19/11/12 Taon välikuvaukset

Tao kävi tänään luuston välikuvissa. Ortopedi Juha Kallio otti kuvat.

Alkuun Juha vähän tunnusteli Taoa. Kerroin että Tao on kankea eikä oikeastaan yhtään venyttele takapäätään. Juhan mukaan sopisi nopeasta kasvusta johtuvaksi kankeudeksi; lihakset ovat joutuneet ihan hirveästi venymään kasvun myötä. Takapään kulmaukset ovat tosi suorat, mutta niiden tilanne muuttunee Juhan mukaan vielä lihaksiston ja jänteiden venyessä.

Niin se pentunen sitten vaivutettiin uneen (asiallinen pentu ei juuri hätkähtänyt kun sai piikin persaukseen) ja vietiin kuviin. Kyllä jännitti odotella vastauksia!

Käytiin kuvat yhdessä läpi sitten. Taon lonkat on todella hyvärakenteiset; syvät ja tiiviit. Tunnustellessa ei erottunut löysyyttä. Juha arvioi että a:t tai ehkä b:t, nämähän ei tosin vielä ole viralliset lausunnot vaan ne saadaan vuoden päästä. Ristiselän alue oli rakenteeltaan tosi hyvä, Juhan mukaan paimenlinjaisilla bc:lla ja sakemanneilla voi tällä alueella olla ongelmia, mutta ei Taolla. :) Selkä oli normaali (asia jota spondyloosikoiran omistaja osaa arvostaa!), kyynärnivelet vaikuttivat virheettömiltä. Vasemman olkaluun painoa kantavalla pinnalla luurakenne oli hieman tummempaa yhdessä kohtaa, varsinaista irtopalamuutosta nivelessä ei ollut eikä mitään ruston paksuuntumista tai muuta sellaista. Mä en ymmärrä että miten lääkärit osaavat noita kuvia katsoa: vaikka Juha oikein suurensi kuvan mulle ja näytti kynänkärjellä, niin en itse huomannut olkapään kuvassa mitään tummempaa aluetta. Juha vielä korosti, että tämä ei ole irtopalamuutos.

Juhan mukaan Taon luustoterveys on kehittymässä hyväksi eikä esteitä aktiiviselle harrastuksille ole. Vuoden ikään asti (siis koko loppuelämän) vammoja, liukastelua ja rajuja hyppyjä pitää välttää, liikkua runsaasti ja kehittää lihaksistoa. Yksikin kunnon sähläys (esim. hyppy korkealta alas tai paha liukastuminen) voi provosoida olkanivelmuutosta. Tämän kuullessani muistelin korvat punaisina niitä kertoja, jolloin Tao on hypännyt puolitoista metriä ilmaan ja laskeutunut alas toisinaan vähemmän tyylikkäästi, tai kun se on liukastellut kerrostalomme rappuset alas. On siltä usemman kerrankin jalat levinneet pahan näköisesti alta kun on touhua ollut enemmän kuin tassunpohjissa pitoa. Täytyy vaan olla vielä tarkempi, että liukkaalla alustalla otetaan rauhallisesti. Mutta voi että kuinka sitä osaakaan olla näin onnellinen yksistä luustokuvista, ei olisi parempaa vastausta voinut tullakaan!

Tässä tämän päivän kuvasatoa, välissä on Bensonin vuoden takaiset kuvat vertailun vuoksi:

Vasen olkanivel, nuolen kohdalla tummempi alue

Oikea olkarnivel

Lonkkakuva oli kaunista katsottavaa :)

Vertailun vuoksi Bensonin lonkkakuvat (C/C), nuolen kohdalla nivelrikon alkumuutokset

Bensonin spondyloosikohta 28.09.2011

Väsyttää...

Mennäänkö tämän jälkeen pyhäkouluun?

Benson oli mököttänyt ovensuussa koko sen ajan, jonka Juha alussa tutkaili Taoa. Pieni villaeläin ei ollut yhtään innostunut ajatuksesta, että häntä painellaan ja kopeloidaan pian. Hänen vuoronsa koitti kuitenkin pian, iso kaveri nostettiin lattialle nukahtamaan, ja pieni haluton villaeläin nostettiin tutkimuspöydälle. Hän valitti ja veti itseään vielä pienemmäksi jos suinkin mahdollista. Ei ollut yhtään kivaa. Paremmin meni silti painelut ja taivutukset kuin vuosi sitten jolloin sama villaeläin oli ihan järkyttävässä kunnossa.

Juhan mukaan Bensonin syvät lihakset on huonossa kunnossa, koira vetää selkäänsä köyryyn ja käyttää vatsalihaksiaan, lantio nousee pystysuoraan asentoon. Vatsalihakset ja lonkankoukistajat on ihan jumissa. Lonkat ovat paremmat, tyypillisesti nivelrikkotilanne rauhoittuu puolen vuoden - vuoden kuluttua nivelpussin paksuuntuessa ja tiivistäessä niveliä. Tällöin nivelen liikerata huonontuu ja nivelten liikkuvuutta täytyykin ylläpitää.

Puudeli sai niskaansa kennelyskärokotteen, tämän jälkeen matkamme jatkui ft Marikan huoneeseen.

Marika opetti meille aluksi hyvän syvien lihasten harjoitteen. Ollaan tehty liian vaikeita harjoituksia. Oleellista on syviä lihaksia vahvistettaessa, että:
- koira pystyy koko ajan pitämään selkälinjan suorana harjoituksia tehdessään. Jos se köyristää selkäänsä, se käyttää pinnallisia vatsalihaksiaan eikä harjoituksesta ole hyötyä. Benson käyttää muutenkin pinnallisia vatsalihaksiaan normaalia enemmän, joten niitä ei ole syytä harjoittaa enempää.
- harjoituksia vaikeutetaan hitaasti, koska syvät lihakset kehittyvät niin hitaasti. Eli vasta sitten lisätään haastetta kun edellinen vaikeustaso onnistuu ilman selän köyristymistä.
- takajalat eivät saa lähteä aukeamaan, ts. varpaat eteenpäin ja jalat rungon alla

Me tehtiin harjoitusta, jossa Benson seisoi kahden ilmatyynyn päällä. Ei tarvitse ostaa mitään isoa hienoa puikulanmallista jumppatyynyä, joka maksaa miljoonia eikä mahdu mihinkään. Avustaja pitää huolta, että takajalat pysyvät oikeassa asennossa. Benson seisoo normaalissa asennossa tyynyjen päällä, ja tässä tehdään pieniä naminottoja sivummalta niin, että selkä pysyy hyvässä asennossa ja paino jakautuu molemmille takajaloille. Lisäksi tähän yhdistetään pienet etutassujen nostot, selkälinjaa tarkkaillen. Pidempiaikainen pito ei onnistu vielä. Bensonista on tullut jumppatyynyhullu, se ei meinannut antaa laittaa jumppatyynyä pois vaan olisi koko ajan kiivennyt tyynyt päälle tasapainoilemaan.

Laitan tästä harjoituksesta videon kun olemme harjoitelleet sitä enemmän.

Lihasharjoitusten jälkeen Marika ohjasi mulle kädestä pitäen, rautalangasta vääntäen, kuinka hieron Bensonia. Benson on viimeisen vuoden aikana ollut kymmeniä kertoja hierottavana, mutta kun se ei osaa rentoutua muiden käsittelyssä. Koira on kuin viulunkieli. Ei siinä varmaan hieronnasta ole sitten sanottavasti hyötyä. Muhun se luottaa ja makaa rentona käsittelyssä, pystyn muutenkin valitsemaan hierontahetkeksi myöhäisillan jolloin se on väsynyt ja kykenee rauhoittumaan käsittelyyn. Olen usein sivellyt sen lihaksia illalla tv:tä katsellessa. Marika selitti lihasten kiinnittymiskohtia ja että millaisella otteella, mihin suuntaan ja millaisella voimalla mikäkin kohta tulee käsitellä. Tärkeää on hieroa ne lihasalueet, jotka erityisesti rasittuvat spondyloosin vuoksi, eli spondyloosikohdan varomisesta rasittuvat aluetta ympäröivät alueet; lonkankoukistajat, vinot vatsalihakset nivusten alueelta, takareidet ja selän ja vatsan lihakset. Myös etuosan lihaksia lavan alueelta ja niskasta kannattaa hieroa, ne olivatkin niin kireät että oikein tunsi lihasjuosteisuuden. Hieronta tehdään sellaisella voimakkuudella, että Benson pystyy olemaan rentona.

Benson makasikin käsittelyssä ihan uskomattoman rentona. Aina kun Marika koski siihen, se katsoi epäillen. Marikaa nauratti hassu koira. Hieronnan opettamisen ohessa Marika kävi läpi Bensonin lihaksistoa, ja totesi että sillä on etupään lihakset, vatsalihakset ja lonkankoukistajat yllättävän pehmeät ja hyvässä kunnossa. Kaveri oli vaan feikannut Juhan käsittelyssä taas vaihteeksi, parempi valittaa jo ennenkuin mahdollisesti sattuu.. Kaiken kaikkiaan Bensonin vointi on paljon parempi kuin vuosi sitten. :) Ft-käynnin lopuksi Benson oli todella hyväntuulinen ja rentoutunut, arvatenkin helpottunut että käsittely oli ohi. Se kävi pussaamassa kummatkin ja teki hyvät venytykset.

Tao on vieläkin vähän kuutamolla. Se on käynyt usemman kerran ulkona pissalla ja kakalla. Henkka kun tuli kotiin, niin hänet piti ottaa vastaan kera kovan vinkumisen, aivan kuin Tao olisi yrittänyt selittää mitä kaikkea on tänään joutunut kokemaan! Muutenkin Tao oli illan erityisen puheliaalla tuulella, se kun yleensä on varsin hiljainen tapaus. Tao teki hienot Star Warsin Chewbacca-imitaatiot leikkiessään. Benson kun välillä kuulostaa ihan Darth Waderilta, niin meillä on hieno näyttelykaarti kasassa!

12/9/2012 Puudelin fysioterapiasuunnitelman päivitystä

Vein tänään Bensonin fysioterapiaan Karhumäen Elinalle, joka olikin oikein mukava tuttavuus.

Elina katsoi Bensonin vuoden takaiset röntgenkuvat, ja sanoi ettei hän (juuri yhtään vai ollenkaan?) näe nivelrikkoa reisiluun päissä, mutta että lonkkamaljat ovat niin huonon malliset että tarvitaan vahvat ympäröivän alueen lihakset tukemaan reisiluun päät lonkkamaljoihin. Näihin liittyen hoidossa:
- jatketaan lonkanseudun lihasten vahvistamista: hidasta siksak-kävelyä ylämäkeen, painonsiirtoja, takaosan tönimisiä, peruutuksia + räjähtäviä lähtöjä ylämäkeen

Lonkan liikkuvuutta täytyy ylläpitää, ja siihen meillä on helppo ja kiva harjoitus: annan puudelin hypätä etujalat mua vasten, samalla se venyttää takajalat aivat suoriksi. Rapsutan sitä sää'än kohdalta, jolloin se yleensä on venyttänyt kaulansa oikein suoraksi tehden samalla hyvän vastavenytyksen.

Elina tunnusteli Bensonin rintarankaa, jonka hän havaitsi olevan tosi jäykkä, niskassakin tuntui lihasjumeja. Näihin liittyen hän kehotti:
- venyttelemään puudelin päivittäin (20s sivu- ja alaspäintaivutukset eri kohtiin makupalan avulla), jotta rintaranka saataisiin liikkuvammaksi.

Toisaalta spondyloosikoiralla täytyy stabiloida lannerangan aluetta, mikä tapahtuu hyvien syvien lihasten avulla. Näihinkin saatiin jumppaohjeita, esim. etutassut korokkeen /jumppapallon päällä pyöriminen, diagonaalitassujen nostot jne.

Elina antoi Bensonille laserhoitoa, mikä ei aiheuta kipua, mutta Benson äänteli ja oli tosi levoton. Herra puudelilla oli siinä aikamoista ylimääräistäkin draamaa mukana; ääntely jatkui vaikka Elina vain piti käsiään sen päällä.

Lonkan seudut olivat kipeät ja aristavat. Kunhan ilmat tästä viilenevät ja on kostean kylmää, niin joutuu varmaan antamaan puudelille kipulääkekuurin. Muuten Elinalla oli hyvääkin sanottavaa Bensonista: se pystyi seisomaan ihan vakaasti diagonaalitassujen nostoissa, pyörimään etutassut korokkeella vauhdikkaasti molempiin suuntiin, asettelemaan takatassunsa korokkeelle jne ja kaikessa tekemisessä oli kova puudelimainen into ja ilo. Elinan mukaan ei kyllä ihan heti tästä koirasta päällepäin arvaisi, että sillä mitään vaivoja onkaan. Nyt muistellaan vielä, että kuinka korokkeen päälle asetellaan kaikki neljä tassua, ja sitten koroketta pienennetään. Diagonaalitassujen nostoihin saadaan lisähaastetta niin, että takatassut ovat jumppatyynyllä ja etutassut korokkeella. Taollekin voisi tehdä hyvää nämä harjoitteet Elinan mukaan!

--------------------------------------------------------------------
Bensonin voinnin välipäivitys:
- Laserhoidon jälkeen tehtiin illemmalla 2,5km/35min metsälenkki, jossa Benson oli mulla hihnassa ja kulki rauhallisessa ravissa. Kotiin tultuamme se alkoi potkia molemmilla takajaloilla satunnaisesti vuorotellen taaksepäin voimakkaita potkuja, ja oli silminnähden levoton. Se myös yritti purra takatassujensa anturoita. Tassuissa ei näkynyt mitään erikoista. Takajalkojen lihakset olivat aivan pingoittuneet ja kireät, tärisevät. Venytin takajalkoja ja laitoin Bensonille BOT-loimen. Valitettavasti meillä oli Henkan kanssa lähdettävä kotoa sitten. Kotiintultuamme koira makoili kopassaan hieman vaisuna mutta muuten normaalin oloisena.
- Laserhoitoa seuraavana päivänä tehtiin taas rauhallinen metsälenkki, Benson hihnassa jälleen. Huomasimme, että ensimmäistä kertaa aikoihin sen selkä ei ollut ravissa staattinen ja suora (olimme huomanneet tämän Kuusamossa, jossa Benson meni kaikki kävelyt hihnassa Henkan edessä ravaten) vaan se jousti liikkeen tahtiin sivusuunnassa, sillä tavoin normaalimman näköisesti. Takajalat olivat vielä vähän jännät, Bensonin ilme muuttui vakavaksi kun niitä käsitteli.
- Näitä seuraavina päivinä voinnissa ei erikoista, muuta kuin että mun mielestä Benson on nyt elämänsä kunnossa. Se venyttelee takajalkojaankin vähän väliä, lyhyesti mutta kuitenkin!
- Iltaisin ollaan tehty venytykset, mutta ei vielä takajalkojen voimatreenejä jumppatyynyllä, etteivät takajalat taas ala krampata (luulen että ne kramppasivat ekana iltana). Ollaan venytelty Taoakin, se on tosi jäykkä ja sillekin tekee varmasti hyvää venyttelyt, etenkin kun ne tehdään koiran ehdoilla namiavusteisesti. Molempien koirien kanssa ollaan tehty kehonhallintaharjoituksia: Benson harjoittelee takatassujen laittamista laudalle, ja Tao tassujen laittamista vatiin.
--------------------------------------------------------------------
Barffattu ollaan muutama viikko, eikä kyllä vaihdeta enää kuivanappuloihin. (Tao tosin syö nappuloita ainakin siihen asti kunnes saadaan isompi pakastin = isompi asunto johon se isompi pakastin mahtuisi.) Mun käsituntuman mukaan Bensonin selkä- ja reisilihakset ovat huomattavasti pehmeämmät ja aristamattomammat. Eron huomasi jo viikon barffauksen jälkeen.

Benson saa tällä hetkellä aamupalalla 100g broilerin/kalkkunan/kalan jauhettua lihaa, pari ruokalusikallista vihreitä kasviksia, Artroflex-mikstuuraa, öljylisää ja B-vitamiinia. Illalla se saa 125g kanankauloja tai vastaavaa luista lihaa. Nivelrikkoisen koiran barffauksesta on täällä hyvä artikkeli.

Bensonin ruoka on monipuolista, näyttää hyvältä ja maistuu Bensonille hurjan hyvin (ja maistuisi Taollekin, se on pahoilla mielin huomannut ystävänsä saavan parempaa ruokaa!)

25/3/2012 Suunnitelma vol. 2

Eilisessä postauksessa mietin tavoitteet ja suunnitelmat tokon suhteen, joten laitetaanpas samalla myös jonkinlaista yhteenvetoa ja suunnitelmaa Bensonin kuntoutuksesta...

Näitä päivittäin

Mennyt talvi on ollut vaivan kanssa elämään opettelua. Kovat pakkaset, liukkaus ja korkeat lumikinokset saivat puudeliparan selän jumiin ja pohkeet/takareidet kipeytyivät kovasti. Opettelin ja jatkan edelleen sen opettelua, että millä saa Bensonin oloa helpotettua kun on lihasvaivaa. Lämpöhaude on ollut hyvä apu, samoin säännöllinen hieronta. Kipulääkekuurista oli selkeä hyöty, se tavallaan katkaisi kipukierteen. Pitääkin oppia tunnistamaan, että koska Benson hyötyy muutaman päivän kipulääkekuurista. Enää ei tarvitse miettiä agilitykisojen dopingvaroaikojakaan kipulääkkeiden antamisen kanssa. Eipä enää tee mieli Bensonin kanssa lajia harrastaakaan kun näkee kuinka se oireilee. Olen onnellinen, ettei Benson näköjään kuitenkaan tarvitse kipulääkkeitä kuin harvakseltaan, 1-2 kertaa vuodessa.

Tällä hetkellä tilanne on tosi hyvä, parempi kuin aikoihin. Bensonin selkä on edelleen jonkin verran jumissa, mutta se antaa mielellään hieroa sitä. Pahimmillaan Benson ei kestänyt edes kaurapussin painoa sillä. Pohkeet eivät juurikaan arista hieromista. Pahimmillaan Benson murisi äkäisesti (mitä on vaikea uskoa tästä hyväntuulisesta luttanasta) kun niitä hieroi. On niissä Tuulikin mukaan edelleen kireyttä ja kuonaa.

Kipulääkettä tarvittaessa kuurina

Fyssari Kirsin kanssa videoitiin ja katsottiin Bensonin liikkeitä. Muuten ravissa puhtaat, mutta Benson heittää oikeaa takajalkaa hieman ulkokautta, mutta laittaa tassun kuitenkin suoraan alas maahan. Käynnissä ei peitsaakaan niinkuin olen luullut, vaan menee keinuvaa käyntiä.

Tavoitteet ja keinot puudelin lihashuoltoon:
- etuosan lihaksisto pysyy auki - hieronta (1krt/1-2 vkoa, venyttely, lämpöhaude)
- selkärangan liikkuvuuden parantaminen /ylläpitäminen (selkärangan luonnollinen liike töksähtää spondyloosikohtaan ja aiheuttaa ylimääräistä jännitettä muualle selkärankaan) - venyttelyt eri tavoin sivulle ja alas namien avulla päivittäin, ravilenkit
- takaosan lihaksisto pysyy hyvässä kunnossa ja tukee lonkanpäitä lonkkamaljoihin - painonsiirto- ja tönimisjumpat päivittäin, liikkuminen pehmeällä pohjalla epätasaisessa maastossa
- nivelrikko ei etene - arthroflex (tai vastaava) -lisä päivittäin, tarvittaessa tulehduskipulääkekuurit


Tämän karvakuonon kanssa on mukava tehdä lihashuoltoa, koska hän itsekin on niin oma-aloitteinen ja tekee hienosti oman osuutensa:

29/2/2012 Piiran luona Halikossa

Sain todella nopealla varoitusajalla peruutusajan Leena Piiralle, ja suuntasimme tänään kauniina kevätaurinkoisena päivänä Halikkoon Bensonin ja Tuulikin kanssa. Bensonin selkä on ollut hieman parempi viime aikoina, mutta sen pohkeet tulevat tosi kipeiksi ja halusin kuulla paljon kehutun Leenan mielipiteen siitä, että mikä tämän voisi aiheuttaa ja mitä sen hyväksi voisi tehdä.

Mua jännitti aika lailla Leenan tapaaminen, mutta hän paljastuikin tosi lämminhenkiseksi ja ihanaksi ihmiseksi. Koskahan mä pääsen yli tästä Bensonin terveysongelmien aiheuttamasta mielipahasta ja huolesta...? Kun Leena pyysi mua kertomaan Bensonin voinnista aina alusta asti, niin eikös jo pian kyyneleet virranneet vuolaina.

Leena kyseli tarkkoja kysymyksiä, pohtikaapas oman koiranne kohdalla esim. näitä:
- nukkuuko koiran yönsä hyvin, vaihtaako usein asentoa?
- millaiset ruokahalut? Onko suolisto-ongelmia? Ruokailun jälkeen vetääkö vatsaa sisään?
- istuuko suorassa molemmilla kankuilla? Kuinka kauan jaksaa istua?
- nostaako pissatessa aina vain toista jalkaa vain vuorotteleeko?
- hakeutuuko lämpimään vai viileään?
- kun ravistelee turkkinsa, ravistaako takapäätäänkin?
- piehtaroiko selkäänsä maahan hieroen?
- pystyykö rauhoittumaan vai onko ylivilkas, levoton?
- pureeko tassujaan?
- miten venyttelee (etupäätä / takapäätä), kuinka usein?

Alkuhaastattelun jälkeen Leena tarkasteli Bensonin liikkeitä. Sen ravi on yllättävän hyvää (mm. takajalat astuu pitkälle alle), mutta takajalkojen liike on hieman kankeaa ja keventää nyt vasenta takajalkaa. Seuraavaksi Leena kopeloi Bensonin läpikotaisin. Niskasta löytyi nikamalukko. Selkäranka oli kauttaaltaan jäykkä ja etuosan lihaksissa kireyttä. Spondyloosikohdassa oli aristavin kohta. Lantio oli vinossa ja selkäranka teki ässän mallisen mutkan. Etuosan kulmaukset huonot ja rintakehä kohtalaisen kapea. Lantio kapeneva, lonkkamaljat matalat ja jotenkin taaksepäin suuntautuneet. Kaula todella pitkä. Aika "mukavaa" kuultavaa... Pieni koira makasi täristen ja vinkuen kyljellään kiltisti, ja nuoli aina kättäni kun se sattui lähelle kuonoa. Säälittävä näky siinä tutkittavana. Leenan työskentely sen sijaan oli aivan mahdottovan kiehtovan näköistä taidetta: keskittyneesti hän tunnusteli koiran läpi pikkutarkalla sormityöskentelyllä, tehden ällistyttävän tarkkoja havaintoja Bensonin lihaksistosta ja luustosta.

(kotiasu kaipaisi uutta ehjää versiota..)

Leenan tehtyä taikojaan hän antoi Bensonille luvan nousta ylös, ja nyt: lonkka oli nyt suorassa, koiran ryhti oiennut ja selkärankakaan ei tehnyt niin pahaa mutkaa. Vielä oli niskan vuoro. Nikamajumin ansiosta Bensonin kaula ei taipunut vasemmalle, mutta hetken käsittelyn jälkeen sekin oli enää muisto. Benson oli tämän, tunnin mittaisen käsittelyn jälkeen aivan puhki. Se vain laahusti meidän väliä kasvoja nuollen ja häntää laiskasti heiluttaen.

Leena piti etuosan kuormittumista ja selkärangan jäykkyyttä suurimpana ongelmana. Nyt hoidon päätavoitteina onkin hoitaa etuosan lihaksistoa, aktivoida takaosan käyttöä ja lisätä selkärangan liikkuvuutta (ettei siihen synny huonon verenkierron seurauksena lisää spondyloosimuutoksia).

Saimme tällaiset kotihoito-ohjeet:
- venyttelyt päivittäin makupalan avulla: kuono kyynärpäähän / kylkikaareen / reiteen / ylös / alas tassujen väliin, 5-10 toistoa per puoli
- dynaamisia lihaskuntoliikkeitä (esim. painonsiirrot ilmatyynyllä), ei staattisia selkärangan jäykkyyden vuoksi (esim. takaosan tönimiset)
- takaosan aktivointia: peruutukset pää matalalla, takajalkojen aktivointi esim. takajalan nostot peruuttaen korokkeelle / pyyherullan yli, piruetit
- takaosan aktivointi vol 2: lenkeillä pitää kävellä / ravata (laukan välttäminen), ylämäkikävelyt
- lenkillä kannustetaan Bensonia kulkemaan myös oikealla sivulla, koska se helposti tarjoaa seuraamista vasemmalla puolella ja menee entistä enemmän jumiin
- vältetään sitä, että Benson killittää ylöspäin niska jäykkänä, samoin makupalat annetaan matalalta
- hihna valjaisiin, pannan käytön välttäminen (mm. koska kaula on niin pitkä)

Tässä näkyy Bensonin tapa köyristää selkää

- ei lelujen heittoa, lumihangessa hyppimistä, liukastelua, leikkiä isompien päintörmäävien koirien kanssa (mm. ettei lantio mene uudelleen vinoon), takajaloilla kävelyä (koiratanssissa)
- hieronnassa pääpaino etuosan käsittelyllä (koska se kuormittuu normaalia enemmän)
- ruvetaan antamaan Arnicaa
- ruokakippo ylös lattialta



Tehtiin tänään illalla rauhallinen kävelylenkki. Benson oli valjaissa juoksuvyössä. Haasteena tässä on se, että kun Bensonilla olisi menohaluja ja se vetää valjaissa, niin se siirtää lähes koko painonsa etujalkojen varaan. Toisaalta jos mennään liian hitaasti, niin se alkaa helposti peitsata. Kyljen venyttelyt oli hauskat: jo parin toiston jälkeen Benson omatoimisesti käänsi päänsä toisella puolelle toisen kyljen venytykseen.

Toivotaan että rakas koira eläisi vielä monta hyvää vuotta.

27/2/2012 Fysioterapiaa ja muuta

Löysin tietokoneen MovieMakerin, ja nyt saatte kärsiä siitä:

http://www.youtube.com/watch?v=QT2sB6FPqFs&feature=youtu.be

Bensonin selkä on nyt vaihteeksi ollut parempi (tosin jumissa edelleen), mutta nyt sillä kipeytyy pohkeet.

Kävin tänään kokeilemassa sen kanssa agilitya piiitkästä aikaa, ja olisittepa nähneet kuinka maailman onnellisin pieni villakoira se oli. :) Vaikka intoa ja vauhtia oli vaikka muille jakaa, se kuunteli silti mun ohjausta todella hyvin. Oma liikkuminen oli aika tönkköä, yhtenä syynä eilispäivän jumppainnostus. Olisinpa nuorena harrastanut ratsastamisen sijaan balettia, salibandya tai edes tanhua! ;)

Tokossa treenataan tällä viikolla nopeita maahanmenoja (mun seistessä kädet sivuilla) ja sivulle tulemista (tein 10 kerran testiotannan ja vain kolmella kertaa tuli täsmälleen oikeaan paikkaan istumaan, muuten jäi vinoon/eteen/taakse/seisomaan). Noutokapulassa ollaan edetty siihen vaiheeseen, ettei mun tarvitse käskeä Bensonia hakemaan kapula vaan annan sille luvan hakea se. Käskyä "Pidä" ollaan treenailtu muidenkin esineiden kanssa, esim. tussin, lasten leikkivasaran ja lelujen kanssa. Metallin suussa pitämisestä saatiin viime viikon hauskin treenikokemus, kun Benson niin keskittyi pitämään metallista lenkkiavainta suussa, että sillä oli silmät aivan kierossa ja vasta kolmannella irti-käskyllä tajusi avata suunsa.

Benson ei ole maailman etevin koira tuossa rentoutumispuolessa, asia johon meinaan seuraavan koiran kanssa panostaa ihan eri lailla. Koskaan ei liene kuitenkaan liian myöhäistä aloittaa tämänkään asian treenailua. Katsotaan saadaanko toivotunlainen lopputulos tässä rentoutumispuolessa...

20/1/2012 Fysioterapiaa ja tokoa

Benson pääsi tänään fysioterapiaan Kirsille. Bensonin kuntoutus on viime kuukausien mittaan edistynyt, mutta ei se vieläkään täysin kunnossa ole, näinköhän siitä koskaan edes täysin tervettä ja kivutonta koiraa saadaan. :(
- aristaa edelleen oikeaa lonkkaa, ei tee normaaleja takajalkojen venyttelyjä vaan vain lyhyet. Takajalkojen liikelaajuudet on kuitenkin normaalit, eli Benson saa takajalat suoraan taakse esim. takajaloillaan seistessään
- oikea kylki on jostain syystä jäykempi
- reiden alaosat /pohkeet on jumissa
- selkä edelleen aristaa
- peitsaa herkästi (peitsaus on viimeisten parin viikon aikana lisääntynyt, mietittiin että lumihangessa lenkkeily varmaan vetää selkää jumiin. Samoin varpaiden väliin jäävät lumipaakut aiheuttavat tassujen nostelua lenkeillä. Mutta minkäs teet kun lunta tulee kuin esterin p3rsiistä...)

Benson tykkäsi aivan valtavasti fysioterapiakäynnistä. Kaikki Kirsin tekemät testit olivat mielenkiintoisia sen mielestä, ja se mennä töpötti Kirsin perässä kuin lisää tekemistä kysyäkseen. Kehonhallinta ja vartalon lihasvoimat olivat kunnossa. Painon jakautuminen takajaloille oli tasaisempi kuin viime kerralla. Selästä ja oikeasta kyljestä lapaluun takaa löytyi pahempia jumeja kuin kuukausi takaperin. Kirsi näytti jumikohdan ja sen ihan tunsi käteen, ja sain selän hieromiseen ohjeita. Lopuksi puudeli nostettiin vesijuoksumatolle, mikä järkytti ressukan sydänjuuria myöten. Benson seisoi altaassa surkeana kuono vakavana. Aika nopsaan se kuitenkin alkoi asettua  ja saatiin vähän kokeiltua kävelyä. Asia jää puudelin mieleen hautumaan ja kuukauden päästä jatketaan totuttelua. Vesijuoksumaton jälkeen saatiin luonnollisesti puudelihepulit, jonka johdosta tilan kaikki matot oli mykkyrällä.

Onneksi Benson on kuitenkin niin valtavan iloinen ja energinen koira. Se jaksaa lenkillä mennä, treeneissä keskittyä, ruokahalut on hyvät, hyppii ja pomppii. Rauhoittuu sisällä, kun tekeminen loppuu. Tuulikki hieroi Bensonin tiistaina ja keksittiin, että kauratyynystä on iso apu. Kauratyynyn pitämisen jälkeen hieronnat sujuivat paremmin kuin koskaan koiran maatessa rentona. Selkäänsä ei nyt valittanut yhtään.

Meitä on purrut tokokärpänen, olen siitä tosi onnellinen! Kun agilitya ei voida harrastaa, niin kiva että on olemassa muitakin mielenkiintoisia lajeja. Benson rakastaa tokoiluja, lenkilläkin se saattaa pitkät pätkät tarjota seuraamista. Ihana koira :)

Tässä pari treenivideota:

Seuraaminen. Benson on tällä viikolla oppinut kääntämään takapäätään täyskäännöksessä vasempaan. Samalla kulmatyöskentely on tarkempaa kuin ennen. Pysähtymistä en ole vielä juuri treenannut seuraamisen yhteydessä. Vielä kun itse oppisi liikkumaan tasaisemmin...:

Noutokapulan treenaus. Olen yrittänyt erilaisilla tavoilla kasvattaa Bensonin halua ottaa noutokapula suuhunsa, ja tämä kapulasta pois töniminen vaikuttaa taistelunhaluiselle Bensonille sopivalta. Kuono vielä käy vähän, Benson ei niinkään kalua noutokapulaa kuin meinaa pudottaa sen ja ikäänkuin muistaa sulkea suun taas kiinni. Kapulan suussa pitämistä ollaan treenailtu ihan perinteisellä menetelmällä, tarvittaessa kuonosta kiinni pitämällä.

Nämä toimii meillä

Canis-lehdessä (4/2011) oli mielenkiintoinen artikkeli käytöksen vahvistamisesta. Jos haluttu käytös on rauhallista toimintaa, vahvisteena ei kannata käyttää mitään kiihdyttävää. Lelun heitto noutokapulan suuhun ottamisesta lisäsi noutokapulan järsimistä. Kuivanappulat eivät olleet riittävän hyvä vahviste. Ostin tänään Kirsiltä uusiseelantilaisia lampaanlihaherkkuja ja a'vot - se oli siinä - oikeanlainen vahviste suhteessa haluttuun toimintaan. Siinä ei sitten enää tarvittu enempää tönimisiä kun halu ottaa noutokapula suuhun oli löytynyt. Missään noutokapulatreenissä ei palkkaa ole tullut, mikäli noutokapula on tippunut suusta ennen irti-käskyä. Sitä voi sitten lähteä varioimaan vaikka miten:

Seuraava haaste on opettaa Benson poimimaan kapula maasta, sitä treenatessa... :)

9/1/12 Iltajumppa à la Benson

Jos meiltä kysyy, että mitä me nykyisin harrastetaan, niin vastaan että me jumpataan. No ei vaan, jumppa ei montaa minuuttia päivässä vie:

Tässä meidän jumppasession ydin. Kaksi ekaa liikettä ovat olleet ihan meidän must-liikkeitä.

Ottakaa huomioon, että tekstin kirjoittaja ei ole sitten mikään fysioterapeutti! Jos koiralla on lihas/tukirankaongelmia, niin kannattaa hakea neuvoa joltain ammattilaiselta. Nämä jumppaliikkeet on räätälöity auttamaan Bensonin vaivoja (c-lonkkien + alkavan nivelrikon vuoksi takaosan isojen ja pienten lihasten vahvistaminen), sinun koirasi saattaa tarvita hieman tai aivan toisenlaisia liikkeitä. Näiden tekemisestä ei kuitenkaan liene haittaa koiralle, jos seuraa koiransa reaktioita jumpan aikana ja sen jälkeen: tekeekö se liikkeet mielellään vai kieltäytyykö tekemästä, nykiikö selkänahka, köyristyykö selkä, onko puolieroa, onko koira jäykkä seuraavana päivänä jne.

Painon siirto takajalalta toiselle, takajalat ilmatyynyllä. Kehittää takajalkojen ja lonkanseudun lihaksistoa. Tämän voi tehdä myös ilman ilmatyynyä, lattialla. Makupalalla ohjataan paino takajaloille. Jos koiran selkä on jumissa, niin ei kannata pitää makupalaa liian ylhäällä ettei selkä mee entistä enemmän jumiin koiran tavoitellessa makupalaa pää liian ylhäällä, selkälihaksiaan jännittäen. Tässä näkee hyvin, jos takajalkojen välillä on puolieroa: koira siirtää mielellään painon vahvemmalle jalalle. Vaikeuta: Laita toinen samanlainen tasapainotyyny koiran etutassujen alle! (Me ollaan muokattu tästä sellainen versio, jossa Bensonin etutassujen alla on paksu tukeva tyyny. Näin siksi, että sen paino siirtyy tällöin paremmin takajaloille eikä sen selkä nyi niin paljon kuin ilman koroketta. Seuraavalla videolla näkee kuinka selkä nykii kovasti.)

Tönimiset. Kehittää lonkan seudun syviä lihaksia. Voi tehdä lattialla ilman tyynyä, tyynyn kanssa tai tyynyn kanssa toista etujalkaa ilmaan nostaen. Tyynyn korkeus max 13cm Bensonilla (säkä 41cm). Tönäämisen kestoa voi vaihdella 1-5s. Tönäämisen voimakkuus sen mukaan, että koira jaksaa pistää vastaan eli olla paikoillaan. Kädellä tuntuu kuinka lihaksisto jännittyy pistämään tönäämistä vastaan. Huomaa videon Kummeli-ilme ;)

Takajalkojen räjähtävä voima. Peruuttaminen vahvistaa takaosaa ja parantaa koiran kehonhallintaa. Oleellista on, että koira peruuttaisi pää alhaalla (jos peruuttaa pää ylhäällä, ei niinkään käytä takajalkojaan). Pää alhaalla peruuttaminen opetetaan helposti heittämällä nameja koiran etujalkojen väliin ja naksuttelemalla kun siirtää tassujaan taaksepäin. Käytävän avulla suoraan peruuttaminen onnistuu paremmin. Tämä on Bensonin suosikkijumppa:

Istu-seiso takajalat tyynyllä. Tämä ei alkuun Bensonilta onnistunut, kun takajalkojen lihasvoima oli huono. Koira vain istua pällisteli eikä suostunut nousemaan seisaalleen. Tämä liike oli tauolla ja kahdella ensimmäisellä harjoituksella saatiin lihasvoimaa parannettua että tämäkin rupesi onnistumaan.

Tätä voisi tehdä istu-seiso-maahan-seiso-variaationakin, mutta siinä Bensonin selkänahka alkaa nykiä eli makuuasennosta seisomaannousut ei tee hyvää jumissa olevalle selälle. Tässä kannattaa seurata, että koira käyttää kumpaakin takajalkaansa tasapuolisesti. Siihen en ole löytänyt keinoa vaikuttaa, eli jos on puolieroa niin kannattaa ilmatyynyjumpalla vahvistaa lihaksistoa ennenkuin alkaa tehdä tätä, ehkä voisi myös kokeilla namin suunnalla saada koiraa siirtämään painoa heikommalle jalalle. Tämäkin on alkanut meillä onnistua vasta muutama viikko sitten.

Diagonaalitassujen nostot. Vahvistaa vartalon lihaksia. Nostetaan ristikkäisiä jalkoja 1cm maasta siten, ettei koira varaa yhtään painoa niiden varaan. Tässä pitää seurata, ettei koira köyristä selkäänsä, jolloin se tekee työtä pinnallisilla vatsalihaksillaan, mikä kertoo ettei se vielä kykene tähän jumppaan.

Tyynyn / epätasaisen pohjan päällä pyöriminen. Mm. parantaa kehonhallintaa. Tätä Benson on pystynyt vasta ihan hiljan alkaa tekemään. Alkuun sen kehonhallinta ei riittänyt tähän, vaan koira luisui koko ajan tyynyltä eikä nauttinut touhusta.

Lisäksi tehdään venyttelyitä ja kevyttä hierontaa. Parhaita on makupaloilla ohjatut venyttelyliikkeet, koska tällöin ei ole vaaraa että vie venytystä liian pitkälle ja rikkoo koiran.

Katriinan blogista inspiroituneena ollaan myös otettu tavoitteeksi tehdä kaksi kertaa viikossa 5km juoksulenkki, jossa pidetään huoli että Benson ravaa koko ajan. Bensonin ravi on parantunut ihan uskomattoman paljon syyskuusta: koira menee vetävää ravia nopeammin ja jaksaa lenkin hyvin.

4/1/2012 Vuoden ensimmäinen teksti.

Pistää miettimään, että mitähän kaikkea tämän vuoden aikana tulee tapahtumaan. Paljon on ainakin suunnitelmia: tokoilun maailmaan syvemmälle sukeltaminen ProCaniksen Marian avulla, kisat ja kokeet niin tokossa kuin Bensonin voinnin mukaan myös agilityssa, toisen koiran kasvattajan ja meille sopivan pentueen ja pennun valinta, pennun meidän perheeseen kotiutuminen ja kaikki pienen pennun koulutukseen ja kasvattamiseen liittyvät asiat, ... fysioterapiaa, lenkkeilyä, lisää tähän mahtavaan eläimeen, koiraan, tutustumista, kiehtovalla matkalla olemista kohti parempaa koiranluku- ja koulutustaitoa. Agi.fi-lehden vuoden viimeisessä numerossa Daisy Peel kiteyttää Harjoittelun tasapainoa koskevassa artikkelissaan ajatukseni koiraharrastamisesta: "Loppujen lopuksi (harjoittelu)prosessista nauttiminen - yhdessä koiramme kanssa - on tärkeämpää kuin mikään tulos, jonka tuo prosessi voisi tuottaa." Tähän sisältyy täysin alleviivaamani ajatus siitä, että mikäli haluamme vain saavuttaa jonkin lopputuloksen, prosessista voi tulla vain keino sen saavuttamiseksi, jolloin ei osata nauttia itse prosessista pienempine tai suurempine onnistumisineen ja epäonnistumisineen, oivalluksineen, tavoitteena matkan varrella lisääntynyt yhteisymmärrys. Silti samaan aikaan ajattelen, että kisat ja kokeet ovat harrastamisessa tärkeitä sen tähden, että niissä mitataan oma osaamisen taso, osoitetaan treenaamista tarvitsevat kohdat ja ovat ne treenimotivaatiota ylläpitäviäkin. Kisoissa on oma kutkuttava jännityksensä ja onnistumisia seuraava onnenhuuma. Kisat eivät kuitenkaan saa olla itseisarvo, koiraystävästä ei saa tulla harrastusvälinettä.



Sitten pientä päivitystä Bensonin kuntoutumisesta, koska taas ollaan ilokseni menty eteenpäin! :)
Kertauksena: Bensonin oikea lonkka oli lokakuun alussa aristavampi ja se kevensi oikeaa takajalkaa sillä seurauksella, että oikea reisi oli vasenta sentin ohuempi. Fyssarin ohjeilla lähdettiin vahvistamaan takaosan lihaksia, etenkin niitä syviä. Joulukuun puolivälissä reidet olivat samanpaksuiset, mutta Benson olikin alkanut käyttää oikeaa reittä vasenta enemmän. Tämän olin nähnyt jo ilmatyynyn päällä tehtävässä jumpassa, jossa Benson siirsi takajalkojen painon oikean takajalan varaan. Fyssarin vaaka todisti saman asian. Nyt joulun jälkeen puoliero on tasoittunut. Ensimmäistä kertaa ilmatyynyn päällä tehtävät takajalkojen painonsiirrot menevät kuin vettä vain! Koira seisoo paino tasaisesti takajaloille jakautuneena. Mielenkiintoista nähdä mitä vaaka sanoo ensi viikon ft-käynnillä!
Bensonin takajalkojen lihaksisto on vahvistunut uskomattomalla vauhdilla. (Pitäisköhän itsekin ruveta joka päivä tekemään muutama kymmen lihasliikettä...?) Ollaan otettu jumpparepertuaariin painonsiirtojen ja takaosan tönimisen lisäksi istumaan/seisomaan menot siten, että takajalat ovat tyynyllä. Benson käyttää näissäkin liikkeissä hienosti molempia takajalkojaan yhtälailla.

Eilen käytiin treenailemassa agilitya Heidin ja Aronin kanssa. Mulla on edelleen vähän ristiriitaiset tunteet tämän agilityn kanssa, mutta kun me molemmat tykätään siitä kuin hullu puurosta eikä Benson oo tullut agilityn jälkeen kipeämmäksi (ja kuntoutuminenkin on edistynyt vaikka ollaan käyty aksailemassa), niin oon nyt toistaiseksi päättänyt jatkaa harrastamista.



Benson oli niin onnellinen kun tultiin agilitykentälle. Se juoksi ympäri kenttää silmät säihkyen, leikkimurinaa muristen. Tuli mun eteen ja katsoi innoissaan silmiin.
Me päätettiin Heidin kanssa hyödyntää kentällä jo olevaa rataa ja suunniteltiin ratajärjestys sen mukaan, mitä haluttiin treenata. Treenasimme kahta erilaista radanpätkää.
Ekassa radanpätkässä jekkuna oli oikeaan putkeen meneminen, tarjolla kun oli myös kepit ja toinen putki. Putki ohjattiin leijeröiden keppien takaa. Putken jälkeen oli hyppy, joka myös jäi hieman keppien taakse. Sitten oli keinu, pari hyppyä, itsenäinen pimeän putkikulman haku, putken jälkeen este takaakiertäen, putki uudelleen, taas tiukka kaarre hypyn jälkeen ja kepeille meno putkien välistä. Benson toimi tässä kuin unelma, en oikein osaa muuta sanoa. Se kuunteli mua tosi kivasti, oli nopea, mutta koko ajan äärettömän nöyrä. Mun pitäisi vielä harjoitella ohjaamaan ennakoivammin, jotta Benson aina jo hyppyyn lähtiessään tietäisi mihin suuntaan matka sitten jatkuu. Best In Areenan pohja oli pettymyksekseni tosi liukas katosta tippuvan veden takia, Benson ei liukastellut onneksi mutta mä liukastelin ja yhdellä kertaa kaaduin niin vauhdilla, että nyt on oikea ranne kipeänä ja polvi mustelmilla. Mulle on tullut sellainen ohjaustyyli, että ohjaan esteen aika maltilla ja sitten spurttaan vauhdilla seuraavaan paikkaan. Kentänpohja ei tällä kertaa oikein tukenut mun ohjaustyyliä, täytyy jatkossa laittaa toiset kengät jalkaan...



Toisella radanpätkällä oli putken jälkeen takaaleikkaus tai persjättö kahden hypyn väliin ja tiukka käännös puomille. Persjättö toimi paljon paremmin, koska tällöin ohjaaja pystyi paremmin viestittämään mihin suuntaan rata jatkui, ja käännöksestä toisen hypyn jälkeen saatiin nopeampi. Puomin jälkeen oli kaksi hyppyä ja keppien haku todella avoimesta kulmasta, keppien jälkeen hyppy ja lopetus keinulle. Mulle oli ongelmallista kepeille lähettäminen. Benson juoksi joko keppien vieressä olevaan putkeen tai aloitti pujoittelun väärästä välistä. Heidi kokeili Bensonin ohjausta, ja ratkaisuksi tähän keppien hakemiseen löytyi ohjaajan hillitymmät eleet kepeille lähettäessä. Heidi antoi Bensonille rauhan (niin liikkeensä, ohjauseleidensä kuin äänenkäytön suhteen) hakea oikea keppiväli, ja puudeli haki tosi näppärästi oikean pujottelun aloituskohdan.

Mahtavin yllätys oli, että Benson oppi keinun! Se on tähän asti mennyt sen tosi varovasti ja varovaisuutta on varmaan lisännyt se, että mä oon luonut sitä varovaisuuden ilmapiiriä. Nyt kun keinua mentiin radan yhteydessä, niin Benson juoksi hurmoksessaan  vauhdilla keinulle, hieman säikähti sitä mutta pysyi keinulla sen pamahtaessa alas, eikä ehtinyt jäädä vatvomaan asiaa sen enempää kun jo matka jatkui taas vapaa-käskyn jälkeen seuraavalle esteelle. Niinpä se huomasi, ettei keinussa olekaan mitään ihmeellistä!

Kokeilin ohjata Aronia, ja olipa se mukavaa! Aron on tosi samantyylinen agilitykoira kuin Benson: nopea, rehellinen, herkkä.

Treensessio vähän venähti, siitä koin huonoa omaatuntoa jälkikäteen. Benson on kuitenkin tänään ollut oma itsensä. Jatkossa täytyy laittaa kännykkä hälyttämään tauon merkiksi, tai mennä treenaamaan isolla porukalla jolloin ei voi mennä niin paljon. Kiitos Heidille treeniseurasta!

15/12/2011 Paimennusta ja fysioterapiaa

Olin viime lauantaina seuraamassa Rajahiilen kennelissä paimennusharjoituksia. Paimennustreenit alkoivat sillä, että talutimme kolme lammasta lampolasta pellolla olevaan metalliaitaukseen. Minun pässini oli pieni mutta pippurinen, eikä piitannut siitä sitä kiskotaan villoista ulos lumisateeseen. Se polki sorkkaansa maahan ja ravisteli sarventynkiään, mutta tuli kuitenkin helposti mukana. Tulevan bc-omistajan ensimmäinen haaste voitettu, pärjäsin lampaalle! ;)

"Perhana!"

Päivi selosti mahtavalla kokemuksella ja tietotaidolla mitä harjoitusten aikana tapahtui. Koiranohjaaja käveli lammasaitausta ympäri. Tavoitteena oli, että koira kiertää aitausta samaan suuntaan ei liian lähellä lampaita, ja alkaa hakeutua kello kahteentoista ohjaajaan nähden. Sinne saavuttuaan se pysähtyy ja käy vaistonsa ohjaamana maahan. Se alkaa hakea oikeaa paikkaa suhteessa paimenen liikkeisiin pysytellen koko ajan vastakkaisella puolella laumaa. Kun koira tämän oppii, sen elekieli muuttuu: häntä ja etuosa laskeutuvat ja katsoo lampaita intensiivisesti mutta on hiljaa. Tällöin sitä ei ohjaa saalis- vaan paimenvietti. Vasta kun koira toimii hallitusti tässä vaiheessa, on aika päästää lampaat vapaaksi.

Koirat olivat hyvin eritasoisia, joten sain monipuolisen kuvan siitä kuinka paimennusvietin herääminen tapahtuu. Erästä koiraa ei lampaat olisi vähempää voinut kiinnostaa (naureskeltiin luontaiselle paimenelle), toista ne pelottivat kovin, kolmas oli syttynyt lampaille eikä nähnyt mitään muuta kuin ne, mutta epävarmuuttaan ärhenteli niille ja oli siinä vielä aika paljon saalisviettiäkin mukana. Tämä koira harjoitusten edetessä alkoi toimia koko ajan paremmin, eli kiertää lampaita paikallaan olevan ärhentelyn sijaan. Yksi koirista oli pisimmällä paimennustaidoissa, ja se kiersi lampaita matalana ja itsevarmana käyden maahan lauman toiselle puolelle.

"Hurjia koiransyöjälampaita..."

Lampaat seurasivat koiria silmä kovana. Ne tuntuivat aistivan koirien kokemattomuuden, ja isottelivat koirille päätään pudistellen ja sorkkaa maahan lyöden. Paimennus oli valtavan mielenkiintoista, ja tuntui kuin olisi päässyt bordercollien luontaisen olemisen juurille. Kiitos vielä mahdollisuudesta päästä seuraamaan treenejä!

Tunteet käy kuumana ja lampaat on niiiiin kiinnostavia!

Mieli alkaa vähän tasoittua

Joukon taitavin näyttää mallia

Tänään kävimme Bensonin kanssa fysioterapeutti Kirsi P:lla. Kirsin mukaan Benson on hyvässä lihaskunnossa ja sen liikkeet näyttivät hyvältä. Juoksin jalkakäytävää edestakaisin Nekalassa. Benson sai kiivetä jyrkät rappuset hitaasti ylös ja alas sekä kävellä 15cm maasta olevien tikapuiden puolapuiden yli. Näiden harjoitusten jälkeen Kirsi sanoi, että sillä on hyvä kehonhallinta. Benson nosteli takajalat taitavasti puolapuiden yli astuen väleihin. Vaakalla katsottiin kuinka paino jakautuu tassuille. Benson alkusyksystä ennen kuntoutusta kevensi oikeaa takajalkaa, nyt se on alkanut laittaa sille painoa enemmän kuin vasemmalle. Mistäköhän tässäkin on kyse..? Molemmat takajalat olivat nyt yhtä paksut, kun 6vkoa sitten vasen oli sentin paksumpi. Selässä on vielä lannerangan alueella lihasjumia, ja oikealla puolella samoin. 

Jatkossa jumppaamme Bensonin kerran päivässä, ja teemme sen kanssa kyljen venytyksiä ja jalkojen taaksepäinvenytyksiä. Muut venytykset pyritään tekemään siten, että Benson itse tekee ne. Se venyttelee etuosaansa tosi runsaasti, ja takajalkojaankin koko ajan enemmän ja enemmän. Takajaloissa tavoitteena on ylläpitää jalkojen liikeradat mahdollisimman laajoina. Muuten jatketaan tunnin ei-liian rankoilla lenkeillä päivittäin.

Mikä parasta, Kirsi sanoi että meillä on tosi hieno koira joka on hyvässä kunnossa ja onnellinen! :) Kirsi oli niin ihanan kannustava ja näki koirassa muutakin kuin huonot lonkat ja synkän tulevaisuuden. C:n lonkkien ei välttämättä tarvitse ollakaan maailmanloppu, jos pidämme koiran lihaskunnon aina hyvänä. Ja mikä parasta, Kirsi ei tuominnut meidän agilityuraa ihan täysin loppumaan. :)

Tällä kertaa jaan Bensonista kuvan, joka osoittaa kuinka hassun näköinen on koiran jalka:

2/12/2011 Kuntoutusta ja kuntoutumista

Ajattelin päivitellä vähän Bensonin kuntoutumispuolta, jos jotkut samojen ongelmien kanssa painivat lukevat tätä blogia.

Me käytiin tasan kuukausi sitten ensimmäisen kerran fysioterapeutin luona. Kuukauden Cartophen-pistoshoitokuuri oli juuri päättynyt. Vastaanotolla oli silloin köyryssä seisova, käsittelyä pelkäävä koira, jonka etuosa oli ihan jumissa ja takaosan syvät lihakset olemattomat.

Sen jälkeen kaksi viikkoa jumpattiin fyssarin ohjeiden mukaan kolmesti päivässä, tehtiin tunnin lenkki ja lenkin jälkeen hierottiin kevyesti etuosan lihakset ja venyteltiin etu- ja takajalat sekä selkä. Käytettiin Back On Trackin manttelia lenkeillä. Benson sai Arthroflex-mikstuuraa ja Viacutan-öljylisää. Tuulikki hieroi Bensonin kahdesti.

Toisella fysioterapiakäynnillä olikin aivan uudistunut koira. Benson oli päivittäisten hoitojen aikana tottunut käsittelyyn, joten se seisoi lähes täysin rentona ja luottavaisena hoitopöydällä. Sen etuosan lihaksiston kireys oli helpottanut ja lihakset olivat pehmoiset, enää ei esimerkiksi tuntunut kovaa pattia hauiksen kohdalla. Takaosaan oli jo alkanut tulla voimaa (syvien lihasten kehittyminen on hidas prosessi, joten kahdessa viikossa ei vielä ehdi ihmeitä tapahtua). Olin tehnyt Bensonin kanssa muutamaa päivää ennen fysioterapiaa liian pitkän ja rankan lenkin, jonka johdosta sen oikea lonkka oli aristava. Syvät lihakset eivät vielä tässä vaiheessa ole riittävän vahvat tukemaan reisiluuta lonkkamaljaan koko liian rankan lenkin aikana, joten saatiin muistutus olla tekemättä tässä vaiheessa liian pitkiä lenkkejä.

Saimme vähän vaikeutusta jumppaohjeisiin jumppatyynyn muodossa, ja nyt jumpataan kahdesti päivässä. Mulla jäi viikon verran taukoa venyttelyihin toisen ft-käynnin jälkeen, ja tunsin että etuosan lihaksisto oli taas kireä. Venyttelin koiran, ja seuraavana päivänä etuosa oli taas pehmeä. En aio venytellä koiraa päivittäin, 2-4 kertaa viikossa riittänee.

Tällä hetkellä tilanne on se, että jatketaan syvien lihasten vahvistamista ja lihaskunnon parantamista ja venyttelyillä huolehditaan ettei lihaksisto kireydy. Pitkät selkälihakset ovat edelleen jumissa, tähän asiaan kaipaisin apua esim. akupunktion muodossa. Koska selkälihakset ovat jumissa, Benson väsyessään peitsaa lenkeillä. Tähän on auttanut se, että se juoksee mahdollisimman paljon vapaana, silloin se ei peitsaa niin herkästi. Kiellän/ estän peitsaamisen, koska sen vaikutuksesta selkälihakset menevät vaan enemmän jumiin. Takajalkojaan Benson venyttelee jo aika mukavasti, tosin ei vielä täysin vapautuneesti. Etuosaansa se rakastaa venytellä jääden venytysasentoon muutamaksi sekunniksi. Benson ravistelee turkkinsa normaalisti, se ei varo takaosansa ravistelua vaan ravistelun kruunaa hännän kiukkuinen ravisteluliike. Bensonin takajalkojen askel on pidentynyt ja ravi muuttunut vetävämmäksi. Pupulaukkaa en ole nähnyt sen nyt menevän. Se ottaa korkealle pomppien vastaan kotiintulijat, ei onnu, ei ole jäykkä (päinvastoin!).

Nyt pitäisi kieltää kaikki puudelin riekkuminen, vähintäänkin kunnes oikea lonkka on rauhoittunut. Benson ei kyllä ole kovin kipeä tällä hetkellä, koska se on koira joka hyvin herkästi osoittaa jos joku tuntuu epämukavalta tai sattuu, ja tällä hetkellä se on hyvin iloinen ja energinen yksilö olematta kuitenkaan päätön riehuja (muuten kuin silloin kun se saa hepulin). Benson tekee hienosti oman osansa jumpissa, mutta lonkan tilannetta ei edesauta se että hepulikohtauksen iskiessä juostaan päättömästi asuntoa päästä päähän matkalla liukastellen ja toisinaan huonekaluihinkin törmäillen. Olemmekin hyvillä mielin Bensonin kuntoutumisen johdosta, on kiva nähdä että koira voi hyvin.

Kuntoutumisen ohessa ollaan käyty koiratanssitreeneissä. Olen valinnut harjoiteltavaksi sellaisia liikkeitä, jotka tukisivat Bensonin kuntoutumista, mm. takaosan hallintaa. Eli ollaan harjoiteltu jalkojen välistä pujottelua niin etu- kuin takaperin (takaperin menee vasta yksi väli), peruuttamista, mun kiertämistä peruuttaen tai etuperin, takajalkojen varassa istumista, pyörähdyksiä molempiin suuntiin, 180 asteen kääntymistä mun edessä, etuosan venyttelyasentoon viemistä eli kumartamista... Kaikki nämä temput eivät auta takaosaan, mutta onpahan niitä ollut mukava treenailla. Samalla olen oppinut Bensonin oppimisesta ja sen kouluttamisesta. Äijäparka on nyt viime viikkoina tosin oppinut niin paljon temppuja, että se on välillä ihan pyörällä päästään eikä muista mikä käsky tarkoitti mitäkin. Nyt täytyykin vähän hillitä tahtia ja opetella vanhat temput "selkäytimeen" ennen uusien temppujen ottamista harjoittelurepertuaariin.

Tokoa ei olla nyt viime aikoina juuri treenattu, kuin sen mitä olen kokeillut että kuinka se takaosa alkaa löytyä seuraamisen kulmissa, ja alkaahan se löytyä hienosti. Meillä alkaa tokon valmennustunnit ProCaniksella viikon päästä, ja sitten kun mä oikeasti tiedän mitä ja miten treenaan, voin täysillä paneutua tokon treenaamiseen. En millään malttaisi odottaa että pääsen sisälle tähän kiehtovaan lajiin! :)

22/11 Harrasteita ja lihashuoltoa

Myönnettäköön, kahden kuukauden totaalisen agilitytauon jälkeen oli aivan pakko päästä viikko sitten tiistaina vetämään pieni ratatreeni Bensonin kanssa. Rakennettiin työkaverin kanssa sama rata, jota treenasin 21.9. eli joka oli meidän viimeinen ohjattu agi-tunti ProCaniksella ja itseasiassa ylipäätään. Kenttänä oli lämmin Best In Areena, keinonurmipohja (ihana!), esteet 30cm korkeudessa. Ei A-estettä eikä keinua. Olipa aivan mahtavaa päästä tekemään radalle yhteistyötä Bensonin kanssa, tauko ei paljon painanut. Ihan niin sähäkkä olo ei ollut kummallakaan, nyt kun ei pariin viikkoon oo ehtinyt canicross-lenkillekään, ja mun ohjausliikkeet on aika kulmikkaita. En halunnut vaatia Bensonia tekemään tiukkoja käännöksiä, ettei se kävisi selän päälle.

(Kamerassa on joku ihana asetus, jonka vuoksi videokuvaus katkeaa aika nopeasti ja radan kuvaaminen jäi vähän kesken...)

Keskiviikkona pääsin tutustumaan Tronicin bortsuihin Sipoossa ja Mäntsälässä, kiitos Saaran ja Pirjon! Paljon sai taas uutta tietoa, näkemystä ja ajateltavaa, ja rotu tuntuu entistä vahvemmin siltä oikealta. Oli kiva huomata, että Bensonilla riitti vauhtia. Jos me yhden energisen ja fiksun yksilön kanssa pärjätään, niin ehkä toisenkin..? :)

Puolentoista tunnin lenkki metsähakkuualueella oli vähän liikaa Bensonille, jolla seuraavana päivänä huomasi ettei jumpat menneet ihan niin hyvin kuin aikaisemmin. Ei jaksanut pistää tönimisissä hanttiin samanlailla kuin alkuviikosta. Jännityksellä odotettiinkin että mitä fyssari sanoo perjantaina...

Mutta ihan turhaan jännättiin, fyssari kehui että Benson on ihan kuin eri koira. Ei ollenkaan niin kipeä ja jännittynyt kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Sylifysioterapia olisi ollut Bensonin mielestä parasta juuri nyt, mutta se seisoi kuitenkin pöydällä ihan rennon oloisena. Etuosan lihaskireys on huomattavasti helpottunut. (Oon itsekin huomannut, että Bensonin hauislihakset eivät ole enää sellaiset kireät möykyt kuin ennen.) Ei arista selkäänsä niin pahasti kuin ennen. Oikea lonkka puolestaan oli kipeämpi kuin viime kerralla, eli saatiin muistutus olla rasittamatta puudelia nyt liikaa ennenkuin sen syvät lihakset on riittävän kehittyneet tukemaan reisiluun päätä lonkkamaljaan. Saimme hieman päivitetyt jumppaohjeet ja meillä on ilmatyyny tilauksessa että saa sekä puudeli että emäntä kuntoilla!

5/11/2011 Fysioterapiaa

Käytiin eilen fysioterapeutti Marika R:lla, koirahierojaopiskelija ja Bensonin hovihieroja Tuulikki oli mukana. Kiitos siitä Tuulikille, olit tosi mukavaa seuraa ja oli hyvä kun oli kahdet korvat kuuntelemassa ohjeita!

Ensikäynti Marikalla oli tutkimuskäynti ja kotihoito-ohjeiden läpikäynti.

Benson pelkäsi taas pahinta mahdollista Marikan tehdessä tutkimuksiaan. (Koskaan ei voi tietään, jos tänään sitä satutettaiskin ihan hirmuisen pahasti!)   Se seisoi selkä köyryssä ja vapisi, ja yritti koko ajan kiivetä jonkun syliin. Selkä köyryssä seistessään Benson käyttää pinnallisia suuria lihaksiaan, kuten vatsalihaksia, joilla se stabiloi selkärangan spondyloosikohtaa. Pitkät selkälihakset olivat ihan jumissa. Reisissä oli sentin paksuusero ja syvät takapään lihakset olemattomat. Normaalisti ne vahvistuvat ihan kaikessa liikkumisessa, mutta kivun vuoksi Benson on välttänyt käyttämästä niitä. Nyt tämän talven projekti onkin saada Bensonin syvät ja takaosan lihakset hyvään kuntoon, jotta ne tukevat Bensonin reisiluiden päitä lonkkamaljoihin, vähentävät reisiluiden päiden liikkumista lonkkamaljoissa / nousemista lonkkamaljoista, pitävät yllä normaaleja asentoja ja liikeratoja ja vähentävät kipua ja lihasjumiutumista.

Saimme jumppaohjeita, joiden kirjalliset ohjeet olen onnistuneesti jo ehtinyt hukata ;) Fysioterapeutin antamat kotijumppaohjeet ovat sisältävät kaikki hyvin pieniä liikkeitä. Isoilla liikkeillä treenataan isoja lihaksia, pienillä pieniä (syviä) lihaksia. Nyt pitää olla maltti matkassa, että malttaa edetä rauhassa Bensonin kuntouttamisessa. Syvien lihasten harjoitteilla luodaan pohja Bensonin lihaskuntoon.

Näitä jumpataan:

1) Bensonia tönitään (ilkee omistaja!). Puudelirassun pitäisi pysyä paikoillaan, vaikka inha omistaja työntää sen persausta sivulle. Hän kohteliaana antoi heti fyssarilla periksi ja väisti, mutta on kotona oppinut että tässä maailmassa pitää pistää vähän vastaankin joskus kun tönitään.

Hei näätsä mitä toi tekee mulle??

2) Painonsiirrot takatöppösille. Tää on kaikista kinkkisin ja erittäin mielenkiintoista tehdä koiralle, jonka selkä on jumissa.... Makupalalla houkutellaan puudeli ihan mutkalle niin, että sen paino siirtyy etujaloilta takajaloille ja vieläpä toiselle takajalalle. Tunnustelen kädellä koska haluttu takakoipi ottaa painon, sen tuntee siitä että lihas jännittyy. Tässä Benson aluksi istuutui tai pyörähti ympäri, mutta tänkin jujun se on ihmeesti hoksannut!

Hurja valkohammas.

Puudeli paksuimmillaan.

3) Jalkojen venytykset eteen / taakse, Bensonin pysyttävä koko venytysen ajan rentona eikä selkä saa mennä köyryyn.
4) Etuosan kevyt hieronta /sively, totutetaan Benson nauttimaan hierottavana olemisesta ja rentoutetaan etuosan jumissa olevia lihaksia. Takaosaa ei hierota ollenkaan, koska se on liian jumissa ja aristava.

Muut fyssarin ohjeet:
1) Lenkit ei liian rankkoja, tehdään 5km lenkkejä vaihtelevassa pehmeäpohjaisessa maastossa rauhalliseen tahtiin. Puudeli ei saa peitsata, mikä näkyy onnistuvan parhaimmin kun se on mahdollisimman paljon vapaana.
2) Benson ei saisi yhtään hyppiä / tehdä äkkikäännöksiä / jarrutuksia, ts. kaiken liikkumisen tulisi olla hyvin hallittua ja rauhallista. Kun alkoi tulla kovasti näitä kieltoja, mulle alkoi taas nousta tippa linssiin. Tuleeko Bensonin loppuelämä olemaan tällaista kieltojen sävyttämää? Mikä on koiran elämisen arvoisen elämän ja parhaan mahdollisen terveyden  välinen suhde - mihin vetää raja? Marika sanoi, että tällaisessa kivuliaassa vaiheessa täytyy rajoittaa koiran menemistä, koska koira ei itse sitä osaa tehdä ja ihmisellä on tieto ja viisaus ja perustelut rajoittaa sitä, mutta kun lihaskuntoa saadaan paremmaksi ja kipuja hellittämään, voi rajoituksissakin löysätä. Silti tämä on mulle kaikkein vaikein pala. Varmaan kiellän pahimman riekkumisen, mutta en varmaan saata kieltää ihan kaikkea. Bensonista ei kotioloissa hirveästi huo'u, että se olisi mitenkään kipeä kaveri.

Marika sanoi, että Bensonin kanssa ollaan onneksi ajoissa liikkeellä, ettei tilanne onneksi ole paha. Jos oltaisiin odotettu vielä puolikin vuotta, niin meillä olisi todella kipeä ja jumissa oleva koira.

Täytyy taas kerran todeta, että kyllä on viimeisten viikkojen aikana oppinut niin paljon koiran lihashuollosta. Yllättävää, kuinka paljon C:n lonkat voivat aiheuttaa vaivaa ja työtä. Onneksi Henkka osallistuu myös tosi aktiivisesti Bensonin hoitoon. Hämmästelimme el Juhan kanssa sitä, että niin monissa (suurissa) roduissa on niin huono lonkkatilanne, että jalostukseen käytetään D, jopa E-lonkkaisia koiria. Onko sillä oikeasti mitään merkitystä, että koira menestyy näyttelyissä ja saa hienoja titteleitä, jos sen luusto ei anna rahkeita terveeseen, kivuttomaan elämään?