Torstaina suunnattiin poikien kanssa sdp-hallin ja Tanjan kautta Piiran luokse Halikkoon. Hallilla treenattiin pikaisesti Taon kanssa keinua (teki ensimmäistä kertaa täyskorkeana, vähän vielä jännitti mutta ei ollut aikomustakaan hypätä kesken kaiken pois!) ja puomia (etenkin ylöstuloa kehikon avulla naksutellen). Tanjan luona käytiin kahvittelujen jälkeen metsälenkillä, Manna ihastui edellispäivänä pestyyn hyväntuoksuiseen pikkubuudeliin.
Illalla sitten Piiran luokse. Leena oli jäänyt ylitöihin, että sai otettua meidät tänä päivänä vastaan, ihan uskomattomatonta! Viime käynnistä oli 4kk ja Benson ei ollut törmäillyt nyt tietääkseni mihinkään, mutta se oli mennyt kahdesti agilitya 15cm estekorkeuksilla, ei kontaktiesteitä. Näytti ensin alkuun, että tämä voisi sopia Bensonille koska se meni ihan hallitun näköisesti, mutta aloimme huomata että Benson esim. sohvalle hypätessään usein epäonnistuu hypyssään, hypyt jäävät vajaiksi ja sen täytyy keskittyä että onnistuu hyppäämisessä. Toki pystyi hyppäämään keskittyessään hyvin, esim. mun syliini reilun metrin korkeuteen (oli pakko testata).
Leena totesi, että Bensonilla on si-lukko, mikä saattaisi selittää oireilua. Syvät lihakset olivat jumissa, etupää kuormittunut ja takapää kipeä. Pieni eläin valitti koko käsittelyn ajan. :( Onhan se vähän draamaqueen ja osa loppukäsittelyn valittamisesta johtui varmasti jo puhtaasta kärsimättömyydestä, mutta tosi ikävää silti.
Samalla Leenan käsitellessä Bensonia laadittiin plääni kuinka saadaan pidettyä puudeli mahdollisimman kunnossa:
- saunan jälkeen bot-loimi päälle, lämpö parantaa verenkiertoa selän alueella
- jumppapallolla staattiset tasapainottelut, alkuun 2x30s, aikaa pidennetään ad 2x2min. Tärkeää pitää maltti matkassa, ettei teetä liian pitkää harjoitusta (niinkuin me ollaan tehty: se 5minuuttiakin oli liian pitkä) Ei tönimisiä. Pidetään huoli, että Benson aina pystyy suoriutumaan harjoitteista selkälinja suorana (jos vetää selkää köyryyn, käyttää pinnallisia isoja lihaksia ja menee vaan jumiin)
- staattisten harjoitteiden jälkeen tehdään dynaamisia harjoitteita, esim. peruuttamista, pyörimistä etuosan ympäri (esim. etujalat targetilla jonka korkeus 5-10cm), istumasta seisomaan nousuja jne eli liikkeitä, jotka vahvistavat takajalkoja
- B-vitamiinia ruoan joukkoon
Lisäksi Benson tekee niitä metsälenkkejä joita tähänkin asti, se kulkee enimmäkseen ravaten pehmeää metsänpohjaa vaihtelevassa maastossa vapaana, päättäen itse vauhtinsa. Yritän katsoa puudelihepulin iskiessä, että ympäristö hepulointiin olisi turvallinen (koska muuten puudeli juoksee jotain päin, se on nähty monta kertaa). Agility, jopa tällaisessa para-agilitymuodossakin, loppuu valitettavasti sen kohdalla kokonaan.
Tao oli myös vastaanotolla mukana ja käytti kaiken hurmaustaitonsa Leenaan, näytti vähän siltä että taidettiin saada yksi Tao-fani. :) Taolla oli lantio ja selkä suorat, lapaluiden takana vähän lihasjumia joihin saadaan hyvä apu venyttelyillä. Leena opetti myös hyvän konstin rentouttaa koiraa heijaamalla. Taon selän kuumeneminen jumppapallon päällä maatessa kertoo kuulemma verenkierron parantumisesta. Jumppapallon päällä makaaminen venyttää vatsakalvoja tai jotain sellaista, ja parantaa sisäelimien verenkiertoa. Sitä siis lisää! :-)
Jälleen huomasi, kuinka suuri vaikutus osteopatiakäsittelyllä on Bensoniin. Seuraavana päivänä se oli aivan vallaton pieni villakoira lenkkipolulla. Se kaivoi parisenkymmentä pientä kuoppaa, heitteli käpyjä ilmaan, välillä oli pakko vähän murista ja hypähdellä ihan muuten vaan kun oli niin hyvä olla. Meidän piti olla vähän väliä kieltämässä sitä ja ottaa sitä hihnaan, ettei se olisi heti osteopatian jälkeisenä päivänä rasittanut itseään liikaa.
Ja sitten siihen peura-agilityosioon
Eilen oli aksatreenit Procaniksella. Omaa vuoroa odotellessa tokoiltiin vähän, koska Tao oli niin innokkaana ja hyvässä vireessä. Voi huokaus kuinka hienoa tokoa se tekee kun on hyvässä vireessä! Nyt vaan kun oppisi säätelemään sen virettä..
Meillä oli kiva rata tehtävänä. Alkuun näytti siltä, että ei tule mitään, mutta yllättäen meillä rupesikin aika ajoin kulkemaan oikein mukavasti ja saatiin peräti kymmenen estettä suoritettua virheittä! Mulla on ollut koko vuoden hirveän hidas ja tyhmä olo, mutta nyt sain hetken verran nauttia siitä tunteesta, että sainkin itseni ajoissa liikkeelle enkä ollut jatkuvasti myöhässä. No sitä iloa ei kauan kestänyt, mutta oli se niin hienoa niin kauan kuin sai siitä nauttia. ;) Tao suorittaa agilitya äänettömästi - paitsi jos minä olen jatkuvasti myöhässä ja näytän sille seuraavan esteen liian myöhään. Silloin alkaa tulla turhautumisesta johtuvaa ääntä.
Mulla on ihan hirveästi opeteltavaa Taon ohjauksessa. En vielä oikein käsitä, että miksi se välillä ohjauksestani irtoaa hirveän kauas, ja toisaalta miksi toisinaan kääntyy hirveän tiukasti ja tuleekin sellaisesta välistä etten olisi ikinä uskonut sen moiseen kykenevänkään. Vaikka Tao etenee vauhdilla ja hirvittävän pitkillä laukka-askelilla, se reagoi ohjaukseeni ja auta armias jos rintamasuuntani osoittaa vähän väärään suuntaan, niin koirakin muuttaa oman linjansa sinne. Eli mun pitäisi olla hirveän nopea, mutta silti äärimmäisen tarkka ohjauksessani. Onneksi Tao ei esteen päällä juurikaan häiriinny mun touhuiluistani koska se tästä vielä puuttuisi. :-D Marian mukaan Taolle tärkein ohjausvihje on mun liike ja rintamasuuntani. Toinen juttu minkä eilen käsitin on, että mun täytyy Taon kanssa ohjausta suunnitellessani miettiä aina linjat joita Tao kulkee, eli mitä linjaa lähestyy esteelle mutta erityisesti myös mihin suuntaan laskeutuu esteeltä. Jos Tao laskeutuu joltain esteeltä väärälle linjalle, niin se ajautuu seuraavasta esteestä ohi eikä se pysty millään kääntymään samanlailla kuin Benson, joka on puolta pienempi, ketterämpi ja hitaampi. Tajuan kuinka helppoa onkaan ollut ohjata medikoiraa, jonka kanssa on vain riittänyt että on näyttänyt oikeat esteet. Mutta meillä matka jatkuu, ja olipa kiva kuulla treenejämme seuraamaan tulleelta Henkalta, että ollaan edistytty puolen vuoden takaiseen menoon verrattuna. ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti