Tiistai oli touhua täynnä. Aamupäivällä ajelin koirien kanssa treenihallille. Ajattelin, että kun Tao on niin hienosti oppinut rauhoittumaan autoon häkkiin, niin kentän laidalla olevaan häkkiin rauhoittuminenkaan ei olisi ongelma. Leikitin pentua narupallolla, josta se innostuikin kovasti. Tämän jälkeen treenattiin hetki, ja sitten Taon oli aika mennä Bensonin tilalle häkkiin. Tao raivosi häkissä, ja meillä meni Bensonin kanssa treenit pipariksi kun Benson paineistui Taon älämölöstä. Hetken aikaa mulla oli pentu, joka huusi häkissä, ja puudeli, joka huusi noutokapulan takana seisten. Kun Tao rauhoittui, otin sen häkistä ja taas leikittiin ja treenattiin hetki. Laitoin sen sen jälkeen autoon, jossa oli taas aikamoinen huutosirkus. Eli autoon rauhoittuminen huonontui. Luulenpa, että on selvempää laittaa vuoroaan odottava autoon tästedes. Kokeilee sitten muutaman kuukauden päästä uudelleen... Benson jäi nyt jäävissä liikkeissä suoriin asentoihin, ja teki kaikki sivulletulot oikein. Silti on epävarmuus siitä, että se ei oikeasti osaa ja hallitse näitä, vaan toisinaan tekee oikein ja toisinaan ihan ei. Lueskelin Korrien tottis-kirjaa ja siitä saatiin idea noutokapulatreeniin. Heitin noutokapulan, ja kun Benson juoksi ja otti sen suuhun, huusin Jes! ja heitin pallon palkaksi. Benson etsi koko ajan jotain monimutkaisempaa merkitystä (se ei tuntunut käsittävän, että riittää kun ottaa kapulan nopeasti suuhun vaan tarjosi monenlaisia asioita, kuten kapulan päällä seisomista tai kapulan takana seisomista tai makaamista). Saatiin lopuksi pari onnistuneempaa suoritusta ja asia jäi hautumaan.
Tämän jälkeen käytin tassuttelemassa Birgitan polulla, Tao sai hyvää treeniä epätasaisella metsänpohjalla kävelemisestä. Sen jälkeen uni maittoi kotona.
Puoli seitsemältä meillä oli pentutoko. Taolla on ihan uskomattoman hyvä keskittymiskyky ja kontaktinottamishalu! Se ei välitä muista pennuista, pystyinkin pitämään sitä vapaana treenatessa. Harjoittelin aika lailla omatoimisesti, kontaktinottoa, sivulle tulemista, seuraamista, leikkimistä. Lopuksi treenasimme luoksetuloa, joista toisen harjoituksen teimme niin, että pennut juoksivat koirakujan läpi. Tao matkalla vilkaisi yhtä pentua, mutta tuli varmasti luokse! Treenien jälkeen jäin puoleksi tunniksi höpöttelemään vetäjän, Annukan kanssa. Tao kävi makuulle, kun se huomasi että me ollaan tylsiä. :)
Pentutreenien jälkeen ajelin Niihaman palveluskoirakentälle, jossa oli Tavesin jälkikokeet. Koirat olivat tullessamme vielä metsässä, joten pääsimme tassuttelemaan treenikentälle. Reipas pikkukoira ei välittänyt isojen koirien louskunnasta autossa, vieraista hajuista ja ihmisistä vaan tassutteli reippaasti vieressä tai edelläni. Tao sai paljon ihailijoita, ja nautti tästä jakaen rakkautta ja puremista kaikille halukkaille! Aika moni olisi pennun kainaloonsa kaapannut ja kotiin vienyt.. ;) Kun seisoin pidempään paikoillani, Tao joko tapitti mua silmiin tai kävi maate. Lopulta koirakot kurvasivat vauhdilla paikalle ja tottisosuudet alkoivat. Sari Kärnän ja Kurtin upeaa tottista (92p.) seuratessa rintaan kohosi kaihoisa haave siitä, että mekin pystyttäisiin tulevaisuudessa yhtään tarkkaan ja upeaan suoritukseen. Koirassa ainakin on varmasti potentiaalia! Olin jännittänyt ammuntoja etukäteen, mutta aivan turhaan. Menin Taon kanssa sivummalle, ja Annukka viittoi mulle koska tullaan ampumaan. Syöttelin nakinpalasia ja keskityin olemaan itse rentona. Tao laukauksen kuultuaan vilkaisi äänen suuntaan, mutta jatkoi heti syömistä eikä näyttänyt stressaantuvan yhtään. Laukausten jälkeen menimme kentän laidalle katsomaan suorituksia. Tao kuuli kymmenkunta laukausta ja hienosti meni kaikki kuuntelut! Pentu jaksoi muutenkin päivän touhut hienosti, napittaen mua syötävän suloisilla silmillään. Heidi esitteli mua muille, ja kuulin koska kentällä ammutaan. Suunnitelmissa onkin nyt viikoittain käydä syömässä makupaloja, hyvä olisi varmasti että tätä treenaisi säännöllisesti aina reilusti murkkuiän yli.
Nyt Taolla on ruokahalutkin taas parantuneet, ratkaisuksi löytyi öljytilkan lisääminen turvotettujen nappuloiden päälle. Tänään sain yhden aterian syöteltyä treenatessa, pentu tavoitteli nappuloita ahnaasti. Harjoiteltiin kaukoja, joissa vielä on haasteena että osaan itse liikuttaa kättä oikein niin, ettei Tao siirrä tassujaan. Jonkun verran Tao meni lonkkalepoon maahan mennessään, mutta en palkannut näihin asentoihin vaan houkuttelin oikeaan asentoon. Kokeiltiin myös kahden lelun leikkiä, ja pikkukoira nautti tästä silmin nähden. Benson oli tällä välin juoksulenkillä Henkan kanssa, se oli kuulemma ollut niin hyväntuulisen näköinen että monen vastaantulevan lenkkeilijän päiväkin näytti ilmeistä päätellen pelastuneen.
Huomenna on tokotreenit ProCaniksella, ja ajattelin myös ehtiä tekemään niitä makupaloja. Siitä lisää myöhemmin... :)
torstai 31. toukokuuta 2012
tiistai 29. toukokuuta 2012
29/5/12 Tokotreenit
Meillä oli taas tosi mahtavat Marjon pitämät treenit. Tunnin aikana saadaan niin monia kullanarvoisia vinkkejä, että! Marjo oli suunnitellut monipuoliset treenit:
Treenattiin ekaksi seuraamista häiriön alla. Kentällä oli noutokapuloita, kartioita, ja yksi PALLO. Se veikin puudelin mielenkiinnon aluksi 100-0. Pidin makupalan (peuranlihan jämäpaloja keitettynä) näkyvillä, koska kiusaus oli sen verran kova. Seurautin Bensonia pallon lähellä, ja palkkasin aina katsekontaktista. Se saikin ideasta kiinni ja rupesi tarjoamaan sitä, jolloin pääsin vielä lisää kehumaan ja palkkaamaan sitä. En päästänyt sitä pallolle missään vaiheessa, ajattelin että treenihallilla se ottaa vain mun antamia leluja suuhunsa.
Sitten oli paikkamakuu, jossa menin piiloon. Benson oli nyt enemmän kierroksilla ja piippasi, mutta pysyi varmasti aloillaan. Poistuin Bensonin luota aidan taakse, menin kyykkyyn, nousin samantien ylös ja palasin palkkaamaan koiran. Näitä neljä toistoa. Harjoituksen edetessä piippaus loppui, eli Benson ei ruvennut keräämään ahdistusta (mitä se herkästi tekee), vaan meni rauhalliseen levolliseen mielentilaan. Viimeisen kerran kun palasin luokse, seisoin hyvän tovin ennenkuin vapautin Bensonin. Vapautuksen jälkeen ei seurannut mitään ihmeellistä vaan käveltiin kentän laidalle. Ajattelin tässä, että paikkamakuu on tosi kiva juttu, ja vapaa-käskyn jälkeen ei seuraa mitään huippuhienoa, ei ainakaan mitään kierroksia nostattavaa.
Tämän jälkeen kokeiltiin metallikapulan noutoa. Tein kisanomaisen suorituksen, jossa huomasin että täytyy harjoitella kapulan heittoa ettei se lennä ihan minne sattuu. Benson ampaisi luvalla sivulta kapulalle, otti sen reippaasti suuhunsa, palasi reippaasti ravaten ja hakeutui oma-aloitteisesti sivulle istumaan. Antoi kapulan käskystä ja jäi sivulle istumaan. Olin tähän tyytyväinen eikä tehty tätä enempää. Tämän jälkeen kokeiltiin sama puisella noutokapulalla. Benson juoksi ilmaan pomppien kapulalle, nappasi sen suuhun ja pomppien toi kapulan mulle - samalla järsien sitä oikein antaumuksella. Marjon mukaan se on ihan liian korkeassa vireessä. Mietittiin että jos noutamisesta tekisi tylsemmän jutun, mutta sitten pelottaa että nouto menee lahnamaiseksi. Haluaisin että Benson menee samalla draivilla, mutta laukkaa suoraviivaisesti mennen tullen, pureksimatta kapulaa. Harjoittelimme kapulan suuhun ottamista. Benson ottaa kapulan ihan mielellään suuhun, mutta hirveää paloa sillä ei siihen ole, ja heti jos mulla ei ole kristallinkirkkaana mielessä mitä siltä haluan ja annan hieman ristiriitaista palautetta, sen itsevarmuus laskee eikä se enää otakaan kapulaa suuhunsa. Eli treenistä pitää suunnitella sellainen, että pystyn palkkaamaan ja kehumaan sitä tiheästi! Marjo antoi neuvon, että ei kiellä puremasta vaan kehuu kun ei pure. Lisäksi teimme sellaista harjoitusta, että kapula Bensonille suuhun, jonka jälkeen peruutin ja Benson sai kävellä kapula suussa. Tässä se oli matalammassa vireessä eikä järsinyt kapulaa.
Ruutua kokeilimme ilman nauhoja. Vein lelun ruutuun ja lähetin sinne. Tämän jälkeen Benson tarjosi ruutuun menoa, mutta jäi seisomaan sen ulkopuolelle. Tämän jälkeen tarjosi kartion takana seisomista (vaikka ei olla harjoiteltu merkille menoa kuin kerran helmikuussa). Ilmiselvästi se ei tajua ruutuun menoa, jos ruudun nauhat eivät ole maassa. Ilmeisesti kaikissa kokeissa nauhoja ei ole, joten tätä täytyy miettiä. Nyt jätin nämä väärät tarjoamiset huomioimatta ja kutsuin Bensonin pois ruudulta.
Treenasimme lyhyesti kaukoja. Meillä on Bensonin kanssa iso ongelma siinä, että se liikuttaa tassujaan maahan-seiso-liikkeessä. Se saattaa nousta tosi nätisti ylös tassut kuin maahan liimaantuneina, mutta kun sillä on makupala suussa, niin se siirtää jotain tassua. Eikä sillä ole vielä mitään hajua siitä, että niiden tassujen pitäisi pysyä paikoillaan, vaan hyvin usein se ylös noustessaan siirtää jotain käpälää. Mun täytyisi näissä vaan paremmin keskittyä siihen, että tekisin todella hitaita ja hallittuja asennonvaihtoja.
Taokin pääsi treenihallille treenaamaan, harjoittelin sen kanssa vartin verran ennen Bensonin tunnin alkua. Penikka yllätti taas positiivisesti! Mulla on tavoitteena, että Tao pitää treenihallilla mua kiinnostavimpana asiana mitä se tietää, ja että se yhdistää treenihallin hyvään korkeaan vireeseen, mutta pystyy kuitenkin myös rauhoittumaan siellä. Pentu käveli ovesta sisään hallille kuin vanha tekijä, ei yhtään jännännyt hallia jossa se on kerran aiemmin ollut. Se tassutteli musta aika kauas sillä välin kun kaivoin treeniliivin repusta, mutta kutsuttaessa juoksi salamana luokse. Leikin sen kanssa jahtaus- ja vetoleikkiä, ja se keskittyi ihan täysillä meidän tekemiseen ja pisti lujaa vastaan. Saman tien kun irrotin lelusta ja kaivoin makupalan, se tuli mun eteen ja tarjosi eteenistumista. Tehtiin muutama sivulletulo-harjoitus, jossa se jo näppärästi pyöräyttää persauksensa mun jalan viereen. Tämän jälkeen juostiin yhdessä lelulle ja leikittiin. Näitä lyhyitä treeni-leikki-treeni-jaksoja tehtiin muutama, sen jälkeen vein pennun autoon ja otin Bensonin tunnille mukaan. Tao muutaman kerran huudahti perään mutta rauhoittui nopeasti häkkiin. On se vaan kiva haukku :)
Treenattiin ekaksi seuraamista häiriön alla. Kentällä oli noutokapuloita, kartioita, ja yksi PALLO. Se veikin puudelin mielenkiinnon aluksi 100-0. Pidin makupalan (peuranlihan jämäpaloja keitettynä) näkyvillä, koska kiusaus oli sen verran kova. Seurautin Bensonia pallon lähellä, ja palkkasin aina katsekontaktista. Se saikin ideasta kiinni ja rupesi tarjoamaan sitä, jolloin pääsin vielä lisää kehumaan ja palkkaamaan sitä. En päästänyt sitä pallolle missään vaiheessa, ajattelin että treenihallilla se ottaa vain mun antamia leluja suuhunsa.
Sitten oli paikkamakuu, jossa menin piiloon. Benson oli nyt enemmän kierroksilla ja piippasi, mutta pysyi varmasti aloillaan. Poistuin Bensonin luota aidan taakse, menin kyykkyyn, nousin samantien ylös ja palasin palkkaamaan koiran. Näitä neljä toistoa. Harjoituksen edetessä piippaus loppui, eli Benson ei ruvennut keräämään ahdistusta (mitä se herkästi tekee), vaan meni rauhalliseen levolliseen mielentilaan. Viimeisen kerran kun palasin luokse, seisoin hyvän tovin ennenkuin vapautin Bensonin. Vapautuksen jälkeen ei seurannut mitään ihmeellistä vaan käveltiin kentän laidalle. Ajattelin tässä, että paikkamakuu on tosi kiva juttu, ja vapaa-käskyn jälkeen ei seuraa mitään huippuhienoa, ei ainakaan mitään kierroksia nostattavaa.
Tämän jälkeen kokeiltiin metallikapulan noutoa. Tein kisanomaisen suorituksen, jossa huomasin että täytyy harjoitella kapulan heittoa ettei se lennä ihan minne sattuu. Benson ampaisi luvalla sivulta kapulalle, otti sen reippaasti suuhunsa, palasi reippaasti ravaten ja hakeutui oma-aloitteisesti sivulle istumaan. Antoi kapulan käskystä ja jäi sivulle istumaan. Olin tähän tyytyväinen eikä tehty tätä enempää. Tämän jälkeen kokeiltiin sama puisella noutokapulalla. Benson juoksi ilmaan pomppien kapulalle, nappasi sen suuhun ja pomppien toi kapulan mulle - samalla järsien sitä oikein antaumuksella. Marjon mukaan se on ihan liian korkeassa vireessä. Mietittiin että jos noutamisesta tekisi tylsemmän jutun, mutta sitten pelottaa että nouto menee lahnamaiseksi. Haluaisin että Benson menee samalla draivilla, mutta laukkaa suoraviivaisesti mennen tullen, pureksimatta kapulaa. Harjoittelimme kapulan suuhun ottamista. Benson ottaa kapulan ihan mielellään suuhun, mutta hirveää paloa sillä ei siihen ole, ja heti jos mulla ei ole kristallinkirkkaana mielessä mitä siltä haluan ja annan hieman ristiriitaista palautetta, sen itsevarmuus laskee eikä se enää otakaan kapulaa suuhunsa. Eli treenistä pitää suunnitella sellainen, että pystyn palkkaamaan ja kehumaan sitä tiheästi! Marjo antoi neuvon, että ei kiellä puremasta vaan kehuu kun ei pure. Lisäksi teimme sellaista harjoitusta, että kapula Bensonille suuhun, jonka jälkeen peruutin ja Benson sai kävellä kapula suussa. Tässä se oli matalammassa vireessä eikä järsinyt kapulaa.
Ruutua kokeilimme ilman nauhoja. Vein lelun ruutuun ja lähetin sinne. Tämän jälkeen Benson tarjosi ruutuun menoa, mutta jäi seisomaan sen ulkopuolelle. Tämän jälkeen tarjosi kartion takana seisomista (vaikka ei olla harjoiteltu merkille menoa kuin kerran helmikuussa). Ilmiselvästi se ei tajua ruutuun menoa, jos ruudun nauhat eivät ole maassa. Ilmeisesti kaikissa kokeissa nauhoja ei ole, joten tätä täytyy miettiä. Nyt jätin nämä väärät tarjoamiset huomioimatta ja kutsuin Bensonin pois ruudulta.
Treenasimme lyhyesti kaukoja. Meillä on Bensonin kanssa iso ongelma siinä, että se liikuttaa tassujaan maahan-seiso-liikkeessä. Se saattaa nousta tosi nätisti ylös tassut kuin maahan liimaantuneina, mutta kun sillä on makupala suussa, niin se siirtää jotain tassua. Eikä sillä ole vielä mitään hajua siitä, että niiden tassujen pitäisi pysyä paikoillaan, vaan hyvin usein se ylös noustessaan siirtää jotain käpälää. Mun täytyisi näissä vaan paremmin keskittyä siihen, että tekisin todella hitaita ja hallittuja asennonvaihtoja.
Taokin pääsi treenihallille treenaamaan, harjoittelin sen kanssa vartin verran ennen Bensonin tunnin alkua. Penikka yllätti taas positiivisesti! Mulla on tavoitteena, että Tao pitää treenihallilla mua kiinnostavimpana asiana mitä se tietää, ja että se yhdistää treenihallin hyvään korkeaan vireeseen, mutta pystyy kuitenkin myös rauhoittumaan siellä. Pentu käveli ovesta sisään hallille kuin vanha tekijä, ei yhtään jännännyt hallia jossa se on kerran aiemmin ollut. Se tassutteli musta aika kauas sillä välin kun kaivoin treeniliivin repusta, mutta kutsuttaessa juoksi salamana luokse. Leikin sen kanssa jahtaus- ja vetoleikkiä, ja se keskittyi ihan täysillä meidän tekemiseen ja pisti lujaa vastaan. Saman tien kun irrotin lelusta ja kaivoin makupalan, se tuli mun eteen ja tarjosi eteenistumista. Tehtiin muutama sivulletulo-harjoitus, jossa se jo näppärästi pyöräyttää persauksensa mun jalan viereen. Tämän jälkeen juostiin yhdessä lelulle ja leikittiin. Näitä lyhyitä treeni-leikki-treeni-jaksoja tehtiin muutama, sen jälkeen vein pennun autoon ja otin Bensonin tunnille mukaan. Tao muutaman kerran huudahti perään mutta rauhoittui nopeasti häkkiin. On se vaan kiva haukku :)
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
27/5/2012 Kuvasaastetta
Männä viikolla Tao on saanut uusia ystäviä ja kokemuksia:
Pikkukoira on tänään heittäytynyt nirsoksi, nappulat ei maistu. Syykin on selvä. Oma ruoka ei motivoinut riittävästi treeneissä, joten kokeilin nakkia, joka olikin pennun mieleen. Imuttamisseuraamisharjoituksissa oli kädet ihan haavoilla kun oli niin ahne penikka. Eipä oma ruoka sen jälkeen maistukaan kovin kummoiselta. Huomenna ajattelin kokeilla tehdä itse koirannameja, laitan reseptin tänne jos niistä tuli kelpoja. Yksi ateria tulee nameista, joten saisivat olla ravintoarvoltaan parempia kuin nakit. Tao on oppinut pissaamaan käskystä, paikka- ja vapaa -käskyt, ja sivulle se pyörähtää pienellä namiohjauksella näppärästi. Vauhti on vaan lisääntynyt viime päivinä. Mietin että onkohan se ollut siksi vähän unelias, kun se on viime viikkoina kasvanut ihan hurjaa vauhtia? Nyt on ruokahalut vähentyneet ja hereilläolo ja vauhti lisääntynyt, saas nähdä viikon päästä punnituksessa että onko nopein kasvu vähän taittunut. Taon paino oli 10-viikkoisena 6,75kg, ja nyt 11-viikkoisena 7,6kg. Hahmottelin paperille suunnitelman, mitä liikkeitä ja missä kohtaa ruvetaan opettelemaan. Maahanmenoharjoitukset on toistaiseksi tauolla, koska penikka heittäytyy lonkkalepoon ja sitä asentoa en tahdo sen oppivan. Istuminen onnistuu kivasti taaksepäin. :)
Kummityttö Kaisaa ja Lottaa hoitamassa |
1-vuotias kummityttö Salla ja Tao tutkailevat |
Rommi-tolleri 13vkoa ja Tao 11vkoa |
Tao juo tälleen tassun avulla, se on tosi kätevä konsti. Rommi katsoo ja ottaa oppia. |
Ihan mukkelis-makkelis |
Talviturkki heitettiin näyttävästi |
Avoin luokka haaveissa |
Ylpeä tokokoira :) |
Lentävä puudeli |
Tällaisella naamallakin voi olla kesäisenä päivänä |
Meidän bortsuipanallapa ei oo korvia! |
Pikkukoira on tänään heittäytynyt nirsoksi, nappulat ei maistu. Syykin on selvä. Oma ruoka ei motivoinut riittävästi treeneissä, joten kokeilin nakkia, joka olikin pennun mieleen. Imuttamisseuraamisharjoituksissa oli kädet ihan haavoilla kun oli niin ahne penikka. Eipä oma ruoka sen jälkeen maistukaan kovin kummoiselta. Huomenna ajattelin kokeilla tehdä itse koirannameja, laitan reseptin tänne jos niistä tuli kelpoja. Yksi ateria tulee nameista, joten saisivat olla ravintoarvoltaan parempia kuin nakit. Tao on oppinut pissaamaan käskystä, paikka- ja vapaa -käskyt, ja sivulle se pyörähtää pienellä namiohjauksella näppärästi. Vauhti on vaan lisääntynyt viime päivinä. Mietin että onkohan se ollut siksi vähän unelias, kun se on viime viikkoina kasvanut ihan hurjaa vauhtia? Nyt on ruokahalut vähentyneet ja hereilläolo ja vauhti lisääntynyt, saas nähdä viikon päästä punnituksessa että onko nopein kasvu vähän taittunut. Taon paino oli 10-viikkoisena 6,75kg, ja nyt 11-viikkoisena 7,6kg. Hahmottelin paperille suunnitelman, mitä liikkeitä ja missä kohtaa ruvetaan opettelemaan. Maahanmenoharjoitukset on toistaiseksi tauolla, koska penikka heittäytyy lonkkalepoon ja sitä asentoa en tahdo sen oppivan. Istuminen onnistuu kivasti taaksepäin. :)
lauantai 26. toukokuuta 2012
25/5/2012 ALO1
Olimme tänään toisissa toko-kokeissa, alokasluokassa, tuomarina Riitta Räsänen. Riitta oli tarkka tuomari, joka antoi hyvää rakentavaa palautetta suoritusten välillä. Tästä kokeesta sai paljon oppia ja treenattavaa!
1. Luoksepäästävyys 10 / 10 p - Benson istui nätisti paikallaan ja antoi tädin rapsuttaa.
2. Paikalla makaaminen 30 / 30 p - Meidän haastavin liike, jossa ongelmina on ollut vinkuminen ja toisinaan istumaan nouseminen. Tätä on hinkattu tosi paljon. Koira periaatteessa tietää mitä siltä odotetaan, mutta varmuutta ja itseluottamusta lisää tähän. Nyt makasi vinkumatta paikoillaan, muutaman kerran vilkaisi sivulleen mutta pääasiassa tapitti mua.
3. Seuraaminen kytkettynä 17 / 20 p - Pistevähennykset väljästä seuraamisesta. Ei ollut tyypillistä tarkkaa Bensonin seuraamista. Itse kävelin liian nopeasti, ja iso avara tila vaikutti selvästi Bensonin keskittymiseen. Eli lisää treeniä erilaisissa paikoissa.
4. Seuraaminen taluttimetta 36 / 40 p - Pistevähennys sihteerien moikkaamisesta. Sihteerinpöytien lähelle seurauttaminen aiheutti monelle koirakolle ongelmia, niin meillekin. Muuten seuraaminen oli nyt tarkkaa (niinkuin ilman hihnaa seuraaminen yleensä on) ja tajusin itsekin kävellä rennommin. Lisää häiriötreeniä tähänkin.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 19 / 20 p - Pistevähennys vinosta maahanmenosta ja parista vingahduksesta lähdössä. Suoria asentoja pitäisi treenata, toisaalta jos koira on rangaltaan ja lihaksistoltaan vino niin onko se välttämättä mahdollistakaan?
6. Luoksetulo 28,5 / 30 p - Muuten näppärä luoksetulo, mutta jostain syystä teki huonon perusasennon. Lisää varmuutta perusasentoihin.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 19 / 20 p - Pistevähennys vinosta seisoma-asennosta. Tämä vinous kertautuu...
8. Estehyppy 19 / 20 p - Jännityksissäni annoin Seiso-käskyn liian aikaisin, ennenkuin koira oli ehtinyt kääntyä kokonaan mua kohden. Oma moka, parempi ajoitus ensi kerralla.
9. Kokonaisvaikutelma 9 / 9 p. Kuulemma miellyttävän näköistä yhteistyötä. :)
--> Yhteispisteet 187,5 / 200 pistettä, joilla 1-tulos, Kunniapalkinto ja toinen sija luokassa jossa 13 koirakkoa.
Oli todella iso ja mukava yllätys, että saatiin paremmat pisteet kuin monet näkemäni koirakot, joiden suoritus oli niin hienon näköistä. Tässä vielä video, jota en nyt ehdi leikata / käsitellä sen enempää:
Nyt kuonot kohti Poria ja Yyteriä. Pikkukoira pääsee sitä ennen Eläinystäväsi lääkärin tiloihin pentupaineihin, on sitten tuttu paikka kun viikon päästä saa ekat rokotukset. Taon kanssa on mennyt hyvin, se on maailman helpoin pieni koira. Tao on ollut aika rauhallinen, vauhtiakin on toki alkanut viime päivinä lisääntyvästi löytyä. Tao on täyspäinen, taisteluntahtoinen, huomionhakuinen, kuuliainen ja nöyrä pieni ihanuus. <3
Kuvia ja videota luvassa ensi viikolla... :)
1. Luoksepäästävyys 10 / 10 p - Benson istui nätisti paikallaan ja antoi tädin rapsuttaa.
2. Paikalla makaaminen 30 / 30 p - Meidän haastavin liike, jossa ongelmina on ollut vinkuminen ja toisinaan istumaan nouseminen. Tätä on hinkattu tosi paljon. Koira periaatteessa tietää mitä siltä odotetaan, mutta varmuutta ja itseluottamusta lisää tähän. Nyt makasi vinkumatta paikoillaan, muutaman kerran vilkaisi sivulleen mutta pääasiassa tapitti mua.
3. Seuraaminen kytkettynä 17 / 20 p - Pistevähennykset väljästä seuraamisesta. Ei ollut tyypillistä tarkkaa Bensonin seuraamista. Itse kävelin liian nopeasti, ja iso avara tila vaikutti selvästi Bensonin keskittymiseen. Eli lisää treeniä erilaisissa paikoissa.
4. Seuraaminen taluttimetta 36 / 40 p - Pistevähennys sihteerien moikkaamisesta. Sihteerinpöytien lähelle seurauttaminen aiheutti monelle koirakolle ongelmia, niin meillekin. Muuten seuraaminen oli nyt tarkkaa (niinkuin ilman hihnaa seuraaminen yleensä on) ja tajusin itsekin kävellä rennommin. Lisää häiriötreeniä tähänkin.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 19 / 20 p - Pistevähennys vinosta maahanmenosta ja parista vingahduksesta lähdössä. Suoria asentoja pitäisi treenata, toisaalta jos koira on rangaltaan ja lihaksistoltaan vino niin onko se välttämättä mahdollistakaan?
6. Luoksetulo 28,5 / 30 p - Muuten näppärä luoksetulo, mutta jostain syystä teki huonon perusasennon. Lisää varmuutta perusasentoihin.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 19 / 20 p - Pistevähennys vinosta seisoma-asennosta. Tämä vinous kertautuu...
8. Estehyppy 19 / 20 p - Jännityksissäni annoin Seiso-käskyn liian aikaisin, ennenkuin koira oli ehtinyt kääntyä kokonaan mua kohden. Oma moka, parempi ajoitus ensi kerralla.
9. Kokonaisvaikutelma 9 / 9 p. Kuulemma miellyttävän näköistä yhteistyötä. :)
--> Yhteispisteet 187,5 / 200 pistettä, joilla 1-tulos, Kunniapalkinto ja toinen sija luokassa jossa 13 koirakkoa.
Oli todella iso ja mukava yllätys, että saatiin paremmat pisteet kuin monet näkemäni koirakot, joiden suoritus oli niin hienon näköistä. Tässä vielä video, jota en nyt ehdi leikata / käsitellä sen enempää:
Nyt kuonot kohti Poria ja Yyteriä. Pikkukoira pääsee sitä ennen Eläinystäväsi lääkärin tiloihin pentupaineihin, on sitten tuttu paikka kun viikon päästä saa ekat rokotukset. Taon kanssa on mennyt hyvin, se on maailman helpoin pieni koira. Tao on ollut aika rauhallinen, vauhtiakin on toki alkanut viime päivinä lisääntyvästi löytyä. Tao on täyspäinen, taisteluntahtoinen, huomionhakuinen, kuuliainen ja nöyrä pieni ihanuus. <3
Kuvia ja videota luvassa ensi viikolla... :)
maanantai 21. toukokuuta 2012
21/5/2012 Kaupunkikävelyä ja tokoilua
Pentunen jäi tänään ensimmäistä kertaa rauhassa pentuaitaukseen ja heräsi makeasti haukotellen, kun palasin kotiin. :) Olen harjoitellut aitaukseen rauhoittumista sen kanssa niin, että olen sen näkyvillä (selin) / liikun huoneessa / en näy. Tänään vein harjoituksen seuraavalle tasolle laittamalla kengät jalkaan, ottamalla avaimet käteen ja avaamalla oven. Tein tätä muutaman kerran, käväisin oven ulkopuolellakin. Pikkukoira ei välittänyt kun poistuin asunnosta, oli se varmaan aika väsynyt koska leikki viime yönä niin kovasti (meidän muiden riemuksi).
Menimme iltapäivällä bussilla keskustaan Taon kanssa. Se olisi bussissa halunnut päästä moikkaamaan kaikkia, ei tuntenut yhtään matkapahoinvointia, rauhoittui syliin. Keskustassa kaikki oudot äänet, liikkeet, hajut, ihmiset ja autot tuntuivat pikkukoirasta vähän hämmentäviltä. Tao olisi halunnut häntää heiluttaen mennä moikkaamaan ihmisiä, jotka olivat niin kiireisiä että porhalsivat pienen koiran ohi. Hyvä niin, saatiin hyvää harjoitusta ettei kaikkia tarvitse moikata. Kaverini Nappis tuli bostoninterrieri Tyynen kanssa, joka on mahtava esikuva pennulle kuin pennulle kaupunkikävelyyn. Tyyne ravasi eteenpäin tyynesti välittämättä ympärillään liikkujista. Nimi koiraa myöten! Tao otti Tyynestä mallia, ja pian molemmat koirat ravasivat katuja reippaasti. Menimme puistoon syömään jätskit. Palatessa keskustaan Tao oli jo niin sinut paikan kanssa, että se kävi jalkoihini makaamaan. Bussimatka kotiin sujui uneliaissa mutta kuumissa tunnelmissa.
Meillä oli Bensonin kanssa kuudelta Marjon toko-treenit. Otin Taon häkkiin kentän laidalle harjoittelemaan rauhoittumista. Se on jo edistynyt siinä, että kun se näkee minut se on rauhallisena ja nukahtikin pariin otteeseen häkkiin. Kyllä se vielä kolme riekkumiskohtaustakin sai, mutta ne menivät ohi kun tulin vähän lähemmäksi häkkiä, kuitenkin ollen selin. Benson oli tosi pahana siitä, että pentu pääsi hänen pyhättöönsä, ja se näkyi tämän päivän suorituksissa parhaimman terän puuttumisena.
Treenasimme:
- paikkamakuuta: kolme koirakkoa rivissä, ohjaajat koirat jätettyään parin metrin päähän muutamaksi minuutiksi. Tämän jälkeen koirien viereen, sitten poistuminen n 20m päähän. Paluu koirien viereen, odottelua. Sitten vaimeat kehut ja poistuminen kentän laidalle, jossa superpalkka.
- noutoa: Benson oli vähän outona ja haukahti kapulalle hakiessaan sitä, mutta toi sen nätisti pyörähtäen sivulleni istumaan. Nosti pyllynsä kun otin kapulan, tätä täytyy treenata vaihtamalla kapula makupalaan.
- hyppynoutoa: uusi liike meille kaikille, kaikkien koirat noutivat kapulan ja toivat sen hypäten takaisin. Nyt ei kiinnitetty vielä huomiota luovutukseen.
- seuraamista: seurautus kohti hyppyestettä, juuri ennen sitä käännös oikeaan / vasempaan, samanaikaisesti Marjo huusi Käsky!. Benson ei ottanut häiriötä vaan keskittyi hyvin.
- ruutua: testasimme eilistä tyyliä ja Benson meni muutaman kerran kivasti ruutuun, jääden nyt kuitenkin ruudun etuosaan. Teimme ruutua toisesta suunnasta, sillä seurauksella että Benson rupesi tarjoamaan ruutumerkin takana seisomista. Viimeinen toisto niin, että lelu oli ruudun takareunassa.
- paikkamakuuta vielä loppuun n 10m päässä, Benson pääsi pyynnöstäni keskelle :) Vinkui vähän, vilkaisi viereistä koiraa muutaman kerran, pysyi hyvin paikallaan. Teimme maahanmenot ja sivulletulot yksitellen. Benson meni mun käskystä vasta alas, mutta nousi istumaan heti kun kuka tahansa käski koiraansa. Eli tähän lisää harjoitusta. Tämä liike tehtiin kanssa niin, että varsinainen palkka tuli kun palasimme kentän laidalle.
Todella hyödylliset treenit joista jäi hyvä mieli! Treenin jälkeen Benson pääsi mun kanssa laatuaikaa viettämään, mentiin kahdestaan metsälenkille. Samalla Osmo-leluhiiren kanssa treenailtiin liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Nähtiin fasaanipariskunta. Benson katsoi lintuja uteliaasti, mutta käskystä antoi niiden olla. Ihanaa kun koiralla ei ole riistaviettiä. :)
Nyt koirat ovat riehuneet iltariehunsa ja nukkuvat molemmat pot lojolla. Jospa ensi yönä saisimme kaikki nukkua? ;)
Menimme iltapäivällä bussilla keskustaan Taon kanssa. Se olisi bussissa halunnut päästä moikkaamaan kaikkia, ei tuntenut yhtään matkapahoinvointia, rauhoittui syliin. Keskustassa kaikki oudot äänet, liikkeet, hajut, ihmiset ja autot tuntuivat pikkukoirasta vähän hämmentäviltä. Tao olisi halunnut häntää heiluttaen mennä moikkaamaan ihmisiä, jotka olivat niin kiireisiä että porhalsivat pienen koiran ohi. Hyvä niin, saatiin hyvää harjoitusta ettei kaikkia tarvitse moikata. Kaverini Nappis tuli bostoninterrieri Tyynen kanssa, joka on mahtava esikuva pennulle kuin pennulle kaupunkikävelyyn. Tyyne ravasi eteenpäin tyynesti välittämättä ympärillään liikkujista. Nimi koiraa myöten! Tao otti Tyynestä mallia, ja pian molemmat koirat ravasivat katuja reippaasti. Menimme puistoon syömään jätskit. Palatessa keskustaan Tao oli jo niin sinut paikan kanssa, että se kävi jalkoihini makaamaan. Bussimatka kotiin sujui uneliaissa mutta kuumissa tunnelmissa.
Meillä oli Bensonin kanssa kuudelta Marjon toko-treenit. Otin Taon häkkiin kentän laidalle harjoittelemaan rauhoittumista. Se on jo edistynyt siinä, että kun se näkee minut se on rauhallisena ja nukahtikin pariin otteeseen häkkiin. Kyllä se vielä kolme riekkumiskohtaustakin sai, mutta ne menivät ohi kun tulin vähän lähemmäksi häkkiä, kuitenkin ollen selin. Benson oli tosi pahana siitä, että pentu pääsi hänen pyhättöönsä, ja se näkyi tämän päivän suorituksissa parhaimman terän puuttumisena.
Treenasimme:
- paikkamakuuta: kolme koirakkoa rivissä, ohjaajat koirat jätettyään parin metrin päähän muutamaksi minuutiksi. Tämän jälkeen koirien viereen, sitten poistuminen n 20m päähän. Paluu koirien viereen, odottelua. Sitten vaimeat kehut ja poistuminen kentän laidalle, jossa superpalkka.
- noutoa: Benson oli vähän outona ja haukahti kapulalle hakiessaan sitä, mutta toi sen nätisti pyörähtäen sivulleni istumaan. Nosti pyllynsä kun otin kapulan, tätä täytyy treenata vaihtamalla kapula makupalaan.
- hyppynoutoa: uusi liike meille kaikille, kaikkien koirat noutivat kapulan ja toivat sen hypäten takaisin. Nyt ei kiinnitetty vielä huomiota luovutukseen.
- seuraamista: seurautus kohti hyppyestettä, juuri ennen sitä käännös oikeaan / vasempaan, samanaikaisesti Marjo huusi Käsky!. Benson ei ottanut häiriötä vaan keskittyi hyvin.
- ruutua: testasimme eilistä tyyliä ja Benson meni muutaman kerran kivasti ruutuun, jääden nyt kuitenkin ruudun etuosaan. Teimme ruutua toisesta suunnasta, sillä seurauksella että Benson rupesi tarjoamaan ruutumerkin takana seisomista. Viimeinen toisto niin, että lelu oli ruudun takareunassa.
- paikkamakuuta vielä loppuun n 10m päässä, Benson pääsi pyynnöstäni keskelle :) Vinkui vähän, vilkaisi viereistä koiraa muutaman kerran, pysyi hyvin paikallaan. Teimme maahanmenot ja sivulletulot yksitellen. Benson meni mun käskystä vasta alas, mutta nousi istumaan heti kun kuka tahansa käski koiraansa. Eli tähän lisää harjoitusta. Tämä liike tehtiin kanssa niin, että varsinainen palkka tuli kun palasimme kentän laidalle.
Todella hyödylliset treenit joista jäi hyvä mieli! Treenin jälkeen Benson pääsi mun kanssa laatuaikaa viettämään, mentiin kahdestaan metsälenkille. Samalla Osmo-leluhiiren kanssa treenailtiin liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Nähtiin fasaanipariskunta. Benson katsoi lintuja uteliaasti, mutta käskystä antoi niiden olla. Ihanaa kun koiralla ei ole riistaviettiä. :)
Nyt koirat ovat riehuneet iltariehunsa ja nukkuvat molemmat pot lojolla. Jospa ensi yönä saisimme kaikki nukkua? ;)
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
20/5/2012 Agilityviikonloppu ja ruudun alkeet
Viikonloppuna oli Takkujen 10v juhlakisat (agility) kivenheiton päässä meiltä, jäähallin kentällä. Kisat oli suuret ja tuomareita aina Itävallasta ja Ruotsista lähtien.
Me oltiin kisayleisönä. Lauantaina Tao pääsi katselemaan (= nukkumaan häkissä / mun tai kaverini sylissä) lajitoveriensa menoa. Eipä pieni paljon stressannut, nukkui niin sikeästi että meinasi valua kaverini sylistä maahan. Etupää roikkui jo alaspäin mutta kaveria ei haitannut. Mahtavannäköistä menoa ja aika kului aivan siivillä. Voi kun penneli aikanaan olisi luustoltaan (ja muutenkin) terve, jotta pääsisin sen kanssa jatkamaan tätä mahtavaa harrastusta!
Tänään oli puudelin vuoro päästä kisayleisöön. Se lajiin syttyneenä tulistui aluksi kentän laidalla ja olisi varmasti rynnännyt radalle jos olisi saanut päättää, mutta uskoi sitten mua ja piti kuononsa ummessa. Benson käyttäytyi lopulta oikein tosi nätisti, eikä kuono falskannut oikeastaan yhtään tällä kertaa. Kisayleisössä oleminen oli sen kanssa suorastaan kivaa. Pentu oli väsyneenä jäänyt eteisen aitaukseen syömään murojaan, mutta vajaan parin tunnin päästä kotiin tullessamme jo alaovelle kuului raivoisa pennunkiukkuaminen. Näköjään tämän(kin) kaverin kanssa täytyy tehdä yksinoloharjoitukset oikein rautalangasta vääntäen, onneksi siitä on jo Bensonin kanssa vankkaa kokemusta ja harjoitukset on hyvässä muistissa. Kun pentu oli hetken hiljaa, sujahdimme sisään ja sitä huomioimatta olohuoneen puolelle. Tao rauhoittui melkein heti nukkumaan kun olin sen näköpiirissä.
Puolenpäivän jälkeen mentiin Taon kanssa kisayleisöön, ja tällä kertaa annoin sen tehdä tuttavuutta parin tutun koiran ja yhden samanikäisen bc-pennun kanssa. Riimi-pentu oli niin innokas leikkikaveri, että Tao ei siitä paljon innostunut. Leikin narulelulla kentän laitamilla ja pentu leikki kivasti.
Iltapäivällä ajelimme Teiskoon. Tein Bensonin kanssa ruututreeniä. Ollaan sitä muutamia kertoja kokeiltu, mutta Benson ei oikein ole saanut ideasta kiinni. Nyt tutussa paikassa ruvettiin rauhassa harjoittelemaan. Vein lelun ruutuun pari kertaa ja päästin Bensonin hakemaan sen. Sen jälkeen en vienyt lelua ja heitin sen sitten, kun Benson oli juossut ruutuun. Tämän jälkeen vein sen sisälle sulattelemaan asiaa ja syöttelin Taon iltaruoan pihalla seuraamista ja istumista harjoitellen. Tao leikki nyt tosi nätisti mun kanssa verkkopallolla: kiskoi sitä repien ja kun heitin pallon, juoksi hakemaan sen ja toi mulle. Tosin juoksin sitä karkuun kun se otti pallon suuhun, mutta jotenkin leikki oli kivan vastavuoroista yhdessätekemistä. Hain Bensonin uudelleen pihalle. Rupesin nyt opettamaan sille ruutua samalla tavoin kuin se oppi aikanaan kepit, eli sheippaamalla. Vein lelun kerran ruutuun ja annoin Bensonin hakea sen sieltä. Tämän jälkeen odotin, ja pian Benson tarjosikin oma-aloitteisesti ruutuun menoa. Se oli ruudun vasemmassa laidassa, mutta kokonaan ruudun sisällä, niinpä palkkasin sen heittämällä lelun oikealle. Seuraavalla kerralla se meni oikeaan laitaan ruudun sisään, ja palkkasin sen heittämällä lelun vasemmalle. Kolmannella erralla Benson juoksi keskelle ruutua, jolloin heitin pallon sen yli taakse (ajattelin että koira varmaan herkästi hakeutuu ruudun etuosaan, ja taaksepäin palkkaamisesta auttaisi tähän). Benson selkeästi tajusi, että sen pitää olla kokonaan ruudun sisällä, koska sen takajalat jäivät kerran ulos, ja kun odotin niin se korjasi itsensä keskelle ruutua. Bensonin mielestä ruutuun meno oli hauskinta mitä se on vähään aikaan kokenut, ja se tarjosi sinne juoksemista varmaan monta kymmentä kertaa ja oli treenin lopussa ihan hajalla kun korjasin ruutuvermeet pois. Ihana fiksu, oma-aloitteinen pöhkö puudelini. <3
Treenien jälkeen molemmat koirat seurasivat taas kannoilla kuin mikäkin fanilauma. Kyllä se niin vaan on että tie koiran sydämeen vie ruuan ja treenin (sis. leikkiä) kautta!
Tässä on yksi suoritus videoituna. Tao toimi häiriönä, mutta jatkossa hänen ei ehkä kannata sijoittua Bensonin juoksureitille ettei ruutuunmenosta tule kaareva... :)
Me oltiin kisayleisönä. Lauantaina Tao pääsi katselemaan (= nukkumaan häkissä / mun tai kaverini sylissä) lajitoveriensa menoa. Eipä pieni paljon stressannut, nukkui niin sikeästi että meinasi valua kaverini sylistä maahan. Etupää roikkui jo alaspäin mutta kaveria ei haitannut. Mahtavannäköistä menoa ja aika kului aivan siivillä. Voi kun penneli aikanaan olisi luustoltaan (ja muutenkin) terve, jotta pääsisin sen kanssa jatkamaan tätä mahtavaa harrastusta!
Tänään oli puudelin vuoro päästä kisayleisöön. Se lajiin syttyneenä tulistui aluksi kentän laidalla ja olisi varmasti rynnännyt radalle jos olisi saanut päättää, mutta uskoi sitten mua ja piti kuononsa ummessa. Benson käyttäytyi lopulta oikein tosi nätisti, eikä kuono falskannut oikeastaan yhtään tällä kertaa. Kisayleisössä oleminen oli sen kanssa suorastaan kivaa. Pentu oli väsyneenä jäänyt eteisen aitaukseen syömään murojaan, mutta vajaan parin tunnin päästä kotiin tullessamme jo alaovelle kuului raivoisa pennunkiukkuaminen. Näköjään tämän(kin) kaverin kanssa täytyy tehdä yksinoloharjoitukset oikein rautalangasta vääntäen, onneksi siitä on jo Bensonin kanssa vankkaa kokemusta ja harjoitukset on hyvässä muistissa. Kun pentu oli hetken hiljaa, sujahdimme sisään ja sitä huomioimatta olohuoneen puolelle. Tao rauhoittui melkein heti nukkumaan kun olin sen näköpiirissä.
Puolenpäivän jälkeen mentiin Taon kanssa kisayleisöön, ja tällä kertaa annoin sen tehdä tuttavuutta parin tutun koiran ja yhden samanikäisen bc-pennun kanssa. Riimi-pentu oli niin innokas leikkikaveri, että Tao ei siitä paljon innostunut. Leikin narulelulla kentän laitamilla ja pentu leikki kivasti.
Iltapäivällä ajelimme Teiskoon. Tein Bensonin kanssa ruututreeniä. Ollaan sitä muutamia kertoja kokeiltu, mutta Benson ei oikein ole saanut ideasta kiinni. Nyt tutussa paikassa ruvettiin rauhassa harjoittelemaan. Vein lelun ruutuun pari kertaa ja päästin Bensonin hakemaan sen. Sen jälkeen en vienyt lelua ja heitin sen sitten, kun Benson oli juossut ruutuun. Tämän jälkeen vein sen sisälle sulattelemaan asiaa ja syöttelin Taon iltaruoan pihalla seuraamista ja istumista harjoitellen. Tao leikki nyt tosi nätisti mun kanssa verkkopallolla: kiskoi sitä repien ja kun heitin pallon, juoksi hakemaan sen ja toi mulle. Tosin juoksin sitä karkuun kun se otti pallon suuhun, mutta jotenkin leikki oli kivan vastavuoroista yhdessätekemistä. Hain Bensonin uudelleen pihalle. Rupesin nyt opettamaan sille ruutua samalla tavoin kuin se oppi aikanaan kepit, eli sheippaamalla. Vein lelun kerran ruutuun ja annoin Bensonin hakea sen sieltä. Tämän jälkeen odotin, ja pian Benson tarjosikin oma-aloitteisesti ruutuun menoa. Se oli ruudun vasemmassa laidassa, mutta kokonaan ruudun sisällä, niinpä palkkasin sen heittämällä lelun oikealle. Seuraavalla kerralla se meni oikeaan laitaan ruudun sisään, ja palkkasin sen heittämällä lelun vasemmalle. Kolmannella erralla Benson juoksi keskelle ruutua, jolloin heitin pallon sen yli taakse (ajattelin että koira varmaan herkästi hakeutuu ruudun etuosaan, ja taaksepäin palkkaamisesta auttaisi tähän). Benson selkeästi tajusi, että sen pitää olla kokonaan ruudun sisällä, koska sen takajalat jäivät kerran ulos, ja kun odotin niin se korjasi itsensä keskelle ruutua. Bensonin mielestä ruutuun meno oli hauskinta mitä se on vähään aikaan kokenut, ja se tarjosi sinne juoksemista varmaan monta kymmentä kertaa ja oli treenin lopussa ihan hajalla kun korjasin ruutuvermeet pois. Ihana fiksu, oma-aloitteinen pöhkö puudelini. <3
Treenien jälkeen molemmat koirat seurasivat taas kannoilla kuin mikäkin fanilauma. Kyllä se niin vaan on että tie koiran sydämeen vie ruuan ja treenin (sis. leikkiä) kautta!
Tässä on yksi suoritus videoituna. Tao toimi häiriönä, mutta jatkossa hänen ei ehkä kannata sijoittua Bensonin juoksureitille ettei ruutuunmenosta tule kaareva... :)
perjantai 18. toukokuuta 2012
18/5/2012 Tokoa ja naksuttelua
Tänään treenattiin Bensonin kanssa kokeenomaisesti kolme liikettä ProCaniksen treeneissä. Liikkeet olivat taluttimessa seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Benson meni varmasti maahan. Marialta sain vinkkiä siihen, ettei mun kannata yrittää silittää Bensonia liikkeiden välissä koska se väistää silitystä inhoten (odottaa lelua palkaksi ja silitys on sama kuin haistattelisi sitä), ja että pitäisi vaan pitää ne kädet rentoina sivuilla kun kutsuu koiran viereen. Pidin niitä irti kyljistä, mutta ihan turhaan, koska Benson ei niistä häiriintynyt vaikka roikkuivatkin siinä sen kuonon korkeudella.
Treenasimme myös tokohyppyä jossa tuli nyt kivoja onnistumisia. Ja targetille meno onnistui, kun oli sopivanlainen target (30cmx30cm lattiamuovimaton pala): Benson juoksi sille, käännähti naama mua päin ja jäi seisomaan paikalleen. Paikkamakuuta harjoittelin sivussa muiden treenatessa lähellä. Kävin tiheästi palkkaamassa. Benson makasi tarkkaavaisena mutta rentona, ei piipannut yhtään. Teimme paikkamakuun kolmen koirakon kanssa, Benson keskellä, ja nytpä se piippasikin jkv. Maria ehdotti tukihenkilöä Bensonille ylempiä luokkia varten. Sopiva tukihenkilö olisi Henkka, joka voisi treeneissä käydä antamassa Bensonille palkkaa ja sitten kisoissa seurata sen näkyvillä. Tästä on apua luokissa, joissa minä menen piiloon paikkamakuun ajaksi. Toinen kokeneempi villakoiranomistaja kertoi, että paikkamakuussa vinkuminen on hyvin tyypillinen ongelma villakoirille, pää ei vaan kestä ja rotu on aika puheliasta sorttia ja kovasti ihmisen perään. Katsotaan tyssääkö meidän tokoura voittajaluokkaan, kukaties. ;)
Tao sai tänään uuden leikkikaverin, kun äidin koira Pimu viimein pääsi yli pelostaan ja huomasi että Taon kanssahan on mukava juosta kilpaa (kun se ei pärjää vielä nopeudessa eikä syökään mäyräkoiramixejä elävältä). Hauska huomata, että kun koira on elänyt pellossa näkemättä muita mustavalkoisia koiria, niin kuinka pelottavaa se on sitten sellaiseen törmätä. Mustavalkoinen koira on aivan erilainen kuin ruskea koira!
Aamuaterialla harjoittelimme Taon kanssa lelun noutoa, ja pentu tuo lelun nyt varmasti ja saa siitä aina makupalkan. Vielä se ei palkkaannu itse lelun heittämisestä, vaikka mielellään lelun perään lähteekin. Leikkimisen jälkeen kokeilin pennulle kosketuskeppiä, ja se saikin juonesta kiinni ja tienasi kuonokosketuksella monta makupalaa! Pentu on tänään särkenyt sydämiä vieraillessaan mun sylissä köllötellen ProCaniksen treenihallilla ja Takut ry:n agilityratojen pystytystalkoissa.
Treenasimme myös tokohyppyä jossa tuli nyt kivoja onnistumisia. Ja targetille meno onnistui, kun oli sopivanlainen target (30cmx30cm lattiamuovimaton pala): Benson juoksi sille, käännähti naama mua päin ja jäi seisomaan paikalleen. Paikkamakuuta harjoittelin sivussa muiden treenatessa lähellä. Kävin tiheästi palkkaamassa. Benson makasi tarkkaavaisena mutta rentona, ei piipannut yhtään. Teimme paikkamakuun kolmen koirakon kanssa, Benson keskellä, ja nytpä se piippasikin jkv. Maria ehdotti tukihenkilöä Bensonille ylempiä luokkia varten. Sopiva tukihenkilö olisi Henkka, joka voisi treeneissä käydä antamassa Bensonille palkkaa ja sitten kisoissa seurata sen näkyvillä. Tästä on apua luokissa, joissa minä menen piiloon paikkamakuun ajaksi. Toinen kokeneempi villakoiranomistaja kertoi, että paikkamakuussa vinkuminen on hyvin tyypillinen ongelma villakoirille, pää ei vaan kestä ja rotu on aika puheliasta sorttia ja kovasti ihmisen perään. Katsotaan tyssääkö meidän tokoura voittajaluokkaan, kukaties. ;)
Tao sai tänään uuden leikkikaverin, kun äidin koira Pimu viimein pääsi yli pelostaan ja huomasi että Taon kanssahan on mukava juosta kilpaa (kun se ei pärjää vielä nopeudessa eikä syökään mäyräkoiramixejä elävältä). Hauska huomata, että kun koira on elänyt pellossa näkemättä muita mustavalkoisia koiria, niin kuinka pelottavaa se on sitten sellaiseen törmätä. Mustavalkoinen koira on aivan erilainen kuin ruskea koira!
Aamuaterialla harjoittelimme Taon kanssa lelun noutoa, ja pentu tuo lelun nyt varmasti ja saa siitä aina makupalkan. Vielä se ei palkkaannu itse lelun heittämisestä, vaikka mielellään lelun perään lähteekin. Leikkimisen jälkeen kokeilin pennulle kosketuskeppiä, ja se saikin juonesta kiinni ja tienasi kuonokosketuksella monta makupalaa! Pentu on tänään särkenyt sydämiä vieraillessaan mun sylissä köllötellen ProCaniksen treenihallilla ja Takut ry:n agilityratojen pystytystalkoissa.
torstai 17. toukokuuta 2012
17/5/2012 Bensonin ja Taon treenivideoita
Eilen Tao tutustui nahkapentu Mindyyn. Leikit sujuivat hyvin, Tao suhtautuu tosi rohkeasti vieraisiin koiriin:
Leikkien alussa treenailtiin. Tavoitteena oli, että Tao tavoittelee makupaloja innokkaasti, seuraa pää pystyssä eikä käteni ole liian edessä. Tosi kivasti pikkumies keskittyi, vaikka vieressä vinkui Mindy:
Bensonin kanssa kävin hallilla treenailemassa tokoa. Saatiin hyviä onnistumisia. Treenattiin paikkamakuuta siten, että jätin koiran maahan, kävelin 5m päähän, palasin sivulle ja palkkasin, poistuin 10m päähän, palasin sivulla ja palkkasin jne. Menin pari kertaa 20m päähän. Bensonilla on ollut ongelmia jäädä maahan, kun poistun kauas siitä, ja se on ollut paikkamakuussa väärässä mielentilassa. Treeni oli onnistunut: Benson makasi rentona paikallaan eikä noussut kertaakaan ylös. Hyppyä harjoiteltiin siten, että vein aluksi lelun 5m päähän hypyn taakse vasemmalle ja lähetin Bensonin sille. Sen jälkeen hyppy ilman lelua, jäi nyt esteen taakse keskelle 1m päähän. Hyvä! Noutokapulalla tehtiin pari noutoa - metallikapulaa ei nyt suostunut kunnolla tuomaan, juoksi kapulan luokse ja sitten takaisin ilman kapulaa. Rupesin räpläämään kännykkää enkä ollut koiraa huomaavinanikaan, niinpä se hetken tuijotettuaan juoksi hakemaan kapulan. Ihanaa kun on niin huomionkipeä koira. ;) Ruutuakin treenasimme ihan alkeisharjoitteluna, päästen siihen vaiheeseen että Benson juoksi ruutuun jossa ei ollut lelua ja käännähti mua kohti. Merkkasin oikean suorituksen Jes!-huudolla ja heitin lelun palkaksi ja jätettiin asia hautumaan. Treenien jälkeen tehtiin vielä kävelylenkki Birgitan polun metsissä.
Taon olin jättänyt pentupaineista väsyneenä kotiin 70cm korkean aidan taakse. Pikkukoira oli kuitenkin tullut aidan yli ja nukkui tyytyväisenä olkkarissa, ei ollut onneksi pahojaan tehnyt mutta hiukan hirvitti luuston ja nivelten puolesta. Ostimme illalla korkeamman ja tukevamman aidan. Kyllä Taosta varmaan tulee oikein kelpo agilitykoira - tiistaina mentiin putki rohkeasti eikä 70cm korkea estekään tuota ongelmia! ;)
Tao on keksinyt, että sohvan takana on pieni nurkkaus, jonne voi viedä nappaamansa esineen josta muutkin saattaisivat olla kiinnostuneita. Bensonhan lähtee heti sen perään tavoittelemaan ko esinettä. Laitoimme pennun pettymykseksi nurkaan verkkoesteen. Olemme tehneet esineen vaihtoa makupalaan, ja sain sen tuomaan kengän mulle takaisin kehumalla kuinka hieno pentu se on. Ääniä olemme harjoitelleet ääni-cd:n avulla. Eipä tunnu pentu kovin paljon siitä stressaavan (tosin volyymi on vielä pienellä):
Tänään vietimme ihanan päivän Teiskossa pihahommia tehden. Koirat painoivat ympäri pihaa. Tao näki ensimmäistä kertaa elävää tulta. Olin niin ylpeä pienestä koirasta, joka heti sisälle tultuamme, uudessa paikassa pystyi rauhoittumaan unille. Illalla oli tokon vapaatreenit. Benson on kehittynyt tosi paljon, enää ei usein ole tunne että se onnistui tällä kertaa, vaan varmuutta on tullut rutkasti. Teimme samanlaista paikkamakuutreeniä kuin keskiviikkona, tällä kertaa kahden vieraan koiran välissä. Benson makasi rentona ja vinkumatta, kyllä siitä vielä hyvä tulee! :) Treenasin myös nopeita maahanmenoja ja noutoa, josta video. Videolla Benson irrotti kapulasta ilman lupaa, ja toisen irroituksen jälkeen nousi heti ylös. Teimme tämän videon jälkeen onnistuneemman toiston, mutta on tässä vielä työtä ennen kuin liike on valmis. Olen lisännyt Bensonin intoa ottaa noutokapula tekemällä kapulan repusta ottamisesta hienon jutun ja sen jälkeen olen Bensonin saalisviettiä hyväksikäyttämällä saanut sen takaa-ajoleikillä tavoittelemaan kapulaa niin paljon, että noutokapulan heitettyäni se suorastaan tärisee innosta päästä noutamaan se. Tao harjoitteli taas auton häkkiin rauhoittumista, ja nyt se ei huutanut niin lujaa kuin maanantaina ja rauhoittui alle tunnissa.
Leikkien alussa treenailtiin. Tavoitteena oli, että Tao tavoittelee makupaloja innokkaasti, seuraa pää pystyssä eikä käteni ole liian edessä. Tosi kivasti pikkumies keskittyi, vaikka vieressä vinkui Mindy:
Bensonin kanssa kävin hallilla treenailemassa tokoa. Saatiin hyviä onnistumisia. Treenattiin paikkamakuuta siten, että jätin koiran maahan, kävelin 5m päähän, palasin sivulle ja palkkasin, poistuin 10m päähän, palasin sivulla ja palkkasin jne. Menin pari kertaa 20m päähän. Bensonilla on ollut ongelmia jäädä maahan, kun poistun kauas siitä, ja se on ollut paikkamakuussa väärässä mielentilassa. Treeni oli onnistunut: Benson makasi rentona paikallaan eikä noussut kertaakaan ylös. Hyppyä harjoiteltiin siten, että vein aluksi lelun 5m päähän hypyn taakse vasemmalle ja lähetin Bensonin sille. Sen jälkeen hyppy ilman lelua, jäi nyt esteen taakse keskelle 1m päähän. Hyvä! Noutokapulalla tehtiin pari noutoa - metallikapulaa ei nyt suostunut kunnolla tuomaan, juoksi kapulan luokse ja sitten takaisin ilman kapulaa. Rupesin räpläämään kännykkää enkä ollut koiraa huomaavinanikaan, niinpä se hetken tuijotettuaan juoksi hakemaan kapulan. Ihanaa kun on niin huomionkipeä koira. ;) Ruutuakin treenasimme ihan alkeisharjoitteluna, päästen siihen vaiheeseen että Benson juoksi ruutuun jossa ei ollut lelua ja käännähti mua kohti. Merkkasin oikean suorituksen Jes!-huudolla ja heitin lelun palkaksi ja jätettiin asia hautumaan. Treenien jälkeen tehtiin vielä kävelylenkki Birgitan polun metsissä.
Taon olin jättänyt pentupaineista väsyneenä kotiin 70cm korkean aidan taakse. Pikkukoira oli kuitenkin tullut aidan yli ja nukkui tyytyväisenä olkkarissa, ei ollut onneksi pahojaan tehnyt mutta hiukan hirvitti luuston ja nivelten puolesta. Ostimme illalla korkeamman ja tukevamman aidan. Kyllä Taosta varmaan tulee oikein kelpo agilitykoira - tiistaina mentiin putki rohkeasti eikä 70cm korkea estekään tuota ongelmia! ;)
Tao on keksinyt, että sohvan takana on pieni nurkkaus, jonne voi viedä nappaamansa esineen josta muutkin saattaisivat olla kiinnostuneita. Bensonhan lähtee heti sen perään tavoittelemaan ko esinettä. Laitoimme pennun pettymykseksi nurkaan verkkoesteen. Olemme tehneet esineen vaihtoa makupalaan, ja sain sen tuomaan kengän mulle takaisin kehumalla kuinka hieno pentu se on. Ääniä olemme harjoitelleet ääni-cd:n avulla. Eipä tunnu pentu kovin paljon siitä stressaavan (tosin volyymi on vielä pienellä):
Tänään vietimme ihanan päivän Teiskossa pihahommia tehden. Koirat painoivat ympäri pihaa. Tao näki ensimmäistä kertaa elävää tulta. Olin niin ylpeä pienestä koirasta, joka heti sisälle tultuamme, uudessa paikassa pystyi rauhoittumaan unille. Illalla oli tokon vapaatreenit. Benson on kehittynyt tosi paljon, enää ei usein ole tunne että se onnistui tällä kertaa, vaan varmuutta on tullut rutkasti. Teimme samanlaista paikkamakuutreeniä kuin keskiviikkona, tällä kertaa kahden vieraan koiran välissä. Benson makasi rentona ja vinkumatta, kyllä siitä vielä hyvä tulee! :) Treenasin myös nopeita maahanmenoja ja noutoa, josta video. Videolla Benson irrotti kapulasta ilman lupaa, ja toisen irroituksen jälkeen nousi heti ylös. Teimme tämän videon jälkeen onnistuneemman toiston, mutta on tässä vielä työtä ennen kuin liike on valmis. Olen lisännyt Bensonin intoa ottaa noutokapula tekemällä kapulan repusta ottamisesta hienon jutun ja sen jälkeen olen Bensonin saalisviettiä hyväksikäyttämällä saanut sen takaa-ajoleikillä tavoittelemaan kapulaa niin paljon, että noutokapulan heitettyäni se suorastaan tärisee innosta päästä noutamaan se. Tao harjoitteli taas auton häkkiin rauhoittumista, ja nyt se ei huutanut niin lujaa kuin maanantaina ja rauhoittui alle tunnissa.
tiistai 15. toukokuuta 2012
15/5/2012 Kateus on kantava voimavara
Tänään oli sellainen päivä, että penneli lähinnä nukkui kuuteen saakka. Vähän käytiin pissalla ja tehtiin pientä harjoittelua. Puoli seitsemältä menimme pentukurssille, Tao oli "yllättäen" kurssin juniori. Teimme harjoituksia vähän muunnellen, koska en ymmärtänyt kaikkien liikkeiden jujua tai penneli oli liian nuori. Aluksi tehtiin luopumisharjoituksia, jossa pennun täytyy luopua tavoittelemassa makupalaa kädessä. Tätä en ole koskaan tajunnut - eikö tämä syö kaiken pohjan esim. imutusharjoitukselta? Muutenkin tahdon, että koira tavoittelee makupalaa kädestä innokkaasti töitä tehden, eikä vetäydy kädestä pois jos ei heti saa sitä makupalaa vaan päinvastoin innostuu yrittämään entistä enemmän. Me tehtiin tämä harjoitus niin, että merkkasin jes-sanalla kun Tao katsoi mua silmiin ja sitten annoin makupalan. Tao sai juonesta kiinni aika nopsaan. Seuraavaksi kokeiltiin agilityn putkiesteen läpi menemistä. Tao meni kahdesti putken läpi ilman ongelmia. Rohkea poika. :) Kolmannella harjoituksella kokeiltiin keikkuvan pöydän päällä olemista. Kehuin ja palkkasin, ja Tao rohkaistuikin hienosti. Kun muut hyppivät vielä tokoestettä, niin me harjoiteltiin syliin rauhoittumista. Sen jälkeen autossa kotimatkalla nukkuikin väsynyt pentu, joka tosin kotona virkistyi ja oli hampaat joka paikassa kaksi tuntia tämän jälkeen. :)
Tao on tänään nukkunut paljon, mutta siinä väliajalla se on saanut oivalluksia (vielä ei varmaan voi puhua oppimisesta)
- maahanmenosta ja paikallaan makaamisesta
- noutamisesta ja lelun palauttamisesta
- katsekontaktin otosta
Bensonin kanssa mentiin metallikapulan noudossa aimo harppaus eteenpäin. Otin kaikki lelut talteen, ja annoin tilalle metallisen noutokapulan. Benson otti sen heti innolla suuhunsa, ja juoksi kapulan kanssa ympäri huushollia. Opin itse, että kateus on kantava voima koirien koulutuksessa ja motivoinnissa. Kun pidin pentua hyvänä, niin Benson keksi että metallikapulan hakemalla ja mun eteen tulemalla se saa mun huomion ja kehuja. Treenattiin myös oikeaa luovuttamista, jossa koira vetää päänsä pois irrottaessaan otteensa kapulasta. Taokin kantoi kapulaa pieniä pätkiä ja kehuin sitä kaikesta kapulan koskemisesta.
Tuulikki hieroi tänään Bensonin - ja koiraparka, joka on joutunut riutumaan huomionpuutteessa, ensimmäistä kertaa elämässään nautti hieronnasta ja meidän huomion keskipisteenä olemisesta, maaten rentona ja tärisemättä. Oli varmaan Tuulikillakin pikkuisen mukavampi hieronta ja hieronnasta oli nyt oikeasti hyötyä, kun tärisevä koira ei jännittänyt lihaksiaan entistä pahemmin jumiin. :) Huonompi homma oli, että nyt Benson aristi oikean takajalan taakseviemistä hieman aiempaa enemmän. Selkäkin oli edelleen jumissa ja lanneselän kohdalla kipeä kohta, mutta nyt Tuulikki pääsi hieromaan selkää onneksi paremmin.
Tao on tänään nukkunut paljon, mutta siinä väliajalla se on saanut oivalluksia (vielä ei varmaan voi puhua oppimisesta)
- maahanmenosta ja paikallaan makaamisesta
- noutamisesta ja lelun palauttamisesta
- katsekontaktin otosta
Bensonin kanssa mentiin metallikapulan noudossa aimo harppaus eteenpäin. Otin kaikki lelut talteen, ja annoin tilalle metallisen noutokapulan. Benson otti sen heti innolla suuhunsa, ja juoksi kapulan kanssa ympäri huushollia. Opin itse, että kateus on kantava voima koirien koulutuksessa ja motivoinnissa. Kun pidin pentua hyvänä, niin Benson keksi että metallikapulan hakemalla ja mun eteen tulemalla se saa mun huomion ja kehuja. Treenattiin myös oikeaa luovuttamista, jossa koira vetää päänsä pois irrottaessaan otteensa kapulasta. Taokin kantoi kapulaa pieniä pätkiä ja kehuin sitä kaikesta kapulan koskemisesta.
Tuulikki hieroi tänään Bensonin - ja koiraparka, joka on joutunut riutumaan huomionpuutteessa, ensimmäistä kertaa elämässään nautti hieronnasta ja meidän huomion keskipisteenä olemisesta, maaten rentona ja tärisemättä. Oli varmaan Tuulikillakin pikkuisen mukavampi hieronta ja hieronnasta oli nyt oikeasti hyötyä, kun tärisevä koira ei jännittänyt lihaksiaan entistä pahemmin jumiin. :) Huonompi homma oli, että nyt Benson aristi oikean takajalan taakseviemistä hieman aiempaa enemmän. Selkäkin oli edelleen jumissa ja lanneselän kohdalla kipeä kohta, mutta nyt Tuulikki pääsi hieromaan selkää onneksi paremmin.
maanantai 14. toukokuuta 2012
14/5/2012 Ylipitkä kirjoitus tokosta
Meillä starttasi nyt tokotoukokuu. Bensonin kanssa tokoillaan maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin, pennun kanssa tiistaisin penturyhmässä.
Tänään aloitimme kahdeksan kerran kilpailuvalmiiden ryhmässä, vetäjänä Marjo L, TamSK:n tallilla. Meitä oli tullut paikalle vain kaksi koirakkoa, joten treeniaikaa oli hyvin ja ehdittiin tehdä kaikki alokasluokan liikkeet ja vielä treenailla ruutua lisäksi. Sain taas hyviä vinkkejä ja treenattavaa:
- Luoksepäästävyys. Marjo teki tämän treenin aivan mahtavasti, ja ekan kerran se onnistui meiltäkin ilman että Benson nousi tervehtimään tulijaa. Benson oli sivulla perusasennossa. Marjo käveli ensimmäisen kerran mun oikealle puolelle seisomaan, kääntyi ja poistui. Seuraavalla kerralla hän tuli hetkeksi Bensonin vasemmalle puolelle seisomaan, ja poistui sitten. Vasta kolmannella kerralla hän tuli rapsuttamaan Bensonia rinnasta. Kiva tietää miten tämä liike opetetaan!
- Paikkamakuu. Kokeiltiin paikkamakuuta pyynnöstäni oikeasta etäisyydestä. Jätimme koirat maahan riviin, ja kävelimme riittävän etäisyyden päähän. Benson oli jo kyynärpäät ilmassa ja nousi siitä istumaan. Pahus vie, se näkyy nyt oppineen tämän uuden jutun tokokokeessa. Palasin korjaamaan asennon makuulle, ja palasin tämän jälkeen kauemmas. Benson tärisi ja vilkuili sivuilleen, mutta pysyi paikoillaan vaikka vierestä toinen koira lähti. Treeni ei mennyt kummoisesti siis kummaltakaan. Marjo muistutti, että koira oppii myös virheistä (toisenlaista oppimista kuin reflektioon kykenevillä ihmisillä), joten pitäisi edetä niin hitaasti että onnistumisprosentti on suuri. Eli aluksi lisätään aikaa, sitten vasta etäisyyttä. Vasta sitten ruvetaan lisäämään etäisyyttä, kun koira makaa rentona 5min. Nyt me palataan Bensonin kanssa alkuun ja syöttelen sille makupaloja rauhallisesti, sen edessä seisten. Positiivista oli, että Benson ei nyt juurikaan vinkunut paikkamakuussa.
- Seuraaminen sujui hyvin. Benson pitää paikkansa, ottaa oikeat perusasennot. Seuraamisessa auttaa virittelyssä nopeat täyskäännökset, ikäänkuin käännähtää karkuun. Koira huomaa että sen täytyy olla skarppina. Marjo sanoi että kävelen hyvää, riittävän rauhallista vauhtia. Jos koira edistää, ei sen kanssa silti ruveta etenemään kilpaa. Seuraamista treenatessa kannattaa laittaa erilaisia kartioita kentälle ja ohitella niitä, jotta koira oppii olemaan niistä välittämättä. Niitä kun joka tapauksessa on tokokokeessakin kentällä ylemmissä luokissa. Täyskäännös ja seis- liikkeessä ei tarvitse heti täyskäännöksen jälkeen pysähtyä, vaan voi ottaa askeleen - pari eteenpäin että koiralla on mahdollisuus tulla suoraan asentoon. Tiiviyttä seuraamisen käännöksissä voisi treenata laittamalla neljä pullonkorkkia maahan ruutumuodostelmaan. Joka korkin kohdalla pyörähdetään paikallaan ympäri (ja tietenkin hankalampaan suuntaan eli vasemmalle) ja sen jälkeen tehdään 90 asteen käännös. Viimeisen korkin kohdalla ei pyörähdetäkään ympäri vaan tehdään vain 90 asteen käännös. Koira odottaa tähänkin täyskäännöstä ja seuraa tiiviisti. Paljon pitää treenata pieniä pätkiä, ihan alkaen perusasentoon tulemisesta. Myös kentälle tulemista kannattaa treenata ja kiinnittää siihen huomiota, että koira tulee hyvässä kontaktissa ja on hallinnassa myös liikkeiden välillä.
- Liikkeestä maahanmeno, neljällä toistolla meni kaikilla alas asti. Palatessa nousi kerran istumaan, tosin mulla oli näpit täynnä koiranruokaa. Rauhallista palkkaamista paikkamakuuseen. Tehtiin myös häiriöharjoittelua siten, että Marjo käskytti mutta minä en, ja onneksi Benson ei reagoinut Marjoon vaan seurasi mua intensiivisesti tuijottaen.
- Luoksetulo oli mahtava, Benson juoksi sata lasissa ja pyörähti viereen oikeaan asentoon istumaan. Marjo muistutti, että usein etäisyyden lisääminen auttaa luoksetulon vauhdin kasvattamiseen.
- Liikkeestä seisominen, Benson pysähtyi hyvin, jääden hieman vinoon seisomaan. Kysyin asiaa ja se ei ole ongelma, täytyy itse vain luoksepalatessa mennä kanssa vinoon seisomaan jotta koiran on mahdollista tulla suoraan perusasentoon käskystä.
- Hyppy meni alokasluokan mittapuulla hyvin, mutta avoimessa me ollaan pulassa. Benson jää turhan lähelle estettä ja kaiken lisäksi se on nyt ruvennut hakeutumaan hyvin lähelle esteen oikeaa reunaa. Eli tähän täytyy nyt puuttua kosketusalustan tai namialustan avulla. En ole osannut opettaa Bensonille sellaista namialusta käyttäytymistä kuin haluaisin, enkä tiedä miten tästä etenisin. Haluaisin, että Benson juoksee namialustalle, ei lyö sitä tassuillaan ja juoksee sen taakse seisomaan ja kääntyy kohti minua. Tällä hetkellä Benson juoksee namialustalle, jos matka on pitkä niin saattaa lyödä sitä tassuillaan (tähän on auttanut se, että olen ekat pari toistoa ohjannut Bensonille makupalalla oikean lähestymisen), kääntyy mua kohti mutta tassuttelee samalla eteenpäin niin että kosketusalusta jää sen vatsan alle.
- Ruutua treenattiin siten, että aluksi vein lelun ruutuun Bensonin kanssa, palasin 10m päähän ja lähetin Bensonin ruutuun, Jes-huuto kun koira oli ruudussa. Tämän jälkeen Marjo vei lelun ruutuun, ja lähetin taas Bensonin toimien samoin kuin edelliskerralla. Seuraavalla kerralla Marjo oli jättävinään lelun ruutuun, mutta pitikin sitä kädessään ja heitti sen vasta kun Benson oli juossut siihen. Minä huusin seiso-käskyn. Tämä menetelmä oli siitä hyvä, että lähempänä olevan avustajan on helpompi ajoittaa lelun heitto. Mietin toisaalta sitä, että tässä koira ei opi käännähtämään kohti ohjaajaa lelun heiton toivossa ruutuun päästyään. No, tämä treenailu avautunee mulle vielä lisää toukokuun edetessä.
- Muita vinkkejä mitä sain kun jäin jutustelemaan Marjon kanssa: Lentsun mukaan noutokapulan pureskelu vähenee siten tehokkaasti, kun odottaa riittävän kauan että koira lopettaa pureskelun, ja sitten kehuu ja palkkaa. Leluksi koirille vain metallinen noutokapula (kokeilin ja toimii - Benson juoksi noutokapula suussa ympäri olkkaria ja noutaa sitä innoissaan!).
Tällainen pitkä sepustus tuli tokotunnin opeista. Olen aikaisemminkin todennut, mutta on niin mahtava laji tämä toko nyt kun siihen alkaa päästä sisälle. Paljon on vielä opittavaa, mutta on tosi mielenkiintoista ja mukavaa opetella, etenkin kun koira on niin innoissaan ja helposti motivoitavissa / palkattavissa. On hauska vaihtaa eri kouluttajien ja harrastajien kesken toko-vinkkejä.
Pentusesta sitten kanssa kuulumisia, hän on aivan ihana lapsonen edelleen. Yö meni tosi hyvin, vaikka aluksi ei väsyttänytkään kun oli nukkunut niin paljon illalla. Pureskeli sitten luuta kunnes uni voitti. Benson hakeutui samalle filtille Taon kanssa nukkumaan :) Aamulla koirilla oli iloiset leikkihepulit keskenään. Olin varsin tyytyväinen tästä, koska olo oli ihan kuolemanväsynyt ja koirat täynnä energiaa. Nykyisin saan entistä enemmän varoa askeleitani, koska entisen yhden varjostajan sijaan nyt kaksi seuraa koko ajan mun kannoillani. Osaa Tao onneksi rauhoittua meistä kauemmas nukkumaan, ettei koko aikaa ole ihan ihossa kiinni. Benson on pienestä asti ollut sitä mieltä, että jos hän ei nuku toinen silmä raollaan mussa kiinni ja heti mun perässä seuraten, niin varmaan hylkään tai unohdan sen. Rasittava tapa, uskokaa pois.
Aterioilla harjoiteltiin seuraamista, ensimmäistä kertaa maahanmenoa (hissitekniikalla), istumaan-maahanmenoja, katsekontaktin ottoa ja naksutinta. Ipana tarjoaa vieläkin istumista oikealle puolelleni, silmiin palvovasti katsoen. :) Otin pentusen mukaan treenihallille harjoittelemaan häkissä olemista. Automatka sujui hyvin, pentu kävi heti nukkumaan eikä nytkään kuolannut. Vasta kun auto sammutetaan, niin nousee ylös. Tehtiin pieni kävelylenkki ennen Bensonin tokoa, sitten nostin Taon häkkiin kera ruoan. Ajattelin että kun kaveri on ollut niin mahdottoman sopeutuvainen, niin tämäkin olisi peace of nakki. Mutta ei, pentu osoitti että kyllä siltäkin löytyy omaa tahtoa - ja paljonpas löytyikin! Tao oli varsin närkästynyt siitä, ettei se päässyt meidän mukaan, ja huusi ja kiljui häkissä - loppujen lopuksi kaksi tuntia. Ihan oikeasti, miten tommoinen pikkukirppu voi olla niin kovaääninen ja niin sinnikäs?? Mun oli pakko jäädä Bensonin tunnin jälkeen seuraamaan seuraavan ryhmän treenejä, koska jos olisin palannut autolle niin pentu olisi ajatellut huutamalla saaneensa mut luoksensa. Olikin ihan kiva seurata muiden treenejä ja jutusteltiin Marjon kanssa. Kun kiljuminen ei vielä 1h45min jälkeenkään osoittanut kuin pieniä rauhoittumisen merkkejä, niin käytiin vielä tekemässä Bensonin kanssa pieni metsälenkki. Lopulta kahden tunnin jälkeen häkissä oli hiljaisuus, ja uskalsin kurkistaa peitteen alle. Sisältä löytyi pieni luimisteleva häntää heiluttava koiranpentu. Syötin lisää nappuloita häkkiin, käytin pissalla ja nostin sitten jalkatilaan kotimatkaa varten. Nytpä ei mentykään heti auton startatessa nukkumaan, vaan availtiin taas äänijänteitä. En vilkaissutkaan pennun suuntaan, mutta pidin kättä sen rintaa vasten ja pahimmat huudot lopetin ottamalla kevyesti kuonosta kiinni. Ajattelin, että pilalle meni hyvin alkanut automatkustaminen, mutta 5min vinkumisen jälkeen Tao antoi periksi ja kävi nukkumaan, heräten vasta kotona. Huokaus ja helpotus. Syötin vielä loput iltaruoat autossa. Voidaanko todeta, että tänään minä voitin 2 - 0? :)
Tänään aloitimme kahdeksan kerran kilpailuvalmiiden ryhmässä, vetäjänä Marjo L, TamSK:n tallilla. Meitä oli tullut paikalle vain kaksi koirakkoa, joten treeniaikaa oli hyvin ja ehdittiin tehdä kaikki alokasluokan liikkeet ja vielä treenailla ruutua lisäksi. Sain taas hyviä vinkkejä ja treenattavaa:
- Luoksepäästävyys. Marjo teki tämän treenin aivan mahtavasti, ja ekan kerran se onnistui meiltäkin ilman että Benson nousi tervehtimään tulijaa. Benson oli sivulla perusasennossa. Marjo käveli ensimmäisen kerran mun oikealle puolelle seisomaan, kääntyi ja poistui. Seuraavalla kerralla hän tuli hetkeksi Bensonin vasemmalle puolelle seisomaan, ja poistui sitten. Vasta kolmannella kerralla hän tuli rapsuttamaan Bensonia rinnasta. Kiva tietää miten tämä liike opetetaan!
- Paikkamakuu. Kokeiltiin paikkamakuuta pyynnöstäni oikeasta etäisyydestä. Jätimme koirat maahan riviin, ja kävelimme riittävän etäisyyden päähän. Benson oli jo kyynärpäät ilmassa ja nousi siitä istumaan. Pahus vie, se näkyy nyt oppineen tämän uuden jutun tokokokeessa. Palasin korjaamaan asennon makuulle, ja palasin tämän jälkeen kauemmas. Benson tärisi ja vilkuili sivuilleen, mutta pysyi paikoillaan vaikka vierestä toinen koira lähti. Treeni ei mennyt kummoisesti siis kummaltakaan. Marjo muistutti, että koira oppii myös virheistä (toisenlaista oppimista kuin reflektioon kykenevillä ihmisillä), joten pitäisi edetä niin hitaasti että onnistumisprosentti on suuri. Eli aluksi lisätään aikaa, sitten vasta etäisyyttä. Vasta sitten ruvetaan lisäämään etäisyyttä, kun koira makaa rentona 5min. Nyt me palataan Bensonin kanssa alkuun ja syöttelen sille makupaloja rauhallisesti, sen edessä seisten. Positiivista oli, että Benson ei nyt juurikaan vinkunut paikkamakuussa.
- Seuraaminen sujui hyvin. Benson pitää paikkansa, ottaa oikeat perusasennot. Seuraamisessa auttaa virittelyssä nopeat täyskäännökset, ikäänkuin käännähtää karkuun. Koira huomaa että sen täytyy olla skarppina. Marjo sanoi että kävelen hyvää, riittävän rauhallista vauhtia. Jos koira edistää, ei sen kanssa silti ruveta etenemään kilpaa. Seuraamista treenatessa kannattaa laittaa erilaisia kartioita kentälle ja ohitella niitä, jotta koira oppii olemaan niistä välittämättä. Niitä kun joka tapauksessa on tokokokeessakin kentällä ylemmissä luokissa. Täyskäännös ja seis- liikkeessä ei tarvitse heti täyskäännöksen jälkeen pysähtyä, vaan voi ottaa askeleen - pari eteenpäin että koiralla on mahdollisuus tulla suoraan asentoon. Tiiviyttä seuraamisen käännöksissä voisi treenata laittamalla neljä pullonkorkkia maahan ruutumuodostelmaan. Joka korkin kohdalla pyörähdetään paikallaan ympäri (ja tietenkin hankalampaan suuntaan eli vasemmalle) ja sen jälkeen tehdään 90 asteen käännös. Viimeisen korkin kohdalla ei pyörähdetäkään ympäri vaan tehdään vain 90 asteen käännös. Koira odottaa tähänkin täyskäännöstä ja seuraa tiiviisti. Paljon pitää treenata pieniä pätkiä, ihan alkaen perusasentoon tulemisesta. Myös kentälle tulemista kannattaa treenata ja kiinnittää siihen huomiota, että koira tulee hyvässä kontaktissa ja on hallinnassa myös liikkeiden välillä.
- Liikkeestä maahanmeno, neljällä toistolla meni kaikilla alas asti. Palatessa nousi kerran istumaan, tosin mulla oli näpit täynnä koiranruokaa. Rauhallista palkkaamista paikkamakuuseen. Tehtiin myös häiriöharjoittelua siten, että Marjo käskytti mutta minä en, ja onneksi Benson ei reagoinut Marjoon vaan seurasi mua intensiivisesti tuijottaen.
- Luoksetulo oli mahtava, Benson juoksi sata lasissa ja pyörähti viereen oikeaan asentoon istumaan. Marjo muistutti, että usein etäisyyden lisääminen auttaa luoksetulon vauhdin kasvattamiseen.
- Liikkeestä seisominen, Benson pysähtyi hyvin, jääden hieman vinoon seisomaan. Kysyin asiaa ja se ei ole ongelma, täytyy itse vain luoksepalatessa mennä kanssa vinoon seisomaan jotta koiran on mahdollista tulla suoraan perusasentoon käskystä.
- Hyppy meni alokasluokan mittapuulla hyvin, mutta avoimessa me ollaan pulassa. Benson jää turhan lähelle estettä ja kaiken lisäksi se on nyt ruvennut hakeutumaan hyvin lähelle esteen oikeaa reunaa. Eli tähän täytyy nyt puuttua kosketusalustan tai namialustan avulla. En ole osannut opettaa Bensonille sellaista namialusta käyttäytymistä kuin haluaisin, enkä tiedä miten tästä etenisin. Haluaisin, että Benson juoksee namialustalle, ei lyö sitä tassuillaan ja juoksee sen taakse seisomaan ja kääntyy kohti minua. Tällä hetkellä Benson juoksee namialustalle, jos matka on pitkä niin saattaa lyödä sitä tassuillaan (tähän on auttanut se, että olen ekat pari toistoa ohjannut Bensonille makupalalla oikean lähestymisen), kääntyy mua kohti mutta tassuttelee samalla eteenpäin niin että kosketusalusta jää sen vatsan alle.
- Ruutua treenattiin siten, että aluksi vein lelun ruutuun Bensonin kanssa, palasin 10m päähän ja lähetin Bensonin ruutuun, Jes-huuto kun koira oli ruudussa. Tämän jälkeen Marjo vei lelun ruutuun, ja lähetin taas Bensonin toimien samoin kuin edelliskerralla. Seuraavalla kerralla Marjo oli jättävinään lelun ruutuun, mutta pitikin sitä kädessään ja heitti sen vasta kun Benson oli juossut siihen. Minä huusin seiso-käskyn. Tämä menetelmä oli siitä hyvä, että lähempänä olevan avustajan on helpompi ajoittaa lelun heitto. Mietin toisaalta sitä, että tässä koira ei opi käännähtämään kohti ohjaajaa lelun heiton toivossa ruutuun päästyään. No, tämä treenailu avautunee mulle vielä lisää toukokuun edetessä.
- Muita vinkkejä mitä sain kun jäin jutustelemaan Marjon kanssa: Lentsun mukaan noutokapulan pureskelu vähenee siten tehokkaasti, kun odottaa riittävän kauan että koira lopettaa pureskelun, ja sitten kehuu ja palkkaa. Leluksi koirille vain metallinen noutokapula (kokeilin ja toimii - Benson juoksi noutokapula suussa ympäri olkkaria ja noutaa sitä innoissaan!).
Tällainen pitkä sepustus tuli tokotunnin opeista. Olen aikaisemminkin todennut, mutta on niin mahtava laji tämä toko nyt kun siihen alkaa päästä sisälle. Paljon on vielä opittavaa, mutta on tosi mielenkiintoista ja mukavaa opetella, etenkin kun koira on niin innoissaan ja helposti motivoitavissa / palkattavissa. On hauska vaihtaa eri kouluttajien ja harrastajien kesken toko-vinkkejä.
Pentusesta sitten kanssa kuulumisia, hän on aivan ihana lapsonen edelleen. Yö meni tosi hyvin, vaikka aluksi ei väsyttänytkään kun oli nukkunut niin paljon illalla. Pureskeli sitten luuta kunnes uni voitti. Benson hakeutui samalle filtille Taon kanssa nukkumaan :) Aamulla koirilla oli iloiset leikkihepulit keskenään. Olin varsin tyytyväinen tästä, koska olo oli ihan kuolemanväsynyt ja koirat täynnä energiaa. Nykyisin saan entistä enemmän varoa askeleitani, koska entisen yhden varjostajan sijaan nyt kaksi seuraa koko ajan mun kannoillani. Osaa Tao onneksi rauhoittua meistä kauemmas nukkumaan, ettei koko aikaa ole ihan ihossa kiinni. Benson on pienestä asti ollut sitä mieltä, että jos hän ei nuku toinen silmä raollaan mussa kiinni ja heti mun perässä seuraten, niin varmaan hylkään tai unohdan sen. Rasittava tapa, uskokaa pois.
Aterioilla harjoiteltiin seuraamista, ensimmäistä kertaa maahanmenoa (hissitekniikalla), istumaan-maahanmenoja, katsekontaktin ottoa ja naksutinta. Ipana tarjoaa vieläkin istumista oikealle puolelleni, silmiin palvovasti katsoen. :) Otin pentusen mukaan treenihallille harjoittelemaan häkissä olemista. Automatka sujui hyvin, pentu kävi heti nukkumaan eikä nytkään kuolannut. Vasta kun auto sammutetaan, niin nousee ylös. Tehtiin pieni kävelylenkki ennen Bensonin tokoa, sitten nostin Taon häkkiin kera ruoan. Ajattelin että kun kaveri on ollut niin mahdottoman sopeutuvainen, niin tämäkin olisi peace of nakki. Mutta ei, pentu osoitti että kyllä siltäkin löytyy omaa tahtoa - ja paljonpas löytyikin! Tao oli varsin närkästynyt siitä, ettei se päässyt meidän mukaan, ja huusi ja kiljui häkissä - loppujen lopuksi kaksi tuntia. Ihan oikeasti, miten tommoinen pikkukirppu voi olla niin kovaääninen ja niin sinnikäs?? Mun oli pakko jäädä Bensonin tunnin jälkeen seuraamaan seuraavan ryhmän treenejä, koska jos olisin palannut autolle niin pentu olisi ajatellut huutamalla saaneensa mut luoksensa. Olikin ihan kiva seurata muiden treenejä ja jutusteltiin Marjon kanssa. Kun kiljuminen ei vielä 1h45min jälkeenkään osoittanut kuin pieniä rauhoittumisen merkkejä, niin käytiin vielä tekemässä Bensonin kanssa pieni metsälenkki. Lopulta kahden tunnin jälkeen häkissä oli hiljaisuus, ja uskalsin kurkistaa peitteen alle. Sisältä löytyi pieni luimisteleva häntää heiluttava koiranpentu. Syötin lisää nappuloita häkkiin, käytin pissalla ja nostin sitten jalkatilaan kotimatkaa varten. Nytpä ei mentykään heti auton startatessa nukkumaan, vaan availtiin taas äänijänteitä. En vilkaissutkaan pennun suuntaan, mutta pidin kättä sen rintaa vasten ja pahimmat huudot lopetin ottamalla kevyesti kuonosta kiinni. Ajattelin, että pilalle meni hyvin alkanut automatkustaminen, mutta 5min vinkumisen jälkeen Tao antoi periksi ja kävi nukkumaan, heräten vasta kotona. Huokaus ja helpotus. Syötin vielä loput iltaruoat autossa. Voidaanko todeta, että tänään minä voitin 2 - 0? :)
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
13/5/2012 Ensimmäinen päivä takana
Taon ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui paremmin kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Reipas pikkumies nukkui koko yön, välillä selällään röhnöttäen. Benson liikehti levottomasti ja näytti reagoivan voimakkaammin kuin tulokas.
Tänään kävimme Hämeenkyrössä äitienpäivää viettämässä. Koirat saivat juosta isolla pihalla, ja kylläpä niillä olikin mukavaa. Talon aikuiset koirat pelkäsivät Taoa, joka juoksi niiden perässä hämmästyneen näköisenä. Automatkat sinne ja takaisin sujuivat taas nukkuessa, takaisintulomatkalla suupieletkin olivat kuivat. Ihana tyyppi, hakeutui heti nukkumaan kun auto hyrähti käyntiin!
Pentu on saanut tämän päivän aikana lisää itsevarmuutta. Eilen se reagoi tv:n ääniin ja ohiajaneisiin ambulansseihin ja autoihin ja meni pari kertaa tuolin alle piiloon nukkumaan ääntä säikähdettyään. Tänään en ole niin selviä reaktioita havainnut, ja voikin olla että tämä oli vaan tilapäistä. Hommasin pentua odottaessa ääni-cd:n, kunhan pentu on kotiutunut kunnolla niin voidaan alkaa kuunnella sitä. Mutta mukava huomata että kaveri vaikuttaa erittäin sopeutuvaiselta koska nyt tänään ei telkkarin äänet enää haittaa yhtään. :)
Pentu on tänään oppinut nimensä ja kulkee tottuneesti pihalle ja takaisin pissalle ja treenaamaan. Ollaan syömisten ohessa ohessa harjoiteltu seuraamista imuttamalla, katsekontaktin ottoa ja naksutinta. Tao teki tänään täydellisen sivulle tulemisen - tosin oikealle puolelle. ;) Pissat tulee paperille tai ulos, penikka tietääkin selvästi minkä vuoksi sinne ulos mennään. Vetoleikeissä naskalihammas on sinnikäs kaveri, ei päästänyt irti köysilelusta vaikka kellahti selälleen. Ja ruoka tuntuu maistuvan kuin ei olisi päiväkausiin mitään syönyt!
Kaiken kaikkiaan pentu on ollut uskomattoman helppo ja täyspäinen tapaus, Bensonin viirauksien kanssa vuosia töitä tehtyämme osaamme todella arvostaa koiraa, joka näyttää osaavan rauhoittua missä vain, nukkuu automatkat, eikä vahdi. Mutta vielä on vähän aikaista sanoa että millainen epeli tästä kuoriutuu. :)
Tänään kävimme Hämeenkyrössä äitienpäivää viettämässä. Koirat saivat juosta isolla pihalla, ja kylläpä niillä olikin mukavaa. Talon aikuiset koirat pelkäsivät Taoa, joka juoksi niiden perässä hämmästyneen näköisenä. Automatkat sinne ja takaisin sujuivat taas nukkuessa, takaisintulomatkalla suupieletkin olivat kuivat. Ihana tyyppi, hakeutui heti nukkumaan kun auto hyrähti käyntiin!
Pentu on saanut tämän päivän aikana lisää itsevarmuutta. Eilen se reagoi tv:n ääniin ja ohiajaneisiin ambulansseihin ja autoihin ja meni pari kertaa tuolin alle piiloon nukkumaan ääntä säikähdettyään. Tänään en ole niin selviä reaktioita havainnut, ja voikin olla että tämä oli vaan tilapäistä. Hommasin pentua odottaessa ääni-cd:n, kunhan pentu on kotiutunut kunnolla niin voidaan alkaa kuunnella sitä. Mutta mukava huomata että kaveri vaikuttaa erittäin sopeutuvaiselta koska nyt tänään ei telkkarin äänet enää haittaa yhtään. :)
"Jos me ollaan oikein ylvään näköisinä niin ei näytä siltä kuin meitä pelottais!" |
Tao ja Elsa-kummityttö |
Elsasta on kuoriutumassa innokas koiratyttö! |
Sopu sijaa tekee |
Tutkimusmatkailija |
Oravan päätä alkaa pikkuhiljaa särkeä... |
Väsy iski |
Kaiken kaikkiaan pentu on ollut uskomattoman helppo ja täyspäinen tapaus, Bensonin viirauksien kanssa vuosia töitä tehtyämme osaamme todella arvostaa koiraa, joka näyttää osaavan rauhoittua missä vain, nukkuu automatkat, eikä vahdi. Mutta vielä on vähän aikaista sanoa että millainen epeli tästä kuoriutuu. :)
lauantai 12. toukokuuta 2012
12.5.12 Blogin nimi ja osoite muuttuu :)
Tänään oli päivä, jota on odotettu kuukausia, voisiko sanoa jopa vuosia. Toista koiraa oli suunniteltu jo siitä lähtien, kun Benson oli yli vuoden ikäinen. Pitkällisen miettimisen, ystävien kanssa käytyjen keskustelujen ja rotuun tutustumisten (ja koiraharrastuskärpäsen kiukkuisen pureman jälkeen) jälkeen päädyimme siihen, että bc on meidän rotu. Kasvattajia kiertelimme vajaan vuoden verran, kunnes Tanja ja Jallis kolahtivat niin ettei enää tarvinnut etsiä. Seurasi (liian monen) viikon kuumeinen odotus, joka vielä venyi Virossa suorittamani opetusharjoittelun johdosta. Tuntui piinaavalta lueskella muiden pennunostajien kokemuksia ensimmäisistä päivistä ja viikoista.
Tänään sitten ajelimme neljättä kertaa Tanjan luokse, ja enää meidän ei tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin. Dippi eli Tao juoksi heti pihalla vastaan, siskonsa Manna vanavedessä. Taon touhuja katsellessa tuli suuri kiitollisuuden tunne siitä, että saamme Tanjalta tämän pennun. On jotenkin niin järkevän oloinen ja kovasti kontaktihakuinen pentu. Tehtiin aikuisten koirien kanssa lenkki Rekijoen ihanissa metsissä, koirista höpöttäen. Sekin on niin mukavaa, että kasvattajan kanssa synkkaa niin hyvin! Yhdessä voidaan varmasti jakaa niin Taon elämän ilot kuin surutkin (joita tietenkään ei toivoisi tulevankaan).
Automatka sujui hyvin. Muutama juustonpala kuonoon kun ilme oli säikähtäneen näköinen auton käynnistyessä ja lähtiessä liikkeelle, ja pentu rauhoittui heti ne syötyään. Vähän tuli matkapahoinvointia, joka ilmeni pienenä kuolaamisena (ei sentäs mitään kuolarantuja roikkunut). Pentu nukahti jalkoihin laitetulle filtille ja nukkui koko vajaan 2h automatkan, välillä vilkaisten että me ihmiset oltiin tallella. Ihan uskomattoman reipas ja järkevä tapaus!
Kotona aluksi vähän ujostutti, mutta meidän perässä seuratessa ja pian oman rohkeuden löydyttyä paikat tutkittiin. Syötin ensimmäisen ruoan kädestä, se maistuikin hyvin. Benson oli jotenkin hirveän hyväntuulisen oloinen, sai jatkuvasti leikkihepuleita ja katseli pentua uteliaasti. Tosin penneli on tänään käyttäytynyt asiallisesti eikä roiku Bensonin korvissa, kuten siskonsa kanssa päivällä leikkiessään. Pennun kassista löytyi kiinnostavia leluja, jotka Bensonin mielestä olivat tietenkin sille tarkoitettuja. Luista on pientä kisailua, mutta kummatkin kunnioittavat toisensa oikeutta käsillä olevaan luuhun. Benson on tänään kalunnut enemmän luuta kuin koskaan (ihan kiva hampaita ajatellen)! Kun pentu nukahti, avautui Bensonille hyvä tilaisuus pitkän aikaa uteliaasti silmäillä, että millainen tulokas meille olikaan tullut. Mutta ihmeen hyvin on koirilla yhteiselo lähtenyt liikkeelle, kummatkin ovat ystävällisen kiinnostuneita toisistaan ja leluillakin jo leikittiin vähän yhdessä.
Olemme tänään harjoittelleet Taon kanssa nimeä, leikkineet vähän ulkona samalla istumista ja sivulla seuraamista harjoitellen ruokaa syödessä, ja paria paperille pissaamista lukuunottamatta pissat on tehty ulos. Pissahätä on iskenyt hauskasti tunnin välein tasatunnein. :) Autot vähän ihmetyttää, mutta pienen ihmettelyn jälkeen leikit jatkuu taas ihmisen kanssa. Tao hakee tosi paljon katsekontaktia. Se tuntuu olevan paljon enemmän kiinnostuneempi siitä mitä me ihmiset tehdään, kuin oudon puudeli-asuinkumppaninsa viirauksista. Tulevat päivät ja kuukaudet näyttävät, millainen koira tästä suloisesta pennusta kuoriutuu kotiutumisen jälkeen ja iän lisääntyessä.
Tänään sitten ajelimme neljättä kertaa Tanjan luokse, ja enää meidän ei tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin. Dippi eli Tao juoksi heti pihalla vastaan, siskonsa Manna vanavedessä. Taon touhuja katsellessa tuli suuri kiitollisuuden tunne siitä, että saamme Tanjalta tämän pennun. On jotenkin niin järkevän oloinen ja kovasti kontaktihakuinen pentu. Tehtiin aikuisten koirien kanssa lenkki Rekijoen ihanissa metsissä, koirista höpöttäen. Sekin on niin mukavaa, että kasvattajan kanssa synkkaa niin hyvin! Yhdessä voidaan varmasti jakaa niin Taon elämän ilot kuin surutkin (joita tietenkään ei toivoisi tulevankaan).
Automatka sujui hyvin. Muutama juustonpala kuonoon kun ilme oli säikähtäneen näköinen auton käynnistyessä ja lähtiessä liikkeelle, ja pentu rauhoittui heti ne syötyään. Vähän tuli matkapahoinvointia, joka ilmeni pienenä kuolaamisena (ei sentäs mitään kuolarantuja roikkunut). Pentu nukahti jalkoihin laitetulle filtille ja nukkui koko vajaan 2h automatkan, välillä vilkaisten että me ihmiset oltiin tallella. Ihan uskomattoman reipas ja järkevä tapaus!
Kotona aluksi vähän ujostutti, mutta meidän perässä seuratessa ja pian oman rohkeuden löydyttyä paikat tutkittiin. Syötin ensimmäisen ruoan kädestä, se maistuikin hyvin. Benson oli jotenkin hirveän hyväntuulisen oloinen, sai jatkuvasti leikkihepuleita ja katseli pentua uteliaasti. Tosin penneli on tänään käyttäytynyt asiallisesti eikä roiku Bensonin korvissa, kuten siskonsa kanssa päivällä leikkiessään. Pennun kassista löytyi kiinnostavia leluja, jotka Bensonin mielestä olivat tietenkin sille tarkoitettuja. Luista on pientä kisailua, mutta kummatkin kunnioittavat toisensa oikeutta käsillä olevaan luuhun. Benson on tänään kalunnut enemmän luuta kuin koskaan (ihan kiva hampaita ajatellen)! Kun pentu nukahti, avautui Bensonille hyvä tilaisuus pitkän aikaa uteliaasti silmäillä, että millainen tulokas meille olikaan tullut. Mutta ihmeen hyvin on koirilla yhteiselo lähtenyt liikkeelle, kummatkin ovat ystävällisen kiinnostuneita toisistaan ja leluillakin jo leikittiin vähän yhdessä.
Olen pieni pentu vain, suloinen |
Hei koska toi haetaan pois? Sillä on mun luukin! |
Vähän vetoleikkiäkin kunnes narulelu takavarikoitiin |
Uuden kotiseudun hajuja nuuhkimassa |
Pojat |
Kiitos Tanja ihanasta koiranalusta!! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)