Paimentamassa

Tao ja Kulo pääsivät Tanjan luona lammastelemaan, tuhannesti kiitoksia tästä! :)

Tao yllätti pätevyydellään, se oli selvästi talvitauon jälkeen miettinyt asioita ja oli parempi kuin syksyllä! :-D Hakukaari, nosto ja lauman kuljetus mun luokse sujuivat hienosti, samoin peruskuljetus. Poispäinajo vaatii työtä, Tao ei voinut tajuta että me olisimme samalla puolen laumaa vaan yritti jatkuvasti kiertää lauman taakse. Aluksi Tao suurella koollaan pelotti lampaita, mutta voitti niiden luottamuksen ja rauhoitti ne. Tao on saanut intensiivisyyttä, mutta se järkevänä koirana ei tee mitään arvaamattomia tyhmyyksiä ja kohtelee lampaita niiiiin nätisti.

Kulo oli pellon laitaan päästessään heti innokkaana ja matalana menossa kohti lampaita. Mutta lähemmäs päästyään sitä alkoi jänskättää aika lailla ja lampaat aistivat tämän heti eivätkä meinanneet liikahtaa. Kulolle ei omasta mielestään jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vähän pyrähtää lampaita kohti ja yrittää napata. Myöhemmin Kulo aina jännän tilanteen jälkeen purki jännitystään syöksähtämällä lampaita kohti. Se vielä heilutti häntäänsä lampaille näin tehdessään! Tätä sitten työstettiin pois, koska se on ihan ehdoton nounou että lampaiden kanssa hölmöillään. Aluksi Kulo myös tarjosi minulle katsekontaktia, luuli varmaan että lampaat ovat häiriötreeninä. :-D Kova halu sillä oli kuitenkin lampaiden luo, joten odoteltiin että se lakkasi kyttäämästä minua ja vilkaisi lampaita ja tällöin pääsi jatkamaan paimennusta. Hakukaari oli Kulolla ahdas. Peruskuljetuksessa se ramppasi aika lailla, itselle tuli tunne että sitä vähän jännitti eikä se uskaltanut niin kuljettaa lampaita pelkällä tuijotuksella vaan tarvi liikkeen mukaan. Kulolle oli kunnia-asia pitää lauma kasassa, se oli tässä tarkka että kukaan ei jäänyt porukasta. Poispäinkuljetus sujui paremmin kuin Taon kanssa, mutta Kulon kanssa onkin paimennettu niiiiin vähän että sille ei ole vielä ehtinyt vahvistua mikään osa-alue yli muiden. Hieno paimenkoira siitäkin varmaan kokemuksen myötä voisi tulla.

Hauskoja sisaruksia, jotenkin niin erilaisia! Toinen on vakaa, niin järkevä ja ajattelee itse paljon, ja toinen sinkoilee mutta toisaalta ottaa enemmän käskyjä vastaan. Kummallakin paimennusura aivan alussa vasta. Kulo mammalomailee toivon mukaan kesän ja katsotaan että kuinka paljon sen kanssa pystytään tänä vuonna paimentamaan, mutta Taon kanssa toivottavasti startataan paimennuskokeissa tänä vuonna!

Kuvat: Tanja Vahtera

Pisa, Manna, Jallis, Kulo ja Tao

Kesäkuulumiset

Blogi on elellyt vähän hiljaiseloa, mutta onneksi me ei ;)

Vala, Kulo, Karma ja Tao

SM:ien jälkeen meni useampi viikko ettei koirien kanssa kuin lenkkeilty. Kulon takajalka vaivasi sitkeästi. Lepo auttoi, mutta ei tarvinnut kuin olla yksi lenkki jossa se pääsi tekemään muutaman laukkapyrähdyksen niin jalka oli jo illalla jäykkä. Tämä tilanne oli siis heinäkuun puolivälissä. Soitin fyssari Elinalle, hän oli tietenkin lomalla, mutta kuunteli ja esitti vahvan epäilyksen että Kulolla on tuossa kipeytyneessä jalassa arpikudosta, johon pitäisi saada laserhoitosarja ihan kunnon tykillä. Noita tehokkaampia laitteita on alkanut tulla mukavasti Tampereen eri eläinlääkäriasemille, joten pikaisen hintavertailun jälkeen varasin kolmen kerran hoitosarjan. Yksi käsittely kesti muutaman minuutin per jalka. Ekalla kerralla laseroitiin vain kipeä jalka, mutta kun seuraavana päivänä ihaillen tunnustelin kuinka pehmeältä se tuntui, ja kuinka rasittunut ja lihaskireä oli parempi jalka, niin jatkossa pyysin että molemmat takajalat laseroitaisiin. Tästä oli huomattava apu myös tähän parempaan jalkaan. Kolmen hoitokerran jälkeen jalka oli jo parempi, mutta ei vielä ihan priima, joten otin vielä toiset kolme hoitokertaa. Hoitoväli piteni tässä kohtaa reiluun viikkoon. Viidennen kerran jälkeen tilanne alkoi olla jo tosi hyvä, mutta käytettiin tietenkin myös kuudes jo maksettu hoito. Ja avot! - Kulon ontuminen jäi historiaan! Uskallan sanoa näin, koska siitä kun se viimeksi ontui, tulee kohta jo pari kuukautta, ja se on saanut liikkua ihan normaalisti eikä siltikään ole yhtään kipeytynyt. Ja evl:n liikkeitä on treenattu ja niissähän tulee spurtteja ja kiertoja yms paljon ja koira on silti kestänyt ne hyvin! :)

Kulon kanssa käytiin Riitan järkkäämässä (kiitos Riitta!!!) Joanna Heweltin toko-koulutuksessa, olin ekan päivän kuunteluoppilaana ja tokana päivänä Kulon kanssa. Vitsit kun tykkäsin näistä päivistä! Tuli jotain ihan uusia ajatuksia ja paljon, paljon sitä tuikitärkeää koiran suhteeseen ja motivaatioon liittyvää asiaa. Saatiin rutkasti työkaluja koulutuspakkiin niin Kulon, kuin yleisemminkin koirien kouluttamisen osalta. Joanna haastaa koiriansa kivalla tavalla yrittämään vielä enemmän, pysymään kuulolla...

Kuva Mari Lustig

Mä uskaltauduin Joannan koulutuksen jälkeen huomauttamaan Kulolle siitä, kun se pyöräyttää noutokapulaa kerran suussaan palauttaessaan sitä. Aina samassa kohtaa. Tajusin mistä se on sen oppinutkin, mutta siitä myöhemmin. Palaute oli se, että kun Kulo pyöräytti kapulaa, huokaisin oi-voi, käänsin selkäni ja lähdin kävelemään pois. Ei tarvittu kuin pari kertaa niin tämä jäi pois! Ja kun tämmöinen turha kapulan pyöräytysvaihe jäi pois, niin se mielestäni toi lisää vauhtia palautukseen kun Kulo juoksi suoraviivaisemmin sivulle. Ai mistä se pyöräytys tuli? No siitä, että mä olen tosi usein juuri tuossa kohtaa huutanut jes ja Kulo on saanut juosta vauhtipalkalle, näin se oppi kielellään työntämään kapulan edemmäs suussaan jotta saisi helposti sylkäistyä sen suustaan ulos sännätäkseen sitten palkalle. Ja joo, täytyi kouluttajan tulla Puolasta asti sanomaan se, mitä treenikaverit ovat sanoneet jo koko talven ;) Kiitos silti kärsivällisyydestänne! :)

Stoppiin saatiin treeni-idea, jonka Joanna on itse kehittänyt. Siinä koira opetetaan koskemaan maassa olevaan hihnaan käskystä. Tämän jälkeen koiraa joko a) juoksutetaan hihnan yli (naksautus heti kun etutassut osuvat hihnan jälkeiseen maahan ja vauhtipalkka), b) pysäytetään riittävän ajoissa että koira ehtii pysähtyä ennen hihnaa (palkka koiran luo) tai c) pysäytetään niin lähellä hihnaa, että koiran täytyy pysähtyä todella tehokkaasti jos aikoo ehtiä ennen hihnaa pysähtymään. Todennäköisesti ei ehdi, jolloin koiraa pyydetään koskemaan hihnaan (se palaa siis vähän matkaa kohti tulosuuntaa) ja tästä kehut mutta ei lelupalkkaa ja takaisin lähtöpaikkaan, jonka jälkeen stoppikäsky ajoissa tai läpijuoksutus, jos koira näyttää yhtään ennakoivan stoppia. Tämä on toiminut aika kivasti meillä, pitäisi vaan ehtiä enemmän tekemään ja haasteita luo se että Kulo ennakoi kovin helposti. Tätä harjoitusta kannattaa tehdä vaan hyvällä pohjalla, esim pehmeällä hiekalla.

Kuva Mari Lustig

Tunnari oli jossain kohtaa jo lähes täydellinen (koira juoksi täysillä kapuloille, haisteli siististi, palautti reippaalla laukalla pitäen kapulaa vakaalla otteella), mutta pitihän mun tietysti mennä pilaamaan se teettämällä liian haastava harjoitus. Kulo oli selviytynyt leikiten siitä, että laitoin oman kapulan hajustamattomien kapuloiden rivistä kauemmas rivin taakse nurmikkoon piiloon, ja saanut tästä lisää itseluottamusta ja draivia. Mä älypää tein niin, että heitin noutokapulan tunnaririvistön yli ja pyysin Kuloa hakemaan oman. Kulo jumitti kapulaan joka olisi ollut paljon mieluisampi hakea, ja meni epävarmaksi ja tästä on seurannut vauhdinmenetystä ja liikaa varmistelua kapuloilla. Taas opin koirastani jotain uutta, ja voisin välillä haastaa sitä vähän pehmeämmin, asteittain vaikeuttaen. Nyt ollaan jo parempaan suuntaan onneksi menossa. :)

Kulo kävi elokuun alussa paimentamassa. Sillä on kyllä mieletön edistymiskyky miettien meidän paimennustahtia. ;) Viime vuoden toukokuussa se söi lampaanpaskaa ja kyttäsi muita koiria. Loppuvuodesta se jo vähän kiinnostui ajoittain lampaistakin mutta epävarmuuttaan yritti pureksia niitä. Nyt elokuussa se lähti heti vaanien lähestymään niitä, kuitenkin järki päässä niin että pystyin päästämään sen ekaa kertaa irti. Se alkoi jo hakea tasapainopistettä! Vielä se on niin tokokoira, että se tasapainotteli sen suhteen että pitäisikö katsoa mua vai lampaita. Lokakuussa olisi tarkoitus mennä katsomaan vielä kerran lampaita tänä vuonna, ehkä sitten tulee paimennuskiintiö tältä vuodelta täyteen :D

Kuva Tanja Vahtera

Olen aloittanut Kulon kanssa myös agilitytreenit. Ollaan tehty ohjaustekniikoita 1-2 esteellä. Alkuun Kulolle oli tosi vaikeaa tajuta, että se ei olekaan koko ajan mun vasemmalla puolella, mutta jo tokalla treenikerralla se alkoi ymmärtää lajin molemminpuolisuuden. Ja sille on alkanut kehittyä kiva estefocus. Se on ketterä ja suhtautuu agilityyn intohimoisesti, haasteena on väliin semmoiset tylsät siivekkeet jotka vähän on välillä matkan varrella, mutta ne kyllä kaatuu eikä sitten enää oo edessä.

Kulo myös veti ässän hihasta ja sillä oli juoksut heinäkuun lopussa. Mulla olisi kova kiusaus teettää sillä pennut seuraavasta tai todennäköisesti sitä seuraavasta juoksusta, kun vaan keksisin sille sopivan uroksen ja muutenkin henkisesti valmistautuisin pentuprojektin haasteisiin. Saas nähdä koituuko tästä mun jahkaamisesta yhtikäs mitään.

Kulon kanssa saatiin iloisia uutisia; meidät valittiin Tamskin tokovalkkuun jossa on todella kova taso; on entisiä ja nykyisiä maajoukkuelaisia ja varamaajoukkuelaisia ja tokon valmennusrenkaassa olevia ja muuten vaan tosi päteviä tyyppejä. Suurelta osalta samoja heppuja joiden kanssa olen saanut treenata nyt jo vuoden ja oppinut niin paljon tästä mielenkiintoisesta ja koukuttavasta lajista nimeltä toko! :)

Sitten suureen sydämelliseen Taoon. Taon kanssa voitettiin lotossa ja päästiin Anu R:n aksaryhmään huippuseuraan Sirpan, Miinun, Heidin ja Anun kanssa. Viikoittainen treenaaminen on vienyt meidän yhteistyötä eteenpäin niin, että on alkanut tuntua että me tehdään tätä hommaa yhdessä ja me voidaan tehdä kokonaisia ratoja ilman katastrofia.

Ollaan käyty jokusissa kisoissa. Meidän epäonnena on ollut rimat, aina on yksi tippunut. Heinäkuun kisoissa sain kanssakisaajalta vinkin kaarteessa pitää ohjaava olkapää takana. Tämä on ollut meille tosi tehokas neuvo, koska tosiaan tämä on auttanut siihen että rimoja ei ole tippunut ollenkaan samaan malliin. Käytiin myös piirinmestiksissä joukkuekisoissa. Tao kävi niin kuumana, että mä vähän panikoin. Tein lähtöön turhan ihmisnuolen enkä väistänyt alta riittävän ajoissa pois niin että Tao tiputti riman, ja ryysäsin kohti keppejä niin että Tao ajautui ekasta välistä ohi.

Viimeisimmät kisamme olivat nyt maanantaina. Eka rata meni sujuvasti ja tuntui helpolta, tuloksena nollavoitto. Etenemä 4,84m/s. Tokalla radalla unohdin päätökseni, että en käskytä Taoa kontakteille (kiipeä-käskyllä se vain loikkaa ylösmenokontaktin yli) ja että vapautan sen tietyllä käskyllä. Taolle tuli virhe puomin ylösmenokontaktilta ja puomin jälkeen se ampaisi putken väärään päähän (vaikka mä seisoin putken suun edessä), koska olin antanut kontaktivapautuskäskyn sijaan putkeen-käskyn ja vielä liian aikaisin niin, että Tao ehti lukita putken väärän pään. Tästä tuloksena siis hylky. Ensi viikonloppuna on kaksi starttia sekä lauantaina että sunnuntaina, toivottavasti viimein pääsisimme 2-luokkaan! :)

Laitan videot radoista, niitä odotellessa, jos halua on, meidän menoa voi katsoa täältä:
Laita ajaksi 14.9.2015 ja klo 18:50:30 (A-rata) ja 20:19:00 (B-rata)

Taosta on tullut kotioloissa vähän häiritsevän innokas syli- ja seurakoira. Söpö sellainen :D

Kuva Heidi Salminen, tottistreenit Taon kanssa

Benson porskuttaa entiseen malliin, varastaa Ennin leluja, pitää Ennin puolia ulvoen lujaa jos Enni itkee. Selkä on nyt loppusyksystä ollut enemmän jumissa ja toivon että ei kehitä enempää luusilloittumia.

Kuva Mari Lustig

Paimenvideoita ja tokotreenejä

Tässä on Taon viime viikkoista paimennusta. Mulla ei oo kauheesti lajista ymmärrystä, mutta onneksi tässä ei tarvinnut muuta tehdä kuin kävellä Tanjan ohjeiden mukaan. :D Tao pääsi livahtamaan mun ja lampaiden välistä, sitä ei saisi antaa tehdä mutta eipä poika sitä muuten juuri tehnyt. Tao tekee vielä aika paljon liikaa hommaa ja suotta laukkaa, mutta fiksuna poikana varmaan itse oppii että vähemmälläkin saa lampaat pysymään kasassa ja liikkumaan. Maahanmenot on hitaat, jouduin suorastamaan karjumaan käskyt että Tao suostui uskomaan mua. Paljon siistimpää olis ollut liikutella niitä lampaita, eikä mennä maate.

Kulo sytyttelee vielä. Sitä vähän jännitti lampaat ja se yritti väistää niitä, mutta toisaalta ne olivat kuitenkin kiinnostavia ja olisi ollut kiva syöksyryntäyksellä ajaa ne liikkeelle. En tiedä mitä sitten olis tapahtunut, ei otettu asiasta selvää vaan pidettiin tytteli hihnassa :D Kehuin rauhallisesta lampaiden lähestymisestä ja kielsin äkkinykäyksistä.

Tänään tehtiin tunnaria liikkuroituna. Keksin että saan Kulon tuomaan oman kapulan ilman lisäkäskyjä niin, että tehdään vielä pohjalle yksi pelkän oman piilotus, sen Kulo tuo aina mulle, ja tämän perään hajustamattomat kapulat mukaan seuraavaan treeniin. Tänään uutena asiana tuli liikkuroitu alku ja se, että hajustamattomissa kapuloissa oli Hannan tuoksu. Eipä häirinnyt tytteliä yhtään. :) Muuten työskentely on hyvää, mutta paluuvauhtia saisi olla hivenen enemmän, toisaalta pyöräyttää kapulaa pari kertaa suussaan. Luulenpa että toiseen kun puuttuu, niin toinen kärsii. Pilkotaan pilkotaan...

Tao pystyi tekemään tunnarin liikkuroituna :) Pureskelin kapulaa palauttaessa, mutta ihan sama kun muuten oli hyvä suoritus.

Illalla vielä pienet tokotreenit Teiskossa. Sivulletuloja ja stoppeja vartaloavuin puunkierron kautta. Noutokapulan nostoissa palattiin alkeistreeniin, koska mennä säheltää kapulalle, eli pelkkiä nostoja ja siitä lelupalkalle, leikkien vähän kauemmas kapulasta ja uusi noutokäsky. Saatiin hyviä nostoja joissa otti kapulan suoraan suuhun. Ruutua treenasin niin, että siellä oli kosketusalusta ja heittelin leluja sivummalle matkan varrelle. Näistä pystyi jo toisella yrityksellä luopumaan ja juoksemaan ruutuun, mutta sitten kun heitin noutokapulan niin kyllä oli  hankalaa... Kulo ei meinannut millään ymmärtää ettei ihanaa noutokapulaa olisi saanut hakea, mutta parin aika hyvän toiston jälkeen jätettiin asia hautumaan. Loppuun vielä kaukoja m-i-vaihtoja heti ekasta vaihdosta palkaten. Koira oli hyvässä vireessä ja itselle jäi niin hyvä mieli sen kanssa tekemisestä, on se niin hieno tytsy!

Paimenessa

Suunnitelmissa oli niin käydä paimentamassa tänä kesänä, mutta erilaisten sattumusten yms. johdosta päästiin vasta tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna lampaille. Kiitos Minnan ja Annen. :)

Ekassa setissä Tao oli liinassa ja harjoiteltiin, että lampaita tulee lähestyä rauhallisesti ja aidan vieressä olevia lampaita kannattaa lähestyä aidan viertä. Samalla kokeilin vähän suuntakäskyjen muistamista, niitä ollaan arkielämässä jonkun verran käytetty.

Tokassa setissä Tao oli vapaana. Alun rykäisyn ja mun karjumisen jälkeen pyhäkoululainen tajusi, että kannattee edetä maltilla ja kuunnella emäntää. Oli kivaa, yllätyin kuinka kivasti Tao meni! Mää siinä aika lailla sähläsin, kun mm. en osannut pitää omaa tonttiani (eli olla päästämättä lampaita ohitseni) ja takaperin peruuttaminen oli kovin hidasta. Yritin yhdessä kohtaa työntää lampaita sivummalle, kunnes Anne ystävällisesti muistutti että mulla on paimenkoira lampaiden siirtelyä varten. :D

Tässä loppuosa meidän menosta. Ens kerralla olisi suunnitelmissa lopettaa paimennus jotenkin järjellisemmin kuin mitä tässä tapahtui, ja antaa Taon harjoitella tasapainopisteen hakua ilman että mä kontrolloin sen menoa noin paljon mitä tässä videolla teen.

7/11/2012 Lajikirjoa á La Tao

Mä vähän mietinkin, että mihin kaikki mun vapaa-aika on mennyt:

Paimennuksessa suurkiitos Päiville mahtavasta oppituokiosta, jonka annoit Taolle! Ja Tanjalle tämän oppimistuokion mahdollistamisesta!

Kuvauksesta kiitos Mallalle, Hannalle, Johannalle ja Henkalle! :)))

Bensonin kanssa kaukotreenit jatkuu. Syviä huokailuja ja vakavaa koirannaamaa on nähty, kun pitäisi ratkoa niin vaikeita haasteita pienen villamiehen. Tänään syvimmät otsarypyt aiheutti haaste mennä seisomasta makaamaan. Seisomasta istumaan meno onnistuu jo oikein kivasti. Nyt hän menisi makaamaan istumisen kautta kun osaa jo niin näppärästi istua, mutta sitten tulee jumi kun eihän istumasta ole kovin helppo mennä maahan etutassut paikoillaan. Tässä onkin hälle pulma ratkottavana; että oppisi ajattelemaan maahanmenon etupää ekana. Kaukotreenien jälkeen otetaan aina vauhdikkaat leikit, ja oikein näkee kuinka puudeli tuulettaa päätään rankan ajattelun jälkeen!

8/10/12 Oivalluksia!

Tänään pakkasin pojat Toyotaan ja suunnattiin Helenalle. Helenan kanssa treenattiin jälkeä ja katsoin kun Lissu teki esineruutua. Lissu suoritti vaikean jäljen kuono niin syvällä jäljellä, että se yritti ryömiä puiden alta. Ojat ja tiet eivät tälle malille olleet ongelma eikä mikään. Tässä on tavoitetta. :) Lissun into jäljestää ja tuoda Helenalle esineitä oli mahtavaa katsottavaa. Oikeastaan kaikki se halu, jolla Lissu teki hommia, oli niin ihailtavaa. Taolla oli Helenan mukaan hyvä haju jäljestämisestä, mutta kuono välillä aaltoili; pääsääntöisesti oli alhaalla jäljellä mutta välillä nousi ylemmäs. Pitäisi vaan aina heti hoksata heti pysähtyä ja jatkaa vasta sitten, kun se kuono on laskeutunut, eikä antaa yhtään edetä ilmavainulla tai sen tapaisellakaan.

Lissu palauttaa vauhdilla esinettä

Iltapäivällä tottisteltiin pihassa, ja sain päivän suurimman ahaa-elämyksen. Tao leikkii hyvällä vireellä, mutta esim. seuraa neutraalissa tunnetilassa. Ja mä haluaisin että kaikki toko perustuisi valtavaan motivaatioon, jossa mä annan sille luvan tehdä asioita, jotka on sen mielestä huippukivoja. Sain hyvän vinkin rytmittää tottistelua: lyhyempää leikkipätkää, lyhyempää seuraamispätkää jossa vire säilyy huippuhyvänä. Leikitän Taon hyvään vireeseen, sitten lähden kävelemään reippaasti poispäin jolloin Tao tulee intoa piukassa mukaan. Siihen seuraa-käsky ja namin avulla ohjaus oikeaan paikkaan, muutama askel seuruuta ja innokas palkkaus. Vire ja tekemisen into kasvoivat jo yhdellä treenikerralla selvästi. Taolla on niin hyvä itsehillintä, etten usko että sen kohdalla ollaan tällä treenityylillä lähelläkään sellaista ongelmaa, että se kuumuisi liikaa ja alkaisi häsätä. Mutta täytyy tätäkin (ja mahdollisesti ilmaantuvaa ääntelyä) pitää silmällä, ja uskon että virettä saa helpommin alas kuin ylös. Mitään malia en Taosta tavoittele, mutta tekemisen iloa itse suorituksiinkin haluan lisää, ja sitä paitsi tämä treeni oli superhauskaa varmasti molemmista. Tässä vähän tämän päivän treenailua, haettiin tuntumaa. Ekassa pätkässä on liian pitkää leikittämistä ja liian pitkää seuruuttamista. Taon intoon olen tyytyväinen. :)

Illalla näin ava-kanavalta Nietosvaaran Päivin tilalla kuvatun paimennuksen alkeet -ohjelman: Koiran elämää. Nyt sain hyvän oivalluksen siitä, mitä mä teen seuraavalla kerralla lampailla Taon kanssa. :) Onneksi seuraava kerta sijoittuu juurikin Päivin luokse, kun lokakuun lopussa meillä on Tanjan järjestämät paimennustreenit siellä.

21/8/2012 Tao ensimmäistä kertaa lampailla

Taolainen pääsi tänään Jumesniemeen kokeilemaan lampaiden liikuttelua:

Videolla toinen kierros lampailla, ensimmäinen on taltioitu kuvina:

Ensimmäisellä kierroksella huomasi selvästi, koska Taon päässä naksahti ja se tajusi lampaiden olevan The Thing. Oli kiva nähdä uusi puoli nuoresta koiruudestani ja nähdä sitä tekemässä jotain, mihin vuosisatojen jalostus on sitä muokannut. Miten sille tulikaan luonnostaan halu kiertää lampaiden sivulle, hidastaa vauhtia, tuijottaa tiukasti, spurtata etenevän lauman eteen (tosin tässä kohtaa emäntä liinoineen esti penikan aikeet), ihmeellinen asia nämä eläimen vaistot. :)

Kiitos Annelle ja Tanjalle treenimahdollisuudesta ja seurasta ja Ellulle kuvaamisesta ja seurasta!! :)

15/12/2011 Paimennusta ja fysioterapiaa

Olin viime lauantaina seuraamassa Rajahiilen kennelissä paimennusharjoituksia. Paimennustreenit alkoivat sillä, että talutimme kolme lammasta lampolasta pellolla olevaan metalliaitaukseen. Minun pässini oli pieni mutta pippurinen, eikä piitannut siitä sitä kiskotaan villoista ulos lumisateeseen. Se polki sorkkaansa maahan ja ravisteli sarventynkiään, mutta tuli kuitenkin helposti mukana. Tulevan bc-omistajan ensimmäinen haaste voitettu, pärjäsin lampaalle! ;)

"Perhana!"

Päivi selosti mahtavalla kokemuksella ja tietotaidolla mitä harjoitusten aikana tapahtui. Koiranohjaaja käveli lammasaitausta ympäri. Tavoitteena oli, että koira kiertää aitausta samaan suuntaan ei liian lähellä lampaita, ja alkaa hakeutua kello kahteentoista ohjaajaan nähden. Sinne saavuttuaan se pysähtyy ja käy vaistonsa ohjaamana maahan. Se alkaa hakea oikeaa paikkaa suhteessa paimenen liikkeisiin pysytellen koko ajan vastakkaisella puolella laumaa. Kun koira tämän oppii, sen elekieli muuttuu: häntä ja etuosa laskeutuvat ja katsoo lampaita intensiivisesti mutta on hiljaa. Tällöin sitä ei ohjaa saalis- vaan paimenvietti. Vasta kun koira toimii hallitusti tässä vaiheessa, on aika päästää lampaat vapaaksi.

Koirat olivat hyvin eritasoisia, joten sain monipuolisen kuvan siitä kuinka paimennusvietin herääminen tapahtuu. Erästä koiraa ei lampaat olisi vähempää voinut kiinnostaa (naureskeltiin luontaiselle paimenelle), toista ne pelottivat kovin, kolmas oli syttynyt lampaille eikä nähnyt mitään muuta kuin ne, mutta epävarmuuttaan ärhenteli niille ja oli siinä vielä aika paljon saalisviettiäkin mukana. Tämä koira harjoitusten edetessä alkoi toimia koko ajan paremmin, eli kiertää lampaita paikallaan olevan ärhentelyn sijaan. Yksi koirista oli pisimmällä paimennustaidoissa, ja se kiersi lampaita matalana ja itsevarmana käyden maahan lauman toiselle puolelle.

"Hurjia koiransyöjälampaita..."

Lampaat seurasivat koiria silmä kovana. Ne tuntuivat aistivan koirien kokemattomuuden, ja isottelivat koirille päätään pudistellen ja sorkkaa maahan lyöden. Paimennus oli valtavan mielenkiintoista, ja tuntui kuin olisi päässyt bordercollien luontaisen olemisen juurille. Kiitos vielä mahdollisuudesta päästä seuraamaan treenejä!

Tunteet käy kuumana ja lampaat on niiiiin kiinnostavia!

Mieli alkaa vähän tasoittua

Joukon taitavin näyttää mallia

Tänään kävimme Bensonin kanssa fysioterapeutti Kirsi P:lla. Kirsin mukaan Benson on hyvässä lihaskunnossa ja sen liikkeet näyttivät hyvältä. Juoksin jalkakäytävää edestakaisin Nekalassa. Benson sai kiivetä jyrkät rappuset hitaasti ylös ja alas sekä kävellä 15cm maasta olevien tikapuiden puolapuiden yli. Näiden harjoitusten jälkeen Kirsi sanoi, että sillä on hyvä kehonhallinta. Benson nosteli takajalat taitavasti puolapuiden yli astuen väleihin. Vaakalla katsottiin kuinka paino jakautuu tassuille. Benson alkusyksystä ennen kuntoutusta kevensi oikeaa takajalkaa, nyt se on alkanut laittaa sille painoa enemmän kuin vasemmalle. Mistäköhän tässäkin on kyse..? Molemmat takajalat olivat nyt yhtä paksut, kun 6vkoa sitten vasen oli sentin paksumpi. Selässä on vielä lannerangan alueella lihasjumia, ja oikealla puolella samoin. 

Jatkossa jumppaamme Bensonin kerran päivässä, ja teemme sen kanssa kyljen venytyksiä ja jalkojen taaksepäinvenytyksiä. Muut venytykset pyritään tekemään siten, että Benson itse tekee ne. Se venyttelee etuosaansa tosi runsaasti, ja takajalkojaankin koko ajan enemmän ja enemmän. Takajaloissa tavoitteena on ylläpitää jalkojen liikeradat mahdollisimman laajoina. Muuten jatketaan tunnin ei-liian rankoilla lenkeillä päivittäin.

Mikä parasta, Kirsi sanoi että meillä on tosi hieno koira joka on hyvässä kunnossa ja onnellinen! :) Kirsi oli niin ihanan kannustava ja näki koirassa muutakin kuin huonot lonkat ja synkän tulevaisuuden. C:n lonkkien ei välttämättä tarvitse ollakaan maailmanloppu, jos pidämme koiran lihaskunnon aina hyvänä. Ja mikä parasta, Kirsi ei tuominnut meidän agilityuraa ihan täysin loppumaan. :)

Tällä kertaa jaan Bensonista kuvan, joka osoittaa kuinka hassun näköinen on koiran jalka: