5/11/2011 Fysioterapiaa

Käytiin eilen fysioterapeutti Marika R:lla, koirahierojaopiskelija ja Bensonin hovihieroja Tuulikki oli mukana. Kiitos siitä Tuulikille, olit tosi mukavaa seuraa ja oli hyvä kun oli kahdet korvat kuuntelemassa ohjeita!

Ensikäynti Marikalla oli tutkimuskäynti ja kotihoito-ohjeiden läpikäynti.

Benson pelkäsi taas pahinta mahdollista Marikan tehdessä tutkimuksiaan. (Koskaan ei voi tietään, jos tänään sitä satutettaiskin ihan hirmuisen pahasti!)   Se seisoi selkä köyryssä ja vapisi, ja yritti koko ajan kiivetä jonkun syliin. Selkä köyryssä seistessään Benson käyttää pinnallisia suuria lihaksiaan, kuten vatsalihaksia, joilla se stabiloi selkärangan spondyloosikohtaa. Pitkät selkälihakset olivat ihan jumissa. Reisissä oli sentin paksuusero ja syvät takapään lihakset olemattomat. Normaalisti ne vahvistuvat ihan kaikessa liikkumisessa, mutta kivun vuoksi Benson on välttänyt käyttämästä niitä. Nyt tämän talven projekti onkin saada Bensonin syvät ja takaosan lihakset hyvään kuntoon, jotta ne tukevat Bensonin reisiluiden päitä lonkkamaljoihin, vähentävät reisiluiden päiden liikkumista lonkkamaljoissa / nousemista lonkkamaljoista, pitävät yllä normaaleja asentoja ja liikeratoja ja vähentävät kipua ja lihasjumiutumista.

Saimme jumppaohjeita, joiden kirjalliset ohjeet olen onnistuneesti jo ehtinyt hukata ;) Fysioterapeutin antamat kotijumppaohjeet ovat sisältävät kaikki hyvin pieniä liikkeitä. Isoilla liikkeillä treenataan isoja lihaksia, pienillä pieniä (syviä) lihaksia. Nyt pitää olla maltti matkassa, että malttaa edetä rauhassa Bensonin kuntouttamisessa. Syvien lihasten harjoitteilla luodaan pohja Bensonin lihaskuntoon.

Näitä jumpataan:

1) Bensonia tönitään (ilkee omistaja!). Puudelirassun pitäisi pysyä paikoillaan, vaikka inha omistaja työntää sen persausta sivulle. Hän kohteliaana antoi heti fyssarilla periksi ja väisti, mutta on kotona oppinut että tässä maailmassa pitää pistää vähän vastaankin joskus kun tönitään.

Hei näätsä mitä toi tekee mulle??

2) Painonsiirrot takatöppösille. Tää on kaikista kinkkisin ja erittäin mielenkiintoista tehdä koiralle, jonka selkä on jumissa.... Makupalalla houkutellaan puudeli ihan mutkalle niin, että sen paino siirtyy etujaloilta takajaloille ja vieläpä toiselle takajalalle. Tunnustelen kädellä koska haluttu takakoipi ottaa painon, sen tuntee siitä että lihas jännittyy. Tässä Benson aluksi istuutui tai pyörähti ympäri, mutta tänkin jujun se on ihmeesti hoksannut!

Hurja valkohammas.

Puudeli paksuimmillaan.

3) Jalkojen venytykset eteen / taakse, Bensonin pysyttävä koko venytysen ajan rentona eikä selkä saa mennä köyryyn.
4) Etuosan kevyt hieronta /sively, totutetaan Benson nauttimaan hierottavana olemisesta ja rentoutetaan etuosan jumissa olevia lihaksia. Takaosaa ei hierota ollenkaan, koska se on liian jumissa ja aristava.

Muut fyssarin ohjeet:
1) Lenkit ei liian rankkoja, tehdään 5km lenkkejä vaihtelevassa pehmeäpohjaisessa maastossa rauhalliseen tahtiin. Puudeli ei saa peitsata, mikä näkyy onnistuvan parhaimmin kun se on mahdollisimman paljon vapaana.
2) Benson ei saisi yhtään hyppiä / tehdä äkkikäännöksiä / jarrutuksia, ts. kaiken liikkumisen tulisi olla hyvin hallittua ja rauhallista. Kun alkoi tulla kovasti näitä kieltoja, mulle alkoi taas nousta tippa linssiin. Tuleeko Bensonin loppuelämä olemaan tällaista kieltojen sävyttämää? Mikä on koiran elämisen arvoisen elämän ja parhaan mahdollisen terveyden  välinen suhde - mihin vetää raja? Marika sanoi, että tällaisessa kivuliaassa vaiheessa täytyy rajoittaa koiran menemistä, koska koira ei itse sitä osaa tehdä ja ihmisellä on tieto ja viisaus ja perustelut rajoittaa sitä, mutta kun lihaskuntoa saadaan paremmaksi ja kipuja hellittämään, voi rajoituksissakin löysätä. Silti tämä on mulle kaikkein vaikein pala. Varmaan kiellän pahimman riekkumisen, mutta en varmaan saata kieltää ihan kaikkea. Bensonista ei kotioloissa hirveästi huo'u, että se olisi mitenkään kipeä kaveri.

Marika sanoi, että Bensonin kanssa ollaan onneksi ajoissa liikkeellä, ettei tilanne onneksi ole paha. Jos oltaisiin odotettu vielä puolikin vuotta, niin meillä olisi todella kipeä ja jumissa oleva koira.

Täytyy taas kerran todeta, että kyllä on viimeisten viikkojen aikana oppinut niin paljon koiran lihashuollosta. Yllättävää, kuinka paljon C:n lonkat voivat aiheuttaa vaivaa ja työtä. Onneksi Henkka osallistuu myös tosi aktiivisesti Bensonin hoitoon. Hämmästelimme el Juhan kanssa sitä, että niin monissa (suurissa) roduissa on niin huono lonkkatilanne, että jalostukseen käytetään D, jopa E-lonkkaisia koiria. Onko sillä oikeasti mitään merkitystä, että koira menestyy näyttelyissä ja saa hienoja titteleitä, jos sen luusto ei anna rahkeita terveeseen, kivuttomaan elämään?