Kulon kanssa kierrettiin Tampereen valintakoetta lukuunottamatta muut paikkakunnat: Kuopio, Seinäjoki ja Vantaan kaksi päivää. Tampere jäi välistä tassuhaavan vuoksi. Muuten olen iloinen, että koira on ollut siinä kunnossa että ollaan voitu noihin karkeloihin osallistua, mitenkään itsestäänselvää kun terveys ei valitettavasti ole.
Jokaisessa kokeessa sattui pieniä virheitä, joista seurasi pienempiä tai vähän isompia pistemenetyksiä. Kiertohyppynouto nollattiin kahdessa kokeessa. Ruutua ei nollattu kertaakaan! Vaikka se eteenmenon johdosta ei mitenkään vahvalta liikkeeltä tunnukaan. Joitakin asioita on saatu treeneissä työstettyä paremmaksi niin, että toimivat kisatilanteessa, mutta osa vaatii vielä lisää treeniä. Kulon tyyppiongelmia ovat huonot valuvat stopit (niitä ei olla nyt syksyllä Kulon toipuessa rankasta pennutuksesta ja jumiutuessa helposti ja keväällä tassuhaavan vuoksi kauheasti voitu treenatakaan), kuonolla tökkiminen ja levoton seuruu (johon avun toi Katjan vinkki namilla palkkaamisesta niin, että ennen palkkausta tehtiin namista luopuminen), huono menovauhti merkille ja stopin ennakointi (johon on auttanut merkin arvon kasvattaminen ja treenaus noutokapulahäiriöin) ja uutena ettei laita kyynärpäitä/oikeaa kyynärpäätä alas asti kun menee perusasennosta maahan. Tässä muutamia mainitakseni.
Valintakoekierroksen jälkeen päällimmäisin tunne on kiitollisuus ja tyytyväisyys. Olen niin kiitollinen, että ollaan saatu yhdessä kiertää noita kokeita, ja että Kulo on kaikista vastoinkäymisistä (mm. ripuli, lihasjumit) huolimatta aina yrittänyt parhaansa. Meillä on ollut kehässä mukavaa yhdessä ja aina Kulon innosta palavaan naamaan katsoessani muistan, mikä minua motivoi.
Viikonloppuna meillä oli kaksi evl-koetta, lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina Kulo sijoittui jaetulle 8. sijalle 1-tuloksella. Ensimmäistä kertaa kisasimme kahtena perättäisenä päivänä, joten en tiennyt mitä odottaa, en ainakaan sitä hätäistä koiraa joka sunnuntaina vingahteli seuruussa ja kiertohyppynoudossa ei malttanut tulla hypyn kautta takaisin. Olin ylpeä koirastani, joka viimeisen suoritusvuoron saatuamme yksilöliikkeistä palatessaan meni heti juoksunartun kaveriksi paikallaoloihin, ja tästä juoksunartun yksilöliikkeiden jälkeen pian tokon valmennusrenkaan näyttökokeeseen. Kolme paikallaoloa, kolme koetta kahden päivän aikana.
Maanantaina valkkutokoissa piti ottaa todella rauhallisesti, ei tehtykään ihan niin paljon kuin varmaan normaalisti olisin innostunut treenaamaan, mutta enemmän kuin alunperin piti, koska Kulo oli aivan täpinöissään. On onni treenata tokoa koiran kanssa, joka rakastaa työntekoa ja yhdessä tekemistä! <3
Nyt meidän pitäisi ottaa vielä yksi (pitkä) askel eteenpäin, jotta saataisiin teknistä osaamista ja suoritusvarmuutta riittävälle tasolle, että päästäisiin sieltä 8-15.sijalta, joissa nyt ollaan onnistuessamme sijoituttu, sinne ihan kärjen tuntumaan. Nyt jännätäänkin tokon valmennusrenkaan valintatiimin päätöstä, renkaaseen pääsy olisi hieno mahdollisuus kehittää meidän osaamista seuraavalle tasolle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti