Touhun hetkiä

Viikko on mennyt huimaa kyytiä, blogi ei ole pysynyt menossa mukana joten laitan tähän muistiin vain keskeiset oivallukset viikon ajalta. :)

Viikko sitten torstaina kävimme Suvin ja Timon (= bc) kanssa treenaamassa Kissanmaalla, ihanien isojen lumihiutaleiden leijaillessa rauhalleen maahan.

Tao:
- irtoaa poispäin minusta hyvin, vahvistettava kohti juoksemista (esim. kierrot -> saa iskea kiinni leluun joka roikkuu kädessä)
- treenaamisessa ja leikkimisessä pidettävä yllä yllätyksellisyyttä, että koiran mielenkiinto ja vire pysyvät hyvinä
- jos Tao vie lelun kauemmas ja alkaa hautoa sitä, lähden kävelemään/ hölköttelemään poispäin. Tao oikein sisuuntuu tästä ja tarjoaa lelua mulle äkäisesti haukahdellen.
- appari kulkee seuruussa perässä ja ilmaisee, kun Tao suoristaa takapäänsä --> palkan ajoitus oikea

Kulo:
- useampi perättäinen isku kiinni leluun
- seuruussa kaarroksia vasemmalle

Perjantaina oli aksatreenit ProCaniksella. Alan pikkuhiljaa ymmärtää rytmittämisen päälle. :) Rytmittäminen on välttämättömyys, jos aksaa peuran kanssa. Pysähtymällä ennen kuin peura ponnistaa, kerron sille että esteen jälkeen on käännös takaisin tulosuuntaan. Lisäksi ohjasin kädettömästi, mikä ehdottomasti on meidän juttu, koska tällä ohjaustyylillä meidän meno on aina paljon sujuvampaa kuin että jos huiskin käsilläni. Pitää muistaa ettei valu pakkovalsseissa. Ylösmenokontakteja pitää harjoitella kehikon avulla.

Viikonloppuna pingviiniasuiset pakattiin autoon ja pääsivät Teiskoon Mallan ja Karin hoitoon. Sisaruksilla oli ollut hauskaa, olivat juosseet pihalla ja löytäneet mm. ihanan kalajätekasan, jossa kumpainenkin oli kierinyt turkkiinsa ihanan syksyn uutuustuoksun.

Puudeli pääsi meidän mukaan Nastolaan Jussille ja Heidille, jossa hän sai synttärilahjan, paljon huomiota, rapsutuksia, saunoa tyttöjen kanssa, nukkua Henkan ja mun välissä yön. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuinka onnellinen pieni eläin oli! Kotiin tullessa luulot omasta etevyydestä olivat nousseet pilviin, Benson luuli että hän voi määrätä kuinka Tao ja Kulo saavat liikkua talossa. On pikkukaverilla otsaa! Pienellä tukkapöllyllä puudelia vedettiin vähän lähemmäs maanpintaa ja realistisempaa asennoitumista ja sitten kaikki olivatkin taas hyvää pataa keskenään.

Maanantaina osallistuin ProCaniksen tokokoulutukseen Kulon kanssa. Voi jestas kun se on niin siisti kaveri! Siellä se vieraassa hallissa silmät säihkyen teki hommia innokkaasti ja nopeasti! Demosin Kulon noudon, jossa ongelmana on kapulan pureskelun palautusvaiheessa. Maria neuvoi tähän kapulan palautuksen vauhtipalkkausta ja ettei ottaisi sitä sivulle, ennenkuin se osaa varmasti tulla oikeaan kohtaan ilman kapulaa. Kovassa vauhdissa Kulo nimittäin jää liian eteen, melkein poikittain, katsoen innokkaana kasvoihin. Alkuun namikädellä autoin sen oikeaan kohtaan. Heittämällä namin sain sen lähtemään luotani ja sitten otettiin taas uusiksi, eri suunnista. Namikäsiapu häivytettiin pian pois. Maria kertoi kun Kulo oli oikeassa kohdassa, joten minä pystyin seisomaan suorassa.

Tiistaina koirilla oli vapaapäivä ja tehtiin pitkä metsälenkki.Kotitreeneissä ollaan aloitettu opetella leuan laskemista maahan. Yritän pitää uusien opeteltavien asioiden määrän maltillisena ja mieluummin treenata 1-3 asiaa intensiivisemmin parin viikon ajan.

Keskiviikkona suunnattiin Lopelle Helenan luokse. Käytiin treenaamassa. Olipa kiva kuulla, että Tao teki Helenan mukaan paljon paremmalla asenteella ja draivilla kuin viime näkemän ja leikki hyvin! Nämä tunnustukset tuntuvat niin hyvältä, kun hankalaakin on välillä ollut kokemattomana viedä Taoa eteenpäin. Oivallukset:

Tao:
- opetan Taon iskemään leluun kiinni niin, että lelu on vatsan /rinnankorkeudella edessä --> röyhkeyttä tähän suoraan mua kohti /päin juoksemiseen lisää, auttaa varmaan luoksariinkin

Kulo:
- annan ihan hirveästi vartaloapuja jäävien erottelutreenissä, eli Kulo ei kuuntele mitä sanon, vaan eleitäni. Kun keskityin olemaan eleetön, Kulo ei osannutkaan tehdä oikeita asentoja. Hmmm, nyt tarkkana omien vartaloapujen kanssa!
- kummankin kanssa: kentälle mennään yhdessä, tavoitteena että koira koko ajan odottaa minulta että mitä tehdään.

Torstaina käytiin Piian kanssa treenailemassa Tallilla, kaksi tuntia kului ihan hujauksessa! Piiakin sanoi että Taon vire ja into ovat lisääntyneet kovasti ja että kyllä sen Kulon veljeksi tunnistaa. Oon taivaissa! :) Siitä tulee vielä hieno ja näyttävä tokokoiruus jonain kauniina päivänä? Tao tuntuu saaneen itsevarmuutta ja omaa tahtoa viime aikoina, se alkaa selvästi aikuistua, miehistyä. Treeneissä pystyn huomauttamaan sille (oho), jos se esim. tekee hitaan maahanmenon ja pystytään ottamaan jopa kolmekin yritystä eikä asenne kärsi. Tao ei luontaisesti tee asioita niin nopeasti kuin pystyy, vaan tätä saa (= joutuu) koko ajan vahvistamaan ja vaatimaan. Nyt olen ajatellut ottaa täydellisen tauon kilpailunomaisista treeneistä ja Taon kanssa rakennetaan innokasta asennetta ja vauhtia suorituksiin. Olen aloittanut tämän projektin leikkimisen harjoittelulla.

Tao:
- käsikosketuksen yhdistäminen leikkiin: vetoleikkiä-irtikäsky-käsikosketus-leikkiä jne. Kun alkaa sujua, voin antaa voittaa lelun ja pyytää sitten käsikosketusta --> tämä vahvistaa ajatusta että lelun saatuaan Tao tulisi nopeasti takaisin luokse lelun kanssa.
- noutokapulan heitossa huomio itseen: olen kehittänyt typerän tavan niiata samalla kun heitän kapulan, ja kapulalle lähettäessäni nyökätä samanaikaisesti päälläni. Mä niin tarvitsisin tiukan apparin joka muistuttaa koko ajan hillitsemään näitä juttuja!
- noudon aloitus kokeenomaisesti, appari juoksee kilpaa kapulalle --> vauhti hyvä! Palautusvauhtia pitäisi saada paremmaksi
- matkalla ruutuun häiriötä: piti juosta patukan ohi (ei ekalla kerralla pystynyt, tokalla pystyi), sitten vaikeutettiin harjoitusta niin että aluksi heitin patukan puoliväliin matkalla ruutuun, ja Taon piti silti pystyä juoksemaan ruutuun. Oppi ja onnistui :)
- seuruussa keskittyminen omaan kävelyyn...

Kulo:
- voinko aloittaa tämän taas hehkuttamalla, kuinka hieno Kulo on??? :) :) :) Mä niin rakastan sen tyyliä, että kun pyydän siltä jotain, se haluaa synnynnäisesti tehdä asian niin nopeasti kuin osaa, silti sähläämättä
- tehtiin kentälle menot niin, että jo hallin ulkopuolella merkkasin jes-sanalla kun Kulo otti katsekontaktia ja leikittiin --> focus muhun --> tultiin yhdessä hallille. Nämä aina tavaksi!
- tehtiin jääviä sekaisin, keskityin olemaan täysin eleetön, Kulo erotti ensimmäistä käskyä lukuunottamatta kaikki käskyt ja teki oikeat asennot. Seisomista piti alkuun vahvistaa heittämällä nami käskyn kanssa samanaikaisesti. Olen vaihtanut tähän eri käskyn kuin minkä Kulo osaa, koska pidän "top"-käskystä enemmän kuin "odota"-käskystä.
- aktiivisen tarjoamisen opettaminen, esim. niin että pyytää koiraa istumaan -- leikkiä -- irti-- heti istu-käsky. Piia oli ollut Eva Bertilssonin koulutuksessa ja tämän mukaan koiralle vahvistuu myös se käytös, jota se on tehnyt ennen käskysanan antamista. Eli jos koira tollottaa sinua kuin lehmä uutta porttia, ja annat sille esim. istu-käskyn ja palkkaat tämän, tulet samalla myös vahvistaneeksi myös sitä tollotuskäyttäytymistä. Samoin jos koira tuijottaa ympäristöään ja siitä pyydät sitä seuraamaan, vahvistat ympäristön tuijottamista seuruun yhteydessä. Käänteentekevä oivallus, jota täytyy makustella! Vitsi kun osaisi hyödyntää kaikki nämä viisaiden opit käytännön treenitilanteissa... :)
- Sivulletuloharjoitukset: koira pyydetään sivulle / autetaan namilla oikeaan kohtaan -- syötetään useampi nami (vaihdeltava palkkauksen suuntaa ja paikkaa) -- vedetään namilla koira pois sivulta -- odotetaan -- koira todennäköisesti tarjoaa uudelleen sivulletuloa
- Käden häivytys + katsekontaktin vahvistaminen niin, että käsi roikkuu koiran ja reiden välissä (eli niinkuin olisi koetilanteessakin). Itse suorana. Appari aikas hyödyllinen tässä, Piia naksutteli kun Kulo otti katsekontaktia, jolloin mä saatoin keskittyä katsomaan eteenpäin ja palkkaamiseen.

Kulo on jatkanut kotiutumistaan. Se seuraa puudelin kanssa mun kannoilla ja käy jalkoihin nukkumaan, minne pysähdyn pidemmäksi aikaa. Sitten se seisoo edessäni ja katselee tavattoman lempeän ja rakastuneen näköisenä, ja jos vähän silittää päälaelta niin hyppää vasten, kietoo etutassut olkapäille ja nuolee kasvoja sen minkä ehtii. Jos silitän muita, käy se hakemassa jonkun lelun ja tuo sitä mulle.

Tao tuntuu saaneen energiaa Kulolta, ja kun se ottaa räjähtäviä spurtteja Kulon kanssa niin sitä räjähtävyyttä tuntuu tulleen muuhunkin tekemiseen. Tao on myös valtavan hellyydenkipeä ja työntää isoa päätään rapsutettavaksi ja on niiiiiin onnellisen näköinen. Melkoisia seurakoiria ja harrastuskoiria nämä wallikset ovat! Monipuolisia pakkauksia. :)

Benson on saanut nukkua sängyssä, kun nukuin yövuorojen välissä päivällä. Siinä se nukkui selkä selkää vasten pää tyynyllä. Kuinka inhimillistä! :D

Taon kanssa venyteltiin jumppapallolla selkää perjantaina. Tao sai hakea itselleen sopivan asennon, ja se lötköttelikin ihan nirvanassa siinä ja taas tuli esiin se efekti, että verenkierto vilkastui selän alueella ja selkä muuttui kuumaksi.