torstai 31. heinäkuuta 2014

Tao kotiapulainen

Jokaisella raskaana olevalla naisella tai pienten lasten äidillä tulisi olla oma bordersgollie, kodin verraton apu! :D


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesäkuvia

Helteet ovat hemmotelleet tai piinanneet, kuinka sen nyt ottaa. Olo on niin niin ihanan vetelä. Koirat ovat saaneet juosta maalla ja ovat uineet, uineet ja vielä kerran uineet. Mä olen ollut niin laiska treenaamisen suhteen. Monta kertaa on pitänyt ruveta treenaamaan, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi. Maanantaina olin tavoitteellisten tokoissa ja voi kuinka kivaa tokoa kyllä on treenata, kolme tuntia vierähti vaikka meitä oli vain kolme paikalla! Kyllä se toko vaan niin mukavata on :) Paljon olisi nyt työtä Kulon kanssa tehtävänä. Pitäisi hioa liikkeiden osa-alueita paremmiksi ja opettaa uusia juttuja. Tarttis joka päivä tehdä jotain pientä mutta kun ei tee, niin ei asiatkaan etene. Mutta nyt me otetaan lomailun kannalta ja sitten, kun mun mahani vähän pienenee, niin on taas mukavampi tehdä juttuja molempien Wallisten kanssa.

Tässä lomatunnelmia meidän heinäkuulta:

Kissafanit ry:n vuosikokous avattiin perinteisesti katin tuijottelulla
Heinäkuun alussa oli näin muikeat ilmeet

Illalla oli ihana nauttia auringonlaskusta ja järvestä 

Harjasin karvanlähtöiset bc:t furminaattorilla, mikä saalis!

Kulo oppi hyppäämään laiturilta veteen käskystä. Se tekee loikan todella pehmeästi ja sulavasti! Kulon uimataidot ja -rohkeus ovat lisääntyneet ihan hurjasti!

Bensonkin on innostunut menemään veteen muiden perässä, ilman että täytyy heittää veteen keppiä tms

Tao pääsi rantasaunaan, yleensä siellä on meidän kanssa viihtynyt Benson

Sisko on niin ihana!

Kulo pieni paimentyttö, veikkaa on kiva kytätä

Siellä ne uivat, menisköhän sitä itsekin?

Komia poika

Ei tätä nyt ihan kaunottareksi voi sanoa? Vai voiko? Mulle maailman kaunein bc-tyttö <3

Piha on tarvinnut paljon kastelua, vielä kun sitä vettä päätyisi kasveille asti...

Aamusta tarkenee mennä metsään. Tao hoitaa itseään mutakylvyin


Tao ottaa iisisti kun pysähdyn, Kulo kantaa koko ajan keppiä ja pyytää töitä

Kulo ei meinannut sitten millään...
...osua...

...petiin
Sitten kävi näin.
Parempi vaan keskittyä siihen tähtäämiseen!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Voihan kakkahätä :(

Viimeisillään raskaana olevan ohjaajan ja kakkahätäisen koiran yhteistyötä 30 asteen helteessä, katsokaa ja ihailkaa ;D Loppuhuipennuksena koiran takapuolen tsekkaus, jossa selvisi miksi se oli koko ajan juoksemassa kentältä pois ja miksi se ei pystynyt istumaan: peräsuoli pullotti pari senttiä ja nurmikolle tuli puoli hedelmäkassillista sitä itseään.

Lopputuloksena hienon pienen työkoiran tsempillä tehty 177 pistettä ja 3. sija. Ohjaaja ruoskii itseään; tarkoituksena oli aikaansaada kiva kisakokemus mutta hellekelissä kakkavaivaisena tehty suoritus ei varmaan mitään suurta herkkua ollut edes työintoiselle pikkukoiralle. Kokemuksen opetus: huolehdi että koirasi käy kakalla. Back to basics ja niin edelleen..

Terveisin Idiootti ;)


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kulon treenivideoita

Oltiin tänään kesälomareissujen johdosta tulleen viikon totaalitokotauon jälkeen Peltsussa treenaamassa, paikalla Jenni ja Liisa. Kiitos treeniseurasta, Jennille videoinnista ja Liisalle liikkuroinnista.

Kulo on sitä mieltä, ettei tälläisia treenitaukoja tarvitsisi pitää ja päivän 5km metsälenkin peruutti mun edessä töitä pyytäen. Tänään mopo meinasi aina välillä keulia ja tunnari ja kaukot ovat ihan täysin levähtäneet käsiin. Mulla viikon treenitauko saa tunteen siitä, etten oo treenannut IKUISUUTEEN ja ettei me osata YHTÄÄN MITÄÄN. Hirveä tunne! Ehkä tästäkin johtuen oli vähän sellainen puulla päähän lyöty toistaitoinen olo. Kuumuuskin varmaan tekee. Mutta pääasia että tytteliä ei haitannut emännän tahmailu eikä helle. :)

Tässä on suorituksia kokeenomaisesti tehtynä:

Ruutu (ennakoi ruutuun pysähtymistä, muuten mun mielestä tuntui kivalta)



Hyppynouto (alettiin tänään treenata tätä ja tein pikkumetallikapulalla. Tähän vauhtia palautukseen. Paluuhypyn osasi jo itse hakea, vaikka heitto oli vino)



Seuruu (askelsiirtymiä pitäisi treenata, ja perusasentojen suoruutta, nämä päällimmäisinä ajatuksina)



Nouto (nosto oli ruma ja pyöräytteli kapulaa palauttaessa, oli liian korkeassa vireessä heti alusta lähtien)



Huomasin oikein järkytyksekseni, kuinka valtavalta tuo massu näyttää sivullisen silmin katsottuna! Pari viikkoa on vielä laskettuun aikaan ja ylikin se saattaa mennä, että kyllä se varmaan vielä tuosta kasvaa. Itse alkaa jo olla tottunut katselemaan sitä yläviistosta ja vielä kun vauva on nyt laskeutunut, niin mikäs tässä on ollessa. :-) Vaikka ei silti yhtään haittaisi jos vauva päättäisi syntyä jo vaikka huomenna ;-)

Tein välissä myös Taon kanssa. Helle vaikutti siihen ja mun tahmeus ja löysyys. En jaksanut nostattaa sitä enkä toisaalta oikein vaatiakaan. Tao veti ahistumiskorttia esiin tuon tuostakin eikä meidän tekemisestä jäänyt oikein mitään kerrottavaa jälkipolville. Ja kun Tao oli matalassa vireessä ja mä väsynyt, en jaksanut olla riittävän johdonmukainen vaan vain kiukuttelin sille. Asiaa ei auttanut yhtään se, että jouduin välissä komentamaan Kuloa, jonka mielestä oli aivan ennenkuulumattoman hirveää että veli sai tehdä, minkä se ilmaisia rääkymällä kuin se olisi seonnut. Ehkä Taon vahvuudet ovat agilityssa ja paimentamisessa ja siinä että se on maailman suurisydämisin ja hienoin koira mitä tiedän, älykäs ja lempeä jättiläinen. Tai ehkä mä vaan annan sille aikaa ja tehdään kun olen itsekin vähän paremmassa "vireessä" ja jaksetaan molemmat olla vähän reippaampia. :)

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Maanantaitokottelut

Oltiin tänään taas samassa Iidesjärven puistossa kuin viikko sitten. Mulla särki päätä ja närästi, mutta aika hyvin ne unohtuivat kun ajatukset upposivat tokoiluun.

Tehtiin ekassa setissä avoimen luokan liikkeet kokeenomaisesti kahden suorituksen kokonaisuuksina niin, että kahden liikkeen jälkeen palkkasin lelulla. Joka suorituksen jälkeen sosiaalinen palkkaus. Kun sanoin todella iloisesti jes ja kehut ja pysyin itse liikkeessä, niin mun mielestä Kulo näytti aikas kivalta (häntä heilui ja katsoi mua korvat pystyssä), mutta se oli kuulemma näyttänyt vähän siltä että joo joo, tehdään nyt vaan nämä työt alta pois.

Ekaksi oli
- seuruu. Seuraa nätisti, mutta jossain kohtaa tiputti kontaktin ja pääsin huomauttamaan tästä.
- seuraamisesta maahanmeno. Kiva.
Sitten:
- luoksetulo. Pysäytin käsimerkillä, oli siinä vähän vartaloapuakin mukana. Stoppi oli kiva, mutta Kulo luuli että saisi takapalkan ja teki tosi vinon stopin. Takapalkkaa käyttämällä stopista on tullut niin vino, että olen päättänyt että meillä on stoppi käsimerkillä ja maahanmeno tulee olemaan sanallinen. Monella oli näin tokon sm-finaaleissa ja näytti niin hyvältä, että ajattelin itsekin käyttää näitä. Käsimerkin käytöllä saan napakan stopin, eikä siitä seuraa mitään silmän käyttöä tms jälkiseuraamuksia.
- seuraamisesta pysähtyminen. Oli ollut napakka. Oli sivulle siirtyessä siirtynyt jotenkin vähän oudosti, hieman eteenpäin. Mutta loppuperusasennon paikka oli hyvä.
Sitten:
- nouto: meni hirveellä kiireellä kapulalle, ja pientä säätöä nostossa, mutta parempaan on mennyt. Ei pureskellut kapulaa palauttaessa, suora perusasento, hyvä irroitus.
- kaukot: teki hyvät napakat vaihdot pompulla, takajalat pysyi paikoillaan, ei vilkuillut liikkuria, mutta asennonvaihtojen yhteydessä etupää siirtyy pikkuhiljaa vinoon vasemmalle. Vaikka sillä puolella oli merkkikartio ja appari. Tähän tarvii nyt miettiä jotain... Läheltä ongelma ei mun mielestä tule niin selvästi esiin.
Lopuksi:
- tunnari. Unohdin teettää aluksi pelkän oman etsimisen, tehtiin heti kokeenomaisesti. Juoksi kapuloille täyttä laukkaa, osui heti oman kohdalle, jonka otti suuhun, mutta päätti sitten ruveta tarkastelemaan vielä. Pudotti oman suustaan, lähti nuuhkimaan muita, otti väärän suuhun mutta tipautti sen pian, palasi omalle ja toi sen laukalla luokse. Ei pureskellut palauttaessa. Tehtiin väliin yksi pelkän oman etsiminen, se hyvin. Sitten uudestaan kokeenomainen niin, että nyt oli paljon hajustamattomia kapuloita epämääräisessä muodostelmassa ja oma siellä jossain. Taas meni kovaa kyytiä, kapuloilla hajutyöskentelyä (ja siinä ja siinä, että onko haistelutyöskentely vielä nättiä), oman löydettyään lähti heti tuomaan sitä. Nätti palautus

Toisessa setissä tehtiin
- merkkiä hetsattuna ja sitten kierron kautta. Näistä on alkanut tulla kivat! Menee vauhdilla ja suoraan merkin taakse.
- voittajaluokan ruutu ekaa kertaa kokeenomaisesti. Osaa jo hienosti virittelysanalla hakea ruudun, sitten pyytää katseella lupaa. Liikkuroinnista otti hieman kierroksia: kun sanoin "valmis" niin nytkähti aika kunnolla. Ruutu-käskyllä juoksi ruutuun sata lasissa, stoppini tuli vähän myöhään ja ainakin toinen takatassu oli ruudun ulkopuolella kun meni käskystä maahan. Nätisti ruudussa, seuraamiskäskyllä tajusi tulla suoraan oikeaan paikkaan, tosin pidin katseen pitkään vasemmalle käännettynä.
- sitten: lähetin ruutuun mutta pysäytinkin jo matkalla, hyvin pysähtyi ja sai siitä juosta leluun kiinni.
- sitten vähän rikottiin pikkukoiran tekemistä: vuorotellen ruutuunlähetystä ja noutokapulan hakua, piti kuunnella tuliko ruutuunlähetys- vai noutokäsky. Alkuun meni hämyyn, mutta nopeasti sai ideasta kiinni ja sitten oikein keskittyi tekemään oikein.
--- ruutuunmenoissa täytyy ruveta vahvistamaan paikkaa, koska ampuu todella taakse...
- lopuksi tehtiin liikkeestä istumista. Tein vähän pohjille istumiskäskyä: lähetin Kulon kiertoon ja sanoin eri kohdissa istumiskäskyn, sitkeästi meni alkuun maahan. Sitten kun istuminen eri puolilla mua ja eri suuntiin mennessä alkoi onnistua, tein kokeilun: jätin Kulon istumaan, kävelin muutaman metrin päähän jääden selin kohti sitä, kutsuin Kulon ja käskin sen istua. Oli istunut hyvin harkitsevan ja keskittyneen oloisena. Näiden jälkeen liikkuroituna istuminen ei ollut mikään ongelma, vaikka liike oli hieman hidas, varmaan koska keskittyi niin kovasti.

Tao teki tänään aamulla tokoa hyvällä asenteella. Iltapäivällä se kävi hierottavana ja sillä oli lanneselässä nikamalukko joka aukeni hyvin, ja sen räätälinlihakset ovat todella kireät. Sitä ne ovat olleet kyllä aina siitä asti, kun se hujahti nykyiseen mittaansa. Hieronnan jälkeen Tao oli todella, todella kiitollinen hierojalle ja olisi sen mielihyvin osoittanutkin. :D

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kulolle tokon sm-kultaa alokasluokassa

Osallistuimme lauantaina Kulon kanssa Porissa järjestettyihin toko sm:iin alokasluokassa, Tamskin 1-joukkueen jäseninä. Olin miettinyt että kumpaan menisimme, alokkaaseen vai avoimeen, mutta päätin että ei oteta stressiä (avoimessa on vielä luoksarin stopissa yms viilattavaa) ja niin me mentiin helpoimpaan luokkaan. Päätös tuntui tosi hyvältä, koska olen kesäkuun puolivälistä lähtien ollut niin väsynyt etten ole jaksanut treenata niin paljon kuin normaalisti (väsyneenä ei tule kuin kusipäisiä kouluttajia) ja koetta edeltävällä viikolla mulla oli outoja mahatuntemuksia, joten valmistautuminen oli meidän osaltamme lepoa ja hyvin vähäistä treenaamista.

Perjantaina ajeltiin Minnan kanssa pelipaikalle. Kulo oli rento ja leikkisä. Tehtiin pienet kokeenomaiset treenit joukkuekavereiden kanssa.

Yö meni huonosti, olin syönyt pizzan ennen nukkumaanmenoa, närästi ja oli niin turvoksissa oleva olo enkä saanut klo 3-5 nukuttua.

Lauantaina mentiin heti aamusta kisapaikalle. Kulo oli niin onnessaan kaikista vieraista koirista ja hajuista sekä entisestä omistajastaan Marista. Tuntui että kaikki muu kiinnosti sitä paljon enemmän kuin minä. Ekassa kehässä oli luoksepäästävyys ja paikkamakuu, koira ei ollut ihan kuulolla ja näytti että lähtee paikkamakuusta jonnekin jossa näytti sen mielestä tapahtuvan jotain vielä kiinnostavampaa, mutta onneksi näitä on treenattu niin paljon että se pysyi aloillaan. Saatiin kiltiltä tuomarilta kympit kaikista (luoksepäästävyys, paikkamakuu, kokonaisvaikutus)

Kuvat: Mari Lustig




Meillä oli reilu tunti yksilökehään. Päätin että jotain pitää nyt tehdä, mutta mitä? Yhteistä kisakokemusta on niin vähän, etten tiennyt mitä nyt pitäisi tehdä. Oli vähän kädetön olo.

Päätin aloittaa rauhoittumisharjoituksista. Silittelin koiraa niin, että se pystyi sulkemaan kisapaikan hälinän mielestään ja melkein nukahti.



Sen jälkeen lähdettiin käymään läheisessä metsässä kävelyllä. Kisa-alueella kävellessä kielsin siltä kylmästi kaikki muiden koirien ja ihmisten moikkailuyritykset ja kehuin kontaktista muhun, ja tämä rupesi nopeasti tuottamaan tulosta.

Pian oli meidän vuoro mennä yksilökehään. Ekassa kehässä oli hihnaseuruu, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Koira tuntui aika hyvältä ja olin luottavaisilla mielin, kyllähän se nämä osaa. Se ei kyllä yhtään palkkautunut mun kehuista, mutta ahkerana työkoirana oli valmis jatkamaan töiden tekoa.


Ekasta kehästä päästiin melkein suoraan tokaan yksilökehään. Kehässä tehtiin vapaana seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Viereisessä kehässä käskytettiin hyvin lujalla äänellä tolleria, joka ei meinannut pysähtyä hypyn taakse, ja toisaalta kehuttiin kimakasti sitä jossain kohtaa. Kulo oli tokassa kehässä vielä enemmän kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Itse suorituksiin se keskittyi ja piti tekniikkansa, mutta jäävissäkin kuikuili ympärilleen ja seuruun jälkeen meinasi ampaista tollerin luokse.


En ollut yhtään katsonut meille annettuja pisteitä, joten mulla ei ollut hajuakaan meidän pisteistä. Kukaan ei ollut ihan varma meidän pisteistä, muutakuin että useampi kymppi oli tullut ja yksi 9,5. Kun tulokset päivittyivät toko sm:n kotisivuille, selvisi että olimme saaneet 198p (kaikista muista kympit mutta vapaana seuruusta 9,5) ja voitimme luokkamme. :)

Ihan jännitti kiivetä ykköspalkintokorokkeelle! Koroke oli niin korkeakin, että sille kiivetessäni mua rupesi närästämään niin että palkintojenjaon jälkeen piti kaivaa repusta Rennietä :D

Kuvat: Minna Lähdekorpi

Pian saatiin mennä uudestaan palkintojenjakoon, nimittäin meidän joukkueen muutkin koirakot pärjäsivät niin kivasti että voitimme myös joukkuekultaa! Oli yksi koiraharrastushistoriani hienoimmista hetkistä mennä tuttujen rakkaiden koiraharrastuskavereiden kanssa pokkaamaan ykköspalkinto, alkuun päätettiin tehdä kunnon kunniakierros ja sitten tuuletettiin sydämemme kyllyydestä palkintojenjaossa!


Kunniakierros 

Tuuletus!

Luu ja Kulo kantoivat kortensa kekoon seuran edustamisessa


Tamskin 1- ja 2-joukkueet, 1. ja 7. sija 53 joukkueesta

Kultamussukkani mun ;)
Palkintojenjaon jälkeen koirat pääsivät Yyterin koirarantaan riekkumaan ja tämän jälkeen jatkettiin voitonjuhlia leirintäalueella. Olipahan kivaa!


Kuvat: Katri Mure


Sunnuntai meni yksilöfinaaleja seuratessa ja tuttujen puolesta jännätessä. Tamskin Hanna-Mari tuli hienosti toiseksi upealla suorituksella. Seurasin ihaillen finaalikoirakoiden yhteistyötä; kuinka koirat keskittyivät ohjaajaan ja käsillä oleviin tehtäviin, kuinka ne palkkautuivat ohjaajan kehuista, kuinka taitavia olivat sekä ohjaajat että koirat!

Treenilistan kärkeen tulivat:
- sosiaalinen palkkautuminen
- palkkaamattomuustreeni (jottei ero treenien ja kokeiden välillä ole liian suuri)
- suoritusvarmuus
- keskittyminen
- virittely

Ne ovat tärkeitä pohjataitoja, jotka kun ovat kunnossa niin treeneissä harjoitellutkin asiat toimivat varmemmin. Nyt nautin innokkaasta, ihanasta ja sydämellisestä koirastani, joka on vielä nuori ja kokematon ja tuntuu ajattelevan, että koko maailma on täynnä ystäviä ja kaikki on niin ihanaa ja kiinnostavaa.

------------------------

Tänään käytiin herkuttelemassa tavoitteellisten tokoissa.

Tehtiin treeniä pareittain, olin Jennin kanssa.

- Luoksarin stoppia. Tulee sata lasissa, stoppi runsain vartaloavuin (viime viikolla tein vain suoria luoksareita). Stopissa tahtoi hieman mennä vinoon. Palkka tuli takapalkkana tai multa edestä.
- Ruutuun lähetys niin että Jenni oli vienyt lelun salaa. Mentiin lähetyspaikkaan, virittelysanalla zoomasi ruudun ja lähetyskäskyllä juoksi sata lasissa ruutuun
- Kaukot niin että Jenni piti takatassuista kiinni. Kaikkia asentoja. Jos teki muutaman saman vaihdon peräkkäin, ja sitten teetti uuden asennon, tahtoi vähän sekoittaa, muuten hyvä!
- Kaukot niin että Jenni aiheutti vieressä häiriötä. Leluhäiriössä Kulon ilme ei ollut hyvä, korvat meni luimuun. Joten muutettiin häiriö sellaiseksi että Jenni rapisteli muovipussin palaa. Alkuun oli vähän epävarma, mutta sitten sai kiinni harjoittuksen ideasta ja teki suorastaan leuhkan näköisenä vaihdot hyvällä tekniikalla. Olin lähellä.
- tunnari liikkuroituna. Pohjalle yksi oman etsiminen. Kokeenomaisessa etäisyys oli n 5m, koska ympärillä oli niin paljon äksöniä (kaksi joukkuetta pelasivat ultimatea molemmin puolin ja muut treenasivat koiriaan takana) ettei mahduttu tekemään oikein pidemmältä matkalta. Kulo juoksi oma-käskyllä täyttä laukkaa, päätyen kapuloiden yli. Palasi ja nuuhki, koski kuonolla vai maisteli hieman kapuloita?, oman löydettyään lähti heti palauttamaan ja palauttaessa pureskeli kapulaa jkv.
- Niinpä tehtiin pureskelemattomuusharjoituksia. Puun kiertoa noutokapula suussa, ei pureskellut. Sitten kun tehtiin noutoa kokonaisena liikkeenä, selvisi että kun Kulo ottaa kapulan suuhun, se kerran pyöräyttää sitä suussaan korjaten otetta. Yleensä aina 1-2m sen jälkeen kun on palauttanut kapulaa. Kokeilin sellaista, että annoin sille kuivan hauraan oksanpalasen suuhun. Kulo piti sitä tosi löyhästi suussa mutta palautti pureskelematta. Sekään ei kuitenkaan ole tarkoitus; tavoite on että purisi vakaasti suu kiinni mutta ei pureskelisi. Annoin oksan uudelleen suuhun, suu oli rauollaan ja tikku pysyi hädin tuskin suussa. Hetsasin lelulla, jolloin Kulo alkoi padota ja suu meni tiiviisti kiinni. Tästä jes ja palkalle. Näitä pitoja siis ensin paikallaan patoamisen kautta ja sitten yhdistetään lisää toimintaa.

Illan treeneistä tuli niiiiin hyvä mieli! Koira keskittyi vaikka ympärillä oli vaikka mitä häiriötä! Ja yhtäkkiä tuli sellainen hirmukiva fiilis, että mä oon osannut opettaa sille vaikka mitä kuluneen puolen vuoden aikana. :) Se on jotenkin aina vaan niin ihmeellisen tuntuista. Kulo oli treeneissä tosi rento, innokas ja säpäkkä. Se on niin hieno!!


Alla olevat kuvat: Jenni Kukkola






Taon kanssa on puuhasteltu kanssa jotain pientä, niin että tehdessä se on sata lasissa ja sille on alkanut tulla tekemiseen sellaista vauhtia että olen tosi innoissani. Sivulta tippuu maahan nopeasti, samoin pomppaa ylös. Tao on hieno poika kanssa :)

Pikkubuudelikin sai tokoilla tänään, ja hän tekee vähän sinnepäin ja pomppien, mutta myös osasi jotain pientä! :)