Joannan tokoseminaari

Joanna H tuli Puolasta Suomeen t-leirille ja Riitta oli järkännyt hänen koulutusiltansa Tamskin hallille. Tämä oli kolmas kerta, kun sain mahdollisuuden kuulla Joannan oppeja, ja odotin kovasti iltaa. Tänäänkään ei tarvinnut pettyä, Joanna on kyllä ihan mahtava persoona, joka on tehnyt töitä monenlaisten koirien ja ongelmien kanssa ja jolla on perusteltuja näkemyksiä asiaan kuin asiaan :)

Pennun kanssa Joanna työstää pohjia ja vasta pennun saadessa ikää, kehonhallintaa ja kognitiivisia kykyjä hän alkaa työstää varsinaisia tokoliikkeitä. Joanna tekee mm. seuraavia harjoituksia pennun kanssa:

- etutassut kulhon päällä pyöriminen molempiin suuntiin (kehonhallinta, takapään kääntäminen, pohjia seuraamisen käännöksille)
- vireenhallinta (nostaminen/laskeminen)
- leikkiminen (aktiivisuus)
- leikkiminen (lelun vaihto, leikin säännöt)
- kuollut lelu
- kohti/poispäin työskentely (focus ohjaajaan / irtoaminen)
- katsekontakti
- ohjaajan tunnetila
- käsikosketus
- vauhtiharjoittelu (lujaa lelulle/kohteelle juokseminen)

Kaikessa toiminnassa Joanna hakee pennun kanssa balanssia, työstäen vastakohdista (esim. vireen nostaminen/laskeminen) sitä joka ei vallitse niin vahvana tai ylläpitäen kumpaakin puolta yhtä vahvana.

Vireenhallinta (nostaminen/laskeminen) + lelu/nami-erottelu
- Joannalla on eri käskysanat namille (free) ja lelulle (catch)
- alkuun hän työstää pelkkää vaihtoa namista leluun ja päinvastoin, niin että toisessa kädessä on lelu ja toisessa nami ja pentu oppii vihjesanasta vaihtamaan lelusta namiin tai päinvastoin. Hän ei tässä alkutreenissä mieti pennun virettä, mutta muuten tarkkailee pennun toimintaa ja pitää huolen, että pentu oppii tekemään vaihdon palkan välillä vihjesanasta, ei esim. käsieleestä (esim. namikäsi tulee tiettyyn asentoon)
- sitten kun vaihto alkaa onnistua (pentu leikkii hyvin, vaihtaa nopeasti namiin ja syö hyvin), hän alkaa työstää erilaisia osa-alueita
--- nopeita vaihtoja (pentu vaihtaa salamannopeasti vihjesanasta namista leluun tai päinvastoin)
--- kuuntelua ja avoinna olemista (pennun leikkiessä lelulla sille sanotaan nami-vihjesana ja kun pentu irrottaa lelusta ja on juuri tavoittelemassa namia, sanotaankin lelusana ja pennun tulee välittömästi palata lelulla leikkimään)
--- virettä (ja tätä eniten. Joanna leikkii pennun kanssa vauhdikkaasti nostaen tämän vireen korkeaksi, ja sitten vaihto namiin - syöttää useamman namin rauhalliseen tahtiin pennun vireen alas laskien, ja taas vaihto leluun ja vire tappiin)
- pennun kehittyessä yllättävyyttä ja vaihtotahtia lisätään, lisäksi haastetta voi lisätä heiluttamalla sitä palkkaa houkuttelevasti, jota pentu ei saa ottaa (esim. pentu edessä, heilutetaan lelua houkuttelevasti ja annetaan namikäsky - tällä voi työstää myös silmänkäyttöä)
- tämän lelu/nami-erottelun avulla voidaan parantaa sekä lelun että namin arvoa, koska huonompaa palkkaa seuraava parempi palkkaa vahvistaa huonomman palkan arvoa

Leikkiminen / aktiivisuus
- Joannalle on tärkeää, että pentu tarjoaa aktiivisuutta ja tätä pystyy hyvin työstämään leikin keinoin
- vetoleikissä leikin ollessa kuumimmillaan hän passivoittaa oman toimintansa, jolloin todennäköisesti pentukin passivoituu. Joanna poimii jonkun pennun tarjoaman aktiivisen toiminnon, esimerkiksi jos pentu vetää lelua hieman. Palkkana tästä pennun aktiivisuudesta on oman leikin muuttuminen takaisin aktiiviseksi. Alkuun vain yksi tällainen passiivinen hetki kesken leikin, mutta vähitellen työstetään niin että ohjaaja voi olla passiivinen koiran kiskoessa aktiivisesti lelua
- kun koira saadaan leikin yhteydessä aktiiviseksi suhteessa ohjaajaan, on helpompaa työstää myös varsinaisissa tottelevaisuusharjoituksissa tätä samaa koiran aktiivisuutta

Leikkiminen (lelun vaihto, leikin säännöt)
- Joanna opettaa leikin säännöt, näitä ei ehditty käydä kovin tarkasti läpi mutta yksi oli se, että pentu leikkii juuri sillä lelulla millä hän on päättänyt että leikitään. Tätä Joanna työstää leikkimällä kahden lelun leikkiä ja palkanvaihtoa eriarvoisilla leluilla

Kuollut lelu
- Joanna työstää tätä niin että hän ottaa pentua pannasta kiinni, hetsaa lelulla, laittaa lelun maahan, peruuttaa pennun kanssa kauemmas lelusta ja vapauttaa lelulle
- Seminaariin osallistui Kulon pentu Popa, jolla on positiivisena ongelmana se, että se menee halulla kuolleelle lelulle, mutta omii sen eikä halua vaihtaa sitä ohjaajallaan olevaan leluun. Tämä on positiivinen ongelma siksi, että se kertoo koiran ominaisuuksista hyvää ja on työstettävissä oleva juttu:
--- kahden lelun leikkiä työstetään sellaiseksi, että koira pystyy tekemään todella nopeita nopeasti vaihdon ohjaajan toisessa kädessä olevasta lelusta toisessa kädessä olevaan leluun. Kun tämä sujuu, toinen lelu laitetaan maahan ja ohjaaja pitää kiinni lelun narusta mutta itse lelu tosiaan on koiran saatavilla maassa. Ohjaaja leikittää pentua kädessään ilmassa olevalla lelulla, ja sitten antaa lelu-palkkakäskyn -- pentu vaihtaa maassa olevaan leluun. Pian tämän perään uusi lelunvaihtokäsky, jolloin pentu vaihtaa takaisin ohjaajan kädessä olevaan leluun. Mikäli pentu yrittäisi omia maasta poimimansa lelun, tämä on helppoa estää koska ohjaaja pitää lelun narusta kiinni. Kun vaihto ohjaajan kädessä olevan ja ohjaajan edessä maassa olevan lelun välillä toimii, voidaan vähitellen lisätä maassa olevan lelun etäisyyttä ohjaajasta ja näin saadaan vahvistettua varsinaista kuollut lelua ja nopeaa vaihtoa ohjaajan kädessä olevaan leluun.

Kohti/poispäin työskentely (focus ohjaajaan / irtoaminen) + katsekontakti
- Joanna vahvistaa poispäintyöskentelyä, mutta myös kohti ohjaajaa työskentelyä haluten säilyttää tässä sopivan balanssin, eli koiran tulisi tarjota irtoamista (esim. lähellä tai vähän kauempana olevalle kohteelle) ja aktiivisuutta kohti ohjaajaa sopivassa suhteessa. Jos irtoaminen on vahvempi (itsenäinen pentu), vahvistetaan kohti ohjaajaa toimimista.
- Joanna peruuttaa pennun edessä. Mikäli pentu huitelee/irtoaa kovasti, sen voi laittaa hihnaan. Tarvittaessa Joanna sanoo pennun nimen, tätä ei kuitenkaan kannata ajoittaa hetkeen jolloin pentu keskittyneenä tutkailee jotain omaansa, vaan kun pentu on otollisessa mielentilassa. Kun pentu vilkaisee Joannaa silmiin, Joanna sanoo palkkasanan ja palkkaa pennun esim. namilla ihan eteensä lähelle jalkojaan. Näin Joanna vahvistaa pennun halua työskennellä kohti/lähellä itseään. Hän myös liittää harjoitukseen katsekontaktisanan, jota myöhemmin voidaan selventää vielä häiriötreenillä (pennun tulee häiriöitä vilkuilun sijaan hakea katsekontaktia), ja luo tällä pohjan seuraamistreenille jolloin katsekontaktin pysyminen tippumatta on jo työstetty erillisenä harjoituksena pennun kanssa.

Ohjaajan tunnetila
- Joanna aivopesee pennun ajattelemaan, että jos hän on ahdistunut, jännittynyt, surullinen, vihainen, pennun ensimmäinen ajatus olisi: "Jee, kohta me leikitään ja pidetään yhdessä hauskaa!". Tämän Joanna toteuttaa leikkimällä pennun kanssa ollessaan itse eri tunnetiloissa. Hän hakeutuu leikkimään itselleen epämukaviin paikkoihin, esim. missä on paljon vieraita ihmisiä (ihmetellen, oudoksuen) katselemassa, tai jossa on riski että joku tulee pyytämään häntä poistumaan pentunsa kanssa. Voisi myös hyödyntää jos on vanhemman koiran kanssa kisoissa, oman kisajännityksen pennun kanssa leikkimiseen.

Käsikosketus
- Joanna hyvin varhaisessa vaiheessa opettaa koiran tekemään käsikosketusta ja varioi käden sijaintia: ylhäällä, maassa, koiran korkeudella jne. Tätä taitoa hän myöhemmin hyödyntää monella eri tavalla, esimerkkinä seuruun ja kaukokäskyjen opetus.

Seuruun opetus
- Joanna aloittaa seuruun opetuksen vasta puolivuotiaan tai vähän vanhemman pennun kanssa, jotta pentu olisi riittävän valmis seuraamisharjoitteluun ja toisaalta Joanna on työstänyt eri seuraamisen pohjataitoja (perusasentoon tuleminen, katsekontaktin hakeminen, käsikosketus, takaosan käyttö vadilla) erillisinä harjoituksina joten seuraamiseen on jo tehty hyvää pohjaa.
- Joanna opettaa seuraamisen käsikosketuksen kautta: käsi on reiden sivulla siinä kohtaa, ja sillä korkeudella, jolla halutaan koiran kuonon sijaitsevan. Joanna tavoittelee pää korkealla seuraavaa koiraa. Kiinnitettävä huomiota, että käsi ei ole liian korkealla, jottei pentu opi pomppimaan yltääkseen koskemaan käteen. Ei ole väliä, pitääkö pentu kuonon koko ajan kiinni kädessä vai ei. Palkkasana ja palkka tulevat aina pennun tökätessä kuonolla kättä, ja tätä kun riittävästi tekee, vahvistuu pennun halu tehdä käsikosketus ja pitää pää siinä asennossa, jossa se on käsikosketuksen aikana. Joanna sitten alkaa häivyttää kättä. Hän ottaa käden pois, ja tuo sen takakautta takaisin oikeaan kohtaan. Takakautta siksi, että tällöin koira saa kontaktin käteen vasta kun se on koiran kuonon yläpuolella ja tämä tukee sitä, että koiran on pidettävä päätään mahdollisimman korkealla nähdäkseen mahdollisimman nopeasti käden. Joanna myös luo säännön käsikosketukselle: kättä saa koskea vain kun se on oikeassa seuraamiskohdassa, ei esim. silloin kun se on koiran pään vierellä. Tätä täytyy työstää riittävästi häiriöharjoittelulla tuomalla kättä "vääriin kohtiin", jotta saadaan koira ymmärtämään asia, tällöin koira tarjoaa entistä aktiivisemmin sitä päänasentoa, jonka se liittää käsikosketukseen. Kun tämä onnistuu suoraa kävellen, Joanna alkaa työstää käännöksiä, näissä hän ennen käännöstä teettää koiralla käsikosketuksen ja näin aktivoi koiraa käännöksen ajan pitämään pään oikeassa asennossa. Myös lisätään häiriöt, joita voi avustajan tekemien häiriöiden lisäksi olla myös pinnanmuodot ja erilaiset alustat. Joanna teettää seuraamista esim. muovipussien tai erilaisten kohoumien yli. Kun koira kykenee selviytymään näistä kontaktiaan pudottamatta ja oikeaa paikkaa menettämättä kehonsa halliten, otetaan harjoitteluun mukaan ihmishäiriöt: avustajia pyydetään istumaan maahan hajareisin ja Joanna seurauttaa koiraa ihmisten jalkojen yli. Kun tämä sujuu, hän kävelee avustajien jalkojen yli niin, että koira joutuu kulkemaan läheltä avustajan kasvoja. Tämä on kuulemma erityisen hyödyllinen harjoitus ihmisujoille koirille, jotka saavat itseluottamusta tassutellessaan yhdessä ohjaajan kanssa vieraiden ihmisten päältä ja yli.

Kaukot
- Ei käyty varsinaisen tarkasti läpi kaukojen opettamista, mutta Joanna kertoili, että hän päättää vasta puolivuotiaan tai vanhemman koiran kanssa kummalla tekniikalla koira tekee kaukot: etu- vai takatassut paikoillaan pysyen. Joanna pyytää koiraa istumaan, laittaa käden maahan koiran etutassujen eteen ja pyytää koiralta käsikosketusta. Koira joutuu menemään maahan kyetäkseen tekemään käsikosketuksen. Tällöin Joanna tarkkailee koiran toimintaa: pysyykö sillä taka- vai etupää tässä paikoillaan sen käydessä makaamaan käsikosketusta tehdäkseen. Tämän tarkkailun tuloksena Joanna päättää, kumpi on koiralle luontaisempi vaihtotyyli.
- Joanna hyödyntää esim. hihnaa maassa kaukotreenaamisessa; koiran hyppäytettävä etutassut hihnan yli esim. seiso-istu-vaihdossa ja tällä saadaan asento riittävän lyhyeksi.

Siirtymät + kehääntulot
- Joanna kyllästyi kalastelemaan terrieriään liikkeiden välissä ja keskittyi vahvistamaan näissä koiran aktiivisuutta itseään kohtaan seuraavalla harjoitteella:
1) Ota koiraa pannasta kiinni, ja näytä sille kädessäsi olevaa lelua innostaen. Voit tarpeen vaatiessa liikkua samalla.
2) Laita lelu taskuusi koiran nähden, tarvittaessa jatka edelleen liikettäsi ja ehdottomasti pidä edelleen koiraa pannasta kiinni
3) Päästä pannasta irti ja samanaikaisesti suoristaudu -- koiran tulisi tarjota sivulletuloa (voit alkuun antaa vihjesanan jos koira ei kertakaikkisesti ymmärrä tarjota sivulletuloa)
4) Palkkaa koira
--- Kun tämä sujuu, kohdan 4) tilalla koiran tultua sivulle älä palkkaakaan koiraa, vaan kävele muutama askel kohti kuvittelemaasi ensimmäisen/seuraavan liikkeen aloituskohtaa. Kuvitteelliseen kohtaan päästyäsi pysähdy, ja sitten palkkaa koira. Koiran tulisi kulkea vierelläsi, mutta jatkuva katsekontakti ei ole välttämätön ellet halua että koira koko koekehän ajan joka siirtymässä on jatkuvassa katsekontaktissa. Voi esim. riittää, että koira kulkee sivullasi pääsääntöisesti sinuun katsoen, mutta voi vilkaista häiriötä tai kentällä olevia asioita, kunhan se sitten nopeasti taas jatkaa sinun tuijottamistasi. Jos koira juoksee pois luotasi, käänny ympäri ja kävele toiseen suuntaan. Et katso koiraan, et houkuttele sitä, vaan kävelet vain poispäin. Treenipaikka kannattaa ehkä suunnitella sellaiseksi, että koira ei pääse palkkaamaan itseään poissa luotasi, ajatumaan turvallisuusriskiin (omaan tai toisen ihmisen tai koiran) tms vaan ajatus on että käännyttyäsi poispäin koirasta se palaa luoksesi ja tarjoaa paikkaa vasemmalla puolellasi yhdessä sinun kanssasi. Tällöin jatkat kävelyä kohti alkuperäistä kuviteltua aloituspaikkaa (eli ei päämäärätöntä kävelyä vaan tätä harjoitusta tehdessäsi pidä mielessäsi, että tämä tähtää siirtymiin koekehässä) ja taas mikäli koira karkaa luotasi, teet u-käännöksen. Ideana on se, että koira saa palkan vasta kun se on kulkenut muutaman askeleen kanssasi niin että saavutatte päättämäsi seuraavan liikkeen aloituskohdan. Ja tähän päästyänne pysähdyksen jälkeen palkkaa koira.
- On tärkeää työstää tätä harjoitusta paljon ja sellaisissa tilanteissa, jotka vievät eteenpäin koiran toimintaa koekehässä. Joanna tekee tämän harjoituksen aina ennen koekehään/treenikehään menoa, ja treeneissä kokeenomaisissa treeneissä. Ennen hänellä oli koekehässä ongelmana se, että liikkeen loputtua, sosiaalisen palkkauksen jälkeen, hän joutui pyytämään koiraansa mukaan siirtymään. Tällöin asetelma oli sellainen, että hän oli aktiivisempi ja koira passiivisempi osapuoli, mikä vaikutti seuraavan liikkeen mielentilaan. Tätä hän työstää viemällä edellä kuvattua harjoitusta hieman eteenpäin: Joanna teettää koiralla jonkun koeliikkeen, esim. noudon. Koiran palautettua kapulan Joanna ottaa siltä kapulan suusta, antaa sosiaalisen palkan, sitten hän ottaa koiraa pannasta kiinni, heiluttaa sille lelua niin että koira tahtoo lelun, laittaa lelun taskuunsa, päästää irti pannasta ja tekee siirtymän seuraavan liikkeen aloituskohtaa ja tähän kohtaan päästyään palkkaa koiran. Tällä hän on saanut siirtymät sellaisiksi, että koira tarjoaa aktiivista yhdessäoloa ja -kulkemista, ja tämä koiran aktiivisuus siirtyy koekehässä seuraavaan liikkeeseen.

Nouto - pito
- Joanna työstää noutoa paljon lelulla ja erilaisilla esineillä. Hän käyttää littanaa patukkaa, jolloin koiran on purettava leuat yhteen jotta lelu pysyy leikissä sen hampaissa. Joanna yrittää kiskoa lelun suoraan sivulle pois koiran suusta. Sama juttu muilla esineillä. Noutokapuloilla hän harjoittelee asiaa esim. tunnarikapulalla (koiran tultua sivulle yrittää vetäistä kapulan suoraan sivulle pois suusta), ja lisäksi hänellä on erityinen noutokapula, jonka toinen laippa puuttuu ja tällöin kapulan saa vetäistyä pois koiran suusta mikäli koiran ote ei ole riittävän tiukka. Jos ongelmana on koiran löyhä ote /kapulan pyöräyttäminen palautuksessa, hän laittaa kapulan laippapäähän narun, josta koiran lähestyessä kapula suussa kohti palautusasentoa, voidaan nykäistä kapulaa koiran suusta suoraan sivulle ja näin vahvistaa koiran ajatusta siitä, että kapulaa on purtava tiukasti ja vakaasti myös palautuksen ajan. Usein koira tuo palautuksen alun hyvällä vauhdilla kapulasta vakaasti kiinni pitäen, ja suu alkaa käydä koiran valmistautuessa sivulletuloon.

Lopussa juteltiin jäljestämisestä. Joanna oli Suomessa tutustunut metsäjälkeen, ja ihastunut siihen kovasti, etenkin siihen kuinka hyvä harrastus se on koiran näkökulmasta. Hänen terrierinsä on syttynyt jäljestämiseen, ja jäljestämisen kautta Joanna on voinut työstää terrierinsä pitkäjänteisyyttä työskennellessä. Aluksi terrieri hetken aikaa jäljestettyään sai ilonhepulin, mutta kadotti tällöin rakastamansa jäljen. Koira on nyt oppinut jäljestämään keskittyneesti 15-20 minuuttia ja tämä pitkäjänteisyyden oppiminen jäljellä on lisännyt sen pitkäjänteisyyttä myös tokokehässä. Joannan kisavalmistelut ennen tokokoetta alkavat ko terrierin kanssa jo edellispäivänä, jolloin hän käy koiransa kanssa tekemässä jäljen. Koeaamuna hän tekee koiran kanssa tietynlaisen kävelylenkin, sitten koiran tulee nukkua tunti, ja sitten se on optimaalisessa vireessä koekehään. Tämä oli innostava esimerkki siitä, että tulee löytää omalle koiralle optimaalinen kisavalmistautuminen ja rutiinit.