Voihan tunnistusnouto!

...kuinka se voikin niin iloisesti unohtua asian jo kerran ymmärtäneen karvaisesta päästä? Takana on useampi kuukausi onnistuneita tunnareita, tokikin voisi haistelutyöskentelyssä olla yhtään maistelematta niitä kapuloita ja ottaa sen oman heti kun osuu kohdalle, ilman että täytyy varmistella se viereinenkin kapula. No nyt jätkä tuntuu täysin unohtaneen, että mikä se tunnarin idea on. Juoksee iloisesti kapuloille, nappaa sieltä vaan jonkun ja palaa takaisin. Ja sitten kun tuli useampi epäonnistuminen niin tulihan sieltä se ahdistuminenkin, niin että lopulta koira kiemurtelee mun sylissä, jaloissa ja päällä ja mielistelee mutta ei saata mennä kapuloille, ja sitten kun saattaa niin äkkiä vaan suuhun jotain ja takaisin.

Eli back to basics!

Siskonsa puolestaan oli pätevänä ja sivulletulotkin onnistuivat hienosti, lopun takapuolen leiskautus jalan viereen oikein kirsikkana päällä. Hyvin ajattelee sivulletulon peppu edellä. Seuruun käännöksissä piti paikkansa.

Paljon on vielä työtä ja hommaa molempien kanssa, mutta onneksi me tykätään treenata. :-) Ja onneksi keväällä on monia mielenkiintoisia koulutuksia, ja onneksi on osaavia treenikamuja!

Tao pääsi eilen moikkaan rakasta Almaansa. Sari teki mulle osteopatiakäsittelyn, olipas hauskaa kerrankin olla itse hoidettavana kun on tottunut kuskaan näitä karvakuonoja, vaikka itsellä olisi selkä ja niskat kuinka kipeät! Buudelikin oli hoitohuoneessa ja tokihan hänen oli oltava koko ajan sylissä. Ja Tao tunki vähän väliä rötköttämään mun päälle. Kaikesta häiriöstä huolimatta, jotka Sari hienosti kesti, hoito saatiin onnistuneesti toteutettua ja hetken aikaa oli ihan semmoinen olo että olisi kroppa jengoillaan.

Tao ja Alma pääsivät koiraportin taakse samaan huoneeseen. Aluksi Alma esitti vaikeasti tavoiteltavaa, yksi naksuna vaan kuului. Sulhaspojan mielestä tämä oli äärimmäisen romanttista tämä tämmöinen käytös, ja se oli niin korvat ja pää pystyssä, teki oikeaa kosiotanssia.

Sitten koiraportin takaa toisen huoneen poikki käveli kissa.

Siinä unohtui ihana juoksujaan kehittelevä Alma paimenpojan mielestä, jäi lumoutuneena kyttäämään kattia. Almaa alkoi harmittaa, ja se löi Taoa tassulla ja kiemurteli selällään sen edessä. Vaikka se äsken oli esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa, niin se taisi olla vain bluffia. Lopuksi koirat makoilivat kylki kyljessä rentoina, ihanaa kun ne tulevat näin hyvin keskenään toimeen ja näyttävät molemmat pitävän toisistaan.