyhäkoululainen kun on. Käskyllä irtosi hienosti.
- Koiran ollessa putkessa (8) vauhdilla kohti 9-putken ulostuloaukkoa, samalla katse koirassa ja oikea ohjauskäsi takaviistossa. Tao luki hienosti tilanteen ja hakeutui putkeen (9), vaikka olin kaukana edellä! :-)
- koiran tullessa putkesta numerot muuttuivat niin että seuraava este oli nro 16 (Markon matikkataito??? :-D), joka tehtiin takaakiertona. Tässä täytyi malttaa mielensä ja riittävän lähellä estettä (eli sen jälkeen kun oli ylitetty kuvitteellinen koiran lähestymislinja hypylle) pyörähtää myötäpäivään ympäri ja lähettää koira takaakiertoon. Tämä kohta sujui meiltä upeasti - vain kerran (plääh). Muilla kerroilla rynnin liikaa tähän, tein pyörähdyksen peruutusasentoon liian aikaisessa vaiheessa tai ajauduin liikaa oikealle/ vasemmalle. Silloin kun ajoitus ja linja menivät oikein, tämä sujui kuin tanssi. Sääli että jäi vain kertaan ;-)
- 16-esteen jälkeisen kohdan tein siis vain kerran, mutta meille toimi siinä japanilainen, eli jossa tehtiin pakkovalssi-persjättö. Tässä olisi voinut käyttää muitakin tyylejä, mutta jäipähän ne kokeilematta.
- loppurata (meillä esteet 18-19-20) olivat aika perussettiä

Minä olin treenien jälkeen ihan hiestä märkä, vaikka olin keventänyt vaatetusta, ja Tao näytti tältä:

Todettakoon, että hetken huilittuaan se jo kosiskeli mali-Almaa ja kotona härnäsi puudelia, ettei kukaan luule että se oli ihan rääkätty :-D

Jäähkälenkillä auringonlaskiessa :)
Meidän upeat treenikamut:

Alma
Susi

Tänään olin arvioimassa TamSK:n agilityn alkeiskurssikarsinnassa kursseille halavia koirakoita. Ei siitä sen enempää, kuin että olipa muutama tosi makea tapaus! :)

Sen jälkeen treenattiin Lean kanssa tokoa. Kylläpä Taon tekeminen on vielä aika vaiheessa, voihan iik! Seuruussa lähti taas poikittamaan - tähän tehtiin keppiharjoittelua jonka toteuttamisessa Lea oli ihan pro, eli kulki meidän perässä, koski kepillä Taon takapuoleen jos se oli vinossa ja naksautti kun Tao korjasi, jolloin mä palkkasin. Leankin mukaan näki selkeästi edistyksen. Samalla kun takaosa suoristui, myös etuosan asento parani eli Tao ei ottanut poskellaan niin paljon tukea mun jalasta vaan aatteli ihan itte. :) Tätä pitäis nyt tehdä, toinen asia joka vaatii korjausta, on edistäminen. Eli paikka on tällä hetkellä liian edessä, mikä korostuu liikkeestä pysähdyksissä. Mitkä olisivat hyviä tapoja korjata edistämistä? Palkan suuntaa (palkka taaksepäin/takaa) olen kokeillut, mutta tuntuu että niillä ei oikein idea mene perille.

Luoksetulon tein pari kertaa. Sain Helenalta hyvän vinkin, että luoksetulon vauhtia lisää sen treenaaminen pitkältä matkalta. Eka, hitaampi luoksetulo tapahtui parinkymmenen metrin matkalta, toisen tein melkein 30 metristä ja siinä oli asennetta - Tao tuli kovaa!

Hyppyä tehtiin pari kertaa, Tao ensin ujosteli 5 laudan korkeutta mutta hyppäsi kevyesti, sen jälkeen ei ongelmaa. Treenien lopuksi villitsin Taon ja juostiin ympäri kenttää. Siinä Tao karkasi pari kertaa hypylle ja suoritti sen hyvällä tekniikalla, tätä en pitänyt pahana koska haluan lisää imua tokohypylle. Toivottavasti sille jäi vahva mielikuva siitä, että toko on superkivaa. :)

Kevät tulee! :)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

19/4 Naks!

Lueskelin aamupalaa syödessäni Caniksen (3/2013) artikkelin Parempaa koulutusta vanhalla tekniikalla. Mä ihan liikutuin lukiessani siitä, kuinka jotkut uraauurtavat ihmiset ovat uskaltaneet ajatella valtavirrasta poikkeavasti ja uskoa että on mahdollista kouluttaa eläin positiivisesti ja että lähtökohtaisesti virheen takana on ihminen joka tekee väärin, antaa vääriä signaaleja tms.



Niinpä tilastoanalyysin aloitus vähän myöhemmäksi, naksutin käteen ja poikien kanssa treenaamaan.

Taon kanssa tein kolme lyhyttä settiä noudon palautusta. Halusin, että se tulisi kapula suussani eteeni istumaan itsevarmalla, iloisella asenteella. Asenne olikin tämän treenikerran kriteeri, jonka takia päätin etten huomauta sille mistään virheestä vaan naksautuksen ajoituksella ja palkkauksen suunnalla ohjaan sitä kohti sellaista toimintoa, jota haen. Niinpä laitoin noutokapulan muutaman metrin päähän maahan. Tao kävi hakemassa sen. Ensimmäisillä kerroilla vahvistin vain kapulan suuhun ottamista ja heitin namin maahan. Sitten tajusin että voisin samalla vahvistaa minua kohti tapahtuvaa liikettä, ja naksautuksen jälkeen Tao sai tulla hakemaan namin edestäni. Eteenistumista on vahvistettu sen verran, että se alkoi tarjota sitä. Pian viivyttelin naksautuksen kanssa siihen asti, että Tao tuli kapula suussa eteeni. Naksautin sille tästä, mutta koska se oli tehnyt väljän eteentulon, annoin namin aivan kiinni alavatsastani vahvistaakseni tiivistä asentoa. Asento tiivistyi hyväksi, Tao toi kapulan jääden istumaan juuri sopivalle etäisyydelle minusta. En halua vahvistaa liian tiivistä asentoa, koska etäisyyden ja vauhdin lisääntyessä ongelmaksi koituu herkästi se että Tao törmää vielä päin minua, mitä joutuisin sitten korjaamaan, mikä voisi vaikuttaa mielentilaan. Kun asento oli sopiva ja siihen oli tullut varmuutta, aloin kiinnittää tarkemmin huomiota siihen, että odotin pienen hetken ja kun Tao puri kapulaan vakaasti, naksautin. Tao oli innoissaan tällaisesta treenistä ja sillä oli palautuksissa kiva iloinen mielentila!


Bensonin kanssa harjoiteltiin sukan pitämistä suussa (edelleen työn alla se sukan nostaminen pesukoneeseen). Benson on koira, joka ajattelee että vauhdilla selviää hankalista jutuista. Kun sen pitää rauhoittua ajattelemaan, se turhautuu herkästi ja alkaa äännellä. Lisäksi olen vahingossa opettanut sen odottamaan minulta lisäapuja, sen sijaan että se yrittäisi itse aktiivisesti ratkaista käsillä olevan ongelman. Niinpä se tarjoaa ensin yhtä toimintoa (sukan kaapaisu etutassulla), sitten toista (peruuttaminen), sitten kolmatta (pyörähtäminen ympäri). Sitten se jo alkaa hermostua kun mikään näistä ei ollut oikein. Tässä kohtaa yleensä sorrun auttamaan sitä (koskemaan sukkaa muistuttaakseni sille, että sukkaan kohdistuva toiminto on se mistä tässä ollaan kiinnostuneita). Niin tai näin, lopulta sain vahvistettua sille toiminnon, jossa se ottaa sukan suuhunsa ja pitää sitä suussaan kunnes naksautan. Kun tämä toimi vierashuoneessa, siirryimme vessaan jossa pyykinpesukone on. Olen onnistunut vahvistamaan pään työntämisen pesukoneeseen vahvaksi, joten Benson tarjosi sitä mielellään ja puoli puudelia meni koneeseen. Kokeilin pari kertaa sellaista, että laitoin sukan koneeseen ja Benson sai ottaa sen sieltä. Sitten pidin sukkaa ilmassa, ja Benson otti sen kolme kertaa ja laittoi koneeseen, näistä kustakin naksautus ja palkka. Sitten se ei enää suostunut ottamaan sukkaa suuhunsa. Tämä on Bensonille tyypillistä, se tekee muutaman kerran hyvin ja sitten tulee stoppi. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, ettei Benson ole erityisen toistonkestävä. Kolme toistoa yhtä asiaa on meillä yleensä maksimi, sitten on pidettävä tauko. Lopetimme sukkatreenin siihen, että vahvistin sukkaa kivana suuhun otettavana esineenä.



Tämän jälkeen treenasin Taon kanssa edestä sivulle siirtymisiä, joissa sillä jää herkästi takapuoli auki ja joissa se välillä tekee sivullepyörähdyksen pompun kautta. Halusin vahvistaa sille ajatusta takapuolen vahvasta kääntämisestä. Tao myös ennakoi edestä sivullesiirtymisiä, halusinkin vahvistaa myös sitä että se siirtyy sivulleni vasta luvalla. Jätin Taon parin metrin päähän istumaan. Kutsuin eteeni istumaan, siitä naksautus ja palkka. Odotin pienen hetken (ohjasin uudelleen eteeni istumaan jos meinasi ennakoida), sitten pyysin sitä sivulleni, ja Taon lähtiessä liikkeelle tein paikallani 90 asteen käännöksen vasemmalle, niin että sen piti pyöräyttää takapuoltaan 135 astetta päätyäkseen sivulleni istumaan. Sen ei tässä kannattanut myöskään hypätä, muuten sillä olisi ollut vieläkin isompi työ päätyä oikeaan kohtaan. Näitä tehtiin lyhyissä seteissä aika monta toistoa, koska halusin sille lihasmuistiin ajatuksen että takapuolta täytyy siirtää oikein kunnolla.

Benson, talonomistaja-vahti-puudeli, on yllättänyt mut erittäin positiivisesti. Se on selkeästi hyötynyt tällaisessa rauhallisessa omakotitalossa asumisesta, eikä jatkuvasti kuuntele kaikkia rapsahduksia niinkuin silloin kun asuimme kerrostalossa. Tuulisella kelillä ovessa oleva koriste kolisee hieman ovea vasten, Benson ei tästä välitä. Erityisen suuri hämmästyksen aihe on, että pihalla vapaana ollessaan se katsoo nykyisin vain tyynesti, kun pihaamme vierustavaa tietä pitkin kävelee ihmisiä tai koiria. Ei siihen voi vielä luottaa yhtään, ikinä ei tiedä milloin sillä päässä naksahtaa ja lähtee haukkumaan, mutta olen tyytyväinen pieneen fiksuun villaeläimeen. :)

torstai 18. huhtikuuta 2013

18/4 Tulevaisuutena toko

Maanantaina tavoitteellisten tokon jälkeen sähköpostissa odotti viesti, jonka mukaan meidät oli Taon kanssa hyväksytty Nuorten koirien tokorinkiin.

Tämä oli iloinen uutinen ja yllättäväkin, etenkin kun kuulin kuinka mielestäni meitä osaavampaa koirakkoa ei oltu siihen valittu. Saimme palautetta niin ohjaajan kuin koiran toiminnan osalta. Olin sen mukaan toiminut kivasti ja ohjannut koiraa hyvin. Liekö johtunut kauhunkankeudesta, että kaikki ylimääräinen häslääminen oli jäänyt?? :) Taolle toivottiin lisää moottoria, luoksetulo oli hieman vaisu, liikkeestä seisominen saisi kaikkiaan olla napakampi. Lisäksi seuruussa asento oli liian edessä ja koira poikitti ja sivullesiirtymiset teki välillä pompun kautta.

Tuota poikittamista ollaan saatu vähennettyä sillä keppimetodilla aika merkittävästikin, kohta voisi ruveta puuttumaan seuraamiseen paikkaan, jota pitäisi saada taaemmas. Myöskään käännöksiin en ole tyytyväinen; vasemmalle käännöksissä kääntää takaosaansa liikaa, oikealla käännöksissä on väljä, täyskäännöksissä ei aina käytä takaosaansa riittävän hyvin. Seuruun alussa tipauttaa hetkellisesti kontaktinsa. Tyytyväinen olen seuruun mielentilaan, siihen ettei paina ja kontaktiin muuten. Ei Tao kyllä juuri onneksi seuruussa pompikaan. Sivulletuloja pitää vahvistaa ja mielentilaa edelleen parantaa, pomppimiset karsia pois kuin myös se että sivulletuloissa jää luvattoman usein takapuoli vasemmalle vinoon.






Luoksetulo on edistynyt huimasti, mutta siihen pitää kyllä tosissaan saada vielä vauhtia lisää. Takaraivossa nakuttaa ajatus, että muutaman kuukauden päästä huokailen kuinka saan Taon tekemään luoksetulon jäävät napakasti. No, kaikille huolille aikansa. ;)

Kaikkeen Taon tekemiseen pidän yhtenä tärkeimpänä ratkaisuna sitä, että virettä pitäisi saada korkeammaksi  leikin ja lelupalkkauksen kautta. Pentuna Tao vain istuskeli pyllyllänsä ja katseli hieman unisena, kun yritin innostaa sitä leluun. Välillä se innostui leluista, mutta innostus saattoi lopahtaa ihan yhtäkkiä enkä voinut ajatellakaan käyttäväni lelua palkkana. En pikkupennun kanssa ollut huolissani siitä, että palkkasin ruualla, mutta vuoden iän lähestyessä alkoi jo vähän ahdistaa kun ruoka oli edelleen niin paljon parempi palkka kuin lelu. Se vaan sotii mun koulutusideologiaani vastaan. Mutta sitten on alkanut tapahtua. Ensimmäinen orastava läpimurto tuli, kun Taon ollessa n 9-kuinen keksin palkata sitä frisbeellä, jonka se sai kiinni lennosta jos juoksi oikein kovaa sen perään. Vielä mun iloiset tuuletukset vahvistivat Taon onnistumisen kokemusta. Tao ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa ollut valmis tekemään töitä lelun eteen, enkä oikein osannut tätä sille opettaa tai vaatia. Jatkettiin leikkimistä ja treeneissä palkkasin edelleen kehumalla, mun kanssa riekkumisella ja ruoalla. Nyt vuoden iässä on ruvennut taas tapahtumaan: lelujen arvo on noussut edelleen Taon silmissä ja nyt on alkanut tulla tunne, että voin oikeasti palkata leluilla.





Kävin eilen näyttämässä kavereilleni, mitä heidän kannattaisi treenata 13-viikkoisen ihastuttavan russelinpentunsa kanssa. Tärkeimpänä opetettavana asiana pidin oikeanlaisen leikin opettamista, jossa koira juoksee innolla lelulle ja tuo sen takaisin omistajalleen eikä lähde kaarrottamaan ympäri kenttää lelu suussa. Pentu oli kiinnostunut leluista, mutta ei ihan riittävästi. Se kuitenkin otti lelun mielellään suuhunsa eikä sillä ollut ajatustakaan lähteä lelun kanssa karkuun, mitä pidin hyvänä pohjana. Usutin sitä aluksi lelun kimppuun viemällä lelua kädessä pitäen karkuun, ja kun se tavoitteli sitä oikein innokkaasti, heitin lelun jolloin pentu säntäsi vauhdilla sen perään ja otti sen heti suuhun (aiemmin se saattoi mennä lelulle, ottaa sen suuhun ja tiputtaa sen heti tai olla ottamatta suuhun ollenkaan). Kutsuin sitä luokseni, ja se lähti iloisena lelu suussa tulemaan kohti ja teimme vaihtokaupan: se sai mehevän lihanpalasen lelua vastaan. Näki kuinka toisto toistolta leikin rytmi alkoi löytyä.

Tänään oli pakko kokeilla samaa Taon kanssa. Tao kävi kuumana leluun ja yritti säpäkästi napata sen käsistäni. Lähti vauhdilla lelun perään kun heitin sen, ja toi sen luokseni. Ekoilla kerroilla palautus oli hidas ja tiputti lelun matkalla, vauhtia alkoi tulla kun lähdin juoksemaan poispäin ja kutsuin iloisesti. Hetken päästä toi lelun mulle käteen asti. Heittelin pitkiä heittoja ja Tao oli niin innoissaan.

Rupesin ottamaan luoksetuloja, ensin yhden jossa jätin Taon seisomaan paikoilleen, sitten rupesin tekemään treeniä kierrättämällä. Ensin palkkasin heittämällä lelun taakseni, mutta Tao rupesi palatessa ajattelemaan liikaa sivullepäin, joten muutin palkkaustyyliä pitämällä lelua jalkojeni välissä näkyvissä. Tao reagoi tähän kivasti eli ei jarruttanut mua suoraan kohti juostessani vaan vauhti säilyi. Kun se oli lähellä, jes-sanalla merkkasin ja pallo lensi jalkojen välistä taaksepäin, Tao perässä. Näin saatiin vauhdikkaita ja suoria lähestymisiä.



Pakko oli myös ottaa pari liikkeestä seisomista joihin toivoisin lisää säpäkkyyttä ja lelun avulla sitä tulikin ja seuruuta johon en ollut tyytyväinen, sekä sivulletuloja joissa jäi sinnikkäästi huonoon asentoon. Laitan ensi kerralla kellon hälyttämään 5min päähän, jotta tajuan pitää treenisetit lyhyinä ja vireen niissä mahdollisimman korkeana.

Oltiin meidän viereisellä hiekkakentällä, joka on sulanut. Toinen pää kenttää oli aika velliä, toinen oli jo kuivempi ja parempi. Vettä satoi mutta se ei meitä treenaajia haitannut. Että mä rakastan Taon ilmettä kun sillä on treeneissä silmissä oikea palo - silloin tunnen onnistuneeni! :)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

14/4 Liikkurikurssilla demokoirakkona

Eilen käytiin Anun, Hannan ja Lean kanssa testaamassa Wuffin kentän tekonurmipohjaa. Samanlainen voisi olla yksi vaihtoehto Tamskin mahdolliseen uuteen halliin. Kenttä oli ihan superpieni, seinä tuli nopsaan vastaan enkä voisi kuvitellakaan treenaavani siellä rataa. Pohja oli pitävä niin koiran kuin ohjaajan näkökulmasta, ihanan pehmeältäkin tuntui jalan alla. Kumpikaan, niin Tao kuin Benson, eivät näyttäneet arastelevan uutta pohjaa yhtään. Kokeilin ekaa kertaa Taon kanssa serpentiiniä erittäin lyhyillä esteväleillä, en meinannut saada pikkupeuraa millään menemään niinkuin olisin halunnut, mutta aikuisilla koirillakin oli aika haastavaa. Muisteltiin myös valssia, missä innokas Tao karkasi alkuun putkelle mutta muisti sitten että pitää varmaan seurata mihin mä jäin ja kääntyä pian takaisin. Bensonkin pääsi kuukausien tauon jälkeen vähän höntsäilemään. Jostain syystä ei alkuun meinannut millään irrota putkiin. Sain kokeilla Anun Luuta ja olipa se kivan tuntuinen! Niin herkkä mun rintamansuunnalle ja osaava agilitykoira! Itsestäni huomaan että olen vielä niin kokematon, etten osaa tosta noin vaan keksiä jotain radanpätkää ja mun meno ja sitä kautta ohjaus oli vähän hakusessa kun suuren osan ajasta en oikein itsekään tiennyt mihin olin menossa. Yritän palautella mieleeni erilaisia agilityn ohjaustekniikoita. Voi että kun tuo agility on niin kiehtova laji, oikein perhoset kutittelee vatsanpohjaa kun miettii sitä. On niin paljon opittavaa tässäkin lajissa, niin monta ohjaustekniikkaa ja sääntöä jotka odottavat oppimistaan.

Tänään osallistuttiin Taon kanssa liikkurikurssille demokoirakkona. Meidän liikkurina oli Mimmu, joka oli suunnitellut oman kehänsä liikkeet ja aloitimme evl-seuruusta. Siinä mentiin mm. juosten käännöksiä ja täyskäännöksiä, pitkät hitaan kävelyn pätkät ja askelsiirtymät oikealle, vasemmalle ja taakse. Täyskäännöksissä pakka levisi ja mun täytyy ruveta nyt jatkossa tekemään täyskäännökset oikean kautta, kunnes Taon kehonhallinta on parempi. Nyt se ei mun mielestä riittävän hyvin työskennellyt takapäällään tai saanut takaosaansa riittävän nopsaan käännettyä. Juosten käännökset vasemmalle ja oikealle toimivat mun mielestä yllättävän hyvin! Askelsiirtymät oikealle meni kivasti, vasemmalle vähän hitaasti, taakse ei oikein ollenkaan (voi johtua siitä ettei niitä oo treenattu...). Uutena tuli esille vanha ongelma, josta ei näköjään olla vielä päästy eroon, että teki huonot perusasennot. Jäi vähän peppu vasemmalle vinoon ja paikka oli vähän liian edessä. Kontakti pysyi hyvin ja uskomattoman hyvin jaksoi tsempata superpitkän seuruukaavan, jollaista ei olla ennen tehty. Ei antanut periksi eikä luovuttanut. :) Kaikkiaan seuruu oli vielä nuoren koiran aaltoilevaa seuruuta jossa paikka ja takapää hieman elivät.

En muista ihan tarkkaa järjestystä, mutta oliskohan sitten ollut ohjattu nouto, jota ei olla tehty vielä ollenkaan. Arvoin meille vasemman kapulan, yritettiin tehdä niin kokeenomaisesti kuin mahdollista. Vein namilla merkille, peruutin vähän matkaa ja kädellä suuntaa näyttäen lähetin pidä-käskyllä kapulalle. Ajattelin että tästä ei varmaan tuu yhtään mitään. Tao oli aluksi kummissaan koska se ei ollut nähnyt noutokapulan lentävän, mutta sitten oikein ilahtuneena bongasi sen ja meni hakemaan kapulan. Otti kapulan suuhun, pudotti sen, otti uudestaan ja lähti sitten vauhdilla tuomaan luokse. Palautus eteeni oli huono, löyhä ote ja niin pois päin. Tässä jatkuu treenit (joita en oo ehtinyt tehdä edellispostauksen jälkeen - perjantain aksatreeneissä vähän kokeilin kun koira oli hyvässä vireessä, mutta läähättävän koiran kanssa ei kyllä noutokapulan vakaata pitoa treenata joten ne treenit loppui lyhyeen).

Sitten oli luoksetulo, etäisyys 25m, matkan varrella kaksi kartiota. Mimmu olisi liikkuroinut evl:n luoksetulon, me tehtiin ihan perus suora luoksetulo koska en halua nyt tässä vaiheessa sekoittaa Taon hyvää luoksetulon vauhtia tekemällä stoppeja. Vähän jännitti että kuinka reagoi kartioihin, koska on joskus lähtenyt flänkkäämään, mutta teki oikein hyvän suoran luoksetulon laukalla. Lopussa tuli sivulle. Tää meidän täytyy työstää pois, koska mulla on tavoitteena että tulisi eteen istumaan. Tai sitten rupean tokossa kutsumaan sen liki-käskyllä ja pk-tottiksessa tänne-käskyllä (tähän yhdistettynä hieman erilainen seisoma-asento).

Ruutu meni aika plörinäksi, ei olla vähään aikaan treenattu ja 25m lähetysmatka tuntui turhan pitkältä. Juoksi kyllä ruutuun mutta hitaasti ja teki laajan kaarroksen vasemmalle. Ruudussa oli kosketusalusta.

Sitten oli avoimen luokan kaukot. Menin vajaan parin metrin päähän. Reagoi hyvin maahanmeno-käskyyn. Ei noussut ekalla istu-käskyllä, siihen kaksoiskäsky. Sen jälkeen vaihtoi asennot kivasti, paikallaan pysyen, käskyyn heti reagoiden.

Lopuksi oli avoimen luokan hyppy. Tao kummasteli kun pitikin istua toisella puolella, haastoin koiraa ihan kunnolla (oliko järkee?) ja tehtiin ekan kerran avoimen luokan hyppy kokeenomaisena. Fiksuna koirana totteli kuitenkin hienosti ja istui käskystä. Liki-käskyllä tuli hienosti hypyn kautta.

Tao toimi kivasti mutta on meillä vielä ihan hirveästi hiottavaa ja parannettavaa. Välillä tuntuu että se osaa tosi hyvin, välillä tuntuu etten ole osannut opettaa sille mitään tai että sen suoritusvarmuus on vielä niin huono. Sellaisina hetkinä tulee tunne, että Taon pitäisi jo osata paremmin ja enemmän ja että joku mua taitavampi olisi varmasti sen kanssa jo pidemmällä; olisi opettanut jo noudon, ruudun ja tunnistusnoudon ja saanut jäävistä liikkeistä näyttävämmät ja nopeammat, muutaman asian joista itseäni ruoskin mainitakseni. ;) No, näillä mennään, tässä oppii niin koira kuin kouluttajakin.

Räsäsen Riitta oli tänään liikkurikurssilla kouluttajana ja näki vähän lisää Taon menoa. Tokorinkipäätöksiä ei olla vielä tehty. Saas nähdä, paransiko vai huononsiko tämänpäiväinen debyytti meidän osakkeita. Nyt en ainakaan jännittänyt juuri yhtään, mitä nyt muuten sekoilin aika huolella ohjatussa noudossa ja ruudussa.

Mentiin iltapäivästä Teiskoon ja Henkan äiti Malla joutui meille apuohjaajaksi. Otin sivulletuloja, ja kun Tao jäi vinoon istumaan, Malla tökkäisi sen takamusta kepillä ja kun Tao korjasi niin tuli palkka. Alkuun tehtiin aika monta liikettä jotka vaativat asennonkorjausmuistutuksen, mutta sitten kun Malla tökkäsi Taon takapuolta pari kertaa nopeammin (eli heti kun takapuoli laskeutui maahan vinoon), niin rupesi tulemaan edistystä. Lopetettiin treeni oikein onnistuneeseen sivulletuloon, sen jälkeen käveltiin pihassa. Tao oli niin innokkaana että tehtiin vielä muutama yksittäinen sivulletulo, näissä kaikissa pyöräytti peppunsa suoraan, yhdessä jopa hieman yli. Huomenna tavoitteellisten tokossa joku saa varmaan kulkea keppi kädessä meidän perässä, pitävätköhän ihan hulluina? ;-)

perjantai 12. huhtikuuta 2013

12/4 Agilityn lumoa

Tänään oli jälleen kerran niin superkivat aksatreenit ProCaniksella, Marko oli vetäjänä.


Ekalla radalla tehtiin valkoisten numeroiden rata. Sen jujuna oli kuolleet putkikulmat. Tao on hyvin putkihakuinen ja hakee putkensuut itsenäisesti, joten tämä rata oli meille läpihuutojuttu. Pystyin lähettämään sen kaukaa eikä itselle tullut kiire. Mielenkiintoisia kohtia tässä olivat:
- ennen 2-estettä piti tehdä rytmitys, pysähtymällä/ selkeästi hidastamalla ennen estettä (koiran estehakuisuudesta ja vauhdista riippuen aika kauaskin saattoi jäädä)
- koiran tullessa 5-esteeltä itse olin n mustan kympin kohdalla, otin oikealla jalalla askeleen eteenpäin ja liikkeelläni ohjasin koiran takaakiertoon 6-hypylle. Siitä valssi 7-esteelle

Toinen rata (mustat numerot) oli tosi mielenkiintoinen ja kiva! 
- Koira lähtöön, itse 2-putken ja 3-esteen väliin ottamaan koira vastaan. Kutsu putkeen-käskyllä toimi meillä tässä. Putken jälkeen rintamasuunta kohti 3-esteen takaosaa, vasemmalla ohjausjalalla askel eteenpäin jolla koira takaakiertoon 3-esteelle. Koiran ponnistaessa napakka käännös kohti 4-estettä (putkea)
- Vas.ohjauskäsi lähellä vartaloa matkalla 3-esteeltä putkelle ettei koira irronnut sivusuunnassa.
- Tao irtosi hyvin putkeen, joten ehdin 5-esteen hypyn puolelle, siinä rintamasuunta ponnistuskohtaan, koira mukaan ja 6-esteelle valssipyöräytys, rintamasuunta kiertyi koiran edetessä esteelle. Koira oikean käden ohjaukseen ja siitä lähetys putkeen 7-esteelle, koiran vilahtaessa putkeen putkijarrusihahdus. Leijeröiden asemiin. Koira pakkovalssilla tiukkaan käännökseen 7-putken suulta 8-putkelle. 
- Koiran tullessa 8-putkelta itsellä rintamasuunta 9-esteen takaakiertoon, siitä valssilla puolenvaihto. Tässä opin sellaisen säännön, että kun otan koiran valssilla vastaan hypyltä, mun tulee sijoittua siihen kohtaan mihin haluan koiran laskeutuvan. Aluksi olin liian sivussa, jolloin koiran linja esteen jälkeen teki turhan mutkan oikealle. 
- Vastaisella kädellä vedin Taon tiukalle linjalle kohti 10-esteen takaakiertoa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä tähän vastakäännös ennen 10-estettä, tämä jäi kokeilematta. Takaaleikkaus 11-esteelle.

Tao toimi kuin junan vessa, meni just sinne mihin pitikin, juuri niinkuin pitikin. Me ei varmaan ikinä lakata ihmettelemästä sitä. :-D

Eilisen metsäkävelyn teemana oli kiipeily
Tämmöinen hauska maja löytyi keskeltä metsää
Taon piti kiivetä katsomaan


torstai 11. huhtikuuta 2013

11/4 Noudon palautusta

Tänään alkoi projekti Taon nouto kuntoon.

Tilanne tällä hetkellä:
- innokas noutokapulaa kohtaan, ottaa kapulan mielellään suuhun mutta voisi ottaa vieläkin innokkaammin
- puruote löyhä
--- ajoittain pureskelee kapulaa / pyöräyttää sitä suussaan
--- toisinaan sylkäisee kapulan maahan juuri ennen eteen istumista
--- toisinaan edessä istuessa nostaa kuonoaan liikaa ylös, jolloin kapula valahtaa takahampaiden väliin jos ote on ollut löyhä --> pureskelee herkemmin
- palauttaa usein tullen hieman sivuun; vasemman jalkani eteen
- ei paineistu edessä istumisesta. Pystyy tekemään hyvinkin tiiviin edessä istumisen kapula suussa
- pystyy tekemään asennonvaihtoja ja temppuja (ympäripyörimisiä, peruuttamista) kapula suussa, toisinaan maahanmennessä tipauttaa kapulan, myös pureskelua esiintyy toisinaan
- ei ennakoi käsien liikkeitä kapulan ympärillä, ts irroittaa vasta luvalla
- mielentila iloinen, kiinnostunut, hieman epävarma

Aloitan projektin takaperinketjuttamalla noudon luovutuksesta:

Tavoitteet:
- kapula itsessään on neutraali esine, jonka ottaa mielellään suuhun mutta joka ei itsessään ole palkka / lelu
- puree vakaasti kapulaan. Ei järsi kapulaa / pyörittele sitä suussaan
- palauttaa kapulan vauhdikkaasti saadakseen palkan
- tulee eteen istumaan itsevarmalla, innokkaalla asenteella
- tulee suoraan asentoon hyvälle etäisyydelle

Keinot:
- palkkaus kuntoon (tänään käytin pääsiäislampaan rippeitä) -- hyvällä palkalla motivaatio korkeaksi. Tässä tavoitteena käyttää patukkaa palkkaukseen jatkossa.
- johdonmukaisuus, selkeys koulutuksessa (esim. huomautus jos pureskelee/pyörittää kapulaa - välitön kehu/palkka kun korjaa toimintaansa)
- suorituksen pilkkominen pieniin osiin jotta pääsee paremmin vaikuttamaan jokaiseen osa-alueeseen. Nyt tehtiin vain loppuosaa:
 --- villitsen Taoa kapula kädessä (mikä on helppoa, ja johtaa siihen että Tao tavoittelee noutokapulaa villisti)
--- pyydän Taoa istumaan ja annan sille noutokapulan suuhun (ottaa sen halukkaasti)
--- peruutan vähän matkan päähän ja kutsun eteeni
--- edessä odotan pienen hetken ennen palkkausta, ettei ala ennakoida palkkaa ja sylkäistä kapulaa
- löyhä ote paremmaksi: tönin kapulaa kevyesti Taon ollessa luovutusasennossa -- puree napakammin -- kehu ja palkka. Tehty myös vetoleikkiä kapulalla, jolloin merkkisana kun puree kapulaan lujaa ja vakaasti
- jos munklasi kapulaa suussa, otin kevyesti kuonosta kiinni että ote rauhoittui - sitten kehu ja palkka

Suoritus tänään oli lyhyt, eli kapula valmiiksi suussa Tao siirtyi eteeni istumaan. Suoritusinto ja motivaatio kasvoivat nopeasti, kun Tao tajusi mitä siltä odotettiin. Tänään tein niin, että jos Tao tuli sivuun / vinoon, peruutin askeleen taaksepäin ja pyysin Taoa uudestaan eteeni. Tässä treenissä päätavoite oli siinä, että Tao tulisi mahdollisimman halukkaasti ja itsevarmasti noudon loppumatkan eteeni istumaan ja tulisi suoraan asentoon (ja luovuttaisi kapulan vasta luvalla). Kestoa loppuasennossa ei ollut kuin 1-2s eikä esille tullut ongelmaa kapulan sylkemisen  suhteen. Halusin jo tässä treenissä hieman puuttua puruotteeseen, koska en halunnut palkata silloin kun se oli huono. Seuraavassa treenissä tehdäänkin vain kapulan pitoa edessä istuen. Siinä pääpaino jälleen hyvässä itsevarmassa mielentilassa (kapula suussa edessäni istuminen on superkivaa!), että puree kapulaa vakaasti ja luovuttaa kapulan vasta luvalla.

Tao oli innokas treenaaja :)

Loppuun tehtiin hieman seuruuta niin että kannoin kapulaa samalla kädessä. Tao seurasi innokkaasti toivoen saavansa kapulan. Tehtiin oikealle käännöksiä. Miten musta tuntuu että ne meni tänään kivasti; tein mielestäni kaikki käännökset samalla tyylillä (aloitin käännökset oikealla jalalla ottaen lyhyen askeleen jossa jalka oli 45 asteen kulmassa) ja mun mielestä Tao pysyi tiiviinä käännöksissä eikä auennut niiden jälkeen. Vitsit kun pystyis videoimaan omaa suoritusta niin tietäisi että oliko tuo mun tunne vain toiveajattelua!

Otin eilen itseäni niskasta kiinni ja trimmasin villakoiran. Että mä vihaan tätä turkinhoitoa. Olis niin paljon kivempaakin tekemistä koirien kanssa. Benson ei myöskään yhtään tykkää tästä, kun näkee että virittelen trimmausvehkeitä valmiiksi niin hiippailee sivummalle mököttämään. Bensonin turkki oli päässyt ihan julmetun huonoon kuntoon. Ei auttanut kuin ajella koko koiruus lyhyeen turkkiin (missä meni kaksi tuntia...), sen jälkeen pesin Bensonin korvat, leikkasin kynnet, pesin vehnäshampoolla ja pesun yhteydessä tyhjensin anaalirauhaset. Koko koiran olemus ja ilme muuttuivat, kun jatkuvasti kuumissaan olevasta karvapallerosta kuoriutui pieni vähän viluinen otus. Kaivoin fleeceasun kaapin pohjalta ja korjasin Back On Trackin manttelin, niitä käytetään taas toisella. Tekis mieli ostaa oikein lämmin ihana fleeceasu toiselle.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

9/4 Käveleminen, tuo yliarvostettu taito!

Taolaisen kanssa tokoiltu kovasti :) Toisella riittää intoa jopa rasittavuuteen asti. Tänään olin päättänyt pitää välipäivän, mutta en täysin onnistunut siinä koska koira killittää sen näköisenä että "Sano mitä vaan, niin mä teen". Piti ottaa vähän kaukoja, perusasentoa ja käännöksiä paikallaan vasemmalle ja oikealle.

Oikealle käännöksistä päästäänkin eilisen problematiikkaan. Oltiin taas tamskin tokoryhmän viikkotreeneissä. Armaiden treenikaverieni viiltävä analyysi oli, että mun käännökset oikealle näyttävät oudoilta. Oudoilta ne kieltämättä tuntuivat itsestäkin, joten kommentti oli helppo uskoa. Joka käännökseni oikealle oli hieman erilainen; milloin käännyin paikoillani, milloin harppasin pitkän askeleen kulmaan, milloin heilautin vasemman jalan kaaressa. Lienee selvää, että Taon on tällaisen tohelon kanssa hieman haasteellista tehdä hyviä käännöksiä, vaan se irtoaa hieman oikealle käännöksissä ja kontakti saattaa tippua tai se kuumuu ja yrittää napata mua jalasta.

Niinpä lelu Taolle ja minä kävelin ilman koiraa liikkuroituna, kunhan olimme aluksi yhdessä miettineet että millaista askelkuviota lähtisin yrittämään. Sitten koira mukaan. Parani hieman. Tarvii vaan tehdä nyt noita oikealle käännöksiä, saada toistojen tuomaa rutiinia. Olennaista olisi tehdä käännös rauhallisemmin ja systemaattisemmin, ei nykivästi ja hätäisesti niinkuin nyt. Mutta jokainen tietää, että kun oikein keskittyy niiden omien koipiensa asetteluun, mitä siitä seuraa. Ei ainakaan kovin luonnollisen näköistä astelua. ;-)

Hihnaseuruuta tehtiin myös, eka hihnaseuruu tapahtui lauantaina ja silloin Tao oli aivan varma, että se hihna oli mukana sen tähden että sillä voi ruveta leikkimään. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että hihna on Taon kohdalla lähinnä leikkimistä varten. Se kulkee hyvin hyvin harvakseltaan hihnassa, koskahan ois ollut viimeksi hihnassa? Ai niin eilen tokotreeneissä seuruussa ;) Kieltämällä sai tässä yhteydessä lopetettua leikkimisen. Hyvä oppia että kun tulee seuraa-käsky, niin ei riekuta hihnan kimpussa. Hihnan kanssa vasen käsi alkuun taas jännittyneempi, rentoutui onneksi nopsaan. Pidän varmaan kättä vähän irrallaan vartalosta, koska se tuntuu vähän luontevammalta kuin niin että käsi olisi kiinni kyljessä. Tiedänpähän kelle tokotuomarille en alokaskokeeseen halaja ;-)

Kolmas probleema seuraamisessa oli, että tahtoi kuumua palkattomuudesta. Ei tällöin äännellyt, mutta alkoi hieman poikittaa ja oikealle käännöksissä napsia. Poikittaminen on muuten nyt kivasti vähentynyt - keppitreeni auttoi!

Luoksetuloa on tullut tehtyä turhan paljon kokonaisena liikkeenä, niinpä Tao ajatteli että sen eteen istumis-vaiheen voisi jättää välistä ja tulla suoraan sivulle. Ei kuitenkaan juossut päin vaan pysähtyi nätisti vähän matkan päähän eteen. Vauhtia on tullut kivasti lisää ja asenne on rennompi kummallakin ja on alkanut tulla positiivista kierrettä, tähän on auttanut eteen istumaan tulon treenaus tarjoamisen kautta lenkillä. Palkkana on ollut, että heittää hieman lunta ilmaan. Jokainen Suomessa tänä vuonna kevään viettänyt tajuaa, että palkkaa on ollut helposti saatavilla..

Jäävät kokeenomaisesti ok. Paikallaan seisomisen vahvistamista.

Hyppy täyskorkeana kokeilun vuoksi. Hieman epävarma koska annoin käskyn niin kovalla kailotuksella, hyppäsi toisella käskyllä. Hieman oudoksui hyppykorkeutta. Ekalla kerralla targetti odottamassa toisella puolella. Toisella toistolla varmempi, kolmannella vielä parempi. Loppuun vielä hyppy ja vauhtipalkka. Taolla ei oo kyllä mitään ongelmaa esteen ylittämisessä, menee kevyesti ja helpon näköisesti.

Paikkamakuussa vähän vilkuili sivulleen (nyt taas niitä leuanalaslaskemistreenejä!), sitten meni lonkkalevolla ja siinä rauhaksiin odotteli. Nousi takaisin ryhdikkääksi, kun tulin kehänauhalle. Maahanmenot ja sivullenousut ok.

Tao on nykyään treeneissä niin kiva, sillä on niin kova motivaatio tehdä mun kanssa hommia ja palkkautuu sosiaalisesta palkasta. :)

Kotona Tao on rasittava. Punkee päätä syliin. Osaa näppärästi heilauttaa käden kuonollaan ilmaan niin, että se laskeutuu hänen mottapäälleen. Kieltäminen ei auta, jos kovasti kieltää niin luimuilee vähän matkan päässä niin että ihminen heltyy ja sitten oikein syöksyy hyvänä pidettäväksi. Syliin punkee, laittaa kuonon olkapäälle, silmät kiinni, posken poskea vasten ja oikein huokaisee syvään tyytyväisenä. Sääli ettei malta kovin pitkään olla paikoillaan, sitten pitää vähän järsiä leukaa, sitten pitää kalauttaa otsalla leukaan niin että sattuu, sitten pitää laappaista tassulla. Rasittava mikä rasittava ;) Meidän työhuone on saanut uuden käyttötarkoituksen, koska töitä siellä ei juuri kukaan tee. Sinne Tao raahaa viltin, hihnoja, leluja. Pinoaa keskelle lattiaa, käy välillä hakemassa sieltä, sitten vie takaisin.

Pikkuinen villaeläin pääsi eilen tekemään tokotreenin. Olisittepa nähneet sitä tomeruutta! Suoritus parani nopeasti, alun epätarkkuus alkoi muuttua kunnianarvoisan puudelin täsmälliseksi tekemiseksi. Tehtiin seuruuta, sivusiirtymiä ja jääviä (seisomista ja maahanmenoa). Jäävät meni hienosti, reagoi käskyyn kohtuu nopeasti ja pysyi paikoillaan. Mä kerään edelleen tarmoa Bensonin trimmaamiseen.

Tänään me käytiin tsekkaan lähimetsät ja olipa kiva nähdä kuinka mahtavat lenkkimaastot ja jälkimetsät tässä on ihan muutaman sadan metrin päässä! Olin rankan aamuvuoron jälkeen ihan puhki. Pakko oli kuitenkin koirat viedä lenkille, Tao alkoi jo hyppiä seinille. Alkuun mentiin tien yli ja pieni kadun pätkä, sitten havumetsässä alkoi risteillä pieniä polkuja. Lähdettiin niitä talsimaan, löydettiin metsäautotielle jota myöten käveltiin yhä syvemmälle metsään. Metsää tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Aurinko paistoi lämpimästi, linnut lauloi keväisesti. Työhuolet unohtui taas tehokkaasti!


perjantai 5. huhtikuuta 2013

5/4 Talvisia kuvia vol 2

Uskaltauduin jäälle, kovin kauaa sinne ei kyllä arvaa mennä kun päivät ovat niin lämpöisiä ja alkaa olla sulakohtia: