sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Christan koulutus

Christa  koulutti perjantaina meidän valkkua, tästä nopsat muistiinpanot

3,5 viikon totaalisen treenitauon (tassuhaavan takia) jälkeen tehtiin kokeenomainen setti jonka Christa oli suunnitellut. Kokonaisuus toimi kivasti, mutta olihan siinä kaikenlaista korjattavaa. Christa sanoi että Kulon seisomisasento kaukoissa oli niin hurjan pitkä, että hän ihan kauhistui, mutta Kulo pystyi tästä peruuttamaan istumaan takatassut paikoillaan pysyen, Ja näin oon sen sille opettanutkin, ihan tietoisesti.

Kulolla ohjatussa noudossa merkillemeno hidas. Ongelmana on se, että merkki on sille vain tylsä välivaihe ennenkuin saa hakea noutokapulan, eli merkillemeno ja noutaminen ovat kovin eriarvoiset sen näkökulmassa. Sen kanssa on jonkun verran tehty leluhäiriöin merkkiä, mutta noutokapulaa en ole häiriönä käyttänyt. Christa laittoi noutokapulan hieman merkin eteen, sillä seurauksella, että Kulo ei kertakaikkisesti kyennyt juoksemaan merkille, vaan yritti mm. juosta ruutuun, ja kun en kelpuuttanut näitä niin palasi raivoamaan mulle. Otin sitä kuonosta kiinni ja käskin olla hiljaa, Christakin totesi että kiellä sitä kiroamasta. :-D Meidän ekan setin aika loppui kesken, en ehtinyt saada yhtään onnistunutta merkillemenoa. 

Ajelin kotiin hakemaan vauvaa, ja mietin että tokassa setissä tätä työstetään vielä, ja haluaisin tehdä pienet treenit itse alkuun ja sitten Christan kanssa miettiä jatkoa. Niinpä ei muuta kuin merkki ja noutokapula ja lelu kainaloon ja pihalle. Laitoin merkin jokusen metrin päähän, otin Kuloa pannasta kiinni, laitoin kapulan sen eteen maahan ja virittelin merkille. Lähetin merkille niin että se tuli samalla juosseeksi edessään maassa olleen kapulan yli, ja palkka kun oli juossut merkin taakse. Tämän jälkeen työstin tämän harjoitteen niin, että parilla toistolla sain siirrettyä kapulan merkin eteen ja Kulo juoksi rennosti merkille. Tämän jälkeen työstin vielä nopsaan kapulan heiton ja merkille menon; aluksi pudotin kapulan Kulon eteen maahan ja lähetin merkille, ja parilla toistolla edettiin siihen että heitin kapulan merkin eteen ja lähetin Kulon merkille ja se pystyi itsevarmasti ja rennosti juoksemaan merkille. Tähän treeniin meni max viisi minuuttia ja Kulo onnistui joka toistolla ja puhkui intoa ja itsevarmuutta.

Hallilla ennen tokaa settiä teetin vielä pikaiset muistuttelut ja hajotin pakkaa heittämällä kapulan merkin eteen, noudattamalla kapulan, heitin sen uudestaan ja sitten Kulon piti juosta merkille. Se oli tosi hyvin kuulolla. Pystyttiin varsinaisella treeniajalla työstämään nopsaan jatkoa; eli kokeiltiin kuinka homma toimii kokonaisuudessa. Liikkuri vei ohjatun noudon kapulat ja Christa kävi vaivihkaa viemässä merkin eteen muutaman lainakapulan. Ja ah ja voi, kun meni pienellä koiralla pasmat sekaisin ja eihän hän voinut juosta taaskaan lähellekään merkkiä. Tästä kun otin takaisin, ja lähetin uudelleen merkille, niin Kulo meni semmoisella päättäväisyydellä ja vauhdilla merkin taakse. Näitä ylläreitä pitäisi teettää aina silloin tällöin, samaa häiriötä kunnes selviää siitä heti ekalla kerralla ja sitten keksii jotain uutta.

Seuraavaksi katsotiin ajatuksia Kulon noutokapulan pitoon joka löysä. Katja antoikin tähän jo poskesta kiinnipito - kapulan sivullevetovinkin, mihin Kulo vastaa hyvin mutta treenit nyt jääneet Kulon tassuhaavan ja lasten sairastelun vuoksi tekemättä, joten eihän asia ole itsestään edennyt. Eli näitä nyt tehdään tunnarilla tai harjanvarren kappaleella. Tällä otetta kapulasta tiiviimmäksi. Ja pitäisi olla koko ajan todella skarppina ja valmiina huomauttamaan, jos Kulo pyöräyttää kapulaa treeneissä, koska Kulo kyllä skarppaa tosi hyvin mutta ei tietenkään muuta toimintaansa, jos en kerro sille ettei kapulan pyöräytys ole ok. Pitotreeneihin liittyen aloittelin tänään Christan koulutuspäivän annista motivoituneena opettamaan Kulolle kuonokosketuksen esine suussa. Kulo osaa molemmat erillisinä temppuina, mutta kun ne laittoi yhteen niin kylläpä oli tosi hankalaa, meinasi aivohalvaus iskeä koiraparalle! Muutama onnistunut toisto saatiin ja huomenna kokeillaan uudelleen.

Christalta tuli taas paljon hyviä vinkkejä ja koulutuspäivä oli antoisa! Tässä pari:
- eteenmenon opettamiseen sellainen ohut vähän kynttilänjalan näköinen koroke jonka päässä namialusta. Se 15 metriin. Alkuun takana esim keltainen läppä että koira löytää sille suoraan, läppä häivytetään pienentämällä. Koira juoksee syömään ruokaa,ohjaaja tulee lisäämään nameja/heittää koiralle pallon kun se on syönyt namit, jolloin koira oppii juoksemaan eteen ja jäämään sinne. Kun läppä häivytetään pois, niin koroke on melko näkymätön jolloin koira oppii että kun juoksee suoraan eteen niin jossain vaiheessa namit ilmestyvät eteen. Etuna se, että koira paremmin tiedostaa mitä se on tekemässä eikä vain aivot narikassa oaahda pallolle ja pallo suussa ympäri kenttää. Ja koiralle tulee korkea ryhti eteenmenossa.
- jos pennulle on kovin hankalaa rauhoittua hallilla ennen treenejä, niin tekee rauhoittumisharjoitukset treenin jälkeen, jolloin pentu on saanut purkaa itseään  ja rauhoittuminenkin on paremmin mahdollista ja näin rauhoittumisharjoituksiakin saa vietyä eteenpäin

Tämmöiset pikaiset muistiinpanot tähän väliin :)

On pitänyt kirjoittaa Kulon tassuhaavasta. Se sai helmikuussa oikein kunnon syvän ja siistin viiltohaavan anturaan, varmaan astunut johonkin lasiin tai vastaavaan terävään. Eläinlääkärissä tikattiin. Haava tulehtui ja anturasta lähti isohko pala nahkaa. Vetericynillä oon suihkutellut, ja pitänyt Kulolla koko ajan kauluria päässä ja sukkaa jalassa, antanut laaseria ja hyvin lähtenyt toipumaan. Christan treenit oli ekat tapaturman jälkeen, Kulo teki tossu jalassa ja hyvin meni. Ei varmaan mene kovin kauan kun on täysin parantunut, niin vauhdilla on nyt toipunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti