Tao treenasi agilitya syksyn lainaohjaajien, Lauran ja Hannan kanssa. Oli mahtavaa saada kaksi taitavaa lainaohjastajaa rakkaalle peuralle. Oli niin upean näköistä yhteistyö heillä ja kummatkin löysivät nopeasti yhteiset sävelet. Taolle ei ole mitään väliä, kuka sen kanssa menee, pääasia kun saa mennä. Se on hirveän kiltti ja äärimmäisen johdonmukainen, mutta irtoava, pitkän laukka-askeleen omaava eikä kyllä käänny ilmaiseksi. Hanna kävi Taon kanssa muutaman kisastartinkin kurvailemassa. Kisoissa Tao käy niin kuumana, että yhtään nollaa eivät saaneet mutta kokemuksia sitäkin enemmän ;) Minä olen nyt tammikuussa palannut Taon ohjaksiin ja toisinaan saamme jo pitkääkin radanpätkää mentyä, toisinaan ei tule mistään mitään. Jos Taon kanssa on jossain kohtaa vähän myöhässä, se helposti kertautuu eikä millään pääse rytmiin. Sitten taas kun ajoitukset osuu kohdilleen niin Tao-agility on parasta huumetta ison innokkaan koiran kiitäessä ketterästi ja ohjautuessa kuin unelma!
Tao kävi joulukuun alussa operaatiossa. Sen pulpa-amputoitu yläkulmahammas röntgenkuvattiin ja havaittiin hampaan kuolleen ja juurella paise. Eläinlääkäri kanssa päädyimme siihen ratkaisuun, että parempi poistaa koko hammas (toinen vaihtoehto olisi ollut juurihoito) niin ei ole siitä enää huolta. Tao on pärjännyt ilman tuota kulmahammasta oikein mainiosti, ei sen puutetta edes muista. Samassa nukutuksessa poistettiin Taon pallit. Tähän oli monta syytä ja olin asiaa jo jonkin aikaa harkinnut. Taolla oli ajoittain ärsyttävän huono ruokahalu ja saattoi olla usemmankin päivän syömättä (treeninamit kyllä maistuivat aina) - tämä ongelma poistui kastraation jälkeen. Lisäksi se kiihottui mun veljen ja siskon kouluikäisistä lapsista ja yritti hyppiä heidän selkään. Vielä ei olla tätä koettu, että olisiko kastraatio muuttanut tätä. Tao on kastraation myötä ollut jotenkin rennompi ja itsevarmempi ja tosiaan ruokahalut ovat nyt hyvät, joten pelkästään hyvät kokemukset on meillä ollut tähän asti.
Kuloa on syksy kuntoutettu. Välillä se on ollut parempi, sitten taas enemmän jumissa. On käynyt fyssarilla, koirahierojalla ja kahdella osteopaatillakin. Kunto on mennyt eteenpäin. Meille kävi sellainen superhyvä juttu, että Päivi Kilponen lupautui Kulon hovihierojaksi. Sovittiin että ainakin kerran kuussa Päivi hieroo Kulon. Nyt on kaksi hierontaa takana. Vaikka voinnin vuoksi on ollut aika takkuista päästä ajoittain treenaamaan, ollaan aloiteltu koeuraakin taas. Tammikuussa käytiin lahkeet tutisten Tamskin kyläkokeessa kertaamassa että mitä siellä evl-kehässä oikein tapahtuukaan. Kulon pöksyt ei tutisseet, paremminkin se oli "takki auki" ja aika lennokkaana. Mä yritin sabotoida Kulon koesuorituksen kävelemällä seuruussa tosi töksähtelevästi ja tekemällä heti liikkurin käskytyksen mukaan sekä zetassa unohtamalla sanoa koiralle seuraa-käsky. Kaikkea pientä epäpuhtautta oli, mutta yhtään liikettä ei nollattu ja saatiin ekaa kertaa yli 300 pistettä lopputuloksella 302p.
Katja K on koutsannut meidän valkkua ja hänen treeninsä olivat heti koetta seuraavana päivänä, joten päästiin työstämään merkille menon lopun ennakointia ja kielen lipomista/levottomuutta seuruussa. Kulo vastasi hyvin näihin. Tein Kulolle tämän treenin innoittamana paljon leluhäiriötreeniä (leluja oli matkalla merkille tai ruutuun) ja Kulo oli tosi kiltti. Työstettiin paikkaa ruudussa taaemmas, kosketusalustan ja erilaisten häiriöiden avulla. Seuraamista työstettiin levollisemmaksi palkkaamalla namilla ja niin, että Kulon piti aluksi luopua namista. Palkanodotustahan se sen levottomuus oli nimittäin ja tämä auttoi siihen hyvin. Vahingossa ajauduin treeneissä tekemään merkki/eteenmenoerottelua. Sain Kulon hyvin kuulolle, mutta täytyy sanoa samalla hieman vauhti kärsi kun koira keskittyi niin kovasti tekemään oikein.
Viime lauantaina alkoi maajoukkuekarsinnat, ekana oli Kuopio. Ajettiin neljä tuntia Henkan, vauvan ja Kulon kanssa ja majoituttiin perjantaina hotelliin. Kulo leikki hotellihuoneessa, mutta ruoka ei maistunut ja oli yön levoton. Ajattelin että kun sen kanssa ei ole hotellissa ennen majoituttu, reagoi siihen. Lauantaiaamuna Kulo oli aivan ripulilla, lukuisia kertoja ripuloi. Se oli torstaina ripuloinut myös kotona, mutta perjantaina ei, ja kun meidän muut koirat eivät oireilleet niin lähdettiin kisareissuun. Mietin lauantaiaamuna että pitääkö kisa perua, mutta kun on pitkä matka tultu ja rahaa laitettu aika paljon bensoihin, hotellihuoneeseen, ilmo-maksuihin ja järkätty lasten ja koirien hoito... Siinä on aika korkea kynnys perua osallistuminen. Kulo oli omasta mielestään kykeneväinen kisaamaan joten mentiin kehään. Se teki silmät säihkyen hommia ja niin iloisena. Paras terä tekemisestä puuttui, mikä näkyi ennakointina, parhaan vauhdin puutteena ja pienen hajamielisyytenä. Mitään liikettä ei taaskaan nollattu ja tuomarit tykkäsivät meidän tekemisestä. Saatiin tunnarista ja kaukoista kympit ja seuruusta ysi. Muutkin liikkeet meni ihan hyvin. Kulo ennakoi kiertohyppynoudon istumisen ja luoksetulossa meni vasta tokalla käskyllä maahan (kehät oli rakennettu niin, että aloituskohdan vieressä oli ruutu ja sinne juoksi toinen koira samaan aikaan). Saatiin 273,5 pistettä ja Kulo oli jaetulla 11. sijalla (32 koirasta).
Ripulointi jatkui ja maanantaina mentiin eläinlääkäriin. Kuloa nesteytettiin niskanahan alle ja se sai suolistoantibioottikuurin ja nyt keskiviikkona uloste oli ihan normaalia. En tiedä mistä se tulehduksen oli saanut!
Benson alkoi reilu viikko sitten lauantaina ontua oikeaa takajalkaansa. Huoli oli kova. Laitoin sen kipulääkitykselle ja varasin ajan ortopedille, se oli viime viikon torstaina. Odotellessa laaseroin ja hieroin Bensoniin jalkaa mutta kun jalan lihakset eivät tuntuneet pahoilta, tuntui että taustalla olisi jotain vakavampaa. Benson nukutettiin ja kuvattiin ja siltä löytyi oikeasta lonkasta nivelrikko joka aiheutti oireet. Se sai cartophen-pistossarjan ja kipulääkitystä lisättiin. Benson varaa nyt takajalalle paremmin ja on hyväntuulinen. Toistaiseksi vaikuttaa että kipujen kanssa pärjätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti