18/4 Tulevaisuutena toko

Maanantaina tavoitteellisten tokon jälkeen sähköpostissa odotti viesti, jonka mukaan meidät oli Taon kanssa hyväksytty Nuorten koirien tokorinkiin.

Tämä oli iloinen uutinen ja yllättäväkin, etenkin kun kuulin kuinka mielestäni meitä osaavampaa koirakkoa ei oltu siihen valittu. Saimme palautetta niin ohjaajan kuin koiran toiminnan osalta. Olin sen mukaan toiminut kivasti ja ohjannut koiraa hyvin. Liekö johtunut kauhunkankeudesta, että kaikki ylimääräinen häslääminen oli jäänyt?? :) Taolle toivottiin lisää moottoria, luoksetulo oli hieman vaisu, liikkeestä seisominen saisi kaikkiaan olla napakampi. Lisäksi seuruussa asento oli liian edessä ja koira poikitti ja sivullesiirtymiset teki välillä pompun kautta.

Tuota poikittamista ollaan saatu vähennettyä sillä keppimetodilla aika merkittävästikin, kohta voisi ruveta puuttumaan seuraamiseen paikkaan, jota pitäisi saada taaemmas. Myöskään käännöksiin en ole tyytyväinen; vasemmalle käännöksissä kääntää takaosaansa liikaa, oikealla käännöksissä on väljä, täyskäännöksissä ei aina käytä takaosaansa riittävän hyvin. Seuruun alussa tipauttaa hetkellisesti kontaktinsa. Tyytyväinen olen seuruun mielentilaan, siihen ettei paina ja kontaktiin muuten. Ei Tao kyllä juuri onneksi seuruussa pompikaan. Sivulletuloja pitää vahvistaa ja mielentilaa edelleen parantaa, pomppimiset karsia pois kuin myös se että sivulletuloissa jää luvattoman usein takapuoli vasemmalle vinoon.

Luoksetulo on edistynyt huimasti, mutta siihen pitää kyllä tosissaan saada vielä vauhtia lisää. Takaraivossa nakuttaa ajatus, että muutaman kuukauden päästä huokailen kuinka saan Taon tekemään luoksetulon jäävät napakasti. No, kaikille huolille aikansa. ;)

Kaikkeen Taon tekemiseen pidän yhtenä tärkeimpänä ratkaisuna sitä, että virettä pitäisi saada korkeammaksi  leikin ja lelupalkkauksen kautta. Pentuna Tao vain istuskeli pyllyllänsä ja katseli hieman unisena, kun yritin innostaa sitä leluun. Välillä se innostui leluista, mutta innostus saattoi lopahtaa ihan yhtäkkiä enkä voinut ajatellakaan käyttäväni lelua palkkana. En pikkupennun kanssa ollut huolissani siitä, että palkkasin ruualla, mutta vuoden iän lähestyessä alkoi jo vähän ahdistaa kun ruoka oli edelleen niin paljon parempi palkka kuin lelu. Se vaan sotii mun koulutusideologiaani vastaan. Mutta sitten on alkanut tapahtua. Ensimmäinen orastava läpimurto tuli, kun Taon ollessa n 9-kuinen keksin palkata sitä frisbeellä, jonka se sai kiinni lennosta jos juoksi oikein kovaa sen perään. Vielä mun iloiset tuuletukset vahvistivat Taon onnistumisen kokemusta. Tao ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa ollut valmis tekemään töitä lelun eteen, enkä oikein osannut tätä sille opettaa tai vaatia. Jatkettiin leikkimistä ja treeneissä palkkasin edelleen kehumalla, mun kanssa riekkumisella ja ruoalla. Nyt vuoden iässä on ruvennut taas tapahtumaan: lelujen arvo on noussut edelleen Taon silmissä ja nyt on alkanut tulla tunne, että voin oikeasti palkata leluilla.





Kävin eilen näyttämässä kavereilleni, mitä heidän kannattaisi treenata 13-viikkoisen ihastuttavan russelinpentunsa kanssa. Tärkeimpänä opetettavana asiana pidin oikeanlaisen leikin opettamista, jossa koira juoksee innolla lelulle ja tuo sen takaisin omistajalleen eikä lähde kaarrottamaan ympäri kenttää lelu suussa. Pentu oli kiinnostunut leluista, mutta ei ihan riittävästi. Se kuitenkin otti lelun mielellään suuhunsa eikä sillä ollut ajatustakaan lähteä lelun kanssa karkuun, mitä pidin hyvänä pohjana. Usutin sitä aluksi lelun kimppuun viemällä lelua kädessä pitäen karkuun, ja kun se tavoitteli sitä oikein innokkaasti, heitin lelun jolloin pentu säntäsi vauhdilla sen perään ja otti sen heti suuhun (aiemmin se saattoi mennä lelulle, ottaa sen suuhun ja tiputtaa sen heti tai olla ottamatta suuhun ollenkaan). Kutsuin sitä luokseni, ja se lähti iloisena lelu suussa tulemaan kohti ja teimme vaihtokaupan: se sai mehevän lihanpalasen lelua vastaan. Näki kuinka toisto toistolta leikin rytmi alkoi löytyä.

Tänään oli pakko kokeilla samaa Taon kanssa. Tao kävi kuumana leluun ja yritti säpäkästi napata sen käsistäni. Lähti vauhdilla lelun perään kun heitin sen, ja toi sen luokseni. Ekoilla kerroilla palautus oli hidas ja tiputti lelun matkalla, vauhtia alkoi tulla kun lähdin juoksemaan poispäin ja kutsuin iloisesti. Hetken päästä toi lelun mulle käteen asti. Heittelin pitkiä heittoja ja Tao oli niin innoissaan.

Rupesin ottamaan luoksetuloja, ensin yhden jossa jätin Taon seisomaan paikoilleen, sitten rupesin tekemään treeniä kierrättämällä. Ensin palkkasin heittämällä lelun taakseni, mutta Tao rupesi palatessa ajattelemaan liikaa sivullepäin, joten muutin palkkaustyyliä pitämällä lelua jalkojeni välissä näkyvissä. Tao reagoi tähän kivasti eli ei jarruttanut mua suoraan kohti juostessani vaan vauhti säilyi. Kun se oli lähellä, jes-sanalla merkkasin ja pallo lensi jalkojen välistä taaksepäin, Tao perässä. Näin saatiin vauhdikkaita ja suoria lähestymisiä.



Pakko oli myös ottaa pari liikkeestä seisomista joihin toivoisin lisää säpäkkyyttä ja lelun avulla sitä tulikin ja seuruuta johon en ollut tyytyväinen, sekä sivulletuloja joissa jäi sinnikkäästi huonoon asentoon. Laitan ensi kerralla kellon hälyttämään 5min päähän, jotta tajuan pitää treenisetit lyhyinä ja vireen niissä mahdollisimman korkeana.

Oltiin meidän viereisellä hiekkakentällä, joka on sulanut. Toinen pää kenttää oli aika velliä, toinen oli jo kuivempi ja parempi. Vettä satoi mutta se ei meitä treenaajia haitannut. Että mä rakastan Taon ilmettä kun sillä on treeneissä silmissä oikea palo - silloin tunnen onnistuneeni! :)