Tänään oli oikein otolliset olosuhteet agilitytreeneille: kuukauden lähes totaalitauko agilitysta (keppejä treenailtu pari kertaa), pohjalla viitisen tuntia unta yövuoron jälkeen. Intopiukeena mentiin ProCanikselle. Rata oli profiililtaan meille jotenkin sopiva ja kiva. Spurtit pystyi ottamaan suurimmalta osin silloin, kun koira oli putkessa, ja yksi kolmeen esteen kiemura (esteet 6-8) oli sellainen, joka vähän kuin itsestään syötti koiran takaakiertoon joka esteelle. 14-esteelle ehtiäkseen piti spurtata siihen kulmaan 12-putkeen lähettämisen jälkeen niin, että olin jo puolivälissä 13-putken oikealla puolella kun Tao tuli putkelta 12. 14-hypylle poispäinkäännöllä sai koiran käännettyä tiukasti jatkoon. Kepit mentiin kahdesti ja ekalla kerralla piti kiihdyttää koiran ohi, että ehti asemiin koska heti keppien jälkeen koira otettiin jyrkästi takaoikealle ja 17-hypylle tehtiin takaakierto-niistopersjättö (siiveke kierrettiin oikealta). A-este ja keinukin radalla oli. Tao otti alastulot varmasti ja koski jopa a:n ylöstulokontaktille. Mulla oli väsymyksen takia sopivan letkeä olo. En miettinyt liikaa vaan menin ja tein. Jalat tuntuivat kevyiltä. Tao teki innolla mutta nöyrästi rataa.
Ja niin siinä sitten kävi, että me saatiin meidän ihkaensimmäinen puhdas ratasuoritus, 21-esteen mittainen! :) Ja meno tuntui ihan agiliidolta, tehtiin rataa yhdessä ja tuntui että itsellä oli koko ajan ajatus mukana ja jalat kulki. Tokikin huohotettiin suorituksen jälkeen molemmat pitkän aikaa. Onko kunto huono vai vauhti niin kova, veikkaan kyllä ensimmäistä ;)
Mietiskelin sellaista, että voisiko ohjattua noutoa ruveta opettamaan niin, että laittaisi keskikapulan normaalisti, ja reunakapuloiden tilalle lelut? Ehkä jopa vielä niin, että kaksi kapulaa olisi normaalit ja se kumpaa haetaan, lelu. Koira kumminkin oppii että sitä haetaan minkä liikkuri jättää ekana. Jos tällä menetelmänä saisi lisättyä reunakapuloiden ja vähennettyä keskikapulan arvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti