Kulolle tokon sm-kultaa alokasluokassa

Osallistuimme lauantaina Kulon kanssa Porissa järjestettyihin toko sm:iin alokasluokassa, Tamskin 1-joukkueen jäseninä. Olin miettinyt että kumpaan menisimme, alokkaaseen vai avoimeen, mutta päätin että ei oteta stressiä (avoimessa on vielä luoksarin stopissa yms viilattavaa) ja niin me mentiin helpoimpaan luokkaan. Päätös tuntui tosi hyvältä, koska olen kesäkuun puolivälistä lähtien ollut niin väsynyt etten ole jaksanut treenata niin paljon kuin normaalisti (väsyneenä ei tule kuin kusipäisiä kouluttajia) ja koetta edeltävällä viikolla mulla oli outoja mahatuntemuksia, joten valmistautuminen oli meidän osaltamme lepoa ja hyvin vähäistä treenaamista.

Perjantaina ajeltiin Minnan kanssa pelipaikalle. Kulo oli rento ja leikkisä. Tehtiin pienet kokeenomaiset treenit joukkuekavereiden kanssa.

Yö meni huonosti, olin syönyt pizzan ennen nukkumaanmenoa, närästi ja oli niin turvoksissa oleva olo enkä saanut klo 3-5 nukuttua.

Lauantaina mentiin heti aamusta kisapaikalle. Kulo oli niin onnessaan kaikista vieraista koirista ja hajuista sekä entisestä omistajastaan Marista. Tuntui että kaikki muu kiinnosti sitä paljon enemmän kuin minä. Ekassa kehässä oli luoksepäästävyys ja paikkamakuu, koira ei ollut ihan kuulolla ja näytti että lähtee paikkamakuusta jonnekin jossa näytti sen mielestä tapahtuvan jotain vielä kiinnostavampaa, mutta onneksi näitä on treenattu niin paljon että se pysyi aloillaan. Saatiin kiltiltä tuomarilta kympit kaikista (luoksepäästävyys, paikkamakuu, kokonaisvaikutus)

Kuvat: Mari Lustig

Meillä oli reilu tunti yksilökehään. Päätin että jotain pitää nyt tehdä, mutta mitä? Yhteistä kisakokemusta on niin vähän, etten tiennyt mitä nyt pitäisi tehdä. Oli vähän kädetön olo.

Päätin aloittaa rauhoittumisharjoituksista. Silittelin koiraa niin, että se pystyi sulkemaan kisapaikan hälinän mielestään ja melkein nukahti.

Sen jälkeen lähdettiin käymään läheisessä metsässä kävelyllä. Kisa-alueella kävellessä kielsin siltä kylmästi kaikki muiden koirien ja ihmisten moikkailuyritykset ja kehuin kontaktista muhun, ja tämä rupesi nopeasti tuottamaan tulosta.

Pian oli meidän vuoro mennä yksilökehään. Ekassa kehässä oli hihnaseuruu, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Koira tuntui aika hyvältä ja olin luottavaisilla mielin, kyllähän se nämä osaa. Se ei kyllä yhtään palkkautunut mun kehuista, mutta ahkerana työkoirana oli valmis jatkamaan töiden tekoa.

Ekasta kehästä päästiin melkein suoraan tokaan yksilökehään. Kehässä tehtiin vapaana seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Viereisessä kehässä käskytettiin hyvin lujalla äänellä tolleria, joka ei meinannut pysähtyä hypyn taakse, ja toisaalta kehuttiin kimakasti sitä jossain kohtaa. Kulo oli tokassa kehässä vielä enemmän kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Itse suorituksiin se keskittyi ja piti tekniikkansa, mutta jäävissäkin kuikuili ympärilleen ja seuruun jälkeen meinasi ampaista tollerin luokse.

En ollut yhtään katsonut meille annettuja pisteitä, joten mulla ei ollut hajuakaan meidän pisteistä. Kukaan ei ollut ihan varma meidän pisteistä, muutakuin että useampi kymppi oli tullut ja yksi 9,5. Kun tulokset päivittyivät toko sm:n kotisivuille, selvisi että olimme saaneet 198p (kaikista muista kympit mutta vapaana seuruusta 9,5) ja voitimme luokkamme. :)

Ihan jännitti kiivetä ykköspalkintokorokkeelle! Koroke oli niin korkeakin, että sille kiivetessäni mua rupesi närästämään niin että palkintojenjaon jälkeen piti kaivaa repusta Rennietä :D

Kuvat: Minna Lähdekorpi

Pian saatiin mennä uudestaan palkintojenjakoon, nimittäin meidän joukkueen muutkin koirakot pärjäsivät niin kivasti että voitimme myös joukkuekultaa! Oli yksi koiraharrastushistoriani hienoimmista hetkistä mennä tuttujen rakkaiden koiraharrastuskavereiden kanssa pokkaamaan ykköspalkinto, alkuun päätettiin tehdä kunnon kunniakierros ja sitten tuuletettiin sydämemme kyllyydestä palkintojenjaossa!

Kunniakierros 

Tuuletus!

Luu ja Kulo kantoivat kortensa kekoon seuran edustamisessa

Tamskin 1- ja 2-joukkueet, 1. ja 7. sija 53 joukkueesta

Kultamussukkani mun ;)

Palkintojenjaon jälkeen koirat pääsivät Yyterin koirarantaan riekkumaan ja tämän jälkeen jatkettiin voitonjuhlia leirintäalueella. Olipahan kivaa!

Kuvat: Katri Mure

Sunnuntai meni yksilöfinaaleja seuratessa ja tuttujen puolesta jännätessä. Tamskin Hanna-Mari tuli hienosti toiseksi upealla suorituksella. Seurasin ihaillen finaalikoirakoiden yhteistyötä; kuinka koirat keskittyivät ohjaajaan ja käsillä oleviin tehtäviin, kuinka ne palkkautuivat ohjaajan kehuista, kuinka taitavia olivat sekä ohjaajat että koirat!

Treenilistan kärkeen tulivat:
- sosiaalinen palkkautuminen
- palkkaamattomuustreeni (jottei ero treenien ja kokeiden välillä ole liian suuri)
- suoritusvarmuus
- keskittyminen
- virittely

Ne ovat tärkeitä pohjataitoja, jotka kun ovat kunnossa niin treeneissä harjoitellutkin asiat toimivat varmemmin. Nyt nautin innokkaasta, ihanasta ja sydämellisestä koirastani, joka on vielä nuori ja kokematon ja tuntuu ajattelevan, että koko maailma on täynnä ystäviä ja kaikki on niin ihanaa ja kiinnostavaa.

------------------------

Tänään käytiin herkuttelemassa tavoitteellisten tokoissa.

Tehtiin treeniä pareittain, olin Jennin kanssa.

- Luoksarin stoppia. Tulee sata lasissa, stoppi runsain vartaloavuin (viime viikolla tein vain suoria luoksareita). Stopissa tahtoi hieman mennä vinoon. Palkka tuli takapalkkana tai multa edestä.
- Ruutuun lähetys niin että Jenni oli vienyt lelun salaa. Mentiin lähetyspaikkaan, virittelysanalla zoomasi ruudun ja lähetyskäskyllä juoksi sata lasissa ruutuun
- Kaukot niin että Jenni piti takatassuista kiinni. Kaikkia asentoja. Jos teki muutaman saman vaihdon peräkkäin, ja sitten teetti uuden asennon, tahtoi vähän sekoittaa, muuten hyvä!
- Kaukot niin että Jenni aiheutti vieressä häiriötä. Leluhäiriössä Kulon ilme ei ollut hyvä, korvat meni luimuun. Joten muutettiin häiriö sellaiseksi että Jenni rapisteli muovipussin palaa. Alkuun oli vähän epävarma, mutta sitten sai kiinni harjoittuksen ideasta ja teki suorastaan leuhkan näköisenä vaihdot hyvällä tekniikalla. Olin lähellä.
- tunnari liikkuroituna. Pohjalle yksi oman etsiminen. Kokeenomaisessa etäisyys oli n 5m, koska ympärillä oli niin paljon äksöniä (kaksi joukkuetta pelasivat ultimatea molemmin puolin ja muut treenasivat koiriaan takana) ettei mahduttu tekemään oikein pidemmältä matkalta. Kulo juoksi oma-käskyllä täyttä laukkaa, päätyen kapuloiden yli. Palasi ja nuuhki, koski kuonolla vai maisteli hieman kapuloita?, oman löydettyään lähti heti palauttamaan ja palauttaessa pureskeli kapulaa jkv.
- Niinpä tehtiin pureskelemattomuusharjoituksia. Puun kiertoa noutokapula suussa, ei pureskellut. Sitten kun tehtiin noutoa kokonaisena liikkeenä, selvisi että kun Kulo ottaa kapulan suuhun, se kerran pyöräyttää sitä suussaan korjaten otetta. Yleensä aina 1-2m sen jälkeen kun on palauttanut kapulaa. Kokeilin sellaista, että annoin sille kuivan hauraan oksanpalasen suuhun. Kulo piti sitä tosi löyhästi suussa mutta palautti pureskelematta. Sekään ei kuitenkaan ole tarkoitus; tavoite on että purisi vakaasti suu kiinni mutta ei pureskelisi. Annoin oksan uudelleen suuhun, suu oli rauollaan ja tikku pysyi hädin tuskin suussa. Hetsasin lelulla, jolloin Kulo alkoi padota ja suu meni tiiviisti kiinni. Tästä jes ja palkalle. Näitä pitoja siis ensin paikallaan patoamisen kautta ja sitten yhdistetään lisää toimintaa.

Illan treeneistä tuli niiiiin hyvä mieli! Koira keskittyi vaikka ympärillä oli vaikka mitä häiriötä! Ja yhtäkkiä tuli sellainen hirmukiva fiilis, että mä oon osannut opettaa sille vaikka mitä kuluneen puolen vuoden aikana. :) Se on jotenkin aina vaan niin ihmeellisen tuntuista. Kulo oli treeneissä tosi rento, innokas ja säpäkkä. Se on niin hieno!!

Alla olevat kuvat: Jenni Kukkola

Taon kanssa on puuhasteltu kanssa jotain pientä, niin että tehdessä se on sata lasissa ja sille on alkanut tulla tekemiseen sellaista vauhtia että olen tosi innoissani. Sivulta tippuu maahan nopeasti, samoin pomppaa ylös. Tao on hieno poika kanssa :)

Pikkubuudelikin sai tokoilla tänään, ja hän tekee vähän sinnepäin ja pomppien, mutta myös osasi jotain pientä! :)