Heidi ystävällisesti, mun viimeisen jälkipostauksen luettuaan, lupasi tulla vähän jeesaan meitä onnettomia. Ihan superihanaa! Heidi oli tallonut meille jo jäljenkin ystävällisesti valmiiksi (mistä tälläisia treenikamuja saa?? :D), jälki oli n 400m pitkä ja tunnin vanha. Käytiin alkuun tekemään Heidin Aronille harhajälki, jonka jälkeen siirryttiin meidän jäljen aloituskohtaan.
Janan pituus oli 5-6m. Tao oli vähän epävarman oloisena kun lähetin sen. Se lähti vasemmalle vinoon ja otin sen pois. Sitten se oli lähdössä sunnuntaikävelylle, mutta mentiin vähän lähemmäs jälkeä ja Heidin tukemana en hermostunut vaan lähetin Taon vaan uudelleen jäljelle. No sitten sai jäljestä hajun ja lähti jäljestämään. Jäljesti ekat kymmenkunta metriä hyvin huolellisesti, mutta sitten iski ahdistus ja varmisteli kovasti ja tuli jatkuvasti luokseni liehakoimaan. Taas Heidi oli lähelläni tukemassa mua ohjeillaan, ja jotenkin kun sitä ei yksin treenaa niin sitä ei lähtökohtaisestikaan hermostu niin herkästi, niinpä mä pystyin olemaan itse rentona vaikka pikkupyhäkoululainen ravasi jäljen ja mun väliä. En välittänyt liehakoinnista vaan asiallisesti vain pyysin jatkamaan jäljestystä. Jotenkin saatiin tahkottua tiemme ensimmäiselle kepille, jonka Tao löysi varmasti ja oli ihan superonnellinen siitä, samoin minä. Leikittiin ja kehuin ja palkkasin. Näin Taon korvien asennosta ja silmistä, ettei se vieläkään ollut ihan luottavainen ja itsevarmuutta puhkuva. En toki ollut odottanutkaan, että se viime treenin katastrofin jälkeen olisi heti tänään rento. Päätettiin kokeilla sellaista, että Heidi on jälkiliinan päässä ja mä vähän taaempana, mutta siitä ei tullut mitään, koska Tao tuli jatkuvasti liehakoimaan mun luo. Niinpä ei muuta kuin emäntä takaisin jälkiliinaan. Pikkuhiljaa Tao alkoi varmistella vähemmän ja jäljestää hieman pidempiä pätkiä, ja niin löydettiin tiemme toiselle kepille joka oli taas suuri ilon ja onnen hetki. Tämän jälkeen Taon itsevarmuus kasvoi ihan silmissä! Mä jättäydyin kauas taakse jälkiliinan päähän ja Tao sai tehdä itsenäisesti hommia löysällä liinalla, en uskaltanut nyt laittaa yhtään painetta liinaan. Olipa kiva nähdä kuinka jäljestys muuttui taas kivaksi puuhaksi Taon silmissä, kuinka tarkasti ja keskittyneesti se teki hommia ja kuinka kaikki neljä keppiä löytyivät varmasti. Kyllä siitä vielä jälkikoira tulee. :-) Itseluottamusta vaan lissää!
Tämän jälkeen juostiin Aronin perässä vähän vauhdikkaampaa jäljestystä haastavammalla metsänpohjalla. Aron meni ekaan meidän tekemään harhajälkeen, mutta selvitti toisen mallikkaasti, nopeasti oppii fiksu koira.
Jälkitreenien jälkeen ajettiin meidän hiekkakentälle tokoilemaan. Aronille vähän häiriötreeniä, vitsit kun mää niin tykkään kiusata osaavia koiria ja kuinka hienoa nähdä koiran edistyminen jo ihan lyhyessä ajassa. Aron oli oikein pätevänä.
Me tehtiin Taon kanssa lopussa pienet höntsäilyt. Kokeilin ihan piruuttani tajuaisiko peura lähteä ruutuun n 50m päästä, pikku vihjesanalla haki heti ruudun katseellaan ja juoksi varmasti ruudun keskelle asti. Ruudusta alkaa hyvää kyytiä tulla yksi Taon lempiliikkeistä, ruutuun voi juosta palkka suussakin ja ruutuun menoa voi tarjota joka väliin. Tehtiin yksi suora luoksetulo makuuasennosta, ihan kiva, vauhti nopeutui jes-sanan jälkeen. Ahdistumista ei oo nyt liittynyt luoksetuloon ihan hetkeen. :) Vähän kaukoja läheltä, ilman liikkurointia. Seuruuta ja askelsiirtymiä, Tao käyttää takajalkojaan mukavasti käännöksissä. Seuruussa turhan tiivis ja edelleen hieman aukeaa, mutta asenne on ihan super! :)
Kiitos Heidille ihan mahtavasta treeniseurasta!! Hymy on korvissa niin peuralla kuin emännälläänkin. :)))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti