Tänään treenattiin Bensonin kanssa kokeenomaisesti kolme liikettä ProCaniksen treeneissä. Liikkeet olivat taluttimessa seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Benson meni varmasti maahan. Marialta sain vinkkiä siihen, ettei mun kannata yrittää silittää Bensonia liikkeiden välissä koska se väistää silitystä inhoten (odottaa lelua palkaksi ja silitys on sama kuin haistattelisi sitä), ja että pitäisi vaan pitää ne kädet rentoina sivuilla kun kutsuu koiran viereen. Pidin niitä irti kyljistä, mutta ihan turhaan, koska Benson ei niistä häiriintynyt vaikka roikkuivatkin siinä sen kuonon korkeudella.
Treenasimme myös tokohyppyä jossa tuli nyt kivoja onnistumisia. Ja targetille meno onnistui, kun oli sopivanlainen target (30cmx30cm lattiamuovimaton pala): Benson juoksi sille, käännähti naama mua päin ja jäi seisomaan paikalleen. Paikkamakuuta harjoittelin sivussa muiden treenatessa lähellä. Kävin tiheästi palkkaamassa. Benson makasi tarkkaavaisena mutta rentona, ei piipannut yhtään. Teimme paikkamakuun kolmen koirakon kanssa, Benson keskellä, ja nytpä se piippasikin jkv. Maria ehdotti tukihenkilöä Bensonille ylempiä luokkia varten. Sopiva tukihenkilö olisi Henkka, joka voisi treeneissä käydä antamassa Bensonille palkkaa ja sitten kisoissa seurata sen näkyvillä. Tästä on apua luokissa, joissa minä menen piiloon paikkamakuun ajaksi. Toinen kokeneempi villakoiranomistaja kertoi, että paikkamakuussa vinkuminen on hyvin tyypillinen ongelma villakoirille, pää ei vaan kestä ja rotu on aika puheliasta sorttia ja kovasti ihmisen perään. Katsotaan tyssääkö meidän tokoura voittajaluokkaan, kukaties. ;)
Tao sai tänään uuden leikkikaverin, kun äidin koira Pimu viimein pääsi yli pelostaan ja huomasi että Taon kanssahan on mukava juosta kilpaa (kun se ei pärjää vielä nopeudessa eikä syökään mäyräkoiramixejä elävältä). Hauska huomata, että kun koira on elänyt pellossa näkemättä muita mustavalkoisia koiria, niin kuinka pelottavaa se on sitten sellaiseen törmätä. Mustavalkoinen koira on aivan erilainen kuin ruskea koira!
Aamuaterialla harjoittelimme Taon kanssa lelun noutoa, ja pentu tuo lelun nyt varmasti ja saa siitä aina makupalkan. Vielä se ei palkkaannu itse lelun heittämisestä, vaikka mielellään lelun perään lähteekin. Leikkimisen jälkeen kokeilin pennulle kosketuskeppiä, ja se saikin juonesta kiinni ja tienasi kuonokosketuksella monta makupalaa! Pentu on tänään särkenyt sydämiä vieraillessaan mun sylissä köllötellen ProCaniksen treenihallilla ja Takut ry:n agilityratojen pystytystalkoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti