Tiltun koulutus

Pakkasen paukkuessa -21:ssä meitä hellittiin lämpimällä Ylökkin hallilla. Oli nuorten koirien tokoringin koulutus ja Tiltu A oli tullut koutsaamaan meitä.

Koulutus aloitettiin teoriaosuudella, jossa Tiltu kertoi kisakauden suunnittelusta ja kisoihin valmistumisesta sekä kisasuorituksen analyysista.

Tiltu ajattelee kisakalenterin 4-osaisena ympyränä (jotkut ajattelevat janana). Se koostuu vuodenajoista, kevättalvi, kevätkesä, kesäsyksy ja syksytalvi (tai jotenkin noin ;)). Tälle kakulle Tiltu sijoittaa isot kisat ja suunnittelee niiden väliin pienempiä välikisoja, jotka tukevat isoihin kisoihin valmistautumista.

Kisoihin 2-3vkoa
- mieti tämän hetkinen taso (Nämä liikkeet menee hyvin, tämä on kesken)
- 1 kk ennen kisoja ei voi kovin ihmeitä tehdä, 2vkoa ennen ei voi tehdä mitään
- hyväksy PUUTTEET, OLE REILU KOIRALLE
- Tee liikkeidenvälitreenejä:
-- mieti liikejärjestys ja niiden välit --> kuinka liikut ne (ennen rauhallisia liikkeitä / vauhdikkaita liikkeitä)

Kisoihin 1 vkoa
- rauhoitetaan tilanne, ei stressata
- helppoja treenejä, joissa tarkistellaan että vauhti/kuuntelu on kunnossa, treenataan liikkurihäiriötä
- treeneissä olevat ongelmat tulevat todennäköisesti esille myös kisoissa
-- et voi tässä vaiheessa tehdä oikein muuta, kuin miettiä miten voit ennakoiden estää ongelman ilmaantumisen kisoissa tai miten reagoit tapahtuneeseen ongelmaan kisoissa

Kisoissa
- keskity hetkeen, mene rutiinilla (rutiinin kehittymiseen menee 1-2 kisavuotta), tee parhaasi (parhaansa yrittäminen on hyvä kisatavoite)
-- älä jumiudu miettimään virheitä (mahdollisia, tapahtuneita)
-- kisatilanteessa voi tapahtuvia yllättäviä asioita, joille ei voi mitään. Esimerkiksi Tiltu kertoi, kuinka joulukuussa Messarissa keskellä ruutua olikin lapsi, kun hän oli jo lähettänyt koiransa merkiltä matkaan. (Katsoin suorituksen videolta ja ihan käsittämätöntä, kuinka koira pystyi tekemään hyvän suorituksen, vaikka keskellä ruutua oli tosiaan se muksu ja aikuinen ihminen tuli juosten hakemaan lasta ja ajoi tätä vielä hetken takaa. Siinä se Deri vaan meni ruudun keskelle, kun paikka ystävällisesti vapautui, ja meni maahan käskystä. Niin hienoa!) Liike otettiin luonnollisesti uusiksi, ja Tiltu aloitti kaiken puhtaalta pöydältä jäämättä märehtimään epäonneaan. Kisasuorituksen aikana suoritus menee niinkuin se menee.
- älä tee kisoissa viime hetken muutoksia, jotka saavat sinut poikkeamaan rutiineistasi. Sotkevat vain pakan. Tee mahdolliset muutokset vasta treenikaudella, harkinnan jälkeen.

Kisojen jälkeen
- kisa-analyysi: käy kisasuoritus läpi liike liikkeeltä ja mieti ongelmiin johtaneet syyt ja korjaussuunnitelma
--- käy koko suoritus läpi, pilko se osiin ja ala työstää näitä osia
-- Esim. huono stoppi luoksetulossa: onko koiran fysiikka kunnossa / onko käskyyn reagointi kunnossa / onko koiran tekniikka oikea
-- Kun Tiltun piti uusia ruutu Messarissa lapsi-ruudussa-episodin jälkeen, koira meni liian korkeassa vireessä. Eli, tee joskus kisatreeneissä niin, että otat joskus vauhdikkaita liikkeitä heti uudestaan tai esim. ruudun jälkeen pelkkää merkkiä ilman ruutuunlähetystä
-- Messarissa tunnari oli tehty kohtaan, johon koira oli pissannut hetkeä aikaisemmin. Tämän vuoksi Tiltun koira haisteli ja haisteli ja haisteli kapuloilla moneen kertaan. Tästä treenisuunnitelma: treenataan tunnaria paikoissa, joista on kulkenut paljon koiria, esim. oviaukon kohdalla (josta lisäksi tulee ilmavirta)

Teoriaosuuden jälkeen tehtiin kimppahäiriötreeniä:
- koirakot olivat rivissä perusasennossa. Joka toinen koirakko siirtyi pari metriä eteenpäin. Tämän jälkeen ohjaajat siirtyivät pari metriä koirien eteen ja tekivät katsekontaktinpitotreeniä. Koirat joko istuivat, seisoivat tai makasivat. Rivin alusta lähti koirakko pujottelemaan seuraamalla muiden välistä. Mentiin myös niin, että mentiin ohjaajan ja koiran välistä.
--- muodostelmaa vaihdettiin jonoksi, ensin koirilla kuonot siihen suuntaan josta pujotteleva koirakko tuli, sitten selät
- treenattiin noutoa kaikki samaan aikaan (oli aikamoinen kalabaliikki mutta koirat toimivat)
- pareittain treenattiin niin, että tehtiin vastakkaisiin suuntiin toinen noutoa, ja toinen luoksaria/kaukoja
- mentiin kaikki koirakot rinkiin, selät kohti ringin keskiosaa. Kaikki heittivät noutokapulan, sitten yksitellen käskettiin koiran noutaa kapula
- käännyttiin ringissä kasvot ringin keskiosaan päin. Yksitellen heitettiin noutokapula ringin keskelle ja käskettiin koiran noutaa se

Tein Kulon kanssa ja olin tosi ylpeä tytöstä, se on kehittynyt ihan valtavasti kontaktinpitämisessä! Pujottelu onnistui, vasta lopussa vähän ahdisti ja kontakti tippui kun mentiin kohtisuoraa yhtä kylläkin tyhjää koirahäkkiä. Noudoissa näki että tätä pitää treenata. Jostain syystä Kulo oli kovin mieltynyt Maijun ja Ihmeen kieltämättä ihanan valkeaan noutokapulaan ja olisi hakenut sen paljon mieluummin kuin meidän rähjäisen kapulan. Täytyy vahvistaa sitä, että Kulo katsoo tarkemmin mihin kapula laskeutuu, ja ylipäätään kapulan noutoa kovassa häiriössä. Positiivista oli myös se, että Kulo ei nyt yhtään pureskellut kapulaa palautuksessa (tähän monta hymiötä, ollaan edistytty!). Kehitettämisen varaa on palautuksessa, koska Kulo on nyt jäänyt vähän kiinni siihen, että muistutan sille lähempänä vielä sivulletulosta, ilman lisäkäskyä hidastaa kovasti/jää vähän matkan päähän istumaan.

Yksilöliikkeissä tehtiin Kulon kanssa kaukoja. Tao oppi kaukojen oikean tekniikan vähän kuin itsestään, koska se on niin rauhallinen ja harkitsevainen. Kulo puolestaan on niin paljon vilkkaampi, että ehtii tehdä vaikka mitä niilla tassusillaan (tulee muuan puudeli mieleen). Kulo käyttää vääriä lihaksia kaukoissa, tekee työtä pääsääntöisesti takareisilihaksilla, ei käytä vatsalihaksia eikä räätälinlihaksia.
- Kaukot seiso - istu
--- koskin kahdella sormella Kulon mahaan, jotta se muistaisi aktivoida vatsalihakset tässä vaihdossa. Muutaman muistuttelun jälkeen Kulo alkoi pitää "navan sisässä"
- Kaukot seiso-maahan
--- vaihdolla namilla ohjaten, itse hiljaa, muistettava pitää rauha tässä liikkeessä, koska jos itse yhtään häsläsin niin Kulo steppasi vielä enemmän
--- Kuloa häiritsi näissä vaihdoissa jotenkin kovasti se, että sillä on häntä. Tuntui itsestä vähän käsittämättömältä, koska kyseinen uloke on seurannut Kulon perässä jo kohta kaksi vuotta. Niin tai näin, maahanmenoissa suuri osa Kulon aivotoiminnasta meni siihen, että se asetteli häntänsä, olisihan ollut kauheaa jos häntä olisi jäänyt takapuolen alle. Vapaassa maahanmenossa häntä puolestaan ei haittaa yhtään. Ehkä tämä häntädilemma kertoo siitä, että Kulon ajatus saatiin treenissä takapäähän. Ja treenin edetessä Kulo alkoi tulla paremmin sinuiksi tämän kumman ulokkeensa kanssa eikä se enää häirinnyt niin paljoa. :D
- Treeniä: peruuta - maahan - peruuta - istu
- fysiikkatreeniä, peruuttamista kavalettien yli yms.
- Sannalta sain hyvän vinkin treenata kaukoja niin, että molemmissa käsissä on namit ja kädet ovat paikoillaan kaukojen asentovaihtojen kannalta sopivissa paikoissa. Sanallisella käskyllä koira vaihtaa asentoa ja saa namin kulloisestakin kädestä. Samalla joutuu luopumaan siitä namikädestä, joka ei ole käskynmukaisessa paikassa. Kokeilin ja toimi, saatiin käsien paikkaa hakemalla hyviä vaihtoja, joissa takajalat pysyivät paikoillaan. Ja mikä parasta, tämä oli riittävän yksinkertainen harjoitus jotta jopa mäkin kykenin suoriutumaan tästä ;)

Seuraavassa setissä meidän piti katsoa luoksetulon stoppia, mutta ei päästy edes siihen asti koska Tiltu huomasi, että Kulo ennakoi liikaa sivulletuloa ja lähtee kaartamaan vasemmalle pari metriä ennen loppua. Ideaalissa tulisi suoraan kohti ja tekisi napakan pyörähdyksen oikeaan asentoon. Tätä ruvettiin sitten työstämään niin, että namilla pyöritin Kuloa kumpaankin suuntaan. Ja tässä harjoituksessa tuli ilmi se, mitä olen Kulo liikkumisessa katsellutkin jo pitkään, että se on lanneselästään aika jumissa. Vastapäivään pyörimiset vielä jotenkin menikin, mutta myötäpäivään pyörimiset olivat ihan käsittämättömän hankalia. Näitä ruvetaan treenaamaan, ja onneksi olen varannut molemmille mustavalkoisille hieronta-ajan tälle päivälle ja Piira-aikakin on keväälle (voisi olla lähempänäkin tätä päivää mutta...)

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Kuloon. Se on ollut mulla vasta kaksi kuukautta, ja pystyy mielestäni toimimaan hyvin siihen nähden. Paljon meillä on toki hommaa edessä, ihan lihaskunnon kuin oppimaan oppimisen ja itse toko-osaamisen kannalta, mutta ken työtä pelkää sen ei pidä tokoa harrastaman. Mahtavaa on tehdä näin innokkaan koiran kanssa. Kulo oli koko illan pitkän koulutuspäivän jälkeen niin onnellisen näköisenä, tunki syliin kieli kuononkärjestä roikkuen. Sillä oli ihan selkeästi Selvästi Hyvä Päivä!

Veljensä Suuri Ajattelija puolestaan... Voi morjens, tiedän että on olemassa sanonta Anna hevosen murehtia sillä on suuri pää, mutta vaikka Taollakin on suuri pää niin se voisi mun mielestäni silti miettiä ihan inansa pikkuisen vähemmän... Lähtökohdat ovat ne, että Tao ei tee näitä oikkujaan ilkeydestä tai pahuuttaan. Kun jotenkin vaan oppisin kertomaan sille, että tiettyjä asioita SAA tehdä ja että on ihan OK epäonnistua oikeastaan koska vaan, koska virheistä oppii. Voi vitsit kun mä voisin edes puolen tunnin ajan puhua Taon kanssa samaa kieltä ja voitaisiin puhua nämä asiat selviksi. Siihen asti me jatketaan yhteisen kielen ja sävelen etsimistä. Kuten olen aikaisemmin todennut, niin paljon tämä koira on opettanut mulle. Paljon ollaan edistytty ja monta viikkoa näytti jo niin hyvältä. Edistymistä osaa arvostaa ihan todella, kun tietää mistä ollaan lähdetty liikkeelle ja millaisia vaiheita meillä on ollut. Yksi parhaista jutuista on, että mä en enää ahdistu. Mulla on Kulo, jonka kanssa voin ahnehtia tavoitteita. Taon voin antaa rauhassa kasvaa ja kehittyä vielä, meillä ei Taon kanssa ole mihinkään kiire, ja oikeasti mä nautin ihan hirveästi matkanteosta tämän kultaisen koiran kanssa! Minkäs se sille voi että on niin kiltti.

No niin, tämän puheenvuoron jälkeen itse eiliseen suoritukseen... Tao oli ollut 6,5h häkissä kehän laidalla. Päässyt välissä ulos jalottelemaan. Olin ostanut Tiltulta yksärin tarkoituksena katsoa luoksetuloa. Olin tehnyt luoksetuloa harvakseltaan semmoisina hetkinä, kun Tao oli hyvässä vireessä, toisin sanoen yleensä treenien alussa kun sillä oli kaikkein eniten virtaa. Ahdistumisia ei ollut esiintynyt melkein kahteen kuukauteen. Vauhti ei ollut mikään huima, mutta Tao oli tullut laukalla luoksetulon loppuun asti ja alkoi jo saada itseluottamusta siihen, että mun eteen istumaan tulo on varmaankin hyvä juttu.

Ennen Taon vuoroa käytin sitä ulkona. Se sai tämän jälkeen hetken istuskella kentän laidalla, kun edellinen koirakko vielä suoritti. Menin riisumaan siltä takin. Näin heti, että Tao ei ollut semmoinen intoa puhkuva pomppukalle mitä se on viime aikoina ollut. Se oli korvat ihan luimussa, paineistuneen näköinen ja mielistelevä. Höntsäilin jotain pientä. Olin niin innoissani että kohta olisi meidän vuoro, että rekisteröin Taon paineistumisen vaan jotenkin mielen reunalla. Kokeilin lähettää Taon ruutuun, se on yksi sen lempiliikkeitä ja se karkaa ruutuun treeneissä ilman lupaakin ja menee yleensä aina mussuttamaan leluaan ruutuun. Tao lähti niin epävarmana ja hitaasti. Keskeytin ja totesin että tolla asenteella ei ole ruutuun menemistä. Korjattiin ruutu Maijun kanssa pois, koska sitä ei enää tarvittaisi. Yritin vähän nostattaa Taoa, se leikki kyllä vetoleikkiä mutta edelleen oli jännittynyt ja epävarma. Ja Taosta kyllä näkyy kilometrin päähän sen tunnetilat, Tiltun kanssa naureskeltiin kuinka selkeästi sen naamasta näkyy mikä on sen tunnetila. Menin kyykkyyn ja Tao tuli mielistelemään. Mutta ei vaan ihan täysin rentoutunut.

Me tehtiin suora luoksetulo liikkuroituna. Tao tuli ravilla korvat luimussa, anteeksipyytäen. Tiltun mukaan Tao ahdistuu liikkuroinnista, etenkin liikkeissä joissa sen pitää jäädä kaksin liikkurin kanssa, koska se on epävarma että kumpaa sen pitäisi totella. Tämä selittäisi kyllä sitä, miksi myös kaukot liikkuroituna on Taolle niin vaikea liike. Luoksetulon alussa Tao ennakoi maahanmenon, mutta tämä saatiin työstettyä nopeasti pois.

Tämän jälkeen alettiin työstää liikkeen aloituksen mielentilaa. Tiltu liikkuroi, minä palkkasin. Tavoitteena olisi, että jättäisin maahan koiran, joka on itsevarmassa, innostuneessa, odottavassa mielentilassa. Tiltu kehoitti mua kehumaan Taoa paljon, ja kehuilla oli ihan hirveän iso merkitys. Alas tippuneet korvat pompsahtivat heti ylös kun kehuin iloisesti. Kehuin jättäessäni Taon, kehuin kävellessäni poispäin, kehuin kääntyessäni ympäri... Jos toistin luoksetulokäskyn Taon tullessa hitaasti, niin tämä söi heti Taon itsevarmuutta. Tiltu kehoittikin vaan odottamaan että Tao tulee eteeni ja kehumaan kaikki luoksetulot. Nyt olisi tärkeää saada vaan liikkeeseen itsevarmuutta ja markkinoida istumispaikka mun edessäni maailman hienoimpana ja turvallisimpana juttuna.

Eli ei me päästy yhtään tekemään itse stoppeja tai maahanmenoja. Mä olin jo ajatellut, että voitaisiin kohtapuoliin mennä ekaan voittajankokeeseen, mutta jos koira on edelleen näin epävarma niin en altista sitä koetilanteeseen, jossa se on pulassa. Tein näin jo kerran ja kaduin sitä niin paljon että nyt odotan että Tao saa ikää ja itsevarmuutta lisää. Mulla ei ole Taon kanssa mihinkään kiire. Plääni on nyt se, että luoksarin ja kaukojen aluista rakennetaan ihan huippuhienot jutut ehdollistamalla Tao siihen, että liikkurin tietyistä lauseista seuraa tiettyjä kivoja asioita. Meidän slogan on, että "Liikkuri on ystävämme".

Tehtiin väliin pitkähkö seuraaminen askelsiirtymineen ja temponmuutoksineen. Tao oli niin mielissään tästä, mutta väsymys vei ylimääräisen pomppimisen ja tekniikka oli hyvä, perusasentoihin istumiset tosin hitaat. Tiltun mukaan Tao näyttää siltä että se on niin onnellinen kun saa kävellä mamman vieressä, liikkuri saa sanoa mitä vaan mutta hän on nyt mamman kanssa. Tiltun mukaan Tao käyttää takapäätään todella hyvin noin pitkärunkoiseksi koiraksi. Koska seuruu on Taon mielestä niin kiva, että se ihan palkkaantuu jo siitä että SAA seurata, niin kokeiltiin luoksetuloa niin että alku tehtiin liikkuroiden, mutta kutsuinkin sen seuraamaan. Tao oli alkuun niin hämillään tästä jutusta ja liikkeen rikkomisesta, että tarvitsi kaksoiskäskyn, mutta tuli sitten rennolla asenteella ja oli onnellista poikaa seuratessaan.

Vaikka Taon kanssa on omat haasteensa, niin mää niin tykkään siitä. Se on niin monimutkainen mutta hauska otus. Vielä mä saan sen pelittämään kaikissa liikkeissä ja sitten, kun saadaan luoksari kuntoon, niin menen ja palkitsen itseni jollain tosi hyvällä! (En tiedä vielä millä ;))

Siinä missä Kulo kiehnäsi illan suorastaan kehräten, makasi veljensä ihan raatona lattialla. Taisi ottaa yllättävän kovalle tämä henkinen taisto omia pelkoja ja epäilyksiä vastaan... Mun teoriani siitä, miksi eilen kävi niinkuin kävi, on se että Tao väsytti itsensä häkissä ollessaan ja kun sen vuoro koitti, se oli väsynyt --> vire oli matala --> otti herkemmin painetta ja ahdistui. Tästä opin sen, että pitää kisoissakin tarjota Taolle mahdollisuus oikeaan lepäämiseen autossa, se ei näköjään pysty ainakaan vielä lepäämään jos häkki on pois autosta.