Joannan tokoseminaari

Joanna H tuli Puolasta Suomeen t-leirille ja Riitta oli järkännyt hänen koulutusiltansa Tamskin hallille. Tämä oli kolmas kerta, kun sain mahdollisuuden kuulla Joannan oppeja, ja odotin kovasti iltaa. Tänäänkään ei tarvinnut pettyä, Joanna on kyllä ihan mahtava persoona, joka on tehnyt töitä monenlaisten koirien ja ongelmien kanssa ja jolla on perusteltuja näkemyksiä asiaan kuin asiaan :)

Pennun kanssa Joanna työstää pohjia ja vasta pennun saadessa ikää, kehonhallintaa ja kognitiivisia kykyjä hän alkaa työstää varsinaisia tokoliikkeitä. Joanna tekee mm. seuraavia harjoituksia pennun kanssa:

- etutassut kulhon päällä pyöriminen molempiin suuntiin (kehonhallinta, takapään kääntäminen, pohjia seuraamisen käännöksille)
- vireenhallinta (nostaminen/laskeminen)
- leikkiminen (aktiivisuus)
- leikkiminen (lelun vaihto, leikin säännöt)
- kuollut lelu
- kohti/poispäin työskentely (focus ohjaajaan / irtoaminen)
- katsekontakti
- ohjaajan tunnetila
- käsikosketus
- vauhtiharjoittelu (lujaa lelulle/kohteelle juokseminen)

Kaikessa toiminnassa Joanna hakee pennun kanssa balanssia, työstäen vastakohdista (esim. vireen nostaminen/laskeminen) sitä joka ei vallitse niin vahvana tai ylläpitäen kumpaakin puolta yhtä vahvana.

Vireenhallinta (nostaminen/laskeminen) + lelu/nami-erottelu
- Joannalla on eri käskysanat namille (free) ja lelulle (catch)
- alkuun hän työstää pelkkää vaihtoa namista leluun ja päinvastoin, niin että toisessa kädessä on lelu ja toisessa nami ja pentu oppii vihjesanasta vaihtamaan lelusta namiin tai päinvastoin. Hän ei tässä alkutreenissä mieti pennun virettä, mutta muuten tarkkailee pennun toimintaa ja pitää huolen, että pentu oppii tekemään vaihdon palkan välillä vihjesanasta, ei esim. käsieleestä (esim. namikäsi tulee tiettyyn asentoon)
- sitten kun vaihto alkaa onnistua (pentu leikkii hyvin, vaihtaa nopeasti namiin ja syö hyvin), hän alkaa työstää erilaisia osa-alueita
--- nopeita vaihtoja (pentu vaihtaa salamannopeasti vihjesanasta namista leluun tai päinvastoin)
--- kuuntelua ja avoinna olemista (pennun leikkiessä lelulla sille sanotaan nami-vihjesana ja kun pentu irrottaa lelusta ja on juuri tavoittelemassa namia, sanotaankin lelusana ja pennun tulee välittömästi palata lelulla leikkimään)
--- virettä (ja tätä eniten. Joanna leikkii pennun kanssa vauhdikkaasti nostaen tämän vireen korkeaksi, ja sitten vaihto namiin - syöttää useamman namin rauhalliseen tahtiin pennun vireen alas laskien, ja taas vaihto leluun ja vire tappiin)
- pennun kehittyessä yllättävyyttä ja vaihtotahtia lisätään, lisäksi haastetta voi lisätä heiluttamalla sitä palkkaa houkuttelevasti, jota pentu ei saa ottaa (esim. pentu edessä, heilutetaan lelua houkuttelevasti ja annetaan namikäsky - tällä voi työstää myös silmänkäyttöä)
- tämän lelu/nami-erottelun avulla voidaan parantaa sekä lelun että namin arvoa, koska huonompaa palkkaa seuraava parempi palkkaa vahvistaa huonomman palkan arvoa

Leikkiminen / aktiivisuus
- Joannalle on tärkeää, että pentu tarjoaa aktiivisuutta ja tätä pystyy hyvin työstämään leikin keinoin
- vetoleikissä leikin ollessa kuumimmillaan hän passivoittaa oman toimintansa, jolloin todennäköisesti pentukin passivoituu. Joanna poimii jonkun pennun tarjoaman aktiivisen toiminnon, esimerkiksi jos pentu vetää lelua hieman. Palkkana tästä pennun aktiivisuudesta on oman leikin muuttuminen takaisin aktiiviseksi. Alkuun vain yksi tällainen passiivinen hetki kesken leikin, mutta vähitellen työstetään niin että ohjaaja voi olla passiivinen koiran kiskoessa aktiivisesti lelua
- kun koira saadaan leikin yhteydessä aktiiviseksi suhteessa ohjaajaan, on helpompaa työstää myös varsinaisissa tottelevaisuusharjoituksissa tätä samaa koiran aktiivisuutta

Leikkiminen (lelun vaihto, leikin säännöt)
- Joanna opettaa leikin säännöt, näitä ei ehditty käydä kovin tarkasti läpi mutta yksi oli se, että pentu leikkii juuri sillä lelulla millä hän on päättänyt että leikitään. Tätä Joanna työstää leikkimällä kahden lelun leikkiä ja palkanvaihtoa eriarvoisilla leluilla

Kuollut lelu
- Joanna työstää tätä niin että hän ottaa pentua pannasta kiinni, hetsaa lelulla, laittaa lelun maahan, peruuttaa pennun kanssa kauemmas lelusta ja vapauttaa lelulle
- Seminaariin osallistui Kulon pentu Popa, jolla on positiivisena ongelmana se, että se menee halulla kuolleelle lelulle, mutta omii sen eikä halua vaihtaa sitä ohjaajallaan olevaan leluun. Tämä on positiivinen ongelma siksi, että se kertoo koiran ominaisuuksista hyvää ja on työstettävissä oleva juttu:
--- kahden lelun leikkiä työstetään sellaiseksi, että koira pystyy tekemään todella nopeita nopeasti vaihdon ohjaajan toisessa kädessä olevasta lelusta toisessa kädessä olevaan leluun. Kun tämä sujuu, toinen lelu laitetaan maahan ja ohjaaja pitää kiinni lelun narusta mutta itse lelu tosiaan on koiran saatavilla maassa. Ohjaaja leikittää pentua kädessään ilmassa olevalla lelulla, ja sitten antaa lelu-palkkakäskyn -- pentu vaihtaa maassa olevaan leluun. Pian tämän perään uusi lelunvaihtokäsky, jolloin pentu vaihtaa takaisin ohjaajan kädessä olevaan leluun. Mikäli pentu yrittäisi omia maasta poimimansa lelun, tämä on helppoa estää koska ohjaaja pitää lelun narusta kiinni. Kun vaihto ohjaajan kädessä olevan ja ohjaajan edessä maassa olevan lelun välillä toimii, voidaan vähitellen lisätä maassa olevan lelun etäisyyttä ohjaajasta ja näin saadaan vahvistettua varsinaista kuollut lelua ja nopeaa vaihtoa ohjaajan kädessä olevaan leluun.

Kohti/poispäin työskentely (focus ohjaajaan / irtoaminen) + katsekontakti
- Joanna vahvistaa poispäintyöskentelyä, mutta myös kohti ohjaajaa työskentelyä haluten säilyttää tässä sopivan balanssin, eli koiran tulisi tarjota irtoamista (esim. lähellä tai vähän kauempana olevalle kohteelle) ja aktiivisuutta kohti ohjaajaa sopivassa suhteessa. Jos irtoaminen on vahvempi (itsenäinen pentu), vahvistetaan kohti ohjaajaa toimimista.
- Joanna peruuttaa pennun edessä. Mikäli pentu huitelee/irtoaa kovasti, sen voi laittaa hihnaan. Tarvittaessa Joanna sanoo pennun nimen, tätä ei kuitenkaan kannata ajoittaa hetkeen jolloin pentu keskittyneenä tutkailee jotain omaansa, vaan kun pentu on otollisessa mielentilassa. Kun pentu vilkaisee Joannaa silmiin, Joanna sanoo palkkasanan ja palkkaa pennun esim. namilla ihan eteensä lähelle jalkojaan. Näin Joanna vahvistaa pennun halua työskennellä kohti/lähellä itseään. Hän myös liittää harjoitukseen katsekontaktisanan, jota myöhemmin voidaan selventää vielä häiriötreenillä (pennun tulee häiriöitä vilkuilun sijaan hakea katsekontaktia), ja luo tällä pohjan seuraamistreenille jolloin katsekontaktin pysyminen tippumatta on jo työstetty erillisenä harjoituksena pennun kanssa.

Ohjaajan tunnetila
- Joanna aivopesee pennun ajattelemaan, että jos hän on ahdistunut, jännittynyt, surullinen, vihainen, pennun ensimmäinen ajatus olisi: "Jee, kohta me leikitään ja pidetään yhdessä hauskaa!". Tämän Joanna toteuttaa leikkimällä pennun kanssa ollessaan itse eri tunnetiloissa. Hän hakeutuu leikkimään itselleen epämukaviin paikkoihin, esim. missä on paljon vieraita ihmisiä (ihmetellen, oudoksuen) katselemassa, tai jossa on riski että joku tulee pyytämään häntä poistumaan pentunsa kanssa. Voisi myös hyödyntää jos on vanhemman koiran kanssa kisoissa, oman kisajännityksen pennun kanssa leikkimiseen.

Käsikosketus
- Joanna hyvin varhaisessa vaiheessa opettaa koiran tekemään käsikosketusta ja varioi käden sijaintia: ylhäällä, maassa, koiran korkeudella jne. Tätä taitoa hän myöhemmin hyödyntää monella eri tavalla, esimerkkinä seuruun ja kaukokäskyjen opetus.

Seuruun opetus
- Joanna aloittaa seuruun opetuksen vasta puolivuotiaan tai vähän vanhemman pennun kanssa, jotta pentu olisi riittävän valmis seuraamisharjoitteluun ja toisaalta Joanna on työstänyt eri seuraamisen pohjataitoja (perusasentoon tuleminen, katsekontaktin hakeminen, käsikosketus, takaosan käyttö vadilla) erillisinä harjoituksina joten seuraamiseen on jo tehty hyvää pohjaa.
- Joanna opettaa seuraamisen käsikosketuksen kautta: käsi on reiden sivulla siinä kohtaa, ja sillä korkeudella, jolla halutaan koiran kuonon sijaitsevan. Joanna tavoittelee pää korkealla seuraavaa koiraa. Kiinnitettävä huomiota, että käsi ei ole liian korkealla, jottei pentu opi pomppimaan yltääkseen koskemaan käteen. Ei ole väliä, pitääkö pentu kuonon koko ajan kiinni kädessä vai ei. Palkkasana ja palkka tulevat aina pennun tökätessä kuonolla kättä, ja tätä kun riittävästi tekee, vahvistuu pennun halu tehdä käsikosketus ja pitää pää siinä asennossa, jossa se on käsikosketuksen aikana. Joanna sitten alkaa häivyttää kättä. Hän ottaa käden pois, ja tuo sen takakautta takaisin oikeaan kohtaan. Takakautta siksi, että tällöin koira saa kontaktin käteen vasta kun se on koiran kuonon yläpuolella ja tämä tukee sitä, että koiran on pidettävä päätään mahdollisimman korkealla nähdäkseen mahdollisimman nopeasti käden. Joanna myös luo säännön käsikosketukselle: kättä saa koskea vain kun se on oikeassa seuraamiskohdassa, ei esim. silloin kun se on koiran pään vierellä. Tätä täytyy työstää riittävästi häiriöharjoittelulla tuomalla kättä "vääriin kohtiin", jotta saadaan koira ymmärtämään asia, tällöin koira tarjoaa entistä aktiivisemmin sitä päänasentoa, jonka se liittää käsikosketukseen. Kun tämä onnistuu suoraa kävellen, Joanna alkaa työstää käännöksiä, näissä hän ennen käännöstä teettää koiralla käsikosketuksen ja näin aktivoi koiraa käännöksen ajan pitämään pään oikeassa asennossa. Myös lisätään häiriöt, joita voi avustajan tekemien häiriöiden lisäksi olla myös pinnanmuodot ja erilaiset alustat. Joanna teettää seuraamista esim. muovipussien tai erilaisten kohoumien yli. Kun koira kykenee selviytymään näistä kontaktiaan pudottamatta ja oikeaa paikkaa menettämättä kehonsa halliten, otetaan harjoitteluun mukaan ihmishäiriöt: avustajia pyydetään istumaan maahan hajareisin ja Joanna seurauttaa koiraa ihmisten jalkojen yli. Kun tämä sujuu, hän kävelee avustajien jalkojen yli niin, että koira joutuu kulkemaan läheltä avustajan kasvoja. Tämä on kuulemma erityisen hyödyllinen harjoitus ihmisujoille koirille, jotka saavat itseluottamusta tassutellessaan yhdessä ohjaajan kanssa vieraiden ihmisten päältä ja yli.

Kaukot
- Ei käyty varsinaisen tarkasti läpi kaukojen opettamista, mutta Joanna kertoili, että hän päättää vasta puolivuotiaan tai vanhemman koiran kanssa kummalla tekniikalla koira tekee kaukot: etu- vai takatassut paikoillaan pysyen. Joanna pyytää koiraa istumaan, laittaa käden maahan koiran etutassujen eteen ja pyytää koiralta käsikosketusta. Koira joutuu menemään maahan kyetäkseen tekemään käsikosketuksen. Tällöin Joanna tarkkailee koiran toimintaa: pysyykö sillä taka- vai etupää tässä paikoillaan sen käydessä makaamaan käsikosketusta tehdäkseen. Tämän tarkkailun tuloksena Joanna päättää, kumpi on koiralle luontaisempi vaihtotyyli.
- Joanna hyödyntää esim. hihnaa maassa kaukotreenaamisessa; koiran hyppäytettävä etutassut hihnan yli esim. seiso-istu-vaihdossa ja tällä saadaan asento riittävän lyhyeksi.

Siirtymät + kehääntulot
- Joanna kyllästyi kalastelemaan terrieriään liikkeiden välissä ja keskittyi vahvistamaan näissä koiran aktiivisuutta itseään kohtaan seuraavalla harjoitteella:
1) Ota koiraa pannasta kiinni, ja näytä sille kädessäsi olevaa lelua innostaen. Voit tarpeen vaatiessa liikkua samalla.
2) Laita lelu taskuusi koiran nähden, tarvittaessa jatka edelleen liikettäsi ja ehdottomasti pidä edelleen koiraa pannasta kiinni
3) Päästä pannasta irti ja samanaikaisesti suoristaudu -- koiran tulisi tarjota sivulletuloa (voit alkuun antaa vihjesanan jos koira ei kertakaikkisesti ymmärrä tarjota sivulletuloa)
4) Palkkaa koira
--- Kun tämä sujuu, kohdan 4) tilalla koiran tultua sivulle älä palkkaakaan koiraa, vaan kävele muutama askel kohti kuvittelemaasi ensimmäisen/seuraavan liikkeen aloituskohtaa. Kuvitteelliseen kohtaan päästyäsi pysähdy, ja sitten palkkaa koira. Koiran tulisi kulkea vierelläsi, mutta jatkuva katsekontakti ei ole välttämätön ellet halua että koira koko koekehän ajan joka siirtymässä on jatkuvassa katsekontaktissa. Voi esim. riittää, että koira kulkee sivullasi pääsääntöisesti sinuun katsoen, mutta voi vilkaista häiriötä tai kentällä olevia asioita, kunhan se sitten nopeasti taas jatkaa sinun tuijottamistasi. Jos koira juoksee pois luotasi, käänny ympäri ja kävele toiseen suuntaan. Et katso koiraan, et houkuttele sitä, vaan kävelet vain poispäin. Treenipaikka kannattaa ehkä suunnitella sellaiseksi, että koira ei pääse palkkaamaan itseään poissa luotasi, ajatumaan turvallisuusriskiin (omaan tai toisen ihmisen tai koiran) tms vaan ajatus on että käännyttyäsi poispäin koirasta se palaa luoksesi ja tarjoaa paikkaa vasemmalla puolellasi yhdessä sinun kanssasi. Tällöin jatkat kävelyä kohti alkuperäistä kuviteltua aloituspaikkaa (eli ei päämäärätöntä kävelyä vaan tätä harjoitusta tehdessäsi pidä mielessäsi, että tämä tähtää siirtymiin koekehässä) ja taas mikäli koira karkaa luotasi, teet u-käännöksen. Ideana on se, että koira saa palkan vasta kun se on kulkenut muutaman askeleen kanssasi niin että saavutatte päättämäsi seuraavan liikkeen aloituskohdan. Ja tähän päästyänne pysähdyksen jälkeen palkkaa koira.
- On tärkeää työstää tätä harjoitusta paljon ja sellaisissa tilanteissa, jotka vievät eteenpäin koiran toimintaa koekehässä. Joanna tekee tämän harjoituksen aina ennen koekehään/treenikehään menoa, ja treeneissä kokeenomaisissa treeneissä. Ennen hänellä oli koekehässä ongelmana se, että liikkeen loputtua, sosiaalisen palkkauksen jälkeen, hän joutui pyytämään koiraansa mukaan siirtymään. Tällöin asetelma oli sellainen, että hän oli aktiivisempi ja koira passiivisempi osapuoli, mikä vaikutti seuraavan liikkeen mielentilaan. Tätä hän työstää viemällä edellä kuvattua harjoitusta hieman eteenpäin: Joanna teettää koiralla jonkun koeliikkeen, esim. noudon. Koiran palautettua kapulan Joanna ottaa siltä kapulan suusta, antaa sosiaalisen palkan, sitten hän ottaa koiraa pannasta kiinni, heiluttaa sille lelua niin että koira tahtoo lelun, laittaa lelun taskuunsa, päästää irti pannasta ja tekee siirtymän seuraavan liikkeen aloituskohtaa ja tähän kohtaan päästyään palkkaa koiran. Tällä hän on saanut siirtymät sellaisiksi, että koira tarjoaa aktiivista yhdessäoloa ja -kulkemista, ja tämä koiran aktiivisuus siirtyy koekehässä seuraavaan liikkeeseen.

Nouto - pito
- Joanna työstää noutoa paljon lelulla ja erilaisilla esineillä. Hän käyttää littanaa patukkaa, jolloin koiran on purettava leuat yhteen jotta lelu pysyy leikissä sen hampaissa. Joanna yrittää kiskoa lelun suoraan sivulle pois koiran suusta. Sama juttu muilla esineillä. Noutokapuloilla hän harjoittelee asiaa esim. tunnarikapulalla (koiran tultua sivulle yrittää vetäistä kapulan suoraan sivulle pois suusta), ja lisäksi hänellä on erityinen noutokapula, jonka toinen laippa puuttuu ja tällöin kapulan saa vetäistyä pois koiran suusta mikäli koiran ote ei ole riittävän tiukka. Jos ongelmana on koiran löyhä ote /kapulan pyöräyttäminen palautuksessa, hän laittaa kapulan laippapäähän narun, josta koiran lähestyessä kapula suussa kohti palautusasentoa, voidaan nykäistä kapulaa koiran suusta suoraan sivulle ja näin vahvistaa koiran ajatusta siitä, että kapulaa on purtava tiukasti ja vakaasti myös palautuksen ajan. Usein koira tuo palautuksen alun hyvällä vauhdilla kapulasta vakaasti kiinni pitäen, ja suu alkaa käydä koiran valmistautuessa sivulletuloon.

Lopussa juteltiin jäljestämisestä. Joanna oli Suomessa tutustunut metsäjälkeen, ja ihastunut siihen kovasti, etenkin siihen kuinka hyvä harrastus se on koiran näkökulmasta. Hänen terrierinsä on syttynyt jäljestämiseen, ja jäljestämisen kautta Joanna on voinut työstää terrierinsä pitkäjänteisyyttä työskennellessä. Aluksi terrieri hetken aikaa jäljestettyään sai ilonhepulin, mutta kadotti tällöin rakastamansa jäljen. Koira on nyt oppinut jäljestämään keskittyneesti 15-20 minuuttia ja tämä pitkäjänteisyyden oppiminen jäljellä on lisännyt sen pitkäjänteisyyttä myös tokokehässä. Joannan kisavalmistelut ennen tokokoetta alkavat ko terrierin kanssa jo edellispäivänä, jolloin hän käy koiransa kanssa tekemässä jäljen. Koeaamuna hän tekee koiran kanssa tietynlaisen kävelylenkin, sitten koiran tulee nukkua tunti, ja sitten se on optimaalisessa vireessä koekehään. Tämä oli innostava esimerkki siitä, että tulee löytää omalle koiralle optimaalinen kisavalmistautuminen ja rutiinit.

Tokotreeniajatuksia

Voi että kun olisi aikaa näppäillä blogia vähän aktiivisemmin... Olisi niin paljon asiaa :)

Olin Jämillä tokon valmennusrenkaan syysleirillä kuunteluoppilaana kaksi päivää. Mikä ihana viikonloppu vain yksin reissussa ollen! Leirin kouluttajina olivat Christa ja Katja. Ihan hirveän paljon tuli antia ja treeni-ideoita!

Leiri alkoi kokeenomaisella treenillä. Christa ja Katja olivat suunnitelleet kehän, jossa oli erilaisia jippoja koirille ja ohjaajille. Ensinnäkin kehäänmenossa yleisö hurrasi ja antoi raikuvat aplodit kehäänmenevälle koirakolle. Heti sisääntulon vieressä soi radiosta kovaa joku ohjaajalle osuvasti valittu teemabiisi, tyyliin Jukka Pojan "Älä tyri nyt". Yleisö huuteli kannustuslauseita. Ensimmäinen liike oli zeta, ja kylläpä kokeneellakin kisaajalla saattoi keskittyminen ja pasmat mennä vähän sekaisin tässä iloisessa alkumyllytyksessä.

Liikkuri liikkuroi koirakon ämyriin puhuen, ja oli liikkeiden aloituksissa lähellä ohjaajaa ohjaajan edessä. Kulki muutenkin vierellä. Liikkurointi luonnollisesti englanniksi.

Zetasta siirryttiin ruutuun. Zetan merkki jäi hieman vinottain eteenmenoon nähden. Tässä olin huomaavinani kolmenlaisia tapoja valmistella koira eteenmenoon: 1) koira sai tulla liikkeen aloituskohtaan hyvin vapaasti ympärilleen vilkuillen ja oli aloitusasennossakin hyvin vapaasti. Näistä koirista todella moni focusoi häiriömerkille ja teki vinon eteenlähetyksen. 2) koira teki lähestymisen aloituskohtaan ja oli aloituksessa tiukasti katsekontaktissa ohjaajaan. Näistä koirista osa ehti huomata häiriökartion vasta juostuaan puoliväliin, ja kun ne sitten lennosta päättivät muuttaa linjaansa kohti kartiota, ohjaaja sai ne vielä pysäytettyä ympyrän sisään. Kuitenkin ruutuun lähetettäessä eivät välttämättä pystyneet vaihtamaan tehtävää mielessään vaan juoksivat häiriömerkille. 3) koira sai aloituspaikkaan tullessa vilkaista häiriöt, mutta se oli opetettu luopumaan niistä ja focusoimaan suoraan eteenpäin. Nämä koirat etenivät suoraan, ja pystyivät eteenmenon stopin jälkeen jättämään häiriömerkin sikseen ja juoksemaan ruutuun. <- Nämä tulkinnat olivat tosiaan vain omaani, minusta vaikutti vahvasti tältä mutta joku toinen paikallaollut voi olla eri mieltä. Itsellä näiden suoritusten näkeminen vahvisti ajatusta eteenpäin focusointiharjoituksista joihin yhdistetään häiriöstä luopuminen (tosin näissä harjoituksissa tärkeää että koira ei tarjoa väistämiskäytöstä suhteessa häiriöön)

Ohjaajan ja koiran huomaamatta kentälle, lähelle linjaa eteenmenoympyrän ja ruudun välillä, oli tuotu keinuhevonen. Ruudun vieressä soi kovaääninen häiriö-cd. Osa koirista väisti hepoa ja taisipa häiriö-cd:kin viedä vähän keskittymistä. Lisäksi häiriö-cd-soitinta kannettiin mukana lähellä suorittavaa koiraa kehässä.

Ruudusta seuraamiseen otettaessa liikkuri ja Christa kävelivät lähellä ohjaajaa, ja kutsu oli ajoitettu niin että piti hevosen vierestä juosta jälleen.

Kiertohässäkkä tehtiin kohti ruutua niin, että äskeinen eteenmenon pysähtymiskohta oli aloituspaikka ja koira sai siis juosta samaan suuntaan kuin edellisessä liikkeessä. Kierrettävä kartio oli ruudun edessä, sivussa suorasta linjasta nähden niin että ruutu oli enemmän tarjolla ja koiran piti korjata linjaa vasemmalle tehdäkseen kartion. Lisäksi haastetta toi se, että koira oli juuri hiljan saanut juosta ruutuun (koirilla on veto sinne missä ovat juuri olleet/juosseet). Tässä useampikin koira paahtoi onnellisena ruutuun ja monen ohjaajan piti tulla todella lähelle kierrettävää kartiota muistuttamaan koiraa oikeasta tehtävästä.

Kehän päätti tunnari, jossa kapulat laitettiin keinuhevosen lähelle. Tässä monen koiran piti ainakin pikaisesti käydä nuuhkimassa keinuhevosta. Tunnarista nähtiin viikonloppuna myös sellainen versio, jossa kapulat olivat viltillä - yhdessä hyppivien ja ääntelevien lasten lelujen kanssa (koira ja pupu). Tämä sekoitti monen koiran keskittymistä niin, että saatiin aikaan suun käymistä kapuloilla tai vähintäänkin kapulan pyöräyttämistä paluumatkalla.

Iltapäivällä koirakot tekivät korjaussarjaa ja treenasivat kolmessa pienemmässä ryhmässä omatoimisesti keksimiään asioita.

Sunnuntaina oli aamupäivä tekniikkatreenejä, liikkeen osia yms ja iltapäivällä testattiin vielä koirien turnauskestävyys kisanomaisella treenillä. Liikkeinä olivat ainakin ohjattu, jossa merkiltä parinkymmenen metrin päässä oli ruutu ja noudatettiin tietenkin ruudunpuoleista kapulaa (ja tässä taas osa koirista juoksi onnellisena ruutuun).

Tyyppivirheitä kehätreeneissä:
- koiralla makuuasennossa kyynärpää ilmassa, perusasennossa kenotus tai ohjaajanpuoleinen etutassu osittain ilmassa
- kapulan pyöräytys suussa palautuksessa
- seuruussa edistäminen / vinous
- häiriömerkille meno (kentällä oli jossain vaiheessa, mahdollisesti sattumalta, värikäs juomapullo ja myös tämä houkutteli joitakin koiria)
- koira omassa kuplassa / "humalassa" / keskittymätön
- ennakointi esim. eteenmenoon/ruutuun
- tunnarissa löysä ote

Paljon tuli asiaa, tässä muutama poiminta:

- Kiinnitä huomiota liikkeiden alussa koiran mielentilaan: sen tulisi olla aktiivinen kohti ohjaajaa. Ei riitä sellainen hidas ja jähmeä katsekontaktin nostaminen kohti ohjaajaa, vaan koiran tulee ripeästi ja aktiivisesti tarjota katsekontaktia. Tällainen ohjaajaa kohti aktiivinen koira kestää häiriöt paljon paremmin. Rakennetaan aluksi katsekontaktin ottamisesta palkkaamalla eli rakennetaan asiaan motivaatiota, sitten lisätään häiriöitä. Voidaan vaikeuttaa tätä esim. niin, että liikkuri höpöttää viedessään noutokapulat. Alkuun liikkuri on hetken hiljaa ja sitten käskyttää, mutta harjoitusta vaikeutetaan niin että liikkuri höpöttää ja sitten kesken höpöttämisen käskyttää. Jos koira on jäänyt zoomailemaan liikaa liikkurin juttuja, se ei todennäköisesti ole avoinna ohjaajalle ja näinollen kesken höpöttämisen tullut käskytys menee siltä ohi
- Sivulletulokäsky liikkeen aluissa - koira saa katsoa esim. kapuloiden viennin, Seuraa-käsky liikkeiden alussa - koiran tulee pitää katsekontakti ohjaajaan, ei saa kuikuilla muualle
- zetassa ylivireiseen seuraamiseen jippoja: äkkipysähdyksiä (koiran pysyttävä vasemman jalan kohdalla), merkin kiertoa, kulmassa pysähdys ja paikallakäännös tai peruuttamista, jäävissä houkuttelua pois jäävästä asennosta esim. merkille, ohjaajan ollessa pari metriä koiran takana vaiti. Lisäksi: ihmisiä voi kävellä zetan ympärillä.
- ohjatussa huono vauhti merkille
-- lelu merkin taakse ja jes-sana jo matkalla
-- seur toistolla lelun merkin taakse, liikkuri vie kapulat, lähetys merkille
-- lelu muka viedään merkin taa, liikkuri vie kapulat, lähetys merkille, palkka merkistä
- tunnariin haasteita: kaksi kapulaa ollut toisilla koirilla suussa, oma kapula piilossa jonkun esineen, esim. merkin (tai keinuhepon) takana, kapulat tiheästi -- ohjaaja riittävän lähellä havaitakseen ja puuttuakseen epäasiallisen haistelukäyttäytymisen
- epävarmalla koiralla ensimmäinen suoritus ilman häiriöitä, toisella toistolla häiriöt mukaan ja lelu/kosketusalusta tarvittaessa apuna (esim. ruudussa)
- ruutu: ihmisiä ruudun a) takana b) myös sivuilla, c) ihmiskujan läpi ruutuun d) ihminen istuu ruudun edessä, ruudun paikan vaihtelua joka lähetyksen välissä, tehdään peräkkäin ohjattu + ruutu, luoksetulo + ruutu (koiralla veto sinne missä se on juuri ollut/mihin juuri juossut)
- ohjatussa koira juoksee noutokapuloille vähän takki auki (ja voi esim. ruohikolla liukastua noston yhteydessä kun vauhtia liikaa) - nostettava kapula vähän erilainen joka kerralla, yllättävä, esim. pikkukapula, pk-kapula, ohjatun noudon kapula josta toinen laippa irti, kapula on eri asennoissa
- kapulan pyöräytys - kapula josta toinen laippa on irti, provosoi koiraa korjaamaan otetta matkalla ja näin tästä pääsee huomauttamaan
- noudon palautuksessa avustaja tulee seisomaan ohjaajan viereen / eteen / pyytää koiralta kapulaa
- ohjatussa noudossa noudettava kapula levyn tms päällä

Tämmöisiä juttuja olin kirjaillut viikonlopulta ylös.

Eilen meillä oli Katjan ekat treenit uuden Tamskin tokovalkku-ryhmän kanssa (talvikausi alkaa lokakuussa mutta otettiin vähän etupeltoa). Katja oli suunnitellut kehän (vähän vastaavanlainen kuin yllä), joka suoritettiin läpi. Tämän jälkeen korjaussarja ja sitten keskustelua.

Kulo kun on edelleen niin keskeneräinen kuntoutumisensa suhteen, ei tehnyt kuin suoran luoksetulon, kaukot, tunnarin ja zetan. Luoksetulo oli hyvä, kaukoissa etupää vinotti (johtuu osin lihasepätasapainosta joka sillä on, ja jota nyt jumpataan kuntoon) ja s-i-vaihdossa liikutti toista takajalkaansa ihan kunnolla (sillä on nyt tauon vuoksi tekniikka vähän levinnyt). Tunnarissa oli häiriö-ääniä radiosta, koiran ulvomista ja vinkumista. Kulo meni kapuloille hyvällä vauhdilla, asiallinen hajutyöskentely, otti oman mutta pudotti sen suustaan ja palautusvauhti hieman menovauhtia hitaampi, lopun perusasento jäi auki. Korjaussarjassa teki tämän vastaavassa häiriössä moitteetta. Zetassa istu vähän hitaahko, seisomisen mukaanotossa tökkäisi mua kuonolla jalkaan josta huomautin, makuu suora ja nopea ja nätti mukaanlähtö. Seuruu siisti (ihan takuulla vaikuttaa se, että ei saa tökkiä kuonolla mukaanlähdöissä, niin seuraaminenkin on vähän siistiytynyt).

Puhuttiin treenaamisesta, että kokonaisuuksia tulee treenata eikä vain tehdä kivoja tekniikkatreenejä tai pikkuosasia, koska kokonaisuuksien toimiminen ratkaisee loppupeleissä. Kokonaisuustreeneihin mukaan erilaisia häiriöitä ja källejä, jotta saadaan koira pysymään auki ohjaajalle ja häiriöherkkyyttä alas ja suoritusvarmuutta lisää. Lisäksi pitää löytää balanssi: myös motivaatiota ja tekniikkaa tulee tehdä.

Mun pitäisi tehdä mentaaliharjoittelua kehässä toimimiseen ja omaa keskittymistä paremmaksi, vähän liikaa tulee mentyä itsekin takki auki ja liian kevyin mielin. Mulle siis toivottavasti tulevissa treeneissä on ohjaajahäiriöitä; esim. joku tulee höpöttämään mulle kesken suorituksen ja pidettävä oma pokka ja keskittyminen kasassa.

Kulon kanssa ei juuri mitään tokojuttuja olla tehty, mutta eteenmenon korjauksia  (ja tuota nenällä tökkimättömyyttä) ollaan jonkin verran harjoiteltu Monican koulutuksen herättämin ajatuksin. Kulo etenee siis sivuttain etutassut laudalla. Alkuun mulla oli toisessa kädessä rima muistuttamassa takapään käytöstä. Tällä hetkellä vähän ylityöskentelee takaosalla. Oppinut hyvin takajalkojen ristiaskeltamista, mikä näkyy myös seuraamisen sivusiirtymissä. Työstetään mun etäisyyttä Kulosta ja laudasta. Vahvistetaan sanallisia käskyjä (högster/vänster). Kun suoritusvarmuus parempi, siirrytään kentälle ja liitetään ruutu mukaan tähän harjoitukseen. Tässä tämän päiväinen suoritus:

Luento: Jenni Lehtinen

Olin keskiviikkona Jennin luentoa kuuntelemassa, alla muistiinpanot, toivottavasti meni oikein ;) 

Nuoren koiran kouluttaminen (agilityyn)


Jenni opettaa koiran focusoimaan haluttuun kohteeseen. 
Ensimmäiseksi opetetaan koira virittymään siitä, että sitä vedetään pannasta/niskanahasta. Alkuun pannasta vedetään ja heti annetaan palkka, sitten kestoa lisätään asteittain ennenkuin koira vapautetaan palkalle. Tässä on tavoite, että koira haluaa palkalle ja painaa vetoa vastaan, eli motivaatio palkalle rakennettava huolella.
Koiran tulee hyökätä sen lelun kimppuun, jota J katsoo. On tärkeää, että tässä harjoitteessa kiinnittää huomiota myös siihen, mihin suuntaan oma rintamasuunta ja jalat osoittavat. Jenni vetää koiraa niskanahasta, ja kun se katsoo focusoinnin kohteena olevaa lelua, Jenni vapauttaa sen lelulle. Ja tosiaan tässä koira virittyy pannasta vedon aikana, niin että kun Jenni päästää sen vapaaksi, se syöksyy voimalla lelun kimppuun. Jenni tekee vapauttamisen yhteydessä painonsiirron, eli ottaa yhden askelen kohti lelua.
Alkuun focusointia treenataan steriilissä ympäristössä, mutta hyvin nopeasti lisätään häiriötä: kentälle lisätään muita leluja ja ruokaa. Myös niin voi tehdä, että jos koiralla on kaksi eriarvoista lelua, koira suunnataan vähemmän arvokkaalle lelulle ja koiran on valittava tämä lelu.
Kun edellä mainitut vaiheet on tehty hyvin, voidaan siirtyä agilityesteisiin. Koira focusoidaan hypylle. Näin saadaan rakennettua koiralle vahva estemotivaatio. Jenni hyödyntäisi tätä myös silmäkoirien kanssa eli rakentaisi silmää käyttävälle koiralle niin vahvan estemotivaation, että koira ohjaajan kyttäämisen sijaan hakisi esteitä.
Focusoinnissa on tärkeää myös se, että koiraa ei ikinä vapauteta esteelle mikäli se katsoo ohjaajaa, eli vasta kun se katsoo estettä. Näin saa pikkukoirillekin opetettua estehakuisuutta ja sitä etteivät ne ratasuorituksen aikana koko ajan tuijota ohjaajaa (mikä saa ne etenemään pompottavalla laukalla).

Ota / irti -käskyt
Jenni työstää paljon leikkimistä. Koiran opetetaan vaihtamaan lelusta namiin ja toisinpäin. Namille ja lelulle on omat palkkasanansa.
Irti-käskyä Jenni käyttää lelunirroituksen lisäksi myös virheen merkkaamisena, niin että irti-käskyn kuultuaan koira ei saa ottaa lelua. Esimerkkitilanne voisi olla sellainen, että käytössä on etupalkka, jota koira ei saa ottaa jos suoritus meni väärin.
Jenni usein palkkaa koiran irti-käskystä aloittamalla irroituksen jälkeen leikkimisen heti uudelleen, jotta irti-käskystä ei tule liian negatiivinen.

Siivekkeen kierto
Jenni opettaa koiran kiertämään siivekettä ympäri sheippaamalla. Opettamisvaiheessa on tärkeää palkata tarpeeksi tiheästi eli pienistäkin yrityksistä siivekkeen kiertämisen suuntaan. Yleisempää on liian harva palkkaus, joka johtaa koiran passivoitumiseen tai turhautumiseen.
Jenni ei anna koiran vaihtaa itse suuntaa, koska etenkin vilkkaat kuumat koirat häsläävät itsensä stressitilaan, mitä J ei halua -- tekeminen kontrolloitua


Käänteinen houkuttelu
Opetetaan koiralle, että saavuttaakseen haluamansa sen täytyy toimia ohjaajan haluamalla tavalla (opetetaan koiraa hillitsemään itseään). Käänteistä houkuttelua voi hyödyntää esim. lähtökäyttäytymisen opettamisessa.
Harjoittelu menee niin, että nami avokämmenellä, koira ei saa ottaa ilman lupaa. Jos yrittää -- käsi nyrkkiin, älä vedä kättä pois vaan pidä se paikoillaan, jotta kädestä ei tule "kaniini" jota koira yrittää saalistaa
Käden avaamisesta ja sulkemisesta tulee koiralle rauhoittava signaali, tätä voi hyödyntää kisatilanteessa


Juoksukontakti
Suuntakäskyt
Koiran on osattava kaikki tarvittavat seitsemän suuntakäskyä ennenkuin aletaan treenata juoksukontaktia puomilla. Silvia vahvistaa kuukausikaupalla koirilla ajatusta siitä, että alastulokontaktin jälkeen juostaan monta metriä suoraan, ja alkaa vasta myöhemmässä vaiheessa opettaa kääntymisiä kontaktin jälkeen. Tästä seuraa koirien hetkellistä epävarmuutta, mitä Jenni ei halua koirille tuottaa.
Opetettavat suuntakäskyt ovat: suoraan eteenpäin, etuviistoon vasemmalle/oikealle, vasemmalle/oikealle ja u-käännös vasemmalle/oikealle.

Mieti jo tässä vaiheessa logiikka: Kääntyykö koira ohjaajan puolelle aina vai välillä poispäin ohjaajasta? Saman logiikan on pädettävä kaikissa suuntakäskyissä.
Treenaa max kolmea suuntakäskyä kerrallaan.
Alkeisopetus tapahtuu niin, että koiran lantio on ohjaajan jalkojen välissä. Sitten naksutellaan sitä mitä halutaan, on se sitten esim. suoraan eteenpäin tai  suoraan sivulle katsominen. Palkka lentää siihen suuntaan, jota työstetään.. Jos koira ei ymmärrä tarjota haluttua, voi sitä vinkiksi tökätä lapaan. Liitetään toimintoon käskysana ja häiriöt.
Sitten koiralle opetetaan, että se suorittaa suuntakäskyn saatuaan ensin esteen ja kääntyy tämän jälkeen. Tämä tapahtuu niin, että koira opetetaan menemään portin läpi ennen kääntymistä. Tällöin u-käännöksestäkään ei tule paikoillaan pyörähdystä.
Suuntakäskyt opetetaan 1) portilla 2) matolla (alkuun portti maton takapäädyssä) 3) lankulla (alkuun matto puoliksi lankun päässä) 4) puomilla. Eli niin että koira menee portin läpi tai maton/lankun/puomin päästä yli ja vasta sitten kääntyy.
*Suuntakäskyjä kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös putkelle; koska suomalaisissa radoissa suoran putken jälkeen seuraa usein käännös
*Myös pussin voisi opettaa niin, että koira opetetaan pussin jälkeen kulkemaan ensin portin läpi ennen kääntymistä.

Askelten sovittaminen kontaktialueelle
Jenni käyttää kehikkoa kontaktialueella, koira opetetaan osumaan sille. Kehikko muodostuu kolmesta rimasta; maata vasten olevaa reunaa ei ole. Tämä sen vuoksi, ettei koira opi tähtäämään sen mukaan.
Toinen vaihtoehto on laittaa bumber 40cm ennen ja jälkeen A:n.
Voi myös etenkin puomin ylösmenokontaktille otattaa vauhtia lähettämällä koiran puomille putken kautta; tällöin koira tulee matalahkona pitkällä laukka-askeleella. On tavoiteltavaa, että koira pidentää laukka-askeltaan sen sijaan että lyhentäisi sitä ennen puomia, koska jälkimmäin aikaansaa pomppaamista.

Esteiden poimiminen
Jos Jenni juoksee suoraan /kaarevalla linjalla, koiran on otettava ne esteet jotka ovat matkan varrella. Eli ei käytetä käsiä, vaan katsetta ja liikettä. Tällöin käsieleen vaikutus on voimakas; esim. jos koira tyrkätään takaakiertoon. Mini-medi -koirat eivät tuijota ohjaajaa ja pompota vaan koirat oppivat hakemaan itsenäisemmin esteet, jotka ovat linjalla.
Jenni alkeisharjoittelee esteiden poimimista tämäntyyppisellä ratatreenillä:

 Jenni opettaa koiran poimimaan myös vinossa olevat esteet:




Katsekontakti
Jenni ei päästä koiraa esteelle/vapauta lähdöstä tai alastulokontaktilta, jos koira hakee katsekontaktia.

Palkkaus
Mikäli koiran suoritus oli hidas tai koira kyttäsi ohjaajaa, tätä ei palkata. Palkataan vain sellaiset suoritukset, jotka ovat tavoitteen/kriteerin mukaisia.


Lisäksi samaan alkeisopetusaikaan opetetaan koiralle valssi ja sokkari

Takaakierto
Jenni opettaa koiralle itsenäisen takaakierron niin että hän voi käskyttää koiran takaakiertoon todella kaukaa. Takaakierto-käsky tarkoittaa sitä, että koiran on suoritettava takaakiertohyppy vaikka ohjaaja tekisi mitä, esim. lähtisi juoksemaan poispäin.
Tämä onnistuu, kun koira oppii että palkka ei tule ohjaajalta -> tällöin sillä ei ole kiire ohjaajan perään. Jenni laittaa namipalkan kierrettävän siivekkeen taakse ja viistoon riman eteen. Lelua käyttäessään hän heittää lelun selkänsä taakse koiran linjalle samalla juostessaan eteenpäin.

Ennenkuin alkaa suunnitellakaan saksalaisen opettelemista, koiralle täytyy opettaa todella varma takaakierto, jotta saksalaisessa ei takaakierto-vaiheessa tarvitse jäädä varmistelemaan, koska tämä johtaa siihen että ohjaaja on myöhässä jääden koiran tielle.

Wrap

Jenni opettaa koiran wrap-käskyllä kiertämään siivekkeen todella tiukasti

Vastaisella kädellä on pienempi lähettävä vaikutus -> koira tekee tiukemman hypyn

Muuta

Hyvä koiraharrastaja ei tee 10 samanlaista toistoa, vaan koko ajan lukee koiraa ja treenitilannetta, miettien mitä koiran päässä liikkuu ja mukauttaen treeniä koko tilanteen mukaan. Treenaaminen on tällöin dynaamista ja koiralle mielekästä ja motivoivaa.

Jenni treenaa monet alkeisharjoitukset ilman vauhtia (mm hyödyntäen yllä kuvattua focusoimista)

Jenni vastasi vielä myöhemmin kysymyksiini:

• Tärkeimmät suulliset käskyt ovat sikk ja back - eli wrappikäskyt vasemmalle ja oikealle. 
• Lisäksi ekstensio käännöksille, eli esim. valsseissa edessä olleissa Jenni on "viuhka" hyppytekniikkaharjoituksella opettanut vasen/oikea-käännökset. Eli kun koiran pitää joskus hypätessä kääntyä loivemmin, eikä ihan siivekkeeseen kiinni, puhutaan ekstensio käännöksestä. Susan Salon hyppytekniikoissa joita Suomessakin kovasti kopioidaan on viuhkamainen harjoitus, joissa kolme hyppyä on viuhkan muodossa, niin että ensimmäinen ja kolmas toimii tavallaan pumppereina sille keskimmäiselle hypylle. Perinteisissä hyppytekniikoissa ohjaaja on tässä(kin) harjoituksessa paikallaan ja mahdollisesti vain vetää hieman koiran puoleisella olkapäällä. Jenni on yhdistänyt tätä kaikkiin tilanteisiin ja ohjauksiin jossa toivoo koiran kääntyvän keskinkertaisesti. Esim valsseissa usein koira valuu ohjaajan liiikkeen mukaan, sen vuoksi on järkevää ohjata viuhka valssina, ja myös yhdistettynä koiran vauhtiin esim putkesta eika vain istumasta

Käsimerkit:

• käsimerkki pitää antaa viimeistään siinä vaiheessa kun koira on rinnalla, ideaalistihan sen ei pitäisi päätä pyöritellä kun  on ohjaajasta jo ohi. Jos ohjaaja juoksee estettä kohti on wrappikäsky mahdollista antaa vain suullisesti ilman käsiohjausta. Ja kaukana olevalle hypylle lähetän koiranpuoleisella kädellä, jolloin rintamasuunta ja sijoittuminen sekä suullinen käsky kertoo kumpaan suuntaan käännytään
• se miten kaukaa koiran voi vastaisella kädellä lähettäa on koira kohtaista ja opetuskysymys. Kuitenkin jos ohjaaja pitäytyy kaukana hypystä ja hidastaa liikettä tarvitsee lähetykseen enemmän "voimaa" jolloin koiranpuoleinen käsi on parempi
• vastakkainen käsi vedoissa on Jennillä aina kiinni, ja palkkaa koiraa siitä esim luoksetuloissa tiukasti pyörimällä niin että koira hakee jalkoihin kiinni. Siivekkeelle wrappiin lähettävä käsi on enempi avoin, yleensä etusormi kunnolla osoittavana siivekettä/hyppyä kohti, ja sitten taas kroppaa kohti vedetty kiinni oleva nyrkki "kom" = tule käskyllä vahvistettuna

Christan koulutukset

Tässä muistiinpanot vuoden takaisista Christan koulutuksista, blogiteksti jäi vähän kesken mutta onhan tässäkin jo jotain ;)

Olin Christan koulutuksissa koirakkopaikalla 13.4. ja kuunteluoppilaana 8.-9.5. Tässä muistiinpanoja Christan opeista. Jälleen kerran, minun ymmärrykseni ja muistini läpi kulkeneita. ;)

Christa aloitti koulutuksen huhtikuussa teorialuennolla. Hän korosti alussa sitä, että jokaisen pitäisi luoda omaan ajatteluun perustuva ajatusmaailma, perusta jonka päälle oma koirankoulutusfilosofia rakentuu. Tekniikkavinkkejä voi ottaa vastaan joka kouluttajalta, muuten kannattaa ottaa sellaiset vinkit, jotka sopivat omaan filosofiaan.

Arjessa luodaan suhde koiraan. Tavoitteena on molemminpuolinen luottamus ja että normielämä toimii, koiran on hanskassa, hallinnassa. Arjen kautta koira oppii tuntemaan kouluttajansa = omistajansa. Esimerkiksi omistajan sitkeyden ja periksiantamattomuuden. Tavoitteena on, että koira on muita ihmisiä/ koiria kohtaan neutraali - oma omistaja on ykkönen ja koiran huomion keskipisteenä.

Jos koira jää mentaalisesti kiinni johonkin, arjessa on hyvä opetella kuinka koira oppii irrottautumaan. Tilannetta muutetaan helpommasta vaikeampaan, kriteeriä nostetaan taitojen kertyessä.

Omistajan mustavalkoisuus on tärkeää niin normielämässä kuin koulutuskentälläkin.

Nuoren koiran kanssa työstetään ensin perusjutut kuntoon:
- hyvä motivaatio
- hyvä asenne tekemiseen
--> ovat kaiken aa ja oo
--> intensiivistä olemista omistajan kanssa

Harjoitellaan toko-osaamisen perustaitoja:
- perusasento, seisominen, istuminen, maahanmeno, nouto
- em. taidot treenataan niin varmoiksi kuin mahdollista:
--- pa kaikista suunnista, hyvällä asenteella, aina suora perusasento ohjaajan sivulla
--- jäävät: osaa tehdä missä tahansa ohjaajan ympärillä (edessä, takana, ...), eri suunnista (kohti ohjaajaa, poispäin ohjaajasta, ..., kaikista eri vauhdeista, aina yksivaiheisesti ja nopeasti, pysyy asennoissa = stabiliteetti (pysyy asennoissa liikauttamatta varvastakaan, vaikka mikä olisi), ei mene häiriökäskyihin
-- koira tekee, olipa se ohjaajan edessä, takana tai sivuilla
-- jos koira oikeasti osaa, niin ohjaajan ei tarvitse miettiä esim. millä jalalla astuttaessa annan jäävä-käskyn

Alkuun hiotaan perusasiat kuntoon, sitten hiotaan tekniikkaa.

Palasista edetään kohti kokonaisuuksia

Häiriötreenit
- määrittele itsellesi aina se, mitä haet häiriöharjoitteella, esim.
--- kuunteleeko koira?
--- kuinka keskittynyt koira on (onko samassa kuplassa)
--- osaako koira oikeasti (pystyykö tekemään teknisesti oikein häiriöstä huolimatta)
- kun koira on hyvä ja taitava, sille tulee pientä välinpitämättömyyttä ja liiallista itsevarmuutta
--- häiriötreenillä haastetaan koiraa, että se pysyy auki

Aluksi rakennetaan taitoa ja turvallisuutta, sitten kun koirasta tulee hieman liian itsevarma ja välinpitämätön --> rikotaan
--- esim. lähetettäessä koira merkille sanotaankin koiran juostessa kohti merkkiä joku jääväkäsky, jota koiran pitää totella
- koirat ovat hyvin erilaisia; toiset tarvitsevat paljon erilaista rikkomistreeniä, toiset eivät juuri lainkaan

Palkkaus
- palkka sitten, kun koira on ohjaajaa kohtaan aktiivinen
-- eli ei palkata itse tempusta mitä koira teki, vaan aktiivisuudesta ja yhdessä olemisesta
- naksutinkoulutus
-- ei niin että naksautus -> palkka, vaan AINA sosiaalinen palkkaus ennen lelua /ruokaa

Nuori koira on tienhaarassa
- väärä valinta --> alkuun ei seurausta, myöhemmin sanotaan esim. "oho"
- oikea valinta --> naksautus, sosiaalinen palkka, lelu
--- myöhemmin: jos koira ei heti ensimmäisestä yrityksestä tee oikein ja sitä joudutaan korjaamaan, suorituksesta ei tule palkkaa vaan palkkaa tulee vain niistä suorituksista, joissa koira onnistuu heti oikein --- näin saadaan luotua koiralle vahva motivaatio tehdä heti oikein

Osaamispohjan luominen vie aikaa kuukausia, vuosia

Balanssin löytäminen
- kuinka paljon treenataan palasia, kokonaisuuksia, palkkaamattomuutta

Treeneissä ongelma?
- poimi ongelma erilleen kokonaisuudesta (liikkeestä) ja työstä se kuntoon
--- treenaa ja testaa monella eri tavalla ennenkuin laitat sen takaisin kokonaissuoritukseen, muuten kokonaisuus kärsii
- ongelma  työstetään pois tiheällä täsmätreenaamisella, esim. 3krt/pvä --> paljon lyhyitä toistoja
- kun ongelma työstetty, heti perään motivaatiotreeniä


Toko
- vaatii todella paljon suunnitelmallista työtä
- täytyy olla tyytyväinen siihen mikä menee hyvin, mutta koko ajan olla nöyrä eli nähdä kehitystarpeet, muuten kehitys pysähtyy

Tavoite
- 10-16 liikettä evl:ssä - joiden aikana sekä koira että ohjaaja voivat hyvin.
- Hyväksyttävä se, että kisatilanteessa koira ei koskaan pysty treenitasoon, tämän vuoksi treeneissä tason oltava todella hyvä!
- kokonaisuus ratkaisee!:
--- mikä on liikkeen kaikista tärkein juttu? -- työstä sitä / niitä
--- se että joku pikkuyksityiskohta joka liikkeessä toimii, on fine, mutta kokonaisuus ratkaisee
- tottelevaisuuskoulutus pitäisi rakentaa niin, että se on molempien mielestä todella kivaa! Osaava koira on rento, iloinen, antaa itsestään

Luoksarin banaanin korjaaminen
- sivulletulot ohjaajan takaa kiertäen tai suoraan sivulle niin että käsky annetaan ihan viime tippaan, niin ettei koira pysty ennakoimaan että tuleeko ohjaajan takaakiertokäsky vai suoraan sivulletulokäsky
- käsikosketus -- koira suoraan käsikosketukseen ja siitä pyörähtämällä sivulle
- kosketusalusta??

Liian kuuma koira, liian suuri palkanodotus
- treenin alussa 5min leikkiä
- tämän jälkeen 5-7min rentoa kävelyä
- yhdessä viedään lelu pois
- teetetään alkuun helppoja liikkeitä, jotka koira varmasti osaa
- lopuksi käydään yhdessä hakemassa lelu ja koira saa lelupalkkauksen
--- rakennetaan koira toimimaan treenitilanteessa optimivireessä

Koira odottaa liikaa palkkaa, ei keskity itse suoritukseen
- puretaan pois:
-- koira istumaan
-- lelu maahan
-- kutsutaan koira sivulle (tai tekemään jotain muuta) -- koiran pitää pystyä luopumaan lelusta ja tehdä teknisesti laadukas ja nopea suoritus ajattelematta lelua
---- tarvittaessa vedä koira pannasta oikeaan kohtaan
--- aina puhu samalla kun korjaat, koska hiljaisuus tarkoittaa onnistunutta suoritusta (vrt. koetilannetta, jossa et voi kehua koiraa kesken suorituksen)

Koiran etutassut ovat levottomat, teputtaa
- mieti kriteeri tarkaksi
- treenaa alkuun vain niin, että koira on edessäsi jolloin näet suorituksen
-- treenaa niin että koira osaa tehdä teknisesti taitavat stopit eri puolilla
- treenaa jäävissä pysyminen varmaksi, esim. koiran käsketään seistä paikoillaan
--- aiheutetaan häiriötä, esim. ohjaaja konttaa koiran ympäri, käy koiran taakse istumaan, taputtaa maata, heittelee lelua koiran yli/alta, appari aiheuttaa häiriötä,
--- opetetaan koira tassuillaan suorastaan liimautumaan maahan: tönää/vedä koiraa pannasta -- jos siirtää etutassua -- oho! -- siirrä tassu takaisin ---- koira keskittyy pistämään vastaan pitäen jalat paikoillaan

C:n koulutuksessa

Vietettiin tänään koko päivä Kulon kanssa Christan koulutuksessa, olipa antoisaa!

Alle olen koonnut treenivinkkejä, joita tänään näin. Osa oli meille, osa muille.

KISANOMAINEN TREENAAMINEN
- Pidä kiinni samoista kriteereistä, kuin palasia treenatessa, muuten koira oppii että osa-aluetreeneissä on tiukemmat kriteerit ja kokonaisuuksia treenatessa löysemmät ja tekee huonommin myös kokeessa
- C treenaa paljon niin, että palkkaa liikkeiden välissä, koska koiran motivaation ylläpitäminen on keskeistä (tosin tässä on koirakohtaisia eroja, toisen koiran kanssa täytyy tehdä pidempää palkatonta treeniä jotta saa koiraa laskettua)
- Voi esim. tehdä niin, että tekee treenin alussa kokonaisuuksia ja lopussa palasia, jolloin koiralla on oletusarvo tulevaan tiheämpään palkkaukseen, tai työstää aluksi palasia (esim. muistuttelee kriteeristä kiinnipitämisestä tai hakee draivia) ja tekee sitten kokonaisuuksia - jälleen koirakohtaista!
- Yritä saada virheet tapahtumaan palasissa
- Yritä saada kokonaisuuksiin intensiivisyys (tekniikka työstetään palasissa, ei kokonaisuuksissa)

LUOKSETULO
- Maahanmeno: tässä kaksi kriteeriä jotka pitää miettiä: a) luoksetulon vauhti ja b) maahanmeno toteutus (reaktionopeus ja maahanmenotekniikka)
--- Pidä kiinni kriteeristä b) kunnes alkaa toimia, jonka jälkeen voi alkaa kiristää ruuvia (lisää matkaa, vauhtia)
- Fokus ohjaajaan stopin jälkeen: palkka tulee ohjaajalta (jonka luokse saa juosta / joka heittää tai tuo palkan / ohjaajan kierron jälkeen takapalkalle)
- Jos koira ennakoi stoppia a) odota että se nostaa vauhtia ja sitten stoppaa se b) ota koira sivulle ja kehut mutta ei palkkaa

OHJATTU NOUTO
- Koira haastavissa tilanteissa kaartoi helposti keskimmäiselle kapulalle, jos esim. reunakapula oli lähellä yleisöä tai koira ei nähnyt sitä merkiltä lähdettyään
--- Opetetaan koiralle, että tietystä (kisanomaiset etäisyydet) kohdasta reunakapula aina löytyy: Heti kun näet koirasta että se on tehnyt päätöksen lähteä keskikapulalle, pysäytä se ja voivotellen käy näyttämässä sille missä reunakapula on. Vie koira merkille, ja sitten uusi yritys. Jos koira nyt tuo kapulan, kehut mutta ei palkkaa, sitten liike alusta ja jos koira nyt onnistuu niin kunnon palkka
--- Älä anna periksi vaikka aluksi näyttäisi olevan vähän vaikeaa. Vauhti saattaa hetkellisesti hidastua mutta kun koira hoksaa harjoituksen jujun, vauhti palaa takaisin ja koira saa lisää itsevarmuutta ja osaamista
- Tapoja lisätä haastetta:
--- Kapula ihan ihmisjoukon jalkojen juuressa
--- Kapula jonkun esineen takana
--- Ihminen istuu matkan varrella
--- Noudettava kapula on jo valmiina paikalla (koira ei näe sen vientiä), viedään keski- ja toinen sivukapula (hetsaten)
- Merkiltä voi tehdä pelkkiä kaartoja kapuloille (eli ei merkille lähetystä), jolloin saadaan paljon palkattua ja vahvistettua kaartoja ja valintoja nostaa oikea kapula

RUUTU
- Tavoite: Koira kantaa vastuun ruudussa oikeaan paikkaan osumisesta ja joka suorituksella etenee ruudun sijainnin mukaan
--- siirretään jokaisen onnistuneen toiston jälkeen ruutua pari metriä kauemmas/lähemmäs. Jos koira jää liian eteen, huomautus ja korjataan koira oikeaan kohtaan. Sitten uusi toisto ja kun tekee oikein, palkka. Tämän jälkeen siirretään taas ruutua. Muista pitää kiinni kriteeristä - liian eteen ruudun sisällä ei saa jäädä. C ei moittisi jos koira juoksee ruudun takareunalle
- Tavoite: Koira motivoituneemmaksi ruutuun.
--- lelu 5m maahan vähän sivuun ennen ruutua, koiran pitää juosta lelun ohi ruutuun -> Koira sulkee häiriöt ulos mielestään ja painaa ruutuun
- Ongelma: Koira haistelee ruudussa.
--- Keino: opeta että haistelu ei ole ok: Nameja kentälle, kutsu koira ja pyydä se menemään maahan kohtaan jossa on nameja. Odota, kun koira haistelee nameja, huomautus. Kun ymmärtää harjoituksen jujun, laita namit ruutuun jossa ei myöskään saa haistella

ZETA
- Mukaanlähdöt
--- kävele koiran ohi äläkä ota seuraamiseen / kävele koiran ohi ja sitten kutsu seuraamiseen / kutsu koira seuraamiseen jo ennen kuin olet kohdalla

LIIKKEESTÄ ISTUMINEN (Nopeutta)
- niin että itse peruutat jolloin pystyt tarkkailemaan kriteerissä pysymistä
- koske koiraa kevyesti taakse samalla kun annat käskyn
- pökkäise koiraa oikealla jalalla vasemman takaa kevyesti samalla kun annat käskyn


HIDAS SEURUU
- Ongelma: koiran paikka seilaa, koira istuu herkästi
--- Ratkaisu: Seurata koiraa rappusia niin, että koiran tulee pysyä vasemman jalan kohdalla, esim. kun otat askelen oikealla jalalla niin koiran tulee pysyä paikoillaan vasemman jalan kohdalla. Rappusissa seurauttaminen ehkäisee koiran istumista, ja siinä on helpompi osoittaa koiralle jos se on tehnyt virheen (astuen liian aikaisin rappusen alas)
--- Koiralle tulisi opettaa, että kun ohjaajan jalat eivät ole vierekkäin, ei saa istua vaan kannattaa pysyä seisomassa

TUNNARI (Kulo)
- Ongelma: koira menee kapuloille "takki auki", jos ei löydä omaa, alkaa nostella vääriä ja saattaa napata väärän, ja palauttaessa pureskelee kapulaa
--- Ratkaisu: Treenataan haistelutyöskentelyä ja kapulan nätisti tuomista erillisinä asioina
--- Kapulan tuominen pureskelematta: Tunnarikapula suussa teetetään koiralla erilaisia asioita, se saa esim. juosta kapula suussa, kiertää, tehdä kaukoja, hyppiä kiveltä toiselle jne. Sellaisia juttuja, joissa ohjaaja pystyy koko ajan seuraamaan sen suuta. Heti jos tulee pureskelua, pahoitellaan ja otetaan kapula pois. Myöhemmin pidetään kiinni pureskelemattomuuskriteeristä myös kokonaisuuksissa
--- Haistelu: Tehdään erilaisia haastetunnareita pysyen itse lähellä kapuloita niin, että pystytään huomauttamaan jos koira nostaa väärää kapulaa tai ottaa oman suuhun ja pudottaa sen
a) kapulat lähellä toisiaan (pitkittäin kiinni, sivusuunnassa väliä 1-2cm)
b) kapuloita ristikkäin (pitää joko tarttua tarkasti omaan tai saa kuonolla työntää väärän pois oman päältä, mutta ei saa nostaa väärää suulla)
c) erilaisia muodostelmia
d) leluja, ruokaa yms kapuloiden joukossa (ei saa syödä ruokaa)
e) appari heittelee lisää kapuloita
f) oma on vähän piilossa sivummalla
--- Tärkeää on puuttua oikea-aikaisesti, jos koira tekee haistellessa virheen! (Neutraali huomautus ja tekeminen keskeytyy)

KAUKOKÄSKYT
- Päätä millainen kriteeri on missäkin vaihdossa, ja pidä kriteeristä kiinni (älä hyväksy huonoja!). Teetä aluksi lähellä
- Alkuun tekniikka kuntoon, sitten voima vaihtoihin
- Esim. niin että lähetetään koira kiertoon, pysäytetään se, kaukovaihtoja, takaisin kiertoon, pysäytys, vaihdot jne

STOPIT POISPÄIN
- Heitä lelu koiralle, saa hakea sen. Heitä lelu uudelleen, pysäytä koira matkalla, palkkaa itselläsi olevalla lelulla. Tarvittaessa heitä vinkulelu maahan samalla kun annat stoppikäskyn.

Marin ja Sirken koulutus

Tänään oli nuorten koirien tokoringin koulutus.

Tehtiin Kulon kanssa alkuun luoksaria. Siinä kaikki osa-alueet vähän pissii: stopit valuu, ennakoi, nousee kyynärpäät ylös jne

- jätöissä kun liikkuri sanoo "käsky" - toista maahanmeno-käsky. Myös liikkurin valekäskytystä, pitää kuunnella
- palkka aina takapalkkana:
--- jos ottaa läpijuoksuna, palkkaus niin että ohjaa koiran kiertämään itsensä ympäri ja siitä saa juosta takapalkalle. Jes-sanan ajoitus siihen kun koiralla hyvä vauhti/ kun koira kiihdyttää vauhtiaan. Auta koiraa itsesi kiertämisessä kutsumalla sitä, pyörähtämällä itsekin ympäri ja koiran kierrettyä sinut voit lähteä juoksemaan kilpaa takapalkalle. ---> tällä hyvä vauhti kohtijuoksemiseen
--- alkuun reaktiotreeniä niin, että kun tulee hyvällä vauhdilla - jes! - ja saa kääntyä ja juosta heti takapalkalle. Alkuun vartaloavuin. Sitten vartaloapujen häivytys pois. Kun saat koiralle nopeita reaktioita, alakin sanoa jes-sanan sijaan stop, jolloin toivotaan koiran tekevän yhtä nopea reaktio, mutta jäävän paikoilleen.
--- kun tekee stoppia, valitse palkkaus koiran seisomisasennon mukaan - jos on vinossa: ota kiertämään itsesi ja siitä takapalkalle, jos on suorassa, pääsee suoraan takapalkalle
--- vauhtia voi saada lisää niin, että appari pitää pannasta kiinni ja hetsaten
--- maahanmenoissa jos lähtee reagoimaan käskyyn hitaasti, anna heti perään toinen, vähän napakampi käsky ("sun pitäis olla jo maassa")

Paikkamakuu
- koirakot pienessä ringissä lähellä toisiaan, tästä jokainen tekee omaan tahtiin maahanmenoja ja -ylös sivulle nousuja --- itsevarmuutta lähellä muita koiria toimimiseen
- paikkamakuun alussa kun koira perusasennossa, siirry itse hieman edemmäs ja pyydä tästä maahan -- saat koiran paremmin suoraksi
- vastaavasti palatessa voi mennä vähän taaemmas ja pyytää koiran tästä sivulle, näin koiralle jää enemmän tilaa ja vapautta tehdä reipas istumaannousu. Istumaannousujen ripeyteen auttaa myös, jos viereen palatessa palkkaakin jo siitä eli ei pyydä nousemaan istumaan -- koiran positiivinen odotusarvo palatessasi sen sivulle kasvaa. Tai jos haluaa hieman huomauttaa, niin voi oikealla jalalla kuopaista maata koiran etutassujen edessä samalla kun sanoo sivullenousemis-käskyn, ja tästä megapalkka kun koira pomppaa istumaan

Katsottiin myös noutokapulan nostoa -- ilmeisesti meidän läheltä tehdyt nostotreenit ja muutama huomautus huonoista nostoista ovat tuottaneet tulosta, koska ei saatu esille sitä kapulannostosähläystä edes hetsattuna. Kulolla oli hyvä ajatus ottaa kapula heti suuhun. :)

Lopuksi tehtiin tunnaria. Tuli esille pientä väärien maistelua, johon Mari neuvoi avuksi vaikeiden tunnareiden tekemisen kautta kärsivällisyyden lisäämistä haistelutyöskentelyyn. Näissä ollaan ihan lähellä kapuloita, koska tässä treenataan vaikeihkoilla harjoituksilla vain haistelutyöskentelyä ja ongelmanratkaisua, eikä haluta huonontaa kapuloille meno- eikä paluuvauhtia. Tehtiin torni, jossa oma oli puolivälissä tornia, sekä rivi jossa kapulat olivat parin sentin välein eli tosi tiheästi. Näiden harjoitusten ohella on tärkeää pitää ohjelmistossa perustunnaria, jossa on mukana kapuloille meno pidemmältä matkalta.

Päivän ehkä suurimpia oivalluksia oli noiden luoksariharjoitteiden lisäksi palkkauksen jakaminen tasaisesti liikkeiden eri kohtiin. Yleensähän koira palkataan liikkeen lopuksi. Näin sillä on suuri odotusarvo liikkeen loppua kohden palkkaan, ja suuri odotus johtaa suureen pettymykseen, kun palkkaa ei kuulukaan. Tämä ratkaistaan palkkaamalla koiraa vaihtelevasti liikkeiden lopun sijaan liikkeiden alussa tai väleissä. Esim. Liikkeestä istuminen: Palkataan koira istumisen jälkeen (samalla koira vapautetaan istumasta, etenkin jos palkataan lelulla). Palkkauksen jälkeen koira ohjataan namilla takaisin istumaan, ja jatketaan liike kokeenomaisesti loppuun, sitten siirtymä, ja sitten voidaan palkata koira seuraavan liikkeen alussa, välissä tai lopussa.

Kulo oli hieno tyttö ja että sen kanssa on mahtavaa treenata :-) Ennikin oli mukana ja sai hyvää sosiaalistamista, kiitos kaikille jotka sylitteli häntä :)

Ninan tokokoulutus

Nina M piti meille nuorten tokoringin jäsenille tänään koulutuspäivän. Aika meni kuin siivillä!

Kulon kanssa pyysin Ninaa katsomaan meidän seuruuta. Tehtiin pitkä seuruuosio, jossa oli aika lailla kaikkea. Alkuun Kulo piti paikkansa hyvin ja seuruu oli teknisesti hyvää, mutta keston lisääntyessä tekniikka alkoi huonontua, paikka seilata, tulla ylimääräistä yms. Mun yläkropan pitäisi olla suoremmassa enkä saisi kulmissa auttaa hartialla.

Tehtiin askelsiirtymiä ja saatiin seuraavat vinkit:
- teetä ylipitkiä askelsiirtymiä, esim. 10 askelta. Appari naksauttaa, kun koira pääsee rytmistä kiinni ja astuu takajaloilla ristiin.
- älä lähde oikealle ristiaskelluksella vaan siirrä oikeaa jalkaa, sen jälkeen vasta ristiaskel, näin koira pääsee paremmin mukaan
- ajattele kääntäväsi yläkroppaa oikealle, näin todennäköisesti olet suorassa. Tämä auttoi heti siihen, että Kulo piti paikkansa eikä mennyt taakse vinoon.

Nouto:
- nopean kapulannoston treeni:
-- heitä kapula
-- hetsaa koiraa lelulla
-- lähetä hakemaan noutokapula
-- jes ja kiireesti vauhtipalkalle. Ei kannata ottaa palautukseen asti, ennenkuin koira varmasti osaa sen.
--- lelu häivytetään asteittain pois
----- tämä treenaustyyli oli todella koiraa motivoiva ja tehokas: kelpie Savun kanssa näki kuinka neljällä toistolla kapulannostosta tuli upea: koira juoksi tuhatta ja sataa kapulalle, nappasi sen heti suuhun ja kääntyi tullakseen kovaa kyytiä takaisin. Ekalla toistolla se oli koskenut kapulaan etutassuilla ensimmäiseksi.
- palautus pureskelematta
-- lähetä koira kiertämään jotain kapula suussa. Jos pureskelee kapulaa -> huomautus. Ota välillä loppuluovutusasentoon asti, välillä vauhtipalkkaus.
-- namista luopumisen yhdistäminen palautukseen (nami vas. kädessä irti kropasta) -> koira keskittyy käsillä olevaan tehtävään eli sivulletuloon, vähentää pureskelua
- vahvistettava oikeaa luovutuspaikkaa
- alun kapulaan kyyräilyn vähentäminen ja ryhtiä paremmaksi:
-- ennen lähetystä katsekontaktin / nenäkosketuksen vaatiminen
-- välillä katsekontaktista palkkaus ja leikki, leikistä lähetys hakemaan noutokapulaa

Kaukot:
- apuvälineen kanssa pidemmältä matkalta kuurina
-- koira oppii tukeutumaan apuvälineeseen jos sitä käyttää pääasiallisena menetelmänä, siksi paljon tekniikkatreeniä lähietäisyydeltä jumpaten, ilman apuvälineitä
- jos ahdistaa -- treeniä häiriönalaisena ja vapautusta takapalkalle (esim. putkeen) aloituksesta tai ensimmäisen vaihdon jälkeen
- asenne kivaksi? Paljon treeniä lähietäisyydeltä = koira pysyy kriteerissä ja pääset palkkaamaan
- istu-seiso
-- opetetaan koira pomppaamaan istumasta tasajalkaa ylös.
1) Alkuun nami aivan kuonon yläpuolella, appari naksauttaa kun etutassut laskeutuvat alas maahan. Haettava optimaalinen namin paikka niin, että takajalat pysyvät paikoillaan (tai appari pitää niitä kiinni).
2) Liitetään tähän käskysana.
3) Siirretään namin paikkaa niin, että koira laskeutuu pompusta eteenpäin seisomisasentoon. Tarv. appari pitää takajaloista kiinni
- seiso-istu
1) namilla houkuttele kuonon yläpuolelta taaksepäin
-- voi käyttää hetkellisesti rimaa apuna, jos sillä saa provosoitua koiran pomppaamaan etujalat taaksepäin, appari pitää takajaloista
- maahan-seiso
-- kosketusalusta koiran mahan alle ja opetetaan että noustuaan seisomaan siirtää etutassunsa alustalle, takajalkojen pysyttävä paikoillaan. Etutassujen taaksepäin siirtämiselle oma käsky.
-- näytin meidän treenin, jossa seisomisasennossa syötin namin ihan koiran etutassujen välistä --> paino siirtyi takajaloille. Tässä Ninan mukaan ok seisomisasento, ei ollut liian pitkänä

Ruutu
- alkuun paljon asenne- ja motivaatiotreeniä niin, että lelu on ruudussa. Treeniin yhdistetään häiriöt (merkki matkalle, ruutu lähelle aitaa, leluja matkalle, joku häiriköi / jotkut häiriköivät)
- ruudun paikkaa näyttöruutuna / tarjoamisen kautta
--- mitä selvempi ruudun paikan kriteeri on, sitä helpompi koiran on sitä noudattaa
- jos koira ennakoi ruutunpysähdystä -- voi sanoa palkkaussanan kun koira matkalla ruutuun, ennen tempon muutosta -- appari heittää lelun ruudun taakse

Zeta
- ei saa palkata vain jäävistä, muuten koiran odotusarvo jäämiskäskyjä kohtaan nousee liikaa --> tulee ennakointia, seuraamistekniikka kärsii
- sen sijaan tulisi palkata ihan yhtä lailla seuraamisesta (asenne, paikka, kulmatyöskentely, mukaanlähdöt) ja huolehtia että sen tekniikka pysyy hyvänä, sekä tehdä paljon harjoituksia joissa vain seurauttaa zetan ilman jääviä tai tekee vain osan jäävistä, esim. yhden jäävän viimeisellä osuudella.
- jääviä kannattaa tehdä vaihtelevissa kohdissa, ei aina keskellä suoraa vaan esim. heti käännöksen jälkeen tai juuri ennen käännöstä --> koira oppii pysymään paremmin kuulolla

Tiltun koulutus

Pakkasen paukkuessa -21:ssä meitä hellittiin lämpimällä Ylökkin hallilla. Oli nuorten koirien tokoringin koulutus ja Tiltu A oli tullut koutsaamaan meitä.

Koulutus aloitettiin teoriaosuudella, jossa Tiltu kertoi kisakauden suunnittelusta ja kisoihin valmistumisesta sekä kisasuorituksen analyysista.

Tiltu ajattelee kisakalenterin 4-osaisena ympyränä (jotkut ajattelevat janana). Se koostuu vuodenajoista, kevättalvi, kevätkesä, kesäsyksy ja syksytalvi (tai jotenkin noin ;)). Tälle kakulle Tiltu sijoittaa isot kisat ja suunnittelee niiden väliin pienempiä välikisoja, jotka tukevat isoihin kisoihin valmistautumista.

Kisoihin 2-3vkoa
- mieti tämän hetkinen taso (Nämä liikkeet menee hyvin, tämä on kesken)
- 1 kk ennen kisoja ei voi kovin ihmeitä tehdä, 2vkoa ennen ei voi tehdä mitään
- hyväksy PUUTTEET, OLE REILU KOIRALLE
- Tee liikkeidenvälitreenejä:
-- mieti liikejärjestys ja niiden välit --> kuinka liikut ne (ennen rauhallisia liikkeitä / vauhdikkaita liikkeitä)

Kisoihin 1 vkoa
- rauhoitetaan tilanne, ei stressata
- helppoja treenejä, joissa tarkistellaan että vauhti/kuuntelu on kunnossa, treenataan liikkurihäiriötä
- treeneissä olevat ongelmat tulevat todennäköisesti esille myös kisoissa
-- et voi tässä vaiheessa tehdä oikein muuta, kuin miettiä miten voit ennakoiden estää ongelman ilmaantumisen kisoissa tai miten reagoit tapahtuneeseen ongelmaan kisoissa

Kisoissa
- keskity hetkeen, mene rutiinilla (rutiinin kehittymiseen menee 1-2 kisavuotta), tee parhaasi (parhaansa yrittäminen on hyvä kisatavoite)
-- älä jumiudu miettimään virheitä (mahdollisia, tapahtuneita)
-- kisatilanteessa voi tapahtuvia yllättäviä asioita, joille ei voi mitään. Esimerkiksi Tiltu kertoi, kuinka joulukuussa Messarissa keskellä ruutua olikin lapsi, kun hän oli jo lähettänyt koiransa merkiltä matkaan. (Katsoin suorituksen videolta ja ihan käsittämätöntä, kuinka koira pystyi tekemään hyvän suorituksen, vaikka keskellä ruutua oli tosiaan se muksu ja aikuinen ihminen tuli juosten hakemaan lasta ja ajoi tätä vielä hetken takaa. Siinä se Deri vaan meni ruudun keskelle, kun paikka ystävällisesti vapautui, ja meni maahan käskystä. Niin hienoa!) Liike otettiin luonnollisesti uusiksi, ja Tiltu aloitti kaiken puhtaalta pöydältä jäämättä märehtimään epäonneaan. Kisasuorituksen aikana suoritus menee niinkuin se menee.
- älä tee kisoissa viime hetken muutoksia, jotka saavat sinut poikkeamaan rutiineistasi. Sotkevat vain pakan. Tee mahdolliset muutokset vasta treenikaudella, harkinnan jälkeen.

Kisojen jälkeen
- kisa-analyysi: käy kisasuoritus läpi liike liikkeeltä ja mieti ongelmiin johtaneet syyt ja korjaussuunnitelma
--- käy koko suoritus läpi, pilko se osiin ja ala työstää näitä osia
-- Esim. huono stoppi luoksetulossa: onko koiran fysiikka kunnossa / onko käskyyn reagointi kunnossa / onko koiran tekniikka oikea
-- Kun Tiltun piti uusia ruutu Messarissa lapsi-ruudussa-episodin jälkeen, koira meni liian korkeassa vireessä. Eli, tee joskus kisatreeneissä niin, että otat joskus vauhdikkaita liikkeitä heti uudestaan tai esim. ruudun jälkeen pelkkää merkkiä ilman ruutuunlähetystä
-- Messarissa tunnari oli tehty kohtaan, johon koira oli pissannut hetkeä aikaisemmin. Tämän vuoksi Tiltun koira haisteli ja haisteli ja haisteli kapuloilla moneen kertaan. Tästä treenisuunnitelma: treenataan tunnaria paikoissa, joista on kulkenut paljon koiria, esim. oviaukon kohdalla (josta lisäksi tulee ilmavirta)

Teoriaosuuden jälkeen tehtiin kimppahäiriötreeniä:
- koirakot olivat rivissä perusasennossa. Joka toinen koirakko siirtyi pari metriä eteenpäin. Tämän jälkeen ohjaajat siirtyivät pari metriä koirien eteen ja tekivät katsekontaktinpitotreeniä. Koirat joko istuivat, seisoivat tai makasivat. Rivin alusta lähti koirakko pujottelemaan seuraamalla muiden välistä. Mentiin myös niin, että mentiin ohjaajan ja koiran välistä.
--- muodostelmaa vaihdettiin jonoksi, ensin koirilla kuonot siihen suuntaan josta pujotteleva koirakko tuli, sitten selät
- treenattiin noutoa kaikki samaan aikaan (oli aikamoinen kalabaliikki mutta koirat toimivat)
- pareittain treenattiin niin, että tehtiin vastakkaisiin suuntiin toinen noutoa, ja toinen luoksaria/kaukoja
- mentiin kaikki koirakot rinkiin, selät kohti ringin keskiosaa. Kaikki heittivät noutokapulan, sitten yksitellen käskettiin koiran noutaa kapula
- käännyttiin ringissä kasvot ringin keskiosaan päin. Yksitellen heitettiin noutokapula ringin keskelle ja käskettiin koiran noutaa se

Tein Kulon kanssa ja olin tosi ylpeä tytöstä, se on kehittynyt ihan valtavasti kontaktinpitämisessä! Pujottelu onnistui, vasta lopussa vähän ahdisti ja kontakti tippui kun mentiin kohtisuoraa yhtä kylläkin tyhjää koirahäkkiä. Noudoissa näki että tätä pitää treenata. Jostain syystä Kulo oli kovin mieltynyt Maijun ja Ihmeen kieltämättä ihanan valkeaan noutokapulaan ja olisi hakenut sen paljon mieluummin kuin meidän rähjäisen kapulan. Täytyy vahvistaa sitä, että Kulo katsoo tarkemmin mihin kapula laskeutuu, ja ylipäätään kapulan noutoa kovassa häiriössä. Positiivista oli myös se, että Kulo ei nyt yhtään pureskellut kapulaa palautuksessa (tähän monta hymiötä, ollaan edistytty!). Kehitettämisen varaa on palautuksessa, koska Kulo on nyt jäänyt vähän kiinni siihen, että muistutan sille lähempänä vielä sivulletulosta, ilman lisäkäskyä hidastaa kovasti/jää vähän matkan päähän istumaan.

Yksilöliikkeissä tehtiin Kulon kanssa kaukoja. Tao oppi kaukojen oikean tekniikan vähän kuin itsestään, koska se on niin rauhallinen ja harkitsevainen. Kulo puolestaan on niin paljon vilkkaampi, että ehtii tehdä vaikka mitä niilla tassusillaan (tulee muuan puudeli mieleen). Kulo käyttää vääriä lihaksia kaukoissa, tekee työtä pääsääntöisesti takareisilihaksilla, ei käytä vatsalihaksia eikä räätälinlihaksia.
- Kaukot seiso - istu
--- koskin kahdella sormella Kulon mahaan, jotta se muistaisi aktivoida vatsalihakset tässä vaihdossa. Muutaman muistuttelun jälkeen Kulo alkoi pitää "navan sisässä"
- Kaukot seiso-maahan
--- vaihdolla namilla ohjaten, itse hiljaa, muistettava pitää rauha tässä liikkeessä, koska jos itse yhtään häsläsin niin Kulo steppasi vielä enemmän
--- Kuloa häiritsi näissä vaihdoissa jotenkin kovasti se, että sillä on häntä. Tuntui itsestä vähän käsittämättömältä, koska kyseinen uloke on seurannut Kulon perässä jo kohta kaksi vuotta. Niin tai näin, maahanmenoissa suuri osa Kulon aivotoiminnasta meni siihen, että se asetteli häntänsä, olisihan ollut kauheaa jos häntä olisi jäänyt takapuolen alle. Vapaassa maahanmenossa häntä puolestaan ei haittaa yhtään. Ehkä tämä häntädilemma kertoo siitä, että Kulon ajatus saatiin treenissä takapäähän. Ja treenin edetessä Kulo alkoi tulla paremmin sinuiksi tämän kumman ulokkeensa kanssa eikä se enää häirinnyt niin paljoa. :D
- Treeniä: peruuta - maahan - peruuta - istu
- fysiikkatreeniä, peruuttamista kavalettien yli yms.
- Sannalta sain hyvän vinkin treenata kaukoja niin, että molemmissa käsissä on namit ja kädet ovat paikoillaan kaukojen asentovaihtojen kannalta sopivissa paikoissa. Sanallisella käskyllä koira vaihtaa asentoa ja saa namin kulloisestakin kädestä. Samalla joutuu luopumaan siitä namikädestä, joka ei ole käskynmukaisessa paikassa. Kokeilin ja toimi, saatiin käsien paikkaa hakemalla hyviä vaihtoja, joissa takajalat pysyivät paikoillaan. Ja mikä parasta, tämä oli riittävän yksinkertainen harjoitus jotta jopa mäkin kykenin suoriutumaan tästä ;)

Seuraavassa setissä meidän piti katsoa luoksetulon stoppia, mutta ei päästy edes siihen asti koska Tiltu huomasi, että Kulo ennakoi liikaa sivulletuloa ja lähtee kaartamaan vasemmalle pari metriä ennen loppua. Ideaalissa tulisi suoraan kohti ja tekisi napakan pyörähdyksen oikeaan asentoon. Tätä ruvettiin sitten työstämään niin, että namilla pyöritin Kuloa kumpaankin suuntaan. Ja tässä harjoituksessa tuli ilmi se, mitä olen Kulo liikkumisessa katsellutkin jo pitkään, että se on lanneselästään aika jumissa. Vastapäivään pyörimiset vielä jotenkin menikin, mutta myötäpäivään pyörimiset olivat ihan käsittämättömän hankalia. Näitä ruvetaan treenaamaan, ja onneksi olen varannut molemmille mustavalkoisille hieronta-ajan tälle päivälle ja Piira-aikakin on keväälle (voisi olla lähempänäkin tätä päivää mutta...)

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Kuloon. Se on ollut mulla vasta kaksi kuukautta, ja pystyy mielestäni toimimaan hyvin siihen nähden. Paljon meillä on toki hommaa edessä, ihan lihaskunnon kuin oppimaan oppimisen ja itse toko-osaamisen kannalta, mutta ken työtä pelkää sen ei pidä tokoa harrastaman. Mahtavaa on tehdä näin innokkaan koiran kanssa. Kulo oli koko illan pitkän koulutuspäivän jälkeen niin onnellisen näköisenä, tunki syliin kieli kuononkärjestä roikkuen. Sillä oli ihan selkeästi Selvästi Hyvä Päivä!

Veljensä Suuri Ajattelija puolestaan... Voi morjens, tiedän että on olemassa sanonta Anna hevosen murehtia sillä on suuri pää, mutta vaikka Taollakin on suuri pää niin se voisi mun mielestäni silti miettiä ihan inansa pikkuisen vähemmän... Lähtökohdat ovat ne, että Tao ei tee näitä oikkujaan ilkeydestä tai pahuuttaan. Kun jotenkin vaan oppisin kertomaan sille, että tiettyjä asioita SAA tehdä ja että on ihan OK epäonnistua oikeastaan koska vaan, koska virheistä oppii. Voi vitsit kun mä voisin edes puolen tunnin ajan puhua Taon kanssa samaa kieltä ja voitaisiin puhua nämä asiat selviksi. Siihen asti me jatketaan yhteisen kielen ja sävelen etsimistä. Kuten olen aikaisemmin todennut, niin paljon tämä koira on opettanut mulle. Paljon ollaan edistytty ja monta viikkoa näytti jo niin hyvältä. Edistymistä osaa arvostaa ihan todella, kun tietää mistä ollaan lähdetty liikkeelle ja millaisia vaiheita meillä on ollut. Yksi parhaista jutuista on, että mä en enää ahdistu. Mulla on Kulo, jonka kanssa voin ahnehtia tavoitteita. Taon voin antaa rauhassa kasvaa ja kehittyä vielä, meillä ei Taon kanssa ole mihinkään kiire, ja oikeasti mä nautin ihan hirveästi matkanteosta tämän kultaisen koiran kanssa! Minkäs se sille voi että on niin kiltti.

No niin, tämän puheenvuoron jälkeen itse eiliseen suoritukseen... Tao oli ollut 6,5h häkissä kehän laidalla. Päässyt välissä ulos jalottelemaan. Olin ostanut Tiltulta yksärin tarkoituksena katsoa luoksetuloa. Olin tehnyt luoksetuloa harvakseltaan semmoisina hetkinä, kun Tao oli hyvässä vireessä, toisin sanoen yleensä treenien alussa kun sillä oli kaikkein eniten virtaa. Ahdistumisia ei ollut esiintynyt melkein kahteen kuukauteen. Vauhti ei ollut mikään huima, mutta Tao oli tullut laukalla luoksetulon loppuun asti ja alkoi jo saada itseluottamusta siihen, että mun eteen istumaan tulo on varmaankin hyvä juttu.

Ennen Taon vuoroa käytin sitä ulkona. Se sai tämän jälkeen hetken istuskella kentän laidalla, kun edellinen koirakko vielä suoritti. Menin riisumaan siltä takin. Näin heti, että Tao ei ollut semmoinen intoa puhkuva pomppukalle mitä se on viime aikoina ollut. Se oli korvat ihan luimussa, paineistuneen näköinen ja mielistelevä. Höntsäilin jotain pientä. Olin niin innoissani että kohta olisi meidän vuoro, että rekisteröin Taon paineistumisen vaan jotenkin mielen reunalla. Kokeilin lähettää Taon ruutuun, se on yksi sen lempiliikkeitä ja se karkaa ruutuun treeneissä ilman lupaakin ja menee yleensä aina mussuttamaan leluaan ruutuun. Tao lähti niin epävarmana ja hitaasti. Keskeytin ja totesin että tolla asenteella ei ole ruutuun menemistä. Korjattiin ruutu Maijun kanssa pois, koska sitä ei enää tarvittaisi. Yritin vähän nostattaa Taoa, se leikki kyllä vetoleikkiä mutta edelleen oli jännittynyt ja epävarma. Ja Taosta kyllä näkyy kilometrin päähän sen tunnetilat, Tiltun kanssa naureskeltiin kuinka selkeästi sen naamasta näkyy mikä on sen tunnetila. Menin kyykkyyn ja Tao tuli mielistelemään. Mutta ei vaan ihan täysin rentoutunut.

Me tehtiin suora luoksetulo liikkuroituna. Tao tuli ravilla korvat luimussa, anteeksipyytäen. Tiltun mukaan Tao ahdistuu liikkuroinnista, etenkin liikkeissä joissa sen pitää jäädä kaksin liikkurin kanssa, koska se on epävarma että kumpaa sen pitäisi totella. Tämä selittäisi kyllä sitä, miksi myös kaukot liikkuroituna on Taolle niin vaikea liike. Luoksetulon alussa Tao ennakoi maahanmenon, mutta tämä saatiin työstettyä nopeasti pois.

Tämän jälkeen alettiin työstää liikkeen aloituksen mielentilaa. Tiltu liikkuroi, minä palkkasin. Tavoitteena olisi, että jättäisin maahan koiran, joka on itsevarmassa, innostuneessa, odottavassa mielentilassa. Tiltu kehoitti mua kehumaan Taoa paljon, ja kehuilla oli ihan hirveän iso merkitys. Alas tippuneet korvat pompsahtivat heti ylös kun kehuin iloisesti. Kehuin jättäessäni Taon, kehuin kävellessäni poispäin, kehuin kääntyessäni ympäri... Jos toistin luoksetulokäskyn Taon tullessa hitaasti, niin tämä söi heti Taon itsevarmuutta. Tiltu kehoittikin vaan odottamaan että Tao tulee eteeni ja kehumaan kaikki luoksetulot. Nyt olisi tärkeää saada vaan liikkeeseen itsevarmuutta ja markkinoida istumispaikka mun edessäni maailman hienoimpana ja turvallisimpana juttuna.

Eli ei me päästy yhtään tekemään itse stoppeja tai maahanmenoja. Mä olin jo ajatellut, että voitaisiin kohtapuoliin mennä ekaan voittajankokeeseen, mutta jos koira on edelleen näin epävarma niin en altista sitä koetilanteeseen, jossa se on pulassa. Tein näin jo kerran ja kaduin sitä niin paljon että nyt odotan että Tao saa ikää ja itsevarmuutta lisää. Mulla ei ole Taon kanssa mihinkään kiire. Plääni on nyt se, että luoksarin ja kaukojen aluista rakennetaan ihan huippuhienot jutut ehdollistamalla Tao siihen, että liikkurin tietyistä lauseista seuraa tiettyjä kivoja asioita. Meidän slogan on, että "Liikkuri on ystävämme".

Tehtiin väliin pitkähkö seuraaminen askelsiirtymineen ja temponmuutoksineen. Tao oli niin mielissään tästä, mutta väsymys vei ylimääräisen pomppimisen ja tekniikka oli hyvä, perusasentoihin istumiset tosin hitaat. Tiltun mukaan Tao näyttää siltä että se on niin onnellinen kun saa kävellä mamman vieressä, liikkuri saa sanoa mitä vaan mutta hän on nyt mamman kanssa. Tiltun mukaan Tao käyttää takapäätään todella hyvin noin pitkärunkoiseksi koiraksi. Koska seuruu on Taon mielestä niin kiva, että se ihan palkkaantuu jo siitä että SAA seurata, niin kokeiltiin luoksetuloa niin että alku tehtiin liikkuroiden, mutta kutsuinkin sen seuraamaan. Tao oli alkuun niin hämillään tästä jutusta ja liikkeen rikkomisesta, että tarvitsi kaksoiskäskyn, mutta tuli sitten rennolla asenteella ja oli onnellista poikaa seuratessaan.

Vaikka Taon kanssa on omat haasteensa, niin mää niin tykkään siitä. Se on niin monimutkainen mutta hauska otus. Vielä mä saan sen pelittämään kaikissa liikkeissä ja sitten, kun saadaan luoksari kuntoon, niin menen ja palkitsen itseni jollain tosi hyvällä! (En tiedä vielä millä ;))

Siinä missä Kulo kiehnäsi illan suorastaan kehräten, makasi veljensä ihan raatona lattialla. Taisi ottaa yllättävän kovalle tämä henkinen taisto omia pelkoja ja epäilyksiä vastaan... Mun teoriani siitä, miksi eilen kävi niinkuin kävi, on se että Tao väsytti itsensä häkissä ollessaan ja kun sen vuoro koitti, se oli väsynyt --> vire oli matala --> otti herkemmin painetta ja ahdistui. Tästä opin sen, että pitää kisoissakin tarjota Taolle mahdollisuus oikeaan lepäämiseen autossa, se ei näköjään pysty ainakaan vielä lepäämään jos häkki on pois autosta.

Susan Garrettin ajatuksia ongelmien korjaamisesta

Silmääni sattui tämä sivu, jolta löytyy Susan Garrettin koulutusvideoita - ilmaiseksi muutaman päivän ajan:

http://susangarrettdogagility.com/2014/01/kicking-off-2014-with-two-big-surprises/

Ihan mahtavia oivalluksia tuli jo kahden katsotun jakson jälkeen. Kokosin tähän alle Susanin ajatuksia ei-toivotun käyttäytymisen muuttamisesta. Video oli englanninkielinen, toivotaan että sain Susanin ajatukset oikein. ;)

Ensimmäisessä videossa Susan puhui suhtautumisesta ongelmiin. Usein meillä ihmisillä on tapana syyllistää koiraa. Meillä on ideaalikuva täydellisestä pennusta/ koirasta. Jos ja kun tämä käsissämme oleva pentu ei yllä näihin usein epärealistisiin odotuksiin ja tavoitteisiin, pistämme syyn helposti pennun /koiran niskaan. Mutta jokaisella on vaikeuksia koiransa kanssa. Eivät vaikeudet, vaan meidän tekemämme valinnat vaikeuksien keskellä määrittävät koiramme tulevaisuuden. Eivätkä kohtaamamme vaikeudet, vaan tekemämme valinnat vaikeuksien kohdalla määrittävät meidät kouluttajina.

Minä myönnän, että olen syyllistynyt tuohon Täydellinen pentu-utopiaan. Minulla oli Taoon liittyen hirveästi odotuksia ja tavoitteita ja IHAN JUMALATON kiire! En ymmärtänyt sitä, että pentuni tarvitsi paljon enemmän aikaa kasvamiseen, kehittymiseen ja kypsymiseen. Ahdistuin ja ahdistin herkkää pentuani, jonka suurin toive oli että olisin siihen tyytyväinen. Voiko tästä syyttää sitä? Mielestäni ei! 

Onneksi en toivon mukaan tehnyt mitään peruuttamattomia virheitä. Minulle oli alusta alkaen tärkeää pitää ilo mukana treeneissä. Jos pentu oli uninen eikä tehnyt sellaisella draivilla, joka loi minulle iloa, me emme treenanneet. Meidän treenimme olivat itse asiassa todella lyhyitä ja vähäisiä Taon ollessa alle vuoden ikäinen. Viime kesänä Taossa rupesi löytymään vuorokauden hetkiä, jolloin se oli korkeammassa vireessä. Yritin ajoittaa treenit näihin hetkiin. Usein treenasimme vaikka keskellä yötä, kesällä onneksi oli valoisaa ja kolmivuorotyöläisen rytmit muutenkin mitä sattuu. Nyt tuntuu että olemme päässeet sellaiseen tilanteeseen, että riittää kun menemme treenikentälle, niin voin vähitellen luottaa siihen että Tao on automaattisesti hyvässä vireessä. Itse asiassa, kuten viime postauksessakin kirjoitin, sen vire on alkanut olla jopa turhankin korkea. Olen vahvistanut Taon virettä, huumorintajua ja röyhkeyttä minua kohtaan määrätietoisesti siitä lähtien, kun se tuli meille. Tao oli nuorempana niin nöyrä ja tosikkomainen, että sillä teetti ongelmia työskennellä minua kohti tai lähelläni. Esimerkiksi noudon palautuksessa kuitenkin halusin, että se tulisi kapulan kanssa eteeni itsevarmalla asenteella: "Tässä olen!" Sitä on vahvistettu paljon, onneksi Taon käytöstä on helppo vahvistaa, kun sille merkitsee niin tavattoman paljon se että olen siihen tyytyväinen. Koko koira aivan sulaa leveään hymyyn ja se on heti tarjoamassa uudelleen käytöstä, jolla sai minut hyvälle tuulelle. Olen myös kiusotellut sitä, en tiedä onko se mikään oikea keino, mutta sen kautta tuntuu että se oppinut ettei monenlaisia asioita, kuten rohkeutta ja huumorintajua. Kaikenlaista on koettu tässä vajaan kahden vuoden aikana, ylämäkiä mutta myös alamäkiä. Nyt tuntuisi että mentäisiin ylöspäin ja yhteistyömme olisi koko ajan nautinnollisempaa ja rennompaa. Ehkä isoimmat merkitykset ovat olleet Taon kasvu ja kehitys, mutta myös minun päänsisällä tapahtunut muutos. Enkä olisi siihen pystynyt vain itsekseni, vaan iso merkitys on ollut sillä, että sain mahdollisuuden ostaa ihailemani Kulo. Paineet Taon harteilta katosivat, minä en treenaa sitä liikaa vaan sille tulee Kuloa seuratessa kateuden hetkiä ja ennenkaikkea tuntuu että olen löytänyt jonkinlaisen henkisen tasapainon ja ilon suhteessa treenaamiseen ja tavoitteisiin. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti parempaa ja osaavampaa koirankoulutusta. On ainakin kaksi niin upeaa harrastuskoiraa että en voisi enempää toivoa. :)

Ja sitten Susanin oppeihin:

Kouluttajan toimintaan liittyviä haasteita koiran koulutuksessa

- Oikea ajoitus, kriteerin miettiminen ja siitä kiinni pitäminen, tilanteenmukainen vahviste

- treenien suunnittelemattomuus

- epärealistiset odotukset koskien koiran käyttäytymistä ja oppimista

 Koiran koulutus, perinteinen tapa vs. positiivinen koulutustapa

Esim. Koira näykkii seuraamisessa

Perinteinen lähestymistapa: Koira on tuhma tms. koiran virheeseen tai syyllisyyteen viittaava ajatus. Jos koira on syyllinen, herää ajatus että sitä pitää rangaista! à Rangaistaan koiraa jotenkin (esim. sanotaan ”ei” tai suihkutetaan sen naamalle vettä kun se yrittää näykkiä) à Opetetaan koira olemaan tekemättä jotakin. Kuitenkin, koiran on vaikeaa ymmärtää mitä tällä tarkoitetaan, koska tekemättä jättäminen on teoreettinen käsite, ei konkreettista toimintaa. à Koira oppii selviytymään ohjaajalta saamiensa negatiivisten palautteiden kanssa à koiran asenne ja motivaatio kärsivät ja sille kehittyy stressiä siitä, että se jatkuvasti ”vastuutetaan” tekemistään virheistä à erilaisia ongelmia: koira kääntyy omistajaansa vastaan, väistää omistajaa (ei ota katsekontaktia), nuuhkii maata, passivoituu jne.

LÖYDÄ ILO! Käännä haasteet vahvuuksiksi!

Käännä oma ajattelusi: Sen sijaan, että opetat koiraasi olemaan tekemättä jotain (hyppimättä vasten, näykkimättä, karkailematta jne jne) à Opeta se TEKEMÄÄN haluamaasi asiaa

Opeta koiraasi valitsemaan erilaisten häiriöiden ja ongelmakäyttäytymisen sijaan käytöksiä ja toimintoja, joita sinä haluat. Koulutus ei pidä sisällään kieltoja, huutamista, syytöksiä,… vaan iloa ja innovatiivista ajattelua.

Ei nähdä koirassa vikaa, vaan halutaan kasvattaa niiden asioiden arvoa koiran mielessä, joita pidetään tärkeinä.

Ratkaisuvaihtoehtoja:

- käytöksen uudelleen suuntaaminen (tai huomiotta jättäminen)

 --- häiriökäytös ei saa tuottaa koiralle mielihyvää. Esim. Koira järsii kenkiäsi. Huomiotta jättäminen ei tähän tehoa, koska kenkien pureskelu on itsessään palkitsevaa. Luun antaminen koiralle on tehokkaampi keino suunnata koiran käyttäytyminen toivottuun suuntaan.

- olosuhteiden hallinta

--- esim. pelottavien tai vaikeiden tilanteiden välttäminen, esineet joita koira voi rikkoa, pois koiran ulottuvilta jne.

- ongelmakäyttäytymisen korjaaminen koulutuksen keinoin

Ongelmakäytös: Koira näykkii seuratessa
	Perinteinen koulutustapa	Positiivisen kouluttamisen tapa
Tavoite	Koiran lopettaa ”väärän, pahan” käytöksen	Luo koiran mielestä korkea arvo jollekin asialle, jota sinä haluat
Oletus	Koira on syyllinen Koiran pitäisi ”tietää paremmin” Puuttuminen on mieto mutta hyvin välttämätön	Ilon kautta treenaaminen Koiran mielessä on todennäköisesti ristiriitaisia asioita, joita se pitää tärkeinä (näykkiminen/toivottu käytös)
Menetelmä	Kielto, suihkutetaan koiran suuhun jotain, pannasta nyppäisy jne.	Koira näykkii seurauttaessa juostessa – pysähdy ja ole huomioimatta koiraa à poistuu eteenpäin liikkumisen aikaansaama vahviste Hallitse olosuhteita, luo niistä sellaiset että ne eivät vahvista näykkimiskäytöstä, esim. vähennä saalisärsykettä – liiku rauhallisemmin (löydä kriittinen piste optimaaliselle nopeudelle ja nosta tätä nopeutta asteittain koulutuksen edistyessä) Mieti mitä haluat koiralta ja vahvista toivotun käytöksen arvoa (esim. koira pysyy vierelläsi seuraamisasennossa, vahvista paikkaa vasemmalla vieressäsi, tee siitä maailman ihanin paikka koirallesi – siitä tulee kehuja, ruokaa, leluja) – ajoita palkkaus tapahtuvaksi siihen hetkeen, kun koira toimii toivotunlaisesti. Mieti palkkauksen paikka ja laatu (esim. kiihdyttääkö palkka liikaa?)
Vaikutus tulevaisuuden treenaamiseen, mahdollisia seuraamuksia	Koira alkaa varoa kättä Koiran luottamus ohjaajaan kärsii Koira oppii, ettei kannata innostua liikaa treeneissä koska siitä seuraa ikäviä asioita Koira voi oppia muita ei-toivottuja tapoja, esim. näykkäisee ja karkaa	Koiran fokus on vahvasti ohjaajassa Kun koira on epävarma, tarjoaa seuraamista (jota pitää turvallisena) Lopettaa näykkimisen, koska muunlaisen käytöksen vahviste on niin paljon palkitsevampaa (näykkimisestä seuraa tekemisen loppuminen, ei-näykkimisestä vahvisteet)

Käytös	Käytöksen uudelleensuuntaaminen / huomiotta jättäminen	Käyttäytymisen hallinta	Positiivinen vahvistaminen, koulutus
Kenkien järsiminen	Anna koiralle luu	Poista kengät koiran ulottuvilta	Ei yleensä tarpeen, 2 ed. keinoa riittävät, koiran aikuistuessa ongelma yleensä poistuu
Koira ei tule kutsusta luokse	Tämä ei hyvä vaihtoehto	Pidä koira hihnassa tai aidatulla alueella	Rakenna itsesi arvoa koiran silmissä

Koulutuksen suunnittelu

- aloita pienestä, hallittavissa olevasta muutoksesta

- rakenna arvoa jollekin haluamallesi asialle

- ohjaa ei-toivottu käytös kohti toivottua käytöstä

Koiran aggressiivinen käytös

- johtuu usein koiran epävarmuudesta, jolloin omistajan tehtävä on luoda koiralle itsevarmuutta ja luottamusta

- esim. aggressiivisuuden sijaan sietämisen opettaminen

1) Hallitse ympäristöä

- älä anna koiralle mahdollisuutta toteuttaa ei-toivottua käytöstä

- suunnittele harjoitusolosuhteet niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua (esim. etäisyys)

- hallitse ympäristöä ei-toivottujen yllätysten ehkäisemiseksi

2) Käytöksen uudelleen suuntaaminen

- anna koiralle muuta puuhaa. On olemassa paljon erilaisia tapoja, kuinka voit muuttaa koiran käytöstä niin, että sen sijaan että se haluaisi olla aggressiivinen muita koiria kohtaan, se päättäisi kohdistaa huomionsa sinuun ja toivotunlaiseen käyttäytymiseen, jota olet vahvistanut.

Tavoitteena saada koira tuntemaan olonsa hyväksi sellaisissa tilanteissa, jotka aikaisemmin ovat saaneet sen tuntemaan olonsa ahdistuneeksi.

Pähkinänkuoressa:

1) Uudelleenohjaa käytöstä / ole huomioimatta ei-toivottu käytös

2) Hallitse olosuhteita

3) Muuta käytöstä positiivisen vahvistamisen keinoin

Nykyisin, koiran koulutuksen kehityttyä, on olemassa tietoa siitä kuinka koiran käytöstä voidaan tehokkaasti muokata positiivisesti vahvistaen, ilman että tarvitsee käyttää rangaistusta.