maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kulon treenivideoita

Oltiin tänään kesälomareissujen johdosta tulleen viikon totaalitokotauon jälkeen Peltsussa treenaamassa, paikalla Jenni ja Liisa. Kiitos treeniseurasta, Jennille videoinnista ja Liisalle liikkuroinnista.

Kulo on sitä mieltä, ettei tälläisia treenitaukoja tarvitsisi pitää ja päivän 5km metsälenkin peruutti mun edessä töitä pyytäen. Tänään mopo meinasi aina välillä keulia ja tunnari ja kaukot ovat ihan täysin levähtäneet käsiin. Mulla viikon treenitauko saa tunteen siitä, etten oo treenannut IKUISUUTEEN ja ettei me osata YHTÄÄN MITÄÄN. Hirveä tunne! Ehkä tästäkin johtuen oli vähän sellainen puulla päähän lyöty toistaitoinen olo. Kuumuuskin varmaan tekee. Mutta pääasia että tytteliä ei haitannut emännän tahmailu eikä helle. :)

Tässä on suorituksia kokeenomaisesti tehtynä:

Ruutu (ennakoi ruutuun pysähtymistä, muuten mun mielestä tuntui kivalta)



Hyppynouto (alettiin tänään treenata tätä ja tein pikkumetallikapulalla. Tähän vauhtia palautukseen. Paluuhypyn osasi jo itse hakea, vaikka heitto oli vino)



Seuruu (askelsiirtymiä pitäisi treenata, ja perusasentojen suoruutta, nämä päällimmäisinä ajatuksina)



Nouto (nosto oli ruma ja pyöräytteli kapulaa palauttaessa, oli liian korkeassa vireessä heti alusta lähtien)



Huomasin oikein järkytyksekseni, kuinka valtavalta tuo massu näyttää sivullisen silmin katsottuna! Pari viikkoa on vielä laskettuun aikaan ja ylikin se saattaa mennä, että kyllä se varmaan vielä tuosta kasvaa. Itse alkaa jo olla tottunut katselemaan sitä yläviistosta ja vielä kun vauva on nyt laskeutunut, niin mikäs tässä on ollessa. :-) Vaikka ei silti yhtään haittaisi jos vauva päättäisi syntyä jo vaikka huomenna ;-)

Tein välissä myös Taon kanssa. Helle vaikutti siihen ja mun tahmeus ja löysyys. En jaksanut nostattaa sitä enkä toisaalta oikein vaatiakaan. Tao veti ahistumiskorttia esiin tuon tuostakin eikä meidän tekemisestä jäänyt oikein mitään kerrottavaa jälkipolville. Ja kun Tao oli matalassa vireessä ja mä väsynyt, en jaksanut olla riittävän johdonmukainen vaan vain kiukuttelin sille. Asiaa ei auttanut yhtään se, että jouduin välissä komentamaan Kuloa, jonka mielestä oli aivan ennenkuulumattoman hirveää että veli sai tehdä, minkä se ilmaisia rääkymällä kuin se olisi seonnut. Ehkä Taon vahvuudet ovat agilityssa ja paimentamisessa ja siinä että se on maailman suurisydämisin ja hienoin koira mitä tiedän, älykäs ja lempeä jättiläinen. Tai ehkä mä vaan annan sille aikaa ja tehdään kun olen itsekin vähän paremmassa "vireessä" ja jaksetaan molemmat olla vähän reippaampia. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti