Takajalat - mitkä ne on?

Mun piti ottaa Kulon kanssa rauhallisesti tää alku, luoda suhdetta ja näin poispäin. Siis ihan oikeesti. No, ketkä mut tuntee, tietää että aika mahdoton tavoite! Etenkin kun koira on ihan yhtä hullu, ellei jopa tuplaten hullumpi kuin mä. :-D Tie Kulon sydämeen vie treenin kautta. Piste.

Tyttökoira on yllättänyt positiivisesti tällä viikolla. Sille tuntuu olevan ihan sama, mihin me mennään, kunhan me tehdään jotain. Se olis jopa lähtenyt sille täysin ventovieraan ihmisen mukaan, koska tämä olisi ollut potentiaalinen treenikaveri. Lea vähän heilutti avainnauhaa ja pyysi tekemään jotain, niin Kulo oli ihan myyty. Ei liene tarpeen sanoa, että mäkin oon ihan myyty! :)

Ollaan käyty Tamskin Tallilla ja ProCaniksen tallilla, ja Kulo on niissä kuin kotonaan, hakee vaan kontaktia ja haluaa tehdä, ei haittaa vaikka vieressä tehdään agilitya. Kiitos Mari upeasta koirasta, ja kiitos mahtavasta työstä jota olet tehnyt tämän koiran kanssa!!

Ollaan tällä viikolla harjoiteltu noutokapulan pitoa nätisti. Suu kävi kuin viimeistä päivää, joten tartuin kuonoon. Lopulta ahdistin koiraparan nurkkaan ja pidin kuonosta kiinni, kunnes tajusi että tässä pitää rauhoittua. Kulo ei ahdistunut yhtään! Katsoa killitti vaan ihan yhtä into piukeena. Sai ymmärrystä siitä, että jos suu on rauhallisesti (piti suussaan pahvipakettia), tulee kehuja ja jos suu käy niin en ole niin tyytyväinen (huomautus, tarv. kuonosta kiinnipito).

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että Tao on ihan super! Sen kanssa on tehty näitä pitotreenejä Brandelin koulutuksen jälkeen, ja se puree niin päättäväisesti esineeseen kuin esineeseen pitäen sitä edessäni vakaalla otteella, että irroituskäskyn uppoaminen sinne mustan tukan alle kestää aina hetken.

Toinen juttu jota ollaan harjoiteltu, on takaosan käyttö. Tässä tämän viikon videot:

Kulo:

Peura alias Tao:

Eilen käytiin ProCaniksella aksaamassa, ja oikeesti, meillä alkaa Taon kanssa sujua! Mun ohjauksen suunnittelutaitoni ei tosin ole MITENKÄÄN häikäisevä, mutta onneksi on kärsivällinen ja perusteellinen, ihana Maria joka syytää tietoa mun niskaani niin että vielä jonain päivänä olen kävelevä ohjaustietokirja. :D Me tutustuttiin rataan ainakin vartti, erityishuomion alla keskustelussa oli kulmien suuruus ja pienuus. Liittyen ohjauslinjoihin. Ja niin että vängättiin onko suorakulmaa tiukempi käännös pienempi vai suurempi kuin 90 astetta. Onneksi oli matikkanero Laura joka toi päätöksen tähän älykkääseen keskusteluun :D

Meillä alkaa Taon kanssa sujua! Oikeesti! :D Jos meillä olis ollut vielä vähän enemmän aikaa, niin me oltais saatettu pystyä menemään koko 21 esteen rata virheittä. Tai ainakin melkein. :D Taitaa olla kuten Maiju sanoikin, että kun ne rimat hilataan tappiin niin ohjaajallakin alkaa olla aikaa radalla. No, Maria kyllä sanoi että ens kerralla ruvetaan taas työstämään sitä kädetöntä ohjausta, ja Marko ilmeisesti sanoi että mä näytän laiskalta, vaikka mä kuulin että hän sanoi että loistavalta. :D Ja Tao on ihana, niinkuin Tao aina on. <3

Kerrotaan nyt pikkuvillakoirankin kuulumiset. :) Hän vietti 5-vuotissynttäreitään torstaina tehden kaikenlaista mukavaa. Hänen turkkinsa on liian pitkä ja takkuinen, ja hänellä on hirveän kuuma eikä pysty olemaan niin kiinni kainalossa sohvalla kuin haluaisi, koska tulee kuuma. Ja se jos mikä on villakoiran mielestä harmillista! Hänellä on ihan yhtä hyvät ruokahalut kuin aina ennenkin. Synttäripäivän kunniaksi ajateltiin että annetaan kerrankin niin paljon ruokaa, että puudeli on kylläinen. Kun puudeli oli syönyt iltapalansa 3-kertaisesti ja nälkä?-sanan sanottaessa tapitti meitä edelleen sen näköisenä kuin olisi ollut kuukauden syömättä, me annoimme periksi ja totesimme että tämän villakoiran ruokahalu on pohjaton. Pikkupuudeli on rakastunut Kuloon. Se tassuttelee Kulon perässä tavattoman rakastuneen näköisenä ja menee Kulon viereen sohvalle nukkumaan (jos ihmisten kainalossa ei ole tilaa).