Henkka suuntasi Kulon ja Bensonin kanssa Teiskoon, ja me puolestaan mentiin Taon kanssa tokorinkiläisten koulutukseen Sääksjärvelle. Olihan niin kiva ja opettavainen päivä!
Tehtiin ekassa setissä noutoa, tarkemmin sanoen kapulan nostoa. Olen huomaamattani opettanut Taon hätäilemään kapulan nostossa sanomalla jes heti kun Tao ottaa kapulan maasta suuhun, ja vauhtipalkkaamalla sen. Sen sijaan Taolle pitäisi antaa rauha nostaa kapula ja tulisi lisätä odotusarvoa siihen, että sillä on kiire kapulan kanssa eteeni istumaan. Tehtiin kapulannostoharjoituksia:
- Perusasennossa heitin kapulan, lähdin liikkeelle kohti sitä samalla lähettäen Taon noutamaan. Tao poimi kapulan ja käveli vierelläni kapula suussa, hetken päästä palkkasin sen
- Jätin Taon istumaan parinkymmenen metrin päähän. Heitin kapulan puoliväliin. Pyysin Taon nostamaan kapulan ja palkkasin sen edessäni (tai sivulla) tiputtamalla lelun.
Jatkossa kannattaisi tehdä harjoitteita, joissa kapula on eri suunnissa suhteessa Taoon ja muhun eikä Tao olisi välttämättä perusasennossa. Voisi harjoitella esim. ohjattua heittämällä kapulaa selkeästi sivuun.
Sitten tehtiin seuruuta. Kuulin ilokseni muilta, että meidän seuruu on parantunut. :) Ongelmana siis on ollut edistäminen, painaminen ja poikittaminen. Olen treenannut niin, että namit ovat vasemmassa kädessä, käsi koiran pään vasemmalla puolella (tehty perusasennossa luopumisharjoitukset edeltävästi) ja koiran seuratessa hyvin olen jes-merkillä ilmaissut että saa ottaa namin päänsä vasemmalla puolella olevasta kädestä, tämä on auttanut vähentämään painamista.
Tämä harjoite on ollut tehokas, ja nyt siirrytään seuraavaan vaiheeseen, jossa käteni on kyljessä kiinni, vähän taaempana. Muistutan kädellä Taoa, että se kiinnittäisi huomiota takaosaansa. Teimme erilaisia takaosankäyttöharjoituksia:
- 90 asteen käännös vasemmalle ja heti perään pari askelta peruuttamista, merkkisana kun ottaa takajaloilla ristiaskelia
- kaarroksia oikealle ja vasemmalle
Tao vastasi harjoitteisiin hyvin, ja kuulemma se yrittää nyt aktiivisesti pitää takaosaansa suorassa. Oli upea tunne, kun se kantoi itse itsensä eikä yhtään nojannut eikä edistänyt. Seuruu tuntui kevyeltä ja helpolta! :)
Toisessa setissä tehtiin luoksaria. Olin ehtinyt kertoa Tiltulle meidän haasteista ruokatauolla, joten päästiin heti asiaan. Näytin perusluoksetulon, ja ihanaa - kerrankin meidän ongelma tuli koulutuksessa esiin! Tao lähti laukalla, mutta hidasti raviin muutamaa metriä ennen. Tiltun tuomio: Tao aijaa. Olen joskus havainnut sen aijaavan lähdössä, mutta että tämä viime metrien hidastus olisi aijaamista, olin pistänyt sen paineistumisen piikkiin.
Nyt kun tuli tämä oivallus, niin ongelmaa lähdettiin korjaamaan.
Jätin Taon makuuasentoon 15m päähän. Olin puolikyykyssä asennossa, hieman taakse nojassa, namikäsi navan kohdalla. Kutsuin Taon ja se tuli reippaalla laukalla loppuun asti ja sai syödä muutaman namin. Näitä apuja lähdetään pikkuhiljaa häivyttämään, ensin namikäsi pois jne.
Sitten tehtiin osio seisominen - maahan. Tao ei tehnyt kummosiakaan maahanmenoja, joita sitten muistuteltiin erillisellä harjoitteella jossa peruutin ja pyysin sitä menemään maahan.
Myöhemmin luoksarissa luoksetulon vauhti huononi taas, mutta ei hätää, Tiltulla oli tähän hyvä konsti. Käännyin ympäri ja lähdin lallatellen Taon luota poispäin. En sanonut mitään, silti näki Taosta että sitä suututti ettei ollut onnistunut. Mutta ei ahdistanut, päinvastoin yritti seuraavalla kerralla paremmin! Nyt mulla on hyvä konsti kuinka pystyn osoittamaan sille, koska se on onnistunut ja koska ei, ilman että paineistan sitä. :)))
Tiltu kehotti pilkkomaan luoksarin pienen pieniin osiin. Voisin esim. pyytää sitä lähdöstä seisomaan, ja sitten lähettääkin sen sivulle tokohyppyyn tai noutokapulalle. Ja joskus pysäyttäisin Taon seisomaan, ja siitä palkka, tai teettäisin välin seiso-maahan ja palkkaisin maahanmenon. Lisäksi minun tulisi aina miettiä Taon lähestyessä, että se on tekemässä suoraa luoksaria. Tao lukee ihan pienen pienistä eleistä koska olen pysäyttämässä sen.
Tao oli ihan superkiva! Se kävi Tiltun kanssa keskustellessani kymmenkunta kerta tarjoamassa ruutuun menoa (pyhäkoululaisen tarkkuudella keskelle ruutua tietenkin), hyppäsi renkaan kerran ja haki mulle ystävällisesti kynän pari kertaa. On se niin oiva tokokoira!
Lisää muistiinpanoja tullee jossain vaiheessa. ;) Olihan antoisa koulutuspäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti