Touhun hetkiä

Viikko on mennyt huimaa kyytiä, blogi ei ole pysynyt menossa mukana joten laitan tähän muistiin vain keskeiset oivallukset viikon ajalta. :)

Viikko sitten torstaina kävimme Suvin ja Timon (= bc) kanssa treenaamassa Kissanmaalla, ihanien isojen lumihiutaleiden leijaillessa rauhalleen maahan.

Tao:
- irtoaa poispäin minusta hyvin, vahvistettava kohti juoksemista (esim. kierrot -> saa iskea kiinni leluun joka roikkuu kädessä)
- treenaamisessa ja leikkimisessä pidettävä yllä yllätyksellisyyttä, että koiran mielenkiinto ja vire pysyvät hyvinä
- jos Tao vie lelun kauemmas ja alkaa hautoa sitä, lähden kävelemään/ hölköttelemään poispäin. Tao oikein sisuuntuu tästä ja tarjoaa lelua mulle äkäisesti haukahdellen.
- appari kulkee seuruussa perässä ja ilmaisee, kun Tao suoristaa takapäänsä --> palkan ajoitus oikea

Kulo:
- useampi perättäinen isku kiinni leluun
- seuruussa kaarroksia vasemmalle

Perjantaina oli aksatreenit ProCaniksella. Alan pikkuhiljaa ymmärtää rytmittämisen päälle. :) Rytmittäminen on välttämättömyys, jos aksaa peuran kanssa. Pysähtymällä ennen kuin peura ponnistaa, kerron sille että esteen jälkeen on käännös takaisin tulosuuntaan. Lisäksi ohjasin kädettömästi, mikä ehdottomasti on meidän juttu, koska tällä ohjaustyylillä meidän meno on aina paljon sujuvampaa kuin että jos huiskin käsilläni. Pitää muistaa ettei valu pakkovalsseissa. Ylösmenokontakteja pitää harjoitella kehikon avulla.

Viikonloppuna pingviiniasuiset pakattiin autoon ja pääsivät Teiskoon Mallan ja Karin hoitoon. Sisaruksilla oli ollut hauskaa, olivat juosseet pihalla ja löytäneet mm. ihanan kalajätekasan, jossa kumpainenkin oli kierinyt turkkiinsa ihanan syksyn uutuustuoksun.

Puudeli pääsi meidän mukaan Nastolaan Jussille ja Heidille, jossa hän sai synttärilahjan, paljon huomiota, rapsutuksia, saunoa tyttöjen kanssa, nukkua Henkan ja mun välissä yön. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuinka onnellinen pieni eläin oli! Kotiin tullessa luulot omasta etevyydestä olivat nousseet pilviin, Benson luuli että hän voi määrätä kuinka Tao ja Kulo saavat liikkua talossa. On pikkukaverilla otsaa! Pienellä tukkapöllyllä puudelia vedettiin vähän lähemmäs maanpintaa ja realistisempaa asennoitumista ja sitten kaikki olivatkin taas hyvää pataa keskenään.

Maanantaina osallistuin ProCaniksen tokokoulutukseen Kulon kanssa. Voi jestas kun se on niin siisti kaveri! Siellä se vieraassa hallissa silmät säihkyen teki hommia innokkaasti ja nopeasti! Demosin Kulon noudon, jossa ongelmana on kapulan pureskelun palautusvaiheessa. Maria neuvoi tähän kapulan palautuksen vauhtipalkkausta ja ettei ottaisi sitä sivulle, ennenkuin se osaa varmasti tulla oikeaan kohtaan ilman kapulaa. Kovassa vauhdissa Kulo nimittäin jää liian eteen, melkein poikittain, katsoen innokkaana kasvoihin. Alkuun namikädellä autoin sen oikeaan kohtaan. Heittämällä namin sain sen lähtemään luotani ja sitten otettiin taas uusiksi, eri suunnista. Namikäsiapu häivytettiin pian pois. Maria kertoi kun Kulo oli oikeassa kohdassa, joten minä pystyin seisomaan suorassa.

Tiistaina koirilla oli vapaapäivä ja tehtiin pitkä metsälenkki.Kotitreeneissä ollaan aloitettu opetella leuan laskemista maahan. Yritän pitää uusien opeteltavien asioiden määrän maltillisena ja mieluummin treenata 1-3 asiaa intensiivisemmin parin viikon ajan.

Keskiviikkona suunnattiin Lopelle Helenan luokse. Käytiin treenaamassa. Olipa kiva kuulla, että Tao teki Helenan mukaan paljon paremmalla asenteella ja draivilla kuin viime näkemän ja leikki hyvin! Nämä tunnustukset tuntuvat niin hyvältä, kun hankalaakin on välillä ollut kokemattomana viedä Taoa eteenpäin. Oivallukset:

Tao:
- opetan Taon iskemään leluun kiinni niin, että lelu on vatsan /rinnankorkeudella edessä --> röyhkeyttä tähän suoraan mua kohti /päin juoksemiseen lisää, auttaa varmaan luoksariinkin

Kulo:
- annan ihan hirveästi vartaloapuja jäävien erottelutreenissä, eli Kulo ei kuuntele mitä sanon, vaan eleitäni. Kun keskityin olemaan eleetön, Kulo ei osannutkaan tehdä oikeita asentoja. Hmmm, nyt tarkkana omien vartaloapujen kanssa!
- kummankin kanssa: kentälle mennään yhdessä, tavoitteena että koira koko ajan odottaa minulta että mitä tehdään.

Torstaina käytiin Piian kanssa treenailemassa Tallilla, kaksi tuntia kului ihan hujauksessa! Piiakin sanoi että Taon vire ja into ovat lisääntyneet kovasti ja että kyllä sen Kulon veljeksi tunnistaa. Oon taivaissa! :) Siitä tulee vielä hieno ja näyttävä tokokoiruus jonain kauniina päivänä? Tao tuntuu saaneen itsevarmuutta ja omaa tahtoa viime aikoina, se alkaa selvästi aikuistua, miehistyä. Treeneissä pystyn huomauttamaan sille (oho), jos se esim. tekee hitaan maahanmenon ja pystytään ottamaan jopa kolmekin yritystä eikä asenne kärsi. Tao ei luontaisesti tee asioita niin nopeasti kuin pystyy, vaan tätä saa (= joutuu) koko ajan vahvistamaan ja vaatimaan. Nyt olen ajatellut ottaa täydellisen tauon kilpailunomaisista treeneistä ja Taon kanssa rakennetaan innokasta asennetta ja vauhtia suorituksiin. Olen aloittanut tämän projektin leikkimisen harjoittelulla.

Tao:
- käsikosketuksen yhdistäminen leikkiin: vetoleikkiä-irtikäsky-käsikosketus-leikkiä jne. Kun alkaa sujua, voin antaa voittaa lelun ja pyytää sitten käsikosketusta --> tämä vahvistaa ajatusta että lelun saatuaan Tao tulisi nopeasti takaisin luokse lelun kanssa.
- noutokapulan heitossa huomio itseen: olen kehittänyt typerän tavan niiata samalla kun heitän kapulan, ja kapulalle lähettäessäni nyökätä samanaikaisesti päälläni. Mä niin tarvitsisin tiukan apparin joka muistuttaa koko ajan hillitsemään näitä juttuja!
- noudon aloitus kokeenomaisesti, appari juoksee kilpaa kapulalle --> vauhti hyvä! Palautusvauhtia pitäisi saada paremmaksi
- matkalla ruutuun häiriötä: piti juosta patukan ohi (ei ekalla kerralla pystynyt, tokalla pystyi), sitten vaikeutettiin harjoitusta niin että aluksi heitin patukan puoliväliin matkalla ruutuun, ja Taon piti silti pystyä juoksemaan ruutuun. Oppi ja onnistui :)
- seuruussa keskittyminen omaan kävelyyn...

Kulo:
- voinko aloittaa tämän taas hehkuttamalla, kuinka hieno Kulo on??? :) :) :) Mä niin rakastan sen tyyliä, että kun pyydän siltä jotain, se haluaa synnynnäisesti tehdä asian niin nopeasti kuin osaa, silti sähläämättä
- tehtiin kentälle menot niin, että jo hallin ulkopuolella merkkasin jes-sanalla kun Kulo otti katsekontaktia ja leikittiin --> focus muhun --> tultiin yhdessä hallille. Nämä aina tavaksi!
- tehtiin jääviä sekaisin, keskityin olemaan täysin eleetön, Kulo erotti ensimmäistä käskyä lukuunottamatta kaikki käskyt ja teki oikeat asennot. Seisomista piti alkuun vahvistaa heittämällä nami käskyn kanssa samanaikaisesti. Olen vaihtanut tähän eri käskyn kuin minkä Kulo osaa, koska pidän "top"-käskystä enemmän kuin "odota"-käskystä.
- aktiivisen tarjoamisen opettaminen, esim. niin että pyytää koiraa istumaan -- leikkiä -- irti-- heti istu-käsky. Piia oli ollut Eva Bertilssonin koulutuksessa ja tämän mukaan koiralle vahvistuu myös se käytös, jota se on tehnyt ennen käskysanan antamista. Eli jos koira tollottaa sinua kuin lehmä uutta porttia, ja annat sille esim. istu-käskyn ja palkkaat tämän, tulet samalla myös vahvistaneeksi myös sitä tollotuskäyttäytymistä. Samoin jos koira tuijottaa ympäristöään ja siitä pyydät sitä seuraamaan, vahvistat ympäristön tuijottamista seuruun yhteydessä. Käänteentekevä oivallus, jota täytyy makustella! Vitsi kun osaisi hyödyntää kaikki nämä viisaiden opit käytännön treenitilanteissa... :)
- Sivulletuloharjoitukset: koira pyydetään sivulle / autetaan namilla oikeaan kohtaan -- syötetään useampi nami (vaihdeltava palkkauksen suuntaa ja paikkaa) -- vedetään namilla koira pois sivulta -- odotetaan -- koira todennäköisesti tarjoaa uudelleen sivulletuloa
- Käden häivytys + katsekontaktin vahvistaminen niin, että käsi roikkuu koiran ja reiden välissä (eli niinkuin olisi koetilanteessakin). Itse suorana. Appari aikas hyödyllinen tässä, Piia naksutteli kun Kulo otti katsekontaktia, jolloin mä saatoin keskittyä katsomaan eteenpäin ja palkkaamiseen.

Kulo on jatkanut kotiutumistaan. Se seuraa puudelin kanssa mun kannoilla ja käy jalkoihin nukkumaan, minne pysähdyn pidemmäksi aikaa. Sitten se seisoo edessäni ja katselee tavattoman lempeän ja rakastuneen näköisenä, ja jos vähän silittää päälaelta niin hyppää vasten, kietoo etutassut olkapäille ja nuolee kasvoja sen minkä ehtii. Jos silitän muita, käy se hakemassa jonkun lelun ja tuo sitä mulle.

Tao tuntuu saaneen energiaa Kulolta, ja kun se ottaa räjähtäviä spurtteja Kulon kanssa niin sitä räjähtävyyttä tuntuu tulleen muuhunkin tekemiseen. Tao on myös valtavan hellyydenkipeä ja työntää isoa päätään rapsutettavaksi ja on niiiiiin onnellisen näköinen. Melkoisia seurakoiria ja harrastuskoiria nämä wallikset ovat! Monipuolisia pakkauksia. :)

Benson on saanut nukkua sängyssä, kun nukuin yövuorojen välissä päivällä. Siinä se nukkui selkä selkää vasten pää tyynyllä. Kuinka inhimillistä! :D

Taon kanssa venyteltiin jumppapallolla selkää perjantaina. Tao sai hakea itselleen sopivan asennon, ja se lötköttelikin ihan nirvanassa siinä ja taas tuli esiin se efekti, että verenkierto vilkastui selän alueella ja selkä muuttui kuumaksi.

Tokoa ja aksaa mustavalkoisissa merkeissä

Maanantaina oli tavoitteellisten tokot. Mulla oli jotenkin pää taas ihan umpijäässä, ei mitään selvää käsitystä että mitä treenattais ja muutenkin tuntui että tiedänköhän mä mitä olen tekemässä näiden koiruuksien kanssa.

Tein Kulon kanssa ihan perusjuttuja. Sivulletuloissa sen paikka vaihteli kovasti ja vahvistin oikeaa paikkaa namilla houkutellen. Jotenkin mun treeni oli kovin tylsää ja vahvistin epäjohdonmukaisesti välillä vääriä paikkoja, en oikein osaa hahmottaa tämän pikkuneidin sijaintia kun olen tottunut jättipeuraan. Kokeiltiin kiertoa, jota Kulo ei vielä osaa ja tätäkään en kovin hyvin osannut viedä eteenpäin. Seuruussa se on banaanina, tähän Piialta hyvä vinkki käyttää kainalopalkkaa niin, että lelu on mahdollisimman takana kainalossa --> vahvistaa koiran ajatusta sijainnista taaempana jolloin koira on myös suorempi. No, vaikka ohjaajansa oli tylsä ja hidas ja vailla sitä kuuluisaa punaista lankaa, niin Kulo oli ihana. Se oli ensimmäistä kertaa mun kanssa hallilla, jossa oli paljon muita koiria treenaamassa samaan aikaan. Pari kertaa piti pysähtyä katsomaan muita, mutta fokus oli hienosti mussa.

Jätin Taon kotiin. Tai aioin jättää, mutta Tao katseli eteisessä mun perään niin surkeana, että palasin autolta eteiseen ja otin sen mukaan. Tao tuli kamalalla ryminällä, nyt mennään eikä meinata! -mentaliteetilla.

Hyvä olikin että otin myös sen. Tehtiin Taon kanssa kokeenomainen treeni, voittajan liikkeitä Heidin liikkuroidessa. Hyppynouto oli kiva. Seuruussa Tao oli yllättäen niin kovassa vireessä, että paikka ja asento seilasivat aika lailla, perusasennot olivat vinoja, koira aivasteli ja korskui innokkuuttaan. Metallinouto oli vähän plääh, otti kapulan suuhun kovin hitaasti, puri löyhällä otteella ja palautusasentokin oli vino. Ruutu oli hidasta ruutuun juoksua ja hidasta maahanmenoa lukuunottamatta kiva. Paljon oli parannettavaa, mutta tiedättekö mitä - Tao oli niin innokkaana eikä yhtään paineistunut kokeenomaisesta tilanteesta vaan oli innolla tekemässä mun kanssa hommia! Kehuista palkkaantui hyvin, Taolle tuntuu olevan niin tärkeää että häneen ollaan tyytyväisiä. :D

Paikkaistuminen meni hyvin, Tao tuntuu hiffanneen tämän jutun eikä enää näytä palatessani niin nololta. Istuu ryhdikkäänä. Paikkamakuut tehtiin niin, että poistuttiinkin koirien taakse piiloon. Tao makasi omassa kuplassaan kuono maassa. Paikkamakuiden asennonvaihtoihin kaipaisin enemmän ripeyttä, tosin nyt on alkanut ymmärtää että maahan pitää mennä pudottautumalla koska en ole kelpuuttanut vaiheittaista maahanmenoa vaan on aina otettu uusiksi. Ollaan tehty evl:n maahanmenot niin että kaikki käskevät koiransa yksitellen. Tao ei mene muiden käskystä alas, mutta eipä mene kyllä munkaan ekasta käskystä.

Illalla oli väsy koira

Tiistaina tehtiin pikkutreenit kotona. Kulo hoksasi nyt sen vatiharjoituksen idean, ja laittaa etutassunsa vadille. Saatiin jopa kivaa pyörimistä aikaiseksi, jossa piti etutassut vadilla ja otti hyviä sivuaskeleita takajaloilla. Tämä harjoitus taisi Kulon mielestä olla niin kiva, ettei olisi suostunut poistumaan vierashuoneesta vaan mun piti lopulta kantaa se pois, koska halusin treenata myös Taoa.

Tao-parka joutui kovaan ajatustyöhön. Käskin sen seisomaan/istumaan/maahan ja edessä oli kipossa ruokaa. Menin sen taakse ja odotin että kääntäisi katseensa musta kippoon. Sain odottaa, ja odottaa, ja odottaa... Lempeä jättini katseli mua hieman ahdistuneena, mutta tehden kuuliaisesti sitä mitä ajatteli mun siltä haluavan eli pitävän katsekontaktia. Vitsit kun olisi ollut appari tässä käytössä osoittamassa Taolle namikippoa. Välillä näytti jo siltä että Tao ymmärsi harjoituksen idean, mutta sitten oli taas ihan hakoteillä joten en tiedä oppiko se lopulta mitään. Onneksi välissä palkatessa nousi hyvin eli ahdistus ei jäänyt mitenkään päälle, ainoastaan silloin hieman ahdisti kun oli epävarma olo. Mulla on tarkoituksena opettaa näille karvakuonoille, että jos olen takana, pitää niiden katsoa eteenpäin. Joskus hamassa tulevaisuudessa voidaan tehdä esim. kaukoja niin että olenkin koiran takana. Idea Maria Brandelilta.

Sitten ei muuta kuin konkkaronkka autoon ja hallille. Rakensin saman radan mitä tehtiin viime perjantaina, ja tein sitä osissa Taon kanssa. Muutaman kerran Taolle tuli varmaan kiire mun perään ja pudotti riman. Näistä en huomauttanut, mutta pysähdyin ja menin nostamaan riman. Kummasti niitä riman tippumisia alkoikin tulla vähemmän ja vähemmän. Ei se paljon tartte.. Kokeiltiin lopuksi koko rataa ja saatiin ensimmäistä kertaa elämässämme 21 esteen rata virheettä läpi! Nää on niitä merkkipylväitä, pikkujuttuja joillekin mutta isoja meille. :)))

Kulon kanssa aloitettiin harjoittelemalla kiertoa. Koira ei halunnut irrota musta kauemmas vaan pysähtyi metrin päähän tuijottamaan. Niinpä tein muutoksen treenisuunnitelmaan ja rakensin perushyppytekniikkaharjojituksen, mulla oli tässä 4 matalaa hyppyä 6 jalan välein. Kulo suoriutui varsinaisesta hyppytekniikkaosiosta leikiten, näytti ettei sillä tehnyt ollenkaan tiukkaa sovittaa laukka-askeleita väleihin. Se irtosi innolla lelulle, ja tämän jälkeen kun tehtiin kiertoa niin rupesi irtoamaan siihenkin paremmin. Paras vauhti kiertoon syntyi, kun laitoin lelun kierrettävän siivekkeen taakse. Näin sai tehtyä lähetykset kaukaakin. Kulo oli ihan silminnähden onnellinen tämmöisistä vauhdikkaista treeneistä. Se tuli mälväämään lelua ihan mun jalkoihin ja sain jopa silittää sitä, ilman että olisi väistänyt (työkoiraa ei yleensä ottaen sovi häiritä...). Kotiin kun päästiin, Kulo kapsahti eteisessä ympäri, hyppäsi vasten ja nuoli kasvot hyväntuulisena.

Pikkuvillakoiran kanssa tehtiin illalla laatikkoon ahtautumista. Kun rupesi yhdellä laatikolla sujumaan, vaihdoin aina vaan pienempää kunnes laatikko oli niin pieni että raja tuli vastaan. Pieni koira oli kovin touhukkaana ja onnellisena kun sai oikein miettiä tassujansa, ja treenin lopuksi näytti olevan ihan puhki, vaikka treeni oli kestoltaan lyhyt. Lopuksi venyttelin puudelin (ekaa kertaa sen jälkeen kun Cartophenit alkoivat taas), ja Benson oli hyvän tuntuinen! Ei aristanut etu- eikä takajalkojen venyttelyä. Selkä sillä varmaan on se pahin ongelma.. Asiaa ei mitenkään auta liukastelu eikä törmäily. Mitkähän tassupainot mä tuolle virittelisin että se vähän hillitsisi menoa?

Vierailija puudelin pedissä

Takajalat osa 2

Tänään oli ihana ilma. No okei, tuuli heilutti mäntyjä niin että paikoin pelkäsi että oksa tippuu päähän, mutta aurinko paistoi kirkkaasti ja me työviikon aikana auringonvalon unohtaneet työläiset saimme ihanaa valohoitoa. Koirat saivat painella pari tuntia metsässä.

Iltapäivällä oli tokoilun vuoro.

Treenasin Taon kanssa istu-seiso-vaihtoa, jossa se toisinaan siirtää takajalkaansa istumaan mennessä. Harjoittelin vastahoukuttelun avulla tätä niin, että Taon piti oikein keskittyä pitämään kinttunsa paikallaan houkutuksista huolimatta. Merkkasin tassun liikuttamisen oho-sanalla. Tässä elävää kuvaa, ei tosin oo mitenkään täydellisen onnistunut suoritus meiltä kummaltakaan, armoton video kertoo:

Taon kanssa tehtiin myös tunnaria, jossa vedin sen pois kapuloilta jos meni oman yli tai vaihtoi suuntaa kapuloilla. Katsotaan ahdistuiko tästä kovasti, eiköhän se seuraavassa treenissä selviä. Tao handlaa kyllä hajuerottelun hyvin ja pitää kapulaa kauniisti.

Kulon kanssa harjoittelin aluksi etutassujen laittamista vadille. Kulo löi aluksi raivokkaasti vatia tassulla, mutta en halunnut vahvistaa tällaista käytöstä koska haluaisin vadin avulla opettaa sellaisen käytöksen, jota toivon targetille (seisoo etutassut targetilla, ei kynsi alustaa tms). Kulo ei oikein hoksannut tätä tarjoamisjuttua, joten kaivoin laatikon esiin ja harjoiteltiin ihan pelkkää tarjoamista. Edettiin laatikon kanssa niin, että laittoi kuonon ja toisen etutassun laatikkoon. Tämän jälkeen otin taas vadin esiin, ja namilla houkutellen/naksuttimella merkaten saatiin hyviä toistoja joissa asettui etutassut vadin päälle seisomaan. Tästä jatkettiin heti etiäpäin niin että lähdin kävelemään myötäpäivään vadin ympäri ja kannustin Kuloa pitämään tassut vadilla, naksutin kun otti takajaloilla sivuaskelia. Tämä kun rupesi sujumaan, niin ei muuta kuin vati pois ja kokeilemaan kuinka takapää toimii seuruun paikallaan pyörimisissä:

Harjoiteltiin myös nättiä pitoa. Kulo piti tunnarikapulaa nätisti pureskelematta paikallaan istuen, mutta kun otin liikettä mukaan tähän, leuat alkoivat heti käydä. Mutta jotain oivallusta oli tullut!

Piilotin muuten tunnaria ennen meidän treeniä pihaan, Tao löysi ekan kerran ja Kulo seuraavat kaksi kertaa ja etsi kapulaa hienosti nenä auki maata nuuskien!

Pikkuvillakoirastakin täytyi ottaa vähän elävää kuvaa:

Kulo oli treenien jälkeen niin onnellisen näköinen ja seurasi mun perässä kuin hai laivaa. Benson vanavedessä. Tao kävi välillä seuraamassa meidän touhuja, välillä piti tuijottaa oravaa ja välillä piti ihan torkkuakin.

Takajalat - mitkä ne on?

Mun piti ottaa Kulon kanssa rauhallisesti tää alku, luoda suhdetta ja näin poispäin. Siis ihan oikeesti. No, ketkä mut tuntee, tietää että aika mahdoton tavoite! Etenkin kun koira on ihan yhtä hullu, ellei jopa tuplaten hullumpi kuin mä. :-D Tie Kulon sydämeen vie treenin kautta. Piste.

Tyttökoira on yllättänyt positiivisesti tällä viikolla. Sille tuntuu olevan ihan sama, mihin me mennään, kunhan me tehdään jotain. Se olis jopa lähtenyt sille täysin ventovieraan ihmisen mukaan, koska tämä olisi ollut potentiaalinen treenikaveri. Lea vähän heilutti avainnauhaa ja pyysi tekemään jotain, niin Kulo oli ihan myyty. Ei liene tarpeen sanoa, että mäkin oon ihan myyty! :)

Ollaan käyty Tamskin Tallilla ja ProCaniksen tallilla, ja Kulo on niissä kuin kotonaan, hakee vaan kontaktia ja haluaa tehdä, ei haittaa vaikka vieressä tehdään agilitya. Kiitos Mari upeasta koirasta, ja kiitos mahtavasta työstä jota olet tehnyt tämän koiran kanssa!!

Ollaan tällä viikolla harjoiteltu noutokapulan pitoa nätisti. Suu kävi kuin viimeistä päivää, joten tartuin kuonoon. Lopulta ahdistin koiraparan nurkkaan ja pidin kuonosta kiinni, kunnes tajusi että tässä pitää rauhoittua. Kulo ei ahdistunut yhtään! Katsoa killitti vaan ihan yhtä into piukeena. Sai ymmärrystä siitä, että jos suu on rauhallisesti (piti suussaan pahvipakettia), tulee kehuja ja jos suu käy niin en ole niin tyytyväinen (huomautus, tarv. kuonosta kiinnipito).

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että Tao on ihan super! Sen kanssa on tehty näitä pitotreenejä Brandelin koulutuksen jälkeen, ja se puree niin päättäväisesti esineeseen kuin esineeseen pitäen sitä edessäni vakaalla otteella, että irroituskäskyn uppoaminen sinne mustan tukan alle kestää aina hetken.

Toinen juttu jota ollaan harjoiteltu, on takaosan käyttö. Tässä tämän viikon videot:

Kulo:

Peura alias Tao:

Eilen käytiin ProCaniksella aksaamassa, ja oikeesti, meillä alkaa Taon kanssa sujua! Mun ohjauksen suunnittelutaitoni ei tosin ole MITENKÄÄN häikäisevä, mutta onneksi on kärsivällinen ja perusteellinen, ihana Maria joka syytää tietoa mun niskaani niin että vielä jonain päivänä olen kävelevä ohjaustietokirja. :D Me tutustuttiin rataan ainakin vartti, erityishuomion alla keskustelussa oli kulmien suuruus ja pienuus. Liittyen ohjauslinjoihin. Ja niin että vängättiin onko suorakulmaa tiukempi käännös pienempi vai suurempi kuin 90 astetta. Onneksi oli matikkanero Laura joka toi päätöksen tähän älykkääseen keskusteluun :D

Meillä alkaa Taon kanssa sujua! Oikeesti! :D Jos meillä olis ollut vielä vähän enemmän aikaa, niin me oltais saatettu pystyä menemään koko 21 esteen rata virheittä. Tai ainakin melkein. :D Taitaa olla kuten Maiju sanoikin, että kun ne rimat hilataan tappiin niin ohjaajallakin alkaa olla aikaa radalla. No, Maria kyllä sanoi että ens kerralla ruvetaan taas työstämään sitä kädetöntä ohjausta, ja Marko ilmeisesti sanoi että mä näytän laiskalta, vaikka mä kuulin että hän sanoi että loistavalta. :D Ja Tao on ihana, niinkuin Tao aina on. <3

Kerrotaan nyt pikkuvillakoirankin kuulumiset. :) Hän vietti 5-vuotissynttäreitään torstaina tehden kaikenlaista mukavaa. Hänen turkkinsa on liian pitkä ja takkuinen, ja hänellä on hirveän kuuma eikä pysty olemaan niin kiinni kainalossa sohvalla kuin haluaisi, koska tulee kuuma. Ja se jos mikä on villakoiran mielestä harmillista! Hänellä on ihan yhtä hyvät ruokahalut kuin aina ennenkin. Synttäripäivän kunniaksi ajateltiin että annetaan kerrankin niin paljon ruokaa, että puudeli on kylläinen. Kun puudeli oli syönyt iltapalansa 3-kertaisesti ja nälkä?-sanan sanottaessa tapitti meitä edelleen sen näköisenä kuin olisi ollut kuukauden syömättä, me annoimme periksi ja totesimme että tämän villakoiran ruokahalu on pohjaton. Pikkupuudeli on rakastunut Kuloon. Se tassuttelee Kulon perässä tavattoman rakastuneen näköisenä ja menee Kulon viereen sohvalle nukkumaan (jos ihmisten kainalossa ei ole tilaa).

Hallilla

Kulo pääsi tänään ekaa kertaa meidän seuran hallille. :-)

Hallivuoron aloitti kuitenkin pikku synttärisankari, Benson täytti tänään 5 vuotta! Benson juoksi lelu suussa ympäri hallia sillä välin kun raivasin esteitä Taon luoksariharjoituksia varten. Toinen sai tehdä muutaman putken ja pujotella, voi vitsit kun se on taitava pujottelijakoira, sääli että menee tämäkin taito vähän hukkaan. Bensonilla aloitettiin maanantaina eläinlääkärillä säännöllinen kipulääkitys, saa pistoksen kerran kuussa. Toivotaan että tällä pärjätään, tärkeintä olisi ettei vauhtiveikko juoksisi nyt mitään päin tai liukastelisi. Talvi kuitenkin kivasti tulossa ja silleen...

Taon kanssa tehtiin vähän agilitya. Sen pujotteluvarmuus on lisääntynyt huimasti. Harjoiteltiin lähestymisiä eri kulmista, leijeröiden putken takaa, poispäinkäännöksiä kepeille. Tao pujottelee hirveällä raivolla! Keinu tehtiin myös pari kertaa, ekalla kerralla juoksi täysillä loppuun asti ja tokalla kerralla vähän maltillisemmin.

Sitten tehtiin luoksaria. Yritin tehdä samoja harjoitteita kuin sunnuntaina Tiltun opissa, mutta Taon vauhti hidastui toisto toistolta. Pari kertaa lähdin lallatellen menemään, mutta Tao paineistui tästäkin ja tuli luimussa ravilla seuraavalla toistolla. Pelkkä kaikista luoksetuloista palkkaaminenkaan ei toiminut, ennenkuin ymmärsin muuttaa toimintaani ratkaisevasti: sen lisäksi että palkkasin luoksarista, mun piti jatkaa vielä kehumista ja namien syöttelyä Taon istuessa edessäni. Tätä en alkuun muistanut että näinhän Tiltu sen ohjeisti tekemään. Pienestä oli kiinni tämäkin. Voisi ehkä kiteyttää Taon kanssa, että liikkeissä joissa se paineistuu, tulisi kehujen ja palkkauksen olla kestoltaan huomattavan paljon pidempiä ja palauttavampia kuin kivoissa liikkeissä.

Kulo oli heti hallille tultuaan kuin liikkuisi siellä harva se päivä. Ei katsellut yhtään ympärilleen, ei haistellut vieraita tuoksuja, vaan katsoa napitti mua sen näköisenä että anna joku tehtävä. Ja niin me tokoiltiin, harjoiteltiin seuraamisen käännöksiä alkuun. Kulo ei oikein osaa käyttää takapäätään eikä pitää paikallaan pyörimisessä paikkaansa ja asentoaan ja hetkittäin tuli tunne, että aijaako mun jalkoja käännöksissä? Sitten seuraavassa hetkessä ei kuitenkaan tuntunut siltä. Herkästi tarjoaa maahanmenoa näissä ja ihan hirmuinen halu on tehdä asioita, ilman että menee kuitenkaan sähläämiseksi. Merkkasin sellaiset kohdat, joissa edes vähän otti takajaloillaan ristiaskelia. Jatketaan tämän työstämistä.

Noutoakin kokeiltiin. :) Kulo odottaa maltillisesti lupaa, ja nouto-käskyllä ampaisee vauhdilla kapulalle. Takaisin tuodessa leuat käyvät jkv. Pyysin tulemaan sivulle, ja kiepsahti luontevan näköisesti perusasentoon kapula suussa. Ajattelin että opetan noudon luovutukset sivuille (Hele älä väitä vastaan ;)).

Istumista vahvistin vapaana liikkumisena mun ympärillä, maahan menisi herkästi mutta paljon tuli onnistumisiakin. Mun tarvii kaivaa Marin ohjeista, että mikä olikaan seiso-käsky, sen olin ehtinyt totaalisesti unohtaa!

Hallin ulkopuolella tuli Lea ja Hanna vastaan ja esittelin ylpeänä Kuloa heille. Kulo lähti leikkimään Lean avainnauhan kanssa, ja olisi lähtenyt mielellään Lean kanssa jatkamaan töiden tekoa. Kolmannen Loppu-käskyn jälkeen Kulo tajusi että hommien teko tosiaan on ohi, ja tuli hakemaan multa rapsutuksia.

Koirat pääsivät vielä tunnin metsälenkille. Silti mun perässä on kävelty ympäri taloa odottaen aktiviteettia. Nyt kaikki nukkuvat tyytyväisinä, Tao selällään kopassaan ja Kulo ja Benson sohvalla vierekkäin.

Blogin nimi ja osoite muuttuu :)

Ei yhtä...

 ... ilman toista....

... eikä kahta ilman kolmatta!




Blogi on elänyt näissä koiralaumamme muutoksissa mukana, ja niinpä se nytkin muuttaa nimeään. Iloa ei tästä elämästä tule puuttumaan, kun saa näiden karvapäiden kanssa viettää aikaansa! :)

Kulo jatkaa kotiutumistaan kovaa kyytiä. Siitä on tullut rennompi ja iloisempi tyttö, joka pitää huolen että saa oman osansa rapsutuksia.

Eilen käytiin vanhempieni luona maalla, ja koirat ottivat ilon irti pellolla juoksemisesta. Etenkin nämä kaksi mustavalkoista sisarusta nauttivat yhdessä juoksemisesta, millaisia lihaskimppuja niistä vielä tulee :)

Vanhempani kysyivät että osaakos tämä uusi koira jotain. Päähänpistosta, siinä keittiössä jossa oli viisi muuta Kulolle vierasta koiraa, päätin näyttää heille pienen demonstraation. Kuullessaan tutun sivulletulokäskynsä Kulo pujotteli vauhdilla toisten koirien välistä sivulleni ja oli valmis hommiin. Lähdettiin tekemään seuraamista, ja päätin sen maahanmenoon jossa Kulo tipahti alas niin nopeasti kuin kykeni. On se niin makea!! Kokeilin Marin nouse-käskyä, otin metrin verran etäisyyttä, Kulo pomppasi istumaan tavoilleen uskollisesti eli niin nopeasti kuin oli mahdollista. Tässä vaiheessa Tao oli jo päättänyt että nyt on sen vuoro ja tunki sivulleni seuraamista tarjoamaan.



Aikas mieletön keskittymiskyky tällä neidillä on. Se oli suorastaan vihainen kun en teettänyt sillä enempää töitä, katsoa napitti pistävästi ja haukahti käskevästi. Sitten kun ymmärsi ettei enempää tule tätä laatua, kävi siihen keskelle keittiön lattiaa kyljelleen nukkumaan eikä välittänyt hälinästä.



Illalla jatkoin matkaani ProCanikselle, olin ostanut tokon irtotunnin enkä malttanut odottaa että pääsisin Marian hauskojen treenivinkkien pariin. Eikä tullut pettymystä, heti aloitettiin tunti mulle aivan uudella harjoituksella, jossa heitettiin nami kauemmas, koira sai mennä syömään sen. Lähdettiin kävelemään poispäin, ja kun kuultiin että koira on tulossa perään, sanottiin sille joku jäävien käsky (istu/maa/seiso). Näin ei varmasti pystynyt antamaan koiralle lisäapuja, harjoitus toimikin hyvänä kuunteluharjoitteena. Tao suoriutui tästä ongelmitta, kunhan sain oman käskytykseni normaaliksi, aluksi nimittäin kailotin käskysanat kovaa ja korkealta.

Sitten tehtiin yksilöliikkeitä. Seurasin muiden tunnariharjoittelua, jossa oma kätkettiin erilleen muista. Koira oppi, että ei kannata hätäillä kapuloilla vaikkei sitä omaa meinaisi sieltä löytyä, vaan jatkaa vaan etsimistä vähän suuremmalla haarukalla sitten. Hyvää itsetunnon lisäämisharjoitusta koiralle!

Me tehtiin luoksaria meidän yksilöosuudessa. Mietittäessä että huomautanko hitaista luoksetulovauhdeista kääntymällä ja kävellen lallatellen pois vai palkkaamalla kaikki hitaatkin ja antamalla Taon tehdä stoppi/maahanmeno hitaammastakin vauhdista (se kun usein tekee kaiken uuden tosi hitaasti ja vauhti lisääntyy vasta sen myötä kun se tietää mitä siltä odotetaan), Maria antoi tärkeän neuvon: on olemassa yhtä sun toista sääntöä, kuinka toimia näissä tilanteissa. Tärkein sääntö, joka pätee koiralla kuin koiralla, on se että anna koirasi kertoa mikä sille toimii parhaiten. Jos vauhti hidastuu tekemästäsi reaktiosta seuraavassa toistossa, se ei välttämättä ole koirallesi paras keino. Hankala selittää, mutta meillä on yhtenä tämän talven keskeisistä teemoista luoksetulon opettelu hienoksi liikkeeksi. Sen jos joskus saan Taon kanssa pelittämään, niin se tulee olemaan yksi isoimmista saavutuksistani! Taon kanssa haasteena on sen iso koko (pysähdykset kovasta vauhdista eivät ole sille niin helppoja), rauhallinen luonne (se ei sisäsyntyisesti ole nopeudessaan räjähtävä vaan tekee kaiken tasaisella vauhdilla), reagointi mun mahdolliseen tyytymättömyyteen (Tao ottaa mun tyytymättömyyden, jopa sellaisen jonka se itse epäilee olevan tyytymättömyyttä vaikka oikeasti mä vaan miettisin että mitäs nyt, paineistavana ja menee epävarmaksi ja hitaaksi). Ehdottomia plussia ovat koiran fiksuus (tosin johtaa ennakointiin ;)) ja se että tämä koira ei tee väärin tuhmuuttaan vaan se haluaa tehdä oikein ja olla hyvä. Kyllä me tästä vielä selvitään!



Ihan lopuksi tehtiin vielä paikkamakuut seuraavan ryhmän kanssa. Ja kukas sieltä lipuikaan seuraavassa ryhmässä sisään - Taon ihana tyttöystävä Alma! Olisitte nähneet kuinka lempeä ilme sen kasvoille tuli. Alma is one and the only true love. Sääli että Alma ei juuri noteeraa Taoa, tykkää kyllä mutta näiden tunteiden kuumuus ei ole läheskään samaa tasoa. Luonnollisesti Maria laittoi meidät paikkamakuuseen vierekkäin. Kerran piti liikkeen alussa muistuttaa Taolle että nyt ollaan töissä (mikä heijastui maahanmenon hitautena, mutta otin heti toisen toiston jossa tiputtautui alas niinkuin pitääkin), mutta muuten pyhäkoululainen suoriutui paikkamakuusta puhtain paperein. :)

Kulon kuulumisia

Kulolla on nyt kaksi yötä takana uudessa kodissa.

Eilen se pääsi Bensonin ja Henkan kanssa Teiskoon, jossa oli juossut sydämensä kyllyydestä, käpertynyt sohvalla Henkan kainaloon ja ihastuttanut kaikki.

Illalla tokoilin sen kanssa vähäsen. Miten niin treenihullu? No onneksi koira näyttää suhtautuvan tokoiluun ihan yhtä fanaattisesti! Näkisittepä sen ilmeen, se on niin totinen työkoira joka tuntuu elävän treenaamiselle!

Olen ymmärtänyt, että Mari on palkannut enemmän leikkimällä eikä niinkään nameilla. Kokeilin pientä kaukojumppaa Kulolle, seiso-maahan-vaihtoja. Houkuttelin namilla. Kulo kyllä söi namin ahneesti, mutta sillä kesti tajuta että namia kannattaa tavoitella. Niinpä tehtiin pientä namikädellä houkuttelua, tämän Kulo tajusi nopsaan ja seurasi käden perässä saaden namin palkaksi. Harjoiteltiin myös eteen istumaan tulon tiiviyttä, istuin tuolilla takakenossa ja pidin namikättä navan korkeudella. Kulo ei alkuun ymmärtänyt tulla tiiviisti eteeni, mutta pienellä houkuttelulla ja rohkaisulla sai ideasta kiinni ja söi nameja siinä ahneesti. Välillä kun ei meinannut tajuta että mitä siltä oikein pyysin, kävi tökkimässä kahvakuulaa, johon oltiin edellisiltana harjoiteltu nenäkosketusta. Ai niin, kokeiltiin jättijumppapalloakin ja voi kuinka rohkeasti Kulo heti sille hyppäsi ja pysyi hienosti sen päällä!

Pakko oli myös kokeilla niitä juttuja mitä se osaa. Seuruuta ja maahanmenoa tehtiin. Kulon seuruu on kivaa kun se ei paina. Vähän edistää, mutta tein pysähdyksiä ja peruutuksia ja sain sen ajatusta nopsaan taaksepäin. Sivulletulossa herkästi pomppaa niinkuin veljensä ja varmasti moni muukin, ja jää eteen, ja pääsin heti kokeilemaan Tiltun koulutuksessa näkemääni vinkkiä. Kutsuin Kuloa sivulle ja lähdin peruuttamaan, tälläkin sai hyvin ajatusta ja paikkaa taaksepäin ja takaosan käyttöä. Ja voi kuinka nopea Kulo on! Tekee sivulletulot ja liikkeestä maahanmenon niin nopeasti että itsestä tuntuu kuin katsoisi nopeutettua filmiä. Siitä tulee vielä niin näyttävä tokokoira, tai onhan se jo sitä!

Kulo oli aika pettynyt tyttö, kun muutaman minuutin treenihetken jälkeen sanoin sille loppu ja vaihdoin toisen oven takana innokkaasti odottavan treenikoiran tilalle.

Kotona Kulo on vielä vähän vakava ja ujo ja herkästi tarkkailee meitä muita vähän sivummalta. Pienellä kutsumisella se tulee innokkaasti luokse ja pussaa korvantaustat. Ja voi kuinka pieneen kerään se mahtuu sohvalla kainaloon! Tao tuntuu niin jättikokoiselta! Ulkona Kulo tuo jatkuvasti keppiä ja lelua, tuntuu ihanalta ja ihmeelliseltä kuinka aktiivinen se on! Tao ja Kulo rakastavat juoksemista ja painavat kovaa kyytiä menemään. Ne ovat heti löytäneet yhteisen sävelen.

Tänään Kulo ja Benson tuntuvat löytäneen yhteisymmärrystä sisätiloissakin. Ulkona ne leikkivät keskenään, mutta sisällä Kulo ujostelee kun Benson herkästi pitää leikkiessään leikkimurinaa ja se tuntuu Kulosta oudolta. Benson tykkää Kulosta, varmaan sen takia että sillä on Taon kanssa niin samanlaiset elkeet että se tuntuu jo nyt Bensonista niin tutulta. Benson seuraa Kulon perässä ja Kulo näyttää toisaalta vähän vaivautuneelta, toisaalta hyväntuuliselta. Mutta voitte uskoa kun meillä on kolme nuorta, leikkisää koiraa että kuinka kivaa niillä on! Saavat meidän puolesta touhutakin sisällä niin kauan, kuin eivät rupea juoksemaan lujempaa. Nytkin kaikilla kolmella on lelu suussa ja ravaavat keskenään ja näyttävät ihan siltä kuin nauraisivat! :)

Tiltu Antikaisen tokokoulutuksessa

Henkka suuntasi Kulon ja Bensonin kanssa Teiskoon, ja me puolestaan mentiin Taon kanssa tokorinkiläisten koulutukseen Sääksjärvelle. Olihan niin kiva ja opettavainen päivä!

Tehtiin ekassa setissä noutoa, tarkemmin sanoen kapulan nostoa. Olen huomaamattani opettanut Taon hätäilemään kapulan nostossa sanomalla jes heti kun Tao ottaa kapulan maasta suuhun, ja vauhtipalkkaamalla sen. Sen sijaan Taolle pitäisi antaa rauha nostaa kapula ja tulisi lisätä odotusarvoa siihen, että sillä on kiire kapulan kanssa eteeni istumaan. Tehtiin kapulannostoharjoituksia:
- Perusasennossa heitin kapulan, lähdin liikkeelle kohti sitä samalla lähettäen Taon noutamaan. Tao poimi kapulan ja käveli vierelläni kapula suussa, hetken päästä palkkasin sen
- Jätin Taon istumaan parinkymmenen metrin päähän. Heitin kapulan puoliväliin. Pyysin Taon nostamaan kapulan ja palkkasin sen edessäni (tai sivulla) tiputtamalla lelun.

Jatkossa kannattaisi tehdä harjoitteita, joissa kapula on eri suunnissa suhteessa Taoon ja muhun eikä Tao olisi välttämättä perusasennossa. Voisi harjoitella esim. ohjattua heittämällä kapulaa selkeästi sivuun.

Sitten tehtiin seuruuta. Kuulin ilokseni muilta, että meidän seuruu on parantunut. :) Ongelmana siis on ollut edistäminen, painaminen ja poikittaminen. Olen treenannut niin, että namit ovat vasemmassa kädessä, käsi koiran pään vasemmalla puolella (tehty perusasennossa luopumisharjoitukset edeltävästi) ja koiran seuratessa hyvin olen jes-merkillä ilmaissut että saa ottaa namin päänsä vasemmalla puolella olevasta kädestä, tämä on auttanut vähentämään painamista.

Tämä harjoite on ollut tehokas, ja nyt siirrytään seuraavaan vaiheeseen, jossa käteni on kyljessä kiinni, vähän taaempana. Muistutan kädellä Taoa, että se kiinnittäisi huomiota takaosaansa. Teimme erilaisia takaosankäyttöharjoituksia:
- 90 asteen käännös vasemmalle ja heti perään pari askelta peruuttamista, merkkisana kun ottaa takajaloilla ristiaskelia
- kaarroksia oikealle ja vasemmalle

Tao vastasi harjoitteisiin hyvin, ja kuulemma se yrittää nyt aktiivisesti pitää takaosaansa suorassa. Oli upea tunne, kun se kantoi itse itsensä eikä yhtään nojannut eikä edistänyt. Seuruu tuntui kevyeltä ja helpolta! :)

Toisessa setissä tehtiin luoksaria. Olin ehtinyt kertoa Tiltulle meidän haasteista ruokatauolla, joten päästiin heti asiaan. Näytin perusluoksetulon, ja ihanaa - kerrankin meidän ongelma tuli koulutuksessa esiin! Tao lähti laukalla, mutta hidasti raviin muutamaa metriä ennen. Tiltun tuomio: Tao aijaa. Olen joskus havainnut sen aijaavan lähdössä, mutta että tämä viime metrien hidastus olisi aijaamista, olin pistänyt sen paineistumisen piikkiin.

Nyt kun tuli tämä oivallus, niin ongelmaa lähdettiin korjaamaan.

Jätin Taon makuuasentoon 15m päähän. Olin puolikyykyssä asennossa, hieman taakse nojassa, namikäsi navan kohdalla. Kutsuin Taon ja se tuli reippaalla laukalla loppuun asti ja sai syödä muutaman namin. Näitä apuja lähdetään pikkuhiljaa häivyttämään, ensin namikäsi pois jne.

Sitten tehtiin osio seisominen - maahan. Tao ei tehnyt kummosiakaan maahanmenoja, joita sitten muistuteltiin erillisellä harjoitteella jossa peruutin ja pyysin sitä menemään maahan.

Myöhemmin luoksarissa luoksetulon vauhti huononi taas, mutta ei hätää, Tiltulla oli tähän hyvä konsti. Käännyin ympäri ja lähdin lallatellen Taon luota poispäin. En sanonut mitään, silti näki Taosta että sitä suututti ettei ollut onnistunut. Mutta ei ahdistanut, päinvastoin yritti seuraavalla kerralla paremmin! Nyt mulla on hyvä konsti kuinka pystyn osoittamaan sille, koska se on onnistunut ja koska ei, ilman että paineistan sitä. :)))

Tiltu kehotti pilkkomaan luoksarin pienen pieniin osiin. Voisin esim. pyytää sitä lähdöstä seisomaan, ja sitten lähettääkin sen sivulle tokohyppyyn tai noutokapulalle. Ja joskus pysäyttäisin Taon seisomaan, ja siitä palkka, tai teettäisin välin seiso-maahan ja palkkaisin maahanmenon. Lisäksi minun tulisi aina miettiä Taon lähestyessä, että se on tekemässä suoraa luoksaria. Tao lukee ihan pienen pienistä eleistä koska olen pysäyttämässä sen.

Tao oli ihan superkiva! Se kävi Tiltun kanssa keskustellessani kymmenkunta kerta tarjoamassa ruutuun menoa (pyhäkoululaisen tarkkuudella keskelle ruutua tietenkin), hyppäsi renkaan kerran ja haki mulle ystävällisesti kynän pari kertaa. On se niin oiva tokokoira!

Lisää muistiinpanoja tullee jossain vaiheessa. ;) Olihan antoisa koulutuspäivä!

Kulo

Meille muutti tänään uusi perheenjäsen, Taon sisko Kulo. :)

Olen aina ihaillut Kuloa. Iän myötä ihailu on vain lisääntynyt, ja kesällä kun oltiin Taon vireen ja paineistumisen kanssa ajoittain aika aallonpohjassa, olin rehellisesti sanoen kateellinen kun näin kuinka upea intensiivinen harrastuskoira Taon sisko onkaan. Sitten sain mahdollisuuden tarjota juuri tälle samaiselle koiralle kodin. Kiitollisin ja nöyrin mielin otin tarjouksen vastaan, ja pitkän suunnittelun jälkeen Kulo muutti eilen meille. Päätös tuntui suunnitteluvaiheessa oikealta myös Taon kannalta - heti kun olimme Henkan kanssa päättäneet, että Kulo tulee meille, pystyin ottamaan paljon rennommin Taon kanssa. Aikaisemmin olen toivonut Taoon tiettyjä ominaisuuksia lisää, mutta nyt kykenen hyväksymään sen sellaisena koirana, kuin se on. Kilttinä, hienotunteisena ja rauhallisena koirana joka haluaa tehdä oikein ja olla pidetty. Kun olen saanut löysättyä omaa pään sisäistä pantaani, Taosta on aivan viime viikkoina kuoriutunut rento, huumorintajuinen ja innokas treenikaveri. Tao on upea ja opettavainen koira ja olen onnellinen että minulla on se. Usein on kuitenkin tuntunut, että minulla olisi enemmän treenihaluja kuin mitä Tao jaksaa ja kykenee tekemään hyvällä vireellä. Nyt saan treenata tokoa niin paljon kuin sielu sietää. :-D

Mari toi Kulon meille. Aluksi käytiin tokoilemassa lähikentällä, ja Mari näytti kuinka treenaa Kulon kanssa ja kuinka palkkaa sitä. Olin ihan että vau, voiko tämä olla totta että saan näin upean koiran! Kotona koirat näyttivät tulevan hyvin juttuun ja ulkona painettiin menemään hyvässä yhteisymmärryksessä. Kulolla tuntui olevan hauskaa. Sisällä oli illalla vähän jännempää, Kulo ujosteli puudelia ja vahti ruoka-astiaansa ja Tao hienotunteisesti istui toisessa huoneessa nurkassa, aistien ettei ilmapiiri ollut täysin rento ja haluten olla omalta osaltaan lisäämättä jännitteitä. Iltalenkki ja pieni naksuttelutreeni Kulon kanssa rentouttivat ilmapiiriä ja yöpuulle mentiin rennoissa merkeissä.

Kiitos Marille tästä upeasta mahdollisuudesta. Toivon ettet tule koskaan katumaan päätöstäsi, ja lupaan että yritämme parhaamme Kulon kanssa tehdäksemme sen elämästä mahdollisimman kivaa ja nautinnollista!

Agilityn yhteissävel alkaa löytyä?

Tänään oli viikkotreenit ProCaniksella.

Rataantutustuessa mietin, että onko kenttä aina ollut niin pieni, ja miten estevälit voivat olla niiiin lyhyet? Eihän väliin mahdu kuin pari laukka-askelta! Niin se suhteellisuudentaju muuttuu medikoirasta maksiin siirryttäessä. ;)

Meillä oli kiva rata. Alkuun ajattelin että ei kyllä kyetä tekemään sitä mitenkään, mutta arvatkaapas mitä: meillä alkaa Taon kanssa pikkuhiljaa löytyä yhteinen sävel! Ihan mahtava tunne, enää meno ei tunnu koko aikaa epätoivoiselta räpiköinniltä jossa olen jatkuvasti myöhässä, vaan musta tuntuu ajoittain että me mennään yhdessä agilitya, ja mä tiedän mitä olen tekemässä ja saan itseni riittävän nopeasti liikkeelle. Ja mulle on jopa alkanut tulla pientä ymmärrystä siitä, miten Tao tulee reagoimaan ohjaukseeni ja näin suunnittelemaan ohjaustani. Jotenkin niin hieno tunne! :) Yhtään en tiedä, miltä meidän meno todellisuudessa näyttää, mutta mulle on pääasia nyt että itsestä tuntuu kivalta.

Tuli taas oivalluksia ja pohdinnan aiheita. Mun täytyy lähteä esteeltä liikkeelle varsin ripeään tahtiin, en saa jäädä yhtään haaveilemaan, muuten olen seuraavalla esteellä auttamattoman myöhässä. Kuitenkin pitää malttaa olla riittävän pitkään esteellä paikallani (ja se mikä on riittävästi, on varsin, varsin kapea ajanmääre ;)) ja lisäksi en saa lähteä rynnistämällä (muuten Taolle tulee kiire perään ja se tiputtaa riman) vaan pehmeästi mutta kuitenkin nopeasti.

Lisäksi tehtiin kvalitatiivista analyysia, että Tao on jotain Ihmeen ja Raisun välimallia. Ei ihan niin kiltti ja kyselevä kuin Ihme, mutta ehdottomasti kiltimpi kuin hurjaa kyytiä posottava Raisu. Kaikki kolme suht samanikäisiä ja saman oloisia bordersgollieita, silti kovin erilaisia. :)

Heidin kanssa jälkimetsällä

Heidi ystävällisesti, mun viimeisen jälkipostauksen luettuaan, lupasi tulla vähän jeesaan meitä onnettomia. Ihan superihanaa! Heidi oli tallonut meille jo jäljenkin ystävällisesti valmiiksi (mistä tälläisia treenikamuja saa?? :D), jälki oli n 400m pitkä ja tunnin vanha. Käytiin alkuun tekemään Heidin Aronille harhajälki, jonka jälkeen siirryttiin meidän jäljen aloituskohtaan.

Janan pituus oli 5-6m. Tao oli vähän epävarman oloisena kun lähetin sen. Se lähti vasemmalle vinoon ja otin sen pois. Sitten se oli lähdössä sunnuntaikävelylle, mutta mentiin vähän lähemmäs jälkeä ja Heidin tukemana en hermostunut vaan lähetin Taon vaan uudelleen jäljelle. No sitten sai jäljestä hajun ja lähti jäljestämään. Jäljesti ekat kymmenkunta metriä hyvin huolellisesti, mutta sitten iski ahdistus ja varmisteli kovasti ja tuli jatkuvasti luokseni liehakoimaan. Taas Heidi oli lähelläni tukemassa mua ohjeillaan, ja jotenkin kun sitä ei yksin treenaa niin sitä ei lähtökohtaisestikaan hermostu niin herkästi, niinpä mä pystyin olemaan itse rentona vaikka pikkupyhäkoululainen ravasi jäljen ja mun väliä. En välittänyt liehakoinnista vaan asiallisesti vain pyysin jatkamaan jäljestystä. Jotenkin saatiin tahkottua tiemme ensimmäiselle kepille, jonka Tao löysi varmasti ja oli ihan superonnellinen siitä, samoin minä. Leikittiin ja kehuin ja palkkasin. Näin Taon korvien asennosta ja silmistä, ettei se vieläkään ollut ihan luottavainen ja itsevarmuutta puhkuva. En toki ollut odottanutkaan, että se viime treenin katastrofin jälkeen olisi heti tänään rento. Päätettiin kokeilla sellaista, että Heidi on jälkiliinan päässä ja mä vähän taaempana, mutta siitä ei tullut mitään, koska Tao tuli jatkuvasti liehakoimaan mun luo. Niinpä ei muuta kuin emäntä takaisin jälkiliinaan. Pikkuhiljaa Tao alkoi varmistella vähemmän ja jäljestää hieman pidempiä pätkiä, ja niin löydettiin tiemme toiselle kepille joka oli taas suuri ilon ja onnen hetki. Tämän jälkeen Taon itsevarmuus kasvoi ihan silmissä! Mä jättäydyin kauas taakse jälkiliinan päähän ja Tao sai tehdä itsenäisesti hommia löysällä liinalla, en uskaltanut nyt laittaa yhtään painetta liinaan. Olipa kiva nähdä kuinka jäljestys muuttui taas kivaksi puuhaksi Taon silmissä, kuinka tarkasti ja keskittyneesti se teki hommia ja kuinka kaikki neljä keppiä löytyivät varmasti. Kyllä siitä vielä jälkikoira tulee. :-) Itseluottamusta vaan lissää!

Tämän jälkeen juostiin Aronin perässä vähän vauhdikkaampaa jäljestystä haastavammalla metsänpohjalla. Aron meni ekaan meidän tekemään harhajälkeen, mutta selvitti toisen mallikkaasti, nopeasti oppii fiksu koira.

Jälkitreenien jälkeen ajettiin meidän hiekkakentälle tokoilemaan. Aronille vähän häiriötreeniä, vitsit kun mää niin tykkään kiusata osaavia koiria ja kuinka hienoa nähdä koiran edistyminen jo ihan lyhyessä ajassa. Aron oli oikein pätevänä.

Me tehtiin Taon kanssa lopussa pienet höntsäilyt. Kokeilin ihan piruuttani tajuaisiko peura lähteä ruutuun n 50m päästä, pikku vihjesanalla haki heti ruudun katseellaan ja juoksi varmasti ruudun keskelle asti. Ruudusta alkaa hyvää kyytiä tulla yksi Taon lempiliikkeistä, ruutuun voi juosta palkka suussakin ja ruutuun menoa voi tarjota joka väliin. Tehtiin yksi suora luoksetulo makuuasennosta, ihan kiva, vauhti nopeutui jes-sanan jälkeen. Ahdistumista ei oo nyt liittynyt luoksetuloon ihan hetkeen. :) Vähän kaukoja läheltä, ilman liikkurointia. Seuruuta ja askelsiirtymiä, Tao käyttää takajalkojaan mukavasti käännöksissä. Seuruussa turhan tiivis ja edelleen hieman aukeaa, mutta asenne on ihan super! :)

Kiitos Heidille ihan mahtavasta treeniseurasta!! Hymy on korvissa niin peuralla kuin emännälläänkin. :)))

Piiraa ja peura-aksaa

Torstaina suunnattiin poikien kanssa sdp-hallin ja Tanjan kautta Piiran luokse Halikkoon. Hallilla treenattiin pikaisesti Taon kanssa keinua (teki ensimmäistä kertaa täyskorkeana, vähän vielä jännitti mutta ei ollut aikomustakaan hypätä kesken kaiken pois!) ja puomia (etenkin ylöstuloa kehikon avulla naksutellen). Tanjan luona käytiin kahvittelujen jälkeen metsälenkillä, Manna ihastui edellispäivänä pestyyn hyväntuoksuiseen pikkubuudeliin.

Illalla sitten Piiran luokse. Leena oli jäänyt ylitöihin, että sai otettua meidät tänä päivänä vastaan, ihan uskomattomatonta! Viime käynnistä oli 4kk ja Benson ei ollut törmäillyt nyt tietääkseni mihinkään, mutta se oli mennyt kahdesti agilitya 15cm estekorkeuksilla, ei kontaktiesteitä. Näytti ensin alkuun, että tämä voisi sopia Bensonille koska se meni ihan hallitun näköisesti, mutta aloimme huomata että Benson esim. sohvalle hypätessään usein epäonnistuu hypyssään, hypyt jäävät vajaiksi ja sen täytyy keskittyä että onnistuu hyppäämisessä. Toki pystyi hyppäämään keskittyessään hyvin, esim. mun syliini reilun metrin korkeuteen (oli pakko testata).

Leena totesi, että Bensonilla on si-lukko, mikä saattaisi selittää oireilua. Syvät lihakset olivat jumissa, etupää kuormittunut ja takapää kipeä. Pieni eläin valitti koko käsittelyn ajan. :( Onhan se vähän draamaqueen ja osa loppukäsittelyn valittamisesta johtui varmasti jo puhtaasta kärsimättömyydestä, mutta tosi ikävää silti.

Samalla Leenan käsitellessä Bensonia laadittiin plääni kuinka saadaan pidettyä puudeli mahdollisimman kunnossa:
- saunan jälkeen bot-loimi päälle, lämpö parantaa verenkiertoa selän alueella
- jumppapallolla staattiset tasapainottelut, alkuun 2x30s, aikaa pidennetään ad 2x2min. Tärkeää pitää maltti matkassa, ettei teetä liian pitkää harjoitusta (niinkuin me ollaan tehty: se 5minuuttiakin oli liian pitkä) Ei tönimisiä. Pidetään huoli, että Benson aina pystyy suoriutumaan harjoitteista selkälinja suorana (jos vetää selkää köyryyn, käyttää pinnallisia isoja lihaksia ja menee vaan jumiin)
- staattisten harjoitteiden jälkeen tehdään dynaamisia harjoitteita, esim. peruuttamista, pyörimistä etuosan ympäri (esim. etujalat targetilla jonka korkeus 5-10cm), istumasta seisomaan nousuja jne eli liikkeitä, jotka vahvistavat takajalkoja
- B-vitamiinia ruoan joukkoon

Lisäksi Benson tekee niitä metsälenkkejä joita tähänkin asti, se kulkee enimmäkseen ravaten pehmeää metsänpohjaa vaihtelevassa maastossa vapaana, päättäen itse vauhtinsa. Yritän katsoa puudelihepulin iskiessä, että ympäristö hepulointiin olisi turvallinen (koska muuten puudeli juoksee jotain päin, se on nähty monta kertaa). Agility, jopa tällaisessa para-agilitymuodossakin, loppuu valitettavasti sen kohdalla kokonaan.

Tao oli myös vastaanotolla mukana ja käytti kaiken hurmaustaitonsa Leenaan, näytti vähän siltä että taidettiin saada yksi Tao-fani. :) Taolla oli lantio ja selkä suorat, lapaluiden takana vähän lihasjumia joihin saadaan hyvä apu venyttelyillä. Leena opetti myös hyvän konstin rentouttaa koiraa heijaamalla. Taon selän kuumeneminen jumppapallon päällä maatessa kertoo kuulemma verenkierron parantumisesta. Jumppapallon päällä makaaminen venyttää vatsakalvoja tai jotain sellaista, ja parantaa sisäelimien verenkiertoa. Sitä siis lisää! :-)

Jälleen huomasi, kuinka suuri vaikutus osteopatiakäsittelyllä on Bensoniin. Seuraavana päivänä se oli aivan vallaton pieni villakoira lenkkipolulla. Se kaivoi parisenkymmentä pientä kuoppaa, heitteli käpyjä ilmaan, välillä oli pakko vähän murista ja hypähdellä ihan muuten vaan kun oli niin hyvä olla. Meidän piti olla vähän väliä kieltämässä sitä ja ottaa sitä hihnaan, ettei se olisi heti osteopatian jälkeisenä päivänä rasittanut itseään liikaa.

Ja sitten siihen peura-agilityosioon

Eilen oli aksatreenit Procaniksella. Omaa vuoroa odotellessa tokoiltiin vähän, koska Tao oli niin innokkaana ja hyvässä vireessä. Voi huokaus kuinka hienoa tokoa se tekee kun on hyvässä vireessä! Nyt vaan kun oppisi säätelemään sen virettä..

Meillä oli kiva rata tehtävänä. Alkuun näytti siltä, että ei tule mitään, mutta yllättäen meillä rupesikin aika ajoin kulkemaan oikein mukavasti ja saatiin peräti kymmenen estettä suoritettua virheittä! Mulla on ollut koko vuoden hirveän hidas ja tyhmä olo, mutta nyt sain hetken verran nauttia siitä tunteesta, että sainkin itseni ajoissa liikkeelle enkä ollut jatkuvasti myöhässä. No sitä iloa ei kauan kestänyt, mutta oli se niin hienoa niin kauan kuin sai siitä nauttia. ;) Tao suorittaa agilitya äänettömästi - paitsi jos minä olen jatkuvasti myöhässä ja näytän sille seuraavan esteen liian myöhään. Silloin alkaa tulla turhautumisesta johtuvaa ääntä.

Mulla on ihan hirveästi opeteltavaa Taon ohjauksessa. En vielä oikein käsitä, että miksi se välillä ohjauksestani irtoaa hirveän kauas, ja toisaalta miksi toisinaan kääntyy hirveän tiukasti ja tuleekin sellaisesta välistä etten olisi ikinä uskonut sen moiseen kykenevänkään. Vaikka Tao etenee vauhdilla ja hirvittävän pitkillä laukka-askelilla, se reagoi ohjaukseeni ja auta armias jos rintamasuuntani osoittaa vähän väärään suuntaan, niin koirakin muuttaa oman linjansa sinne. Eli mun pitäisi olla hirveän nopea, mutta silti äärimmäisen tarkka ohjauksessani. Onneksi Tao ei esteen päällä juurikaan häiriinny mun touhuiluistani koska se tästä vielä puuttuisi. :-D Marian mukaan Taolle tärkein ohjausvihje on mun liike ja rintamasuuntani. Toinen juttu minkä eilen käsitin on, että mun täytyy Taon kanssa ohjausta suunnitellessani miettiä aina linjat joita Tao kulkee, eli mitä linjaa lähestyy esteelle mutta erityisesti myös mihin suuntaan laskeutuu esteeltä. Jos Tao laskeutuu joltain esteeltä väärälle linjalle, niin se ajautuu seuraavasta esteestä ohi eikä se pysty millään kääntymään samanlailla kuin Benson, joka on puolta pienempi, ketterämpi ja hitaampi. Tajuan kuinka helppoa onkaan ollut ohjata medikoiraa, jonka kanssa on vain riittänyt että on näyttänyt oikeat esteet. Mutta meillä matka jatkuu, ja olipa kiva kuulla treenejämme seuraamaan tulleelta Henkalta, että ollaan edistytty puolen vuoden takaiseen menoon verrattuna. ;D