Meillä starttasi nyt tokotoukokuu. Bensonin kanssa tokoillaan maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin, pennun kanssa tiistaisin penturyhmässä.
Tänään aloitimme kahdeksan kerran kilpailuvalmiiden ryhmässä, vetäjänä Marjo L, TamSK:n tallilla. Meitä oli tullut paikalle vain kaksi koirakkoa, joten treeniaikaa oli hyvin ja ehdittiin tehdä kaikki alokasluokan liikkeet ja vielä treenailla ruutua lisäksi. Sain taas hyviä vinkkejä ja treenattavaa:
- Luoksepäästävyys. Marjo teki tämän treenin aivan mahtavasti, ja ekan kerran se onnistui meiltäkin ilman että Benson nousi tervehtimään tulijaa. Benson oli sivulla perusasennossa. Marjo käveli ensimmäisen kerran mun oikealle puolelle seisomaan, kääntyi ja poistui. Seuraavalla kerralla hän tuli hetkeksi Bensonin vasemmalle puolelle seisomaan, ja poistui sitten. Vasta kolmannella kerralla hän tuli rapsuttamaan Bensonia rinnasta. Kiva tietää miten tämä liike opetetaan!
- Paikkamakuu. Kokeiltiin paikkamakuuta pyynnöstäni oikeasta etäisyydestä. Jätimme koirat maahan riviin, ja kävelimme riittävän etäisyyden päähän. Benson oli jo kyynärpäät ilmassa ja nousi siitä istumaan. Pahus vie, se näkyy nyt oppineen tämän uuden jutun tokokokeessa. Palasin korjaamaan asennon makuulle, ja palasin tämän jälkeen kauemmas. Benson tärisi ja vilkuili sivuilleen, mutta pysyi paikoillaan vaikka vierestä toinen koira lähti. Treeni ei mennyt kummoisesti siis kummaltakaan. Marjo muistutti, että koira oppii myös virheistä (toisenlaista oppimista kuin reflektioon kykenevillä ihmisillä), joten pitäisi edetä niin hitaasti että onnistumisprosentti on suuri. Eli aluksi lisätään aikaa, sitten vasta etäisyyttä. Vasta sitten ruvetaan lisäämään etäisyyttä, kun koira makaa rentona 5min. Nyt me palataan Bensonin kanssa alkuun ja syöttelen sille makupaloja rauhallisesti, sen edessä seisten. Positiivista oli, että Benson ei nyt juurikaan vinkunut paikkamakuussa.
- Seuraaminen sujui hyvin. Benson pitää paikkansa, ottaa oikeat perusasennot. Seuraamisessa auttaa virittelyssä nopeat täyskäännökset, ikäänkuin käännähtää karkuun. Koira huomaa että sen täytyy olla skarppina. Marjo sanoi että kävelen hyvää, riittävän rauhallista vauhtia. Jos koira edistää, ei sen kanssa silti ruveta etenemään kilpaa. Seuraamista treenatessa kannattaa laittaa erilaisia kartioita kentälle ja ohitella niitä, jotta koira oppii olemaan niistä välittämättä. Niitä kun joka tapauksessa on tokokokeessakin kentällä ylemmissä luokissa. Täyskäännös ja seis- liikkeessä ei tarvitse heti täyskäännöksen jälkeen pysähtyä, vaan voi ottaa askeleen - pari eteenpäin että koiralla on mahdollisuus tulla suoraan asentoon. Tiiviyttä seuraamisen käännöksissä voisi treenata laittamalla neljä pullonkorkkia maahan ruutumuodostelmaan. Joka korkin kohdalla pyörähdetään paikallaan ympäri (ja tietenkin hankalampaan suuntaan eli vasemmalle) ja sen jälkeen tehdään 90 asteen käännös. Viimeisen korkin kohdalla ei pyörähdetäkään ympäri vaan tehdään vain 90 asteen käännös. Koira odottaa tähänkin täyskäännöstä ja seuraa tiiviisti. Paljon pitää treenata pieniä pätkiä, ihan alkaen perusasentoon tulemisesta. Myös kentälle tulemista kannattaa treenata ja kiinnittää siihen huomiota, että koira tulee hyvässä kontaktissa ja on hallinnassa myös liikkeiden välillä.
- Liikkeestä maahanmeno, neljällä toistolla meni kaikilla alas asti. Palatessa nousi kerran istumaan, tosin mulla oli näpit täynnä koiranruokaa. Rauhallista palkkaamista paikkamakuuseen. Tehtiin myös häiriöharjoittelua siten, että Marjo käskytti mutta minä en, ja onneksi Benson ei reagoinut Marjoon vaan seurasi mua intensiivisesti tuijottaen.
- Luoksetulo oli mahtava, Benson juoksi sata lasissa ja pyörähti viereen oikeaan asentoon istumaan. Marjo muistutti, että usein etäisyyden lisääminen auttaa luoksetulon vauhdin kasvattamiseen.
- Liikkeestä seisominen, Benson pysähtyi hyvin, jääden hieman vinoon seisomaan. Kysyin asiaa ja se ei ole ongelma, täytyy itse vain luoksepalatessa mennä kanssa vinoon seisomaan jotta koiran on mahdollista tulla suoraan perusasentoon käskystä.
- Hyppy meni alokasluokan mittapuulla hyvin, mutta avoimessa me ollaan pulassa. Benson jää turhan lähelle estettä ja kaiken lisäksi se on nyt ruvennut hakeutumaan hyvin lähelle esteen oikeaa reunaa. Eli tähän täytyy nyt puuttua kosketusalustan tai namialustan avulla. En ole osannut opettaa Bensonille sellaista namialusta käyttäytymistä kuin haluaisin, enkä tiedä miten tästä etenisin. Haluaisin, että Benson juoksee namialustalle, ei lyö sitä tassuillaan ja juoksee sen taakse seisomaan ja kääntyy kohti minua. Tällä hetkellä Benson juoksee namialustalle, jos matka on pitkä niin saattaa lyödä sitä tassuillaan (tähän on auttanut se, että olen ekat pari toistoa ohjannut Bensonille makupalalla oikean lähestymisen), kääntyy mua kohti mutta tassuttelee samalla eteenpäin niin että kosketusalusta jää sen vatsan alle.
- Ruutua treenattiin siten, että aluksi vein lelun ruutuun Bensonin kanssa, palasin 10m päähän ja lähetin Bensonin ruutuun, Jes-huuto kun koira oli ruudussa. Tämän jälkeen Marjo vei lelun ruutuun, ja lähetin taas Bensonin toimien samoin kuin edelliskerralla. Seuraavalla kerralla Marjo oli jättävinään lelun ruutuun, mutta pitikin sitä kädessään ja heitti sen vasta kun Benson oli juossut siihen. Minä huusin seiso-käskyn. Tämä menetelmä oli siitä hyvä, että lähempänä olevan avustajan on helpompi ajoittaa lelun heitto. Mietin toisaalta sitä, että tässä koira ei opi käännähtämään kohti ohjaajaa lelun heiton toivossa ruutuun päästyään. No, tämä treenailu avautunee mulle vielä lisää toukokuun edetessä.
- Muita vinkkejä mitä sain kun jäin jutustelemaan Marjon kanssa: Lentsun mukaan noutokapulan pureskelu vähenee siten tehokkaasti, kun odottaa riittävän kauan että koira lopettaa pureskelun, ja sitten kehuu ja palkkaa. Leluksi koirille vain metallinen noutokapula (kokeilin ja toimii - Benson juoksi noutokapula suussa ympäri olkkaria ja noutaa sitä innoissaan!).
Tällainen pitkä sepustus tuli tokotunnin opeista. Olen aikaisemminkin todennut, mutta on niin mahtava laji tämä toko nyt kun siihen alkaa päästä sisälle. Paljon on vielä opittavaa, mutta on tosi mielenkiintoista ja mukavaa opetella, etenkin kun koira on niin innoissaan ja helposti motivoitavissa / palkattavissa. On hauska vaihtaa eri kouluttajien ja harrastajien kesken toko-vinkkejä.
Pentusesta sitten kanssa kuulumisia, hän on aivan ihana lapsonen edelleen. Yö meni tosi hyvin, vaikka aluksi ei väsyttänytkään kun oli nukkunut niin paljon illalla. Pureskeli sitten luuta kunnes uni voitti. Benson hakeutui samalle filtille Taon kanssa nukkumaan :) Aamulla koirilla oli iloiset leikkihepulit keskenään. Olin varsin tyytyväinen tästä, koska olo oli ihan kuolemanväsynyt ja koirat täynnä energiaa. Nykyisin saan entistä enemmän varoa askeleitani, koska entisen yhden varjostajan sijaan nyt kaksi seuraa koko ajan mun kannoillani. Osaa Tao onneksi rauhoittua meistä kauemmas nukkumaan, ettei koko aikaa ole ihan ihossa kiinni. Benson on pienestä asti ollut sitä mieltä, että jos hän ei nuku toinen silmä raollaan mussa kiinni ja heti mun perässä seuraten, niin varmaan hylkään tai unohdan sen. Rasittava tapa, uskokaa pois.
Aterioilla harjoiteltiin seuraamista, ensimmäistä kertaa maahanmenoa (hissitekniikalla), istumaan-maahanmenoja, katsekontaktin ottoa ja naksutinta. Ipana tarjoaa vieläkin istumista oikealle puolelleni, silmiin palvovasti katsoen. :) Otin pentusen mukaan treenihallille harjoittelemaan häkissä olemista. Automatka sujui hyvin, pentu kävi heti nukkumaan eikä nytkään kuolannut. Vasta kun auto sammutetaan, niin nousee ylös. Tehtiin pieni kävelylenkki ennen Bensonin tokoa, sitten nostin Taon häkkiin kera ruoan. Ajattelin että kun kaveri on ollut niin mahdottoman sopeutuvainen, niin tämäkin olisi peace of nakki. Mutta ei, pentu osoitti että kyllä siltäkin löytyy omaa tahtoa - ja paljonpas löytyikin! Tao oli varsin närkästynyt siitä, ettei se päässyt meidän mukaan, ja huusi ja kiljui häkissä - loppujen lopuksi kaksi tuntia. Ihan oikeasti, miten tommoinen pikkukirppu voi olla niin kovaääninen ja niin sinnikäs?? Mun oli pakko jäädä Bensonin tunnin jälkeen seuraamaan seuraavan ryhmän treenejä, koska jos olisin palannut autolle niin pentu olisi ajatellut huutamalla saaneensa mut luoksensa. Olikin ihan kiva seurata muiden treenejä ja jutusteltiin Marjon kanssa. Kun kiljuminen ei vielä 1h45min jälkeenkään osoittanut kuin pieniä rauhoittumisen merkkejä, niin käytiin vielä tekemässä Bensonin kanssa pieni metsälenkki. Lopulta kahden tunnin jälkeen häkissä oli hiljaisuus, ja uskalsin kurkistaa peitteen alle. Sisältä löytyi pieni luimisteleva häntää heiluttava koiranpentu. Syötin lisää nappuloita häkkiin, käytin pissalla ja nostin sitten jalkatilaan kotimatkaa varten. Nytpä ei mentykään heti auton startatessa nukkumaan, vaan availtiin taas äänijänteitä. En vilkaissutkaan pennun suuntaan, mutta pidin kättä sen rintaa vasten ja pahimmat huudot lopetin ottamalla kevyesti kuonosta kiinni. Ajattelin, että pilalle meni hyvin alkanut automatkustaminen, mutta 5min vinkumisen jälkeen Tao antoi periksi ja kävi nukkumaan, heräten vasta kotona. Huokaus ja helpotus. Syötin vielä loput iltaruoat autossa. Voidaanko todeta, että tänään minä voitin 2 - 0? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti