maanantai 11. marraskuuta 2013

Kulon kuulumisia

Kulolla on nyt kaksi yötä takana uudessa kodissa.

Eilen se pääsi Bensonin ja Henkan kanssa Teiskoon, jossa oli juossut sydämensä kyllyydestä, käpertynyt sohvalla Henkan kainaloon ja ihastuttanut kaikki.

Illalla tokoilin sen kanssa vähäsen. Miten niin treenihullu? No onneksi koira näyttää suhtautuvan tokoiluun ihan yhtä fanaattisesti! Näkisittepä sen ilmeen, se on niin totinen työkoira joka tuntuu elävän treenaamiselle!

Olen ymmärtänyt, että Mari on palkannut enemmän leikkimällä eikä niinkään nameilla. Kokeilin pientä kaukojumppaa Kulolle, seiso-maahan-vaihtoja. Houkuttelin namilla. Kulo kyllä söi namin ahneesti, mutta sillä kesti tajuta että namia kannattaa tavoitella. Niinpä tehtiin pientä namikädellä houkuttelua, tämän Kulo tajusi nopsaan ja seurasi käden perässä saaden namin palkaksi. Harjoiteltiin myös eteen istumaan tulon tiiviyttä, istuin tuolilla takakenossa ja pidin namikättä navan korkeudella. Kulo ei alkuun ymmärtänyt tulla tiiviisti eteeni, mutta pienellä houkuttelulla ja rohkaisulla sai ideasta kiinni ja söi nameja siinä ahneesti. Välillä kun ei meinannut tajuta että mitä siltä oikein pyysin, kävi tökkimässä kahvakuulaa, johon oltiin edellisiltana harjoiteltu nenäkosketusta. Ai niin, kokeiltiin jättijumppapalloakin ja voi kuinka rohkeasti Kulo heti sille hyppäsi ja pysyi hienosti sen päällä!

Pakko oli myös kokeilla niitä juttuja mitä se osaa. Seuruuta ja maahanmenoa tehtiin. Kulon seuruu on kivaa kun se ei paina. Vähän edistää, mutta tein pysähdyksiä ja peruutuksia ja sain sen ajatusta nopsaan taaksepäin. Sivulletulossa herkästi pomppaa niinkuin veljensä ja varmasti moni muukin, ja jää eteen, ja pääsin heti kokeilemaan Tiltun koulutuksessa näkemääni vinkkiä. Kutsuin Kuloa sivulle ja lähdin peruuttamaan, tälläkin sai hyvin ajatusta ja paikkaa taaksepäin ja takaosan käyttöä. Ja voi kuinka nopea Kulo on! Tekee sivulletulot ja liikkeestä maahanmenon niin nopeasti että itsestä tuntuu kuin katsoisi nopeutettua filmiä. Siitä tulee vielä niin näyttävä tokokoira, tai onhan se jo sitä!

Kulo oli aika pettynyt tyttö, kun muutaman minuutin treenihetken jälkeen sanoin sille loppu ja vaihdoin toisen oven takana innokkaasti odottavan treenikoiran tilalle.

Kotona Kulo on vielä vähän vakava ja ujo ja herkästi tarkkailee meitä muita vähän sivummalta. Pienellä kutsumisella se tulee innokkaasti luokse ja pussaa korvantaustat. Ja voi kuinka pieneen kerään se mahtuu sohvalla kainaloon! Tao tuntuu niin jättikokoiselta! Ulkona Kulo tuo jatkuvasti keppiä ja lelua, tuntuu ihanalta ja ihmeelliseltä kuinka aktiivinen se on! Tao ja Kulo rakastavat juoksemista ja painavat kovaa kyytiä menemään. Ne ovat heti löytäneet yhteisen sävelen.

Tänään Kulo ja Benson tuntuvat löytäneen yhteisymmärrystä sisätiloissakin. Ulkona ne leikkivät keskenään, mutta sisällä Kulo ujostelee kun Benson herkästi pitää leikkiessään leikkimurinaa ja se tuntuu Kulosta oudolta. Benson tykkää Kulosta, varmaan sen takia että sillä on Taon kanssa niin samanlaiset elkeet että se tuntuu jo nyt Bensonista niin tutulta. Benson seuraa Kulon perässä ja Kulo näyttää toisaalta vähän vaivautuneelta, toisaalta hyväntuuliselta. Mutta voitte uskoa kun meillä on kolme nuorta, leikkisää koiraa että kuinka kivaa niillä on! Saavat meidän puolesta touhutakin sisällä niin kauan, kuin eivät rupea juoksemaan lujempaa. Nytkin kaikilla kolmella on lelu suussa ja ravaavat keskenään ja näyttävät ihan siltä kuin nauraisivat! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti